MI5 - SecMeter

MI5, viralliselta nimeltään Security Service, on Yhdistyneen kuningaskunnan sisäinen tiedustelupalvelu, joka vastaa kansallisesta turvallisuudesta. Sen päätehtäviä ovat muun muassa terrorismin torjunta, vastavakoilu, valtiollisten uhkien ehkäisy sekä sabotaasin estäminen. Toimintansa luonteen perusteella MI5 on verrattavissa esimerkiksi Yhdysvaltojen FBI:hin. Palvelu on ollut olemassa yli vuosisadan, kehittyen perinteisestä vastavakoiluyksiköstä moderniksi ja teknologisesti edistyneeksi tiedusteluorganisaatioksi.

Vuonna 1909 perustettu MI5 on toiminut kulissien takana monien historiallisten käännekohtien yhteydessä, ensimmäisestä maailmansodasta nykypäivän kyberuhkiin. Sen työ on usein näkymätöntä, mutta vaikutus kansakunnan turvallisuuteen on ollut ja on edelleen ratkaiseva.

Perustaminen ja Vernon Kellin aikakausi

MI5:n perustaminen ajoittui aikaan, jolloin Saksan kasvava vakoilutoiminta herätti huolta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1908 havaittiin saksalaisten tiedustelutoimintaa brittiläisissä laivastotukikohdissa ja satamissa, mikä johti uuden tiedustelupalvelun perustamiseen.

Eversti Sir Vernon Kell (1865–1942) nimitettiin MI5:n ensimmäiseksi johtajaksi. Hän oli koulutukseltaan upseeri ja toimi aiemmin muun muassa Kiinassa, missä hän oppi kiinaa ja kehitti kielitaitojaan. Kell puhui useita kieliä mm. ranskaa, saksaa, italiaa ja kiinaa, mikä teki hänestä erinomaisen ehdokkaan tiedustelutehtäviin.

Vuonna 1909 hän sai tehtäväkseen perustaa Home Section of the Secret Service Bureau, joka myöhemmin tunnettiin nimellä MI5. Hän teki tiivistä yhteistyötä kapteeni Mansfield Cummingin kanssa, joka perusti vastaavasti ulkomaanvakoiluun keskittyneen MI6:n.

MI5:n ensimmäinen painopiste oli saksalaisen vakoilun torjuminen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kell loi nopeasti organisaation, joka käytti hyväkseen siviiliagentteja, postivalvontaa ja satamien tarkkailua. Ennen sodan syttymistä vuonna 1914 MI5 onnistui pidättämään 20:stä tunnetusta saksalaisesta vakoojasta 21 vain 12 tunnin sisällä sodan uhkan realisoiduttua.

Palvelu kasvoi nopeasti. Vuonna 1917 MI5:llä oli jo 844 työntekijää, ja se jakautui erikoistuneisiin osastoihin, kuten:

• E Branch, satamien ja rajojen valvonta
• F Branch, vakoilun ehkäisy
• G Branch, vakoojaepäilyjen tutkinta

Kell johti MI5:tä myös 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin huomio siirtyi kommunistisen ja myöhemmin fasistisen toiminnan seurantaan. Häntä kuitenkin kritisoitiin 1930-luvun lopulla siitä, ettei palvelu ollut riittävän valmistautunut natsien muodostamaan uhkaan. Hän sai silti uransa aikana merkittäviä kunnianosoituksia, kuten Knight Commander of the Order of the Bath (KCB) ja Companion of the Order of St Michael and St George (CMG).

Vuonna 1940 pääministeri Winston Churchill erotti Kellin tehtävästään MI5:n hitaaksi koetun uudistumisen vuoksi. Kell jäi eläkkeelle ja kuoli vuonna 1942.

Toinen maailmansota ja Double-Cross-järjestelmä

Double-Cross-järjestelmä (engl. Double-Cross System tai lyhyesti XX System) oli toisen maailmansodan aikana Britanniassa kehitetty vastavakoiluoperaatio, jossa saksalaisia vakoojia otettiin kiinni ja käännytettiin työskentelemään brittien hyväksi. Tämä järjestelmä auttoi harhauttamaan natsien sotasuunnitelmia muun muassa Normandian maihinnousun ajankohdasta ja paikasta.

MI5 toimi tiiviissä yhteistyössä muiden organisaatioiden, kuten MI6:n ja Bletchley Parkin koodinmurtajien kanssa. Yhteistyö oli merkittävässä roolissa liittoutuneiden sodankäynnin onnistumisessa.

Kylmä sota ja sisäinen valvonta

Toisen maailmansodan jälkeen MI5:n huomio siirtyi Neuvostoliiton vakoilun torjuntaan ja kommunististen vaikutteiden seuraamiseen Britanniassa. Tarkkailumenetelmiin kuuluivat salakuuntelu, postin avaaminen ja henkilökohtainen varjostus.

Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla MI5 valvoi aktiivisesti vasemmistolaisia järjestöjä ja julkisuuden henkilöitä. Esimerkiksi John Lennon joutui MI5:n seurantaan poliittisen aktivisminsa vuoksi. Hänen kappaleensa Working Class Hero katsottiin vaaralliseksi propagandaksi, ja sen sanoitukset kopioitiin tiedostoihin MI5:n arkistoon.

IRA ja terrorismin torjunta

Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikana MI5:n toiminta kohdistui erityisesti IRA:n (Irish Republican Army) terroriuhkien torjumiseen. Erään suurhankkeen paljastuminen, suunnitelma tuhota Lontoon sähkönjakelukeskuksia, esti mahdollisesti laajamittaisen katastrofin. Vaikka osa räjähteistä katosi, suunniteltu isku onnistuttiin estämään MI5:n seurannan ansiosta.

Uusi aika ja avoimuus

1990-luvulla MI5 siirtyi kohti avoimempaa toimintakulttuuria. Vuonna 1992 Stella Rimingtonista tuli palvelun ensimmäinen naisjohtaja. Hänen johdollaan MI5 alkoi tiedottaa toiminnastaan julkisesti, julkaista verkkosivuja ja rekrytoida agentteja avoimilla ilmoituksilla. Tavoitteena oli monimuotoisempi ja suurempi henkilöstö, jonka määrä nousi 4000–5000 työntekijään.

Rekrytoinnissa alettiin painottaa loogista ajattelua, kielitaitoa, yhteiskunnallista monipuolisuutta ja ilmaisutaitoa. Mukaan haluttiin myös etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä.

Nykypäivän uhat ja kansainvälinen yhteistyö

2000-luvun alussa MI5:n toiminta suuntautui yhä enemmän islamistisen terrorismin torjuntaan. Vuoden 2005 Lontoon pommi-iskut (7/7) osoittivat, että myös kotoperäinen radikalisoituminen voi aiheuttaa merkittäviä uhkia. Tämän seurauksena MI5 panosti entistä enemmän ennaltaehkäisyyn ja yhteisövalvontaan.

Teknologian kehitys toi mukanaan kybervakoilun ja digitaaliset uhkat, jotka ovat nousseet palvelun tärkeimpien valvontakohteiden joukkoon. Valvontateknologiat, tietoverkkojen suojaaminen ja digitaalinen tiedonkeruu ovat olennainen osa MI5:n nykystrategiaa.

MI5 ja Suomi

Vaikka MI5:n suhteet Suomeen eivät ole julkisesti laajasti tunnettuja, on tiedustelupalvelujen välillä ollut pitkäaikaista yhteistyötä. Supo on MI5:n luonnollinen vastapari Suomessa. Yhteistyötä on tehty erityisesti:

• vastavakoilussa
• terrorismintorjunnassa
• kyberuhkien torjunnassa

Suomen NATO-jäsenyys vuonna 2023 on todennäköisesti syventänyt tiedusteluyhteistyötä. MI5:llä ja supolla on vahvat siteet yhteisiin eurooppalaisiin verkostoihin, ja ne jakavat tietoa nopeasti reagoitavien uhkien varalta.

Kiistanalaiset paljastukset ja julkisuus

1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa MI5 joutui julkisuuden kohteeksi entisten agenttiensa paljastusten vuoksi. David Shayler väitti palvelun suunnitelleen Libyan johtajan Muammar Gaddafin salamurhaa ja jatkaneen Britannian poliittisten johtajien vakoilua. Richard Tomlinson puolestaan paljasti MI5:n salakuunnelleen tavallisten kansalaisten puheluita. Molemmat joutuivat syytteeseen ja pakenivat ulkomaille.

Stella Rimingtonin julkaisema muistelmateos aiheutti kohua tiedustelupiireissä, mutta myös symboloi siirtymistä aikakauteen, jolloin MI5 ei enää toiminut täysin näkymättömissä.

MI5:n johtajat

Alla on luettelo MI5:n johtajista perustamisesta nykypäivään:

1. Vernon Kell (1909–1940)
2. Oswald Harker (1940–1941)
3. David Petrie (1941–1946)
4. Percy Sillitoe (1946–1953)
5. Dick White (1953–1956)
6. Roger Hollis (1956–1965)
7. Martin Furnival Jones (1965–1972)
8. Michael Hanley (1972–1979)
9. Howard Smith (1979–1981)
10. John Jones (1981–1985)
11. Antony Duff (1985–1988)
12. Patrick Walker (1988–1992)
13. Stella Rimington (1992–1996)
14. Stephen Lander (1996–2002)
15. Eliza Manningham-Buller (2002–2007)
16. Jonathan Evans (2007–2013)
17. Andrew Parker (2013–2020)
18. Ken McCallum (2020–)

MI5 on ollut yli vuosisadan ajan keskeinen toimija Yhdistyneen kuningaskunnan turvallisuuden varmistamisessa. Sen historia on täynnä salaisia operaatioita, onnistuneita torjuntoja, kiistanalaisia vaiheita ja jatkuvaa muutosta. Nykyisessä maailmassa, jossa turvallisuusuhat ovat yhä monimuotoisempia kyberhyökkäyksistä sisäiseen radikalisoitumiseen. MI5:n tehtävä on tärkeämpi kuin koskaan. Samalla sen on toimittava läpinäkyvästi ja perusoikeuksia kunnioittaen, jotta kansalaisten luottamus säilyy.