Putingate

Yritysturvallisuus > Tietosuoja

Putingate

Huhtikuussa 2013 paljastui poikkeuksellinen ja poliittisesti arka tapaus, joka herätti laajaa huomiota sekä Suomessa että kansainvälisesti. Keskusrikospoliisin (KRP) valtakunnallisesta epäiltyjen rekisteristä (Epri) löytyi merkintä, joka koski Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Merkinnän taustalla oli vinkkitieto, joka yhdisti Putinin venäläiseen moottoripyöräjengiin nimeltä Night Wolves (suomeksi Yön sudet). Jengi oli aiemmin liitetty rikolliseen toimintaan, ja sen yhteyksiä poliittisiin tahoihin, erityisesti Putiniin.

Keskusrikospoliisin saaman vihjeen mukaan presidentti Putin olisi mahdollisesti myötävaikuttanut kyseisen rikollisryhmän toimintaan. Vaikka tietoa ei pidetty virallisesti todennettuna, se kirjattiin järjestelmän mukaisesti rekisteriin vinkkinä. Poliisin järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivat viranomaiset olivat olleet tietoisia Putinin epäilyttävistä yhteyksistä jo vuosia ennen merkinnän paljastumista. Silti rekisterimerkinnän kohdistuminen suoraan toisen valtion istuvaan presidenttiin oli poikkeuksellista ja arkaluontoista.

Tiedon julkistuminen aiheutti Suomessa vakavaa huolta poliisijohdon ja valtiollisten toimijoiden keskuudessa. Poliittinen jännite oli ilmeinen, miten Venäjä reagoisi, kun sen presidentti yhdistetään rikollisjengiin ja merkitään epäiltynä Suomen poliisin tietojärjestelmässä? Ulkopoliittisesti tapaus oli herkkä, sillä Suomen ja Venäjän suhteet ovat perinteisesti perustuneet tasapainoiseen diplomatiaan ja keskinäiseen varovaisuuteen.

Yllättävää kyllä, Vladimir Putin reagoi tapaukseen julkisuudessa tyynesti ja jopa huumorilla. Hän ei esittänyt virallista vastalausetta eikä nostanut poliittista kohua. Tällainen maltillinen suhtautuminen saattoi osaltaan hillitä tilanteen kärjistymistä, mutta se ei poistanut tapauksen poliittista painoarvoa.

Putingate nosti esiin useita vakavia kysymyksiä viranomaistoiminnasta ja kansainvälisestä diplomatiasta. Mikä on vihjetiedon asema silloin, kun se koskee korkean profiilin henkilöä? Miten poliisi voi toteuttaa rikostorjuntaa ilman että se vaarantaa valtioiden välisiä suhteita? Ja miten demokraattisessa oikeusvaltiossa tulisi käsitellä tilannetta, jossa rikosepäily koskee ulkovallan johtoa?

Tapaus jäi monilta osin vailla selkeää loppuratkaisua. KRP poisti rekisterimerkinnän ja esitti julkisen anteeksipyynnön. Poliittisesti se kuitenkin muistutti siitä, kuinka haavoittuvia ovat ne rajapinnat, joissa rikostorjunta ja ulkopolitiikka kohtaavat.

Putingate ei ollut pelkkä tekninen virhe tietojärjestelmässä, vaan konkreettinen esimerkki siitä, kuinka suomalainen viranomaisjärjestelmä joutuu tasapainoilemaan rikostorjunnan ja Venäjän suhteiden paineissa, ja kuinka yksittäinen tietokenttä voi muuttua kansainväliseksi symboliksi, jopa uhkaksi.

Keskusrikospoliisissa oli pidetty maaliskuussa 2013 järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevä kokous. Kokouksessa oli paikalla asiaan perehtyneitä poliiseja ja muita viranomaisia. Kokouksen tehtävänä oli jakaa viranomaisille ajankohtaisimmat tiedot mm. rikollisjengeissä tapahtuneista muutoksista ja odotettavissa olevista tapahtumista.

Noin viikko kokouksen jälkeen Putinista tehtiin rekisterimerkintä epäiltyjen rekisteriin. Päätöksen tiedon kirjaamisesta rekisteriin teki kokenut rikospoliisi. Teknisesti tiedon kirjasi rekisteriin poliisin siviilipuolen tietopalvelusihteeri.

Yllättäen tieto Putinia koskevasta rekisterimerkinnästä vuoti lehdistölle. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero totesi asian tultua julkisuuteen, että Putinin nimen päätyminen poliisin epäiltyjen rekisteriin oli virhe. Sisäministeri Päivi Räsänen pahoitteli myös Putinille tapahtunutta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui puolestaan pahoittelunsa Putinille Moskovan vierailunsa yhteydessä.

Poliisijohtaja Robin Lardot totesi MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa, että epäiltyjen rekisteriin oli tehty kyseinen merkintä ja keskusrikospoliisilta oli pyydetty selvitys merkinnän perusteista. Selvityspyynnön jälkeen poliisihallitus totesi, että kyseessä oli virheellinen syöttö ja merkintä oli pyydetty poistamaan rekisteristä.

MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma paljasti myöhemmin, että presidentti Putinia koskeva rekisterimerkintä oli tallennettu myös KRP:n omaan järjestäytyneiden rikollisryhmien jäsenrekisteriin. Järjestäytyneen rikollisuuden rekisteri on ”analyysirekisteri”, joka on ollut käytössä vuodesta 2008. Keskusrikospoliisi on kirjannut tähän rekisteriin tietoja rikollisina pitämiensä jengien jäsenistä.

Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Tero Kurenmaa totesi, että poliisin salaisten rekisterien tietovuodon taustalla oli todennäköisesti poliisi. Ylen maanantaina 27.5.2013 esittämässä MOT-ohjelmassa epäiltiin, että tietovuodon motiivina oli pitkään jatkuneet erimielisyydet Keskusrikospoliisin ja Helsingin poliisilaitoksen välillä. Erimielisyydet juonsivat juurensa vuoteen 2001, jolloin Keskusrikospoliisi epäili Helsingin huumepoliisien varoittaneen vinkkimiestään poliisin järjestämästä ansasta.

Poliisihallituksen toimeenpaneman selvityksen perusteella Valtakunnansyyttäjänvirasto päätti käynnistää esitutkinnan Venäjän presidentin Vladimir Putinin nimen päätymisestä Keskusrikospoliisin ylläpitämään epäiltyjen rekisteriin. Jutun tutkinnanjohtajiksi määrättiin valtionsyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen ja kihlakunnansyyttäjä Anssi Hiivala. Syyteharkinta määrättiin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen tehtäväksi.

Pirkanmaan talousrikostutkijoista koostuva ryhmä tutki presidentti Putinin rekisterimerkintää koskevaa tietovuotoa. Heidän käytettävissä oli Epri-rekisterin lokitiedot. Valtionsyyttäjän johdolla tutkittiin kolmea tutkimushaaraa

Venäjän presidentti Vladimir Putinia koskevan rekisterimerkinnän laillisuus
epäiltyjen rekisterin valvontamekanismit ja vastuut
kuka vuoti tietoja epäiltyjen rekisteristä.

Valtakunnansyyttäjänvirasto oli haluton selvittämään rekisteritiedon vuotajaa murtamalla lehdistön lähdesuoja. Lähdesuoja takaa tiedotusvälineille oikeuden pitää tietolähteensä salassa, mutta ei suoranaisesti velvoita siihen.

Lähdesuojan rikkominen ei ole kuitenkaan eettisesti hyväksyttävää. Esimerkiksi virkamies voi paljastaa lehdistölle salaisia tietoja ja lehti voi julkaista tiedot. Tiedotusvälineen ei tarvitse paljastaa tietolähdettään, vaikka tiedon avulla voitaisiin selvittää rikos.

Tietolähteen voi joutua paljastamaan vain oikeuden päätöksellä, jos oikeuden käsiteltävänä on rikos, josta voi saada vähintään kuusi vuotta vankeutta.

Lähteet: (valtakunnansyyttäjänviraston tiedote 11.4.2013, mtv3.fi 10.4.2013, 11.4.2013, 24.4.2013, 27.5.2013, yle.fi 10.4.2013, 11.4.2013, 24.5.2013, hs.fi 13.4.2013, iltalehti.fi 10.4.2013, 12.4.2013, 28.5.2013)

Jutun käräjöinti alkoi
Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn 11.9.2015. Virkarikoksista syytettyinä (tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden laiminlyönnistä) olivat kolme rekisteristä vastuullista päällikköä, yksi poliisihallituksesta ja kaksi KRP:stä. Esitutkintamateriaalin laajuus oli yli 2 000 sivua. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä virkarikoksiin.

Oikeus joutui pohtimaan, oliko epäiltyjen rekisteriä hallinnoitu asianmukaisesti. Oliko rekisterin käytön ohjeistus, koulutus ja valvonta asianmukaisesti järjestetty? Oliko ylimmälle valvovalle viranomaiselle, eduskunnan oikeusasiamiehelle annettu tarpeelliset tiedot rekisteristä? Lähteet: (yle.fi 11.9.2015. mtv.fi 11.9.2015)

Valtionsyyttäjä kuvasi asiaesittelyssä, kuinka epriin on kirjattu ”jonninjoutavia” havaintoja ihmisistä, kuten punttisalitreeneistä tai seurustelusuhteista. Hän piti joitakin havaintoja suorastaan tirkistelynä.

Yhden syytetyn asianajaja vastasi valtionsyyttäjälle, että jonkin yksittäisen merkinnän esiin nostaminen ei kerro sen laillisuudesta. Merkinnän taustalla on ollut poliisimiehen harkinta. Asianajaja halusi korostaa, että epri on luonteeltaan matalan kynnyksen havainto- ja tiedustelurekisteri, ei rikosrekisteri.

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet kaikkien syytettyjen osalta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä vei tuomion hovioikeuden käsittelyyn yhden syytetyn osalta.

Helsingin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeuden mukaan rekisterinpitopäällikön velvollisuus suunnitella, ohjeistaa ja valvoa epriä ei käynyt säännöksistä tai määräyksistä ilmi rikosvastuun edellyttämällä tavalla.

Oikeuden mukaan syytetty virkamies ei saanut tietoonsa mitään sellaista Epriin liittyvää puutetta, jonka perusteella olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Lähde: (yle.fi 28.2.2017, mtv.fi 28.2.2017, iltalehti.fi 28.2.2017)