Leonid Laakso

Yritysturvallisuus > Vakoilu > Poliittinen vakoilu

Leonid Laakso

Leonid Laakson elämäntarina avaa ikkunan aikakauteen, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat täynnä vivahteita, jännitteitä ja toisinaan myös arvoituksellisuutta. Laakso, suomalais-venäläinen toimittaja ja Moskovan viestintäkoneiston ääni Helsingissä, liikkui kahden maailman rajalla tavalla, joka tekee hänestä poikkeuksellisen kiinnostavan hahmon 1900-luvun loppupuolen poliittisessa historiassa.

Hänen taustansa heijastaa niitä ideologisia valintoja ja yhteiskunnallisia murroksia, jotka repivät Eurooppaa 1930–1950-luvuilla. Vanhempien tarina, suomalaiskommunistien loikka, elämä Neuvostoliitossa ja suomalaisen identiteetin säilyttäminen Moskovan keskellä, loi pohjan Laakson omalle maailmankuvalle. Se muovasi ihmisen, joka tunsi syvästi sekä suomalaisen yhteiskunnan että neuvostojärjestelmän logiikan.

Laakson ura APN:n ja RIA Novostin edustajana Suomessa osui aikaan, jolloin viestinnän ja politiikan rajapinta oli huomattavasti nykyistä hämärämpi. Hän toimi linkkinä, keskustelijana, vaikuttajana ja toisinaan myös kiistanalaisena hahmona.

Hän rakensi suhteita suomalaisiin vaikuttajiin, järjesti matkoja, ohjasi keskustelua ja toi Moskovan näkemyksiä suomalaisen media- ja poliittisen eliitin tietoon. Samalla hänen toimintansa herätti supon kiinnostuksen ja nosti esiin kysymyksiä, jotka liittyivät Neuvostoliiton propagandakoneiston rooliin ja neuvostovaikuttamiseen Suomessa.

Leonid Laakson elämä ei ole vain yhden miehen muotokuva. Se on kertomus kahden järjestelmän välisestä rajapinnasta, suomettumisen vuosikymmenten hengestä ja siitä, miten viestintä, politiikka ja ideologia kietoutuvat toisiinsa. Hänen tarinansa haastaa lukijan pohtimaan, kuinka historiaa tulkitaan ja millä tavoin yksilöt toimivat suurten voimien puristuksessa.

Leonid Laakso

Leonid Laakso on suomalais-venäläinen toimittaja, joka toimi 1980–1990-luvuilla Neuvostoliiton valtiollisten uutistoimistojen APN:n (Agentstvo Pechati Novosti) ja myöhemmin RIA Novostin Helsingin-toimistojen johtajana. Häntä on kuvailtu merkittäväksi linkiksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä, erityisesti valtiollisten viestintäkanavien välikätenä.

Laakson äiti oli suomalaisesta työläisperheestä lähtöisin oleva Salli Laakso, ja hänen isänsä, Ahti Liedes. Laakson eno, Pentti Liedes, toimi kansanedustajana Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa (SKDL). Leonid syntyi Moskovassa vuonna 1946, mutta hänen juurensa ulottuvat vahvasti Suomeen.

Salli Laakson ja Ahti Liedeksen elämänvaiheet liittyvät merkittävällä tavalla Neuvostoliittoon loikkaukseen, suomalaiskommunismiin ja 1900-luvun poliittisiin jakolinjoihin.

Ahti Liedes oli suomalainen mies, joka loikkasi Neuvostoliittoon todennäköisesti 1930- tai 1940-luvulla, jonka kerrotaan uineen Rajajoen yli Neuvostoliittoon, mikä kertoo loikkauksen olleen dramaattinen ja salainen. Hänestä ei ole julkisesti paljon dokumentoitua tietoa, mutta hänen elämänsä liittyy ideologiseen valintaan Neuvostoliiton hyväksi.

,

Salli Laakso oli suomalainen työläistaustainen nainen, joka päätyi Neuvostoliittoon ilmeisesti 1930-luvulla, aikana, jolloin monet suomalaiset kommunistit muuttivat tai loikkasivat itärajan yli. Hän oli osa sitä sukupolvea, jota Neuvostoliitto käytti omien ihanteidensa rakentamiseen, ja joka kasvatettiin sosialististen arvojen mukaisesti. Salli kasvatti poikansa Leonidin Moskovassa.

Leonid Laaksolla oli laajat verkostot suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla hän ystävystyi poliitikkojen, päätoimittajien ja liike-elämän vaikuttajien kanssa. Hän järjesti matkoja Neuvostoliittoon suomalaisille päättäjille ja toimittajille, ja oli näin osa silloisen "suomettuneen" ilmapiirin luomista ja ylläpitämistä.

Toimiessaan Moskovan äänitorvena Suomessa, Laakso kritisoi usein suomalaista mediaa sen tavasta käsitellä Neuvostoliittoa. Hänen mukaansa suomalaiset lehdet puuttuivat toistuvasti Neuvostoliiton sisäisiin asioihin ja tukivat Baltian maiden nationalistisia ja separatistisia liikkeitä. Hän kehotti suomalaisia kollegoitaan olemaan sekaantumatta Neuvostoliiton "sisäiseen keskusteluun".

Vuonna 1991 Laakso palasi Moskovaan saneeraamaan Novostin kirjeenvaihtajaverkostoa. Hän oli työskennellyt pitkään sekä APN:n että Novostin palveluksessa, ja tunsi syvällisesti Suomen poliittisen kentän. Lähde: (hs.fi 1.3.1991)

Laakso on myöhemmin todennut, ettei hän häpeä työhönsä liittyneitä "erityissuhteita" Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:hen, vaikka hän kiistää omaavansa suoraa KGB-taustaa. Lähde: (is.fi 2.2 2020) Hän on kuitenkin myöntänyt nuorena haaveilleensa urasta KGB:ssä, mutta toteaa: ”Olisin halunnut sinne, mutta taustani vuoksi minua ei olisi hyväksytty.” Lähde: (is.fi 2.2 2020).

Historioitsija Aleksi Mainion mukaan Laakson toimintaa Suomessa seurasi 1980-luvun lopulla ainakin kolme supon etsivää. Tämä korostaa hänen asemaansa neuvostovaikuttajana, jonka toimet herättivät myös epäilyksiä tiedusteluyhteyksistä.

RIA Novosti tunnettiin valtiollisena uutistoimistona, jolla oli läheiset suhteet KGB:hen, ja länsimaisten tiedustelulähteiden mukaan monet ulkomailla työskentelevät neuvostotoimittajat olivat KGB:n tai GRU:n peitetoimijoita. Lähde: (Mainio, A. 2018. Erkon kylmä sota. Siltala)

Laakso on ollut kriittinen Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan. Hän on varoittanut, että Nato on Venäjälle yhä erittäin herkkä kysymys, ja että Suomen tulisi ottaa huomioon Moskovan reaktiot, vaikka sitä voitaisiin arvostella "uussuomettumisena". Iltalehden haastattelussa 2.2.2020 hän totesi: ”Jos ohjus on tulossa kohti Pietaria, yksikään pommi ei saa pudota venäläisten päälle. Venäläisen doktriinin mukaan ohjus pitää pudottaa viimeistään Helsingin yllä. Sitä minä en halua. Siksi olen jo vuosia varoittanut, että Naton jäseneksi ei kannata mennä nytkään.”

Vaikka Leonid Laakson rooli suomalais-neuvostoliittolaisissa suhteissa on kiistanalainen, hän itse pitää toimintaansa rakentavana. ”Suhteessani Suomeen minulla ei ole mitään hävettävää. Olen aina pyrkinyt lujittamaan ystävyyttä ja yhteistyötä, ja olen tehnyt monta hyvää palvelusta”, hän sanoi Iltalehdelle.