Tapaukset tahallisia ja koordinoituja

Tahallinen merikaapelikatkojen sarja Suomenlahdella ja Itämerellä

Viidentoista kuukauden aikana Suomenlahdella ja Itämerellä tapahtui poikkeuksellinen sarja merikaapelien katkeamisia. Neljä eri alusta – Newnew Polar Bear, Yi Peng 3, Eagle S ja Vezhen – katkaisivat sähkö- ja tietoliikennekaapeleita raahaamalla ankkuria merenpohjassa. Tapaukset olivat ajallisesti ja alueellisesti keskittyneitä, ja niissä käytettiin täsmälleen samaa tekotapaa.

Poliisitutkinta osoitti, että Eagle S toimi tahallisesti. Alus jatkoi määrätietoista kulkuaan noin 90 kilometriä ankkuri pohjassa katkaisten neljä kaapelia. Vaikka syyttäjä ei väittänyt aluksen tai sen miehistön aiheuttaneen kaapelivahinkoja tarkoituksellisesti, tekee kapteenin koulutus ja kokemus tekevät vahinko-selityksestä epäuskottavan. Tilastollinen Poisson-mallinnus vahvistaa myös, että neljän erillisen “vahingon” todennäköisyys 15 kuukauden sisällä on parhaimmillaankin promillen murto-osia.

Kolme alusta lähti Venäjän Ust-Lugan satamasta ja kaikki kuuluvat Venäjän varjolaivastoon. Yksi, Newnew Polar Bear, tuli Shanghaista Kaliningradin ja Pietarin kautta, mikä viittaa hajautettuun mutta koordinoituun toimintaan. Tekojen sarja päättyi Eagle S:n pysäyttämiseen ja syytteiden nostamiseen.

Supo arvioi, ettei Venäjän osallisuudesta ollut näyttöä ja piti tapauksia onnettomuuksina. Myöhemmässä vaiheessa kanta kuitenkin muuttui, ja mahdollisuutta tahallisuuteen ei suljettu pois. Kokonaisuutena neljä tapahtumaa sopivat merenalaisen infrastruktuurin sabotaasin ja hybridioperaation tunnusmerkkeihin, eikä kokonaisuus ole selitettävissä satunnaisina vahinkoina.

Tekninen havaittavuus
Merenkulussa ankkurin raahaus on selvästi havaittavissa oleva tila. Ankkurin laskeminen ja merenpohjaa pitkin vetäminen aiheuttaa rungossa ääniä, jotka ovat tunnistettavissa jopa kokemattomalle miehistön jäsenelle, ja erityisesti koulutetulle kapteenille. Lisäksi ankkurin raahaus vaikuttaa aluksen kulkuun: se hidastaa nopeutta, voi muuttaa kurssia äkillisesti ja aiheuttaa rungon värinää.

Eagle S:n kapteeni on valmistunut merikapteeniksi Batumin osavaltion meriakatemiasta (2002–2007, navigointiin erikoistuen. Hänen koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella on perusteltua olettaa, että hän tunnistaa ankkurin raahaamisen. Mikäli kyse olisi ollut vahingosta, aluksen olisi tullut pysähtyä välittömästi, tilanne olisi tullut selvittää, tapahtuma merkitä lokikirjaan ja varmistaa, ettei lisävahinkoja synny. Näin ei tapahtunut, vaan alus jatkoi noin 90 kilometrin matkan ankkuri pohjassa.

Tilastollinen poikkeuksellisuus
Poisson-mallinnuksen perusteella todennäköisyys sille, että neljä erillistä alusta aiheuttaisi samankaltaisia kaapelikatkoja 15 kuukauden sisällä pelkkinä vahinkoina, on parhaimmillaankin promillen sadasosia.

Yhtenäinen modus operandi ja ajallinen klusteri
Kaikki tapaukset ovat tapahtuneet pienellä merialueella, samanlaisella tekotavalla ja poikkeuksellisen lyhyessä ajassa. Mikäli kyse olisi normaalista, tahattomasta ilmiöstä, vastaavia tapauksia ilmenisi tasaisemmin vuosien varrella. Nyt ne keskittyivät lyhyelle ajanjaksolle ja loppuivat kokonaan Eagle S -tapauksen syytteen jälkeen, mikä viittaa tarkoitukselliseen ja koordinoituun toimintaan.

Supon julkinen linja ja ristiriidat
Helsingin Sanomien (21.1.2025) mukaan Keskusrikospoliisi ei ollut löytänyt varmaa näyttöä tahallisuudesta Eagle S -tapauksessa, eikä supo pitänyt Venäjän osallisuutta todennäköisenä. Supo piti tapausta onnettomuutena, ja lehtitietojen mukaan esitutkinnan arvioitiin mahdollisesti keskeytyvän. Tämä lausunto herätti hämmennystä, sillä se ei ottanut huomioon useita teknisiä ja tilastollisia tosiseikkoja.

On mahdollista, että supo perusti arvionsa ulkomailta saatuun tiedustelutietoon, esimerkiksi Yhdysvaltojen signaalitiedusteluun. Tällainen tieto voi kuitenkin olla virheellistä tai tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa. Valtiollinen toimija voi lähettää siepattavia viestejä, jotka luovat vaikutelman onnettomuudesta ja peittävät sabotaasin. Siksi signaalitiedustelun havaintoja tulisi aina vahvistaa useista toisistaan riippumattomista lähteistä.

Tässä tapauksessa käytettävissä oleva tekninen ja tilastollinen näyttö viittaa siihen, että Venäjän varjolaivastoon liitetyt alukset suorittivat poikkeuksellisen lyhyessä ajassa useita samankaltaisia operaatioita alueella, jossa aiempia vastaavia vahinkoja ei ole tilastoitu. Tiheä toistuvuus, yhtenäinen tekotapa ja kohdealueen strateginen merkitys eivät tue tapahtumien selittämisestä satunnaisina vahinkoina.

Yksinkertainen määrällinen tarkastelu, esimerkiksi tapahtumien lukumäärän ja ajallisen sijoittumisen vertaaminen tyypilliseen vahinkotasoon osoittaa, että tällainen klusteri ei sovi vahinkomalliin. Tämä tukee johtopäätöstä, että kyse on todennäköisimmin suunnitelmallisesta ja koordinoidusta toiminnasta.

Myöhemmin supo hieman korjasi lausuttua näkemystään. Tämä tapahtui Vezhen-aluksen tapauksen jälkeen. Juha Martelius totesi MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa (29.1.2025), että viranomaisilla ei ole varmuutta siitä, etteikö Eagle S olisi rikkonut kaapeleita tahallaan, ja korosti, ettei supolla ole asiasta erilaista näkemystä muihin viranomaisiin verrattuna.

Laajempi konteksti
Merenalaisen infrastruktuurin vahingoittaminen on ollut osa Venäjän hybridi- ja sotilaallisia toimintamalleja jo vuosia. Kohteena ei ole ainoastaan yksittäinen kaapeli, vaan kriittinen järjestelmä, jonka häiriintyminen voi vaikuttaa energiahuoltoon ja tietoliikenneyhteyksiin.

Yhteiset piirteet ja poikkeukset

Kolme aluksista Yi Peng 3, Eagle S ja Vezhen lähtivät Venäjän Ust-Lugan satamasta, joka on yksi maan merkittävimmistä öljy- ja rahtikeskuksista ja keskeinen solmukohta ns. Venäjän varjolaivastolle.

Yksi alus, Newnew Polar Bear, poikkesi tästä lähtöyhtäläisyydestä. Se oli tulossa Shanghaista ja kulki Kaliningradin kautta Pietariin. Silti sen toiminta kohdealueella oli identtinen muiden kanssa, sama ankkurin raahaus kriittisen infrastruktuurin alueella, sama ajallinen läheisyys ja sama lopputulos, merikaapelin katkeaminen. Tämä viittaa siihen, että kyseessä ei ollut yhden sataman lähtöpisteeseen sidottu operaatio, vaan hajautettu ja koordinoitu toiminta, jossa eri reiteiltä saapuvat alukset toteuttivat saman agendan.

Tilastollinen mahdottomuus tahattomuudelle
Vain 15 kuukauden aikana 8.10.2023-26.1.2025) neljä eri alusta katkaisivat merikaapeleita Itämerellä ja Suomenlahdella täsmälleen samalla menetelmällä, ankkuria pohjassa hilaamalla kriittisen infrastruktuurin alueella.

Poisson-mallilla voidaan arvioida, kuinka epätodennäköistä on, että neljä erillistä alusta “vahingossa” aiheuttaisi tällaiset kaapelikatkokset näin lyhyessä ajassa. Jos kaapelin katkeaminen ankkurin raahaamisen seurauksena olisi harvinainen vahinko, esimerkiksi yksi tapaus 10 vuodessa (0,1/vuosi), todennäköisyys neljälle tai useammalle tapaukselle 15 kuukauden sisällä on noin 5×10⁻⁸ eli käytännössä nolla.

Vaikka perusriski olisi keinotekoisesti korkea, 1 tapaus vuodessa, todennäköisyys pysyy hyvin pienenä, 0,039 %. Jos yksi teko pystytään osoittamaan tahalliseksi ja muut ovat ajallisesti, alueellisesti ja menetelmällisesti yhteneviä, satunnaisuus-selitys ei ole enää realistinen.

Operatiivinen analyysi

Yhtenäinen modus operandi
Kaikissa tapauksissa ankkurin raahaus merenpohjassa kriittisen infrastruktuurin päällä.

Ajallinen klusteri
Neljä tapausta 15 kuukauden sisällä, joista kaksi vain viiden viikon välein vuoden 2024 lopussa.

Kohteen luonne
Sähkö- ja tietoliikennekaapelit ovat hybridioperaatioiden tyypillinen kohde, joka voi horjuttaa energiahuoltoa ja tietoliikenneyhteyksiä.

Maantieteellinen hajautus lähtöpisteissä
Kolme samasta venäläissatamasta, yksi toisesta venäläissatamasta, mutta silti yhtenäinen toiminta kohdealueella. Tämä vähentää havaitsemisriskiä ja voi olla osa suunniteltua operaatiotaktiikkaa.

Tekosarjan loppuminen
Tekojen täydellinen päättyminen Eagle S:n syytteiden noston jälkeen viittaa siihen, että riskin kasvu lopetti operaation.

Kaikki saatavilla oleva tekninen, tilastollinen ja operatiivinen näyttö viittaa vahvasti Venäjän osallisuuteen ja koordinoituun operaatioon. Yhteys Venäjän varjolaivastoon, lähtöpiste Ust-Lugassa kolmen aluksen kohdalla ja neljännen aluksen selkeä logistinen yhteys Venäjään tekevät satunnaisuus-hypoteesista käytännössä mahdottoman.

Se, että operaatio oli hajautettu useaan lähtöpisteeseen, sopii hyvin peitetoimintaan, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa havaintoa ja jäljitystä. Valtiollinen ohjaus on tässä kontekstissa todennäköisin selitys, sillä kohteena oli kriittinen infrastruktuuri ja operaatio toteutettiin järjestelmällisesti Itämeren strategisella alueella.

Toimeksianto kapteeneille on todennäköisimmin Venäjän valtiollisen toimijan, joko tiedustelun, sotilasjohdon tai muun turvallisuuselimen kautta satamissa tai muun operatiivisen kanavan kautta, ei varustamoiden normaalin kaupallisen toiminnan reittiä pitkin. Varustamot voivat olla mukana yhteistyössä tai toimia Venäjän kontrolloiman “varjolaivaston” osina, mutta satunnainen painostus yksittäistä varustamoa kohtaan ei selitä havaittua koordinaatiota.

Lasku
15 kuukauden (1,25 vuoden) ikkunalle. Poisson-prosessissa odotusarvo on μ = λ · 1,25, missä λ on vuotuinen “vahinkojen” perusriski (tapausta/vuosi). Todennäköisyys vähintään neljälle tapaukselle on:

P(N ≥ 4) = 1 − e^{−μ} · (1 + μ + μ²/2! + μ³/3!)

Taulukko ja kuvaaja “Poisson: Todennäköisyys vähintään 4 tapaukselle 15 kuukaudessa”. Pikapoiminnat taulukosta:

λ = 0.10/vuosi → P(≥4 / 15 kk) ≈ 8.7×10⁻⁸
λ = 0.20/vuosi → ≈ 1.7×10⁻⁶
λ = 0.50/vuosi → ≈ 3.8×10⁻⁵
λ = 1.00/vuosi → ≈ 4.9×10⁻⁴
λ = 2.00/vuosi → ≈ 0.0057 (0,57 %)

Jo kohtalaisen “korkeillakin” lähtöriskeillä (0.5–1 tapausta/vuosi) neljän tapauksen klusteri 15 kuukaudessa on äärimmäisen epätodennäköinen.