GRU - SecMeter

Sisältöön

GRU

Yritysturvallisuus > Tiedustelupalvelut > Venäjä
GRU (Glavnoje Razvedyvatel’noje Upravlenije) on Venäjän armeijan tiedustelupäähallinto. Organisaatio toimii pääesikunnan päällikön alaisuudessa ja on Venäjän suurin tiedusteluorganisaatio.

Perustamisestaan vuodesta 1918 lähtien GRU on aina ollut laaja-alainen sotilastiedustelupalvelu, jonka agentit toimivat maailmanlaajuisesti.

Vuoden 2010 armeijan uudistuksen yhteydessä GRU sai uuden nimen Venäjän asevoimien yleisesikunnan päähallinto Glavnoje Upravlenije, lyhenne GU.

Edelleen käytetään johdonmukaisesti vanhaa lyhennettä GRU. GRU:n veteraaniupseerit pitivät uudistuksia sotilastiedustelujärjestelmän tuhoamisena.

GRU:n viidentoista osaston operatiivisena päätehtävänä on valmistella ja tukea Venäjän sotilaallisia operaatioita ulkomailla käyttämällä kohdemaassa kerättyä operatiivis-taktista tiedustelutietoa.

Tiedustelutieto kerätään maailmanlaajuisen agenttiverkoston avulla. GRU:n asiantuntijat Moskovassa arvioivat agenttien toimittamien tietojen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta Venäjän sotilaallisten tavoitteiden näkökulmasta.

Venäjän sotilastiedustelun tärkein tehtävä on hankkia sotilaallisesti merkityksellisiä tietoja mm. aseteknologiasta, maanpuolustussuunnitelmista, puolustustaloudesta ja -politiikasta. Tiedustelutietoa käytetään kohdemaan asevoimien nykytilanteen ja kehityksen arvioinnissa.

Lännessä tiedustelun vastuualue ulottuu Skandinaviasta ja Balkanilta Länsi-Eurooppaan. Läntisestä tiedustelusta vastaa viisi tiedustelukeskusta, jotka ovat:

  • 73. tiedustelukeskus Pietarissa
  • 264. tiedustelukeskus Kaliningradissa
  • 74. tiedustelukeskus Smolenskissa
  • 269. tiedustelukeskus Moskovassa
  • 1194. tiedustelukeskus Murmanskissa
Nykyinen GRU on edelleen valtava koneisto, jonka perustaja oli kenraali Jan Karlovitš Berzin. GRU on organisoitu 4 aluehallintoon ja 11 tehtäväkohtaiseen osastoon. GRU kerää, käsittelee, analysoi ja kokoaa tietoja kaikista valtioista selvittääkseen mm. potentiaaliset viholliset, sotilaalliset ja poliittiset suunnitelmat. Päätavoitteena on valmistella Venäjän asevoimat mahdollisia uusia sotia varten ja laatia sotilasoperaatioihin liittyvät strategiat. Menestys Georgiassa elokuussa 2008, oli osoitus myös GRU:n toiminnan suunnitelmallisuudesta ja tehokkuudesta.

Nykyisin GRU:lla on keskeinen ja yhä korostuva rooli Venäjän energiastrategiassa ja sen turvaamisessa. Energiastrategian keskeinen tavoite on Venäjän kansainvälisen vaikutusvallan lujittaminen. Venäjän tiedustelupalvelut erityisesti GRU muodostaa pysyvän uhkan kaikissa läntisissä demokratioissa. Entisiä KGB-ja GRU virkamiehiä istuu Venäjällä lähes kaikkien suurimpien energiayhtiöiden johtokunnissa. Suomessa poliitikot ja energiayhtiöiden johtohenkilöt eivät ole ymmärtäneet GRU:n keskeistä roolia lupa- ja investointipäätöksisään.

GRU:n toimitilarakennus sijaitsee Moskovassa ja on kooltaan noin 70 000 kerrosneliömetriä. GRU:n toimitilat maksoivat 278 miljoonaa euroa. Rakennusta kutsutaan "akvaarioksi". Venäjän sotilastiedustelun keskuksessa "akvaariossa" työskentelee yli 2500 henkilöä. Sotilastiedustelun keskuksesta on suorat tietoliikenneyhteydet eri puolille maapalloa kaikkiin GRU:n toimistoihin. Toiminta on aktiivista vuorokauden kaikkina tunteina vuoden kaikkina päivinä.

Ulkomailla tapahtuva sotilastiedustelu on organisoitu lähetystöjen yhteydessä toimivien GRU:n toimistojen vastuulle (rezidentura). Se harjoittaa ulkomailla olevien Venäjän suurlähetystön yhteydessä mm. HUMINT, SIGNIT, ELINT ja IMNIT -tiedustelua. Yhdysvalloissa GRU:lla on useampia toimistoja mm. Washingtonissa ja New Yorkissa. Uusimpia toimistoja ovat mm. San Franciscon ja Seattlen toimistot.

GRU:n toimistot perehtyvät asemamaan salaisuuksiin palkkaamalla henkilöitä, joilla on tarvittavaa tietoa hallussaan ja jotka ovat myös valmiita myymään sitä. GRU pyrkii värväämään henkilöitä erityisesti kohdemaiden asevoimien, puolustushallinnon, Naton ja puolustusteollisuuden piiristä. Kohteena ovat yleensä asemamaan virkamiehet ja puolustusteollisuuden piirissä työskentelevät asiantuntijat.

Vakoilu voi tapahtua esimerkiksi Venäjän aseteollisuuden tilaustyönä, jolloin GRU voi valita sopivan asiantuntijan kohteeksi ja ystävystyä tämän kanssa. Tarvittaessa GRU:n "punainen casanova" on valmis hurmaamaan kohdeyrityksen naispuolisen työntekijän edistääkseen tiedusteluoperaation tavoitteita.

Tieteelliset ja tekniset konferenssit ovat GRU:n kiinnostuksen kohteita
GRU osallistui aktiivisesti Neuvostoliiton länsimaisen aseteknologian ja kaksikäyttötuotteiden hankintaohjelmiin ja hyödynsi taitavasti myös avoimia tietolähteitä. Merkittävimpiä avoimia lähteitä olivat tieteelliset ja tekniset konferenssit. Eri puolilla maailmaa järjestetään vuosittain kymmeniä tieteellisiä konferensseja ja näyttelyitä, joissa käsitellään sotilaallisesti merkittävää teknologiaa.

Konferenssit olivat erinomaisia foorumeita kontaktien luomiselle.  Entinen GRU upseeri Viktor Suvorov kirjoitti, että GRU ei koskaan ryhtynyt "töihin" tapahtuman ensimmäisenä päivänä, koska avauspäivän seremonioihin liittyivät puheet, väkijoukko, virkamiehet ja yli-innokkaat vartijat. GRU:n agentit olivat kuitenkin läsnä heti toisesta konferenssi- tai näyttelypäivästä lähtien.

Osoittautui, että länsimaisten tutkimus- ja teollisuuslaitosten vastatoimet GRU:n tiedusteluoperaatioille olivat täysin riittämättömiä. Esimerkiksi ydinsukellusvene Trindetin piirustukset joutuivat GRU:n käsiin, kun huolimaton työntekijä lähetti asiakirjat toimistosta telefaksilla.

GRU:n lähetystöjen yhteydessä toimivat kuunteluasemat sieppaavat päivittäin satoja tuhansia mikroaalloilla tapahtuvia puhelinkeskusteluja. Parabolisella lautasantennilla voidaan kuunnella mikroaaltolähetyksiä huomaamatta myös kerrostaloissa. GRU:n sotilastiedustelu onnistui muutamia vähäisempiä takaiskuja lukuun ottamatta hankkimaan käytännössä kaiken tavoittelemansa tiedon mm.

  • Naton suunnitelmia ja salaisia asiakirjoja
  • ydinaseiden käyttöön ja valmistamiseen liittyviä asiakirjoja
  • yhdysvaltalaisen strategisen pommittaja B-29 kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
  • brittiläisen Rolls-Royce lentokonemoottorien kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
  • ranskalaisen antitank raketin kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
  • laserskannereiden kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
  • rakettien polttoaineiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
  • yhdysvaltalaisen Red Eye ohjuksen kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
  • Yhdysvaltojen avaruussukkulan kopion kehittämiseen tarvittavat dokumentit
  • Concorde-matkustajakoneen (Britannian ja Ranskan Concorde sekä yhdysvaltalainen Boeing 2707) kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit (Tupolev TU-144)
  • erikoiskäyttöön tarkoitettujen väriaineiden ja
  • lukuisten muiden innovaatioiden dokumentit.

Organisaatio
GRU:n alueelliset osastot:

  • Ensimmäinen osasto: Euroopan unioni
  • Toinen osasto: Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia ja Uusi-Seelanti
  • Kolmas osasto: Aasia
  • Neljäs osasto: Lähi-itä ja Afrikka

GRU:n tehtäväkohtaiset osastot:

  • Viides osasto: Strateginen tiedustelu
  • Kuudes osasto: Signaalitiedustelu. Moskovan Svoboda-kadun sotilasrakennukset liittyvät 6. osaston radiotiedusteluun.
  • Seitsemäs osasto: NATO
  • Kahdeksas osasto: Spetsnaz erikoisjoukot
  • Yhdeksäs osasto: Sotilastekniikka
  • Kymmenes osasto: Sotatalous
  • Yhdestoista osasto: Strateginen oppi
  • Kahdestoista osasto: Informaatio-operaatiot

Muut osastot

  • Avaruustiedusteluoperaatioiden osasto. GRU:n avaruustiedusteluoperaatioiden osasto kerää tiedustelutietoja satelliittien avulla. Osasto ohjaa OSNAZin toimintaa, jotka ovat GRU:n kuudennen osaston ensimmäisen ja toisen osaston alaisia erikoisyksiköitä, joiden tehtävät liittyvät radio- ja elektroniikkatoimintoihin. Näiden tietojen käsittely kuuluu "Dozor-järjestelmälle", joka sijaitsee GRU:n keskusrakennuksessa Khoroshevsky-valtatiellä.
  • Operatiivinen ja tekninen osasto.
  • Ulkosuhteiden osasto.

GRU:n yksiköitä
GRU:n kaksi kyberyksikköä ovat 26165 ja 74455.

Yksikkö 26165 suorittaa kyberoperaatioita. Yksikkö sijaitsee Moskovan puolustusministeriön kompleksissa osoitteessa: Komsomolsky prospekt, talo 20 "Khamovnichesky-kasarmi". Neuvostoliiton aikana yksikkö harjoitti siepattujen viestien salauksen purkamista ja kryptoanalyysiä GRU:n 6. osastolle. Yksikköä kutsuttiin virallisesti GRU:n erikoispalvelun 85. pääkeskukseksi. Yksikkö on todennäköisesti ollut olemassa jo 1970-luvulla Yksikön edeltäjä oli salauksen purkupalveluyksikkö, jonka perustamispäivä on ilmeisesti 23.5.1953. Yksikön johtajina ovat toimineet mm. Viktor Netyksho, Sergei Gizunov ja Dmitri Mihailov.

Nykyisin kuudenteen osastoon ja 85. erityispalvelukeskukseen.kuuluva yksikkö 26165 on erikoistunut Presidentti Vladimir Putinin aikana internetissä tapahtuviin kyberhyökkäyksiin (hakkerointiin). Yksikkö 26165 tunnetaan nykyisin myös nimillä APT28, Fancy Bear, Sofacy, Sandworm ja CyberCaliphate.

Yksikkö vastaa CNE (Computer Network Attacks) ja CNA (Computer Network Exploitation) toiminnoista, joita ovat tekninen hyökkäys- ja hyväksikäyttötoiminto, hyökkäysohjelmistojen kehittäminen sekä kyky suorittaa kyberoperaatioita.

Yksikkö on mm. lähettänyt upseereitaan ympäri maailmaa suorittamaan mm. tunkeutumisia WiFi-verkkojen kautta. Vuonna 2016 yksikön uskotaan murtautuneen WADA:n antidopingjärjestelmän (ADAMS) -tietokantaan.

Yksikön uskotaan yhteistyössä yksikön 74455 kanssa häirinneen Yhdysvaltain vaalijärjestelmää ja murtautuneen Yhdysvalloissa mm. demokraattisen kansallisen komitean ja Clinton-vaalikampanjan palvelimille sekä julkaisseen Clintonin kampanjalle epäedullisia sisäisiä viestejä. Yksikkö 26165 suoritti tietoverkko-operaatioita, joihin liittyi vaiheittainen murtautuminen tietojärjestelmiin ja asiakirjojen kopiointi.

Yksikkö 29155 vastaa ulkomaisista salamurhista ja muusta salaisesta toiminnasta, jonka tarkoituksena on erityisesti horjuttaa Euroopan valtioita. Yksikkö on toiminut Georgian sodan ajoista eli vuodesta 2008 alkaen, vaikka sen olemassaolo tuli julkisuuteen vasta vuonna 2019. Lähteiden mukaan Venäjä haluaa näyttää ja lisätä vaikutusvaltaansa siirtymällä perinteisistä salaisista operaatioista avoimempiin jäljitettäviin operaatioihin. Yksikön avoimien operaatioiden keskeisenä tehtävänä ja päämääränä on mainittu Euroopan vakauden horjuttaminen lietsomalla Venäjän pelkoa suorittamalla mm, sabotaaseja ja salamurhayrityksiä kaikkialla Euroopassa, mukaan lukien myrkytykset novitshok hermomyrkyllä.

Länsimaisten tiedustelulähteiden mukaan GRU:n yksikössä numero 29155 (koulutuskeskus numero 161) opetetaan normaalien tiedustelutaitojen lisäksi myös salaisia sabotaasi- ja murhaiskuja "mokrie dela". Alla on lueteltu eräitä yksikön käyttämiä myrkytysmenetelmiä.

  • Agentit ovat käyttäneet myrkkykirjeitä verrattain yleisesti kohdehenkilöiden eliminoimiseen. Tyhjät tai salatut kirjekuoret käsitellään nopeasti vaikuttavilla hermomyrkyillä esimerkiksi sariinilla tai novitshokilla. Tyhjän kuoren lähettäminen ei vie lähettäjän aikaa ja on vaikeasti jäljitettävissä.
  • Agentit ovat käyttäneet poliittisten vastustajien eliminoimiseen tappavan keuhkokuumeen aiheuttavaa suihketta. Suihketta käytettiin henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä. Agentin vaatteiden alle piilotettu mekanismi vapautti hengitysilmaan annoksen tappavaa keuhkokuumetta (ruttoa) aiheuttavaa myrkkyä. Agentille annettiin etukäteen vastaseerumi, joten myrkky ei vaikuttanut häneen.
  • Agentit ovat käyttäneet operaatioissaan savukerasiaan piilotettua äänenvaimentimella varustettua asetta, jonka luodit valmistettiin syanidista. Agentti teeskenteli sytyttävänsä savukkeen kohdehenkilön edessä vetäen samalla pienestä liipaisimesta ampuakseen syanidiluodin kohdehenkilöön.
  • Agentit ovat käyttäneet sateenvarjoa, jonka avulla pistettiin risiinikapseli johdehenkilöön. Yksinkertaista menetelmää käytettiin seuraamalla kohdehenkilöä. Sopivassa esimerkiksi ruuhkaisessa paikassa risiinikapseli pistettiin kohdehenkilöön sateenvarjoa avattaessa vaatteiden läpi. Tämän jälkeen agentti pyysi kohdehenkilöltä anteeksi sateenvarjolla tökkäämistä. Kohdehenkilöt kuolivat neljän päivän kuluttua. Kyseessä on ns. ”touch and go”-menetelmä.
  • Agentit ovat ruiskuttaneet kohdehenkilöiden hammastahnaan vaikeasti parannettavissa olevaa alkuperäiskansojen sairautta. Menetelmässä vakooja tunkeutuu kohdehenkilön asuntoon, tunnistaa kohdehenkilön käyttämän hammastahnan ja ruiskuttaa hammastahnaan ainetta, joka on suunniteltu välittämään eksoottista vaikeasti parannettavaa hitaasti tappavaa alkuperäiskansojen sairautta.

Yksikön upseerien operatiivinen toiminta on liitetty mm. Moldovassa, Bulgariassa, Montenegrossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneisiin salamurhiin ja niiden yrityksiin sekä Krimin valtaukseen. Lähteet: (nytimes.com 8.10.2019, bellingcat.com 23.11.2019, elpais.com 22.11.2019, lemonde.fr 5.12.2019)

Venäjä kehittää kemiallisia aseita ja myrkkyjä salassa Alexander Oldenburgin vuonna 1888 perustaman Puolustusministeriön kokeellisen sotilaslääketieteen tutkimuslaitoksen johdolla (GNII VM). Hermomyrkkytutkimusta tehdään hajautetusti useissa eri tutkimusyksiköissä. Keskeinen kehitystoimintaa koordinoiva toimija on nimen omaan yksikkö 29155. Lähde: (bellingcat.com 23.10.2020)

  • Moskovan Signal tutkimuskeskus (Signal Scientific Center) tekee tiivistä yhteistyötä Venäjän federaation puolustusministeriön (GNII VM) Pietarin sotilalääketieteen tutkimuslaitoksen ja sen johtajan Sergei Chepurin kanssa. Laitoksella on yhteyksiä puolustusministeriön Shikhaniassa sijaitsevan 33. keskustutkimuslaitoksen johtavien tutkijoiden kanssa. Signaali toimii Moskovassa Sokolniki-puiston sotilaskliinisen keskussairaalan rakennuskokonaisuuden viidessä rakennuksessa.
  • Venäjän puolustusministeriön 33. keskustutkimuslaitos sijaitsee Shikhaniassa Saratovin alueella, jossa aiemmin sijaitsi GosNIIOKhT-tutkimuslaitoksen Volskin haara ja jossa ilmeisesti 1970-luvulla syntetisoitiin Novitšok-hermomyrkky.
  • Puolustusministeriön 48. tieteellinen tutkimuslaitos Sergiev Posadissa. Tutkimuslaitos perustettiin vuonna 1928. Laitos kehittää puolustusjärjestelmiä hyökkääviä biologisia aseita vastaan.
  • Valtion orgaanisen kemian ja teknologian tutkimuslaitos (GosNIIOKhT). Laitos perustettiin vuonna 1924. Neuvostoliiton aikana laitos oli mukana kemiallisten aseiden kehittämisessä ja tuotannossa. Laitos kehitti mm. rokotetta COVID19-virusta vastaan.

Venäläinen helikopterilentäjä lensi Ukrainan puolelle
Ukrainan puolelle loikannut Venäjän armeijan 28-vuotias helikopterilentäjä Maksim Kuzminov kuului Venäjän Itäisen sotilaspiirin 319. erilliseen helikopterirykmenttiin. Loikkauksesta hän sai palkkioksi noin 466 000 euroa.

Kuzminovin tehtävänä oli kuljettaa osia Su-27- ja Su-30 -hävittäjiin. Sen sijaan hän laskeutui kaksimoottorisella Mi-8 AMTSh -helikopterilla Ukrainan alueelle. Helikopterin lisäksi hän luovutti Ukrainalle arvokasta tietoa Venäjän armeijan ilmavoimista, viestiliikenne järjestelmistä ja lentokenttä verkostosta.

Kuzminov oli ollut yhteydessä Ukrainan tiedustelupalveluun ja selittänyt tilanteensa. Ukrainan tiedustelupalvelu tarjosi hänelle pakomahdollisuuden Venäjältä. Tiedustelupalvelu lupasi taata Kuzminovin turvallisuuden ja antaa uudet henkilöllisyyspaperit sekä rahapalkkion. Ukrainan GUR-tiedustelupalvelun johtaja Kyrylo Budanovin mukaan hänen upseerinsa olivat taivutelleet Kuzminovin loikkaamaan kuuden kuukauden mittaisen operaation aikana.

Ennen loikkausta Kuzminovin perhe oli autettu pois Venäjältä Ukrainaan. Kuzminov lensi Ukrainaan yhdessä kahden muun helikopterinsa miehistön jäsenen kanssa. Muut miehistön jäsenet eivät tienneet loikkauksesta. Ukrainaan laskeutumisen jälkeen kaksi helikopterimiehistön jäsentä yritti karata, mutta heidät surmattiin. Kuzminovin loikkauksen motiivina oli, ettei hän halunnut ottaa osaa Ukrainan sotaan ja ukrainalaisten kansanmurhaan.

Myöhemmin Maksim Kuzminov päätti muuttaa Espanjaan. Kuzminov asui Espanjassa peitenimen turvin. Hänellä oli ukrainalainen passi, johon oli kirjattu uusi nimi. Kuzminovin ruumis löytyi parkkihallista Alicanten rannikkokaupunki Villajoyosassa maanantaina 19.2.2024. Ruumiin löysi Kuzminovin entinen tyttöystävä.

Espanjan poliisi ryhtyi etsimään kahta epäiltyä, jotka pakenivat ampumapaikalta autolla, joka myöhemmin löytyi poltettuna Costa Blancan El Campellon kaupungista. Asialla oli todennäköisesti Venäjän GRU:n sotilastiedusteluyksikön 29155 salamurhayksikön tappajat, jotka ampuivat Kuzminoviin 12 laukausta.

Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n johtaja Sergei Naryshkin totesi tiistaina 20.2.2024, että Kuzminov oli jo "moraalisesti kuollut", hänen suunnitellessaan loikkaamista Venäjältä. Lähteet: (is.fi 5.9.2023, 6.9.2023, 20.2.2024, kyivindependent.com 5.9.2023, pravda.com 19.2.2024, theguardian.com 20.2.2024)

GRU:n salamurhayksikön 29155 agentit operoivat myös Suomessa
GRU:n salamurhayksikön agentit matkustavat 3-5 hengen ryhmissä peitehenkilöllisyyksien turvin. Suomi on kuin ”hollitalli” rajat ja rajanylityspaikat vuotaa kuin enon puuvene. Suomen yltiöpäisen typerä lainsäädäntö mahdollistaa Venäjän tiedustelupalveluiden esteettömän operatiivisen toiminnan. Viranomaiset eivät kykene estämään GRU:n salamurhayksikön agentteja vierailemasta työtehtävissään Suomessa, vaikka he liikkuvat ilman diplomaattista suojaa.

GRU:n salamurhaajat jäljittävät Venäjän ulkopuolella toimivia venäläisiä toisinajattelijoita käyttämällä reverse face -hakutyökaluja. Suurinta typeryyttä edustavat ihmisoikeuksia peräävät vasemmiston ja vihreiden kansanedustajat, jotka kuvittelevat, että avoimet rajat turvaavat parhaiten ihmisoikeuksien toteutumisen. Nämä kansanedustajat eivät kykene käsittämään, että sananvapaus ja ihmisoikeudet eivät toteudu, jos rajat eivät pidä. Nyt GRU:n salamurhaajat pääsevät vapaasti Suomeen jahtaamaan ihmisoikeusaktivisteja.

GRU:n salamurhayksikön 29155 agentti Konstantin Medvedev teki ”työmatkan” Suomeen vuonna 2016. Matkustusasiakirjojen mukaan Medvedevin matkusti yhdessä muutaman muun salamurhayksikön agentin kanssa eri puolilla Eurooppaa 2016 - 2018. Muiden GRU:n agenttien tapaan Konstantin Medvedev kävi Novosibirskin sotilasinstituutin ja myöhemmin Moskovassa GRU:n sotilasdiplomaattisen akatemian.

Toinen GRU:n kouluttama agentti on Ivan Žigarev, joka on esiintynyt maankuoren poraamiseen erikoistuneena geologina, mutta on todellisuudessa GRU:n ammattitappaja. Ivan Žigarev jäljitti toisinajattelijoita osallistumalla mm. Moskovan Helsinki-ryhmän kokoukseen. Moskovan Helsinki-ryhmä perustettiin vuonna 1976, kun Leonid Brežnevin Neuvostoliitto allekirjoitti Helsingin sopimuksen, joka velvoitti kaikki allekirjoittajat kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Moskovan Helsinki-ryhmä hajotettiin tammikuussa 2023 virallisesti Venäjän oikeusministeriön syyttäessä järjestöä Venäjän lakien rikkomisesta, kun se oli toiminut myös Moskovan ulkopuolella. Lisäksi järjestön perustamisasiakirjaa väitettiin lainvastaiseksi. Sen jäsenet olivat osallistuneet ihmisoikeuksien puolustamiseen Moskovan ulkopuolella.

Ivan Žigarevista tehdyt havainnot toisinajattelijoiden kokouksissa vahvistivat asiakirjat, jotka osoittivat, että hän oli matkustanut paikkoihin, joissa tapahtumia järjestettiin. Ivan Žigarev teki matkat käyttämällä nimissään myönnettyä passia. Muita GRU:n salamurhaajia ovat mm. Aleksanteri Mishkin, Anatoli Chepiga ja Maksim Rodionov. Lähde: (theins.press/en 5.2.2024)

Yksikkö 40904 sijaitsee osoitteessa st. Meshcheryakova, 2. Yksikkö on erillinen kaluston laitekehitystä ohjaava keskus Yksikön toiminta on liitetty radio- ja elektronisten (SIGINT) tiedustelutietojen käsittelyyn.

Yksikkö 54777 on psykologisen ja informaatiosodankäynnin yksikkö (PSYWAR) edustaen GRU:n psykologisen sodankäynnin kyvykkyyttä (PSYOP). Yksikköä kutsutaan vaihtoehtoisesti 72. erikoispalvelukeskukseksi.

Neuvostoliiton aikana PSYOPPEJA suoritti Special Propaganda Directorate, joka liitettiin armeijan massiiviseen GLAVPUR-osastoon (Glavnoje Politicheskoye Upravlenie). Yksikkö sai alkunsa Neuvostoliiton GLAVPURista (Glavnoje Polititšeskoje Upravlenie eli pääpoliittinen osasto), joka perustettiin 1990-luvun alussa.

1990-luvulla yksikkö keskittyi neuvostomielisen disinformaation jakamiseen Neuvostoliitosta irtautuneissa tasavalloissa. Myöhemmin yksikkö keskittyi manipuloimaan yleistä mielipidettä Venäjälle suotuisaksi sen valmistautuessa aseellisiin konflikteihin entisissä alusmaissa mm. Valko-Venäjällä, Georgiassa, Ukrainassa ja useissa Afrikan kehitysmaissa.

Vuoden 1991 jälkeen osia GLAVPURista siirrettiin GRU:lle ja nimettiin yksikkö 54777:ksi vuonna 1994. Vuonna 2018 presidentti Vladimir Putin palautti GLAVPURin, mutta yksikkö 54777 pysyi GRU:ssa. Yksikkö voi tekaista ketä tahansa vastaan syytteen mm. informaatiosodasta tai maanpetoksesta.

Yksikkö 74455 tunnetaan myös nimellä Sandworm Team tai Main Center for Technologies. Yksikkö käytti valeidentiteettejä koordinoimaan poliittisesti luottamuksellisten ja arkaluonteisten varastettujen asiakirjojen julkistamista mm. yhteistyössä Wikileaksin kanssa. Tavoitteena oli aikaansaada maksimaalinen poliittinen vaikutus Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa. Yksikkö auttoi kopioitujen asiakirjojen julkaisussa mm. sosiaalisen median tilien kautta.

Yksikkö julkaisi perustamallaan dcleaks.com -sivustolla yli 20 000 Yhdysvaltojen 2016 vaaleihin liittyvää kaapattua sähköpostiviestiä ja muuta asiakirjaa. Yksikkö perusti myös Facebook-sivun ”DCLeaks”. Tietoja ehdittiin katsoa yli miljoona kertaa ennen sivuston sulkemista maaliskuussa 2017. Lähteet: (bellingcat.com 4.10.2018, home.treasury.gov 19.12.2018, larrysworld.com 13.7.2018, cryptologicfoundation.org 21.5.2019)

GRU murtautui 8.5.2015 Saksan liittokansleri Angela Merkelin sähköpostitileihin ja onnistui saamaan haltuun Merkelin toimiston sähköpostiviestit vuosilta 2012–2015. Tutkijat onnistuivat tunnistamaan "Scaramouche"-käyttäjänimellä toimineen GRU:n hakkerin. Tutkimuksen yhteydessä takavarikoitiin yli 300 palvelinta, ja oikeusapua pyydettiin 21 eri maasta. Lähde: (spiegel.de 8.5.2020)

Lokakuussa 2020 Yhdysvaltain oikeusministeriö nosti syytteen kuutta yksikön 74455 virkailijaa vastaan useista kyberhyökkäyksistä, mukaan lukien joulukuun 2015 Ukrainan sähköverkkohyökkäys ja vuoden 2017 Ranskan presidentti Macronin sähköpostivuoto. Yksikön epäillään syyllistyneen myös vuonna 2017 tapahtuneet NotPetya-hyökkäyksiin.

Yksikkö 99450 muodostettiin keväällä 2012. Yksikkö sijaitsee Moskovan alueella puolustusministeriön erikoisoperaatioiden keskuksessa osoitteessa sotilasleiri nro 48/1, Moskova , Svobody St., d .21/2. Yksikkö on tunnettu Krimin miehityksen yhteydessä kaduille vuonna 2014 ilmaantuneista ”pienistä vihreistä miehistä" ilman kansallisia tunnuksia.

Johtajat
Sotilastiedustelun johtajina ovat toimineet vuosina 1963-1986 kenraalieversti Pjotr Ivanovitsh Ivasutin (ent. Ukrainan turvallisuusministeri), vuosina 1992-1997 Fedor Ladygin ja vuodesta 1997 kenraali Valentin Vladimirovich Korabelnikov.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev allekirjoitti perjantaina 24.4.2009 määräyksen 63-vuotiaan kenraali Valentin Korabelnikovin erottamisesta GRU:n johdosta. GRU:n uudeksi päälliköksi nimitettiin kenraali Aleksandr Shljahturov. Hän oli aikaisemmin yksi sotilastiedustelun apulaispäälliköistä.

Erottamisen syytä ei ilmoitettu. Kenraali Valentin Korabelnikovin tiedettiin kuitenkin vastustaneen GRU:n tehtävien karsimiseksi tehtyjä leikkauksia ja suunnitelmia. Korabelnikovin kerrottiin jättäneen eronpyynnön vastalauseena pääesikunnan alaisen GRU:n organisaatiouudistukselle.

Viranomaiset kuitenkin kiistivät tiedon eronpyynnöstä.  Korabelnikovin palveluskautta kerrottiin päinvastoin jatketun kahdella vuodella. Lehtitietojen mukaan osa GRU:n tehtävistä siirrettiin ulkomaan tiedustelupalvelu SVR:n alaisuuteen.

Kenraali Aleksandr Shljahturov johti ja pani toimeen sotilastiedustelun välttämättömät uudistukset. Vuosina 2009 -2011 GRU vähensi henkilöstöään noin tuhannella työntekijällä. Osa siirtyi eläkkeelle ja osa irtisanottiin. GRU vähensi myös Spetsnaz erikoisjoukkojensa määrää. Nykyisin sillä on käytössä kahdeksan kommando prikaatia. Vuoden 2011 lopulla Aleksandr Shljahturov vapautettiin tehtävistään virallisen eläkeiän ylittyessä 64 vuotiaana.

Dmitri Medvedev nimitti Kremlin asetuksella Shljahturovin tilalle kenraalimajuri Igor Sergunin. Hän oli pitkän linjan tiedustelu-upseeri ja tuli uuteen tehtävään GRU:n sisältä. Igor Sergunilla oli sotilastiedustelijan tausta. Hän toimi mm. sotilasasiamiehenä ja Shljahturovin varamiehenä.

Aleksandr Shljahturov siirtyi valtionyhtiö MITT:n (Moskovan Institute of Thermal Technology) hallituksen johtajaksi. Venäjän puolustusministeri Serdjukov halusi yhtiön johtotehtäviin pitkäaikaisen luottomiehensä. Organisaatio kehittää mm. Bulava ballistista ohjusta ja muita strategisia ohjusjärjestelmiä.

GRU:n johtaja Igor Sergun menehtyi äkillisesti 3.1.2016 58-vuotiaana. Kremlin tiedotteessa presidentti Vladimir Putin ilmaisi surunvalittelunsa Igor Sergunin perheelle ja ystäville. Tiedotteessa Igor Sergun muistettiin mm. todellisena upseerina, kokeneena ja pätevänä komentajana, miehenä, joka oli todellinen patriootti.

Igor Sergunin johtajuuden loppuvuosina GRU osallistui mm. Krimin niemimaan valtaamiseen, Itä-Ukrainan valtaamisoperaatioihin ja Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallituksen joukkojen tukemiseen. Lähteet: (kremlin.ru/events/president/news/51138, ksml.fi 4.1.2016, ts.fi 4.1.2016)

Presidentti Vladimir Putin nimitti 2.2.2016 kenraaliluutnantti Igor Korobovin GRU:n johtajaksi. Korobov työskenteli aiemmin GRU:n varajohtajana. Korobovin ei odoteta tuovan muutoksia GRU:n toimintaan.

Igor Korobov kuoli 62-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen 21.11.2018. Korobovin kerrottiin joutuneen Venäjän viranomaisten arvostelun kohteeksi Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julia Skripalin myrkytysoperaation epäonnistumisen johdosta. GRU:n väliaikaiseksi päälliköksi määrättiin 22.11.2018 vara-amiraali Igor Kostyukov. Hän oli myös historian ensimmäinen merivoimien puolelta nimitetty GRU:n johtaja. Lähteet: (bbc.com 22.11.2018, tass.com 22.11.2018)

GRU:n tiedustelutoiminta
GRU:n tiedustelutoiminta jakautuu seuraaviin kahteen osa-alueeseen:

  1. Strategiseen tiedusteluun, johon kuuluu globaali sotilaallisen tilanteen seuraaminen ja agenttitoiminta.
  2. Operatiiviseen ja taktiseen tiedusteluun, johon kuuluu sotilaspiirien ja joukko-osastojen suorittama tiedustelu.

Tiedustelukoulu
GRU:n tiedustelu-upseerit koulutetaan Moskovassa puolustusministeriön sotilasakatemiassa. Akatemia tunnetaan paremmin nimellä "konservatorio". Alueella sijaitsevat myös mm. GRU:n päämaja ja Venäjän sotilastiedusteluun liittyvät tutkimuslaitokset. Tiedustelu-upseerit ja kyberturvallisuuden asiantuntijat, harjoittelevat sotilasakatemian lisäksi myös Cherepovetsin radioelektroniikkakorkeakoulussa.

Tiedustelu-upseerin koulutus kestää kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi painottuu mm. vieraisiin kieliin, erikoislaitteiden käyttöön, salaukseen ja sen purkamiseen ja vakoiluun. Opintoja suoritetaan myös oman "legendan" (peitetatarinan) keksimisessä ja valvontakontrollien kiertämisessä.

Kursseilla mm. opitaan, ettei värvättävän tietolähteen kanssa keskustella yhteistyöstä ennen kuin tietolähde on tavattu vähintään seitsemän kertaa ja oppittu tuntemaan tietolähteen tottumukset ja henkilökohtaiset ongelmat. Kursseilla opitaan käyttämään kameroita, salakuvaustekniikoita, keksimään omia "legendoja" (peitetarinoita) lennossa sekä asentamaan ja noutamaan salakuuntelulaitteita.

Eräs tulevan tiedustelu-upseerin tärkeimmistä taidoista on tunkeutuminen tiukasti suojattuun tilaan, koska hänen on päästävä suojattuun tilaan laillisesti, esimerkiksi ystävystymällä jonkun kanssa, jolla on laillinen pääsyoikeus tilaan.

Historiaa
Vuonna 1903 tsaari Nikolai II määräsi perustettavaksi salaisen palvelun, joka raportoi pääesikunnalle. Vladimir Iljitš Lenin perusti nykyisen GRU:n edeltäjän 21.10.1918 puna-armeijan perustajan Lev Trotskin alaisuuteen. Tuolloin organisaatiota kutsuttiin lyhenteellä RU (Registrupravlenie).

Pitkän historiansa aikana GRU:lla on ollut 25 johtajaa ja se on kokenut useita organisaatiomuutoksia. Neuvostoliiton aikana GRU oli yleisesikunnan sotilastiedustelu ja toimi suoraan NKP:n politbyroon alaisuudessa.

Vuonna 2004 tuli kuluneeksi sata vuotta Venäjän sotilastiedustelun perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi Venäjä päätti siirtää asianmukaisin seremonioin kenraali Nikolai Batjushinin maalliset jäännökset Belgiasta Moskovaan. Nykyinen Venäjän sotilastiedustelu GRU nojaa Batjushinin perintöön.

Kenraali Nikolai Batjushin toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Varsovan sotilaspiirissä paljastaen useita kymmeniä vakoilijoita. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Batjushin joutui pakenemaan Serbiaan. Toisen maailmansodan aikana hän muutti Belgiaan, jossa kuoli vuonna 1954.

Neuvostoliiton lähetystössä Genevessä GRU:n agenttina työskennellyt Viktor Suvorov (Vladimir Rezun) pakeni vuonna 1978 perheineen jalkaisin Alppien yli, päämääränään Englanti. Suvorov väitti 1990-luvun alkupuolella, että GRU:n tärkein asemapaikka on Suomi. Suvorovin mukaan GRU:n toiminta keskittyi Skandinaviaan ja erityisesti Suomeen, joka toimi Baltian vakoilun pääpaikkana.

Suvorovin mukaan GRU:n agentteja toimii lähettiläinä, kaupallisina edustajina ja ministeriöiden päälliköinä. GRU:n sisäisessä hierarkiassa heidät jaetaan kolmeen luokkaan tehtävien salaisuuden perusteella. Hierarkian korkein henkilöryhmä on "erikoissuojatut". Tähän ryhmään kuuluu noin 10 % upseereista. Hierarkian keskiluokkaa on henkilöryhmä ”hyvin suojatut”. Tähän ryhmään kuuluu noin 30 % upseereista. Hierarkian alin henkilöryhmä on ”agentit”. Tähän ryhmään kuuluu noin 60 % upseereista.

Entinen KGB-päällikkö Oleg Gordievsky paljasti, että Suomessa toimi 1980-luvun alkupuolella KGB:n ja sotilastiedustelu GRU:n verkostossa 376 eri tason värvättyä tai "luottamuksellista kontaktia". Gordievsky arvioi, että GRU:n henkilökuntaa oli Tehtaankadulla ehkä 30 henkilöä. Kaiken kaikkiaan tiedusteluväkeä oli yleensä enemmän kuin supossa henkilökuntaa. Gordievskyn mukaan tiedoista jouduttiin yleensä muualla maksamaan, mutta Suomesta tietoja sai ilmaiseksi.

Sotilastiedustelua ei Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä hajotettu osiin, kuten KGB:lle tehtiin. Organisaatio säilytti myös nimensä entisellään. GRU:n organisaatiorakennetta kuitenkin yksinkertaistettiin. Se on tehokas, joustava ja nopeasti mukautettavissa.

GRU:lla on myös operatiivisia erikoislinjoja, joiden tehtävät liittyvät mm. laittomaan maahanmuuttoon, terrorismiin, salausteknologiaan, tietoliikenteeseen ja avaruusteknologiaan. GRU:n nykyistä organisaatiota ei kuitenkaan julkisuudessa tunneta kovin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi vuonna 1970 GRU:n alaisuuteen perustettiin erikoisosasto Delfin, joka osallistui erityisoperaatioihin ympäri maailmaa.

Case ”Kaasuyhtiö Burisma”
Venäjän sotilastiedustelu GRU:n hakkerit murtautuivat marraskuusta 2019 alkaen ukrainalaisen Burisma kaasuyhtiön tietojärjestelmään. Kohteena oli sama yhtiö, joka liittyi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia vastaan nostettuun virkarikossyytteeseen.

Tietomurtojen toteutuksissa käytettiin GRU:lle tyypillisiä myös Suomessa havaittuja taktiikoita, kuten kohdistettuja tietojenkalastelusähköposteja, joiden avulla onnistuttiin hankkimaan erään käyttäjän käyttäjätunnus ja salasana. Tämä riitti tietojärjestelmäsuojausten läpäisyyn.

Tietomurrot ajoittuivat ajankohtaan, jolloin medioissa käsiteltiin tapausta, jossa presidentti Donald Trump olisi yrittänyt painostaa Ukrainan presidenttiä aloittamaan tutkinta demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivästä Joe Bidenista ja tämän pojasta sekä Burisma-yhtiöstä.

Tietomurtojen kohdistus, ajoitus ja laajuus viittasivat siihen, että hakkerien tavoitteena oli tukea Donald Trumpin uudelleenvalintaa hankkimalla ja julkaisemalla kompromaattia demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivästä Joe Bidenista ja tämän pojasta, joka toimi kaasuyhtiö Burisman johtokunnan jäsenenä.

Yhdysvaltain Ukrainan-lähettiläs William Taylor kertoi todistajanlausunnossaan marraskuussa 2019, että hänen ymmärtääkseen syy Burisman tutkimiseen oli saattaa Joe Biden huonoon valoon. Lähteet: (cnn.com 6.11.2019, nytimes.com 13.1.2020)

Case "Neljä GRU:n upseeria karkotettiin hollannista takaisin Venäjälle"
Neljä GRU:n upseeria suunnitteli kyberhyökkäystä Kansainvälistä Kemiallisten aseiden kieltojärjestöä OPCW:tä vastaan. Upseereilla oli diplomaattipassit. Hollannin viranomaiset ottivat heidät kiinni Haagissa ja karkottivat takaisin Venäjälle. Yksi heistä oli myös IT-asiantuntija. Hänen kannettavaa tietokonetta oli käytetty Brasiliassa, Sveitsissä ja Malesiassa. Upseerien aikomuksena oli matkustaa myöhemmin OPCW: n akkreditoidulle Sveitsin Spiez-laboratoriolle, joka oli analysoinut Britannian lähettämiä Novitshok-hermomyrkyn näytteitä.

Hollannin tiedustelupalvelun (MIVD) päällikkö Onno Eichelsheimin mukaan upseerit olivat vuokranneet auton, jonka tavaratilasta löytyi kyberhyökkäykseen soveltuvaa elektroniikkaa. Auto oli pysäköity OPCW-toimiston vieressä sijaitsevan Marriot-hotellin parkkipaikalle, jonka läheisyys tarjosi pääsyn OPCW:n WiFi-verkkoon.

Auton hattuhyllylle oli sijoitettu WLAN-paneeliantenni. Upseerien tarkoituksena oli kaapata verkon käyttäjien tunnistautumistietoja. Kiinnioton yhteydessä upseerit yrittivät tuhota laitteitaan ja puhelimiaan, mutta eivät siinä onnistuneet. Lähteet: (independent.co.uk 4.10.2018, bbc.co.uk 4.10.2018, mtv.fi 4.10.2018)

GRU:n loikkareita
Juliet Poyntz syntyi Omahassa, Nebraskassa vuonna 1886. Suoritettuaan tutkinnot Barnard Collegessa ja Columbian yliopistossa hän muutti New Yorkiin. Ponyz alkoi työskennellä Neuvostoliiton armeijan salaisen poliisille (OGPU) keräten tieteellistä tietoa Neuvostoliitolle.

Vuonna 1936 hän matkusti Moskovaan saadakseen lisäohjeita Neuvostoliiton viranomaisilta. Ponyz pettyi Stalinin puhdistuksiin ja päätti lopulta palata Yhdysvaltoihin. Hän oli haluton jatkamaan vakoilua OGPU:lle. Poyntz katosi 3.6.1937 vietettyään illan New Yorkin Women's Clubilla.

Walter Krivitsky syntyi Venäjällä 1899. Hänestä tuli Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailija vuonna 1923 ja hänet lähetettiin Saksaan edistämään kommunistisen vallankumouksen nousua. Myöhemmin hän muutti Itävaltaan, jossa hän työskenteli ystävänsä Ignace Reissin kanssa. Vuonna 1933 hän siirtyi Hollantiin ja vastasi Neuvostoliiton sotilaallisesta tiedustelusta Länsi-Euroopassa.

Krivitsky alkoi pelätä henkensä puolesta, kun hänen ystävänsä Ignace Reissi murhattiin KGB:n agentin toimesta vuonna 1937. Hän onnistui pakenemaan Kanadaan, jossa asui Walter Thomas peitenimen turvin. Lopulta Krivitsky otti yhteyttä FBI: n ja luovutti tietoja 61 Britanniassa työskentelevästä agentista. Krivitsky löydettiin kuolleena Washingtonista Bellevue hotellista 10.2.1941. Ensin väitettiin, että Krivitsky oli tehnyt itsemurhan, mutta todellisuudessa hänet murhasi KGB:n agentti.

Igor Gouzenko syntyi Venäjällä 13.1.1922. Hän työskenteli virkailijana salakirjoitusmenetelmien parissa Venäjän lähetystössä Kanadan Ottawassa. Tehtävä oli Gouzenkon suojaverho, todellisuudessa hän oli KGB:n tiedustelu-upseeri.

Oleg Penkovsky oli GRU:n upseeri, joka oli tärkeä rooli Kuuban ohjuskriisin aikana. Penkovsky pidätettiin vuonna 1962 ja teloitettiin vuonna 1963 sen jälkeen, kun hänet oli todettu syylliseksi maanpetokseen ja vakoiluun.

Stanislav Lunev syntyi Leningradissa vuonna 1946 upseerin perheeseen. Stanislav valitsi myös itse sotilasuran. Opintojen jälkeen hän työskenteli GRU: n tiedustelu-upseerina Singaporessa vuonna 1978 ja Kiinassa vuodesta 1980 sekä Yhdysvalloissa vuodesta 1988. Stanislav Lunev loikkasi Yhdysvaltoihin vuonna 1992 ja työskenteli FBI:n ja CIA:n konsulttina.

Vladimir Rezun (Viktor Suvorov) syntyi 20.4.1947 Primorjen aluella ja toimi GRU: n upseerina. Hän loikkasi länteen vuonna 1970 ja julkaisi myöhemmin myös osittain omaelämäkerrallisen kirjan. Rezun osallistui mm. hyökkäykseen Tšekkoslovakiassa vuonna 1968 ja valvoi myöhemmin Spetsnaz erikoisjoukkojen koulutusta.

Iavor Entchev loikkasi Yhdysvaltoihin kylmän sodan aikana.

SIGINT-toiminta
GRU toimi yhteistyössä viestintäturvallisuudesta ja SIGINT-toiminnasta vastaavan Venäjän tiedustelupalvelun FAPSI:n kanssa ja osallistui SIGINT- maa-asemien ylläpitoon Intian valtameren alueella, Latviassa (suljettu vuonna 1998), Vietnamissa (Cam Ranh Bayssä). Lisäksi GRU:lla oli SIGINT- maa-asema Kuubassa Havannan lähellä (Lourdes) [23 ° 00'01 "N 82° 28'56" W], yhdessä Kuuban tiedustelupalvelun kanssa.

Lourdesin aseman maapinta-ala oli n. 73 nelikökilometriä. Sen rakentaminen alkoi heinäkuussa 1962 . Asema suljettiin vuonna 2002.  Lourdesin SIGINT- maa-asemalla työskenteli kylmän sodan aikana yli 1500 henkilöä. He olivat KGB:n, GRUN, Kuuban DGI:n, ja itäblokin Varsovan liiton maiden teknikoita, insinöörejä ja tiedusteluanalyytikkoja.

Spetsnatz prikaatit
Venäläisistä erikoisjoukoista käytetään nimitystä spetsnaz, joka on Iyhennelmä sanoista "voiska spetsialnogo naznatsenija" (erityistarkoitukseen varatut joukot). Erikoisjoukot (Spetsnatz prikaatit) ovat sotilaallista syvätiedustelua suorittavia desantti- ja tiedustelutoiminnan erikoisyksiköitä, joita epäillään mm. lukuisista aluevesiloukkauksista Itämeren alueella.
GRU:n alaisuudessa toimii myös muita armeijan eliittijoukkoja mm. maahanlaskujoukkoja.

Syvätiedustelulla tarkoitetaan vieraan suvereenin valtion alueella tapahtuvaa sotilaallista tiedustelutoimintaa. Tiedustelu tapahtuu erikoisjoukkojen avulla. Rauhan aikana syvätiedustelun tarkoituksena on operatiivinen harjoittelu ja tietojen hankinta. Operatiivinen harjoittelu käsittää mm. valtiojohdon lamaannuttamisen tilanteen eskaloituessa. Syvätiedusteluun erikoistuneita joukkoja on useilla suurvalloilla.

VTT:llä oli sukellusveneloukkauksien tutkintaa suorittanut salainen Styx-työryhmä. Työryhmä laati sukellusveneiden aluevesiloukkauksista suppeaan virkakäyttöön osoitetun raportin (jakelu muutamille ulkoministeriön ja puolustushallinnon virkamiehelle). Styx -ryhmä aloitti tutkimukset julkisuudelta salassa 1970-luvun lopulla. Ryhmä hankki "hyvä ystävä" verkostonsa kautta tietoja useista eri maista, myös Neuvostoliitosta.

Ryhmä keräsi myös ydinaseisiin liittyviä tietoja, joiden haluttiin kaikissa tilanteissa pitävän Neuvostoliiton sotilasasiantuntijat pois Suomesta. Styx -ryhmän raportti kertoi, että hyväksi uskottu Suomen merivalvonnan taso oli ainoastaan tyydyttävä.

GRU:n erikoisyksiköt harjoittelivat mitä todennäköisemmin myös Suomen aluevesillä ja lähellä Tasavallan Presidentin Lähtelässä sijaitsevaa kesäasuntoa. Venäjän erikoisjoukkojen kriisiajan eräänä tehtävänä on vastapuolen valtiojohdon lamaannuttaminen ja liikekannallepanon estäminen. Lähde: (TV1, MOT 23.3.1997 klo 20.00)

Tulipalo tuhosi Venäjän sotilastiedustelun asiakirjoja
Viisi sotilasta kuoli ja seitsemän sai vammoja GRU prikaatin päämajassa Tambovin sotilastukikohdassa valloilleen päässeen tulipalon seurauksena. Palossa tuhoutui myös GRU:n huippusalaisia asiakirjoja. Sotilaslähteen mukaan vahingot olivat erittäin vakavia. Tambov toimi Tšetšeniassa taistelleiden Spetsnaz-erikoisyksiköiden tukikohtana. Lähde: (Helsingin Sanomat 14.9.2009)

Toiminta pohjoismaissa
Säpon mukaan Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR, sotilastiedustelu GRU ja Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ovat Venäjän johdon keskeisiä työkaluja. Krimin miehitys ja Ukrainan kriisi lisäsi GRU:n toimeliaisuutta Ruotsissa. Säpon mukaan kyseessä on sotilaallinen suunnittelu, joka voi tähdätä kauas tulevaisuuteen. Se ei kuitenkaan aiheuta suoraa uhkaa Ruotsille.

GRU on seurannut Ruotsin sotaharjoituksia ja yhteisharjoituksia muiden maiden kanssa. Säpon mukaan GRU on yrittänyt värvätä Ruotsista tiedustelijoita, murtautumaan tietojärjestelmiin ja suorittamaan signaalitiedustelua.

GRU on pyrkinyt myös hankkimaan vientikiellossa olevia varusteita ja salaista sotilasteknologiaa Venäjän sotilaallisen voiman lujittamiseksi. Säpon mukaan se on pysäyttänyt lukuisia yrityksiä ostaa vientikiellon alaisia tuotteita.

Vuonna 2015 myös supo nimesi Venäjän Suomea vakoilevaksi valtioksi " Tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää."  (Lähde: Suojelupoliisin toimintaympäristö vuosina 2015-2016, 3. luku Vastatiedustelu).

Supon ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi yle.fi artikkelissa 8.5.2014, ettei Ukrainan kriisi ole lisännyt Suomen kohdistuvaan vakoilua. Ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan Suomeen kohdistuu laitonta tiedustelua eri ilmansuunnilta, mutta mikään viimeaikainen tapahtuma ei ole vaikuttanut vakoilun uhkaan, laatuun ja määrään. Lähteet: (yle.fi 8.5.2014, 13.1.2015, 22.6.2015)

Case "Kaksi miestä jäi Ruotsissa kiinni vakoilusta GRU:n hyväksi"
Kahta Iranissa syntynyttä ruotsalaisveljestä syytettiin "törkeästä vakoilusta" Venäjän sotilastiedustelupalvelun GRU:n hyväksi. Vakoilu oli tapahtunut vuosina 2011–2021. Toinen syytteen saaneista veljeksistä toimi Ruotsin turvallisuuspoliisissa Säpossa ja puolustusvoiminen sotilastiedustelun Mustin KSI-osastolla. Vakoilussa hyödynnettiin mm. Uppsalan julkisia vessoja vakoilumateriaalin välityksessä. Vakoiluaineisto jätettiin vessaan, josta GRU:n yhteyshenkilö nouti aineiston. Lähteet: (is.fi 12.11.2022, hs.fi 11.11.2022, 12.11.2022, yle.fi 12.11.2022

Case "Georgia"
Vuoden 2006 loppupuolella Georgia ilmoitti pidättäneensä neljä Venäjän sotilastiedustelun GRU:n upseeria, joita se syytti vakoilusta. Venäjä vastasi pidätykseen varoittamalla, että se tulee käyttämään kaikkia tarvittavia keinoja vapauttaakseen pidätetyt upseerit. Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanov piti pidätyksiä "täydellisenä häväistyksenä". Lähde: (Etelä-Suomen Sanomat 29.9.2006)

Vuonna 2010 Georgian poliisi paljasti suuren venäläisen vakoilurenkaan. Georgian poliisi pidätti neljä Venäjän kansalaista ja yhdeksän georgialaista. Pidätettyjen joukossa oli myös georgialaisia sotilasviranomaisia. Pidätettyjen epäiltiin keränneen ja luovuttaneen arkaluontoista tietoa Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU:lle. Venäjä tuomitsi pidätykset provokaationa.

Edellisellä viikolla Georgian poliisi pidätti kaksikymmentä henkilöä epäiltynä salaisen tiedon keräämisestä ja luovuttamisesta Venäjälle. Kaikki pidätetyt olivat Georgian kansalaisia. Lähteet: (yle.fi 5.11.2010, hs.fi 5.11.2010)

Case ”GRU-operaatio Suomessa”
Ruotsalainen vakooja Stig Bergling karkasi ruotsalaisvankilasta 1987 ja pakeni yhdessä vaimonsa kanssa Suomen kautta Neuvostoliittoon syksyllä 1987. Neuvostoliiton konsulaatti Maarianhaminassa ja suurlähetystö Helsingin Tehtaankadulla tarjosi karkureille turvapaikat, sillä aikaa, kun GRU:n sotilastiedustelu valmisteli pariskunnan siirtymistä itärajan yli.

Stig Bergling väitti, että Neuvostoliitto oli kieltänyt suomalaisia viranomaisia asettamasta tiesulkuja estämään Berglingien pakomatkaa. Naantalin ja Helsingin välillä ei ollut yhtään tiesulkua, vaikka valtakunnanhälytys oli annettu.

Neuvostoliitossa tapahtuneen koulutusvaiheen jälkeen Bergling toimi Venäjän sotilaallisen tiedustelun GRU:n palveluksessa korkea-arvoisena upseerina vielä 1990-luvulla. Bergling palasi lopulta Ruotsiin ja vapautui Tukholman eteläpuolella sijaitsevasta vankilasta vuonna 1997, kärsittyään vakoilusta saamastaan elinkautisesta vankeusrangaistuksesta kaikkiaan 11,5 vuotta.

Stig Bergling sotki urallaan myös Ruotsin turvallisuuspoliisi säpon suunnitelmat. Säpo viritti 1960-luvulla silloisen Neuvostoliiton johtajan Leonid Brezhnevin pojalle Juri Brezhneville seksiansan. Ansan virittämisessä avusti Britannian salainen palvelu SIS.

SIS järjesti säpolle Britanniasta "houkutuslinnun” nimeltään Annin. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin epäonnistunut SIS:n toimeksiannoissa.  Tukholmasta säpo oli hankkinut lemmenpesäksi yksiön, joka oli varustettu salakuvaukseen soveltuvalla välineistöllä.

Juri Bresnev toimi tuolloin Neuvostoliiton kaupallisessa edustustossa. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, koska säpossa Neuvostoliiton myyränä toiminut Stig Bergling paljasti asian vastapuolelle. Suunnitelmasta kertoi 30.4.2014 julkaistussa kirjassaan ”Spionjägaren Del 2” (ISBN: 9789153439646) säpon vastavakoilun päällikkönä vuosina 1966–78 toiminut Olof Frånstedt. Julkaisun ensimmäinen osa ”Spionjägaren Del 1” ilmestyi 16.9.2013. Lähteet: (ts.fi 6.5.2014, iltalehti.fi 6.5.2014, mtv3.fi 6.5.2014)

Suomessa tutkittiin 2000-luvun alkupuolella mahdollisuutta, että GRU olisi maksanut venäläisille ilotytöille asiakkaiden salakuvauksesta, jolloin kuvatallenteita olisi myöhemmin mahdollisuus käyttää kiristämiseen ja maineen mustamaalaamiseen. Lähde: (Helsingin Sanomat 16.11.2005)

Case "Pääesikunnan tutkintaosasto"
GRU:n operaatiot eivät ole myöskään Suomen puolustusvoimille tuntemattomia. Syvätiedustelu ja vakoiluoperaatiot kuuluvat suurvaltojen sotilastiedustelun arkipäivään. Eräs puolustusvoimiin kohdistunut vakoilutapaus tuli julkisuuteen 9.5.2001. Pääesikunta teki asiasta rikosilmoituksen 28.5.2001. Puolustusvoimien tutkintaosastolla Vaasan sotilasläänissä vastavakoilutehtävissä toimineen upseerin epäiltiin luovuttaneen salaisia tietoja Venäjän sotilastiedustelulle.

Upseeri oli luovuttanut 4.12.2000 Venäjän sotilastiedustelun GRU:n agentille asiakirjan, jonka SVR kuitenkin palautti seuraavansa päivänä pääesikunnan edustajille. Palautettu asiakirja oli tiettävästi Suomen ilmavoimien koulutusohjelma ja harjoitusaikataulu. Lähde: (Kyösti Karvonen, Turun Sanomat, 21.6.2001) Katso myös case "Eurocopter".

Lehtiartikkeleiden mukaan luovutettu asiakirja sisälsi maanpuolustusta koskeneita valtiosalaisuuksia, joiden tuleminen vieraan valtion tietoon on voinut hyödyttää kyseistä maata. Asiakirjan luovutus saattoi aiheuttaa vahinkoa myös Suomen maanpuolustukselle ja turvallisuudelle.

Miksi GRU palautti asiakirjan ja käräytti yhdyshenkilönsä? Ensinnäkään ei ole varmaa, että asiakirja on luovutettu GRU:lle, vaikka on ilmeistä, että se sai sen myöhemmin käsiinsä. Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi julkisuudessa, ettei Venäjä ollut vakoilutapauksessa "aloitteellinen".

Tuomiojan lausunto viittaa siihen, että todennäköisin syy on se, että asiakirjan luovutuksen taustalla oli turhautuneen upseerin päähänpisto, joka tuli GRU:lle yllätyksenä. Hetken harkittuaan GRU päätti kieltäytyä yhteistyöstä ja palautti ilmeisesti arvottoman asiakirjan.

Asiakirjan palauttamiselle voi olla myös muita syitä. Lukija voi kuitenkin lähestyä asiaa pohtimalla vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

  • Milloin GRU:n ja Suomen puolustusvoimien vastavakoilun upseerin yhteistyö on alkanut?
  • Oliko GRU koukuttamassa vastavakoilun upseeria, mutta päätti perua värväysoperaation?
  • Miksi GRU otti asiakirjan vastaan?
  • Miksi GRU palautti asiakirjan?
  • Luovutettiinko asiakirjaa ylipäätään GRU:lle, vai oliko kyseessä SVR?
  • Halusiko GRU viestittää, että sen linja on muuttunut ja ettei se vakoile ystävällismielisen maan puolustusvoimia?
  • Epäilikö se Suomen sotilastiedustelun upseeria ansaksi ja syötiksi?
  • Havaitsiko GRU, ettei upseeri kyennyt toimittamaan olennaisia tietoja ja päätti lopettaa yhteistyön?

Tutkinnan tulos
Suojelupoliisi oli tutkinut jutun ja asian käsittely käynnistyi Helsingin hovioikeudessa. Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala vahvisti, että asia oli ollut supolla tutkinnassa. Nevalan mukaan juttu ei ollut kovin laaja, mutta vakava, koska se on tapahtunut puolustusvoimissa.

Suojelupoliisin vastavakoiluosaston päällikkö Hannu Moilanen luonnehti vakoiluepäilyä vakavaksi sen vuoksi, että yhteen turvallisuusorganisaatioon on tunkeuduttu. Moilasen mukaan suojelupoliisin vastavakoilussa ei hänen mukaansa ole koskaan tullut ilmi vastaavia epäilyjä.

TV-uutislähetysten mukaan virkamiehen epäiltiin vakoilleen venäläisille. Uutisointi ei suoraan antanut vahvistusta siihen, mihin puolustusvoimien salassa pidettäviin asioihin vakoilu oli kohdistunut. Julkisuudessa puhuttiin mm. asejärjestelmistä. Tiettävästi upseerilla ei ollut käytettävissä Suomen puolustukselle vakavaa vahinkoa aiheuttavia tietoja.

Asianajaja Matti Wuori totesi, että vakoilujutuissa on olennaista, onko kyseessä valtiosalaisuus vai ei. Vakoilun tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että tiedon tulee olla valtakunnan kannalta merkittävä. Tästä asiasta Wuorella oli syyttäjän kanssa erilainen näkemys. Wuoren näkemyksen mukaan asiassa ei ollut kysymyksessä suuri vakoilujuttu.

Aineisto määrättiin vakoiluoikeudenkäyntien tapaan salaiseksi, joten juttua käsiteltiin jatkossa suljetuin ovin. Jutun syyttäjänä toimi valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski. Helsingin hovioikeus langetti syytetylle vuoden ja kahden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen, jonka lisäksi hän menetti virkansa ja sotilasarvonsa. Korkein oikeus muutti tuomiota vakoilusta ehdottomasta ehdolliseksi vankeustuomioksi. Oikeudenkäyntiaineisto julistettiin salaiseksi 30 vuodeksi.

Uutislähteiden mukaan tapaus oli tiettävästi ensimmäinen, jossa armeijan oman vastavakoilu-upseerin epäillään antaneen tietoja vieraan maan tiedustelulle. Pääesikunnan tutkintaosaston päällikön eversti Jaakko Oksasen mukaan tutkintaosaston henkilökuntaa ei koskaan aiemmin ole epäilty vakoilutoiminnasta. Osasto on ollut olemassa eri muodoissa vuodesta 1917 alkaen.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön