Valtion tukema terrorismi

Mitä tarkoitetaan valtioterrorismilla ja valtion tukemalla terrorismilla?

Valtioterrorismi ja valtion tukema terrorismi ovat käsitteitä, joilla kuvataan valtion suoraan tai välillisesti käyttämää väkivaltaa, pelottelua ja painostamista poliittisten, sotilaallisten tai strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Käsitteille ei ole yhtä kansainvälisesti hyväksyttyä ja kaikkia tilanteita kattavaa oikeudellista määritelmää. Tämän vuoksi niiden käyttö edellyttää tapauskohtaista arviointia. Erityisesti valtiollisen hybridivaikuttamisen yhteydessä raja sabotaasin, tiedustelupalvelun peiteoperaation, valtion tukeman terrorismin ja avoimen sotilaallisen voimankäytön välillä voi olla hyvin ohut.

Valtioterrorismilla tarkoitetaan yleisesti toimintaa, jossa valtio itse käyttää tai organisoi väkivaltaa, vakavan väkivallan uhkaa tai muuta tarkoituksellista pelottelua väestöä, yhteiskuntaa tai toista valtiota vastaan poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Valtioterrorismissa toimeksiantajan ja toiminnan välinen yhteys voi olla suora. Operaation voivat toteuttaa esimerkiksi valtion asevoimat, turvallisuuspalvelut, tiedusteluorganisaatiot tai muut valtion määräysvallassa toimivat rakenteet.

Valtioterrorismia ei kuitenkaan pidä rinnastaa automaattisesti kaikkeen valtion harjoittamaan laittomaan voimankäyttöön. Terrorismille tyypillinen erityispiirre on väkivallan tai sen uhan käyttäminen myös laajempien psykologisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Tavoitteena ei tällöin ole ainoastaan konkreettisen kohteen tuhoaminen, vaan myös pelon, epävarmuuden ja painostusvaikutuksen synnyttäminen.

Valtion tukemassa terrorismissa valtio ei välttämättä itse toteuta operaatiota näkyvästi. Valtio voi sen sijaan käyttää välikäsiä eli proxy-toimijoita ja esimerkiksi rahoittaa, aseistaa, kouluttaa, ohjata, rekrytoida, suojella tai muutoin mahdollistaa niiden toimintaa.

Valtion tukeman toiminnan keskeinen etu toimeksiantajalle on kiistettävyys. Mitä useampia välikäsiä operaation toimeksiantajan ja käytännön toteuttajan välillä on, sitä vaikeampaa valtion osallisuutta on osoittaa rikosoikeudellisesti.

Tämä tekee valtion tukemasta terrorismista ja hybridisabotaasista erityisen vaikean haasteen oikeusvaltiolle. Proxy-toimijoiden käyttö vaikeuttaa attribuutiota.

Hybriditoiminnassa valtion ei tarvitse lähettää omaa virkamiestään tai sotilastaan tekemään sabotaasia toisen valtion alueelle. Toimeksiantoketjun tarkoituksellinen pirstominen mahdollistaa sen, että kiinni jäänyt henkilö voidaan nähdä ulospäin vain tavallisena rikollisena, vaikka operaatio palvelisi valtiollista strategista tavoitetta.

Tästä seuraa olennainen ero rikosoikeudellisen ja kansallisen turvallisuuden arvioinnin välillä. Rikosoikeudenkäynnissä arvioidaan, voidaanko tietyn henkilön syyllisyys ja osallisuus tiettyyn rikokseen osoittaa vaadittavalla näyttökynnyksellä.

Kansallisen turvallisuuden attribuutiossa arvioidaan laajempaa kokonaisuutta, kuten toimijan tunnettuja menetelmiä, motiivia, kyvykkyyttä, kohteiden valintaa, tiedustelutietoa, teknistä näyttöä, yhteysverkostoja, tapahtumien ajoitusta ja samankaltaisten operaatioiden muodostamaa kokonaisuutta.

Keskeinen kysymys ei tällaisessa tilanteessa ole vain se, kuka fyysisesti toteutti teon, vaan kuka sen organisoi, rahoitti, mahdollisti tai ohjasi ja mitä strategista tavoitetta teko palveli.

Venäjän Suomeen kohdistama uhkailu on koventunut ja valtioterrorismin uhka kasvanut?
Venäjän poliittisen johdon, turvallisuushallinnon ja muiden korkea-arvoisten vaikuttajien Suomeen kohdistama retoriikka on muuttunut viime vuosina aikaisempaa selvästi vihamielisemmäksi ja uhkaavammaksi.

Muutos voimistui Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa helmikuussa 2022 ja Suomen päätettyä hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi liittyi puolustusliittoon 4.4.2023.

Venäläisissä lausunnoissa Suomea on uhattu sotilaallisilla ja ”sotilasteknisillä” vastatoimilla, joukkojen ja asejärjestelmien lisäämisellä Suomen lähialueille sekä yksittäisissä erityisen jyrkissä kannanotoissa iskuilla Suomen alueella sijaitseviin kohteisiin ja jopa Suomen valtiollisen olemassaolon vaarantumisella.

Samanaikaisesti Venäjän Eurooppaan kohdistama hybriditoiminta on muuttunut aikaisempaa aggressiivisemmaksi. Euroopan unionin ja Naton mukaan siihen kuuluu muun muassa sabotaasia, väkivallantekoja, kyberoperaatioita, elektronista häirintää, informaatiovaikuttamista, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa toimintaa ja proxy- eli välikäsitoimijoiden käyttöä.

Kysymys ei siksi enää ole vain siitä, käyttääkö Venäjä Suomeen kohdistuvaa uhkaavaa retoriikkaa. Olennaisempaa on arvioida, missä määrin Venäjän valtiollinen hybriditoiminta on jo muuttunut fyysiseksi sabotaasiksi ja väkivallaksi sekä missä olosuhteissa tällainen toiminta voi saada valtion tukeman terrorismin tai valtioterrorismin tunnuspiirteitä.

Venäjän Suomea koskeva retoriikka on virallisen arvion mukaan koventunut
Valtioneuvoston kanslian maaliskuussa 2026 julkaisemassa katsauksessa todetaan Venäjän Suomea koskevan viestinnän muuttuneen vuoden 2025 aikana aiempaa pilkallisemmaksi ja vihamielisemmäksi.

Katsauksen mukaan muutos liittyy erityisesti Suomen toimintaan Nato-jäsenenä, puolustuskyvyn vahvistamiseen ja presidentti Alexander Stubbin näkyvään rooliin Ukrainaa koskevassa kansainvälisessä keskustelussa.

Valtioneuvoston kanslia korostaa, että informaatiovaikuttaminen on tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin, käyttäytymiseen ja yhteiskunnan toimintakykyyn.

Venäjän uhkailua ei siten pidä automaattisesti tulkita ilmoitukseksi välittömästi toteutettavasta sotilaallisesta suunnitelmasta, mutta sitä ei voida pitää myöskään merkityksettömänä retoriikkana. Uhkailu itsessään voi toimia painostamisen ja informaatiovaikuttamisen välineenä.

Keskeisiä Venäjän johdon Suomeen kohdistamia uhkauksia

Vladimir Putin, Venäjän presidentti
Putin on yhdistänyt Suomen Nato-jäsenyyden Venäjän sotilaallisiin vastatoimiin. Jo vuonna 2022 hän totesi, ettei Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys itsessään muodostanut Venäjälle samanlaista ongelmaa kuin Ukraina, mutta varoitti Venäjän vastaavan, jos Naton sotilaallista infrastruktuuria tai joukkoja sijoitettaisiin maiden alueelle.

Joulukuussa 2023 Putin sanoi Suomen Nato-jäsenyyden johtavan venäläisten sotilasyksiköiden keskittämiseen Suomen lähialueille ja uuden sotilaspiirin perustamiseen. Maaliskuussa 2024 hän ilmoitti Venäjän sijoittavan Suomen rajan läheisyyteen joukkoja ja asejärjestelmiä.

Dmitri Medvedev, turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja ja entinen presidentti
Medvedev on profiloitunut yhtenä aggressiivisimmista Venäjän ylimmän johdon edustajista. Syyskuussa 2025 hän syytti Suomea valmistautumisesta sotaan Venäjää vastaan ja väitti Suomen rakentuvan Naton hyökkäyksen sillanpääasemaksi. Hän varoitti vastakkainasettelun voivan johtaa Suomen valtion romahtamiseen.
Elokuussa 2026 Medvedev hyökkäsi lisäksi henkilökohtaisesti presidentti Stubbia vastaan tämän tuettua Ukrainan mahdollisuuksia tehdä iskuja syvälle Venäjän alueelle. Henkilökohtaiset solvaukset eivät itsessään ole turvallisuusuhka, mutta ne kuvaavat Venäjän Suomea ja Suomen valtiojohtoa koskevan viestinnän aggressiivistumista.

Dmitri Peskov, Kremlin tiedottaja
Suomen liittyessä Natoon huhtikuussa 2023 Peskov ilmoitti Venäjän joutuvan toteuttamaan vastatoimia oman turvallisuutensa takaamiseksi. Hän kuvasi Suomen jäsenyyttä Venäjän turvallisuuteen kohdistuvaksi tunkeutumiseksi ja totesi Venäjän vastauksen riippuvan siitä, millaisia Nato-joukkoja ja sotilaallista infrastruktuuria Suomeen sijoitettaisiin. Peskovin lausunnoilla on erityinen painoarvo, koska hän toimii Kremlin virallisena tiedottajana.

Marija Zaharova, ulkoministeriön tiedottaja
Zaharova on käyttänyt toistuvasti ilmaisua ”sotilastekniset vastatoimet”. Kesäkuussa 2026 hän reagoi Suomen ydinaseita koskevan lainsäädännön muutoksiin väittämällä niiden synnyttävän todellisia uhkia Venäjän kansalliselle turvallisuudelle. Hänen mukaansa Venäjä toteuttaisi Suomen ratkaisujen johdosta poliittisia ja sotilasteknisiä vastatoimia. Kyse oli Venäjän ulkoministeriön virallisesta kannanotosta, ei yksittäisen kommentaattorin mielipiteestä.

Sergei Šoigu, turvallisuusneuvoston sihteeri, entinen puolustusministeri
Šoigu ilmoitti puolustusministerinä Venäjän vahvistavan joukkojaan länsirajoillaan Suomen Nato-jäsenyyden vuoksi.
Elokuussa 2023 hän kuvasi Suomen Nato-jäsenyyttä vakavaksi epävakautta lisääväksi tekijäksi ja yhdisti sen Leningradin ja Moskovan sotilaspiirien muodostamiseen sekä Venäjän läntisten joukkojen vahvistamiseen. Venäjä ilmoitti maaliskuussa 2024 vahvistaneensa sotilaallista voimaansa läntisillä ja luoteisilla alueilla vastauksena Naton toimintaan.

Aleksandr Gruško, varaulkoministeri
Gruško ilmoitti Suomen liittyessä Natoon, että Venäjä ryhtyisi tarvittaviin sotilasteknisiin varotoimiin, jos Naton sotilaallinen toiminta Suomen alueella lisääntyisi. Hän sanoi myös Venäjän tarkkailevan erityisesti mahdollisten ulkomaisten joukkojen sijoittamista Suomeen.

Nikolai Patrušev, presidentin avustaja ja Venäjän turvallisuuspoliittisen eliitin keskeinen vaikuttaja
Patrušev väitti maaliskuussa 2025 Suomen muuttuvan Nato-jäsenyyden seurauksena mahdollisen Venäjään kohdistuvan aggression sillanpääasemaksi. Hän yhdisti tämän Venäjän sotilaallisen voiman vahvistamiseen maan luoteisilla alueilla ja varoitti Suomen osallistuvan hänen mukaansa ”vaaralliseen peliin”.

Andrei Kartapolov, duuman puolustusvaliokunnan puheenjohtaja
Syyskuussa 2025 Kartapolov varoitti Suomen johdon politiikan voivan johtaa ”traagisiin seurauksiin” ja ilmoitti Venäjän olevan valmis erilaisiin skenaarioihin. Institute for the Study of Warin ja Critical Threats Projectin arviossa Kartapolovin ja muiden korkea-arvoisten venäläispoliitikkojen samaan aikaan esittämiä lausuntoja tarkasteltiin osana laajempaa ja koordinoitua Suomeen kohdistuvaa uhkaviestintää.

Vladimir Džabarov, liittoneuvoston ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja
Džabarov esitti 25. elokuuta 2026 yhden suorimmista viime vuosien julkisista Suomen alueeseen kohdistuneista isku-uhkauksista. Hänen mukaansa Suomi olisi yksi ensimmäisistä iskukohteista, jos Venäjä toteuttaisi laajan sotilasoperaation ”epäystävällisiä valtioita” vastaan. Džabarov sanoi lisäksi, että Suomessa Ukrainalle drooneja valmistavista yrityksistä tulisi Venäjän iskukohteita, ja käytti Suomen tulevaisuudesta poikkeuksellisen uhkaavaa kieltä.

Sergei Lavrov, ulkoministeri
Lavrov on sijoitettava hieman eri kategoriaan, sillä hänen jyrkimmät lausuntonsa ovat yleensä maltillisempia ja kohdistuneet Natoon kokonaisuutena eivätkä yksinomaan Suomeen. Elokuun lopussa 2026 Lavrov kuvasi Naton lisääntyvää sotilaallista toimintaa arktisella alueella suoraksi uhaksi Venäjän turvallisuudelle ja varoitti aseellisen yhteenoton sekä mahdollisesti katastrofaalisten seurausten riskistä. Suomi kuuluu Nato-jäsenenä tähän pohjoiseen turvallisuusympäristöön, mutta lausuntoa ei tule tulkita yksinomaan Suomelle osoitettuna uhkauksena.

Uhkaavan retoriikan rinnalla on konkreettinen ja jatkuva hybridikampanja
Euroopan unionin neuvosto totesi maaliskuussa 2026 Venäjän ja sen proxyjen toteuttavan EU, sen jäsenvaltioita ja kumppaneita vastaan jatkuvia, koordinoituja ja pitkäaikaisia hybridikampanjoita.

EU luettelee käytettyihin menetelmiin muun muassa sabotaasin, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvan toiminnan, haitalliset kyberoperaatiot, informaatiomanipulaation, vaalivaikuttamisen ja muuttoliikkeen välineellistämisen.

NATO on puolestaan todennut Venäjän toteuttavan euroatlanttisella alueella voimistuvaa hybridikampanjaa myös proxy-toimijoiden välityksellä. Naton mukaan keinovalikoimaan kuuluu sabotaasia, väkivallantekoja, kyber- ja elektronista häirintää sekä disinformaatiota. Hybridikampanjan olemassaoloa ei siis enää arvioida pelkästään hypoteesina.

Suomessa Venäjään virallisesti yhdistettyjä vaikuttamisen muotoja
Vahvinta julkista näyttöä Venäjän Suomeen kohdistamasta konkreettisesta hybridivaikuttamisesta on usealla osa-alueella.

Välineellistetty maahantulo
Elokuun 2023 jälkeen Venäjältä saapui Suomeen yli 1 300 kolmansien maiden kansalaista ilman Suomeen vaadittavaa viisumia.
Suomen viranomaisten mukaan oli selvää, että maahantulo tapahtui vieraan valtion viranomaisten tai muiden toimijoiden vaikutuksesta. Hallitus on kuvannut välineellistettyä maahantuloa keinoksi painostaa Suomea, ja Suomen ja Venäjän maarajan rajanylityspaikat ovat edelleen suljettuina. Viranomaiset arvioivat ilmiön uudelleen käynnistymisen riskin edelleen korkeaksi.

GNSS- ja muu elektroninen häirintä
Traficom ilmoitti huhtikuussa 2026 satelliittinavigoinnin ja matkaviestinverkkojen häiriöiden lisääntyneen. Traficomin mittausten mukaan häiriöt ovat lähtöisin Venäjän alueelta ja liittyvät Venäjän käyttämään niin sanottuun omasuojahäirintään.
Traficom korostaa samalla tärkeää attribuutioperiaatetta: mittaustiedot osoittavat häirinnän lähtöalueen ja laajuuden, mutta eivät itsessään osoita häirinnän tarkoitusta.

Kyberoperaatiot
EU ilmoitti heinäkuussa 2026 Venäjän käyttävän haitallisissa kybertoimissaan laajaa ekosysteemiä, johon kuuluu sekä valtiollisia että ei-valtiollisia toimijoita tiedustelupalveluista kyberrikollisiin, haktivisteihin ja yksityisiin yrityksiin.

EU nimesi Venäjän FSB 16. keskuksen useita kyberuhkaryhmiä hallitsevaksi toimijaksi ja totesi FSB toteuttamiin operaatioihin kuuluneen valtiollisiin verkkoihin tunkeutumista sekä kriittisen infrastruktuurin sabotointia. Suomi mainittiin toiminnan kohteeksi joutuneiden valtioiden joukossa.

Informaatiovaikuttaminen
Valtioneuvoston kanslian mukaan Venäjä on Suomen keskeinen valtiollisen informaatiovaikuttamisen lähde. Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen Venäjä on alkanut kohdella Suomea viestinnässään samalla aggressiivisella tavalla kuin muita Nato-maita.

Sabotaasin kohdalla on tehtävä tärkeä ero
Venäjän eurooppalaiseen hybridikampanjaan sisältyy kiistatta sabotaasia ja proxy-toimijoiden käyttöä. EU ja NATO sanovat tämän suoraan.

Suomen kohdalla julkinen viranomaistieto on kuitenkin tarkempi. Supo totesi Kansallisen turvallisuuden katsauksen 2026 yhteydessä, ettei Suomeen ollut siihen mennessä kohdistunut muiden Euroopan maiden tapaan Venäjään yhdistettyjä sabotaasi-iskuja. Supo totesi myös, ettei paljon huomiota saaneissa Itämeren kaapelivaurioissa ollut julkista näyttöä Venäjän valtiollisesta vaikuttamisesta.

Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että sabotaasin uhkaa Suomessa voitaisiin pitää merkityksettömänä. Suomi on osa samaa eurooppalaista toimintaympäristöä, jossa EU ja NATO ovat tunnistaneet Venäjän toteuttamia ja tukemia sabotaasi- ja väkivaltaoperaatioita.

Turvallisuusanalyysissä on siksi erotettava yksittäisen tapahtuman attribuutio ja laajemman valtiollisen kampanjan attribuutio toisistaan. Hybriditoimintaa ei voida arvioida pelkästään rikosoikeudellisella näyttökynnyksellä.

Tämä ero on keskeinen valtiollisten hybridioperaatioiden ymmärtämisessä. Rikosoikeudessa on pystyttävä osoittamaan tietyn henkilön rikosoikeudellinen vastuu riittävällä näytöllä. Kansallisen turvallisuuden analyysissä kysymys on laajemmasta kokonaisuudesta.

Attribuutiossa voidaan tarkastella esimerkiksi toimijan tunnettua toimintamallia, strategisia tavoitteita, kyvykkyyttä, kohteiden valintaa, tiedustelutietoa, teknistä näyttöä, rahoitus- ja yhteysverkostoja, proxy-toimijoita sekä tapahtumien ajallista ja maantieteellistä kokonaisuutta.

Hybriditoiminnan onnistunut attribuutio ei edellytä, että koko komentoketju valtion poliittiseen johtoon asti kyetään todistamaan rikosoikeudenkäynnissä. Rikosoikeudellinen vastuu, tiedustelullinen attribuutio ja kansainvälisoikeudellinen valtiovastuu ovat eri kysymyksiä ja niiden näyttökynnykset ovat erilaisia.

Operaatiota johtanut tiedustelu-upseeri tai muu valtion virkamies voidaan ainakin periaatteessa saada rikosoikeudelliseen vastuuseen käskemisestä, yllytyksestä, avunannosta tai muusta osallisuudesta, jos toimeksiantoketjusta saadaan riittävä näyttö ja tuomioistuimella on toimivalta. Tämä ei ole vain teoriaa. Esimerkiksi Yhdysvallat on nostanut rikossyytteitä nimettyjä Venäjän GRU:n upseereita vastaan valtiollisiksi arvioiduista kyberoperaatioista.

Venäjän valtiota itseään ei normaalisti panna rikosoikeudellisesti syytteeseen suomalaisessa rikosprosessissa samaan tapaan kuin luonnollista henkilöä. Valtion vastuuta käsitellään ensisijaisesti kansainvälisen oikeuden valtiovastuun, diplomaattisen attribuution, vastatoimien ja pakotteiden kautta. EU on esimerkiksi nimennyt ja sanktioinut suoraan GRU:n yksiköitä ja niiden henkilöstöä hybriditoiminnasta.

NATO toteaa Venäjän käyttävän hybridikampanjassaan proxy-toimijoita, ja EU tunnistaa Venäjän kybertoiminnassa verkoston, jossa valtiolliset turvallisuuspalvelut toimivat yhdessä rikollisten, haktivistien ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden kanssa.

Tämän vuoksi yksittäisen operaation rikosoikeudellisen toimeksiantoketjun jääminen todistamatta ei itsessään kumoa tiedustelullista tai strategista attribuutiota.

Käänteisesti sekään ei oikeuta nimeämään jokaista tulipaloa, kaapelivauriota, tietoliikennehäiriötä tai muuta rikosta Venäjän operaatioksi ilman tapauskohtaista näyttöä. Molempia periaatteita tarvitaan samanaikaisesti.

Onko terrorismin uhka Suomessa noussut?
Suomen yleinen terrorismin uhkataso on vuonna 2026 tasolla 3/5 eli kohonnut. Supon päällikkö Juha Martelius totesi eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan julkisessa kuulemisessa maaliskuussa 2026, että todennäköisin terrori-iskun uhka Suomessa tulee edelleen äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavista yksittäisistä henkilöistä ja pienryhmistä. Suomen yleistä terrorismin uhkatasoa ei siis pidä käyttää mittarina Venäjän valtiolliselle hybriditoiminnalle.

Suomen viranomaiset eivät ole julkaisseet erillistä Venäjään tai valtioterrorismiin liittyvää numeerista terrorismin uhkatasoa. Kyse on osittain eri uhkakategorioista.

Valtioterrorismi ja valtion tukema terrorismi ovat käsitteinä oikeudellisesti ongelmallisia
YK-järjestelmässä ei ole edelleenkään yhtä yleisesti hyväksyttyä kaiken kattavaa terrorismin oikeudellista määritelmää. UNODC toteaa, ettei kansainvälisessä oikeudessa ole yhtä yleisesti hyväksyttyä terrorismin määritelmää.

Yleisellä tasolla terrorismissa voidaan kuitenkin nähdä väkivallan tai väkivallan uhkan käyttäminen pelon synnyttämiseksi ja poliittisen tai ideologisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Valtion tukemasta terrorismista voidaan puhua tilanteessa, jossa valtio esimerkiksi organisoi, rahoittaa, ohjaa, mahdollistaa tai käyttää välikäsiä väkivaltaisessa toiminnassa, jonka tavoitteena on pelotella väestöä tai pakottaa toinen valtio muuttamaan politiikkaansa.

Raja tiedustelupalvelun peiteoperaation, hybridisabotaasin, valtion tukeman terrorismin ja avoimen sotilaallisen voimankäytön välillä voi tällaisessa toimintaympäristössä olla käytännössä hyvin ohut.

Euroopassa käytetään jo käsitettä valtion tukema terrorismi
Käsitteen soveltaminen Venäjän toimintaan ei ole enää vain tutkijoiden tai poliittisten kommentaattorien keskustelua. Euroopan parlamentti totesi vuonna 2025 hyväksytyssä päätöslauselmassa, että joukko Venäjän EU vastaan toteuttamia sabotaasi- ja hybriditoimia merkitsee valtion tukemaa terrorismia, vaikka toiminta jäisi aseellisen hyökkäyksen kynnyksen alapuolelle.

Kyseessä on Euroopan parlamentin poliittinen arvio, ei kansainvälisen tai kansallisen tuomioistuimen oikeudellinen ratkaisu. Keskustelu on kuitenkin vuoden 2026 aikana edennyt edelleen.

EU ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas totesi 2.9.2026 Leipzig/Hallen lentoasemaan liittyneen räjähteillä varustetun droonioperaation sisältäneen valtion tukeman terrorismin tunnusmerkkejä. Saksa on yhdistänyt tapauksen Venäjään. Venäjä kiistää osallisuutensa.

Tämä on merkittävä laadullinen muutos eurooppalaisessa turvallisuuskeskustelussa. Kaikkea Venäjän hybridivaikuttamista ei enää käsitellä vain ”häirintänä”, jos toimintaan kuuluu tarkoituksellista vakavan väkivallan tai henkilövahinkojen riskiä.

Onko valtioterrorismin uhka Suomea vastaan kasvanut?
SecMeterin lähdeaineistoon perustuva arvio on, että vastaus on kyllä, mutta johtopäätös edellyttää täsmällistä rajausta. Venäjän Suomeen kohdistaman valtiollisen painostuksen kokonaisuus on merkittävästi koventunut vuoden 2022 jälkeen.

Valtioneuvoston toukokuussa 2026 hyväksymässä Kansallisen turvallisuuden strategiassa on oma lukunsa otsikolla ”Venäjä merkittävin kansallisen turvallisuuden uhkamme”. Strategian mukaan Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti ja pitkäkestoisesti Venäjän hyökkäyssodan seurauksena eikä Venäjän sotatoimien laajentumista Ukrainan ulkopuolelle voida kokonaan sulkea pois.

Venäjän ja sen proxyjen toteuttama eurooppalainen hybridikampanja on puolestaan EU ja Naton mukaan tosiasiallinen ja jatkuva ilmiö. Siihen sisältyy sabotaasia ja väkivaltaa.

Samaan aikaan Venäjän korkea poliittinen johto ja muut vaikutusvaltaiset toimijat ovat koventaneet Suomeen kohdistuvaa julkista uhkailua.

Tämän perusteella valtiollisesti ohjatun tai tuetun sabotaasin sekä valtion tukemaa terrorismia muistuttavan väkivaltaisen toiminnan uhkaa Suomea kohtaan on perusteltua arvioida aikaisempaa korkeampana.

Uhkaa on tarkasteltava jatkumona
Nykyisessä turvallisuusympäristössä perinteinen jako rauhan, hybridivaikuttamisen, terrorismin ja sodan välillä ei enää kuvaa kaikkia tilanteita riittävän hyvin. Venäjän käytössä oleva vaikuttamisen keinovalikoima voidaan nähdä jatkumona:

informaatiovaikuttaminen → poliittinen ja taloudellinen painostus → kyberoperaatiot → elektroninen häirintä → välineellistetty maahantulo → sabotaasi → proxy-toimijoiden toteuttama väkivalta → valtion tukema terrorismi → avoin sotilaallinen voimankäyttö.

Kaikkien vaiheiden ei tarvitse toteutua, eikä eskalaatio välttämättä etene suoraviivaisesti. Toimija voi vaihtaa menetelmää tilanteen, tavoitteen ja vastatoimien mukaan.

Hybriditoiminnan erityinen hyöty valtiolliselle toimijalle on juuri siinä, että vaikutuksia voidaan tuottaa ylittämättä yksiselitteisesti aseellisen hyökkäyksen kynnystä. EU määrittelee hybriditoiminnan yhdeksi ominaisuudeksi sen, että toiminta suunnitellaan vaikeasti havaittavaksi ja torjuttavaksi sekä pysymään sodankäynnin kynnyksen alapuolella.

Johtopäätös
Venäjän Suomeen kohdistamaa turvallisuusuhkaa ei ole enää perusteltua kuvata vain tulevaisuudessa mahdollisesti realisoituvaksi riskiksi. Venäjän ja sen välikäsien Eurooppaan kohdistama hybridikampanja on jo konkreettinen ja jatkuva.

Suomen osalta Venäjään on virallisesti yhdistetty muun muassa informaatiovaikuttamista, välineellistettyä maahantuloa, GNSS- ja muuta elektronista häirintää, tiedustelua ja kybertoimintaa. Venäjän FSB kybertoiminnan kohteeksi EU on nimennyt myös Suomen.

EU ja NATO ovat jo attribuoineet Venäjälle ja sen proxyille Euroopan laajuisen hybridikampanjan, joka sisältää sabotaasia ja väkivallantekoja. Venäjän toimintamalliin kuuluu lisäksi valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden yhdistäminen tavalla, joka vaikeuttaa yksittäisen operaation toimeksiantoketjun osoittamista.

Tämän vuoksi valtiollisen hybridikampanjan olemassaoloa ei voida arvioida yksinomaan samalla todistuskynnyksellä kuin yksittäisen rikoksesta syytetyn henkilön rikosoikeudellista vastuuta.

Kansallisen turvallisuuden arvio perustuu tapahtumien kokonaisuuteen, tiedustelutietoon, toimijan tunnettuun toimintatapaan, tavoitteisiin, kyvykkyyteen, kohdevalintaan, tekniseen näyttöön ja käytettyihin verkostoihin.

SecMeter arvioi kokonaisuutena, että Venäjän Suomeen kohdistama vihamielinen hybridivaikuttaminen on jo käynnissä ja että Suomen turvallisuusympäristö on selvästi heikentynyt verrattuna aikaan ennen vuotta 2022.

Erityisesti valtiollisesti ohjatun tai tuetun sabotaasin, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvan vaikuttamisen ja proxy-toimijoiden välityksellä toteutettavan väkivaltaisen toiminnan uhka on kasvanut olennaisesti.

Myös valtion tukeman terrorismin tai valtioterrorismia muistuttavan toiminnan uhkaa Suomea vastaan on tämän vuoksi perusteltua arvioida aikaisempaa korkeampana.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Suomessa olisi virallisesti todettu olevan käynnissä Venäjän johtama terrorikampanja. Suomen viranomaiset eivät ole julkaisseet tällaista arviota eikä Venäjään liittyvälle valtioterrorismille ole Suomessa erillistä virallista uhkatasoa.

Venäjän vihamielinen hybridivaikuttaminen ei ole enää vain mahdollinen tulevaisuuden uhka vaan konkreettinen ja jatkuva turvallisuusilmiö. Euroopassa kampanjaan kuuluu jo sabotaasia, proxy-toimijoita ja väkivaltaa, jota EU-tasolla on yksittäisissä tapauksissa kuvattu valtion tukemaksi terrorismiksi.

Suomen osalta valtion tukemaan terrorismiin tai valtiollisesti ohjattuun väkivaltaiseen sabotaasiin liittyvä uhka on tämän toimintaympäristön seurauksena kasvanut, vaikka Suomessa ei tällä hetkellä ole julkisesti osoitettu Venäjän johtamaa terrorikampanjaa.

Keskeinen turvallisuuskysymys ei siten enää ole, voiko Venäjä käyttää hybridivaikuttamista Suomea vastaan. Se käyttää sitä jo.

Keskeinen kysymys on, kuinka pitkälle Venäjä on valmis eskaloimaan muun muassa fyysistä sabotaasia, kuten proxyjen käyttöä merikaapeleiden katkaisussa ja missä vaiheessa tekojen luonne ylittää käytännössä rajan hybridisabotaasista valtion tukemaksi terrorismiksi.

Keskeiset lähteet

Valtioneuvosto: Kansallisen turvallisuuden strategia 2026–2035. Strategiassa Venäjä määritellään Suomen merkittävimmäksi kansallisen turvallisuuden uhaksi.
Valtioneuvoston kanslia: Venäjän Suomeen kohdistaman informaatiovaikuttamisen katsaus, 12.3.2026.
Euroopan unionin neuvosto: päätelmät EU hybriduhkien torjuntakyvyn vahvistamisesta, 16.3.2026.
NATO: North Atlantic Councilin lausunto Venäjän voimistuneista hybriditoimista ja proxyjen käytöstä.
Suojelupoliisi / eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan julkinen kuuleminen 10.3.2026: terrorismin uhkataso 3/5.
Suojelupoliisin Kansallisen turvallisuuden katsauksen 2026 julkinen raportointi: Suomen sabotaasitilanteen ja Itämeren kaapelivaurioiden attribuutiota koskeva arvio.
Valtioneuvosto: Suomen itärajan tilanne ja välineellistetty maahantulo.
Traficom: matkaviestin- ja satelliittinavigointihäiriöt Suomessa, 21.4.2026.
EU neuvosto: Venäjän FSB ja ei-valtiollisten toimijoiden kybertoiminta, jonka kohteena on ollut myös Suomi, 13.7.2026.
Euroopan parlamentti: päätöslauselma Venäjän sabotaasi- ja hybriditoimista sekä valtion tukemasta terrorismista.
Reuters: EU ulkoasioiden korkean edustajan Kaja Kallaksen arvio Leipzig/Hallen tapauksesta, 2.9.2026.
UNODC: kansainvälisesti yhdenmukaisen terrorismin oikeudellisen määritelmän puuttuminen.
Yle ja Reuters: Putinin Suomea ja Nato-infrastruktuuria koskevat vastatoimiuhkaukset.
Yle / TASS-lähteet: Dmitri Medvedevin Suomeen kohdistama syyskuun 2025 uhkailu.
Venäjän ulkoministeriön julkaistu lausunto: Marija Zaharovan Suomen ydinasepolitiikkaa koskeva vastatoimiuhka, 29.6.2026.
Reuters: Sergei Šoigun ilmoittama Venäjän joukkojen vahvistaminen lännessä Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen.
TASS: Aleksandr Gruškon sotilasteknisiä vastatoimia koskeva lausunto Suomen Nato-jäsenyyden yhteydessä.
Interfax: Nikolai Patruševin lausunto Suomesta mahdollisen Venäjään kohdistuvan aggression sillanpääasemana.
Critical Threats Project / ISW: Andrei Kartapolovin ja muiden venäläispoliitikkojen Suomeen kohdistama uhkaviestintä syyskuussa 2025.
Gazeta.ru / Lenta.ru-haastattelu: Vladimir Džabarovin 25.8.2026 esittämä Suomeen kohdistunut isku-uhka.
Reuters: Sergei Lavrovin Nato-toimintaa arktisella alueella koskeva uhkaviestintä, 31.8.2026.