Kehäsuojaus

Yritysturvallisuus > Toimitilaturvallisuus

Kehäsuojausperiaate

Toimitilarakennuksen kehäsuojaus (perimeter suojaus) on keskeinen osa kokonaisvaltaista turvallisuusstrategiaa. Kehäsuojaus muodostaa rakennuksen puolustuslinjat, joiden tehtävänä on estää tai viivyttää luvattoman pääsyn yrityksen toimitiloihin.

Kehäsuojaus ei ainoastaan suojaa omaisuutta ja henkilökuntaa, vaan toimii myös ennaltaehkäisevänä keinona rikollista toimintaa vastaan. Nykyaikaisessa turvallisuussuunnittelussa se on olennainen osa niin sanottua kerroksellista turvallisuusajattelua, jossa fyysiset, tekniset ja organisatoriset toimet täydentävät toisiaan.

Kehäsuojauksen käyttöönotolle tulee olla asianmukaiset perusteet. Esimerkiksi kaupunkiympäristössä sijaitsevat virasto- ja toimistorakennukset eivät yleensä täytä kehäsuojauksen periaatetta. Tästä huolimatta toimistorakennuksen suojaus voi silti olla riittävä, kun se suhteutetaan rakennuksessa harjoitettavan toiminnan riskitasoon.

Kyseessä ei ole turvallisuuden laiminlyönti, mikäli ratkaisu perustuu harkittuun ja perusteltuun päätökseen. Tavanomainen toimistotyö on yleensä vähäriskistä, eikä kehäsuojausperiaatteen soveltaminen ole tällöin tarpeen.

Asia Pollarit

Kehäsuojausperiaate oli käytössä jo keskiaikaisissa linnoissa, vaikka sitä ei sillä nimellä kutsuttu. Tuolloin käytettiin nimityksiä ja käsitteitä, jotka viittaavat kehäsuojauksen kaltaisiin rakenteellisiin ja taktisiin järjestelyihin, kuten

Kehälinna, Concentric castle (engl.)
Tämä on arkkitehtoninen nimitys linnoille, joissa oli useita suojamuureja sisäkkäin, kuten:

Ulompi muuri (curtain wall)
Sisempi muuri (inner wall)
Päälinna (donjon)

Suomessa tai muualla Pohjoismaissa käytettiin harvemmin tällaisia varsinaisia kehälinnoja, mutta periaate oli tuttu.

Zwinger (saks.)
Saksalaisessa linnarakentamisessa zwinger tarkoitti muurin ja toisen muurin väliin jäävää aluetta, joka oli kuolemanalue mahdollisille hyökkääjille, eli edusti turvallisuusvyöhykettä.

Zwinger toimi sekä esteenä että puolustusaseman tukialueena. Usein siellä oli miinoituksia, esteitä tai ampuma-aukkoja (murder holes).

Esipiha, Bailey (engl.)
Motte-and-bailey-linnoissa (varhaiskeskiajan linnat) oli selvä ulompi piha (bailey), joka suojasi sisempää mottea (kukkulalla oleva päälinnake). Tämä rakenne tarjosi kerroksellista puolustusta. Bailey oli helpompi menetettävä kuin motte.

Outer ward ja Inner ward
Monissa myöhemmän keskiajan linnoissa oli ulkoinen ja sisäinen piha (ward). Niiden välinen ero vastaa modernia alueellista kehäsuojausta, eri turvallisuustasoja eri alueilla.

Suomen kielessä ei ole historiallisesti vakiintunutta termiä "kehäsuojaus", koska linnoitusarkkitehtuuri oli suppeampaa ja keskittyi linnavuoriin sekä kivilinnoihin, kuten Turun linna ja myöhemmin bastionijärjestelmiin. Silti periaatetta noudatettiin seuraavin termein:

Esilinna / Esikartano, ulompi osa linnaaPorttirakennus, sisääntulon hallintapiste
Päärakennus, puolustuksen viimeinen linja
Valli, muuri, varustukset

Kehäsuojaus tarkoittaa nykyaikaisessa turvallisuusarkkitehtuurissa useiden suojauskerrosten käyttöä niin, että hyökkääjän on murtauduttava läpi useista esteistä ja tämä oli juuri keskiaikaisen linnasuunnittelun perusidea.

Keskiaikainen kehäsuojaus

Ulkokehän esteet

Vallihauta, usein täytetty vedellä tai tehty vaikeakulkuiseksi. Esti suoran hyökkäyksen linnanmuurille ja hidasti hyökkääjiä.
Nostosilta, kontrolloi pääsyä sisäänkäyntiin; voitiin nostaa nopeasti yllätysten varalta.

Ensimmäinen linnoitusrengas (ulkoseinä)

Muuri ja tornit olivat korkeita ja suojelivat hyökkäyksiltä ja mahdollistivat puolustajien valvonnan sekä ampumisen ylhäältä.
Porttitorni oli heikoin kohta muurissa, joten se oli usein kaikkein vahvimmin linnoitettu (ristikot, murha-aukot, raskaat portit, useita ovia ja siltoja).

Sisempi piha (esikartano / alapiha)

Täällä saattoi sijaita varastorakennuksia, palvelusväen tiloja tai jopa pienempi muuri. Kyseessä oli eräänlainen puskurivyöhyke ennen päälinnaketta.

Päälinnake (keep / donjon)

Tärkein puolustusaseman ja viimeisen turvapaikan paikka.
Rakennettu korkealle ja paksuilla kiviseinillä.
Vain yksi tai muutama sisäänkäynti, helposti puolustettavissa sisältä käsin.

Valvonta ja vartiointi

Jokaisella suojaustasolla oli vartijoita, portinvartijoita ja joskus jopa sisäistä kulunvalvontaa.
Sisäpiirissä saatettiin rajoittaa pääsyä eri henkilöryhmien mukaan (esim. vain palvelijoille, sotilaille tai hoville).

Toimitilarakennuksen kehäsuojaus (perimeter suojaus)

Asianmukaisesti suunniteltu kehäsuojaus perustuu satoja vuosia vanhalle suojausperiaatteelle ja ulottuu ulkolehältä toimitilarakennuksen sisätiloihin suojaten piha-alueet, rakennuksen ja myös rakennukseen sijoitetut resurssit mukaan lukien henkilöstö ja vierailijat.

Yllä kuva horisontaalisista suojauskehistä.

Suojauskehät
Kehäsuojausperiaatteen mukaisesti suojauskehät etenevät deduktiivisesti suurimmasta kokonaisuudesta kohti yksityiskohtaista suojausta seuraavasti:

Horisontaaliset suojauskehät

Aluesuojaus (makrokehä)
Kuorisuojaus (ulkokehä)
Tilasuojaus (välikehä)
Kohdesuojaus (mikrokehä)

Vertikaaliset suojauskehät

Ilmasuojauskehä

Tiheästi rakennetuissa kaupunkiympäristöissä perimetersuojaus jää usein vajaaksi, koska tarvittavan makrokehän suojaetäisyyttä tai aluetta ei ole mahdollisuutta toteuttaa. Tämä voi johtaa siihen, että suojaustoimenpiteet joudutaan keskittämään rakennuksen sisempiin kerroksiin, kuten kuori-, tila- ja kohdesuojaukseen. Esimerkiksi supon uudelta toimitilarakennukselta puuttuu asianmukainen makrokehä, joka on toimitilaturvallisuuden keskeinen perusta.

Toimitilarakennukset, kuten toimistot, tuotantolaitokset ja tutkimuskeskukset, voivat sisältää arvokasta omaisuutta, tietoa ja ihmisiä, jotka ovat suojelun tarpeessa. Kehäsuojaus estää ei-toivotun liikenteen rakennuksen läheisyydessä ja mahdollistaa sen, että valvontatoimet voidaan keskittää mahdollisiin uhkatilanteisiin ennen kuin ne saavuttavat rakennuksen sisätilat.

Hyvin suunniteltu kehäsuojaus ei ainoastaan torju rikollista toimintaa, vaan myös lisää henkilöstön turvallisuuden tunnetta ja tukee liiketoiminnan jatkuvuutta.

Kehäsuojauksen suunnitteluperiaatteet
Tehokas kehäsuojaus perustuu riskiperusteiseen suunnitteluun. Jokaisella toimitilarakennuksella on yksilölliset turvallisuustarpeet, jotka liittyvät sen toimintaan, sijaintiin ja mahdollisiin uhkakuviin.

Riskianalyysi auttaa määrittämään, millaiset suojatoimet ovat tarpeen, ja kuinka laajasti niitä tulisi toteuttaa. Kehäsuojaus ei saa häiritä rakennuksen normaalia käyttöä, vaan sen tulee huomioida rakennuksen logistiset vaatimukset. Esimerkiksi esteettömyys, paloturvallisuus ja poistumisturvallisuus tulee aina huomioida suojauksen suunnittelussa.

Kehäsuojaus ei ole vain kertaluonteinen investointi. Sen toimivuutta tulee valvoa, testata ja kehittää. Teknologiat vanhenevat, ja uhkakuvat muuttuvat. Säännöllinen kunnossapito, henkilöstön koulutus ja turvallisuusharjoitukset varmistavat, että kehäsuojaus toimii juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan.

Suojauskehät
Suojauskehien määrä riippuu kohteen riskitasosta, toiminnan luonteesta ja turvallisuustarpeista. Kaksi suojauskehää ei vielä riitä kehäsuojausperiaatteen täyttymiseen. Kehäsuojaus edellyttää vähintään kolme suojauskehää, erityiskohteissa voi olla neljä tai enemmän. Uloimman suojauskehän tarkoitus on estää ja havaita tunkeutuminen alueelle.

Tontin rajalla aidat, portit ja pollarit.
Kulunvalvonta ajoneuvoille ja jalankulkijoille.
Valvontakamerat ja valaistus

Sisemmän suojauskehän tarkoituksena on rajoittaa pääsy rakennukseen vain luvan saaneille

Kulunvalvonta henkilökorteilla
Vastaanottotiski, vierailijarekisteröinti

Rakennuksen sisäisillä suojauskehillä suojataan rakennuksen sisätiloja. Tarkoituksena on estää asiattomien henkilöiden pääsy yrityksen kriittisiin kohteisiin, kuten

Kiinteistöteknisiin tiloihin
Tietoteknisiin tiloihin
Varastotiloihin
Arkistotiloihin
Laboratoriotiloihin
Työterveysaseman tiloihin
Työtiloihin
Sisäisiin neuvottelutiloihin

Sisäisiä suojauskehiä valvotaan

Henkilökohtaisilla kulkuoikeuksilla
Murtosuojatuilla ovilla ja lukituksilla
Hälytysjärjestelmillä ja valvontakameroilla

Mikrokehillä suojataan rakennuksen sisällä olevia yksittäisiä omaisuusarvoja, kuten ristikytkentäkaappeja, taide-esineitä, kassa- ja asiakirjakaappeja.

Droonien muodostama uhka kehäsuojaukselle
Drooniuhka ei sisälly perinteisiin horisontaalisiin kehäsuojauskerroksiin, vaan se edellyttää ilmasuuntaista vertikaalista suojauskehäajattelua. Tätä kutsutaan ilmasuojauskehäksi.

Droonit käyttävät rakennuksen ilmatilaa päästääkseen lähempään kontaktietäisyyteen ilman fyysistä tunkeutumista. Erityisesti korkean turvallisuustason kohteissa droonien torjunta on olennainen osa kokonaisvaltaista kehäsuojausta.

Näiden kohteiden turvallisuussuunnittelussa on tärkeää huomioida myös miehittämättömien ilma-alusten aiheuttama uhka. Droonit voivat uhata toimitilarakennusta useilla tavoilla, kuten:

luvattomalla kuvaamisella tai tiedustelulla
vaarallisten esineiden tai aineiden kuljettamisella ja pudottamisella
viestintäverkkojen häirinnällä
fyysisen suojausalueen ylittämisellä ilmateitse.

ilmasuojauskehän puolustus perustuu mm. seuraaviin toimenpiteisiin:

droonien havaitsemis- ja valvontajärjestelmät esimerkiksi RF-analytiikka, tutkat ja optiset sensorit
torjuntatoimet esimerkiksi signaalien häirintä ja verkkojärjestelmät, huomioiden lainsäädännön rajoitukset
riskiperusteinen arviointi, jossa drooniuhkaa tarkastellaan rakennuksen käyttötarkoituksen ja riskiprofiilin mukaan.