Ydinasepelote - SecMeter

Ydinaseiden määrä

Maapallon ydinaseiden määrä on jatkuvassa muutoksessa, mutta arviot asettuvat noin 12 000 - 13 000 ydintaistelukärjen välimaille (12 512 ydintaistelukärkeä vuonna 2023). Edellä mainittu luku perustuu SIPRI:n lähteisiin. Ydinaseita on seuraavilla yhdeksällä valtiolla:

1. Venäjä 4 489
2. Yhdysvallat 3 708
3. Kiina 410 (kasvattaa voimakkaasti ydinasepelotettaan)
4. Ranska 290
5. Iso-Britannia 225
6. Pakistan 170
7. Intia 164
8. Israel 90
9. Pohjois-Korea 30

Lähde: (SIPRI vuosikirja 2024)

Ydinasedoktriini

Ydinasedoktriini on käsite, joka liittyy ydinasepelotteeseen kuvaamalla valtion virallista ydinaseiden käyttölinjausta. Ydinasedoktriinissa valtio määrittelee, millä ehdoilla valtio on valmis käyttämään ydinaseita, ja kuinka sen ydinasevoimat toimivat puolustustarkoituksessa tai muiden strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ydinasedoktriinin sisältö nojaa seuraaviin elementteihin:

• Pelotteen periaate (Deterrence Doctrine)
• Ensimmäisen iskun strategia (First Strike)
• Toisen iskun strategia (Second Strike)
• Ydinaseen käyttö vastatoimena vihollisen ydinasehyökkäykseen (No First Use, NFU)
• Ydinaseen rajattu käyttö, jolla pakotetaan vihollinen neuvottelupöytään.
• Ydinaseen käyttö pelotteena uhkakuvien ja eskalaation hallintaan.

Ydinaseen laukaisulupa

Ydinaseiden laukaisulupa tarkoittaa päätöstä, joka myönnetään ydinaseen laukaisemiseksi. Ydinaseen laukaisulupa on prosessi, joka on erittäin tiukasti säädelty ja huolellisesti hallittu. Vahingossa tapahtuvaa laukaisua ei voi tapahtua. Ydinaseen laukaisulupaprosessit vaihtelevat eri maiden välillä, mutta niihin liittyvät seuraavat elementit:

• Poliittinen päätös
• Viranomaisten valvonta ja tarkistus
• Laukaisukoodit ja turvamekanismit
• Laukaisulupa

Yhdysvallat

Ydinjalkapallo (nuclear football) on epävirallinen termi, jolla viitataan Yhdysvaltojen ydinaseiden laukaisujärjestelmään. Ydinjalkapallo on laukku, joka mahdollistaa Yhdysvaltain presidentin ydinaseiden laukaisupäätöksen myös hätätilanteissa. Salkun virallinen nimi on "Presidentin hätälaukku" (Presidential Emergency Satchel).

Ydinjalkapallon etuina ovat liikkuvuus ja jatkuva valmius. Ydinjalkapallo kulkee presidentin mukana joka paikassa, ja sen mukana kulkee myös koulutettu henkilökunta, joka tarvittaessa avustaa presidenttiä.

Yhdysvaltojen presidentillä on mahdollisuus reagoida nopeasti ja tehokkaasti ydinuhkiin tai kriiseihin, vaikka presidentti ei olisi Valkoisessa talossa. Samalla vastuu ydinaseiden laukaisemisesta on selkeästi määritelty ja valvottu. Tämä on osa Yhdysvaltain ydinasedoktriinia ja turvallisuuspolitiikkaa, joka perustuu "second-strike capability" -periaatteeseen, eli kykyyn iskeä takaisin ydiniskun jälkeen.

Ydinjalkapallo on alumiininen mustalla nahalla vuorattu muunneltu Zero Halliburton -laukku. Salkku on mustaa nahkaa, alumiinivuorattu ja painaa noin 20 kiloa. Salkun tunnistaa kahdesta salkun päältä esiin nousevasta lyhyestä antennista.

Zero Halliburton -laukun historia liittyy Halliburton -yhtiön perustajaan Erle P. Halliburtoniin, joka tilasi vuonna 1938 alumiinilaukun lentokoneinsinööreiltä, koska matkatavarat eivät muutoin kestäneet matkaa Texasin öljykenttien läpi.

Alumiinilaukun etuja ovat mm. jäykkyys ja kestävyys sekä se, että laukku sulkeutuu tiiviisti suojaten sisältöä pölyltä ja vedeltä. Vuonna 1969 Zero Halliburton laukku kävi myös kuussa. Apollo 11 -astronautit kuljettivat kuun kiviä takaisin maan päälle Zero Halliburton laukussa.

Ydinaseiden laukaisukoodit sisältäviä salkkuja on kolme, yksi presidentin mukana, toinen varapresidentin mukana ja kolmas Valkoisen talon tilannehuoneessa. Valkoisen talon tilannehuone sijaitsee Valkoisen talon läntisen siiven pohjakerroksessa.

Ydinjalkapallossa säilytetään koodikirjaa, jossa on ohjeet ja koodit, joita presidentti tarvitsee ydinaseen laukaisemiseksi. Nämä koodit varmennetaan, jotta ne voidaan liittää presidentin tunnistamiseen ja varmennukseen.

Salkku sisältää 75 sivua käsittävän mustan kirjan kooltaan noin 23 × 30 cm. Kirjassa on lista ennalta määritellyistä ydiniskun kohteiden sijainneista ja yksityiskohtaiset iskuvaihtoehdot (kostovaihtoehdot).Toinen suunnilleen samankokoinen kirja sisältää tietoa, jonne presidentti voidaan viedä suojaan hätätilanteessa (ydinsodan kestävät bunkkerit). Salkun sisältöä päivitetään ajoittain.

Salkussa on lisäksi presidentin tunnistautumista varten 7,5 × 13 cm kokoinen muovinen koodikortti lempinimeltä ”keksi” ja kirjekuori, jonka sisällä on 10-sivuinen ohje salkun viestintälaitteiden käyttöön. Koodikortin koodeilla ei voi laukaista ydinaseita. Ydinaseiden laukaisu on huomattavasti monimutkaisempi prosessi.

Presidentin on ensin kutsuttava koolle johtavien sotilas- ja siviilineuvonantajien konferenssi, jonka jäsenten on varmistettava, että presidentin vaatimus ydinaseiden käyttöön on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukainen ennen käskyn toteuttamista.

Jos vaatimus todetaan oikeutetuksi presidentti avaa ydinjalkapallon. Mustasta kirjasta valitaan iskuvaihtoehto, joka välitetään Pentagoniin. Varmistaakseen, että käsky todella tulee presidentiltä, vanhempi Pentagonin upseeri antaa "haastekoodin", joka koostuu tyypillisesti sarjasta sotilaallisten aakkosten foneettisia kirjaimia, kuten Papa-Tango.

Henkilöllisyyden vahvistamiseksi ja käskyn todentamiseksi presidentin on vastattava käyttäen vastaavaa koodia, joka löytyy ”ydinjalkapallon” koodikortilta.

Presidentin salliessa iskun, valmistelee Pentagon laukaisukäskyn. EAM:it (Emergency Action Messages) ovat varsinaisia koodattuja laukaisukäskyjä, jotka sisältävät laukaisun yksityiskohdat. Laukaisukäskyt lähetetään sukellusveneissä tai maalla sijaitsevien ydinasejärjestelmien laukaisu-upseereille suojattujen viestintäkanavien kautta.

Koodattu viesti sisältää ns. Sealed-Authentication System (SAS) -koodeja, sekä yhdistelmiä, joita tarvitaan lukittujen kassakaappien avaamiseen ydinohjusten laukaisupaikoilla. Avattuaan nämä kassakaapit laukaisuryhmät löytävät lisäsarjan SAS-koodeja, joiden on vastattava laukaisujärjestystä. Koodeilla avataan ydinohjusten lukitukset.

Kahden hengen säännön (neljän silmän periaatteen) johdosta yksittäinen upseeri ei kuitenkaan voi laukaista ydinasetta. Kahden valtuutetun upseerin on tarkistettava koodit ja käännettävä samanaikaisesti avaimia ohjauspaneelissa ennen kuin ydinohjuksen lukitus aukeaa.

Kun EAM koodi on vastaanotettu, voidaan maalla sijaitsevat ydinohjukset laukaista 60 sekunnissa ja sukellusveneissä olevat ohjukset 12 minuutissa. Tänä aikana Yhdysvalloilla on kyvykkyys laukaista osa tai kaikki jatkuvassa laukaisuvalmiudessa olevat 900 ydinohjusta. Kun ohjukset on laukaistu ilmaan, niitä ei ole mahdollista palauttaa, minkä vuoksi iskun suorittamiselta vaaditaan useita todennusvaiheita.

Venäjä

Venäjän ydinaselaukaisujärjestelmä noudattaa periaatteessa vastaavaa prosessia, kuin Yhdysvalloissa. Venäjän presidentti on ainoa henkilö, jolla on valtuutus antaa käsky ydinaseiden käytöstä. Presidentin käsky menee Venäjän puolustusministerille ja pääesikunnalle, jotka vastaavat käskyn toimeenpanosta ja varmistavat sen laillisuuden. Venäjällä laillisuuskäsitteen tulkinta poikkeaa kuitenkin länsimaisesta laillisuuskäsityksestä.

Venäjällä ydinaseiden laukaisujärjestelmästä käytetään nimitystä Kazbek. Kyseessä on Venäjän ydinaselaukaisujärjestelmän keskeinen osa, joka yhdistää presidentin, puolustusministerin, asevoimien pääesikunnan ja ydinasejoukot. Järjestelmä mahdollistaa ydinaseiden laukaisumahdollisuuden myös silloin, kun muu infrastruktuuri on tuhoutunut.

Presidentillä, puolustusministerillä ja asevoimien pääesikunnan päälliköllä on henkilökohtaiset ydinlaukut (Cheget-laukut), jotka sisältävät viestintävälineet ja koodit ydinaseiden laukaisukäskyn antamiseksi.

Samaan tapaan, kuin Yhdysvalloissa Cheget-laukku ei suoranaisesti laukaise ydinaseita, vaan sen kautta voidaan lähettää komento, joka aktivoi laukaisuprosessin. Laukku on kytketty Kazbek-järjestelmään. Cheget-ydinlaukku painaa noin 11 kg ja on nimetty Kaukasus-vuoristossa sijaitsevan Cheget-vuoren mukaan.

Cheget laukun avulla voidaan muodostaa yhteys Kaukasuksen strategiseen viestintäjärjestelmään, jolla varmistetaan keskeytymätön tiedonkulku kaikissa tilanteissa.

Jos Venäjän presidentti päättää aloittaa ydiniskun, Cheget välittää viestin, jonka strategisten ydinyksiköiden päivystäjät vahvistavat omalla koodillaan ja samalla perustavat puhelinlinjan, jolla voidaan ottaa yhteyttä presidenttiin ja ministeriin. Kun laukaisukäsky on annettu ja autentikoitu, se välitetään ydinaseiden laukaisualustoille.

Neuvostoliitossa kehitettiin myös Perimetr-järjestelmä (Sistema Perimetr), jota kutsutaan epävirallisesti "kuolleen miehen kädeksi" (Mertvaya Ruka). Alkuperäinen tarkoitus oli luoda automaattinen varotoimi, joka varmistaa, että Neuvostoliitto voi vastata ydinaseilla, vaikka koko maan johto olisi tuhoutunut vihollisen ensimmäisessä ydiniskussa.

Ennen kostotoimien aloittamista Perimetr-järjestelmä tarkisti, oliko Neuvostoliiton alueelle tehty ydinhyökkäys. Tämän jälkeen varmistettiin yhteys kenraaliin. Jos yhteys oli olemassa, tapahtui Perimetr-järjestelmän automaattinen sammutus, koska oletettiin, että ydinaseiden laukaisuun valtuutetut viranomaiset olivat vielä elossa. Jos yhteyttä ei ollut, Perimeter-järjestelmä siirsi välittömästi laukaisupäätöksen kenelle tahansa, joka oli komentobunkkerissa, ohittaen useita varmistuksia.

Neuvostoliiton tavoitteena oli, ettei maapallolle jää mitään elämää, jos yksikin ydinase olisi laukaistu Neuvostoliittoon. Sittemmin tästä tavoitteesta luovuttiin. Vuonna 2011 kenraaliluutnantti Sergei Karakaev, joka on strategisten ohjusjoukkojen komentaja, totesi, että "Sistema Perimetr" on edelleen olemassa ja käytettävissä.