Salailu - SecMeter

Sisältöön

Salailu

Yritysturvallisuus > Tietoturvallisuus
Salailulla tarkoitetaan tiedon luovutuksesta kieltäytymistä tai epäsuotuisaan tapahtumaan liittyvän tosiasiallisen tiedon tai yksityiskohdan tarkoituksellista ilmaisematta jättämistä.

Salailu on avoimuuden vastakohta. Salailu liitetään vastuuttomuuteen ja epärehellisyyteen. Salailu herättää epäilyjä, koska esitettyihin kysymyksiin ei saada vastauksia ja tiedottaminen on epäuskottavaa.

Salailu johtaa ensin kieltämiseen ja lopulta tosiasiallisen tiedon ilmituloon. Salailuun liittyviä vaiheita ovat:

  • salailu
  • kieltämien
  • myöntäminen.

Salailun kulttuuria voidaan luonnehtia epäterveeksi ilmiöksi. Taustalta paljastuu yleensä luottamuksen puute sekä epäterve johtamis- ja toimintakulttuuri. Salailu sitoo merkittävästi voimavaroja ja altistaa haavoittuvuuksille. Salailun taustalla on yleensä jokin vaikutin, kuten esimerkiksi päätös, prosessi, operaatio tai muu seikka, jonka paljastuminen on

  • osapuolen julkisuuskuvalle haitallinen (esim. tuoteturvallisuuteen liittyvät heikkoudet)
  • toiselle osapuolelle vahingollinen (esim. sopimusrikkomukset ja laittomat operaatiot)
  • yleisten moraali ja laillisuuskäsitysten vastainen toiminta (esim. epäeettiset prosessit)
  • lakien tai säädösten vastainen toiminta (esim. julkisten varojen väärinkäyttö).

Viranomaiset salailevat julkisia tietoja
Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin ja neljän opiskelijan yhdessä tekemästä testistä ilmeni, että valtaosa viranomaisista ei noudata avoimuussäädöksiä. Julkisen tiedon salailuun ovat syynä viranomaisten huono julkisuuslain tuntemus, tiedonpuute ja tietojen luovutukseen liittyvä pelko.

Ryhmä testasi avoimuussäädösten noudattamista lähettämällä 230 valtion viranomaiselle pyynnöt saada tiedot kyseisen viraston korkeimman johtajan palkasta ja hänen työsuhde-eduistaan. Testin mukaan vain 23 virastoa noudatti lakia ja vastasi tietopyyntöihin. 207 virastoa ansaitsi moitteita. Näistä 30 virastoa ei vastannut lainkaan. Vastanneista kahdeksan reagoi tietopyyntöön vasta toisen pyynnön perusteella.

Valtaosa viranomaisista suhtautui tiedon pyytäjään välinpitämättömästi, epäluuloisesti tai jopa vihamielisesti. Useasta virastosta pyydettiin lisäselvityksiä, yhteydenottoa puhelimitse tai käyntiä virastossa. Jotkut virastot vaativat tiedoista maksua.

Tietopyyntöön kielteisesti suhtautuneiden viranomaisten vastaukset oli muotoiltu näennäisen myötäsukaisiksi ja mm. allekirjoitettu lauseella ”Ystävällisin terveisin”. Lähteet: (Helsingin Sanomat D5 19.12.2010, iltalehti.fi 19.12.2010)

Vuonna 2013 Matti Wiberg kritisoi ministeriöiden ja virkamiesten toimintaa Suomessa. Hänen näkemyksen mukaan vallan valvonta on karannut kansalaisten ulottumattomiin.

Ylen haastattelussa professori totesi ongelmaksi, että ministeriöiden päätösten perusteena toimivia laskelmia ei ole mahdollista tarkistaa, koska virkamiehet eivät julkista aineistojaan, oletuksiaan, eivätkä mallejaan. Esimerkiksi valtiovarainministeriö salaa talouslaskelmansa ja julkaisee vain johtopäätöksensä. Talouslaskelmien salailua hän kuvaili ”Sailaksen malliksi”.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen totesi Wibergin kritiikistä, että huomion kiinnittäminen päätöksenteon valmisteluun, julkisuuteen ja luotettavuuteen on demokratian toimivuuden kannalta tärkeätä. Pekkarisen mukaan vaarana on kuitenkin, että kansalaisille voi syntyä väärä käsitys viranomaisten systemaattisesta tietojen salailusta. Lähteet: (yle.fi 29.1.2013, uusisuomi.fi 29.1.2013)

Asevientiin liittyviä asiakirjoja salaillaan
Suomessa asevientiluvat ovat julkisia asiakirjoja. Viranomaiset ovat salailleet asevientiin liittyviä asiakirjoja sillä perusteella, että ne sisältävät arkaluontoisia tietoja, joiden ilmaiseminen olisi haitallista yleiselle edulle, yleiselle turvallisuudelle ja unionin suhteille kolmansiin maihin.

Asevientiluvat myöntää valtioneuvosto. Puolustusministeriö toimii lupaviranomaisena. Asiakirjojen julkisuudesta huolimatta puolustusministeriö on julkaissut asevientitilastot internet-sivuillaan vain vuosilta 2002 - 2008 (julkaisutilanne vuonna 2011).

Heidi Hautala voitti vuonna 2001 asevientiä käsittelevän yksittäisen asiakirjan julkisuuskiistan EY-tuomioistuimessa. Asian käsittely kesti kaikkiaan viisi vuotta. EU-ministerit salasivat häneltä unionimaiden aseviennin ehtoja käsittelevän asiakirjan. EY-tuomioistuimen päätöksen mukaan ministereiden olisi pitänyt harkita ainakin asiakirjan osittaista luovuttamista.  Lähde: (heidihautala.fi)

Kreikka-sopimuksen salailu ihmetytti oikeusoppineita
Oikeustieteilijät kritisoivat valtiovarainministeriön salailua koskien Kreikan ja Suomen vakuusjärjestelyitä. Lain mukaan viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, jos laissa ei toisin säädetä.

Valtionvarainministeriö perusteli salailua asian luonteella, valtion edulla ja Kreikan vaatimuksilla. Mikään mainituista perusteluista ei kuitenkaan ollut julkisuuslain mukainen salassapitoperuste.

Pääministeri Kataisen mukaan sopimuksen salaaminen ei riko julkisuuslakia, koska salassapitopäätös tehtiin kreikkalaispankkien vaatimuksesta. Tätä on arvioitu Suomessa avoimuuslainsäädännön puitteissa ja julkisuuslain mukaan voimme pitää itse sopimuksen salaisena. Lähteet: (yle.fi 4.3.2012, kaleva.fi 10.3.2012, ksml 10.3.2012, hs.fi 10.3.2012)

Case ”Oikeusapuun liittyneen ohjuskokeen tiedot salattiin Hollannin pyynnöstä ja asehankintasopimukseen liittyvistä velvoitteista”
Malaysian Airlinesin Boeing 777 lento MH17 oli matkalla Amsterdamista Kuala Lumpuriin, kun se tuhottiin 17.7.2014 Ukrainan ilmatilassa venäläisvalmisteisella BUK-ilmatorjuntaohjuksella. Kaikki koneessa olleet 298 henkilöä kuolivat. Uhreista 154 oli hollantilaisia. YK:n turvallisuusneuvosto antoi 21.7,2014 tapauksen johdosta päätöslauselman 2166, jossa kaikki maat velvoitettiin antamaan pyydettäessä apua tapahtuman siviili- ja rikostutkinnassa.

Keskusrikospoliisi sai Hollannin syyttäjävirastolta virka-apupyynnön loppukesästä 2014. Suomi ilmoitti saamastaan oikeusapupyynnöstä Venäjälle, mutta siitä ei keskusteltu.

Suomessa suoritettiin yksi kahdesta venäläisvalmisteisen 9M38-sarjan Buk-ilmatorjuntaohjuksen räjäytyksestä (areenatesti) osana malesialaiskoneen alas ampumiseen liittyvää rikostutkintaa. Koeräjäytys tehtiin lokakuussa 2015. Toinen koeräjäytys suoritettiin Ukrainassa. Koeräjäytysten tarkoituksena oli saada varmuus, millaisella ohjuksella malesialainen matkustajakone pudotettiin Ukrainan ilmatilassa.

Tieto BUK-ohjuksen koeräjäytyksestä tuli julki, kun hollantilaisen sanomalehti De Telegraaf kertoi asiasta. Koeräjäytyksen julkitulon jälkeen Suomen viranomaiset salasivat edelleen testin suorituspaikan. Lähteet; (telegraaf.nl 27.9.2016, yle.fi 27.9.2016, yle A-studio 27.9.2016, iltasanomat.fi 27.9.2016, mtv.fi 27.9.2017, hs.fi 28.9.2016)

Kansainvälisen tutkijaryhmän johtajan mukaan Suomen hallitus ei antanut lupaa käyttää Suomessa suoritetun räjäytyskokeen tuloksia rikostutkinnassa. Suomi oletti, että tiedot olivat myös kansainvälisen tutkijaryhmän käytössä. Väärinkäsitys aiheutui osittain siitä, että kansainvälinen tutkintaryhmä ei ole syytteitä nostava osapuoli, vaan mahdolliset syytteet voi nostaa Hollannin syyttäjävirasto.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi Presidentinlinnassa 30.9.2016 kello 16.15 alkaneessa tiedotustilaisuudessa, että Hollanti oli pyytänyt pitämään rikostutkintaan liittyvät testit salaisina. Tiedot oli tarkoitus julkaista vasta myöhemmin jutun oikeudenkäynnin yhteydessä.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan kaikissa Hollannin tietopyynnöissä Suomi joutui pohtimaan, loukkaako tietojen luovutus ohjusjärjestelmän hankintasopimuksen velvoitteita ja osapuolten välisiä salassapitosäännöksiä. Lähteet: (presidentin tiedotustilaisuus 30.9.2016 kello 16.15, yle.fi 30.9.2016, hs.fi 30.9.2016)

Kansainvälisen sotarikostutkinnan intressi menee aina kansallisen asehankintasopimuksen intressien ohi. Ei voida ajatella tilannetta, että yksittäisen kansallisen asehankintasopimuksen salassapitoehto suojelisi sotarikoksista epäiltyjä osapuolia.

Avoimin kortein pelaaminen on kaikissa tilanteissa kestävämpi ratkaisu, kuin tosiseikkojen salailu. Asehankintasopimuksiin tulisi sisältyä sopimusehto, jonka perusteella sopimuksen osapuolet voivat luovuttaa esteettä tietoja kolmannelle osapuolelle. Eräs tällainen tilanne olisi kansainvälinen sotarikostutkimus, jos tapauksessa on käytetty vastaavaa asejärjestelmää.

Case ”Supo jätti toimittamatta apulaisoikeuskanslerille asiakirjoja”
Tasavallan presidentti nimittämä oikeuskansleri toimii valtioneuvoston yhteydessä. Oikeuskansleri valvoo hallituksen ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta. Oikeuskansleri valvoo myös, että tuomioistuimet, viranomaiset ja virkamiehet sekä muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Lähde: (okv.fi)

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen tutki vuosina 2010–2013 millä tavoin Keskusrikospoliisin ja supon ulkomailla toimiviin yhdyshenkilöihin kohdistuva laillisuusvalvonta on järjestetty ja hoidettu. Oikeuskanslerinvirasto havaitsi sattumalta, että supon selvityksestä jäi puuttumaan virkamatkaperusteista työskentelyä Suomen ulkomaanedustustoissa koskeva ohje, joka mainittiin supon tammikuussa 2013 laatimassa laillisuusvalvontakertomuksessa.

Ohjetta jouduttiin erikseen pyytämään suposta, jolloin oikeuskanslerinvirasto sai sen haltuunsa 28.5.2013. Ohje oli päiväämätön ja ilman diaarinumeroa, mutta liittyi olennaisesti apulaisoikeuskanslerin tutkimaan asiaan. Lopulta supon arkistotoimiston henkilöstön käydessä vielä kertaalleen läpi viraston arkistodiaarin ilmeni, että supon aikaisempi päällikkö Ilkka Salmi oli antanut myös virkamatkaperusteista yhdyshenkilötoimintaa koskevan diarioidun (SAL 112/2010) ja päivätyn (26.11.2010) ohjeen.

Supo ei maininnut tästäkään ohjeesta apulaisoikeuskanslerin asiakirjoihin tutustumista koskeneilla käynneillä loka- ja marraskuussa 2012 sekä tammikuussa 2013. Tämän ohjeen supo toi oikeuskanslerinviraston tietoon myöhemmin selvityksessään 17.6.2013.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että päiväämättömän ohjeen sekä päivätyn viraston päällikön ohjeen toimittamatta jättäminen oikeuskanslerinvirastoon tai ohjeiden olemassaolosta kertomatta jättäminen on ollut vastoin oikeuskanslerin perustuslaissa turvattua tietojensaantioikeutta.

Apulaisoikeuskansleri luonnehti syntynyttä tilannetta vakavaksi. Jos oikeuskansleri ei saa taikka ei voi luottaa saavansa laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemiansa tietoja, on kyse vakavasta asiasta. Supo totesi, että apulaisoikeuskanslerin tutustumista varten etukäteen yksilöimät asiakirjat selittivät sen, että puuttunut ohje ei tullut katselmuksen piiriin.

Supon yhdyshenkilötoiminnasta vastaavat virkamiehet eivät puolestaan tienneet tai muistaneet tämän ohjeen olemassaoloa. Tämä seikka erityisesti huolestutti apulaisoikeuskansleria. Supon viestintäpäällikön mukaan kyseessä oli ikävien sattumien summa.

Supo kertoi oikeuskanslerille ryhtyvänsä kehittämistoimenpiteisiin arkiston ja sisäisen tiedonkulun parantamiseksi. Apulaisoikeuskanslerin mukaan supossa näyttää olevan ilmeinen tarve ryhtyä näihin toimiin. Lähteet: (Ratkaisu dnro OKV/5/50/2013 20.8.2013, mtv3.fi 23.8.2013, mtv3 uutiset klo 19.00 23.8.2013)

Case ”Turun kaupunki salaili kaupunginhallituksen päätöksiä laittomasti”
Turku oli salaillut kuuden viime vuoden aikana (2007-2012) yli sata kaupunginhallituksen päätöstä mm. liikesalaisuuteen vedoten. Kuntaliiton näkemyksen mukaan liikesalaisuuteen ei voi vedota kunnan kirjanpidossa, koska kirjanpito on lähtökohtaisesti julkista.

Turku oli salaillut mm. hankintapäätöksiä ja kaupunginhallitukselle viikoittain toimitettuja kassa- ja talousraportteja. Verkkosivuilla julkaistuista pöytäkirjoista oli poistettu mm. hankintapäätöksiä, nimityksiä ja palkankorotuksia. Apulaisoikeuskansleri moitti Turun menettelyä elokuussa 2012.

Tiedotteessaan kaupunki totesi, että se on useimmissa käsittelemissään asioissa noudattanut julkisuuslakia ja Kuntaliiton suositusta. Tiedotteen mukaan se oli käsitellyt vuosina 2007-2012 yhteensä 3881 pöytäkirjakohtaa. Niistä salailtiin 152 eli 3,9 prosenttia. Salailluista 152 pöytäkirjakohdasta 47 koski hankinta-asioita, kassaraportteja oli salailtu 27, sopimuksiin ja oikeudenkäynteihin liittyviä pöytäkirjankohtia oli salailtu 30, henkilötietoja sisältäviä päätöksiä oli salailtu 48.

Henkilötietojen osalta kaupunki katsoi, ettei kyse ollut salailusta, vaan tiedottamisessa oli noudatettu Kuntaliiton suositusta ja henkilötietoja sisältävät pykälät on poistettu verkosta vuoden kuluttua päätöksestä, aktiivisen tiedotustarpeen päätyttyä. Lähteet: (ts.fi 28.8.2012, turku.fi vastine Turun Sanomien sivun 6 artikkeliin 28.8.2012)

Case "Patrian ELINT-tiedustelujärjestelmän asiakas pidettiin salassa"
Patria on kansainvälisesti toimiva puolustus-, turvallisuus- ja ilmailuteollisuuskonserni, joka toimittaa omaan erityisosaamiseensa ja kumppanuuksiin perustuvia, kilpailukykyisiä ratkaisuja asiakkailleen. Patrian omistavat Suomen valtio ja European Aeronautic Defence and Space Company EADS N.V.

Patria Avitation sai lokakuussa 2009 luvan viedä Israeliin ARIS-järjestelmän (Advanced Real-Time Intelligence System). Puolustusministeriön mukaan vientiluvassa oli kyse väliaikaisesta viennistä eli testauksesta, tuotekehityksestä tai muusta sen kaltaisesta toiminnasta. Asiakkaana oli israelilainen Elta Systems. Lähde: (saferglobe.fi)

Ulkoministeri Alexander Stubb totesi blogisaan, että "väliaikaisia vientilupia on myönnetty näyttely- ja testauskäyttöön, mutta nämä tuotteet palautuvat lopulta Suomeen." Lähde: (alexstubb.com 1.7.2010, Kiina-ohjelma ja Israel-asekaupat)

Päätyikö suomalainen sotilasteknologia lopulta sotaa käyvän Israelin armeijan omaan käyttöön? Peiteltiinkö näyttely- ja testauskäyttöön myönnetyllä vientiluvalla tosiasiallista asekauppaa?

ELTA Systems on osa Israel Aerospace Industries konsernia, joka on yksi Israelin johtavista puolustus elektroniikkateollisuuden yrityksistä. ELTA Systemsin tuotteita ovat mm. tiedustelu-, valvonta-, maalinmääritys- ja ennakkovaroitusjärjestelmät.

Patria Avitation solmi ensimmäisen sarjatoimitussopimuksen ARIS elektronisen tiedustelun (ELINT) järjestelmästä 2010. Sopimus oli merkittävä avaus ARIS:lle, jota on kehitetty pitkäjänteisesti Patrian Systems-liiketoiminnassa laajentamaan Patrian kansainvälistä tuotetarjontaa. ELINT-järjestelmän toimitukset ajoittuivat vuosille 2010 - 2012.

ARIS (Advanced Realtime Intelligence System) on moderni ELINT-järjestelmä tekniseen elektroniseen tutkatiedusteluun. ARIS havaitsee, mittaa, tallentaa ja visualisoi modernit LPI-aaltomuodot laajalla reaaliaikaisella taajuuskaistalla. Järjestelmä on täysin etäkäytettävä ja se soveltuu hyvin kiinteisiin ja liikkuviin ELINT-asemiin.

Case ”Yritykset haluavat salata yt-neuvottelunsa”
Yritykset kieltävät työntekijöitään puhumasta yt-neuvotteluista. Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen mukaan eräät yritykset ovat vaatineet työntekijöiltään yt-neuvotteluista vaikenemista. Vaikenemista on perusteltu maineriskeillä. Tietojen leviäminen voi vaikeuttaa liiketoimintaa.

PAM:n varapuheenjohtaja Anssi Vuorion mukaan neuvotteluista kertoville luottamushenkilöille on yritetty antaa varoituksia Työnantajat ovat pyrkineet rajoittamaan myös keskustelua kollegoiden kesken. PAM selvitti tapausten määrää ja pohti keinoja puuttua niihin.

SAK:ssa oli törmätty vastaavanlaisiin vaatimuksiin. Järjestön lakimiehen Anu-Tuija Lehdon mukaan joissakin tapauksissa työntekijöitä oli kielletty kertomasta mahdollisista potkuista myös kotonaan. Lähteet: (Ilkka 8.11.2009, HS.fi 8.11.2009)

Case "Vakava ilmatilan loukkaus"
Toukokuun 8 päivänä vuonna 1954 eletään Englannin Fairfordin lentotukikohdassa jännittäviä hetkiä. Kolme USA:n suurikokoista RB-47 tiedustelukonetta valmistautuu vaaralliseen operaatioon. Koneiden lentoreitti tulee kulkemaan Norjanmeren kautta Kuolan niemimaalle Arkangeliin ja takaisin. Tarkoituksena on kuvata Neuvostoliiton Kuolassa rakenteilla olevia satamia, asetehtaita ja muita sotilaallisia kohteita. Tiedustelutietoja tarvittiin USA:n strategisten ydinaseiden maalintamiseen.

Tiedustelukoneet pääsevät turvallisesti kuvausalueelle. Samaan aikaan Neuvostoliiton ilmapuolustus havaitsee ja paikantaa koneet. Useat Mig-15 ja 17-torjuntahävittäjät nousevat taivaalle tarkoituksena tuhota maalit. Migit havaittuaan tiedustelukoneet kaartavat pakoon. Kaksi niistä päättää kuitenkin oikaista Suomen ilmatilan yli Norjaan.

Kemijärven yläpuolella Onkamojärven kohdalla yksi tiedustelukoneista havaitsee perässään kaksi Neuvostoliiton uudempaa Mig-17 -hävittäjää. USA:n RB-47 tiedustelukone ja kaksi Neuvostoliiton Mig-17 hävittäjää laukaisee aseensa Suomen ilmatilassa. RB-47 saa osumia, joista seuraa polttoainevuoto ja radion vikaantuminen. Lyhyen ilmataistelun jälkeen molempien osapuolten koneet palaavat lentokykyisinä tukikohtiinsa. Eräät paikalliset asukkaat onnistuivat seuraamaan maasta ilmataistelua.

Vaihe I Salailu
Viranomaiset vaikenevat välikohtauksesta ja paperit pyritään hautaamaan vähin äänin UM:n arkistoon. Uuden Suomen artikkelin pohjalta lehdistö alkaa kuitenkin painostaa viranomaisia.

Vaihe II Kieltäminen
Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö, ministeri Eero A Wuori leimaa Uuden Suomen uutisen humpuukiksi.

Vaihe III Myöntäminen
Lehdistön painostuksen alla viranomaiset joutuvat myöntämään tapahtuneen tosiasian. Hallituksen ulkoasianvaliokunnan jäsenen Johannes Virolaisen mukaan Suomen hallitus pelkäsi, että välikohtauksen johdosta Suomi tulisi vedetyksi mukaan suurvaltojen väliseen selkkaukseen.

Case "Japanilaisen pankin johto salasi tappioita”
Vararikkoon ajautuneen Nippon Credit Bankin kuusi työntekijää pidätettiin epäiltynä lähes 5 miljardin markan ongelmaluottojen piilottelusta. Pidätettyihin henkilöihin kuuluivat pankin johtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Syytettyjen kertomuksen mukaan he piilottelivat tappioita, jotta pankin kolmatta vuotta jatkunut tappioputki ei olisi tullut ilmi. Tutkimuksen saattavat laajentua myös Japanin talousministeriöön. Ministeriön uskotaan tienneen tappioista ja pelänneen ilmitulon aiheuttavan pankin romahduksen. Lähde: (Helsingin Sanomat 25.7.1999)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön