Huoltovarmuus - SecMeter

Sisältöön

Huoltovarmuus

Yritysturvallisuus > Valmiussuunnittelu
Kymmeniä vuosia jatkuneiden voisilmäpullakokousten tuloksena Suomen yhteiskunnan kriittisten toimintojen redundanssi on edelleen puutteellinen.

Yleinen vallitseva käsitys kansalaisten keskuudessa on, että Puolustusvoimien tehtävänä on turvata yhteiskunnan elintärkeä infrastruktuuri ja palvelutoiminnan nykytaso.

Puolustusvoimat on taisteluorganisaatio, jolla ei ole sodan aikana resursseja turvata kansalaisten välttämättömiä palveluita tai suojata siviilikohteita.

Päinvastoin, Puolustusvoimat ottaa sodankäyntiin tarvittavat resurssit kaikista yhteiskunnan normaalitoiminnoista. On toiveajattelua olettaa, että poikkeusoloissa kyettäisiin säilyttämään normaaliajan tyydyttäväksi luokiteltava palvelutaso.

Poliitikoiden lausumista päätellen tahtoa olisi, mutta resursseja ei. Normaaleissa yhteiskunnan oloissa jaettavana on vain ymmärrystä ja niukkuutta. Poikkeusoloissa ei senkään vertaa.

Lisäksi on huomattava, että merkittävä osa yhteiskunnan huoltovarmuuskriittisistä palveluista tuotetaan ulkoisten palveluntarjoajien toimesta, joita eivät koske lakisääteiset varautumisvelvoitteet.
TEHTÄVÄLISTA

  1. Selvitä sisältyykö palvelusopimukseen riittävät taloudelliset sanktiot sovitun palvelutason varmistamiseksi?
  2. Selvitä mahdollistaako palvelusopimus kriittisten palveluiden takaisin vetämisen tilapäisesti tai pysyvästi, jos palvelutaso ei toteudu sopimuksen mukaisena?
  3. Selvitä mahdollistaako palvelusopimus sopimuksen päättämisen, jos palvelutaso ei toteudu sopimuksen mukaisena?
  4. Selvitä sisältyykö palvelusopimukseen aukottomat seuranta- ja tarkastusmenettelyt, jolla varmistetaan palveluntarjoajan sopimusvelvoitteiden täyttäminen?
  5. Selvitä sisältyykö palvelusopimukseen mahdollisten häiriötilanteiden varalta riittävä informointi- ja raportointivelvollisuus?
  6. Selvitä sisältyykö palvelusopimukseen vakavien häiriötilanteiden osalta mahdollisuus rinnakkaisten palvelutoimittajien käyttöön?

Tänään ei kannata syödä koko leipää, koska huomenna voi tulla nälkä
Sotatila tarkoittaa yhteiskunnan eloonjäämistaistelua. Sotatilassa yhteiskunnan toiminnot keskitetään palvelemaan maanpuolustusta ja normaaliajan palvelut sekä palvelutaso asetetaan uuteen tärkeysjärjestykseen.

Moni hyvinvointiyhteiskunnassa tärkeänä pidetty asia menettää merkityksenä kansalaisten joutuessa olemassaolon peruskysymysten eteen. Normaalit arkipäivän rutiinit joudutaan miettimään uudelleen.

Vessapaperi ei ole ongelma, mutta voi olla, että töpselistä ei tule sähköä, kraanasta ei tule vettä, leivän päälle ei saa marketista kalkkunaleikettä, kaukolämpö on poikki, netti ei toimi, kesälomia ei voida viettää, festareita ei pystytä järjestämään, eikä talvilomalla lähdetä Lappiin laskettelemaan. Kohtaamme myös mm. maksuliikenneongelmia, viiveitä palkanmaksussa ja eläkkeiden tilapäisiä leikkauksia sekä pulaa lääkkeistä.

Jatkuva kuolemanpelko aiheuttaa ylimääräistä stressiä lyhentäen jo itsessään eliniän odotusta. Kansalaisia askarruttavat monet kysymykset. Elänkö minä ja läheiseni vielä huomenna? Miten käy opiskeluni tai työpaikkani? Miten suoriudun pankkilainasta ja vuokranmaksusta? Uskallanko jättää lapseni kouluun tai päivähoitoon? Joudummeko siirtymään toiselle paikkakunnalle?

Kriisireaktioiden jälkeen alkaa sopeutuminen tavanomaista hankalampaan arkeen. Jokaisen on noudatettava viranomaisten antamia määräyksiä ja samalla löydettävä itselleen parhaat arkielämän ratkaisut. Vähitellen yhteiskunnassa kehittyy aivan uutta resilienssiä ja palveluinnovaatioita, jotka toivottavasti luovat uskoa tulevaisuuteen.

Puolustusvoimien on mahdollista varastoida aseita ja ammuksia sekä aseteollisuuden tarvitsemia raaka-aineita, mutta kuinka varmistetaan kansalaisille välttämättömät palvelut, joita ei voi varastoida ja joiden operatiivinen palvelutuotanto perustuu palvelusopimuksiin?

Tähän havaintoon perustuen on Huoltovarmuuskeskus korostanut sopimuspohjaisen huoltovarmuuden merkitystä, jolla tarkoitetaan lakisääteisten varautumisvelvoitteiden periyttämistä varautumisvelvolliselta organisaatiolta (huoltovarmuuskriittinen toimija) edelleen ulkoiselle palveluntarjoajalle.

Suomessa kansalaisten elintärkeät palvelut perustuvat digitaalisen toimintaympäristön palveluihin, kuten pilvipalveluihin. Tietoliikenteessä voi tapahtua laaja katkos jo vähäisestäkin paikallisesta epäsuotuisasta tapahtumasta.

Mikäli tietoliikenneyhteydet eivät toimi mm. polttoaineen jakelupisteet, pankit, kaupat ja apteekit sulkevat ovensa. Maksukortit, puhelimet, sähköautojen lataus, julkiset liikennevälineet ja liikenteen ohjaus eivät toimi jne.

Viranomaisten lausumat hyvästä huoltovarmuudesta eivät pidä paikkaansa. Ilmeisesti virkamiesuraan kohdistuvien seurausten pelossa virkamiehet eivät uskalla lausua ääneen totuutta. Kansliapäällikkö voi ärähtää.

Totuuden kaunistelu ei kuitenkaan ole hyvää huoltovarmuutta. Suomen huoltovarmuus koskee ainoastaan tiettyjä yksittäisiä varmuusvarastoituja raaka-aineita, kuten öljyä ja viljaa. Sen sijaan Suomen digitaalisten palveluiden toimintavarmuutta ei ole turvattu. Muutama EMP-luola ei ole riittävä toimenpide kansalaisten digitaalisen toimintaympäristön turvaamiseen.

Riittävän isolla vasaralla voi tuhota mitä tahansa. Suomella ei ole kyvykkyyttä torjua tavanomaisia ohjusiskuja puhumattakaan moninkertaisella äänennopeudella lentäviä hypersoonisia ohjuksia. Suomen alueella sähkönjakeluverkon ja tietoliikenneyhteyksien solmupisteiden tuhoamiseen riittää vain muutama kohdistettu isku. Kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa ja Suomi on polvillaan.

Jälleenrakennukseen tarvittavia komponentteja ei ole varastossa, eikä nopeasti maailmalta saatavissa. Tuhotun infran korjaamiseen menee vuosia ja seuraava isku tuhoaa jo sen, mikä on ehditty korjata. Ohjusiskujen seurauksena Suomi halvaantuu, koska korvaavia palveluiden jakeluverkostoja ei ole olemassa, eikä osaavaa henkilökuntaa saatavissa. Kansalaiset eivät pystyisi hoitamaan edes tavanomaisia arkipäivän asioita vuosikausiin.

Pelkkä varautumissuunnitelma ei riitä, on myös suoritettava operatiiviset varautumistoimet. Varautuminen tarkoittaa etukäteen toteutettavia konkreettisia varautumistoimenpiteitä, ei seminaareja, juhlapuheita ja voisilmäpullaa.

Yritykset ovat havainneet, että konkreettisten varautumistoimenpiteiden kustannukset kuormittavat tarpeettomasti liiketoiminnan tulosta, eikä niihin haluta panostaa.

Vastaava tilanne vallitsee myös julkisella sektorilla. Jatkuvan niukkuuden olosuhteissa pystytään ylläpitämään vain kaikkein välttämättömimmät palvelut. Varautumisen taso yhteiskunnan eri osa-alueilla on todellisuudessa kohtuullinen vain viranomaisten kansalaisille luomissa mielikuvissa.

Nykyisellä julkisen infrastruktuurin rakenteella, tietojärjestelmäarkkitehtuurilla ja varmuusvarastojen tasolla Suomi on erittäin haavoittuva kaikissa kriisitilanteissa. Suomi on mahdollista lamauttaa yhdessä hetkessä, jos vastapuoli niin haluaisi toimia.

Kybervaikuttaminen
Kybervaikuttamiseen liittyvä tunnusomainen piirre on, että hyökkääjä varmistaa normaaliajan oloissa pääsyn vastapuolen julkisen infrastruktuurin järjestelmiin. Suomi on täysin riippuvainen ulkomaisista globaaleista järjestelmätoimittajista, jolloin julkinen infrastruktuuri on mahdollista lamauttaa silmänräpäyksessä.

Vastapuoli on varmistanut tietojärjestelmiin pääsyn monin eri tavoin mm. huoltoyhteyksien, ohjelmistoihin liittyvien nollapäivähaavoittuvuuksien ja muiden salaisten järjestelyjen avulla. Käytännössä vain napin painallus riittää tietojärjestelmien lamauttamiseen. Tähän ei tarvita risteilyohjuksia tai ydinaseita.

Suomessa tämä tarkoittaa mm. sitä, että tietoliikenne-, eläke-, rahoitus- ja terveydenhuoltojärjestelmät sekä sähkön- ja vedenjakelujärjestelmät voidaan lamauttaa ja aiheuttaa täydellinen kaaos milloin tahansa. Vastapuoli huolehtii aina myös siitä, että palauttamistoimenpiteitä ei pystytä suorittamaan.

Julkisen ja yksityisen sektorin tietojärjestelmät muuttuisivat käyttökelvottomiksi tietovarastojen tuhoutuessa, eikä tietoja kyettäisi palauttamaan suojakopioilta. Suomessa ei ole olemassa riittäviä resursseja ja osaamista, jolla kriittisten tietojärjestelmien operatiivinen toimintakyky olisi mahdollista palauttaa.

Huoltovarmuusriskit
Suomen huoltovarmuuden tavoitteiden toteutumiseen liittyy merkittäviä riskejä. Yksityisen sektorin merkittävä huoltovarmuusriski aiheutuu yritysten sopimusjuridiikasta. Toinen merkittävä huoltovarmuusriski aiheutuu yritysten palvelutoiminnan taloudellisuusvaatimuksista.

1. Huoltovarmuusriski liittyy sopimusjuridiikkaan
Sopimusjuridiikkaan liittyvä huoltovarmuusriski aiheutuu yhteiskunnalle siitä, että nykyisin huoltovarmuuskriittiset operatiiviset palvelut tuotetaan pääsääntöisesti yrityksissä, joihin ei lakisääteinen varautumisvelvoite ulotu. Tilanne on ratkaistu siten, että poikkeusolojen varautumisvelvoitteita on pyritty siirtämään sopimuspohjaisesti palveluntarjoajille. Palveluntarjoajien kannalta tilanne on edullinen, koska ne saavat asiakkailtaan poikkeusolojen palvelulupauksista tulot etukäteen, mutta lupauksia ei tarvitse koskaan lunastaa.

Ylivoimainen (Force majeure, FM) este on ”takaportti”, joka vapauttaa minkä tahansa palveluntarjoajan poikkeusolojen palveluvelvoitteestaan, vaikka palvelusopimuksessa olisikin näistä velvoitteista klausuuli. Sopimusjuridiikka ei näin ollen voi tarjota turvaavaa ratkaisua huoltovarmuuteen.

2. Huoltovarmuusriski liittyy toiminnan taloudellisuusvaatimuksiin
Toiminnan taloudellisuusvaatimuksiin liittyvä huoltovarmuusriski aiheutuu yhteiskunnalle siitä, että yritykset laiminlyövät poikkeusolojen varautumisvelvoitteensa kustannussyistä. Palvelusopimusten kustannustason tulee perustua aina nykyiseen (normaaliolojen) palvelutasoon ja määrään.

Yritysten näkökulmasta on kohtuutonta, että yhteiskunta vyöryttää yritykselle kustannuksia, jotka aiheutuvat yksinomaan poikkeusolojen palveluvelvoitteista ja järjestelyistä. Seuraavan kilpailutuksen yhteydessä yrityksen palveluntarjoaja voi vaihtua ja aiemmin poikkeusolojen palveluvelvoitteista aiheutuneet kustannukset valuvat hukkaan. Tilanne on vielä hankalampi, jos samoilla markkinoilla kilpailee yrityksiä, joilla ei ole tällaista velvoitetta kannettavanaan.

Nykyinen tilanne on huolestuttava ja herättää useita kysymyksiä, kuten saavuttaako yhteiskunta sopimuspohjaisilla palvelulupauksilla tavoitteeksi asettamansa huoltovarmuustason ja toteutuuko yhteiskunnan huoltovarmuus yleisten taloudellisuuden ja tehokkuuden periaatteiden mukaisesti?

Huoltovarmuusriskien hallinnan näkökulmasta sopimuspohjaista varautumista ei voida pitää turvaavuudeltaan riittävänä ratkaisuna. Sopimuspohjainen varautuminen lisää huoltovarmuuteen liittyvää epävarmuuden tilaa ja nostaa tarpeettomasti yhteiskunnan varautumiskustannuksia.

Lainsäädäntö ei pakota varautumisvelvollista yritystä toteuttamaan itse riittävän turvallista palveluinfrastruktuuria, jos markkinat eivät sellaista tarjoa.

Lainsäädäntö ei myöskään aseta sanktioita varautumisvelvolliselle yritykselle. Niissä olosuhteissa, joissa organisaatio ei pysty täyttämään poikkeusolojen varautumisvelvoitetta, voi mahdollisena seurauksena olla vain asiakkaan esittämä vahingonkorvausvaatimus.

Balticconnector-kaasuputken vaurio
Suomenlahden pohjassa kulkeva Balticconnector-kaasuputken 77 kilometriä pitkä merenalainen osuus yhdistää Suomen ja Viron kaasuputkiverkostot toisiinsa. Kaasuputken seinämän materiaali on 15,9 mm paksua hiiliterästä. Teräsputki on maalattu sisältä ja pinnoitettu ulkopuolelta polyeteenillä. Lopuksi putken ulkopuoli on pinnoitettu betonilla. Betonipainopinnoite antaa putkelle riittävän negatiivisen kelluvuuden ja suojaa putkea ympäristörasituksilta sekä mekaanisilta vaurioilta.

Gasgrid Finland Oy havaitsi kaasuputkessa vuodon aamuyöllä 8.10.2023. Kaasun siirtoyhtiöt Gasgrid Finland Oy ja virolainen Elering AS sulkivat putkistoon johtavat venttiilit välittömästi. Samaan aikaan havaittiin Suomen ja Viron välisessä tiedonsiirtokaapelissa vika. Traficom sai sunnuntaina 8.10.2023 tiedon Elisan omistaman merikaapelin katkeamisesta samaan aikaan samalla merialueella.

Hieman myöhemmin 17.10.2023 Ruotsin väestönsuojeluministeri Carl-Oskar Bohlin kertoi tiedotustilaisuudessa, että samalla merialueella ja samaan aikaan myös Ruotsin ja Viron välinen EE-S 1 tietoliikennekaapeli oli menettänyt noin puolet kapasiteetistaan. Kaapelin omistajia ovat Arelion, GN Great Nordic ja Telia Eesti.

Elisan valokaapeli saatiin korjattua tiistaina 24.10.2023. Korjauskustannus merikaapeleissa on aina kuusinumeroinen. Valokaapeli korjataan nostamalla kaapelin päät vedestä, jonka jälkeen vauriokohdasta leikataan pitkät pätkät kaapelia pois ja väliin liitetään 800 metriä uutta valokaapelia. Toimenpiteellä varmistetaan, ettei kaapeliin jää vaurioituneita kuituja. Valokaapelin vaurion korjauksessa syntyy aina kaksi liitosta.

Kaasuputken vuotokohta paikannettiin 10.10.2023 Suomen talousvyöhykkeelle, jonka perusteella tapauksen tutkinta oli Suomen viranomaisten vastuulla. Tapauksen tutkinta käynnistyi välittömästi keskusrikospoliisin johdolla. Tutkintanimike oli törkeä tuhotyö, koska putkivaurio näytti syntyneen laahaamalla ankkuria pitkiä matkoja merenpohjassa. Teon tahallisuus näytti ilmeiseltä. Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat tukivat tutkimusta erilaisin toimenpitein.

Tapauksen johdosta Huoltovarmuuskeskus nosti kaasun toimitusvarmuuden kolmiportaisen asteikon toiselle eli hälytystasolle, vaikka tapauksella ei ollut vaikutusta Suomen tai Viron huoltovarmuuteen.

Päätös riskitason nostosta perustui arvioon alentuneesta infrastruktuurinormista (N-1) yhden tuontiyhteyden ollessa tilapäisesti poissa käytöstä. Kaasun siirtoputken korjauksen arvioitiin vievän aikaa vähintään noin viisi kuukautta.

Ennen kaasuputken vauriota kaasun toimitusvarmuustaso oli kolmiportaisen asteikon ensimmäisellä tasolla eli ennakkovaroitustasolla. Tilanne aiheutui 6.5.2022 Venäjän vähennettyä maakaasutoimituksia Suomeen.

Keskusrikospoliisi otti jutussa tutkimusvastuun. Suomenlahden merivalvonnan tilannekuvasta selvisi nopeasti kaasuputken kohdalla vaurioitumishetkellä matkanneet kaksi alusta. Yksi niistä oli Rosatomin tytäryhtiön Atomflotin omistama ydinkäyttöinen Sevmorput. Keskusrikospoliisin päätutkintalinja kohdistui kuitenkin toiseen Hongkongiin liputetun 157,88 metriä pitkään NewNew Polar Bear-syöttökonttilaivaan. Laiva on rakennettu Saksassa 10.3.2005 Meyer Neptun Papenburgin telakalla. Laivan aikaisemmat nimet olivat:

  • Reinbek (2005 maaliskuuhun saakka)
  • Cast Prestige (2006 huhtikuuhun saakka)
  • Reinbek (2017 elokuuhun saakka)
  • Baltic Fulmar (2023 kesäkuuhun saakka)

Vuonna 2023 aluksen osti Hainan Yangpu Newnew Shipping, johon kytkeytyy myös venäläinen logistiikkayritys Torgmoll Co. LTD. Kiinassa toimiva Torgmoll on venäläisen Torgmollin omistama tytäryhtiö.

Laivan aiempi operaattori oli Hainan Xin Xin Yang Shipping Co., Ltd. Laivan uusi operaattori on Venäjälle rekisteröity Torgmoll Co. LTD, jolla on toimistot Moskovassa ja Shanghaissa. Torgmoll aloitti toiminnan Kiinassa huhtikuussa 2017 ja rekisteröi Sanghaissa samana vuonna Shanghai Ledoco Supply Chain Management Co. nimisen yhtiön.

Säännöllistä suoraa konttiliikennettä Kiinasta Pietariin operoi Kiinassa toimiva Torgmoll. Yhtiö toimii myös Hainan Yangpu New New Shipping yhtiön edustajana. NewNew Polar Bearin omistussuhteita pohdittaessa loogisena päätelmänä voidaan pitää, että laiva oli 8.10.2023 tosiasiallisesti Venäjän Torgmollin omistama ja operoima.

Keskusrikospoliisin mukaan NewNew Polar Bear matkasi 11 solmun nopeudella Shanghaista Kaliningradin kautta Pietariin. Kaasuputken kohdalla aluksen vauhti hidastui 9,5 solmuun ja putken ylitettyään nosti matkavauhdin jälleen yli 11 solmuun.

Helsingin Sanomien tieto poikkeaa merkittävästi keskusrikospoliisin julkisuuteen antamista tiedoista. Helsingin Sanomien avoimeen merenkulkudataan perustuneen artikkelin 23.10.2023 mukaan Newnew Polar Bear oli matkannut noin 11 solmun nopeudella kohti koillista Suomenlahdelle. Tuntemattomasta syystä laiva oli 8.10.2023 yöllä kello 01.12 lähes pysähtynyt pudottamalla vauhdin 1,1 solmuun noin 2,6 kilometrin päässä Balticconnector-kaasuputkesta. Kahdeksan minuuttia myöhemmin laiva oli ylittänyt kaasuputken.

Laivan ankkurointijärjestelmän tehtävänä on kiinnittää laiva merenpohjaan, niin ettei se ajelehdi merivirran ja tuulen mukana, eikä sen tarvitse käyttää moottoreita pysyäkseen paikallaan.

Kuvassa vasemmalla kiinalainen kuuden tonnin painoinen ja lähes kolmen metrin mittainen pitovoimainen AC-14 -meriankkuri, jota käytetään mm, suurissa konttialuksissa. Ankkuri muistuttaa kaasuputken luota löydettyä ankkuria.

Kuuden tonnin AC-14 -meriankkurin varren pituus on noin 2,4 - 2,9 metriä ja leveys noin 2,6 metriä. Leveytensä ansiosta ankkuri on vakaa ja kaivautuu nopeasti pohjasedimenttiin. Ankkurin materiaali on valuteräs. Valuteräs on rauta-hiili-lejeerinki, jonka hiilipitoisuus on alle 2,11%.

Ankkureilta vaaditaan sertifiointi ennen ensimmäistä asennusta. Ankkurit tarkastetaan myös tämän jälkeen määräajoin. Ankkurissa on oltava tunnistemerkit, jotta ankkuri voidaan sitoa siihen liittyvään sertifikaattiin.

Ankkurin näkyvään osaan on yleensä merkitty ympyrä. Ympyrän sisällä on sen sarjanumero ja varmentajan tunnus.

China Classification Society (CCS) on kiinalainen luokituslaitos, joka määrää laivan ankkurin ja ankkurikettingin koot sekä määrät. Sertifikaatista pitäisi pystyä jäljittämään laiva, johon ankkuri on kuulunut.

On mahdollista, että NewNew Polar Bear laivan vauhdin hidastuminen johtui Hall-tyyppisen keula-ankkurin takertumisesta kaasuputkeen. Kaasuputken vauriopaikalle johti 1,5–4 metriä leveä ankkurin raahausjälki. Raahausjäljen leveys vastaa hyvin kuuden tonnin ankkurin 2,6 metrin leveyttä.

Merenpohjaa laahatessaan ankkurin kourat avautuvat ja asettuvat pohjaan päin. Kaasuputki on ilmeisesti tarttunut ja puristunut ankkurin varren (valin) ja kouran väliin pihtiotteeseen, jolloin kaasuputki on ankkurin vetovoiman johdosta noussut pohjasta ylös, siirtynyt paikaltaan ja murtunut. Ankkurin kourat avautuvat korkeintaan 35 asteen kulmaan, jolloin jäykkään valuteräksiseen varteen kohdistuneen vääntövoiman johdosta ankkurin varsi on samassa yhteydessä murtunut poikki.

Ankkurin varren murtumisen seurauksena kaasuputki ja ankkuri ovat pudonneet meren pohjaan. Ankkuri löytyi vain muutaman metrin päästä kaasuputken vauriopaikasta.

Ankkurin löytöpaikan jälkeen raahausjälki jatkui merenpohjassa kapeana urana. Uran on ilmeisesti aiheuttanut ankkuriketjussa kiinni oleva ankkurin varren osa. Tapahtuman jälkeen laivan nopeuden noustessa ankkuriketju ja ankkurin varren osa on nostettu laivaan.

Suomen viranomaiset yrittivät saada laivaan yhteyden sen suunnattua Pietarista takaisin Itämerelle. Laivan kapteeni kieltäytyi kuitenkin vapaaehtoisuuteen perustuvasta yhteistyöstä. Alus jatkoi matkaansa pysähtymättä Itämerelle, koska poliisin toimivalta ei ulottunut Suomen talousvyöhykkeellä matkaavaan alukseen. Itämereltä Newnew Polar Bear matkasi Arkangelin satamaan, jossa laiva kuvattiin 22.10.2023 ilman toista keula-ankkuria. Lähteet: (valtioneuvosto.fi tiedote 10.10.2023, huoltovarmuuskeskus.fi)

Keskusrikospoliisin tiedotteen 10.11.2023 mukaan tekniset tutkimukset jatkuivat edelleen, mutta tapahtumapaikan aktiivinen paikkatutkinta oli päättynyt. Keskusrikospoliisin mukaan voitiin todeta, että merestä 24.10.2023 nostettu ankkuri sopii tiettyjen teknisten tietojen osalta Newnew Polar Bearin ankkuriksi. Ankkurista oli löytynyt myös samantyyppistä maalia kuin vaurioituneessa kaasuputkessa oli käytetty.

Vaihtoehtoinen skenaario
Keskusrikospoliisin julkaisemasta kuvasta (yllä) voidaan havaita, että ankkurin kouran ja varren murtumakohdat näyttävät kuvissa patinoituneilta, joka viittaa vanhoihin murtumiin. Jos murtumat ovat vanhoja ankkuri ei ole voinut liittyä Balticconnector-putken vaurioitumiseen.

Tuore valuteräksen murtumajälki olisi todennäköisesti kirkkaampi, koska ankkuri ei ehtinyt maata pohjassa kuin viisi päivää. Tällöin kyseessä saattaisi olla esimerkiksi pohjaan pudotettu romuankkuri. Olisiko norjalaisseismologien mahdollinen räjähdyshavainto kaasuputken vaurioalueella aiheutunut kuusi tonnia painavan ankkurin pudotuksesta mereen? Totuus selviää kuitenkin myöhemmin keskusrikospoliisin suorittamissa tarkoissa tutkimuksissa.

Ankkurin valu ei näytä onnistuneen. Kouran murtuman leikkauspinnasta voi päätellä, että valu ei ole yhtenäinen. Valun sisälle on jäänyt kaasutasku, joka on omiaan heikentämään kouran lujuutta. Ilmeisesti ankkurin valuvaiheessa metalli ei ole päässyt virtaamaan valumuottiin pyörteettömänä ja oikealla nopeudella. Ankkurin valmistajan laaduntarkastuksessa vaikuttaa olevan kehittämistä.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön