IB - SecMeter

IB muodostaa keskeisen vaiheen Ruotsin sotilaallisen erityisen tiedonhankinnan historiallisessa kehityksessä. Organisaatio toimi vuosina 1965–1973, ja sitä pidetään yleisesti yhtenä nykyisen Kontoret för Särskild Inhämtningn sekä myöhemmän SSI-rakenteen institutionaalisista edeltäjistä.

IB syntyi kylmän sodan turvallisuuspoliittisessa ympäristössä, jossa Ruotsi pyrki vahvistamaan kykyään seurata erityisesti Neuvostoliiton ja Itäblokin sotilaallista sekä poliittista toimintaa. Organisaatio yhdistetään avoimissa lähteissä erityisesti ulkomailla toteutettavaan henkilötiedusteluun (HUMINT), salaiseen tiedonhankintaan, agenttiverkostojen käyttöön sekä yhteistyöhön ulkomaisten tiedustelupalvelujen kanssa.

Organisaationa IB oli Suomessa tunnettu pitkään Suomen sosiaalidemokraattien ja puolustusvoimien yhteistyökumppanina. Pääesikunnan tiedusteluosaston päällikkö tapasi IB:n johtajaa säännöllisesti.

IB:n tehtävänä arvioidaan olleen sellaisen strategisesti merkittävän tiedon hankinta, jota tavanomainen sotilaallinen tiedustelu tai muut tiedonhankintakanavat eivät kyenneet tuottamaan. Tässä suhteessa IB:tä voidaan pitää Ruotsin salaisen ulkomaantiedustelun keskeisenä perustana.

IB:n historiaan liittyy kuitenkin myös merkittävä poliittinen ulottuvuus. Organisaatio nousi julkiseen tietoisuuteen vuonna 1973 niin kutsutun IB-affäärin yhteydessä, kun toimittajat Jan Guillou ja Peter Bratt julkistivat tietoja sen toiminnasta. Paljastukset koskivat erityisesti organisaation salaista tiedonhankintaa sekä kiistanalaisia väitteitä kotimaisesta poliittisesta seurannasta. Tapaus teki IB:stä yhden Ruotsin tiedusteluhistorian tunnetuimmista ja kiistellyimmistä organisaatioista.

IB:tä voidaan tarkastella paitsi yksittäisenä organisaationa myös osana laajempaa institutionaalista jatkumoa, jossa Ruotsin erityinen tiedonhankinta kehittyi vaiheittain eri organisatoristen rakenteiden kautta. Tässä kehityslinjassa IB sijoittuu C-byrånin ja T-kontoretin jälkeen sekä ennen GBU:ta, OP-5:tä, SSI:tä ja myöhempää KSI:tä.

IB:n toiminnallisen perinteen katsotaan jatkuneen GBU:n kautta SSI:ssä (1982–1994) ja myöhemmin Kontoret for Särskild Inhämtning:ssä (1994–). Julkisissa lähteissä on esitetty, että IB harjoitti Suomessa Neuvostoliittoon kohdistunutta tiedonhankintaa ja että Suomi oli organisaatiolle merkittävä toimintaympäristö. Osa näistä väitteistä, mukaan lukien Lopaskerin tapaus ja niin sanottu Tennstopet-operaatio, perustuu kuitenkin osin muistelmien, tutkimustulkintojen ja kiistanalaisten lähteiden varaan.

Donald Forsberg työskenteli 24 vuotta IB ja sotilastiedustelun vakoilutehtävissä. Hän osallistui vuosien ajan operaatioon nimeltä "Tennstopet", jossa Neuvostoliiton tiedustelupalvelun agentit yrittivät värvätä Ruotsista uusia agentteja.

Donald Forsberg kuului ryhmään, jonka tehtävänä oli vakoilla Neuvostoliiton tiedustelupalvelujen toimintaa ja paljastaa kontaktit. Operaatio sai nimensä Tukholmassa sijaitsevasta ravintola Tennstopetista, jossa tiedusteluoperaatio pyöri lähes kellon ympäri.

Forsbergin ryhmän tehtävänä oli tunnistaa vakoilijat vertaamalla Neuvostoliiton lähetystön työntekijöiden kuvia ravintolavieraisiin ja seurata keitä he tapaavat. Käytännön syistä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun edustajien vaikeat nimet korvattiin yksinkertaisilla lyhyillä koodeilla. Forsberg huomasi, että Neuvostoliiton agentit pyrkivät saamaan kontakteja esimerkiksi toimittajiin pyytämällä tarjoilijaa viemään drinkki kyseiselle henkilölle ja osoittamaan hänelle kuka drinkin tarjosi.

IB:n Suomen operaatiot

Suomi oli IB:lle tärkein toiminta-alue. IB ryhtyi jo 1960-luvun jälkipuolella kuvaamaan ilmasta käsin Suomen sotilaallisia kohteita, järjesti yhteistyössä CIA:n kanssa jonkin asteisen maihinnousuharjoituksen, kuunteli Neuvostoliiton sotilastaajuuksia Imatran valtionhotellista ja Suomen aluevesiltä sekä seurasi presidentti Kekkosen yksityiselämää.

Erityistä huomiota on saanut myös niin kutsuttu Lopaskerin tapaus, jossa Ruotsin tiedusteluun liitettyjä kuuntelulaitteista löytyi Suomen aluevesillä. Tapaus on liitetty IB:n harjoittamaan Neuvostoliittoon kohdistuneeseen signaalitiedusteluun Suomen alueella.

Vuonna 1974 Suomi esitti Ruotsille kaikkiaan kaksi salaista protestia vakoilutoiminnan takia. IB:n harjoittama salainen vakoilutoiminta Suomen alueella Neuvostoliittoa vastaan oli omiaan murentamaan pysyvästi Kekkosen luottamuksen Ruotsin valtiojohtoon, erityisesti pääministeri Olof Palmeen ja ulkoministeri Sven Anderssoniin (Juhani Suomen esittämä näkemys).

Keväällä 1974 Kotkan edustalta Lopaskerin saaren rantavesistä nostettiin supon valvonnassa IB:n käyttämät kuunteluaseman laitteet ja nauhuri, joka oli ollut toiminnassa veteen heitettäessä. Löydettäessä laitteen kuuntelukanavien säätimet osoittivat edelleen IB:n kuuntelutaajuuksia.

Selvitysten perusteella supo varmistui, että ruotsalaiset olivat kuunnelleet ja nauhoittaneet Leningradin sotilaspiirin, rajavartioston ja Itämeren laivaston radioliikennettä, ilmailuliikennettä sekä suomalaisten viranomaisten radioliikennettä (Puolustusvoimat, rajavartiosto ja poliisi).

Kuuntelulaitteiden löydyttyä Kekkonen kehotti ulkoministeriön esittämään Ruotsille toisen protestin IB:n toiminnasta. Pääministeri Olof Palme suostui myöntämään vain, että IB:n vene oli käväissyt Suomessa "täydentämässä muonavarastoja".