Droonit

Kauko-ohjattavien tiedustelulennokkien ja nelikopterien eli FPV-droonien käyttö vakoilussa on viime vuosina yleistynyt nopeasti. Droonien kehittynyt tekniikka, kohtuullinen hinta ja vaikea havaittavuus tekevät niistä erinomaisen välineen sekä valtiollisille että ei-valtiollisille toimijoille, jotka tavoittelevat tietoa tai suorittavat vaikuttamisoperaatioita. Ilmatilassa toimivina ja etäohjattavina ne tarjoavat matalan kynnyksen keinon toteuttaa tiedustelua, valvontaa ja jopa suoraa sabotaasia.

Droonien käyttö ei rajoitu vain sotilasoperaatioihin tai siviilitiedusteluun, vaan ne soveltuvat laajasti myös hybridiuhkien työkaluksi. Tiedustelu- ja vakoilutehtävissä droonit voivat kerätä korkearesoluutioista kuvaa, tallentaa ääntä, seurata liikettä tai kartoittaa rakennuksia ilman, että niiden käyttö havaitaan ajoissa. Yritysmaailmassa tämä voi tarkoittaa yrityssalaisuuksien varastamista, kilpailijatoiminnan vakoilua tai haitallisten laitteiden, kuten salakuuntelijoiden tai IT-hyökkäyspisteiden, asentamista yrityksen tiloihin.

Käytännön esimerkkejä droonien hyödyntämisestä löytyy yhä useammin Suomestakin. Drooneja on havaittu lentämässä esimerkiksi lentokenttien lähistöllä, puolustusvoimien harjoitusalueilla ja kriittisen infrastruktuurin, kuten energiayhtiöiden ja tietoliikenneverkkojen, läheisyydessä. Myös liikerakennusten, teollisuusalueiden, autotehtaiden testiratojen ja logistiikkakeskusten yllä on raportoitu epäilyttäviä droonihavaintoja. Tällaiset tapaukset viittaavat siihen, että kohteina voivat olla niin valtiolliset kuin yksityisetkin toimijat, joiden hallussa on strategisesti tai taloudellisesti arvokasta tietoa.

Erityisesti FPV-droonit, joita voidaan ohjata reaaliaikaisesti ensimmäisen persoonan näkymän avulla, tarjoavat entistä tarkemman ja tehokkaamman keinon suorittaa kohdistettuja vakoiluoperaatioita. Ne voivat liikkua vaikeakulkuisilla alueilla, lentää matalalla rakennusten läheisyydessä ja ohittaa esteitä, kuten aitoja tai turvakameroita. Lisäksi niiden avulla voidaan kuljettaa pieniä hyötykuormia, joita voidaan käyttää tiedonkeruun ohella myös sabotaasiin tai harhautukseen.

Kehityskulku vaatii vastatoimia sekä lainsäädännössä että turvallisuuskäytännöissä. Yritysten tulisi olla tietoisia droonien aiheuttamista riskeistä ja kehittää toimintamalleja niiden torjumiseksi. Tämä voi sisältää esimerkiksi ilmatilan aktiivista valvontaa, teknisiä häirintälaitteita tai henkilöstön kouluttamista drooniuhkien tunnistamiseen. Myös viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välinen tiedonvaihto on keskeisessä roolissa, jotta havaintoihin voidaan reagoida ajoissa.

Yritykset kehittävät puolustuskeinoja droonien toiminnan estämiseksi. Suomessa Nordic Drones ja Insta Group ovat keskeisiä toimijoita droonipuolustuksen kehittämisessä, erityisesti räjähteillä varustettujen droonien osalta. EU:n tasolla JEY-CUAS-projekti kokoaa yhteen useita eurooppalaisia yrityksiä kehittämään seuraavan sukupolven C-UAS-järjestelmiä. Muita merkittäviä eurooppalaisia toimijoita ovat HENSOLDT, Robin Radar Systems ja Argus Interception GmbH.

Insta Group & Nordic Drones on kehittänyt yhteistyössä Nordic Dronesin ja Leijona-Instituutin kanssa Insta Steel Eagle™ -droonin, joka kuljettaa räjähdepanoksen kohteen yläpuolelle ja laukaisee sen tarkasti. Panos sisältää jopa 3000 kuulaa ja kattaa jopa 2000 m² alueen. Uusin versio, Insta Steel Eagle™ ER, tarjoaa pidemmän kantaman ja suuremman kuormankantokyvyn. Se on kehitetty kansainvälisessä yhteistyössä ja testattu vaativissa olosuhteissa.

EU:n tukemat C-UAS-projektit JEY-CUAS (Joint European System for Countering Unmanned Aerial Systems), jonka koordinaattorina toimii italialainen Leonardo johtaa 38 yrityksen ja tutkimuslaitoksen konsortiota, joka kehittää modulaarista ja skaalautuvaa C-UAS-järjestelmää.

Tanskalainen Nordic Radar Solutions kehittää Ka-taajuusalueen tutkateknologiaa, joka kykenee havaitsemaan ja luokittelemaan drooneja tarkasti, mukaan lukien drooniparvet.

Ruotsalainen Saab kehittää Ruotsin puolustusvoimien kanssa autonomisia droneparvia, jotka suorittavat tiedustelu- ja tunnistustehtäviä. Teknologia testataan Naton Arctic Strike -harjoituksessa.

Ruotsalainen Nordic Air Defence on kehittänyt KREUGER100™-droonin, joka toimii droonien sieppaajana. Se käyttää ohjelmistopohjaista lähestymistapaa ja on suunniteltu sekä sotilaallisiin että siviilikäyttöön.

Yhteenvetona voidaan todeta, että droonien merkitys kineettisessä vaikuttamisessa, vakoilussa ja tiedustelussa kasvaa nopeasti. Droonien käyttö edustaa uudenlaista teknologista uhkaa kansalliselle turvallisuudelle, kriittiselle infrastruktuurille ja yritysten toimintaedellytyksille. Valvonta, varautuminen ja lainsäädännön päivittäminen ovat välttämättömiä keinoja vastata tähän kehittyvään riskiin.

Asia Puolustautuminen Sotilaskäyttö Avaruusdroonit

FPV-droonit ja robottilennokit tiedustelun ja sodankäynnin ytimessä
Ilmasta käsin tapahtuva valvonta ja vaikuttaminen on kokenut merkittävän murroksen viime vuosikymmeninä. Aiemmin satelliitteihin ja miehitettyihin tiedustelulentokoneisiin tukeutunut sotilastiedustelu on saanut rinnalleen ja osittain korvaajakseen kehittyneitä miehittämättömiä drooneja ja robottilennokkeja.

Näistä erityisesti FPV-droonit (First Person View) ja erilaiset UAV:t (Unmanned Aerial Vehicle) ovat nousseet kriittiseen asemaan sekä perinteisessä että asymmetrisessä sodankäynnissä.

FPV-drooni tarjoaa näkymän suoraan ohjaajan silmiin
FPV-drooni on miehittämätön ilma-alus, jota ohjataan reaaliaikaisen videokuvan avulla virtuaalilasien ja kauko-ohjaimen kautta. Virtuaalilasit tuovat ohjaajalle ikään kuin droonin silmät, eli kameran lähettämän kuvan, jonka perusteella lentoa ohjataan aivan kuin oltaisiin itse ilmassa. Tämä tarjoaa merkittävää etua esimerkiksi ahtaissa, vaikeakulkuisissa tai vaarallisissa ympäristöissä, joissa perinteinen valvonta ei onnistu tai on liian hidas.

Toimivan FPV-järjestelmän edellytys on luotettava ja viiveetön videolinkki droonin ja ohjaajan välillä. Mikäli linkki katkeaa tai viivästyy, drooni voi ajautua pois kurssilta tai muuttua täysin toimintakyvyttömäksi. Tämän haavoittuvuuden vuoksi FPV-drooneja vastaan on kehitetty sähkömagneettiseen häirintään perustuvia torjuntajärjestelmiä, kuten jammereita, jotka katkaisevat signaalin tarkoituksella. Häirintälaitteet ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi erityisesti FPV-droonien torjunnassa.

Siviiliteknologia sotilaallisessa käytössä
Monet nykyisin käytössä olevat droonit ovat alun perin kehitetty siviilikäyttöön. Esimerkiksi kiinalaisen DJI:n valmistama Mavic-sarja on maailmanlaajuisesti suosittu helppokäyttöisyytensä ja suorituskykynsä ansiosta.

Näitä kaupallisia malleja voi hankkia alle 1000 eurolla, mutta niissä on ominaisuuksia, joita voidaan hyödyntää sotilaskäytössä, kuten 4K-kamerat, automaattinen lentoradan ohjelmointi ja jopa 30 kilometrin kantama. Käytännössä kuka tahansa voi hankkia sotilaalliseen tiedusteluun soveltuvan laitteen siviilimarkkinoilta, mikä tuo haasteita sekä puolustukselle että lainsäädännölle.

Venäjän UAV-järjestelmät
Venäjällä on otettu käyttöön laaja valikoima UAV-järjestelmiä, joilla on eri käyttötarkoituksia: strateginen ja taktinen tiedustelu, kohteiden paikantaminen, häirintä ja jopa suorat iskut. Yksi esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä on israelilaisen BirdEye 400 -droonin lisenssivalmistus Venäjällä nimellä "Zastava". Tämän kaltaiset pienet, kevyet droonit on suunniteltu erityisesti rintamatason tarkkailuun ja nopeaan tiedonkeruuseen.

Laajempaa käyttöä edustavat esimerkiksi Orlan-sarjan lennokit, joista Orlan-10 on kehitetty erityisesti arktisia olosuhteita varten. Ne voivat toimia useiden tuntien ajan, ja niihin voidaan liittää lämpökameroita, laserosoittimia ja elektronista häirintätekniikkaa. Zala Aero -yhtiön kehittämä ZALA 421-20 puolestaan on kiinteäsiipinen UAV, jolla on jopa 400 kilometrin kantama ja joka pystyy kantamaan 50 kg:n hyötykuorman.

Erityistapauksena voidaan mainita Iranin Venäjälle toimittama Shahed-136 -drooni, jota käytetään kamikaze-tyyliin. Se on kertakäyttöinen ohjautuva räjähdelaite, joka lentää kohteeseen ja tuhoutuu siinä. Shahed-136 on aiheuttanut merkittäviä vaurioita Ukrainan siviili- ja infrastruktuurikohteissa. Venäjä on kehittänyt ja valmistaa Shahed-136 droonista omia versioita.

Suomen kokemukset ja varustautuminen
Puolustusvoimat hankki jo 1990-luvulla sveitsiläisiä Ranger-tiedustelulennokkeja, joita on hyödynnetty mm. aluevalvontaan ja koulutukseen. Vuonna 2012 Puolustusvoimat tilasivat israelilaiselta Aeronautics Defence Systems -yhtiöltä taktisia Orbiter 2 -minidrooneja.

Hanke kohtasi toimitusvaikeuksia, mutta droonit saatiin käyttöön vuosina 2014–2016. Nämä pienikokoiset lennokit soveltuvat erityisesti maavoimien tukemiseen ja taktisen tilannekuvan tuottamiseen nopeasti muuttuvissa operatiivisissa tilanteissa.

Kiina ottaa vaikutteita Ukrainan FPV-operaatioista
Aseteknologia kehittyy nopeasti, ja viimeaikaiset konfliktit, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ovat toimineet merkittävänä innovaation lähteenä valtioiden asevoimille. Erityisesti FPV-droonien (First Person View) käyttö taistelukentällä on noussut yhdeksi keskeiseksi taktiseksi elementiksi.

Kiinan asevoimat on ottanut selkeitä vaikutteita Ukrainan FPV-droonioperaatioista. Kiina kehittää sekä harjoittaa näiden pienten, ketterien miehittämättömien ilma-alusten käyttöä iskukyvyn vahvistamiseksi. Lisäksi Kiina panostaa loitering munition -tekniikkaan, jonka edustajina toimivat esimerkiksi ASN-301- ja XS101-mallit.

Loitering munition, suomeksi vaaniva ammus, on asejärjestelmä, joka yhdistää lennokin ja ohjuksen ominaisuuksia. Toisin kuin perinteiset ohjukset, loitering munition -drooni kykenee lentämään tietyn alueen yllä viivytellen, etsien ja tunnistaen maalinsa ennen hyökkäystä.

Tämä tarjoaa joustavuutta ja tarkkuutta iskujen kohdistamiseen, sillä ase pystyy reagoimaan muuttuviin taistelukentän olosuhteisiin ja hyökkäämään juuri oikeaan aikaan. Kiinan ASN-301 ja XS101 ovat esimerkkejä tällaisista järjestelmistä, jotka on suunniteltu erityisesti taktisiin kohteisiin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Kiina on käyttänyt viime vuosina runsaasti resursseja näiden teknologioiden kehittämiseen, mikä kertoo maiden kasvavasta pyrkimyksestä modernisoida asevoimiaan vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksia.

FPV-droonien ketteryys yhdistettynä loitering munition -tekniikan tarkkuuteen mahdollistaa nopean ja joustavan reagoinnin taistelutilanteissa, vähentäen samalla omien joukkojen altistumista suorille tulitaistelutilanteille. Näin ollen Kiinan asevoimien harjoitukset ja teknologiainvestoinnit ovat osa laajempaa strategiaa, jossa miehittämättömät järjestelmät ovat tulevaisuuden sodankäynnin kulmakivi.

MAV- ja NAV-droonit tarjoavat pienen mittakaavan suurta tiedustelua
Yksi lennokkikehityksen kiinnostavimmista osa-alueista on mikro- (MAV, Micro Air Vehicle) ja nanokokoisten (NAV, Nano Air Vehicle) droonien kehitys. MAV-lennokkien koko on noin 10–20 cm ja niiden lentoajat voivat olla jopa tunnin pituisia.

Näiden laitteiden avulla voidaan suorittaa tiedustelua rakennusten sisällä, kaupungin tiheässä rakenteessa tai maastoalueilla, joissa suuremmat droonit eivät mahdu liikkumaan. Niihin voidaan kiinnittää mikrofoneja, korkearesoluutioisia kameroita ja lämpöantureita.

NAV-lennokit puolestaan ovat alle 10 cm pituisia ja voivat muistuttaa hyönteisiä, kuten sudenkorentoja tai kolibreja. Ne kykenevät leijumaan paikallaan, liikkumaan kaikkiin suuntiin ja lentämään tarkasti ahtaissa tiloissa. Tulevaisuudessa nämä nanodroonit voivat olla niin pieniä ja huomaamattomia, että ne voivat laskeutua ihmisen iholle ottamaan DNA-näytteen tai kiinnittää RFID-tunnisteen, mahdollistaen kohteiden reaaliaikaisen seurannan ilman että näitä edes huomataan.

Valokuitudroonit
Valokuitudroonit edustavat uutta teknologista kehityssuuntaa modernissa sodankäynnissä. Niiden toiminta perustuu valokuituyhteyteen, joka voidaan toteuttaa kahdella tavalla: drooni voidaan liittää fyysisesti maa-asemaan ohuella valokuitukaapelilla, joka välittää dataa ja joissain tapauksissa myös sähkövirtaa. Tämä mahdollistaa sen, että laite voi pysyä ilmassa ja paikallaan pitkiä aikoja sekä toimittaa korkealaatuista, viiveetöntä kuvaa ilman, että se altistuu perinteiselle radiohäirinnälle. Samalla valokuituyhteys tekee ohjaus- ja asejärjestelmistä huomattavasti vaikeammin siepattavia.

Tekninen toteutus ja ominaisuudet
Valokuitudroonien keskeinen vahvuus on niiden kyky vastustaa radiotaajuushäirintää ja signaalihyökkäyksiä. Koska ne eivät säteile radiotaajuuksia, RF-skannerit eivät pysty havaitsemaan niitä. Lisäksi kuituyhteys takaa vakaan sensorisignaalin ja paremman videolaadun. Nykyiset mallit kykenevät välittämään 1080p-tasoista kuvaa lähes reaaliajassa. Tämä antaa käyttäjille taktisen edun erityisesti tilanteissa, joissa radioaaltoja häiritään voimakkaasti.

Käytännössä valokuitukela kiinnitetään drooniin, ja kaapelin pituus voi olla jopa 40 kilometriä. Tyypillinen käyttömatka on 10–30 kilometriä, mutta tarkkuus alkaa heiketä etäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi 20 kilometrin etäisyydellä osumatarkkuus laskee noin 80 prosenttiin. Tämä ei kuitenkaan johdu teknisistä rajoitteista, vaan pääosin operaattorin virheistä. Jos kuitu katkeaa, droonin hallinta menetetään välittömästi.

Ensimmäiset käyttökohteet ja kehittäjät
Venäjä oli ensimmäinen valtio, joka otti valokuitu-FPV-droonit käyttöön Ukrainan sodassa. Ensimmäinen tunnettu malli oli ”Kniaz Vandal Novgorodskiy” eli suomeksi ”Ruhtinas Vandaali Novgorodilainen”. Sen kehitti Ushkuinik-niminen yritys Aleksei Tšadajevin johdolla. Drooni nähtiin ensimmäisen kerran rintamakäytössä elokuussa 2024 Venäjän Kurskin alueella, missä sitä käytettiin torjumaan Ukrainan joukkojen läpimurtopyrkimyksiä.

Ushkuinik on venäläinen yritys, joka valmistaa miehittämättömiä ilma-aluksia (UAV) erityisesti Venäjän armeijan käyttöön. Sen päätuote on lähietäisyyden kuituoptiseen elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu UAV. Yritys ja sen johtaja Aleksei Tšadajev on asetettu sekä Euroopan unionin että Sveitsin pakotelistalle, koska niitä pidetään keskeisinä toimijoina Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.

Strateginen merkitys
Valokuitudroonien merkitys korostuu ympäristöissä, joissa elektroninen sodankäynti tekee perinteisten radiotaajuuksien käytön lähes mahdottomaksi. Niiden avulla voidaan toteuttaa tarkkailua, kohteiden maalausta ja jopa asejärjestelmien ohjausta ilman, että vihollinen pystyy helposti havaitsemaan tai häiritsemään toimintaa. Tämä nostaa niiden arvoa osana nykyaikaisen sodankäynnin välineistöä.

Toisaalta teknologiaan liittyy myös rajoitteita. Kaapelin fyysinen olemassaolo tekee dronesta alttiin mekaanisille ongelmille, ja käyttöetäisyys on sidoksissa valokuidun kestävyyteen. Lisäksi järjestelmä vaatii koulutettuja operaattoreita, sillä ohjauksen virheet korostuvat pitkillä etäisyyksillä.

Tulevaisuuden näkymät ja haasteet
Valokuitudroonit ovat esimerkki siitä, kuinka nopeasti teknologia muuttaa sodankäynnin luonnetta. Ne yhdistävät perinteisen lennokin ketteryyden ja modernin elektronisen sodankäynnin vaatimukset tavalla, joka tekee niistä haastavia torjua. Samalla ne herättävät kysymyksiä tulevaisuuden konfliktien teknologiakilpailusta, jossa yhä useammin ratkaiseva tekijä on häirinnän ja havaitsemisen kiertäminen.

Drooni- ja lennokkiteknologian tulevaisuus on voimakkaasti sidoksissa tekoälyn, konenäön ja sensoriteknologian kehitykseen. Autonomisesti lentävät ja päätöksiä tekevät droonit tulevat yleistymään, mikä vähentää inhimillisen ohjauksen tarvetta ja nopeuttaa reagointia. Kehityksen edetessä droneista tulee yhä pienempiä, nopeampia ja älykkäämpiä, mutta samalla niiden hallinta, torjunta ja säätely käyvät entistä vaikeammiksi.

Sotilaallisen käytön lisäksi herää vakavia eettisiä kysymyksiä: mitä tapahtuu, jos nanodrooni asettaa tunnistimen lapsen iholle? Kuka kantaa vastuun, jos autonominen drooni hyökkää väärään kohteeseen. Entä miten suojellaan yksityisyyttä ja oikeusturvaa maailmassa, jossa ihmisen liikkeitä voidaan seurata huomaamatta mikro- tai nanoteknologialla.