Toimivaltuuksien ylitykset

Yritysturvallisuus > Compliance

Poliisin toimivallan ylitykset ja oikeusvaltion valvontamekanismit Suomessa

Poliisin tehtävä on turvata yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus, mutta samalla sen on toimittava tiukasti lain puitteissa.

Suomessa poliisille on annettu laajat valtuudet puuttua yksilön perusoikeuksiin, kuten henkilökohtaiseen vapauteen, yksityisyyden suojaan ja kotirauhaan. Tämän johdosta poliisin toiminnan valvonta on olennainen osa oikeusvaltiota.

Eduskunnan oikeusasiamiehen, oikeuskanslerin ja tuomioistuinten julkiset ratkaisut osoittavat, että poliisin toimivallan ylityksiä tapahtuu usein huolimattomuuden, väärän tulkinnan tai puutteellisen ohjeistuksen seurauksena, mutta ajoittain myös tahallisina väärinkäytöksinä.

Supo, toimii sekä kansallisen turvallisuuden viranomaisena että tiedustelupalveluna. Sitä koskevat poliisilain ja pakkokeinolain säännökset, mutta lisäksi sen toimintaa säätelee tiedustelulainsäädäntö, joka antaa mahdollisuuden muun muassa tekniseen seurannan, telekuuntelun ja peitetoiminnan käyttöön.

Nämä toimivaltuudet ovat huomattavia, ja juuri siksi supolla on poliisia tiukempi monitasoinen valvontajärjestelmä: oikeusasiamies, oikeuskansleri, tiedusteluvalvontavaltuutettu sekä eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta.

Valvontaelinten raporteissa on tullut esiin puutteita dokumentoinnissa, hakuperusteiden epäselvyyksiä ja tilanteita, joissa tiedustelutoimenpiteiden laillinen kynnys ei ole täyttynyt. Nämä eivät välttämättä ole osoituksia tahallisista väärinkäytöksistä, mutta ne paljastavat haasteet, jotka liittyvät hyvin laajojen salaisten toimivaltuuksien hallintaan.

Puolustusvoimien tiedustelutoimintaa puolestaan säätelee sotilastiedustelulaki. Sotilastiedustelu voi kohdistua ulkomailla toimiviin tahoihin, valtion turvallisuutta uhkaaviin toimintoihin sekä tietojärjestelmiin, ja se sisältää oikeuden muun muassa signaalitiedusteluun ja tietojärjestelmien tunkeutumiseen.

Puolustusvoimien valtuudet ovat siis osittain jopa laajempia kuin siviilitiedustelun, ja siksi valvonta on yhtä tiukasti järjestetty. Myös puolustusvoimien tiedustelussa valvontaviranomaiset ovat havainneet puutteita toimivaltaperusteiden kirjaamisessa, raportoinnissa ja luvanvaraisuuden dokumentoinnissa.

Monet näistä havainnoista jäävät kuitenkin salaisiksi, koska ne liittyvät kansalliseen turvallisuuteen tai operatiivisiin menetelmiin.

Vaikka supon ja Puolustusvoimien tehtävät eroavat poliisin rikostorjunnasta, toimivallan rajat ja niiden ylitykset ovat samantyyppisiä. Kaikissa tapauksissa keskeinen ongelma liittyy yksilön oikeuksien ja viranomaisen toimivaltuuksien suhteeseen.

Salaiset pakkokeinot ja tiedustelumenetelmät ovat väistämättä riskialttiita, koska niiden käyttöä on vaikeampi havaita ja valvoa kuin avoimia poliisitoimia. Siksi tehokas valvonta on ratkaisevaa. ilman sitä tiedusteluviranomaisilla olisi käytössään vallankäyttömuoto, joka ei olisi yhteensopiva oikeusvaltion periaatteiden kanssa.

Yksi keskeisistä ongelmakokonaisuuksista liittyy luvattomiin tai virheellisesti käytettyihin salaisiin tiedonhankintakeinoihin. Poliisilain ja pakkokeinolain mukaiset televalvonta, tietopyynnöt, peitetiedot ja valehenkilöllisyyden käyttö ovat sallittuja vain tarkasti rajatuissa tilanteissa.

Valvontaelinten ratkaisuissa on kuitenkin ilmennyt tapauksia, joissa poliisi on käyttänyt tällaisia keinoja ilman riittävää perustetta tai jopa ilman laillista pohjaa. Vaikka tarkoitus ei useinkaan ole ollut väärinkäyttö, seurauksena on silti yksilön oikeusturvan loukkaaminen ja poliisin luottamuksen heikkeneminen.

Kotietsinnät muodostavat toisen merkittävän alueen, jossa poliisin toimivallan ylityksiä on havaittu. Tuomioistuinten ja laillisuusvalvojien ratkaisuissa on arvosteltu etsintöjä, jotka on tehty ilman laissa vaadittavaa syytä, liian laajasti tai ilman että kohdehenkilöllä on ollut edes rikosepäilyä.

Kotietsintä on yksi voimakkaimmista pakkokeinoista, sillä se kohdistuu yksityiselämän suojan ytimeen. Siksi jokainen perusteeton etsintä on paitsi lainvastainen myös syvästi perusoikeuksia loukkaava toimi.

Poliisin rekistereiden väärinkäyttö on puolestaan osoittanut, että tekniset valvontajärjestelmät eivät yksin riitä estämään väärinkäytöksiä. Julkisuuteen tulleet tapaukset, joissa poliisit ovat hakeneet tietoja tuttavista, sukulaisista tai julkisuuden henkilöistä ilman virkatehtävää, osoittavat vakavan suhtautumisvirheen poliisin tiedonhallinnassa.

Näissä tilanteissa poliisi ei vain ylitä valtuuksiaan, vaan rikkoo tietosuojaoikeuksia ja viranomaisen puolueettomuusvaatimusta.

Myös poliisin voimankäyttö ja kuulustelukäytännöt ovat olleet valvonnan kohteina. Oikeusasiamies on useissa tapauksissa todennut, että voimankäyttö on ollut suhteetonta tai ettei kiinniotetun kohtelua ole toteutettu ohjeiden mukaisesti.

Kuulusteluissa puolestaan on ilmennyt painostavia tai epäasianmukaisia menetelmiä, erityisesti haavoittuvien henkilöiden kohdalla. Tällaiset virheet ovat paitsi eettisesti ongelmallisia myös vaarantavat esitutkinnan luotettavuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset.

Valeostojen ja peitetoiminnan kaltaiset erityiset tutkintamenetelmät muodostavat oman riskialueensa. Vaikka toimintaa koskeva sääntely on tiukkaa ja suuri osa toiminnasta salassa pidettävää, valvontaelimet ovat todenneet tapauksia, joissa menetelmiä on käytetty liian kevein perustein tai ilman riittävää dokumentointia.

Tämä on ongelmallista, koska salaisen toiminnan valvonta on jo lähtökohtaisesti haastavaa ja perustuu pitkälti viranomaisen omaan raportointiin.

Kaiken kaikkiaan poliisin toimivallan ylityksistä muodostuu kuva, jossa ongelmat eivät rajoitu yhteen osa-alueeseen vaan ulottuvat moniin poliisitoiminnan ydinalueisiin. Samaan aikaan valvontaelinten ratkaisut osoittavat oikeusvaltion toimivan.

Pääsääntöisesti virheet havaitaan, niihin puututaan ja niistä seuraa huomautuksia, ohjeistusten tarkennuksia tai jopa rikosoikeudellisia seuraamuksia. Valvonta ei kuitenkaan ole pelkkää jälkikäteistä kontrollia. Se toimii myös ennaltaehkäisevänä mekanismina, joka ohjaa poliisin toimintaa kohti tarkempaa lain noudattamista ja perusoikeuksien kunnioittamista.

Valvonnasta huolimatta valtuuksien ylityksiä tapahtuu edelleen, joka nostaa esiin kysymyksen valvonnan tehokkuudesta ja seurausmenettelyjen riittävästä ankaruudesta.

Lopulta poliisin toiminnan laillisuus on yksi demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä luottamuskysymyksistä. Jokainen valtuuksien ylitys, suuri tai pieni, heikentää kansalaisten tätä luottamusta viranomaistoimintaan.

Siksi tehokas jatkuva valvonta, koulutus, avoimuus ja korjaavat toimet ovat välttämättömiä, ei vain lain toteutumisen vuoksi, vaan sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että heitä palveleva viranomainen toimii oikeudenmukaisesti, läpinäkyvästi ja vastuullisesti.

Kyse on siis valvontaelinten havaitsemista virheistä, ei väitteistä tai huhupuheista. Useimmat tapaukset eivät ole tahallisia rikoksia, mutta ne silti ylittävät poliisille annetut toimivaltuudet.

Esimerkkejä poliisin toimivallan ylityksistä tilanteissa, joissa poliisi on käyttänyt sille annettuja valtuuksia vastoin lakia tai ohjeistusta, ja joista on tehty julkisia ratkaisuja esimerkiksi:

Eduskunnan oikeusasiamies (EOA)
Oikeuskansleri (OKV)
Tuomioistuimet (usein salaiset pakkokeinot tulevat julkisiksi vain osittain)

Luvattomat salaiset tiedonhankintakeinot
Valvontaelimien päätöksissä on todettu tapauksia, joissa poliisi on:

käyttänyt televalvontaa ilman riittävää perustetta
tehnyt tietopyyntöjä ilman laillista perustaa
käyttänyt peitetietoja tai valehenkilöllisyyttä tilanteissa, joissa ei ollut oikeudellista tarvetta

Nämä eivät ole aina tahallisia rikkomuksia, usein kyse on huolimattomuudesta, mutta ne ylittävät valtuudet.

Poliisin tekemät laittomat kotietsinnät
Tuomioistuimet ja oikeusasiamies ovat arvostelleet tapauksia, joissa:

kotietsintä on tehty ilman laissa vaadittavaa perustetta
kotietsintä on tehty liian laajasti
etsintä on kohdistettu henkilöön, jolla ei ollut mitään rikosepäilyä

Nämä ovat oikeudessa julkisia asioita, koska kotietsintä vaatii aina jälkikäteisen valvonnan.

Poliisin rekisterien väärinkäyttö
Useita tapauksia on tullut julki, joissa poliisi on:

tehnyt luvattomia hakuja poliisijärjestelmiin
tarkistanut sukulaisten, tuttujen tai julkisuuden henkilöiden tietoja
käyttänyt järjestelmiä yksityisiin tarkoituksiin

Nämä ovat olleet selvästi valtuuksien ylityksiä, ja niistä on määrätty seuraamuksia.

Asiattomat tai laittomat voimankäyttötilanteet
Joissakin tapauksissa:

poliisin voimankäyttö on todettu suhteettomaksi
pidätyksessä on käytetty tarpeettoman kovia otteita
kiinniotetun kohtelu on poikennut poliisin ohjeista

Näitä on käsitelty sekä rikosoikeudellisesti että virkamiesvastuussa.

Väärinkäytökset kuulusteluissa
Oikeusasiamies on arvostellut tapauksia, joissa:

kuulusteltavaa on painostettu tavalla, joka ei ole sallittua
kuulustelua ei ole tallennettu määräysten mukaisesti
lapsen tai haavoittuvan kuulustelussa on käytetty virheellisiä menetelmiä

Nämä ovat vakavia oikeusturvavirheitä.

Valeostojen ja peitetoiminnan virheellinen käyttö
Vaikka yksityiskohdat eivät yleensä ole julkisia, laillisuusvalvonta on todennut tapauksia, joissa:

valeostoja on tehty ilman riittävää perustetta
peitetoiminnan kaltaisia keinoja on käytetty liian löyhällä tulkinnalla
toiminnasta ei ole pidetty tarvittavia raportteja

Nämä eivät välttämättä ole rikoksia, mutta ylittävät ohjeistuksen.

Virheellinen henkilöön kohdistuva epäily tai seuranta
On ollut tapauksia, joissa:

poliisi on seurannut henkilöä ilman laillista perustetta
epäilyn kohde ei ole täyttänyt lain edellyttämää kynnystä
henkilön yksityiselämää on tarkkailtu ilman riittäviä syitä

Nämä ovat tulleet ilmi yleensä oikeusasiamiehen tutkimuksissa.