Tapaus Artic Sea - SecMeter

Kohtalokas matka alkoi

Arctic Sea irrottautui Pietarsaaren satamalaiturista aamuyöllä 22. heinäkuuta 2009 määränpäänään Algerian Béjaïa. Luotsi poistui aluksesta noin kymmenen kilometrin päässä satamasta, minkä jälkeen alus jatkoi matkaansa avomerelle.

Varhain 24. heinäkuuta 2009, perjantain vastaisena yönä, Arctic Sea joutui väitetyn kaappauksen kohteeksi Ruotsin aluevesillä Gotlannin ja Öölannin välisellä merialueella. Keskiyöllä vahtivuoroon olivat tulleet toinen perämies, matruusi ja mekaanikko.

Noin kello kolme yöllä alukselle saapui joukko mustiin asuihin pukeutuneita henkilöitä, joiden selässä oli teksti "policia". He kertoivat tarvitsevansa apua veneensä teknisen vian vuoksi ja pyysivät lupaa nousta alukseen.

Alukseen päästyään miehet uhkasivat miehistöä aseilla ja käskivät sen noudattaa tarkasti annettuja ohjeita. Miehistön kertomusten mukaan kaappaajat määräsivät aluksen muuttamaan kurssiaan ja ottivat haltuunsa navigointi- ja viestintälaitteet.

Kaappaajat sulkivat laivaradion, pahoinpitelivät miehistön jäseniä ja keräsivät heidän matkapuhelimensa. Tämän jälkeen yhteys alukseen katkesi, eikä varustamo enää saanut siihen yhteyttä. Tieto tapahtuneesta välittyi vasta myöhemmin, kun aluksen kapteeni onnistui lähettämään tekstiviestin laivayhtiölle haltuunsa saamallaan matkapuhelimella.

Noin kymmenen tuntia tapahtumien alkamisen jälkeen kapteeni lähetti viestin: "Lukittuina kajuutoissa. Minne seilaamme, mitä löysivät – emme tiedä."

Ruotsin poliisi sai tiedon tapahtumista Suomen keskusrikospoliisilta. Myöhemmin Ruotsin poliisi vahvisti, että aluksen liikkeissä oli havaittu useita poikkeavuuksia Itämerellä. Arctic Sea oli tehnyt useita jyrkkiä suunnanmuutoksia ja muita epätavallisia liikkeitä.

Rikosylikomisario Lars Henriksson kertoi keskusrikospoliisin saaneen varustamolta ilmoituksen tapahtumista tiistaina 28. heinäkuuta 2009. Samassa uutisessa laivayhtiön edustaja puolestaan kertoi ilmoittaneensa asiasta poliisille jo maanantaina 27. heinäkuuta. Tämä ero ilmoitusajankohdissa on herättänyt myöhemmin kysymyksiä tapahtumien kulusta. Lähde: (MTV3.fi 30.7.2009)

Julkisuudessa on sittemmin esitetty useita toisistaan poikkeavia tulkintoja tapahtumista. Keskeinen kiistakysymys on ollut, oliko kyse tavanomaisesta merirosvouksesta vai liittyivätkö tapahtumat mahdollisesti johonkin muuhun, kuten väitettyyn salakuljetukseen. Näitä väitteitä ei kuitenkaan ole pystytty julkisesti vahvistamaan, ja ne ovat jääneet spekulaatioiden tasolle.

Poliisi ei antanut tietoja kaappauksesta pääministerille

Valtiosihteeri Risto Volanen kertoi Suomen Kuvalehden artikkelissa, että poliisi oli hänen mukaansa pimittänyt Arctic Sea -tapaukseen liittyviä tietoja pääministeri Matti Vanhaselta. Volanen syytti poliisijohtoa epälojaalisuudesta pääministeriä kohtaan.

Volasen mukaan pääministeri Vanhanen joutui ottamaan kantaa Arctic Sea -tapaukseen puutteellisten tietojen varassa.

Volanen väitti, että poliisihallinto oli kesällä 2009 kieltäytynyt noudattamasta pääministerin ohjeita eikä ollut antanut hänelle tai hallitukselle kaikkia tapaukseen liittyviä tietoja.

Lisäksi Volanen arvosteli suomalaista tiedotusvälineistöä. Hänen mukaansa Suomessa ei ollut riittävän kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa. Volanen kuvasi tilannetta toteamalla, että "poliisi huoltaa omia luottotoimittajiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin." Lähde: (Suomen Kuvalehti 18.3.2011)

Arctic Sea katoaa

Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan viimeinen varma havainto Arctic Sea -aluksesta tehtiin sen sivuuttaessa Englannin kanaalin. Tuolloin alus oli rannikkovartioston mukaan antanut ilmoituksen, joka herätti epäilyksiä. Laivayhtiön johdon arvion mukaan aluksella olleet kaappaajat olivat edelleen miehistön mukana.

Myöhemmin Euroopan unionin merenkulkuviranomaiset arvioivat, että alus saattoi joutua toisen kaappauksen kohteeksi Portugalin edustalla heinäkuun lopussa. Arvio perustui siihen, että alus oli ilmoittanut myös Portugalin aluevesillä tapahtuneesta niin sanotusta merirosvohyökkäyksestä.

Kaapparit vaativat aluksesta lunnaita

Keskusrikospoliisi vahvisti 15. elokuuta 2009, että Arctic Sea -alukseen liittyen oli esitetty lunnasvaatimus Suomessa toimivalle varustamoyhtiölle. Varustamo kuitenkin kiisti, että siltä olisi vaadittu lunnaita.

Renaissance Insurance -vakuutusyhtiön apulaisjohtajan Vladimir Dushinin mukaan kaappaajien yhteyshenkilö soitti vakuutusyhtiölle 3. elokuuta 2009 ja vaati aluksesta sekä sen miehistöstä 1,5 miljoonan euron lunnaita. Vaatimuksen mukaan rahat oli maksettava käteisenä viiden päivän kuluessa. Mikäli vaatimukseen ei suostuttaisi tai asiasta ilmoitettaisiin poliisille, uhattiin miehistön jäseniä surmattavan yksi kerrallaan ja alus upotettavan.

Keskusrikospoliisi ei julkisuudessa kertonut lunnasvaatimuksen suuruutta eikä sitä, että vaatimus oli esitetty vakuutusyhtiölle. Keskusrikospoliisi tutki tapausta törkeänä kiristyksenä ja kaappauksena yhteistyössä Suomen, Ruotsin ja Maltan viranomaisten kanssa.

Tutkintaan osallistui lisäksi viranomaisia yli 20 muusta valtiosta. Tiedonvaihdossa hyödynnettiin Interpolin ja Europolin viestintäkanavia. Keskusrikospoliisin 15. elokuuta 2009 antaman tiedotteen mukaan yhteistyö Suomen, Ruotsin ja Maltan viranomaisten välillä oli aloitettu jo tutkinnan varhaisessa vaiheessa.

Myöhemmin valtionsyyttäjä päätti jättää syyttämättä henkilön, jonka epäiltiin soittaneen Arctic Sea -alukselta Suomeen useita kiristyspuheluita satelliittipuhelimella. Ratkaisun perusteena oli se, että hänet oli jo tuomittu samasta teosta Venäjällä. Valtionsyyttäjän mukaan teko oli tapahtunut osittain Suomessa ja kohdistunut suomalaiseen yhtiöön sekä Suomessa pysyvästi asuneeseen ulkomaalaiseen.

Valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen mukaan epäilty esitti puhelimitse 1,5 miljoonan euron lunnasvaatimuksen ja tuki vaatimustaan alukseen ja sen miehistöön kohdistuneilla uhkauksilla. Suomessa asiaa tutkittiin törkeän kiristyksen yrityksenä. Lähde: (Valtakunnansyyttäjänvirasto, syyttämättäjättämispäätös nro 13/08, asianro R 12/433.)

Arctic Sea löytyy

Kap Verden rannikkovartiosto ilmoitti havainneensa Arctic Sean noin 740 kilometriä saarivaltion pohjoispuolella kansainvälisillä vesillä. Venäjän Kap Verden -lähettiläs kiisti tiedon aluksi.

Myöhemmin venäläinen sotilasviranomainen vahvisti, että alus oli löydetty. Turvallisuussyihin vedoten sen tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan julkistettu. Tieto aluksen löytymisestä tuli julkisuuteen 17. elokuuta 2009 hieman kello 16 jälkeen.

Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov ilmoitti, että Arctic Sea oli löydetty Kap Verden läheisyydestä. Sevastopolista operoinut Venäjän laivaston saattaja Ladnyi pysäytti Arctic Sean Kap Verden saarten läheisyydessä maanantaina 17. elokuuta 2009.

Kaappaajat pidätetään

Venäjän laivaston operaatiossa aluksella olleet kahdeksan epäiltyä kaappaajaa otettiin kiinni ilman laukaustenvaihtoa. Pidätysten jälkeen epäiltyjä kuulusteltiin välittömästi Venäjän laivaston saattaja Ladnyilla.

Kuulusteluissa epäillyt kertoivat olleensa luonnonsuojelijoita, jotka harjoittelivat navigointia. He väittivät myös, että Arctic Sean kapteeni oli pitänyt heitä vastoin tahtoaan aluksella.

Aluksen yksitoistajäsenisen miehistön kerrottiin olevan hyvässä kunnossa. Kaappaajiksi epäillyt sekä suurin osa miehistöstä kuljetettiin Venäjän ilmavoimien Iljushin Il-76 -kuljetuskoneella Kap Verdellä sijaitsevan Salin saaren kautta Moskovaan. Kapteeni ja kolme miehistön jäsentä jäivät toistaiseksi alukselle.

Huomiota herätti tieto, että Kap Verdelle oli lähetetty kaikkiaan kolme Iljushin Il-76 -kuljetuskonetta. Viranomaiset eivät kertoneet julkisuudessa, mitä kahdella muulla koneella kuljetettiin tai palasivatko ne tyhjinä takaisin Venäjälle.

Kuljetuskoneiden suuri hyötykuorma synnytti myöhemmin spekulaatioita siitä, käytettiinkö niitä myös muun kuin henkilöstön kuljettamiseen. Julkisuudessa esitettiin arvioita mahdollisesta salaisesta lastista, mutta näitä väitteitä ei ole pystytty julkisesti vahvistamaan.

Moskovassa miehistön jäsenet eristettiin väliaikaisesti omaisistaan ja tiedotusvälineistä kuulusteluja varten. Kaappaajiksi epäillyt kuljetettiin nopeasti lentokentältä Lefortovon tutkintavankilaan. Miehistön omaiset ihmettelivät, miksi he eivät saaneet tavata läheisiään heti heidän saavuttuaan Moskovaan.

Venäjän turvallisuuspalvelu vapautti miehistön kuulusteluista 29. elokuuta 2009 noin kahden viikon eristämisen jälkeen. Miehistö matkusti Moskovasta Arkangeliin, missä omaiset olivat heitä vastassa. Arctic Sean kapteeni ja kolme miehistön jäsentä jäivät edelleen alukselle, jonka arvioitiin olevan matkalla Novorossijskin satamaan Mustallemerelle.

Viranomaisten mukaan mediaa harhautettiin tarkoituksellisesti

Venäjän Nato-lähettiläs Dmitri Rogozin kertoi myöhemmin, että Arctic Sea -operaation yhteydessä viranomaiset olivat tietoisesti harhauttaneet tiedotusvälineitä operaation suojaamiseksi.

Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukovin mukaan Venäjän viranomaiset saivat jo 24. heinäkuuta 2009 kello 23.00 Moskovan aikaa tiedon siitä, että Arctic Sea -alusta oli Ruotsin aluevesillä lähestynyt nopea kumivene. Serdjukovin mukaan veneessä oli neljä virolaista, kaksi latvialaista ja kaksi venäläistä.

Rogozinin mukaan tiedotusvälineille annettiin tarkoituksellisesti harhaanjohtavia tietoja, jotta Venäjän puolustusvoimien operaation todellinen luonne ja eteneminen eivät paljastuisi. Hän käytti tästä ilmaisua "kananruoan syöttäminen medialle".

Rogozinin mukaan Nato avusti Venäjää Arctic Sean seurannassa toimittamalla tietoja muun muassa aluksen kulkusuunnasta ja nopeudesta. Maltan meriturvallisuusviranomaisten mukaan Arctic Sea ei ollut missään vaiheessa viranomaisten tiedossa kadoksissa.

Venäjän viranomaiset ylistivät operaatiota

Tietojen julkistamisen jälkeen Rogozin kuvaili etsintä- ja pelastusoperaatiota onnistuneeksi. Hänen mukaansa operaatio osoitti, että Venäjä kykeni toimimaan nopeasti suojellakseen kansalaisiaan ja kansallisia etujaan myös kaukana omien aluevesiensä ulkopuolella. Rogozinin mukaan operaatio osoitti myös, että Venäjä pystyi tekemään yhteistyötä muiden kansainvälisten toimijoiden, myös Naton, kanssa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Spekulaatiot kiihtyivät

Arctic Sea -tapauksen ympärille alkoi nopeasti muodostua useita toisistaan poikkeavia selitysmalleja. Viranomaisten niukkasanaisuus ja Venäjän laivaston laaja etsintäoperaatio lisäsivät julkisuudessa epäilyjä siitä, että tapaukseen saattoi liittyä muutakin kuin tavanomainen merirosvous. Myös televisio-ohjelmissa ja tiedotusvälineissä esitettiin arvioita uudenlaisesta kansainvälisestä terrorismista ja mahdollisesta vaarallisesta lastista, jonka epäiltiin olevan peräisin Kaliningradista. Lähde: (Huomenta Suomi 14.8.2009.)

Eräiden arvioiden mukaan Arctic Sealle oli voitu lastata Kaliningradissa neljä X-55-risteilyohjusta, joiden määränpää olisi ollut Iran. Samoissa yhteyksissä esitettiin myös väitteitä, joiden mukaan aluksen kaappaus olisi ollut Israelin tiedustelupalvelu Mossadin peiteoperaatio. Näiden arvioiden mukaan operaatioon osallistuneet henkilöt eivät välttämättä tienneet todellista tehtäväänsä. Väitteitä ei kuitenkaan ole julkisesti vahvistettu.

Nimettömänä esiintynyt venäläinen asiantuntija arvioi, että Venäjällä toimiva laiton asekauppaverkosto saattoi toimia virallisen hallinnon ulkopuolella yhteistyössä Baltian alueen rikollisryhmien kanssa. Hänen mukaansa Arctic Sean lastina saattoi olla älypommeja tai X-55-tyyppisiä risteilyohjuksia. Myöskään näille väitteille ei ole esitetty julkisesti vahvistettua näyttöä.

X-55, joka tunnetaan myös nimillä KH-55 ja NATO-nimityksellä AS-15, on Neuvostoliitossa kehitetty pitkän kantaman strateginen risteilyohjus. Ohjus voidaan varustaa joko tavanomaisella tai ydinkärjellä, ja sen kantama on versiosta riippuen noin 2 000–3 000 kilometriä. Järjestelmä otettiin käyttöön 1980-luvulla strategisissa Tu-95MS- ja Tu-160-pommikoneissa.

Vuonna 2001 Ukraina myönsi, että maasta oli salakuljetettu laittomasti X-55-risteilyohjuksia Iraniin ja Kiinaan. Tapaus lisäsi myöhemmin epäilyjä siitä, että vastaavia ohjuksia saatettaisiin pyrkiä hankkimaan myös muita reittejä pitkin.

Israelin turvallisuusnäkökulmasta pitkän kantaman risteilyohjukset olisivat voineet merkittävästi vahvistaa Iranin sotilaallista suorituskykyä. Kiinan puolestaan arvioitiin olevan kiinnostunut erityisesti ohjusten teknologiasta oman asekehityksensä tueksi.

Julkisuudessa esitettiin myös arvioita siitä, että Iran olisi voinut pyrkiä hankkimaan ohjusjärjestelmiä epävirallisia kanavia pitkin. Samalla muistutettiin, että pelkkien ohjusten hankkiminen ei olisi riittänyt niiden käyttöönottoon ilman teknistä dokumentaatiota, huoltokalustoa ja koulutettua henkilöstöä.

Viron puolustusvoimien entinen komentaja Tarmo Kouts piti mahdollisena, että Arctic Sean lastina oli ohjuksia, ja arvosteli Venäjän viranomaisten antamia selityksiä epäuskottaviksi. Venäjän Nato-lähettiläs Dmitri Rogozin torjui väitteet ja kehotti Koutsia lopettamaan hänen mukaansa perusteettoman spekuloinnin. Aluksen miehistön välittämisestä vastannut Solchart Arkhangelsk puolestaan ilmoitti pitävänsä väitteitä salaisesta lastista täysin perättöminä.

Tapahtumat herättivät kansainvälistä huomiota

Arctic Sea -tapauksen kansainvälinen ulottuvuus vahvistui pian aluksen löytymisen jälkeen. Israelin presidentti Shimon Peres vieraili Venäjällä päivää myöhemmin ja keskusteli presidentti Dmitri Medvedevin kanssa useita tunteja suljettujen ovien takana. Peres kertoi myöhemmin The Times -lehdelle keskustelujen käsitelleen Venäjän asevientiä Israelille vihamielisiin valtioihin. Hänen mukaansa Israelilla oli tiedustelutietoja venäläisten aseiden kulkeutumisesta Iraniin, Syyriaan, Hamasille ja Hizbollahille.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen tapasi Venäjän pääministeri Vladimir Putinin Gdanskissa 1. syyskuuta 2009. Myös Arctic Sea oli keskustelujen aiheena. Vanhanen totesi tapaamisen jälkeen, että asiasta oli keskusteltu perusteellisesti, mutta ei halunnut kertoa yksityiskohtia. Hänen mukaansa tärkeintä oli varmistaa viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonvaihto. Lähde: (Helsingin Sanomat 2.9.2009.)

Syyskuussa 2009 myös Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu teki salaisen vierailun Moskovaan. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vierailun tarkoituksena oli keskustella Venäjän mahdollisista asetoimituksista Iraniin. Pääministerin kanslia ei kiistänyt vierailua. Lähteet: (The Times 11.9.2009; The Guardian 11.9.2009.)

Samaan aikaan Iran pyrki hankkimaan Venäjältä S-300PMU-1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä vahvistaakseen ilmapuolustustaan. Israel ja Yhdysvallat vastustivat toimituksia, koska niiden arvioitiin vaikeuttavan mahdollista sotilaallista iskua Iranin ydinlaitoksia vastaan. Myös tämä tausta lisäsi Arctic Sea -tapaukseen liittyneitä spekulaatioita mahdollisesta salaisesta aselastista.

Julkisuudessa esitettiin arvioita, joiden mukaan mahdollinen lasti olisi voitu kuljettaa Kaliningradista Arctic Sealla. Näitä väitteitä ei kuitenkaan ole vahvistettu virallisissa tutkimuksissa.

Venäjä kiisti ohjusväitteet

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti 8. syyskuuta 2009, ettei Arctic Sealla ollut S-300-ohjuksia. Hänen mukaansa aluksen lasti tutkittaisiin ja tutkimuksen tulokset julkaistaisiin avoimesti.

Seuraavana päivänä BBC kertoi Israelin tiedustelupalvelua lähellä olleeseen lähteeseen vedoten, että Israel olisi antanut Venäjälle vihjeen mahdollisesta Iraniin matkalla olleesta ohjuslastista. Väite lisäsi edelleen julkista keskustelua Arctic Sean todellisesta tehtävästä, mutta sitä ei ole myöhemminkään voitu vahvistaa julkisilla asiakirjoilla.

Brittiläinen asiantuntija kyseenalaisti ohjusväitteet

Brittiläinen merenkulun turvallisuusasiantuntija Nick Davis (Maritime Security Solutions) piti Arctic Sean kaappausta ensisijaisesti rikollisryhmän toteuttamana tekona eikä uskonut aluksella olleen salaista aselastia. Hänen mukaansa kaappauksesta epäillyt henkilöt olivat viranomaisten ennestään tuntemia pikkurikollisia.

Davisin mukaan väitteet salaisesta ohjuslastista perustuivat pääasiassa huhuihin ja vahvistamattomiin tietoihin. Hän arvioi myös, että Venäjän viranomaiset toteuttivat pelastusoperaation nopeasti ja tehokkaasti. Jo kuukautta aiemmin Davis oli BBC esittänyt arvion, jonka mukaan tapahtumien taustalla saattoi olla liiketoimintaan liittynyt kiista, jossa toinen osapuoli oli päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Lähteet: (BBC 12.8.2009; YLE 9.8.2009.)

Monikansallinen tutkintaryhmä aloitti työnsä

Arctic Sea -tapauksen rikostutkintaa varten perustettiin yhteinen tutkintaryhmä, johon osallistuivat Suomen, Ruotsin, Maltan, Viron ja Latvian tutkintaviranomaiset. Tutkintaryhmä tapasi Venäjän viranomaiset Vantaalla keskusrikospoliisin tiloissa 7.–8. lokakuuta 2009. Kokouksessa käytiin läpi kerättyä tutkinta-aineistoa ja sovittiin jatkotoimista.

Keskusrikospoliisi pääsi marraskuussa 2009 kuulemaan Moskovassa sekä kaappauksesta epäiltyjä että aluksen miehistön jäseniä. Tutkinnan tässä vaiheessa viranomaisten käsityksen mukaan kaappausta oli valmisteltu pitkään, eikä kaikkia siihen osallistuneita henkilöitä ollut vielä tavoitettu.

Aluksen luovuttaminen pitkittyi

Venäjän syyttäjänviraston tutkimuskomitean viestintäjohtaja Vladimir Markin ilmoitti syyskuussa 2009, että Arctic Sean tutkinta oli päättymässä. Hänen mukaansa tutkimuskomitean jäsenet olivat tutkineet aluksen perusteellisesti, eikä lastista ollut löytynyt muuta kuin puutavaraa.

Arctic Sea oli tarkoitus luovuttaa omistajalleen Kanariansaarilla. Luovutus kuitenkin viivästyi, kun Espanja ei myöntänyt alukselle lupaa saapua Las Palmasin satamaan. Espanjan viranomaisten mukaan alus ei ollut enää merikelpoinen ja tarvitsi korjauksia ennen satamaan pääsyä. Lisäksi Espanja edellytti, että joku sitoutuisi vastaamaan mahdollisista korjauskustannuksista.

Suomalainen varustamoyhtiö Solchart Management puolestaan ilmoitti, ettei Venäjän viranomaisten kanssa ollut mahdollista tehdä yhteistyötä ja että yhteydet viranomaisiin olivat katkenneet.

Arctic Sea pysyi useita viikkoja ankkurissa Gibraltarin läheisyydessä. Lopulta päätettiin, että alus luovutetaan omistajalleen Maltan aluevesien ulkopuolella. Maltan viranomaiset tarkastivat aluksen ennen sen hinaamista satamaan korjauksia varten.

Arctic Sea luovutettiin omistajalleen 29. lokakuuta 2009. Samalla aluksen neljä miehistön jäsentä pääsivät palaamaan kotiinsa Venäjälle. Lähteet: (YLE 23.10.2009, 27.10.2009; MTV3 23.10.2009, 27.10.2009; Helsingin Sanomat 27.10.2009 ja 30.10.2009.)

Tutkinnan uusia suuntia

Sunday Timesin mukaan yksi kaappauksesta tuomituista henkilöistä kertoi myöhemmin, että venäläinen liikemies Vladimir Yarovoi oli palkannut hänet tarkkailemaan Itämeren jätevesipäästöjä. Samassa yhteydessä kaappauksesta tuomitut pitivät edelleen kiinni väitteestään, että he olivat ympäristöaktivisteja eivätkä merirosvoja.

Lehden mukaan Dmitri Savin kertoi Yarovoin suunnitelleen GreenHouse-nimisen ympäristöjärjestön perustamista ja luvanneen hänelle 4 000 euron kuukausipalkan ympäristön tarkkailusta. Väitteitä ei kuitenkaan ole vahvistettu riippumattomissa tutkimuksissa. Lähde: (Sunday Times 8.11.2009.)

Poliisi tutki myös liiketoimintaan liittyviä motiiveja

Keskusrikospoliisi ilmoitti selvittävänsä mahdollisuutta, että kaappauksen taustalla olisi ollut varustamon liiketoimintaan liittynyt kiista. Tutkinnassa pyrittiin selvittämään, oliko kaappareiden todellisena kohteena Arctic Sean omistajayhtiön toimitusjohtaja Viktor Matvejev.

Matvejev muutti Sveitsiin joulukuussa 2009, eikä keskusrikospoliisi tavoittanut häntä tämän jälkeen. Lähteet: (Nelonen 21.2.2010; Helsingin Sanomat 21.2.2010; Taloussanomat 22.2.2010.)

Arctic Sea vaihtoi omistajaa

Arctic Sea myytiin helmikuussa 2010 uudelle omistajalle. Myöhemmin julkisuuteen tuli tieto, että aluksen osti kanadalainen Great Lakes Feeder Lines noin 1,8 miljoonalla eurolla. Yhtiö liikennöi Kanadan ja Yhdysvaltojen satamien välillä. Lähteet: (Maritime Bulletin 27.2.2010; Iltalehti 27.2.2010; Helsingin Sanomat 27.2.2010; Kauppalehti 6.5.2010.)

Iranin ohjuskauppa lisäsi kiinnostusta tapaukseen

Vuonna 2010 Venäjän ja Iranin välinen S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä koskenut sopimus pysyi kansainvälisen huomion kohteena. Iran halusi vahvistaa ilmapuolustustaan, kun taas Israel ja Yhdysvallat vastustivat toimituksia, koska niiden arvioitiin vaikeuttavan mahdollista iskua Iranin ydinlaitoksia vastaan.

Kesällä 2010 Venäjällä annettiin ristiriitaisia viestejä sopimuksen tulevaisuudesta. Lopulta Venäjä päätti syksyllä 2010 perua S-300-järjestelmien toimituksen Iranille. Tämä tausta lisäsi kiinnostusta Arctic Sea -tapaukseen liittyneisiin väitteisiin mahdollisesta salaisesta aselastista, mutta julkisuudessa ei ole esitetty vahvistettua näyttöä siitä, että aluksella olisi kuljetettu ohjuksia.

Oikeudenkäynnit Venäjällä

Venäläinen tutkintalautakunta sai tutkintansa valmiiksi vuonna 2010 ja siirsi asian syyttäjänvirastolle. Syytenimikkeenä oli merirosvous.

Kaksi epäiltyä tunnusti syyllisyytensä ja sai viiden ja seitsemän vuoden vankeusrangaistukset. Myöhemmin Arkangelin alueoikeus tuomitsi kuusi muuta syytettyä 7–12 vuoden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin merirosvouksesta. Lähteet: (Helsingin Sanomat 18.11.2010; Russian Voice, Aamulehti, Kainuun Sanomat ja Satakunnan Kansa 24.3.2011.)

Venäjän oikeusapupyyntö Viroon

Venäjä pyysi oikeusapua Virolta ja halusi kuulustella entistä tiedusteluviranomaista Eerik-Niiles Krossia. Yksi tuomituista, Dmitri Savins, väitti oikeudessa Krossin olleen koko operaation tilaaja. Aiemmissa kertomuksissaan Savins oli kuitenkin nimennyt toimeksiantajaksi liikemies Vladimir Yarovoin, minkä vuoksi hänen lausuntonsa herättivät epäilyksiä.

Kross tunnettiin Virossa entisenä tiedusteluviranomaisena ja näkyvänä Venäjän-politiikan kriitikkona. Tämän vuoksi Venäjän oikeusapupyyntö sai Virossa runsaasti julkista huomiota. Lähteet: (Helsingin Sanomat 10.12.2011; Uusi Suomi 11.12.2011.)

Tapauksen avoimet kysymykset

Arctic Sea -tapauksen taustoista on esitetty vuosien varrella useita toisistaan poikkeavia tulkintoja. Espanjalainen syyttäjä José González arvioi Wikileaksissa julkaistujen diplomaattiasiakirjojen mukaan, että tapaus saattoi liittyä kansainväliseen aseiden salakuljetukseen.

Julkisuudessa käytettävissä olevan aineiston perusteella kaikkia tapahtumien yksityiskohtia ei kuitenkaan ole voitu vahvistaa. Tämän vuoksi Arctic Sea on edelleen yksi 2000-luvun kiistellyimmistä ja eniten keskustelua herättäneistä merenkulun rikostapauksista.

Iran jatkoi ohjusteknologian hankintaa

Norjan turvallisuuspalvelun mukaan Iran pyrki vielä myöhemminkin hankkimaan ohjusteknologiaa ulkomailta. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat kaksikäyttöteknologia sekä Norjan puolustusteollisuuden valmistamat ohjusjärjestelmien komponentit. Lähde: (Business Insider 28.2.2011.)

Miksi Venäjä reagoi tapaukseen tavalla, joka oli poikkeuksellinen verrattuna aluksen kokoon, viralliseen lastiin ja väitettyyn rikokseen?

Tähän kysymykseen ei ole julkisesti hyväksyttyä vastausta. Virallinen tutkinta päätyi merirosvouteen, mutta tapauksen yksityiskohdat, viranomaisten toiminta ja myöhemmät ristiriidat ovat jättäneet tilaa spekulaatioille. Siksi Arctic Sea -tapaus on edelleen yksi merenkulun tunnetuimmista ratkaisemattomista arvoituksista.

Lähteet:

BBC 8.9.2009HS.fi 30.8.2009,7.9.2009, 15.9.2009

Iltalehti 22.9.2009

Iltasanomat.fi 13.8.2009, HS.fi 14.8.2009, 17.8.2009, 28.8.2009, 8.9.2009

kauppalehti.fi 19.8.2009

Moskova.info 14.8.2009MTV3.fi 30.7.2009, 31.7.2009, 14.8.2009, 15.8.2009, 17.8.2009, 18.8.2009, 20.8.2009

Poliisin tiedotteet 15.8.2009, 18.8.2009, 09.10.2009

RIA Novosti 16.9.2009The Times 6.9.2009

uusisuomi.fi 3.9.2009, 12.10.2009

YLE.fi 13.8.2009, 15.8.2009, 17.8.2009, 18.8.2009, 20.8.2009, 8.9.2009, 10.9.2009, 16.9.2009, 18.9.2009