Eettiset ohjeet

Yritysturvallisuus > Johtaminen

Eettiset ohjeet

Etiikkaa voidaan luonnehtia elämäntaidoksi, jossa korostuvat rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja luottamus. Eettisessä ajattelussa tärkeintä ei ole tavoitteen saavuttaminen, vaan se, kuinka tavoitteeseen pyritään.

Asenteellisesti terve organisaatio kasvaa prosessin aikana, ei ainoastaan tavoitteen täyttyessä. Eettisesti kestävä lopputulos tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet voivat olla siihen tyytyväisiä.

Usein unohdetaan, että johtamiseen ja päätöksentekoon liittyy aina moraalinen ja eettinen näkökulma. Tämän näkökulman huomiotta jättäminen voi johtaa esimerkiksi maineriskien realisoitumiseen.

Yrityksen arvot määrittelee tavallisesti johto, mutta niiden toimivuus testataan ja viimeistellään laajemman työyhteisön avulla. Lopullinen vastuu arvoista ja eettisestä linjasta kuuluu kuitenkin yrityksen ylimmälle johdolle (toimitusjohtaja, hallitus, johtoryhmä).

HR vastaa usein eettisen ohjeistuksen luonnostelusta, koulutuksista ja seurannasta. Lakiasiantuntijat varmistavat, että ohjeistus noudattaa lakia ja sääntelyä.

Henkilöstön osallistaminen esimerkiksi kyselyjen, työpajojen ja keskustelujen avulla vahvistaa sitoutumista ja ohjeiden hyväksyntää.

Yrityksen ulkopuoliset sidosryhmät voivat vaikuttaa siihen, millaisia arvoja ja periaatteita yritykseltä odotetaan. Yrityksen liiketoimintaympäristö, julkisuuskuva ja vastuullisuusraportointi, edellyttävätkin usein avoimuutta ja ulkoista läpinäkyvyyttä.

Tehtävälista

Suunnittelu ja valmistelu

Määrittele ohjeistuksen tavoitteet.
Kokoa työryhmä, johon kuuluu HR, johto ja mahdollisesti lakiasiantuntija.
Tutki lainsäädäntö ja alan standardit esimerkiksi ISO 37301 ja OECD Guidelines.

Sisällön laatiminen

Kokoa yrityksen keskeiset arvot esimerkiksi rehellisyys, vastuu, yhdenvertaisuus, avoimuus.
Kirjoita selkeät ohjeet toimintaan liittyvissä tilanteissa:

Lahjonta ja eturistiriidat
Tietosuoja ja luottamuksellisuus
Työpaikkakäytös ja syrjinnän ehkäisy
Ympäristövastuu ja kestävä kehitys
Lisää esimerkkejä käytännön tilanteista.

Hyväksyntä ja virallistaminen

Pyydä palaute työntekijöiltä ja tee tarvittavat korjaukset.
Toimita luonnos yrityksen hallituksen hyväksyttäväksi.
Virallista ohjeistus ja lisää se yrityksen sisäisiin dokumentteihin.

Viestintä ja koulutus

Järjestä koulutustilaisuudet kaikille työntekijöille.
Laadi tiivistelmä/infograafi helpoksi jakamiseksi.
Varmista ohjeistuksen saatavuus (esim. sähköisesti, useilla kielillä).

Seuranta ja valvonta

Määrittele, miten mahdollisia rikkomuksia raportoidaan.
Nimeä vastuuhenkilö tai tiimi ohjeistuksen valvontaan.
Varmista, että rikkomuksiin reagoidaan oikeudenmukaisesti ja dokumentoidusti.

Päivitys ja kehittäminen

Arvioi ohjeistus säännöllisesti (esim. vuosittain).
Päivitä sisältöä, kun lainsäädäntö, liiketoiminta tai arvot muuttuvat.

Asia Case S-Pankki Tapauksia

Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Sanonta "tarkoitus pyhittää keinot" ("the end justifies the means", latinaksi finis sanctificat media) ei ole peräisin kenenkään yksittäisen henkilön suusta. Vaikka väitetään, että Niccolò Machiavelli olisi näin sanonut, hän ei koskaan kirjoittanut tai lausunut tätä ilmaisua, eikä edes aivan vastaavaa. Sanonta tiivistää kuitenkin Machiavellin teoksessa Ruhtinas (Il Principe, 1532) esiintyvän ajattelutavan, josa ruhtinaan on toisinaan toimittava moraalisesti kyseenalaisin keinoin säilyttääkseen valtansa ja järjestyksen. Esimerkiksi: "On tärkeämpää, että ruhtinas näyttää hyveelliseltä kuin että hän todellisuudessa on sitä, jos se auttaa häntä säilyttämään valtansa."

Sanontaa on myös väärin liitetty jesuiittoihin, erityisesti heidän käytännönläheiseen etiikkaansa 1500–1600-luvuilla. Jesuiittoja syytettiin toisinaan siitä, että he opettivat tarkoituksen pyhittävän keinot, mutta tämä oli yleensä kriitikoiden väite, ei järjestön virallinen oppi.

Ajatus siitä, että tavoite voi oikeuttaa keinot, on vanha ja esiintyy eri muodoissa jo antiikin filosofiassa. Varsinainen sanonta yleistyi 1700–1800-luvuilla, kun Machiavellin ajattelua alettiin yksinkertaistaa ja kritisoida erityisesti valistusajalla.

Sanonta "tarkoitus pyhittää keinot" on tyypillinen ajattelumalli monille diktaattoreille, vaikka he eivät välttämättä ole lausuneet sitä suoraan. Sanonta viittaa siihen, että tavoitteen saavuttaminen oikeuttaa moraalisesti kyseenalaiset tai kovat keinot, Juuri tämä on monien autoritaaristen yritysjohtajien, esihenkilöiden ja diktaattorien perustelu omalle toiminnalleen. Tällainen ajattelutapa voi esiintyä vaikkapa seuraavissa muodoissa:

"Teemme tämän yrityksen parhaaksi."
"Vakaus ja menestys vaatii nyt kovia toimia."
"Henkilöstö tulee ymmärtämään tämän myöhemmin."

Historiallisia esimerkkejä ajattelusta

Joseph Stalin.
Sortotoimet oikeutettiin väittämällä, että ne vievät kohti sosialistista utopiaa.

Adolf Hitler
Valtavat ihmisoikeusrikkomukset perusteltiin "rodullisella puhtaudella" ja kansallisen suuruuden idealla.

Mao Zedong
Suuri harppaus ja kulttuurivallankumous aiheuttivat valtavasti tuhoa, mutta niiden väitettiin olevan välttämättömiä vallankumouksen päämäärien saavuttamiseksi.

Vladimir Putin
Putin oikeutti keinot ajatuksella "suuresta venäläisestä sivilisaatiosta", imperiumista ja Venäjän erityisestä kohtalosta, jonka nimissä voi toimia kansainvälisen legitimiteetin vastaisesti. Tähän kuuluu ajatus, että Venäjällä on erityinen "missio" maailmassa, jota ei tarvitse selittää ulkopuolisille.

Yritysten eettisessä ajattelutavassa kehitettävää
Sanamuodoltaan yritystoiminta ei ole Suomessa perusoikeus, mutta se kuuluu perustuslaissa turvattuihin elinkeinovapauden ja omaisuudensuojan piiriin, joten käytännössä se on lähellä perusoikeuden asemaa.

Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa saa periaatteessa harjoittaa yritystoimintaa, kunhan se tapahtuu lain puitteissa (esimerkiksi lupavaatimusten, verotuksen ja sääntelyn mukaan). Ammattitaitovaatimusta ei pääsääntöisesti edellytetä.

Elinkeinovapaus merkitsee, että on olemassa huijariyrityksiä, eli epäluotettavia ja vilpillisiä toimijoita, mutta on olemassa myös luotettavia ja vastuullisia yrityksiä. Näiden kahden välillä on selkeitä eroja, jotka näkyvät sekä toiminnan läpinäkyvyydessä, eettisyydessä että asiakaskokemuksissa. Huijariyrityksille on tyypillistä, että niiden elinkaari on lyhyt ja ne kasautuvat tietyille toimialoille

Huijariyritys pyrkii hyötymään asiakkaista lyhyellä tähtäimellä, usein piilottaen todelliset aikomuksensa. Luotettava yritys sen sijaan rakentaa pitkäaikaista luottamusta, toimii avoimesti ja vastuullisesti.

Näiden lisäksi on olemassa myös epäeettisesti toimivia yrityksiä, joiden johtamiskulttuurissa on piirteitä, jotka poikkeavat olennaisesti vastuullisesti toimivista yrityksistä. Epäeettinen toiminta ei ole koskaan sattumaa, vaan se heijastaa yritysjohdon asenteita, arvoja ja ammattitaidotonta johtamistapaa.

Vallitseva yrityskulttuuri on yritysjohdon oman toiminnan peilikuva. Yrityskulttuuri syntyy ylhäältä käsin eli yrityksen johdon oman toiminnan tuloksena. Lainvastaisten tai lain harmaalle alueelle asettuvien tulkintojen tai epäasiallisen toiminnan hyväksyminen johtaa koko organisaation korruptoituneisuuteen.

Eettisten ja juridisten riskien hallinta ei ole pelkkää sääntöjen noudattamista, se on osa yritysvastuuta ja kestävää liiketoimintaa. Yritysjohto, joka ottaa nämä asiat vakavasti, rakentavat sidosryhmiinsä luottamuksen ilmapiiriä ja hyvää turvallisuuskulttuuria sekä vähentävät väärinkäytösten riskejä merkittävästi.

Epäeettinen toiminta romuttaa nopeasti maineen, aiheuttaa juridisia riskejä ja vähentää henkilöstön sitoutumista. Se voi johtaa myös asiakaskatoon, lakkoihin, sanktioihin tai yrityksen toiminnan lopettamiseen. Epäeettisesti toimivan yrityksen tunnistaa mm. seuraavista ominaispiirteistä:

Läpinäkyvyyden puute. Yrityksen johdosta, toiminnasta, riskienhallinnasta, arvoista ja taloudellisesta tilasta ei jaeta tietoa avoimesti, virheitä peitellään, jätetään kertomatta totuus tai totuutta muunnellaan ”valkopestään” maineenhallinnalla perustellen.
Yrityksen voiton maksimointi hinnalla millä hyvänsä, jolloin yritys asettaa lyhyen aikavälin voitot kaiken muun edelle, esim. ympäristön, työntekijöiden tai asiakkaiden kustannuksella.
Lainsäädännön venyttäminen tai rikkominen virheellisillä tulkinnoilla.
Pelolla johtamisen kulttuuri, jossa henkilöitä syyllistetään, työntekijät eivät uskalla ilmaista itseään, nostaa esiin epäkohtia tai ongelmia, johtaa koko työyhteisön vakaviin ongelmiin.
Korruption hyväksyminen. Epäasiallisen edun ehdottaminen, antaminen tai vastaanottaminen sallitaan esimerkiksi asiakkaille, viranomaisille, toimittajille tai kilpailijoille.
Syrjinnän ja epätasa-arvoisuuden hyväksyminen. Yrityksen sisäinen korruptio, jossa johtajat ja lähiesimehet kohtelevat ja palkitsevat työntekijöitä eriarvoisesti sukupuolen, etnisen taustan, iän tai muun syyn perusteella.
Ympäristövastuun laiminlyönnit. Ei pyritä vähentämään ympäristövaikutuksia, piilotetaan päästöjä, vääristellään raportteja tai toimitaan luonnolle haitallisesti.

Johtamisen ja päätöksenteon tulee tuottaa substanssivaikutusten ohella myös oikeudenmukaisuuden kokemuksia. On ymmärrettävä miltä päätökset näyttävät moraalisessa ja eettisessä tarkastelussa.

Tietyillä toimialoilla on katsottu, että liiketoiminnan tulos on niin keskeinen arvo, ettei sen yhteydessä ole syytä jakaa tyylipisteitä. Jatkuvat oikeuskanteet ja mediasota kilpailijoiden välillä ovat rutiininomaisia prosesseja.

Yrityksessä voidaan ajautua tilanteeseen, jossa liikejuristien tehtävänä on keskittyä ainoastaan kanteiden nostamiseen, siihen kuinka lakia kierretään, ei siihen, kuinka lakia noudatetaan.

Sopimusjuristit saattavat joutua keskittymään yksinomaan siihen, kuinka vastuista voidaan irtisanoutua, ei siihen, kuinka niistä voidaan pitää kiinni.

Näissä tilanteissa viestintä- ja lakiosastojen tehtäväksi jää lopulta selittää asiat parhain päin ja siivota tapahtumien jäljet julkisuudesta. Viestintäyksiköiden keskeisenä huolenaiheena on, että yrityksen maine heikkenee tavalla tai toisella. Tämän johdosta viestintäyksiköt harjoittelevat kriisiviestintää ja ovat valmiina toimimaan suotuisan käänteen aikaansaamiseksi.

Oikeudenkäyntiä saatetaan käyttää taktisena keinona kilpailijayhtiön pakottamiseen (markkinahäirikkö) yhteistyöhön. Oikeudenkäynnit kuluttavat kilpailijayhtiön resursseja ja saattavat olla erityisesti aloittavalle yritykselle ylivoimainen rasite.

Jokaisen työyhteisön jäsenen tulisi omaksua eettisesti oikea toimintatapa. Sen sijaan, että tunnetaan lainsäädäntöön sisältyvät "porsaanreiät", tulee tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Eettisesti kestäviin toimintatapoihin sitoutumisen tulee tapahtua jo työntekijän perehdyttämisvaiheessa. Seuraavassa luetellaan eräitä keskeisiä liike-elämän eettisiä teesejä:

Lainkuuliaisuus on ainoastaan vähimmäisvaatimus. On toimittava myös eettisesti oikeudenmukaisesti.
Koko yrityksen laatu on riippuvainen sinun henkilökohtaisesta laadusta.
Toimi sopusoinnussa yleisten moraalin perusperiaatteiden kanssa.
Ilmaise perusarvosi, johon työpanoksesi perustuu..
Ole lojaali myös aikaisempaa työnantajaasi kohtaan.
Kilpaile rehdisti ja reilusti.
Älä puhu pahaa kilpailijoista tai heidän palveluistaan.
Puhu asioista, ei ihmisistä.
Älä levitä harhaanjohtavaa tietoa.
Älä harjoita harhaanjohtavaa markkinointia.
Älä anna tai ota vastaan lahjuksia.
Noudata hyvää kauppatapaa.
Osoita kiinnostusta myös muiden työtä ja hyvinvointia kohtaan.
Ole hienotunteinen.
Myönnä virheesi.
Älä esitä asioita tarkoituksenmukaisesti väärässä valossa.
Kohtele yhteistyökumppaneita reilusti ja tasapuolisesti.
Toimi aina rehellisesti ja läpinäkyvästi.
Ole yhteistyökumppaneita kohtaan lojaali.
Älä paljasta asiakkailta saatuja tai yrityksen luottamuksellisia tietoja.
Kanna vastuuta omasta työstäsi.
Ole rehellinen itseäsi ja muita kohtaan.