KAPO - SecMeter

Virossa hyväksyttiin turvallisuuspalvelulaki 1.3.2001. Samalla Viron sisäisen turvallisuuspalvelun asema muutettiin poliisilaitoksesta turvallisuuspalveluksi.

Riigikogu hyväksyi keskiviikkona 14.12.2022 hallituksen aloitteen lakimuutokset, jotka antavat Viron sisäiselle turvallisuuspalvelulle (ISS) oikeudet suojella aluettaan ja henkilöstöään, jotta uhkiin voidaan reagoida asianmukaisesti poliisin saapumiseen asti. Lakimuutoksiin sisältyi myös muutoksia tietosuojaa koskeviin säännöksiin.

Viron sisäisellä turvallisuuspalvelulla on oikeus käyttää lainvalvontatoimenpiteitä, kuten kuulustelua, tunnistamista tai säilöönottoa alueensa ja henkilöstönsä suojelemiseksi. Tätä tarkoitusta varten turvallisuusviranomaiset voivat käyttää fyysistä voimaa, erikoisvarusteita sekä aseita.

Välitöntä pakottamista saa käyttää vain sellaisiin henkilöihin, jotka ovat turvallisuusviranomaisen alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ja joiden toiminta aiheuttaa vaaraa henkilöstölle. On valittava sellainen reagointitapa, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa uhan aiheuttajalle.

Organisaatio
Kapoa johtaa pääjohtaja (Peadirektor). Pääjohtaja vastaa kapon toiminnasta kokonaisuudessaan. Pääjohtaja nimitetään Viron hallituksen päätöksellä sisäministerin esityksestä. Pääjohtaja raportoi suoraan sisäministerille ja osallistuu kansallisen turvallisuusneuvoston työhön. Varajohtajat (Asepeadirektorid) vastaavat kukin omasta toiminnostaan. Toiminnot ovat:

• Vastavakoilu
• Terrorismin torjunta
• Korruptiontorjunta
• Analyysi ja tiedustelu
• Sisäinen valvonta

Osastot (Osakonnad) ovat operatiivisia yksiköitä, jotka ovat:

• Vastavakoiluosasto
• Analyysi- ja tilannekuvaosasto
• Erityistutkintaosasto (korruptio, valtiopetos)
• Turvallisuus- ja henkilösuojaosasto
• Kyberturvallisuusyksikkö (yhteistyössä RIA:n ja CERT-EE:n kanssa)
• Operatiivitekninen yksikkö (kuuntelu, valvonta)
• Henkilöstö- ja koulutusosasto
• Hallinto ja tuki

Operatiivinen toiminta on organisoitu seuraaviin neljään alueeseen

1. Pohjoinen alue (palvelualue: Harjumaa)
   
2. Eteläinen alue (palvelualue: Valgamaa, Võrumaa, Viljandimaa, Tartumaa, Jõgevamaa ja Pölvamaa)
   
3. Itäinen alue (palvelualue: Länsi-Virumaa, Itä-Virumaa)
   
4. Läntinen alue (palvelualue: Hiidenmaa, Saarenmaa, Läänemaa, Järvamaa, Raplamaa ja Pärnumaa)
   

Tehtävät

• Tietojen kerääminen ja analysointi Viron perustuslaillisen järjestyksen ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.
  
• Viroon kohdistettujen ulkomaisten tiedusteluoperaatioiden ehkäisy.
  
• Terrorismin ehkäisy.
  
• Valtionsalaisuuksien ja turvaluokiteltujen tietojen suojaaminen sekä turvatarkastusten suorittaminen.
  
• Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen.
  
• Korruptioon ja räjähdystarvikkeisiin liittyvien rikosten tutkinta.
  

Kapon johtaja nimitetään Viron hallituksen päätöksellä sisäministerin esityksestä. Tehtävä vaatii laajaa luottamusta ja huippusalaisuusluokitusta, ja johtajalla on tiivis yhteys presidenttiin, pääministeriin ja puolustusvoimiin. Kapon johtajien tausta ovat liittyneet perinteisesti pitkään kokemukseen juridiikan, poliisitoiminnan tai tiedustelun aloilta.

Kapon johtajat vuodesta 1993

• Jüri Pihl 1993–2003
• Aldis Alus 2003–2008
• Raivo Aeg 2008–2013
• Arnold Sinisalu 2013–2023
• Margo Palloson 2023–

Kapo julkaisi toimintansa alkutaipaleella nimilistan virolaisista KGB:n yhteistyökumppaneista. Listalta oli jätetty pois niiden henkilöiden nimet, jotka olivat käyneet määräaikaan mennessä vapaaehtoisesti tunnustamassa yhteistyökumppanuutensa.

Vapaaehtoisesti tunnustaneita ilmaantui ainoastaan 1100 henkilöä, vaikka todellisen määrän arvioitiin olleen kymmeniätuhansia henkilöitä.

Kapon keskesiä haasteita Virossa ovat Venäjän turvallisuuspalvelut. FSB on edustettuna koko Baltian alueella mm. rajavartioston joukkojen yhteydessä. FSB:llä on myös raja-alueiden tuntumassa telekunteluun erikoistuneita SIGINT- kuunteluasemia. Venäjän tiedustelu yrittää aktiivisesti vaikuttaa Viron politiikkaan ja ulkosuhteisiin.

Venäjän tiedustelupalveluista erityisesti FSB operoi Virossa täydellä painolla. Tämän piirteen on oletettu ilmentävän sitä, ettei Venäjä tunnusta Viron suvereniteettia. Muussa tapauksessa SVR:n operatiivinen rooli olisi Virossa FSB:tä merkittävämpi.

Venäjän tiedustelupalvelut käyttävät hyväksi Viron sisäpoliittisia heikkouksia, kuten kansalaisten taloudellista ahdinkoa. Viro on pyrkinyt tietoisesti politiikallaan vaikuttamaan siihen, ettei Venäjän tiedustelulla olisi käytettävissä värväykseen soveltuvia sisäpoliittisia heikkouksia tai tartuntapintoja.

Virossa Venäjän tiedustelupalveluun kuuluvia henkilöitä toimii sadoittain. Kaikki tiedustelun tukipalvelut mukaan luettuna heitä voi olla lähemmäs tuhat. Virosta käsin hoidetaan myös osa Suomen operaatioista, joten supon ilmoittamat luvut Venäjän tiedustelupalveluiden todellisesta henkilömäärästä Suomessa voi moninkertaistaa.

Venäjä hoitaa tiedusteluoperaatioitaan yli valtakunnan rajojen. Venäjä rakentaa pitkäjänteisesti vakoiluverkostojaan. Verkostojen rakentamisessa käytetään kansalaisten taustatietoja, kuten kansainvälisiä henkilösuhteita, henkilöiden välisiä erimielisyyksiä, tyytymättömyyttä, velvollisuuden tunteita ja inhimillisiä heikkouksia.

Venäjän tiedustelupalveluita kiinnostaa laajasti eri aloilla työskentelevät ihmiset. Ei voi sanoa, että vain politiikka ja tiedemaailma olisivat ne alat, jotka kiinnostavat. Venäjän tiedustelupalvelut eivät vain vakoile, vaan pyrkivät lietsomaan vastakkainasettelua, levottomuuksia ja epävakautta sekä horjuttamaan yhteiskuntarauhaa hybridioperaatioin.

Virossa vankeuden uhka ja vakoilijoiden julkituominen toimivat värväyksen tehokkaana esteenä. Vakoilutapaukset ratkaistaan aina rikosjuttuina. Virossa on katsottu, että pieni maa tarvitsee kovat otteet Venäjän massiivista tiedustelua vastaan. Viro ei värvää kiinni jääneitä vakoilijoita kaksoisagenteikseen, kuten yleensä on tapana. Vakoilijoita odottaa aina vankila.

Osa Venäjän tiedustelupalveluiden värväysyrityksistä on kaatunut siihen, että värvättävä on kieltäytynyt yhteistyöstä, koska vankeusrangaistuksen uhka on Virossa todellinen.

Venäjän tiedustelutoiminnan muutos ja sen vaikutukset Viron turvallisuuteen

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut merkittävästi viime vuosina, erityisesti Venäjän toimien seurauksena. Viro, joka sijaitsee geopoliittisesti herkässä asemassa Venäjän naapurina, on joutunut sopeutumaan uudenlaiseen uhkakuvaan. Viron suojelupoliisin tuore vuosiraportti osoittaa, että Venäjän tiedustelutoiminta on paitsi aktiivista myös jatkuvasti kehittyvää.

Yksi merkittävimmistä havainnoista on Venäjän agenttien määrän kasvu. Virossa jäi kiinni ennätysmäärä Venäjän hyväksi toimineita henkilöitä, mikä kertoo sekä toiminnan laajuudesta että Viron viranomaisten tehostuneesta vastatoiminnasta.

Monet näistä agenteista toimivat FSB:n tai GRU:n alaisuudessa. Tämä osoittaa, että kyse ei ole satunnaisista yksittäistapauksista, vaan organisoidusta ja valtiollisesta toiminnasta.

Erityisen huolestuttavaa on se, että tiedustelutoiminta on siirtynyt yhä enemmän verkkoon. Sosiaalinen media ja muut digitaaliset alustat tarjoavat tehokkaan väylän rekrytoida uusia toimijoita ilman suoraa kontaktia.

Tämä madaltaa kynnystä osallistua esimerkiksi sabotaasiin tai tiedonvälitykseen. Samalla toiminta muuttuu vaikeammin havaittavaksi, sillä yksittäiset henkilöt voivat toimia ilman selkeää yhteyttä Venäjän turvallisuusorganisaatioon.

Vaikka verkossa tapahtuva rekrytointi on lisääntynyt, fyysinen rajanylitys säilyy merkittävänä riskinä. Venäjälle matkustavat henkilöt voivat joutua tiedustelupalveluiden kohteiksi jo rajalla.

Tällöin erityisen haavoittuvassa asemassa ovat henkilöt, joilla on jokin painostuskeino, kuten kaksoiskansalaisuus, rikostausta, tai jotka liikkuvat usein rajan yli työnsä puolesta. Tällainen toiminta korostaa yksilötason turvallisuusriskejä nykyaikaisessa tiedustelussa.

Lisäksi raportti tuo esiin konkreettisia uhkia, kuten suunniteltuja iskuja kriittisiin toimitusketjuihin sekä kyberhyökkäyksiä. Nämä ovat esimerkkejä hybridivaikuttamisesta, jossa yhdistyvät perinteinen vakoilu, digitaalinen häirintä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tavoitteena ei välttämättä ole suora fyysinen tuho, vaan epäluottamuksen ja epävakauden luominen yhteiskuntaan.

Viron viranomaiset ovat reagoineet tilanteeseen muun muassa karkottamalla kymmeniä turvallisuusriskiksi arvioituja ulkomaalaisia. Tämä osoittaa, että valtio pyrkii aktiivisesti ennaltaehkäisemään uhkia eikä pelkästään reagoimaan niihin jälkikäteen. Samalla keskustelu itärajan avoimuudesta kuvastaa tasapainoilua turvallisuuden ja käytännön realiteettien välillä.

Lopuksi voidaan todeta, että Venäjän tiedustelutoiminta Virossa heijastaa laajempaa muutosta kansainvälisessä turvallisuusympäristössä. Uhat ovat yhä monimuotoisempia ja vaikeammin tunnistettavia, ja ne kohdistuvat yhä useammin yksittäisiin ihmisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Tämä kehitys edellyttää sekä viranomaisilta että kansalaisilta lisääntynyttä valppautta ja kykyä tunnistaa vaikuttamisyrityksiä.