GRU - SecMeter

GRU:n operatiivisena päätehtävänä on valmistella ja tukea Venäjän sotilaallisia operaatioita ulkomailla käyttämällä kohdemaassa kerättyä operatiivis-taktista tiedustelutietoa. Tiedustelutieto kerätään maailmanlaajuisen agenttiverkoston avulla. GRU:n asiantuntijat Moskovassa arvioivat agenttien toimittamien tietojen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta Venäjän sotilaallisten tavoitteiden näkökulmasta.

Venäjän sotilastiedustelun tärkein tehtävä on hankkia sotilaallisesti merkityksellisiä tietoja mm. aseteknologiasta, maanpuolustussuunnitelmista, puolustustaloudesta ja -politiikasta. Tiedustelutietoa käytetään kohdemaan asevoimien nykytilanteen ja kehityksen arvioinnissa.

Nykyinen GRU on edelleen valtava koneisto, jonka perustaja oli kenraali Jan Karlovitš Berzin. GRU on organisoitu 4 aluehallintoon ja 11 tehtäväkohtaiseen osastoon. GRU kerää, käsittelee, analysoi ja kokoaa tietoja kaikista valtioista selvittääkseen mm. potentiaaliset viholliset, sotilaalliset ja poliittiset suunnitelmat. Päätavoitteena on valmistella Venäjän asevoimat mahdollisia uusia sotia varten ja laatia sotilasoperaatioihin liittyvät strategiat. Menestys Georgiassa elokuussa 2008, oli osoitus myös GRU:n toiminnan suunnitelmallisuudesta ja tehokkuudesta.

Nykyisin GRU:lla on keskeinen ja yhä korostuva rooli Venäjän energiastrategiassa ja sen turvaamisessa. Energiastrategian keskeinen tavoite on Venäjän kansainvälisen vaikutusvallan lujittaminen. Venäjän tiedustelupalvelut erityisesti GRU muodostaa pysyvän uhkan kaikissa läntisissä demokratioissa. Entisiä KGB-ja GRU virkamiehiä istuu Venäjällä lähes kaikkien suurimpien energiayhtiöiden johtokunnissa. Suomessa poliitikot ja energiayhtiöiden johtohenkilöt eivät ole ymmärtäneet GRU:n keskeistä roolia lupa- ja investointipäätöksisään.

GRU:n toimitilarakennus sijaitsee Moskovassa ja on kooltaan noin 70 000 kerrosneliömetriä. GRU:n toimitilat maksoivat 278 miljoonaa euroa. Rakennusta kutsutaan "akvaarioksi". Venäjän sotilastiedustelun keskuksessa "akvaariossa" työskentelee yli 2500 henkilöä. Sotilastiedustelun keskuksesta on suorat tietoliikenneyhteydet eri puolille maapalloa kaikkiin GRU:n toimistoihin. Toiminta on aktiivista vuorokauden kaikkina tunteina vuoden kaikkina päivinä.

Ulkomailla tapahtuva sotilastiedustelu on organisoitu lähetystöjen yhteydessä toimivien GRU:n toimistojen vastuulle (rezidentura). Se harjoittaa ulkomailla olevien Venäjän suurlähetystön yhteydessä mm. HUMINT, SIGNIT, ELINT ja IMNIT -tiedustelua. Yhdysvalloissa GRU:lla on useampia toimistoja mm. Washingtonissa ja New Yorkissa. Uusimpia toimistoja ovat mm. San Franciscon ja Seattlen toimistot.

GRU:n toimistot perehtyvät asemamaan salaisuuksiin palkkaamalla henkilöitä, joilla on tarvittavaa tietoa hallussaan ja jotka ovat myös valmiita myymään sitä. GRU pyrkii värväämään henkilöitä erityisesti kohdemaiden asevoimien, puolustushallinnon, Naton ja puolustusteollisuuden piiristä. Kohteena ovat yleensä asemamaan virkamiehet ja puolustusteollisuuden piirissä työskentelevät asiantuntijat.

Vakoilu voi tapahtua esimerkiksi Venäjän aseteollisuuden tilaustyönä, jolloin GRU voi valita sopivan asiantuntijan kohteeksi ja ystävystyä tämän kanssa. Tarvittaessa GRU:n "punainen casanova" on valmis hurmaamaan kohdeyrityksen naispuolisen työntekijän edistääkseen tiedusteluoperaation tavoitteita.

Tieteelliset ja tekniset konferenssit ovat GRU:n kiinnostuksen kohteita

GRU osallistui aktiivisesti Neuvostoliiton länsimaisen aseteknologian ja kaksikäyttötuotteiden hankintaohjelmiin ja hyödynsi taitavasti myös avoimia tietolähteitä. Merkittävimpiä avoimia lähteitä olivat tieteelliset ja tekniset konferenssit. Eri puolilla maailmaa järjestetään vuosittain kymmeniä tieteellisiä konferensseja ja näyttelyitä, joissa käsitellään sotilaallisesti merkittävää teknologiaa.

Konferenssit olivat erinomaisia foorumeita kontaktien luomiselle.  Entinen GRU upseeri Viktor Suvorov kirjoitti, että GRU ei koskaan ryhtynyt "töihin" tapahtuman ensimmäisenä päivänä, koska avauspäivän seremonioihin liittyivät puheet, väkijoukko, virkamiehet ja yli-innokkaat vartijat. GRU:n agentit olivat kuitenkin läsnä heti toisesta konferenssi- tai näyttelypäivästä lähtien.

Osoittautui, että länsimaisten tutkimus- ja teollisuuslaitosten vastatoimet GRU:n tiedusteluoperaatioille olivat täysin riittämättömiä. Esimerkiksi ydinsukellusvene Trindetin piirustukset joutuivat GRU:n käsiin, kun huolimaton työntekijä lähetti asiakirjat toimistosta telefaksilla.

GRU:n lähetystöjen yhteydessä toimivat kuunteluasemat sieppaavat päivittäin satoja tuhansia mikroaalloilla tapahtuvia puhelinkeskusteluja. Parabolisella lautasantennilla voidaan kuunnella mikroaaltolähetyksiä huomaamatta myös kerrostaloissa. GRU:n sotilastiedustelu onnistui muutamia vähäisempiä takaiskuja lukuun ottamatta hankkimaan käytännössä kaiken tavoittelemansa tiedon mm.

• Naton suunnitelmia ja salaisia asiakirjoja
• ydinaseiden käyttöön ja valmistamiseen liittyviä asiakirjoja
• yhdysvaltalaisen strategisen pommittaja B-29 kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
• brittiläisen Rolls-Royce lentokonemoottorien kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
• ranskalaisen antitank raketin kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
• laserskannereiden kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
• rakettien polttoaineiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
• yhdysvaltalaisen Red Eye ohjuksen kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit
• Yhdysvaltojen avaruussukkulan kopion kehittämiseen tarvittavat dokumentit
• Concorde-matkustajakoneen (Britannian ja Ranskan Concorde sekä yhdysvaltalainen Boeing 2707) kopioiden valmistamiseen tarvittavat dokumentit (Tupolev TU-144)
• erikoiskäyttöön tarkoitettujen väriaineiden ja
• lukuisten muiden innovaatioiden dokumentit.

Organisaatio

Lännessä tiedustelun vastuualue ulottuu Skandinaviasta ja Balkanilta Länsi-Eurooppaan. Läntisestä tiedustelusta vastaa viisi tiedustelukeskusta, jotka ovat:

• 73. tiedustelukeskus Pietarissa
• 264. tiedustelukeskus Kaliningradissa
• 74. tiedustelukeskus Smolenskissa
• 269. tiedustelukeskus Moskovassa
• 1194. tiedustelukeskus Murmanskissa

GRU:n alueelliset osastot:

• Ensimmäinen osasto: Euroopan unioni

• Toinen osasto: Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia ja Uusi-Seelanti

• Kolmas osasto: Aasia

• Neljäs osasto: Lähi-itä ja Afrikka

GRU:n tehtäväkohtaiset osastot:

• Viides osasto: Strateginen tiedustelu

• Kuudes osasto: Signaalitiedustelu. Moskovan Svoboda-kadun sotilasrakennukset liittyvät 6. osaston radiotiedusteluun.

• Seitsemäs osasto: NATO

• Kahdeksas osasto: Spetsnaz erikoisjoukot

• Yhdeksäs osasto: Sotilastekniikka

• Kymmenes osasto: Sotatalous

• Yhdestoista osasto: Strateginen oppi

• Kahdestoista osasto: Informaatio-operaatiot

Muut osastot

• Avaruustiedusteluoperaatioiden osasto. GRU:n avaruustiedusteluoperaatioiden osasto kerää tiedustelutietoja satelliittien avulla. Osasto ohjaa OSNAZin toimintaa, jotka ovat GRU:n kuudennen osaston ensimmäisen ja toisen osaston alaisia erikoisyksiköitä, joiden tehtävät liittyvät radio- ja elektroniikkatoimintoihin. Näiden tietojen käsittely kuuluu "Dozor-järjestelmälle", joka sijaitsee GRU:n keskusrakennuksessa Khoroshevsky-valtatiellä.

• Operatiivinen ja tekninen osasto.

• Ulkosuhteiden osasto.

GRU:n yksiköitä

GRU:n kaksi kyberyksikköä ovat 26165 ja 74455.

Yksikkö 26165 suorittaa kyberoperaatioita. Yksikkö sijaitsee Moskovan puolustusministeriön kompleksissa osoitteessa: Komsomolsky prospekt, talo 20 "Khamovnichesky-kasarmi". Neuvostoliiton aikana yksikkö harjoitti siepattujen viestien salauksen purkamista ja kryptoanalyysiä GRU:n 6. osastolle. Yksikköä kutsuttiin virallisesti GRU:n erikoispalvelun 85. pääkeskukseksi. Yksikkö on todennäköisesti ollut olemassa jo 1970-luvulla. Yksikön edeltäjä oli salauksen purkupalveluyksikkö, jonka perustamispäivä on ilmeisesti 23.5.1953. Yksikön johtajina ovat toimineet mm. Viktor Netyksho, Sergei Gizunov ja Dmitri Mihailov.

Nykyisin kuudenteen osastoon ja 85. erityispalvelukeskukseen kuuluva yksikkö 26165 on erikoistunut Presidentti Vladimir Putinin aikana internetissä tapahtuviin kyberhyökkäyksiin (hakkerointiin). Yksikkö 26165 tunnetaan nykyisin myös nimillä APT28, Fancy Bear, Sofacy, Sandworm ja CyberCaliphate.

Yksikkö vastaa CNE (Computer Network Attacks) ja CNA (Computer Network Exploitation) toiminnoista, joita ovat tekninen hyökkäys- ja hyväksikäyttötoiminto, hyökkäysohjelmistojen kehittäminen sekä kyky suorittaa kyberoperaatioita.

Yksikkö on mm. lähettänyt upseereitaan ympäri maailmaa suorittamaan mm. tunkeutumisia WiFi-verkkojen kautta. Vuonna 2016 yksikön uskotaan murtautuneen WADA:n antidopingjärjestelmän (ADAMS) -tietokantaan.

Yksikön uskotaan yhteistyössä yksikön 74455 kanssa häirinneen Yhdysvaltain vaalijärjestelmää ja murtautuneen Yhdysvalloissa mm. demokraattisen kansallisen komitean ja Clinton-vaalikampanjan palvelimille sekä julkaisseen Clintonin kampanjalle epäedullisia sisäisiä viestejä. Yksikkö 26165 suoritti tietoverkko-operaatioita, joihin liittyi vaiheittainen murtautuminen tietojärjestelmiin ja asiakirjojen kopiointi.

Viro onnistui tunnistamaan GRU:n kyberiskujen tekijäksi ja etsintäkuulutti tekijät. GRU oli murtautunut Viron ulko-, talous- ja liikenne- sekä sosiaaliministeriön palvelimiin marraskuussa 2020, mutta eivät onnistuneet pääsemään valtionsalaisuuksiin. Viron talous- ja liikenneministeriöstä GRU sai haltuunsa lähinnä teknisiä tietoja ja ministeriön sisäiseen käyttöön tarkoitettuja strategiasuunnitelmia, henkilöstö- ja palkkatietoja. Sosiaali- ja terveysministeriöstä GRU sai haltuunsa mm. noin 10 000 koronatartunnan saaneen henkilötiedot. GRU:n yksikön myöhemmät tietomurtoyritykset Viro kertoi onnistuneensa estämään.

Syyttäjä vaati kolmen GRU:n luutnantin pidättämistä (heidät mainitaan lähteessä GRU:n 29155 yksikköön kuuluvina). He ovat Juri Denisov, Nikolai Kortšagin ja Vitali Ševtšenko. Heidät on kansainvälisesti etsintäkuulutettu Harjun lääninoikeuden antaman pidätysmääräyksen perusteella. Lähde: (vm.ee/en/news 5.9.2024)

Yhdysvallat puolestaan syytti viittä venäläistä GRU-upseeria (heidät mainitaan lähteessä GRU:n 29155 yksikköön kuuluvina) ja yhtä siviiliä salaliitosta Ukrainan hallituksen kaappaamiseksi. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, syytetyt ovat tehneet kyberhyökkäyksiä Yhdysvaltojen lisäksi 25 muun Pohjois-Atlantin liiton (NATO) maan tietojärjestelmiin ympäri maailmaa.

NSD:n apulaisoikeusministeri Matthew G. Olsen totesi mm. GRU:n WhisperGate-haittaohjelmahyökkäysten kohdistuvan Ukrainan kriittiseen infrastruktuuriin ja sotilaallisesti arvottomiin hallintojärjestelmiin. Hänen mukaan kampanja on vertauskuva Venäjän kauhistuttavasta piittaamattomuudesta viattomia siviilejä kohtaan, kun se harjoittaa epäoikeudenmukaista hyökkäystään. Tämänpäiväinen syyte korostaa, että oikeusministeriö käyttää kaikkia saatavilla olevia työkaluja häiritäkseen tämänkaltaista haitallista kybertoimintaa ja asettaakseen syylliset vastuuseen mielivaltaisesta ja tuhoisasta kohdistamisesta Yhdysvaltoihin ja liittolaisiin. Tämä syyte on myös osa kansainvälistä Toy Soldier operaatiota, jolla pyritään torjumaan GRU:n yksikön 29155 haitallista kybertoimintaa.

DSS (Diplomatic Security Service) tarjoaa 10 miljoonan dollarin palkkion tiedoista, jotka johtavat kenen tahansa henkilön tunnistamiseen tai sijaintiin, joka toimiessaan vieraan valtion hallituksen ohjauksessa osallistuu kybertoimintoihin Yhdysvaltain kriittistä infrastruktuuria vastaan. Ukrainaa vastaan toteutetuista kyberhyökkäyksistä Yhdysvallat on nimennyt seuraavat GRU:n upseerit:

• Juri Denisov, Venäjän armeijan eversti ja yksikön 29155 kyberoperaatioiden komentaja

ja neljä yksikköön 29155 määrättyä Venäjän armeijan luutnanttia

• Vladislav Borovkov
• Denis Denisenko
• Dmitriy Goloshubov
• Nikolai Kortšagin sekä
• Amin Sitgal

Lähde: (justice.gov 5.9.2024)

Yksikkö 29155 vastaa ulkomaisista salamurhista, sabotaaseista, kyberhyökkäyksistä sekä muusta salaisesta toiminnasta, jonka tarkoituksena on erityisesti horjuttaa Euroopan valtioita. Yksikkö on toiminut Georgian sodan ajoista eli vuodesta 2008 alkaen, vaikka sen olemassaolo tuli julkisuuteen vasta vuonna 2019. Lähteiden mukaan Venäjä haluaa näyttää ja lisätä vaikutusvaltaansa siirtymällä perinteisistä salaisista operaatioista avoimempiin jäljitettäviin operaatioihin. Yksikön avoimien operaatioiden keskeisenä tehtävänä ja päämääränä on mainittu Euroopan vakauden horjuttaminen lietsomalla Venäjän pelkoa suorittamalla mm, sabotaaseja ja salamurhayrityksiä kaikkialla Euroopassa, mukaan lukien myrkytykset novitshok hermomyrkyllä.

Länsimaisten tiedustelulähteiden mukaan GRU:n yksikössä numero 29155 (koulutuskeskus numero 161) opetetaan normaalien tiedustelutaitojen lisäksi myös salaisia sabotaasi- ja murhaiskuja "mokrie dela". Alla on lueteltu eräitä yksikön käyttämiä myrkytysmenetelmiä.

• Agentit ovat käyttäneet myrkkykirjeitä verrattain yleisesti kohdehenkilöiden eliminoimiseen. Tyhjät tai salatut kirjekuoret käsitellään nopeasti vaikuttavilla hermomyrkyillä esimerkiksi sariinilla tai novitshokilla. Tyhjän kuoren lähettäminen ei vie lähettäjän aikaa ja on vaikeasti jäljitettävissä.
• Agentit ovat käyttäneet poliittisten vastustajien eliminoimiseen tappavan keuhkokuumeen aiheuttavaa suihketta. Suihketta käytettiin henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä. Agentin vaatteiden alle piilotettu mekanismi vapautti hengitysilmaan annoksen tappavaa keuhkokuumetta (ruttoa) aiheuttavaa myrkkyä. Agentille annettiin etukäteen vastaseerumi, joten myrkky ei vaikuttanut häneen.
• Agentit ovat käyttäneet operaatioissaan savukerasiaan piilotettua äänenvaimentimella varustettua asetta, jonka luodit valmistettiin syanidista. Agentti teeskenteli sytyttävänsä savukkeen kohdehenkilön edessä vetäen samalla pienestä liipaisimesta ampuakseen syanidiluodin kohdehenkilöön.
• Agentit ovat käyttäneet sateenvarjoa, jonka avulla pistettiin risiinikapseli johdehenkilöön. Yksinkertaista menetelmää käytettiin seuraamalla kohdehenkilöä. Sopivassa esimerkiksi ruuhkaisessa paikassa risiinikapseli pistettiin kohdehenkilöön sateenvarjoa avattaessa vaatteiden läpi. Tämän jälkeen agentti pyysi kohdehenkilöltä anteeksi sateenvarjolla tökkäämistä. Kohdehenkilöt kuolivat neljän päivän kuluttua. Kyseessä on ns. ”touch and go”-menetelmä.
• Agentit ovat ruiskuttaneet kohdehenkilöiden hammastahnaan vaikeasti parannettavissa olevaa alkuperäiskansojen sairautta. Menetelmässä vakooja tunkeutuu kohdehenkilön asuntoon, tunnistaa kohdehenkilön käyttämän hammastahnan ja ruiskuttaa hammastahnaan ainetta, joka on suunniteltu välittämään eksoottista vaikeasti parannettavaa hitaasti tappavaa alkuperäiskansojen sairautta.

Yksikön upseerien operatiivinen toiminta on liitetty mm. Moldovassa, Bulgariassa, Montenegrossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneisiin salamurhiin ja niiden yrityksiin sekä Krimin valtaukseen. Lähteet: (nytimes.com 8.10.2019, bellingcat.com 23.11.2019, elpais.com 22.11.2019, lemonde.fr 5.12.2019)

Venäjä kehittää kemiallisia aseita ja myrkkyjä salassa Alexander Oldenburgin vuonna 1888 perustaman Puolustusministeriön kokeellisen sotilaslääketieteen tutkimuslaitoksen johdolla (GNII VM). Hermomyrkkytutkimusta tehdään hajautetusti useissa eri tutkimusyksiköissä. Keskeinen kehitystoimintaa koordinoiva toimija on nimen omaan yksikkö 29155. Lähde: (bellingcat.com 23.10.2020)

• Moskovan Signal tutkimuskeskus (Signal Scientific Center) tekee tiivistä yhteistyötä Venäjän federaation puolustusministeriön (GNII VM) Pietarin sotilaslääketieteen tutkimuslaitoksen ja sen johtajan Sergei Chepurin kanssa. Laitoksella on yhteyksiä puolustusministeriön Shikhaniassa sijaitsevan 33. keskustutkimuslaitoksen johtavien tutkijoiden kanssa. Signal toimii Moskovassa Sokolniki-puiston sotilaskliinisen keskussairaalan rakennuskokonaisuuden viidessä rakennuksessa.
• Venäjän puolustusministeriön 33. keskustutkimuslaitos sijaitsee Shikhaniassa Saratovin alueella, jossa aiemmin sijaitsi GosNIIOKhT-tutkimuslaitoksen Volskin haara ja jossa ilmeisesti 1970-luvulla syntetisoitiin Novitšok-hermomyrkky.
• Puolustusministeriön 48. tieteellinen tutkimuslaitos Sergiev Posadissa. Tutkimuslaitos perustettiin vuonna 1928. Laitos kehittää puolustusjärjestelmiä hyökkääviä biologisia aseita vastaan.
• Valtion orgaanisen kemian ja teknologian tutkimuslaitos (GosNIIOKhT). Laitos perustettiin vuonna 1924. Neuvostoliiton aikana laitos oli mukana kemiallisten aseiden kehittämisessä ja tuotannossa. Laitos kehitti mm. rokotetta COVID19-virusta vastaan.

Sabotaasitoiminta
Marraskuussa 2011 GRU-yksikköön 29155 kuuluva ryhmä räjäytti ammusvaraston Lovnidolissa, Bulgariassa, jossa säilytettiin Georgiaan suunnattua tykistöä. Ryhmä koostui henkilöistä, jotka myrkyttivät myöhemmin Sergei ja Julia Skripalin Englannissa, bulgarialaisen asekauppiaan Sofiassa ja räjäyttivät monia muita varastotiloja ja rakennuksia Naton alueilla.

Näissä operaatioissa kuoli ja haavoittui kymmeniä siviilejä. Tekojen seurauksena karkotettiin venäläisiä diplomaatteja. Nykyisin teot suorittaneen ryhmän jäseniä on korkean profiilin asemissa Vladimir Putinin hallinnossa.

Samana vuonna GRU:n yksikköön 29155 kuuluva ryhmä räjäytti ammusvarastoja Tšekissä. Tšekin ammusvaraston tuhoutumisen takana olivat yksikkö 29155:n sabotöörit Aleksandr Mishkin ja Anatoli Tshepiga. Bulgarian ja Tšekin ammusvarastoissa säilytetyt ammukset olivat matkalla Ukrainan armeijalle ja Syyrian kapinallisille, jotka taistelivat venäläisjoukkoja vastaan.

Sitä auttoivat Elena ja Nikolai Šapošnikov. Pariskunta esiintyi poliittisina pakolaisina ja koordinoivat Venäjän sotilastiedustelun GRU:n operaatioita Euroopassa asuessaan Tshekistä ja Kreikasta käsin. Jelena Shaposhnikova toimi suoraan yksikkö 29155 alaisuudessa.

Vuonna 2009 pariskunta osti 275 292 euron kauppahinnalla ylellisen huvilan Kreikan itärannikolla sijaitsevalta Halkidikin niemimaalta. Rahoitus tuli GRU:lta. Nikolai Shaposhnikovin henkilökohtaiset tulot olivat vain hieman yli 600 euroa kuukaudessa. Vuonna 2010 ja alkoivat pyörittää sen tiloissa hotellibisnestä. Todellisuudessa hotellibisneksessä oli kyse GRU:n 29155-yksikön turvatalosta, joka ehti toimia 15-vuotta ennen paljastumista. Lähteet: (theins.press/en/politics 29.4.2024, 20.10.2023, kyivpost.com/post 30.4.2024)

Näitä kytkösten kautta venäläisomisteisia ”turvataloja” on Suomessakin useita. Eräille hyväuskoisille Suomen viranomaisille ne ovat kuitenkin täysin näkymättömiä ja olemattomia. Eräät poliitikot eivät ole kuulleetkaan turvataloista ja viittaavat kintaalla koko asialle. He eivät halua ymmärtää ongelmaa ja sen seurauksia, vaikka asia on ollut vuosikausia kansalaisten tiedossa. Tämä on erittäin vaarallista Suomen turvallisuudelle.

Havannan syndrooma
Havannan syndroomaksi kutsuttu oireyhtymä (AHI, anomalous health incidents) on vaivannut Yhdysvaltain lähetystöjen työntekijöitä ainakin Kuubassa, Vietnamissa, Puolassa, Serbiassa, Sveitsissä, Ranskassa, Georgiassa, Taiwanissa, Uzbekistanissa, Britanniassa, Itävallassa, Kiinassa, Intiassa ja Saksassa. Syndrooman aiheuttajaksi on nimetty GRU:n yksikkö 29155, jonka korkea-arvoisia upseereita on palkittu ei-tappavan energia-aseen kehittämisestä.

Ensimmäisenä syndrooma havaittiin Kuubassa vuonna 2016, kun presidentti Barack Obaman valtakaudella Yhdysvaltain ja Kuuban diplomaattiset suhteet parantuivat. Venäjän uskotaan käyttäneen voimakasta energiasädettä tarkoituksena tuhota Yhdysvaltain ja Kuuban uudelleen lähentyneet suhteet.

Suoritettujen tutkimusten tulosten perusteella oli kuitenkin mahdollista, että ensimmäisen kerran energia-asetta käytettiin jo marraskuussa 2014 Saksan Frankfurtissa, jolloin uhriksi joutuneella henkilöllä todettiin olevan traumaattinen aivovaurio ja hän myös pystyi tunnistamaan GRU:n yksikön jäsenen. Georgian Tbilisissä Havannan syndroomaan on liitetty Venäjän 29155-yksikön epäilty jäsen Albert Averyanov, joka on 29155-yksikön komentajan Andrei Averyanovin poika. Tutkijat uskoivat, että yksikön 29155 jäsenet olivat Tbilisissä paikalla toteuttaakseen hyökkäyksiä akustisella-aseella amerikkalaisia ​​diplomaatteja ja Yhdysvaltain hallituksen virkamiehiä vastaan.

Kaikkiaan Havannan syndroomasta kärsiviä uhreja uskotaan olevan yli 1000. He työskentelivät lähetystöissä ja konsulaateissa mm. Kiinassa, Intiassa, Venäjällä, Saksassa, Kolumbiassa ja Uzbekistanissa. Uhrit olivat yhdysvaltalaisia vakoojia, diplomaatteja ja sotilaita sekä heidän perheenjäseniään. Tunnistettuja oireita olivat mm. tuskalliset akustiset tuntemukset, paineen tunne päässä, pahoinvointi, huimaus, muistin menetykset, kognitiiviset vaikeudet ja päänsärky. Yhteistä näille tapauksille on, että GRU:n yksikön 29155 agenttien on tunnistettu liikkuneen juuri ennen tai samaan aikaan, niissä paikoissa, joissa uhrien oli raportoitu kärsineen Havannan syndroomaan oireista.

Joidenkin henkilöiden kohdalla oireilu alkoi äkillisesti alkaneella kovalla äänellä, jolla havaittiin suuntaavia piirteitä ja johon liittyi kipu toisessa tai molemmissa korvissa tai pään alueella ja joissakin tapauksissa pään paine tai tärinä, huimaus, jota seurasi tinnitus, näköhäiriöt, huimaus ja kognitiiviset vaikeudet.

Vuosia kestäneen arvioinnin jälkeen viisi Yhdysvaltain tiedustelupalvelua päätteli, ettei Havannan syndrooman aiheuttaja ole salainen energia-ase. Valtion virastot, mukaan lukien ulkoministeriö ja FBI, eivät pystyneet todistamaan energia-aseen käyttöä.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelun arvio oli ristiriidassa riippumattoman asiantuntijapaneelin näkemyksen kanssa, joka totesi, että ulkoinen energialähde voisi todennäköisesti selittää oireet. Asiantuntijapaneelin mukaan oli mahdollista, että oireet aiheutuisivat pulssitettua radiotaajuusenergiaa käyttävästä lähteestä.

Asiantuntijapaneelin havainnot tukivat myös National Academy of Sciences, Engineering and Medicine -akatemioiden aikaisempia päätelmiä, joiden mukaan suunnattu, pulssitettu radiotaajuusenergia näytti olevan uskottavin mekanismi näiden tapausten selittämiseen".

Todennäköinen oireiden syy energia-aseen lisäksi on GRU:n virheellisesti toimiva ultraääni salakuuntelulaite. Tietojenkäsittelytieteen ja tekniikan apulaisprofessori Kevin Fu ja hänen johtama tutkimusryhmä osoittivat, että ihmisen kuuloalueen ulkopuoliset ultraäänisignaalit voivat yhdistää kuuluvia ja mahdollisesti vaarallisia ääniä, jotka ovat samanlaisia kuin diplomaattien kuvailemat aaltoilevat korkeat äänet.

Michiganin yliopiston professori Kevin Fu ja hänen johtama tutkimusryhmä pystyi tuottamaan ultraäänellä samanlaisia "metallisia sirkuttavia ääniä" 7 kHz:llä tasaisesti 180 Hz:n taajuudella. Tutkijat tuottivat ultraäänen käyttämällä kahta ultraäänilähetintä 25 kHz:n sävyä yhdistettynä 180 Hz:n ääneen, joka oli moduloitu 32 kHz:n kantoaaltoon. Menetelmä on samanlainen kuin AM-radio, mutta tutkijat käyttivät ultraääntä radioaaltojen sijaan.

Jos 32 kHz ääntä häiritään 25 kHz:n äänellä, tuloksena on 7 kHz:n ääni. Tutkijaryhmä rakensi myös proof of concept -salakuuntelulaitteen, joka tallentaisi keskustelut ja välittäisi tallenteet läheiselle valvontatiimille kuulumattoman ultraäänilinkin kautta.

Lähteet: (nationalacademies.org 5.12.2020, washingtonpost.com 1.3.2023, news.umich.edu/cuba-sonic-attacks-a-covert-acciden, theconversation.com, cbsnews.com 31.3.2024, politico.eu 1.4.2024)

Venäläinen helikopterilentäjä lensi Ukrainan puolelle

Ukrainan puolelle loikannut Venäjän armeijan 28-vuotias helikopterilentäjä Maksim Kuzminov kuului Venäjän Itäisen sotilaspiirin 319. erilliseen helikopterirykmenttiin. Loikkauksesta hän sai palkkioksi noin 466 000 euroa.

Kuzminovin tehtävänä oli kuljettaa osia Su-27- ja Su-30 -hävittäjiin. Sen sijaan hän laskeutui kaksimoottorisella Mi-8 AMTSh -helikopterilla Ukrainan alueelle. Helikopterin lisäksi hän luovutti Ukrainalle arvokasta tietoa Venäjän armeijan ilmavoimista, viestiliikenne järjestelmistä ja lentokenttä verkostosta.

Kuzminov oli ollut yhteydessä Ukrainan tiedustelupalveluun ja selittänyt tilanteensa. Ukrainan tiedustelupalvelu tarjosi hänelle pakomahdollisuuden Venäjältä. Tiedustelupalvelu lupasi taata Kuzminovin turvallisuuden ja antaa uudet henkilöllisyyspaperit sekä rahapalkkion. Ukrainan GUR-tiedustelupalvelun johtaja Kyrylo Budanovin mukaan hänen upseerinsa olivat taivutelleet Kuzminovin loikkaamaan kuuden kuukauden mittaisen operaation aikana.

Ennen loikkausta Kuzminovin perhe oli autettu pois Venäjältä Ukrainaan. Kuzminov lensi Ukrainaan yhdessä kahden muun helikopterinsa miehistön jäsenen kanssa. Muut miehistön jäsenet eivät tienneet loikkauksesta. Ukrainaan laskeutumisen jälkeen kaksi helikopterimiehistön jäsentä yritti karata, mutta heidät surmattiin. Kuzminovin loikkauksen motiivina oli, ettei hän halunnut ottaa osaa Ukrainan sotaan ja ukrainalaisten kansanmurhaan.

Myöhemmin Maksim Kuzminov päätti muuttaa Espanjaan. Kuzminov asui Espanjassa peitenimen turvin. Hänellä oli ukrainalainen passi, johon oli kirjattu uusi nimi. Kuzminovin ruumis löytyi parkkihallista Alicanten rannikkokaupunki Villajoyosassa maanantaina 19.2.2024. Ruumiin löysi Kuzminovin entinen tyttöystävä.

Espanjan poliisi ryhtyi etsimään kahta epäiltyä, jotka pakenivat ampumapaikalta autolla, joka myöhemmin löytyi poltettuna Costa Blancan El Campellon kaupungista. Asialla oli todennäköisesti Venäjän GRU:n sotilastiedusteluyksikön 29155 salamurhayksikön tappajat, jotka ampuivat Kuzminoviin 12 laukausta.

Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n johtaja Sergei Naryshkin totesi tiistaina 20.2.2024, että Kuzminov oli jo "moraalisesti kuollut", hänen suunnitellessaan loikkaamista Venäjältä. Lähteet: (is.fi 5.9.2023, 6.9.2023, 20.2.2024, kyivindependent.com 5.9.2023, pravda.com 19.2.2024, theguardian.com 20.2.2024)

GRU:n salamurhayksikön 29155 agentit operoivat myös Suomessa
GRU:n salamurhayksikön agentit matkustavat 3-5 hengen ryhmissä peitehenkilöllisyyksien turvin. Suomi on kuin ”hollitalli” rajat ja rajanylityspaikat vuotaa kuin enon puuvene. Suomen yltiöpäisen typerä lainsäädäntö mahdollistaa Venäjän tiedustelupalveluiden esteettömän operatiivisen toiminnan. Viranomaiset eivät kykene estämään GRU:n salamurhayksikön agentteja vierailemasta työtehtävissään Suomessa, vaikka he liikkuvat ilman diplomaattista suojaa.

GRU:n salamurhaajat jäljittävät Venäjän ulkopuolella toimivia venäläisiä toisinajattelijoita käyttämällä reverse face -hakutyökaluja. Suurinta typeryyttä edustavat ihmisoikeuksia peräävät vasemmiston ja vihreiden kansanedustajat, jotka kuvittelevat, että avoimet rajat turvaavat parhaiten ihmisoikeuksien toteutumisen. Nämä kansanedustajat eivät kykene käsittämään, että sananvapaus ja ihmisoikeudet eivät toteudu, jos rajat eivät pidä. Nyt GRU:n salamurhaajat pääsevät vapaasti Suomeen jahtaamaan ihmisoikeusaktivisteja.

GRU:n salamurhayksikön 29155 agentti Konstantin Medvedev teki ”työmatkan” Suomeen vuonna 2016. Matkustusasiakirjojen mukaan Medvedevin matkusti yhdessä muutaman muun salamurhayksikön agentin kanssa eri puolilla Eurooppaa 2016 - 2018. Muiden GRU:n agenttien tapaan Konstantin Medvedev kävi Novosibirskin sotilasinstituutin ja myöhemmin Moskovassa GRU:n sotilasdiplomaattisen akatemian.

Toinen GRU:n kouluttama agentti on Ivan Žigarev, joka on esiintynyt maankuoren poraamiseen erikoistuneena geologina, mutta on todellisuudessa GRU:n ammattitappaja. Ivan Žigarev jäljitti toisinajattelijoita osallistumalla mm. Moskovan Helsinki-ryhmän kokoukseen. Moskovan Helsinki-ryhmä perustettiin vuonna 1976, kun Leonid Brežnevin Neuvostoliitto allekirjoitti Helsingin sopimuksen, joka velvoitti kaikki allekirjoittajat kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Moskovan Helsinki-ryhmä hajotettiin tammikuussa 2023 virallisesti Venäjän oikeusministeriön syyttäessä järjestöä Venäjän lakien rikkomisesta, kun se oli toiminut myös Moskovan ulkopuolella. Lisäksi järjestön perustamisasiakirjaa väitettiin lainvastaiseksi. Sen jäsenet olivat osallistuneet ihmisoikeuksien puolustamiseen Moskovan ulkopuolella.

Ivan Žigarevista tehdyt havainnot toisinajattelijoiden kokouksissa vahvistivat asiakirjat, jotka osoittivat, että hän oli matkustanut paikkoihin, joissa tapahtumia järjestettiin. Ivan Žigarev teki matkat käyttämällä nimissään myönnettyä passia. Muita GRU:n salamurhaajia ovat mm. Aleksanteri Mishkin, Anatoli Chepiga ja Maksim Rodionov. Lähde: (theins.press/en 5.2.2024)

Yksikkö 40904 sijaitsee osoitteessa st. Meshcheryakova, 2. Yksikkö on erillinen kaluston laitekehitystä ohjaava keskus. Yksikön toiminta on liitetty radio- ja elektronisten (SIGINT) tiedustelutietojen käsittelyyn.

Yksikkö 54777 on psykologisen ja informaatiosodankäynnin yksikkö (PSYWAR) edustaen GRU:n psykologisen sodankäynnin kyvykkyyttä (PSYOP). Yksikköä kutsutaan vaihtoehtoisesti 72. erikoispalvelukeskukseksi.

Neuvostoliiton aikana PSYOPPEJA suoritti Special Propaganda Directorate, joka liitettiin armeijan massiiviseen GLAVPUR-osastoon (Glavnoje Politicheskoye Upravlenie). Yksikkö sai alkunsa Neuvostoliiton GLAVPURista (Glavnoje Polititšeskoje Upravlenie eli pääpoliittinen osasto), joka perustettiin 1990-luvun alussa.

1990-luvulla yksikkö keskittyi neuvostomielisen disinformaation jakamiseen Neuvostoliitosta irtautuneissa tasavalloissa. Myöhemmin yksikkö keskittyi manipuloimaan yleistä mielipidettä Venäjälle suotuisaksi sen valmistautuessa aseellisiin konflikteihin entisissä alusmaissa mm. Valko-Venäjällä, Georgiassa, Ukrainassa ja useissa Afrikan kehitysmaissa.

Vuoden 1991 jälkeen osia GLAVPURista siirrettiin GRU:lle ja nimettiin yksikkö 54777:ksi vuonna 1994. Vuonna 2018 presidentti Vladimir Putin palautti GLAVPURin, mutta yksikkö 54777 pysyi GRU:ssa. Yksikkö voi tekaista ketä tahansa vastaan syytteen mm. informaatiosodasta tai maanpetoksesta.

Yksikkö 74455 tunnetaan myös nimellä Sandworm Team tai Main Center for Technologies. Yksikkö käytti valeidentiteettejä koordinoimaan poliittisesti luottamuksellisten ja arkaluonteisten varastettujen asiakirjojen julkistamista mm. yhteistyössä Wikileaksin kanssa. Tavoitteena oli aikaansaada maksimaalinen poliittinen vaikutus Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa. Yksikkö auttoi kopioitujen asiakirjojen julkaisussa mm. sosiaalisen median tilien kautta.

Yksikkö julkaisi perustamallaan dcleaks.com -sivustolla yli 20 000 Yhdysvaltojen 2016 vaaleihin liittyvää kaapattua sähköpostiviestiä ja muuta asiakirjaa. Yksikkö perusti myös Facebook-sivun ”DCLeaks”. Tietoja ehdittiin katsoa yli miljoona kertaa ennen sivuston sulkemista maaliskuussa 2017. Lähteet: (bellingcat.com 4.10.2018, home.treasury.gov 19.12.2018, larrysworld.com 13.7.2018, cryptologicfoundation.org 21.5.2019)

GRU murtautui 8.5.2015 Saksan liittokansleri Angela Merkelin sähköpostitileihin ja onnistui saamaan haltuun Merkelin toimiston sähköpostiviestit vuosilta 2012–2015. Tutkijat onnistuivat tunnistamaan "Scaramouche"-käyttäjänimellä toimineen GRU:n hakkerin. Tutkimuksen yhteydessä takavarikoitiin yli 300 palvelinta, ja oikeusapua pyydettiin 21 eri maasta. Lähde: (spiegel.de 8.5.2020)

Lokakuussa 2020 Yhdysvaltain oikeusministeriö nosti syytteen kuutta yksikön 74455 virkailijaa vastaan useista kyberhyökkäyksistä, mukaan lukien joulukuun 2015 Ukrainan sähköverkkohyökkäys ja vuoden 2017 Ranskan presidentti Macronin sähköpostivuoto. Yksikön epäillään syyllistyneen myös vuonna 2017 tapahtuneet NotPetya-hyökkäyksiin.

Yksikkö 99450 muodostettiin keväällä 2012. Yksikkö sijaitsee Moskovan alueella puolustusministeriön erikoisoperaatioiden keskuksessa osoitteessa sotilasleiri nro 48/1, Moskova , Svobody St., d 21/2. Yksikkö on tunnettu Krimin miehityksen yhteydessä kaduille vuonna 2014 ilmaantuneista ”pienistä vihreistä miehistä" ilman kansallisia tunnuksia.

Johtajat

Tsaarin aika

Ennen vuoden 1917 vallankumousta Venäjän keisarillinen kenraalisotaesikunta (Генеральный штаб). Tiedustelu kuului "2. osastolle" (Разведывательное отделение).

• Mihail Dragomirov (toimi 1870-luvulla) Kenraaliluutnantti, vaikutti tiedustelun varhaiseen kehitykseen.
• Aleksei Kuropatkin (toimi 1880-luvulla) Vaikutti tiedustelun organisoitumiseen.
• Vladimir Klokotov (n. 1903–1906) Yksi viimeisistä tsaarin ajan sotilastiedustelun johtajista.

Neuvostoliiton aika

Neuvostoliiton aikakaudella monet tiedustelu-upseerit katosivat, kuolivat sydänkohtaukseen tai onnettomuuksissa, jotka eivät koskaan selvinneet.

Vuosi 1918

Registrupr, rekisteröintiosasto, perustettiin puna-armeijassa. Myöhemmin osa RKKA:n (Työläisten ja talonpoikien puna-armeija) pääesikuntaa.

Vuosi 1942-1991

GRU, Pääesikunnan tiedusteluosasto vakiintui.

Päälliköt

Semjon Aralov (1918–1920). Ensimmäinen neuvostotiedustelun johtaja.

Yan Berzin (1920–1935). Teloitettiin Stalinin vainoissa 1938 suuren puhdistuksen aikana. Syytettiin vakoilusta ja salaliitosta.

Iosif Unshlicht (1935–1937). Puhdistusten uhri. Teloitettiin 1938, syytetty osallistumisesta trotskilais-sotilaalliseen salaliittoon.

Semyon Gendin (1937–1938). Johti lyhyen ajan. Teloitettiin 1939. Oli yksi useista GRU-johtajista, jotka tuhottiin peräkkäin.

Filipp Golikov (1940–1941). Myöhemmin korkeassa asemassa puna-armeijassa.

Pjotr Fitin (1940–1946)..Teki yhteistyötä NKVD:n kanssa. Johti ulkomaan tiedustelua NKVD:n ensimmäistä pääosastoa toisen maailmansodan kriittisinä vuosina.

Fitin ei ollut GRU:n johtaja, vaan valtiollisen turvallisuuspalvelun (NKVD, NKGB, MGB) ulkomaanvakoilun päällikkö. Hän toimi läheisessä yhteistyössä sotilastiedustelun GRU:n kanssa, erityisesti toisen maailmansodan aikana. Fitin syrjäytettiin virastaan 1946 ja siirrettiin alempiin tehtäviin. Selvisi hengissä, toisin kuin monet kollegansa, ja jäi lopulta eläkkeelle.

Mihail Milstein (1953–1957). Milstein oli Neuvostoliiton GRU:n merkittävä virkamies ja kenraali, joka toimi erityisesti poliittisena neuvonantajana ja sotilastiedustelun johdossa 1930–1940-luvuilla. Milstein oli yksi niistä "poliittisista komissaareista", jotka asetettiin GRU:n sisälle valvomaan lojaalisuutta ja ideologista puhtautta.

Milstein selvisi hengissä Stalinin ajan puhdistuksista, toisin kuin monet GRU:n kollegat. Useat hänen aikakautensa GRU-johtajat mm. Yan Berzin ja Semyon Gendin teloitettiin, mutta Milstein pysyi virassa. Tämä on tulkittu merkiksi siitä, että hänellä oli vahvat yhteydet puolueen ja turvallisuuspalvelujen ytimeen, erityisesti NKVD:hen.

Aleksandr Semyonov (1957–1963). Aleksandr Semyonov esiintyy joskus epävirallisissa lähteissä mahdollisena GRU:n johtajana mahdollisesti Pjotr Ivashutinin edeltäjänä. Hänestä ei ole julkisesti saatavilla luotettavaa elämäkertatietoa tai varmaa tietoa hänen GRU-pestinsä virallisuudesta. Voi olla, että hänen asemansa on sekoittunut muihin samannimisiin henkilöihin tai että hän toimi väliaikaisena tai kulissien takana, mikä oli tyypillistä Neuvostoliiton salaisissa palveluissa.

Pjotr Ivashutin (1963–1987). Kenraalieversti Pjotr Ivanovitsh Ivasutin (ent. Ukrainan turvallisuusministeri) oli pitkäaikainen GRU-johtaja kylmän sodan aikana.

Vladimir Kryuchkov (1988–1991). Oli merkittävä neuvostoliittolainen tiedustelu- ja turvallisuusviranomainen, joka tunnetaan parhaiten Neuvostoliiton KGB:n (Valtiollinen turvallisuuskomitea) johtaja, joka vaikutti merkittävästi myös sotilastiedusteluun. Kryuchkov oli yksi tärkeimmistä elokuun 1991 vallankaappauksen (GKČP) järjestäjistä, jolla yritettiin syrjäyttää Gorbatšov ja estää Neuvostoliiton hajoaminen. Kryuchkov pidätettiin ja vangittiin, mutta vapautettiin myöhemmin, kun Neuvostoliitto hajosi.

Venäjän federaatio 1992–

Fyodor Ladygin (1992–1997). Fyodor Ivanovitš Ladygin (s. 1932) oli Venäjän federaation sotilastiedustelun GRU:n ensimmäinen johtaja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Häntä pidettiin siirtymäkauden johtajana. Hän nousi korkeaan asemaan Neuvostoliiton ajan GRU:ssa ennen sen romahdusta. Johti organisaatiota aikana, jolloin Venäjän armeija oli taloudellisesti ja moraalisesti kriisissä. Hänen kaudellaan tiedustelutoiminta yritti sopeutua uuteen moninapaisuuteen ja muuttuneeseen geopoliittiseen tilanteeseen.

Valentin Korabelnikov (1997–2009). Korabelnikov johti GRU:ta Tšetšenian sotien aikaan. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev allekirjoitti perjantaina 24.4.2009 määräyksen 63-vuotiaan kenraali Valentin Korabelnikovin erottamisesta GRU:n johdosta. GRU:n uudeksi päälliköksi nimitettiin kenraali Aleksandr Shljahturov. Hän oli aikaisemmin yksi sotilastiedustelun apulaispäälliköistä.

Erottamisen syytä ei ilmoitettu. Kenraali Valentin Korabelnikovin tiedettiin kuitenkin vastustaneen GRU:n tehtävien karsimiseksi tehtyjä leikkauksia ja suunnitelmia. Korabelnikovin kerrottiin jättäneen eronpyynnön vastalauseena pääesikunnan alaisen GRU:n organisaatiouudistukselle.

Viranomaiset kuitenkin kiistivät tiedon eronpyynnöstä.  Korabelnikovin palveluskautta kerrottiin päinvastoin jatketun kahdella vuodella. Lehtitietojen mukaan osa GRU:n tehtävistä siirrettiin ulkomaan tiedustelupalvelu SVR:n alaisuuteen.

Aleksandr Shlyakhturov (2009–2011). Kenraali Aleksandr Shljahturov johti ja pani toimeen sotilastiedustelun välttämättömät uudistukset. Vuosina 2009 -2011 GRU vähensi henkilöstöään noin tuhannella työntekijällä. Osa siirtyi eläkkeelle ja osa irtisanottiin. GRU vähensi myös Spetsnaz erikoisjoukkojensa määrää. Nykyisin sillä on käytössä kahdeksan kommando prikaatia. Vuoden 2011 lopulla Aleksandr Shljahturov vapautettiin tehtävistään virallisen eläkeiän ylittyessä 64-vuotiaana.

Aleksandr Shljahturov siirtyi valtionyhtiö MITT:n (Moskovan Institute of Thermal Technology) hallituksen johtajaksi. Venäjän puolustusministeri Serdjukov halusi yhtiön johtotehtäviin pitkäaikaisen luottomiehensä. Organisaatio kehittää mm. Bulava ballistista ohjusta ja muita strategisia ohjusjärjestelmiä.

Igor Sergun (2011–2016). Dmitri Medvedev nimitti Kremlin asetuksella Shljahturovin tilalle kenraalimajuri Igor Sergunin. Hän oli pitkän linjan tiedustelu-upseeri ja tuli uuteen tehtävään GRU:n sisältä. Igor Sergunilla oli sotilastiedustelijan tausta. Hän toimi mm. sotilasasiamiehenä ja Shljahturovin varamiehenä.

Igor Sergun menehtyi äkillisesti 3.1.2016 58-vuotiaana. Kremlin tiedotteessa presidentti Vladimir Putin ilmaisi surunvalittelunsa Igor Sergunin perheelle ja ystäville. Tiedotteessa Igor Sergun muistettiin mm. todellisena upseerina, kokeneena ja pätevänä komentajana, miehenä, joka oli todellinen patriootti.

Igor Sergunin johtajuuden loppuvuosina GRU osallistui mm. Krimin niemimaan valtaamiseen, Itä-Ukrainan valtaamisoperaatioihin ja Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallituksen joukkojen tukemiseen.

Igor Sergun kuoli 3. 1.2016 mystisesti Libanonissa, virallisen ilmoituksen mukaan sydänkohtaukseen. Kuolinpaikka ilmoitettiin aluksi Venäjäksi, mutta myöhemmin levisi väite, että hän olisi kuollut Libanonissa erikoistehtävän aikana. Todelliset kuolin olosuhteet ovat yhä hämärän peitossa.

Igor Korobov (2016–2018). Presidentti Vladimir Putin nimitti 2.2.2016 kenraaliluutnantti Igor Korobovin GRU:n johtajaksi. Korobov työskenteli aiemmin GRU:n varajohtajana. Korobovin ei odoteta tuovan muutoksia GRU:n toimintaan.

Korobov lännessä kielteistä huomiota Salisbury-myrkytyksen jälkeen. Kuoli marraskuussa 2018 "pitkän sairauden jälkeen" pian Salisbury-myrkytyksen ja länsimaiden kostotoimien jälkeen. Kuolemaa pidettiin epäilyttävänä ajoituksensa vuoksi. Korobov sai rankkaa kritiikkiä Kremlin sisällä GRU:n epäonnistumisista, mm. Skripalien myrkytyksen paljastumisesta. Jotkut pitävät mahdollisena, että hänet siirrettiin syrjään eli tapettiin hiljaisesti.

Igor Korobov kuoli 62-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen 21.11.2018. Korobovin kerrottiin joutuneen Venäjän viranomaisten arvostelun kohteeksi Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julia Skripalin myrkytysoperaation epäonnistumisen johdosta.

Amiraali Igor Olegovitš Kostjukov (s. 21.2.1961) nimitettiin GRU:n (Venäjän sotilastiedustelupalvelun) johtajaksi 22.11.2018 sen jälkeen, kun hänen edeltäjänsä Igor Korobov kuoli äkillisesti. Aikaisemmin Kostjukov toimi GRU:n ensimmäisenä apulaisjohtajana jo vuonna 2016 ja on edelleen merkittävä instituution sisäinen johtaja.

Sergei ja Yulian Skripalin myrkytys Salisburyssä 4.3.2018 Novichok-hermomyrkyllä yhdistettiin britti- ja EU-viranomaisten mukaan selkeästi GRU:n toteuttamiksi toimiksi. EU asetti Igor Kostjukovin ja toisen GRU-johtajan pakotelistalle tammikuussa 2019 osana vastatoimia kemiallisia aseita käyttänyttä toimintaa vastaan. Edellisten lisäksi hän on ollut pakotteiden kohteena muun muassa Kanadassa, Australiassa, Japanissa ja Ukrainassa.

Yhdysvaltain hallitus ja erityisesti Muellerin raportti määrittelivät vuonna 2016 kohdistuneen vaalivaikuttamisen osittain GRU:n toteuttamaksi kyberoperaatioksi. Yhdysvallat asetti GRU:n sekä sen johtohenkilöt, mukaan luettuna Kostjukovin, pakotelistalle 29.12.2016 sanktioiden yhteydessä. Lisäksi EU on todennut Kostjukovin osallisuuden Fancy Bear kyberhyökkäyksiin. Lähteet: (cbsnews.com 29.12.2016, home.treasury.gov uutiset 15.3.2028, axios.com 15.8.2028)

GRU:n tiedustelutoiminta
GRU:n tiedustelutoiminta jakautuu seuraaviin kahteen osa-alueeseen:

1. Strategiseen tiedusteluun, johon kuuluu globaali sotilaallisen tilanteen seuraaminen ja agenttitoiminta.
   
2. Operatiiviseen ja taktiseen tiedusteluun, johon kuuluu sotilaspiirien ja joukko-osastojen suorittama tiedustelu.
   

Historiaa

Vuonna 1903 tsaari Nikolai II määräsi perustettavaksi salaisen palvelun, joka raportoi pääesikunnalle. Vladimir Iljitš Lenin perusti nykyisen GRU:n edeltäjän 21.10.1918 puna-armeijan perustajan Lev Trotskin alaisuuteen. Tuolloin organisaatiota kutsuttiin lyhenteellä RU (Registrupravlenie).

Pitkän historiansa aikana GRU:lla on ollut 25 johtajaa ja se on kokenut useita organisaatiomuutoksia. Neuvostoliiton aikana GRU oli yleisesikunnan sotilastiedustelu ja toimi suoraan NKP:n politbyroon alaisuudessa.

Vuonna 2004 tuli kuluneeksi sata vuotta Venäjän sotilastiedustelun perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi Venäjä päätti siirtää asianmukaisin seremonioin kenraali Nikolai Batjushinin maalliset jäännökset Belgiasta Moskovaan. Nykyinen Venäjän sotilastiedustelu GRU nojaa Batjushinin perintöön.

Kenraali Nikolai Batjushin toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Varsovan sotilaspiirissä paljastaen useita kymmeniä vakoilijoita. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Batjushin joutui pakenemaan Serbiaan. Toisen maailmansodan aikana hän muutti Belgiaan, jossa kuoli vuonna 1954.

Neuvostoliiton lähetystössä Genevessä GRU:n agenttina työskennellyt Viktor Suvorov (Vladimir Rezun) pakeni vuonna 1978 perheineen jalkaisin Alppien yli, päämääränään Englanti. Suvorov väitti 1990-luvun alkupuolella, että GRU:n tärkein asemapaikka on Suomi. Suvorovin mukaan GRU:n toiminta keskittyi Skandinaviaan ja erityisesti Suomeen, joka toimi Baltian vakoilun pääpaikkana.

Suvorovin mukaan GRU:n agentteja toimii lähettiläinä, kaupallisina edustajina ja ministeriöiden päälliköinä. GRU:n sisäisessä hierarkiassa heidät jaetaan kolmeen luokkaan tehtävien salaisuuden perusteella. Hierarkian korkein henkilöryhmä on "erikoissuojatut". Tähän ryhmään kuuluu noin 10 % upseereista. Hierarkian keskiluokkaa on henkilöryhmä ”hyvin suojatut”. Tähän ryhmään kuuluu noin 30 % upseereista. Hierarkian alin henkilöryhmä on ”agentit”. Tähän ryhmään kuuluu noin 60 % upseereista.

Entinen KGB-päällikkö Oleg Gordijevsk paljasti, että Suomessa toimi 1980-luvun alkupuolella KGB:n ja sotilastiedustelu GRU:n verkostossa 376 eri tason värvättyä tai "luottamuksellista kontaktia". Gordievsky arvioi, että GRU:n henkilökuntaa oli Tehtaankadulla ehkä 30 henkilöä. Kaiken kaikkiaan tiedusteluväkeä oli yleensä enemmän kuin supossa henkilökuntaa. Gordievskin mukaan tiedoista jouduttiin yleensä muualla maksamaan, mutta Suomesta tietoja sai ilmaiseksi.

Sotilastiedustelua ei Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä hajotettu osiin, kuten KGB:lle tehtiin. Organisaatio säilytti myös nimensä entisellään. GRU:n organisaatiorakennetta kuitenkin yksinkertaistettiin. Se on tehokas, joustava ja nopeasti mukautettavissa.

GRU:lla on myös operatiivisia erikoislinjoja, joiden tehtävät liittyvät mm. laittomaan maahanmuuttoon, terrorismiin, salausteknologiaan, tietoliikenteeseen ja avaruusteknologiaan. GRU:n nykyistä organisaatiota ei kuitenkaan julkisuudessa tunneta kovin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi vuonna 1970 GRU:n alaisuuteen perustettiin erikoisosasto Delfin, joka osallistui erityisoperaatioihin ympäri maailmaa.

Case ”Kaasuyhtiö Burisma”

Venäjän sotilastiedustelu GRU:n hakkerit murtautuivat marraskuusta 2019 alkaen ukrainalaisen Burisma kaasuyhtiön tietojärjestelmään. Kohteena oli sama yhtiö, joka liittyi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia vastaan nostettuun virkarikossyytteeseen.

Tietomurtojen toteutuksissa käytettiin GRU:lle tyypillisiä myös Suomessa havaittuja taktiikoita, kuten kohdistettuja tietojenkalastelusähköposteja, joiden avulla onnistuttiin hankkimaan erään käyttäjän käyttäjätunnus ja salasana. Tämä riitti tietojärjestelmäsuojausten läpäisyyn.

Tietomurrot ajoittuivat ajankohtaan, jolloin medioissa käsiteltiin tapausta, jossa presidentti Donald Trump olisi yrittänyt painostaa Ukrainan presidenttiä aloittamaan tutkinta demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivästä Joe Bidenista ja tämän pojasta sekä Burisma-yhtiöstä.

Tietomurtojen kohdistus, ajoitus ja laajuus viittasivat siihen, että hakkerien tavoitteena oli tukea Donald Trumpin uudelleenvalintaa hankkimalla ja julkaisemalla kompromaattia demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivästä Joe Bidenista ja tämän pojasta, joka toimi kaasuyhtiö Burisman johtokunnan jäsenenä.

Yhdysvaltain Ukrainan-lähettiläs William Taylor kertoi todistajanlausunnossaan marraskuussa 2019, että hänen ymmärtääkseen syy Burisman tutkimiseen oli saattaa Joe Biden huonoon valoon. Lähteet: (cnn.com 6.11.2019, nytimes.com 13.1.2020)

Case "Neljä GRU:n upseeria karkotettiin hollannista takaisin Venäjälle"

Neljä GRU:n upseeria suunnitteli kyberhyökkäystä Kansainvälistä Kemiallisten aseiden kieltojärjestöä OPCW:tä vastaan. Upseereilla oli diplomaattipassit. Hollannin viranomaiset ottivat heidät kiinni Haagissa ja karkottivat takaisin Venäjälle. Yksi heistä oli myös IT-asiantuntija. Hänen kannettavaa tietokonetta oli käytetty Brasiliassa, Sveitsissä ja Malesiassa. Upseerien aikomuksena oli matkustaa myöhemmin OPCW: n akkreditoidulle Sveitsin Spiez-laboratoriolle, joka oli analysoinut Britannian lähettämiä Novitshok-hermomyrkyn näytteitä.

Hollannin tiedustelupalvelun (MIVD) päällikkö Onno Eichelsheimin mukaan upseerit olivat vuokranneet auton, jonka tavaratilasta löytyi kyberhyökkäykseen soveltuvaa elektroniikkaa. Auto oli pysäköity OPCW-toimiston vieressä sijaitsevan Marriot-hotellin parkkipaikalle, jonka läheisyys tarjosi pääsyn OPCW:n WiFi-verkkoon.

Auton hattuhyllylle oli sijoitettu WLAN-paneeliantenni. Upseerien tarkoituksena oli kaapata verkon käyttäjien tunnistautumistietoja. Kiinnioton yhteydessä upseerit yrittivät tuhota laitteitaan ja puhelimiaan, mutta eivät siinä onnistuneet. Lähteet: (independent.co.uk 4.10.2018, bbc.co.uk 4.10.2018, mtv.fi 4.10.2018)

GRU:n loikkareita

Juliet Poyntz syntyi Omahassa, Nebraskassa vuonna 1886. Suoritettuaan tutkinnot Barnard Collegessa ja Columbian yliopistossa hän muutti New Yorkiin. Ponyz alkoi työskennellä Neuvostoliiton armeijan salaisen poliisille (OGPU) keräten tieteellistä tietoa Neuvostoliitolle.

Vuonna 1936 hän matkusti Moskovaan saadakseen lisäohjeita Neuvostoliiton viranomaisilta. Ponyz pettyi Stalinin puhdistuksiin ja päätti lopulta palata Yhdysvaltoihin. Hän oli haluton jatkamaan vakoilua OGPU:lle. Poyntz katosi 3.6.1937 vietettyään illan New Yorkin Women's Clubilla.

Walter Krivitsky syntyi Venäjällä 1899. Hänestä tuli Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailija vuonna 1923 ja hänet lähetettiin Saksaan edistämään kommunistisen vallankumouksen nousua. Myöhemmin hän muutti Itävaltaan, jossa hän työskenteli ystävänsä Ignace Reissin kanssa. Vuonna 1933 hän siirtyi Hollantiin ja vastasi Neuvostoliiton sotilaallisesta tiedustelusta Länsi-Euroopassa.

Krivitsky alkoi pelätä henkensä puolesta, kun hänen ystävänsä Ignace Reissi murhattiin KGB:n agentin toimesta vuonna 1937. Hän onnistui pakenemaan Kanadaan, jossa asui Walter Thomas peitenimen turvin. Lopulta Krivitsky otti yhteyttä FBI: n ja luovutti tietoja 61 Britanniassa työskentelevästä agentista. Krivitsky löydettiin kuolleena Washingtonista Bellevue hotellista 10.2.1941. Ensin väitettiin, että Krivitsky oli tehnyt itsemurhan, mutta todellisuudessa hänet murhasi KGB:n agentti.

Igor Gouzenko syntyi Venäjällä 13.1.1922. Hän työskenteli virkailijana salakirjoitusmenetelmien parissa Venäjän lähetystössä Kanadan Ottawassa. Tehtävä oli Gouzenkon suojaverho, todellisuudessa hän oli KGB:n tiedustelu-upseeri.

Oleg Penkovsky oli GRU:n upseeri, joka oli tärkeä rooli Kuuban ohjuskriisin aikana. Penkovsky pidätettiin vuonna 1962 ja teloitettiin vuonna 1963 sen jälkeen, kun hänet oli todettu syylliseksi maanpetokseen ja vakoiluun.

Stanislav Lunev syntyi Leningradissa vuonna 1946 upseerin perheeseen. Stanislav valitsi myös itse sotilasuran. Opintojen jälkeen hän työskenteli GRU: n tiedustelu-upseerina Singaporessa vuonna 1978 ja Kiinassa vuodesta 1980 sekä Yhdysvalloissa vuodesta 1988. Stanislav Lunev loikkasi Yhdysvaltoihin vuonna 1992 ja työskenteli FBI:n ja CIA:n konsulttina.

Vladimir Rezun (Viktor Suvorov) syntyi 20.4.1947 Primorjen aluella ja toimi GRU: n upseerina. Hän loikkasi länteen vuonna 1970 ja julkaisi myöhemmin myös osittain omaelämäkerrallisen kirjan. Rezun osallistui mm. hyökkäykseen Tšekkoslovakiassa vuonna 1968 ja valvoi myöhemmin Spetsnaz erikoisjoukkojen koulutusta.

Iavor Entchev loikkasi Yhdysvaltoihin kylmän sodan aikana.

SIGINT-toiminta
GRU toimi yhteistyössä viestintäturvallisuudesta ja SIGINT-toiminnasta vastaavan Venäjän tiedustelupalvelun FAPSI:n kanssa ja osallistui SIGINT- maa-asemien ylläpitoon Intian valtameren alueella, Latviassa (suljettu vuonna 1998), Vietnamissa (Cam Ranh Bayssä). Lisäksi GRU:lla oli SIGINT- maa-asema Kuubassa Havannan lähellä (Lourdes) [23 ° 00'01 "N 82° 28'56" W], yhdessä Kuuban tiedustelupalvelun kanssa.

Lourdesin aseman maapinta-ala oli n. 73 nelikökilometriä. Sen rakentaminen alkoi heinäkuussa 1962 . Asema suljettiin vuonna 2002.  Lourdesin SIGINT- maa-asemalla työskenteli kylmän sodan aikana yli 1500 henkilöä. He olivat KGB:n, GRU:n, Kuuban DGI:n, ja itäblokin Varsovan liiton maiden teknikoita, insinöörejä ja tiedusteluanalyytikkoja.

Spetsnatz prikaatit
Venäläisistä erikoisjoukoista käytetään nimitystä spetsnaz, joka on Iyhennelmä sanoista "voiska spetsialnogo naznatsenija" (erityistarkoitukseen varatut joukot). Erikoisjoukot (Spetsnatz prikaatit) ovat sotilaallista syvätiedustelua suorittavia desantti- ja tiedustelutoiminnan erikoisyksiköitä, joita epäillään mm. lukuisista aluevesiloukkauksista Itämeren alueella. GRU:n alaisuudessa toimii myös muita armeijan eliittijoukkoja mm. maahanlaskujoukkoja.

Syvätiedustelulla tarkoitetaan vieraan suvereenin valtion alueella tapahtuvaa sotilaallista tiedustelutoimintaa. Tiedustelu tapahtuu erikoisjoukkojen avulla. Rauhan aikana syvätiedustelun tarkoituksena on operatiivinen harjoittelu ja tietojen hankinta. Operatiivinen harjoittelu käsittää mm. valtiojohdon lamaannuttamisen tilanteen eskaloituessa. Syvätiedusteluun erikoistuneita joukkoja on useilla suurvalloilla.

VTT:llä oli sukellusveneloukkauksien tutkintaa suorittanut salainen Styx-työryhmä. Työryhmä laati sukellusveneiden aluevesiloukkauksista suppeaan virkakäyttöön osoitetun raportin (jakelu muutamille ulkoministeriön ja puolustushallinnon virkamiehelle). Styx -ryhmä aloitti tutkimukset julkisuudelta salassa 1970-luvun lopulla. Ryhmä hankki "hyvä ystävä" verkostonsa kautta tietoja useista eri maista, myös Neuvostoliitosta.

Ryhmä keräsi myös ydinaseisiin liittyviä tietoja, joiden haluttiin kaikissa tilanteissa pitävän Neuvostoliiton sotilasasiantuntijat pois Suomesta. Styx -ryhmän raportti kertoi, että hyväksi uskottu Suomen merivalvonnan taso oli ainoastaan tyydyttävä.

GRU:n erikoisyksiköt harjoittelivat mitä todennäköisemmin myös Suomen aluevesillä ja lähellä Tasavallan Presidentin Lähtelässä sijaitsevaa kesäasuntoa. Venäjän erikoisjoukkojen kriisiajan eräänä tehtävänä on vastapuolen valtiojohdon lamaannuttaminen ja liikekannallepanon estäminen. Lähde: (TV1, MOT 23.3.1997 klo 20.00)

Tulipalo tuhosi Venäjän sotilastiedustelun asiakirjoja
Viisi sotilasta kuoli ja seitsemän sai vammoja GRU prikaatin päämajassa Tambovin sotilastukikohdassa valloilleen päässeen tulipalon seurauksena. Palossa tuhoutui myös GRU:n huippusalaisia asiakirjoja. Sotilaslähteen mukaan vahingot olivat erittäin vakavia. Tambov toimi Tšetšeniassa taistelleiden Spetsnaz-erikoisyksiköiden tukikohtana. Lähde: (Helsingin Sanomat 14.9.2009)

Toiminta pohjoismaissa

Säpon mukaan Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR, sotilastiedustelu GRU ja Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ovat Venäjän johdon keskeisiä työkaluja. Krimin miehitys ja Ukrainan kriisi lisäsi GRU:n toimeliaisuutta Ruotsissa. Säpon mukaan kyseessä on sotilaallinen suunnittelu, joka voi tähdätä kauas tulevaisuuteen. Se ei kuitenkaan aiheuta suoraa uhkaa Ruotsille.

GRU on seurannut Ruotsin sotaharjoituksia ja yhteisharjoituksia muiden maiden kanssa. Säpon mukaan GRU on yrittänyt värvätä Ruotsista tiedustelijoita, murtautumaan tietojärjestelmiin ja suorittamaan signaalitiedustelua.

GRU on pyrkinyt myös hankkimaan vientikiellossa olevia varusteita ja salaista sotilasteknologiaa Venäjän sotilaallisen voiman lujittamiseksi. Säpon mukaan se on pysäyttänyt lukuisia yrityksiä ostaa vientikiellon alaisia tuotteita.

Vuonna 2015 myös supo nimesi Venäjän Suomea vakoilevaksi valtioksi " Tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää."  (Lähde: Suojelupoliisin toimintaympäristö vuosina 2015-2016, 3. luku Vastatiedustelu).

Supon ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi yle.fi artikkelissa 8.5.2014, ettei Ukrainan kriisi ole lisännyt Suomen kohdistuvaan vakoilua. Ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan Suomeen kohdistuu laitonta tiedustelua eri ilmansuunnilta, mutta mikään viimeaikainen tapahtuma ei ole vaikuttanut vakoilun uhkaan, laatuun ja määrään. Lähteet: (yle.fi 8.5.2014, 13.1.2015, 22.6.2015)