Turvallisuuskulttuuri

Yritysturvallisuus > Johtaminen

Turvallisuuskulttuuri ei ole kampanja, vaan jatkuva prosessi. Se ei synny säännöistä, vaan ihmisten arvoista, asenteista ja päivittäisistä teoista. Se elää arjessa, se näkyy siinä, miten toimitaan, ei siinä, mitä on kirjoitettu.

Turvallisuuskulttuurin rakentaminen on koko työyhteisön yhteinen tehtävä, ei vain turvallisuusasiantuntijoiden vastuulla. Johdon esimerkillä on ratkaiseva merkitys, sillä kulttuuri muotoutuu tekojen, ei julisteiden kautta. Avoin vuoropuhelu, keskinäinen arvostus ja henkilöstön osallistaminen ovat kestävimpiä keinoja rakentaa pysyvää turvallisuuden toimintatapaa.

Kestävä turvallisuus syntyy, kun henkilöstö sitoutetaan yhteisiin arvoihin. Arvot toimivat yhdistävänä voimana, joka antaa turvallisuudelle merkityksen. Kun tämä merkitys ymmärretään ja sisäistetään, rakentuu kulttuuri, joka tukee yrityksen liiketoiminnallisia tavoitteita.

Työpaikka on samalla oppimisympäristö, jossa jokainen kehittää osaamistaan arjen kokemusten ja yhteisön vuorovaikutuksen kautta. Tämä jatkuva oppiminen on keskeinen osa turvallisuustietoisuuden ja kulttuurin vahvistumista.

Ulkopuoliset standardit, vaatimukset ja auditoinnit voivat tukea turvallisuustyötä, mutta niillä ei ole pitkäaikaista vaikutusta, ellei niitä sovelleta organisaation arkeen ja henkilöstön omaksumiin toimintatapoihin. Kuten vanha sanonta kuuluu: "Ei kannettu vesi kaivossa pysy." Tämä muistuttaa siitä, että ulkoa ohjatut ratkaisut eivät kanna, jos niitä ei omaksuta sisäisesti.

Turvallisuuskulttuurin perusta rakentuu kertomusten, kokemusten ja yhteisöllisyyden kautta, ei pelkästään teknisten tai abstraktien ohjeiden varassa. Kulttuuri rapautuu, jos henkilöstölle tarjotaan yksisuuntaisesti irrallisia malleja, joilla ei ole yhteyttä käytännön toimintaan.

Myös ulkopuolisten asiantuntijoiden ja kouluttajien rooli on merkittävä, kunhan heidän viestinsä pohjautuu käytännön kokemukseen ja todellisiin tilanteisiin. Ilman tätä yhteyttä on vaarana, että yksinkertaiset asiat esitetään monimutkaisesti, jolloin turvallisuusviestintä ei palvele tarkoitustaan.

Turvallisuus edellä

Tehtävälista

Peruslähtökohtien määrittely

Määritä, mitä turvallisuus merkitsee juuri teidän yrityksellenne.

Fyysinen, digitaalinen, psykologinen, toiminnallinen turvallisuus?
Mikä liittyy liiketoimintanne kriittisiin riskeihin?

Laadi selkeä visio ja tavoite turvallisuuskulttuurille.

Millaisen turvallisuuskulttuurin haluatte 1–3 vuoden kuluessa?

Määrittele ydinarvot, jotka tukevat turvallisuutta.

Esim. vastuullisuus, avoimuus, huolenpito, rohkeus puuttua.

Johdon sitouttaminen ja esimerkki

Tee turvallisuus näkyväksi johdon agendalla.

Sisällytä turvallisuus osaksi strategiaa ja viestintää.

Varmista, että johto toimii esimerkkinä.

Johto käyttää turvavarusteita, osallistuu harjoituksiin, reagoi turvallisuushuoliin.

Nimeä turvallisuusvastuulliset kaikille tasoille.

Esihenkilöille ja tiimeille omat vastuut.

Henkilöstön osallistaminen ja osaaminen

Toteuta turvallisuuskulttuurikartoitus tai kysely.

Arvioi nykytilanne, asenteet ja toivottu kehityssuunta.

Järjestä koulutuksia ja keskustelutilaisuuksia.

Perehdytys uusille työntekijöille, säännölliset tietoiskut, pelisääntöpajat.

Rakenna luottamusta ja avoimuutta riskien ilmoittamiseen.

Poista syyllistämisen pelko → kannusta raportointiin ja palautteeseen.

Toimintatapojen ja rakenteiden kehittäminen

Integroi turvallisuus osaksi arjen prosesseja ja päätöksentekoa.

Suunnittelu, hankinta, työjärjestelyt, IT, viestintä.

Laadi käytännön pelisäännöt ja toimintamallit.

Esimerkiksi: miten toimitaan läheltä piti -tilanteissa tai palautteessa?

Ota käyttöön järjestelmällinen seuranta ja palautejärjestelmä.

Esimerkiksi turvallisuushavaintolomakkeet, kuukausikoosteet, palautekanavat.

Viesti ja vahvista jatkuvasti

Viestitä säännöllisesti turvallisuudesta monikanavaisesti.

Esimerkiksi intranet, infot, visuaaliset muistutukset, johdon viestit.

Palkitse ja tunnista esimerkillinen turvallisuustoiminta.

"Kuukauden turvallisuusteko", tiimipalkinnot, turvallisuuspisteet.

Rakenna tarinoita ja käytännön esimerkkejä arjesta.

Esitä onnistumisia ja tilanteita, joissa turvallisuus toteutui tai jäi toteutumatta.

Seuranta, arviointi ja jatkuva parantaminen

Seuraa turvallisuusindikaattoreita ja kulttuurin kehittymistä.

Havaintojen määrä, ilmoitusherkkyys, asenneilmapiiri, tapaturmat.

Päivitä toimintamalleja havaintojen perusteella.

Hyödynnä harjoituksia, poikkeamia ja palautteita kehitystyössä.

Sisällytä turvallisuus osaksi vuosikellon mukaisia katselmuksia.

Esimerkiksi HR:n, johdon ja työsuojelun yhteiskatselmukset.

Mitkä seikat ilmentävät hyvää turvallisuuskulttuuria?

Merkityksellisiä asioita arvostetaan
Arvoja tukevasta toiminnasta palkitaan
Asioista ja ongelmista keskustellaan avoimesti
Vuorovaikutus on toimivaa ja rakentavaa
Ymmärretään, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä

Miten turvallisuuskulttuurin muodostumiseen voidaan vaikuttaa?

Ilmaistaan selkeät normit ja tavoitteet
Johtaminen on esimerkillistä ja kannustavaa
Edistetään toimivaa työilmapiiriä ja välittämistä
Otetaan kantaa tärkeisiin asioihin
Poikkeamat raportoidaan ja käsitellään asianmukaisesti
Ongelmat tuodaan esiin ja käsitellään rakentavassa hengessä

Historiallinen tausta, turvallisuustyön juuret suomalaisessa elinkeinoelämässä
Jatkosodan päättyminen vuonna 1944 johti tilanteeseen, jossa suuri määrä upseereita ja sotilaita siirtyi siviilitehtäviin. Monet heistä palkattiin suuryrityksiin, myös turvallisuuteen liittyviin tehtäviin, kuten turvallisuuspäälliköiksi, vartiointiin ja kuljetusten johtoon.

Tuolloin yritysturvallisuutta lähestyttiin vahvasti yksilölähtöisesti ja kontrollin näkökulmasta. Sotilastaustan omaavat turvallisuuspäälliköt toivat mukanaan sotilaallista johtamiskulttuuria, ja turvallisuustyö keskittyi pitkälti vartiointiin sekä sisäisten uhkien paljastamiseen. Toimintaa väritti toisinaan voimakas epäluuloisuus, ja joissain tapauksissa turvallisuustyö liikkui lain rajoilla tai sen harmaalla alueella.

Monissa tapauksissa turvallisuus perustui henkilöverkostoihin ja epäviralliseen tiedonvaihtoon. Esimerkiksi poliisin tai suojelupoliisin rekisteritietoja voitiin saada suoraan tuttavilta ilman virallisia lupaprosesseja. Tämänkaltaiset käytännöt eivät nykypäivän näkökulmasta täytä oikeusturvan ja yksityisyyden vaatimuksia.

Miten kulttuuri on kehittynyt?
Ajan myötä yhteiskunta, lainsäädäntö ja yritysjohtaminen ovat kehittyneet. Monet aikanaan hyväksytyt toimintatavat ovat nykyisin lainvastaisia. Samalla yritysturvallisuuden painopiste on siirtynyt yksittäisistä henkilöistä ja kontrollista kohti kokonaisvaltaisempaa riskienhallintaa, tiedolla johtamista ja osallistavaa turvallisuuskulttuuria.

Silti on hyvä tunnistaa, että vanhat ajattelumallit eivät ole täysin kadonneet. Yksittäiset ylilyönnit ja epäasialliset turvallisuustoimet, joita vielä toisinaan paljastuu, osoittavat että muutos ei ole vielä täysin juurtunut kaikkialle.

Hyvä turvallisuuskulttuuri perustuu avoimuuteen, luottamukseen, eettisyyteen ja johdon esimerkkiin. Sen rakentaminen vaatii sitoutumista, aikaa ja vuoropuhelua. Historiallisen kehityksen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miksi joissakin yrityksissä turvallisuuskulttuuri saattaa olla edelleen muotoutumassa ja miksi sen systemaattinen kehittäminen on niin tärkeää.

Yrityksen ja viranomaisen turvallisuuskulttuurin eroavaisuudet
Yritysten ja viranomaisten turvallisuuskulttuurit eroavat toisistaan monin tavoin, vaikka niillä on myös yhteisiä tavoitteita. Molemmissa pyritään turvalliseen, luotettavaan ja vastuulliseen toimintaan, mutta erot syntyvät organisaation perustehtävästä, ohjausjärjestelmästä, arvoista ja tavoitteista.

Eroavuuksien taustalla ovat erilaiset perustehtävät. Yritys pyrkii tuottamaan arvoa ja voittoa, kun taas viranomainen palvelee yhteiskunnallista tehtävää. Tämä vaikuttaa siihen, millaisia arvoja ja asenteita turvallisuuskulttuuriin sisällytetään.