Salassapitosopimus - SecMeter

Sisältöön

Salassapitosopimus

Yritysturvallisuus > Henkilöstöturvallisuus
Salassapitosopimus (NDA, Non-disclosure Agreement) kuuluu juridiikassa velvoiteoikeuteen. Velvoiteoikeus kuuluu puolestaan yksityisoikeuden piiriin. Sopimussuhteessa vastuut määräytyvät sopimusvastuunormien mukaan. Oikeustoimikelpoisella yhteisöllä tai henkilöllä on sopimusvapaus (oikeus tulla velvoitetuksi).

Sopimusvapauteen liittyy

  • päätäntävapaus, oikeuttaa päättämään solmiiko sopimuksen
  • sisältövapaus, oikeuttaa sopimaan sopimusehdoista
  • muotovapaus, oikeuttaa sopimaan sopimuksen muodosta (suullinen vai kirjallinen sopimus)
  • purkuvapaus, oikeuttaa sopimaan sopimuksesta irtautumisen ehdoista.


Salassapitosopimuksen tarpeellisuutta osapuolten välillä voidaan perustella tulevien tapahtumakulkujen ennakoimattomuudella. Salassapitosopimuksen sitovuus saavutetaan sopimussakon (sanktion) avulla.

Salassapitosopimuksen keskeinen suojausintressi kohdistuu heikomman osapuolen (antava osapuoli) intressien suojaamiseen (yksipuolinen salassapitosopimus).

Tietyissä tilanteissa molemmat osapuolet voivat olla sekä antavia että saavia osapuolia, jolloin salassapitosopimus voi kohdistua molempien osapuolten intresseihin (molemminpuolinen salassapitosopimus).

Salassapitosopimusta käytetään lakiin perustuvan salassapitovelvollisuuden täydentämiseen. Salassapitovelvollisuuden jättäminen yksinomaan lainsäädännön varaan ei yleensä tarjoa riittävää varmuutta salassapidolle.

Mikäli lainsäädäntö ei yksiselitteisesti turvaa osapuolen intressejä, on erilliselle salassapitosopimukselle olemassa peruste. Salassapitosopimus tarjoaa lainsäädäntöä täsmällisemmän tavan määritellä salassapidon kohteena olevat tiedot ja sopia salassapitovelvoitteen rikkomisen seuraamukset. Tyypillisimpiä salassapitoon kohdistuvia lisämäärittelyjä ovat:

  • sopimusrikkomuksen sanktiointi (sopimussakko tai vahingonkorvaus)
  • salassapidon kohteena olevien tietojen tarkentaminen
  • salassa pidettäviin tietoihin kohdistettavien käsittely- ja suojausvelvoitteiden yksilöinti
  • sopimusvelvoitteiden kohdentaminen vastapuolen palveluksessa olevaan henkilöön
  • salassapitovelvoitteen ajallinen pidennys.

Salassapitovelvollisuus työsopimuslain nojalla
Työsopimuslain mukaan työntekijä ei saa ilmaista ulkopuolisille tai käyttää omaksi hyväkseen työnantajan yrityssalaisuuksia työsuhteen aikana. Salassapitovelvoite kohdistuu työsuhteen voimassaoloaikaan ja päättyy työsuhteen päättyessä.

Rikoslaki antaa kuitenkin suojaa yrityssalaisuuksille kaksi (2) vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. Tämän jälkeen lainsäädäntö ei estä yrityssalaisuuksien paljastamista ja hyödyntämistä. Työntekijällä ei ole työsuhteen päättymisen jälkeen velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan, jollei muuta ole erityisesti sovittu.

Työnantaja voi salassapitosopimuksella tai työsopimukseen liitetyllä salassapitolausekkeella rajoittaa työntekijän oikeutta ilmaista ja hyödyntää yrityssalaisuuksia siten, että salassapitovelvollisuus ulottuu työsuhteen jälkeiseen aikaan. Maksimiaika on yleensä noin viisi (5) vuotta työsuhteen päättymisestä.

Henkilökohtainen salassapitosopimus (vastapuolen työntekijän välillä solmittava sopimus)
Vastapuolen palveluksessa olevalla työntekijällä on työsopimuslain mukainen salassapitovelvoite vain oman työnantajan tietoihin, ellei työnantaja ole työntekijän kanssa muuta sopinut. Antavalla osapuolella ei ole myöskään oikeutta tutustua vastapuolen työntekijän työsopimukseen todentaakseen mitä henkilön ja hänen työnantajansa välillä on salassapidosta sovittu.

Antava osapuoli voi edellyttää vastapuolen työntekijältä erityisiä vaatimuksia salassapitovelvollisuuden täyttämiseksi esim. henkilökohtaista salassapitosopimusta ja salassapidon sanktiointia. Antava osapuoli ja vastapuolen työntekijä sopivat tästä keskenään. Vastapuoli ei ole sopimuksen osapuoli.

Henkilökohtainen salassapitosopimus antavalla osapuolen ja vastapuolen työntekijän välillä on tarpeen, jos lainsäädäntö velvoittaa antavaa osapuolta huolehtimaan tietojen salassapidosta. Esimerkiksi henkilötietolaki 22.4.1999/523 7 luku 32 § velvoittaa rekisterinpitäjän ennen tietoihin pääsyä sopimaan henkilötietojen salassapidosta.

Mitä merkittävämpää rekisterinpito on (huomioiden rekisterinpidon laajuuden), sitä painavampi peruste henkilökohtaiselle salassapitosopimukselle muodostuu.

Henkilötietolaki 22.4.1999/523 7 luku 32 §
Rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi asiattomalta pääsyltä tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muuttamiselta, luovuttamiselta, siirtämiseltä taikka muulta laittomalta käsittelyltä.

Toimenpiteiden toteuttamisessa on otettava huomioon käytettävissä olevat tekniset mahdollisuudet, toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset, käsiteltävien tietojen laatu, määrä ja ikä sekä käsittelyn merkitys yksityisyyden suojan kannalta.

Sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Sopimussakko
Salassapitosopimukseen on syytä liittää sanktioehto. Sopimusrikkomuksesta aiheutuvan taloudellisen menetyksen ja syy-yhteyden toteen näyttäminen (todistelu) on erittäin vaikeaa, koska sopimusrikkomus ei useinkaan aiheuta välitöntä konkreettista taloudellista vahinkoa.

Sopimusrikkomuksen seurauksena on useimmiten välillisiä vahinkoja, kuten yrityksen julkisuuskuvaan, maineeseen tai mahdollisesti tuleviin kassavirtoihin liittyviä menetyksiä. Syntyneen tai tulevaisuudessa syntyvän vahingon todistelua voidaan useimmiten pitää täysin mahdottomana.

Sopimussakon edellytyksenä on, että antava osapuoli pystyy näyttämään toteen sopimusrikkomuksen. Sopimussakon avulla vältetään konkreettisten taloudellisen vahinkojen ja syy-yhteyden todistelu. Riittää kun sopimusrikkomus on näytetty toteen. Sopimussakolla on myös ehkäisevä pelotevaikutus, joka tehostaa salassapidon kohteena olevan tiedon tosiasiallista salassapitotahtoa.

Sopimussakon määrä on arvioitava tapauskohtaisesti. Sopimussakon tulee olla riittävän suuri toimiakseen salassapitoa edistävästi, mutta määrältään kohtuullinen. Henkilökohtaisen salassapitosopimuksen sopimussakko voi olla kohtuudella korkeintaan kuuden (6) kuukauden palkka, eli vastaava kuin kilpailukieltosopimuksessa.

Ehtolauseke, joka on syytä sisällyttää henkilökohtaisiin salassapitosopimuksiin
"Sopimussakkoa ei makseta tilanteessa, jossa rikkomus on ollut vähäinen ja tahaton ja rikkomukseen syyllistynyt vastapuolen työntekijä osoittaa toimineensa huolellisesti. Mikäli antava osapuoli vaatii ilman riittäviä perusteita vastapuolen työntekijältä sopimussakkoa, se on velvollinen korvaamaan vastapuolen työntekijälle tästä aiheutuneet välittömät ja välilliset vahingot, menetykset, kulut ja kustannukset täysimääräisesti."

Esimerkkejä sanktioehtolausekkeista

  • Sopimussakko on ennalta määrätty korvaus, jonka Osapuoli on velvollinen suorittamaan toiselle Osapuolelle, jos toinen Osapuoli näyttää toteen sopimusrikkomuksen. Toisella Osapuolella ei ole tällöin oikeutta sopimussakon lisäksi vahingonkorvaukseen, vaikka aiheutunut vahinko ylittäisi sopimussakon määrän.
  • Vahingonkorvaus on täysimääräinen korvaus vahingosta, jonka Osapuoli on velvollinen suorittamaan toiselle Osapuolelle, jos toinen Osapuoli näyttää toteen sopimusrikkomuksen ja vahingon todellisen määrän sekä syy-yhteyden sopimusrikkomuksen ja vahingon määrän välillä.
  • Vahingonkorvausta ei makseta tilanteessa, jossa rikkomus on ollut vähäinen ja tahaton ja Osapuoli osoittaa toimineensa huolellisesti.

Ongelmatilanteet ja niiden hallinta
Antavan osapuolen ja vastapuolen välinen salassapitosopimus ei turvaa konkreettista salassapitoa. Yrityksien välisissä salassapitosopimuksissa sopimuksen osapuolina ovat antava osapuoli ja vastapuoli. Antavan osapuolen ja vastapuolen työntekijät eivät ole juridisia sopimusosapuolia, vaikka yritykset ovat sopineet keskenään salassapitovelvollisuudesta.

Yrityksien välinen salassapitosopimus ei suoraan velvoita työntekijöitä. Käytännössä työntekijät tuntevat huonosti tai eivät lainkaan työnantajansa solmimien sopimusten velvoitteita, puhumattakaan siitä mitä sopimusosapuolet ovat salassapidosta sopineet.

Sopimusosapuolten tulisi solmitun salassapitosopimuksen perusteella ohjeistaa työntekijät ja perehdyttää yhteistyön osalta sovittuihin salassapitokäytänteisiin.

Sovittujen käytänteiden noudattamista tulee valvoa. Mikäli sopimusosapuoli hyväksyy yhteistyön aikana noudatettavan sopimuksen vastaisia käytäntöjä, saattaa alkuperäiset sopimusehdot väistyä ja vallitsevista käytännöistä muodostua sopimusluonteisia.

Vastapuolen työntekijän työsuhde on päättynyt
Antavan osapuolen näkökulmasta vastapuolen työntekijän välillä solmittu salassapitosopimus turvaa parhaiten salassapidon myös vastapuolen työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen. Esimerkiksi ulkopuolisen työvoiman käyttö projekteissa edellyttää usein salassapitosopimuksen solmimista henkilökohtaisena, jos projektissa käsitellään salassa pidettäviä tietoja.

Henkilökohtainen salassapitosopimus on tärkeä myös silloin, jos antavaa osapuolta sitova lainsäädäntö velvoittaa tietojen suojaamiseen. Esimerkiksi henkilörekisterinpitäjä vastaa lainsäädännön perusteella taloudellisesta vahingosta, joka rekisterinpidosta rekisteröidyille aiheutuu esimerkiksi tietovuodon seurauksena.

Luovuttaessaan henkilötietoja vastapuolen työntekijän käyttöön, rekisterinpitäjä vastaa henkilön toiminnasta kuin omastaan. Antavalla osapuolella on näin ollen intressi huolehtia regressio-oikeudestaan, mikäli vastapuolen työntekijä laiminlyö salassapitovelvoitteensa.

Vastapuolen työntekijä voi kieltäytyä solmimasta henkilökohtaista salassapitosopimusta
Vastapuolen työntekijä voi kieltäytyä solmimasta antavan osapuolen vaatimaa salassapitosopimusta. Ongelma on verrattain yleinen esimerkiksi tietotekniikka-alalla. Toisaalta antava osapuoli voi kieltäytyä käyttämästä vastapuolen työntekijää tehtävässä, joka edellyttää sitoutumista henkilökohtaiseen salassapitoon.

Ongelmien välttämiseksi vastapuolen tulisi ennakkoon varautua odotettavissa oleviin asiakkaiden salassapitovaatimuksiin ja ottaa huomioon työntekijöiden välisissä työsopimuksissa, että työtehtävien suorittaminen edellyttää tapauskohtaisesti suostumista henkilökohtaisiin salassapitovelvoitteisiin.

Antavan osapuolen tulee tarjouskilpailujen yhteydessä ilmoittaa yksikäsitteisesti, millaisia salassapitoehtoja vastapuolelta edellytetään. Näin vältytään tarpeettomilta viivytyksiltä ja monelta väärinkäsitykseltä.

Salassapidolle asetettavien vaatimusten ja velvoitteiden mainitsematta jättäminen tarjouspyynnössä ei kuitenkaan vaikuta tarjousten vertailukelpoisuuteen tai tarjoajien tasapuolisuuteen ja syrjimättömyyteen. Tarjouspyynnön osalta riittää, että siinä mainitaan tiedot, joiden perusteella voidaan antaa vertailukelpoiset tarjoukset.

Sopimusvapaus
Vastapuolen työntekijän näkökulmasta henkilökohtaiseen sopimussakkoon sitoutuminen saattaa olla kohtuuton vaatimus. Oikeustoimilain 36 §:n mukaisesti sopimusta voidaan kuitenkin kohtuullistaa jättämällä sopimus tai sen ehto kokonaisuudessaan tai osin vaikutuksetta.

Kohtuuttomuutta arvosteltaessa voidaan ottaa huomioon mm. osapuolten asema sopimusta tehtäessä, vallinneet olosuhteet ja muut seikat. Tuomioistuin voi päätyä tulkintaan, että työntekijän päätäntävapauteen on pyritty vaikuttamaan ja sopimusehto on pätemätön.

Päätäntävapautta loukkaa mm. sopimukseen pakottaminen. Lieväksi pakoksi voidaan tulkita työntekijälle aiheutettu pelko työpaikan tai työtehtävien (taloudellinen menetysuhka) menettämistä, ellei hän suostu sopimukseen. Viime kädessä tulee pohtia, voidaanko toimeksiantoon liittyviä työtehtäviä rajoittaa siten, että vastapuolen työntekijän ei tarvitse käsitellä salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettäviä tietoja käsiteltäessä antavan osapuolen tulee hyväksyä vain ne vastapuolen työntekijät, joilla on konkreettinen salassapitotahto.

Antavan osapuolen tulee kieltäytyä tietojenluovutuksesta vastapuolen työntekijöille, jotka päätäntävapauteensa perustuen kategorisesti kieltäytyvät hyväksymästä henkilökohtaista salassapitosopimusta ja siihen liitettyä sopimussakkoehtoa, erityisesti jos laki asettaa antavalle osapuolelle salassapitovelvollisuuksia (esim. Henkilötietolaki).

Akava vaati kilpailukielto- ja salassapitosääntelyn uudistamista
Akava selvitti keväällä 2017 salassapitoehtojen ja kilpailukieltoehtojen käyttöä työsopimusten osana. Yrityksissä työskenteleville akavalaisille suunnattuun kyselyyn vastasi 2 119 vastaajaa. Akavan julkaiseman selvityksen mukaan yrityksissä työskentelevien akavalaisten kilpailukieltosopimukset olivat kolminkertaistuneet 2000-luvulla.

Akavan näkemyksen mukaan kilpailukielto- ja salassapitosopimukset olivat levinneet jo liian laajalle ja jäykistivät työmarkkinoiden toimintaa. Akava piti erityisen hälyttävänä sitä, että yleisesti pyritään estämään asiantuntijoina työskentelevien työntekijöiden liikkuvuutta kilpailukieltosopimuksilla ja salassapitosopimuksilla.

Joka kolmannella yrityksessä työskentelevällä akavalaisella oli kilpailukieltosopimus ja lähes jokaisella oli myös salassapitosopimus. Lähes joka toiseen uuteen työsopimukseen oli liitetty kilpailukieltoehto.

Akavan mukaan asiantuntijatehtävissä toimivat eivät saaneet korvausta yli kuusi kuukautta kestävistä kilpailukieltosopimuksista, vaikka laki niin vaatii. Sopimukseen perustuva korvausvelvollisuus ei Akavan mukaan näyttänyt toimivan.

Akava vaati, että työsopimuslaissa on määriteltävä nykyistä selvemmin, että kilpailukieltosopimus on mitätön, jos työntekijällä on samaan aikaan työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia suojaava salassapitosopimus.

Elinkeinoelämän keskusliitto sen sijaan halusi purkaa työmarkkinoiden jäykkyyttä lisäävän sääntelyn ja edistää työvoiman liikkuvuutta. EK piti kuitenkin tarpeellisina kilpailukielto- ja salassapitosopimusten rajoituksia. Lähteet: (akava.fi 8.8.2017 Kilpailukieltosopimukset akavalaisilla Akavan selvitys 2017, yle.fi 8.8.2017)

Kilpailukieltosopimuksia koskeva lainsäädäntö muuttui
Uusi kilpailukieltosopimukseen liittyvä säännös astuu voimaan 1.1.2022 vuoden siirtymäajalla. Vuodesta 2023 alkaen työsuhteen jälkeiseen aikaan ulottuvaan kilpailukieltosopimukseen liittyy työnantajan maksuvelvollisuus.

Uuden säännöksen mukaan työnantajan on maksettava työntekijälle korvausta kilpailukiellon ajalta. Jos kilpailukieltoa on enintään kuusi kuukautta, korvauksen taso on 40 prosenttia työntekijän palkasta. Puolta vuotta pidemmästä kilpailukiellosta korvaus on 60 prosenttia työntekijän palkasta. Kilpailukiellolle on edelleen oltava erityisen painava syy.

Työnantajalla on lakimuutoksen perusteella oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus. Irtisanomisaika on lyhimmillään kolmasosa kilpailukieltoajan pituudesta, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Jos työntekijä on päättänyt työsopimuksen, irtisanomisoikeutta ei ole. Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön