Tiedusteluraportointi - SecMeter

Kansallisen turvallisuuden arviointi

Turvallisuusviranomaiset tekevät jatkuvasti:

• uhka-arvioita
• riskiarvioita
• skenaariopohjaisia analyysejä

Tällöin arviointi perustuu:

• aiempaan käyttäytymismalliin
• tiedustelutietoon (osa salaista)
• geopoliittiseen kontekstiin
• todennäköisyysarvioihin

Tämä on normaalia tiedustelutoimintaa.

Miksi todennäköisyysajattelu on välttämätöntä?

• Hybridivaikuttamisessa ja sabotaasiepäilyissä (kuten merikaapeleiden katkeamiset):
• Tekijä ei yleensä jätä suoraa todistusaineistoa
• Toiminta pyritään pitämään "kiistettävänä" (plausible deniability)
• Todisteet voivat olla teknisesti vaikeita tai poliittisesti arkaluontoisia

Tämä ei ole heikkous, vaan tiedustelun normaali toimintamalli. Keskeisiä kysymyksiä ovat:

• millä edellytyksillä todennäköisyysarvio on oikeutettu,
• missä kulkee spekulaation ja analyysin raja,
• sekä millaisia legitimaatioriskejä syntyy, jos poliittinen ohjaus ulottuu asiantuntija-arvioiden sisältöön ilman uutta tietoperustaa.

Supon institutionaalinen uskottavuus perustuu epistemiseen integriteettiin. Analyysin on seurattava evidenssiä, ei poliittista tarvetta. Ilman tätä periaatetta demokraattinen legitimiteetti heikkenee, vaikka turvallisuuspoliittinen konteksti olisi jännitteinen.

Ilman tapauskohtaista tiedustelutietoa ei ole epistemologista perustaa nostaa yksittäisen vieraan vallan todennäköisyyttä muiden vaihtoehtojen yläpuolelle. Rakenteellinen uhka-arvio voi olla perusteltu, mutta tapauskohtainen attribuutio edellyttää konkreettisia indikaattoreita.

Turvallisuuspolitiikassa voidaan toimia epävarmuudessa, mutta analyysin todennäköisyysastetta ei saa muuttaa poliittisen tarpeen vuoksi. Jos näin tapahtuu, seurauksena on legitimaatiokriisi, joka heikentää tiedustelulaitoksen uskottavuutta ja demokraattisen järjestelmän luotettavuutta.

Todennäköisyysarvio on välttämätön väline epävarmassa maailmassa. Sen arvo riippuu kuitenkin siitä, että se seuraa evidenssiä eikä ennakko-oletusta. Episteminen integriteetti ei ole turvallisuuspolitiikan este, vaan sen edellytys.

Todennäköisyys ja evidenssi

Epistemologisesti arvio on oikeutettu vain, jos se seuraa evidenssistä. Tiedusteluarvio on systemaattinen todennäköisyysväite, joka perustuu:

• havaittuihin indikaattoreihin
• lähde- ja tekniseen tiedusteluun
• kontekstuaaliseen analyysiin
• vaihtoehtoisten hypoteesien vertailuun

Bayesilainen ajattelu

Bayesilainen viitekehys tarkoittaa tapaa ajatella, jossa mielipidettä tai ennakkokäsitystä päivitetään aina, kun saadaan uutta tietoa. Uusi tieto muuttaa alkuperäistä todennäköisyysarviota sen mukaan, kuinka vahvaa tai luotettavaa evidenssi on. Ilman uutta evidenssiä ei ole perustetta muuttaa arviota.

Formaalisti ilmaistuna: Posterior ∝ Prior × Likelihood

Tämä tarkoittaa, että eli jälkitodennäköisyys on verrannollinen priorin ja havaintojen uskottavuuden tuloon, ja tarkka arvo saadaan normalisoimalla tulos niin, että todennäköisyyksien summa on 1.

• Posterior (jälkitodennäköisyys) = päivitetty todennäköisyys hypoteesille sen jälkeen, kun uutta tietoa on saatu
• Prior (priori-todennäköisyys) = alkuperäinen arvio ennen uutta evidenssiä
• Likelihood (uskottavuus) = kuinka hyvin havaittu evidenssi sopii kyseiseen hypoteesiin

Rakenteellinen konteksti voi nostaa hypoteesin priori-todennäköisyyttä, mutta ilman hypoteeseja erottelevia tapauskohtaisia indikaattoreita posterior ei muutu suhteessa vaihtoehtoisiin selityksiin. Näin ollen pelkkä korkea prior ei metodologisesti riitä tapauskohtaiseen attribuutioon.

Esimerkki: Epäilty hybridivaikuttaminen

Syntyy tilanne kriittisessä infrastruktuurissa, esimerkiksi merikaapeli katkeaa. Julkisessa keskustelussa nousee kysymys, onko Venäjä tämän takana?

Tarkastellaan asiaa bayesilaisesti (luvut ovat havainnollistavia eivätkä kuvaa todellista tilannetta):

Prior – lähtöarvio ennen uutta tapaustietoa

Oletetaan, että Venäjä on aiemmin käyttänyt hybridikeinoja Euroopassa ja Geopoliittinen jännite on koholla.

Motivaatio voidaan todeta. Tämän perusteella annetaan alustava kontekstuaalinen arvio:

• Prior: 30 % todennäköisyys, että Venäjä voisi olla toimija tällaisessa häiriössä. Tämä ei perustu käsillä olevaan tapaukseen, vaan historialliseen kontekstiin.

Likelihood – kuinka hyvin uusi havainto sopii hypoteesiin?

Nyt kysytään, kuinka todennäköinen käsillä oleva häiriö olisi, jos Venäjä olisi tekijä?

Tässä tarkastellaan esimerkiksi:

• Onko teknisiä jälkiä?
• Onko alusten liikeradoissa poikkeamia?
• Onko viestiliikenneindikaattoreita?
• Onko koordinaation merkkejä?

Vaihtoehto A: Ei mitään tapauskohtaista indikaattoria

Jos ei ole mitään diskriminoivaa evidenssiä:

• Likelihood on neutraali.

Se tarkoittaa, että havainto on yhtä mahdollinen:

• teknisen vian seurauksena
• inhimillisen virheen seurauksena
• sabotaasina

Tällöin posterior ei nouse priorista.

• Jälkitodennäköisyys ≈ 30 %

Vaihtoehto B: On tekninen indikaattori

Jos esimerkiksi havaitaan:

• Poikkeava aluksen liikerata
• Samanaikainen kyberhäiriö
• Epätavallinen viestiliikenne

Tällöin havaittu evidenssi on todennäköisempi hypoteesin “valtiollinen toimija” vallitessa kuin vaihtoehtoisen selityksen, kuten “satunnainen vika”. Tämä nostaa posterior-todennäköisyyttä priorin yläpuolelle. Havainnollistavasti se voi nousta esimerkiksi 60–70 % tasolle. Tällöin tapauskohtainen attribuutio voi alkaa olla metodologisesti perusteltu, mikäli vaihtoehtoiset selitykset on asianmukaisesti punnittu.

Miksi prior ei yksin riitä?

Jos prior olisi korkea (esim. 50 %), mutta mitään tapauskohtaista indikaattoria ei ole, posterior ei kasva.

Metodologinen ydin, jota puolustetaan:

• Rakenteellinen konteksti voi nostaa riskitasoa, mutta ilman tapauskohtaista evidenssiä yksittäisen tapahtuman todennäköisyys ei kasva.

Muuten päättely olisi ennalta määrättyä.

Turvallisuuspolitiikan näkökulma

Tässä kohtaa tulee tärkeä erottelu. Vaikka posterior olisi 30 %, poliittinen johto voi silti päättää:

• lisätä valvontaa
• vahvistaa infrastruktuuria
• nostaa valmiutta

Tämä on riskiperusteista päätöksentekoa. Analyysi ei saa sanoa, “todennäköisesti Venäjä on takana”, jos evidenssi ei ole muuttanut posterioria.

Tiivistetty intuitiivinen versio

Ajattele asiaa näin:

• Prior = “Tiedämme, että tämä toimija on tehnyt tällaista aiemmin.”
• Likelihood = “Näemmekö tässä tapauksessa jotain, mikä viittaa juuri siihen?”
• Posterior = “Kuinka todennäköistä tämä on nyt, kun yhdistämme molemmat?”

Ilman diskriminoivaa evidenssiä posterior ei kasva suhteessa vaihtoehtoisiin hypoteeseihin. Tämä on tärkeää, koska muuten päättely muuttuu:

• “Koska toimija on aiemmin tehnyt näin, se on todennäköisesti tehnyt tämänkin.”

Tämä on narratiivinen päättely, ei evidenssiperusteinen päättely.

Kontekstuaalinen tieto ja tapauskohtainen evidenssi

On erotettava kaksi analyysitasoa:

• Rakenteellinen arvio, esimerkiksi toteamus siitä, että Venäjä käyttää hybridivaikuttamista osana ulkopoliittista strategiaansa.
• Tapauskohtainen attribuutio, väite siitä, että tietty tapahtuma on kyseisen toimijan toteuttama.

Rakenteellinen arvio voi perustua laajaan historialliseen ja kansainväliseen aineistoon. Tapauskohtainen attribuutio edellyttää kuitenkin konkreettisia indikaattoreita. Ilman näitä siirrytään todennäköisyysarviosta narratiiviseen oletukseen.

Pelkkä motiivin olemassaolo tai geopoliittinen jännite ei riitä tapauskohtaiseen syy-yhteyteen.

Turvallisuuspolitiikan logiikka ja riskiperusteinen päätöksenteko

Turvallisuuspolitiikassa toimitaan epävarmuudessa. Päätökset eivät voi odottaa täydellistä varmuutta. Riskiperusteinen rationaalisuus sallii toiminnan myös tilanteessa, jossa todennäköisyys ei ole korkea mutta seuraukset ovat vakavia. Tämä ei kuitenkaan oikeuta analyysin muuttamista. On erotettava:

• analyysi, mitä tiedetään ja kuinka todennäköisesti
• päätös, miten toimitaan tämän tiedon pohjalta

Poliittinen johto voi päättää toimia varovaisuusperiaatteella, mutta se ei saa muuttaa analyysin todennäköisyysastetta ilman uutta tietoa.

Manipulaation riski ja episteminen integriteetti

Jos analyysi ei seuraa evidenssiä, vaan evidenssi alistetaan tavoitteelle, syntyy manipulaation riski. Tämä voi ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa:

• poliittinen tarve edellyttää vahvempaa attribuutiota kuin evidenssi sallii
• epävarmuus häivytetään retorisessa esityksessä
• asiantuntija-arviota muokataan vastaamaan poliittista narratiivia

Legitimaatiokriisi

Koska tiedustelutieto on pääosin salassa pidettävää, julkinen tarkastelu kohdistuu prosessiin, ei aineistoon. Jos analyysin riippumattomuus kyseenalaistuu, seuraukset ovat laaja-alaisia:

• luottamus tiedustelulaitokseen heikkenee
• parlamentaarinen valvonta menettää uskottavuutensa
• turvallisuuspoliittinen keskustelu politisoituu

Demokraattinen legitimiteetti ei tällöin murene yksittäisen tapauksen vuoksi, vaan siksi, että analyysiprosessiin ei enää luoteta.

Hybridivaikuttamisen paradoksi

Hybridivaikuttamisen strateginen logiikka perustuu usein attribuution vaikeuteen. Toiminta pyritään toteuttamaan siten, että:

• juridinen näyttökynnys ei ylity
• operatiiviset jäljet ovat rajallisia
• vastuu jää kiistettäväksi

Tämä luo jännitteen:

• liian vahva attribuutio ilman evidenssiä heikentää uskottavuutta
• liian varovainen tulkinta voi altistaa jatkuvalle testaukselle

Institutionaalisesti kestävä ratkaisu ei ole varmuuden simulointi, vaan epävarmuuden eksplisiittinen tunnustaminen. Kyky todeta “emme tiedä” on analyyttisen uskottavuuden keskeinen mittari.

Supon raportoinnin normatiiviset periaatteet

Tiedustelulaitoksen, kuten Supon, tulisi raportoinnissaan noudattaa seuraavia periaatteita:

• Rakenteellisen uhka-arvion ja tapauskohtaisen attribuution selkeä erottaminen
• Todennäköisyysasteikon systemaattinen käyttö
• Vaihtoehtoisten hypoteesien dokumentointi
• Analyysin ja poliittisen päätöksen institutionaalinen erillisyys
• Mahdollisuus todeta avoimesti tiedon puute