Venäjän sulkeminen SWIFT-verkoston ulkopuolelle ja länsimaisten maksukorttijärjestelmien (kuten Visa ja Mastercard) poistuminen Venäjältä pakottivat maan kehittämään vaihtoehtoisia reittejä maksuliikenteeseen. Tässä yhteydessä kaksi maksujärjestelmää ovat nousseet ratkaisevaan asemaan: Venäjän valtiollinen MIR-kortti sekä Kiinan laajasti käytössä oleva UnionPay-järjestelmä.
Näiden järjestelmien käyttö ei kuitenkaan ole täysin näkymätöntä. Rahoitustiedustelu FININT (Financial Intelligence), tarjoaa useita keinoja, joilla näiden siirtojen kulkua voidaan tarkkailla, ainakin osittain.
UnionPay-siirtojen valvonta
UnionPay on Kiinan kansallinen maksujärjestelmä, jota hallinnoi China UnionPay, joka on valtion omistama yhtiö. Sen kortteja käytetään laajasti erityisesti Aasiassa, mutta myös muualla maailmassa, ja niitä on hyväksytty myös joissakin Euroopan ja Lähi-idän maissa. Tietyissä olosuhteissa UnionPay-siirrot ovat jäljitettävissä länsimaisen rahoitustiedustelun keinoin.
Pankkivalvonta (AML/KYC)
UnionPay-siirrot, jotka kulkevat EU- tai USA-alueen pankkien kautta, kuuluvat automaattisesti rahanpesun estämistä koskevan AML-lainsäädännön piiriin. Näin ollen pankkien on raportoitava epäilyttävät tapahtumat kansallisille rahoitustiedusteluyksiköille (FIU).
Korttitoimittajien tiedonkeruu
Mikäli UnionPay-siirto kulkee yhteensopivan pankin tai maksuvälittäjän kautta, maksutiedot kirjautuvat järjestelmiin, joita voidaan viranomaisten pyynnöstä käyttää, sisältäen maksajan ja vastaanottajan tilinumerot, summat ja ajankohdat.
Valvotut maksurajapinnat (API)
Jos siirto kulkee esimerkiksi SEPA-, SWIFT- tai IBAN-järjestelmien kautta, Euroopan rahoitusviranomaiset voivat saada siitä tiedon automatisoiduissa järjestelmissään.
Rajoitteet
Merkittävä osa UnionPay-siirroista ei kulje länsimaisten järjestelmien kautta:
- Jos siirto tehdään kiinalaisen pankin kautta suoraan Kiinassa tai esimerkiksi kolmannessa maassa kuten Dubaissa tai Turkissa, ilman eurooppalaista pankkivälittäjää, valvonta vaikeutuu merkittävästi.
- UnionPay voi käyttää omia koodistoja, salattuja lokitietoja ja maasijainteja, joita ei jaeta EU:n tai USA:n viranomaisille ilman erityistä tiedustelusopimusta tai virka-apumenettelyä.
MIR-siirtojen valvonta
Venäjän kehittämä MIR-korttijärjestelmä toimii pääosin Venäjän sisällä, mutta se on otettu käyttöön osittain myös muissa "ystävällismielisissä" maissa, kuten Turkissa, Vietnamissa ja osissa Keski-Aasiaa.
Jäljittäminen on mahdollista, jos:
- MIR-korttia käytetään maassa, jonka pankkijärjestelmä on yhteydessä länsimaisiin valvontaviranomaisiin, kuten esimerkiksi Turkissa (osittain).
- Siirto liittyy SWIFT- tai SEPA-järjestelmiin, vaikkakin tämä on harvinaista, MIR-järjestelmä on rakennettu juuri sulkemaan Venäjä ulos näistä.
Rajoitteet
- MIR toimii suljetussa järjestelmässä, eikä sen siirroista näy jälkiä länsimaisissa järjestelmissä, ellei toimintaa tapahdu maassa, jossa on valvontayhteistyötä.
- Käteisnostot tai paikalliset maksut (esim. Dubain pankkiautomaatti) jäävät usein täysin pimentoon, ellei maksujärjestelmän palveluntarjoaja tee vapaaehtoista ilmoitusta tai viranomainen pyydä tietoa.
EU on painostanut mm. Turkkia ja Armeniaa rajoittamaan MIR:n käyttöä vaihtelevalla menestyksellä.
Epäsuora havaittavuus
Kun maksuliikennettä ei nähdä, mutta vaikutus näkyy. Vaikka MIR- tai UnionPay-siirrot eivät aina ole suoraan nähtävissä, niiden vaikutuksia voidaan usein havaita epäsuorasti:
- Epätyypilliset käteisnostot tai valuuttasiirrot kolmansiin maihin.
- Tuotteiden ostaminen MIR-kortilla, jonka myyjä laskuttaa edelleen eurooppalaisen maksujärjestelmän kautta.
- Kolmannen maan välittäjäyritys saa maksun "kiinalaiselta asiakkaalta", mutta tavara siirtyy Venäjälle.
Näitä ilmiöitä voidaan havaita FININT-analyysissä esimerkiksi yhdistämällä tulliasiakirjoja, liiketoimintarekistereitä ja maksuliikennettä.
Kansainvälinen SIGINT-yhteistyö
Kun rahaliikennettä ei voida suoraan seurata, astuu kuvaan signaalitiedustelu (SIGINT): Yhdysvaltojen NSA, EU-maiden tiedusteluviranomaiset (esim. Ranska, Saksa, Suomi) sekä Five Eyes -maat voivat seurata:
- IP-osoitteita, joista MIR- tai UnionPay-sovelluksia käytetään.
- API-yhteyksiä ja palvelinliikennettä, joiden kautta maksusovellukset viestivät.
- Käyttäjien sijaintia, käytön ajankohtia ja mahdollisia yhdistettyjä pankkitilejä.
SIGINT mahdollistaa myös salaisten rahoituskanavien teknisen havaitsemisen, vaikka maksut itsessään eivät näy viranomaisjärjestelmissä.
UnionPay- ja MIR-järjestelmien käyttö osoittaa, että pakotteiden kiertäminen tapahtuu paitsi tavarakaupan, myös rahoituksen, maksuliikenteen ja logistiikan tasolla. Rahoitustiedustelu pystyy seuraamaan näitä liikkeitä vain osittain suoraan, mutta yhä enemmän epäsuorasti ja yhdistämällä eri tiedonlähteitä.
Mitä enemmän siirtoja tehdään kolmansien maiden kautta ja käytetään omia kansallisia järjestelmiä ilman läntisiä rajapintoja, sitä enemmän rahoitustiedustelu joutuu turvautumaan tiedusteluyhteistyöhön, SIGINT-analyysiin ja koneavusteiseen mallinnukseen.
Venäjän keinot ja haasteet kiertää pakotteita
Venäjä on kohdannut poikkeuksellisen laajan pakoterintaman sen jälkeen, kun se helmikuussa 2022 aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Euroopan unioni, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Japani ja monet muut länsimaat asettivat talouspakotteita, joiden tavoitteena on rajoittaa Venäjän taloudellista, teknologista ja sotilaallista toimintakykyä.
Pakotteiden tehokkuus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Venäjä on reagoinut ennakoivasti tuleviin pakotteisiin. Se on kehittänyt laajan, monikerroksisen järjestelmän pakotteiden kiertämiseksi, usein kolmansien maiden, rinnakkaistuonnin ja bulvaaniyritysten avulla.
Kolmansien maiden käyttö välikäsinä
Yksi Venäjän yleisimmin käyttämistä keinoista pakotteiden kiertämisessä on länsimaisten tuotteiden hankinta kolmansien maiden kautta. Maat kuten Kazakstan, Armenia, Kirgisia, Turkki ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ovat nousseet erityisen merkittäviksi reiteiksi, joiden kautta länsimaista teknologiaa, erityisesti elektroniikkaa, mikrosiruja ja koneenosia viedään Venäjälle.
Esimerkiksi Kazakstanin tuonti Saksasta kasvoi yli 500 % tietyissä elektroniikkakomponenteissa vuosina 2022–2023. Samaan aikaan Kazakstanin vienti Venäjälle kasvoi lähes identtisesti. Tätä peilaa myös se, että mikrosiruja ja drooniosia on toistuvasti löydetty Ukrainan taistelukentältä venäläisten asejärjestelmien sisältä, osan alkuperän ollessa usein eurooppalainen tai amerikkalainen.
Rinnakkaistuonti on laillista mutta kansainvälisesti kiistanalaista
Venäjä on myös virallistanut rinnakkaistuonnin, jonka avulla esimerkiksi elektroniikkaa, autoja ja luksustuotteita tuodaan maahan ilman valmistajien lupaa. Kyseessä on poikkeuksellinen lainsäädännöllinen järjestely, jossa maa sallii kaupankäynnin tuotteilla, joiden tuontia valmistajat eivät ole hyväksyneet. Tämän seurauksena esimerkiksi Apple, Samsung ja BMW -tuotteet ovat edelleen saatavilla Venäjällä, vaikkakin kalliimmalla hinnalla ja usein epävirallisten kanavien kautta.
Dubai, Kiina ja Turkki toimivat tässä keskeisinä kauttakulkumaina. Tuotteet tuodaan ensin näihin maihin, ja viedään sieltä edelleen Venäjälle, joskus uudelleen pakattuina tai ilman alkuperäisiä dokumentteja.
Kiinalaiset kylmälaitteet paljastuivat droonien moottoreiksi
Venäjän kyky jatkaa asejärjestelmiensä tuotantoa kansainvälisistä pakotteista huolimatta on saanut jälleen uutta huomiota, kun uutistoimisto Reuters paljasti länsimaisten turvallisuusviranomaisten tietoja Venäjälle toimitetuista kiinalaisvalmisteisista droonimoottoreista. Moottorit oli naamioitu "teollisiksi jäähdytysyksiköiksi", joiden avulla ne vältettiin luokittelemasta pakotteiden alaisiksi tuotteiksi.
Reutersin mukaan kyseiset moottorit kulkevat Venäjälle peiteyhtiöiden kautta ja ne kirjataan tulliasiakirjoissa kylmälaitteiksi, kuten teollisiksi jääkaapeiksi. Näin pyritään kiertämään länsimaiden asettamia vientikieltoja, jotka koskevat kaksikäyttötuotteita eli tuotteita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin.
Moottorien toimitusten ansiosta venäläinen asevalmistaja IEMZ Kupol on onnistunut merkittävästi lisäämään Garpija-A1-hyökkäysdroonien tuotantoa. Droonit ovat lisenssillä valmistettuja versioita iranilaisesta Shahed-mallista, joita on käytetty laajasti Ukrainan sodassa.
Venäjän puolustusministeriön kerrotaan tilanneen yhteensä 6000 Garpija-A1-droonia vuodelle 2025, toimitettavaksi vaiheittain. Tämä osoittaa, että Venäjä kykenee ylläpitämään teollista asevalmistustaan pakotteista huolimatta.
Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Garpija-droonin moottorit, ohjausjärjestelmät ja navigointilaitteet ovat kaikki kiinalaisvalmisteisia. Tämä viittaa siihen, että Kiinasta virtaa Venäjälle jatkuvasti teknologiaa, jota hyödynnetään suoraan sotilaskäytössä, vaikka virallinen Kiina tämän kiistää.
Tämä tapaus on esimerkki, kuinka Venäjä käyttää monikerroksisia mekanismeja, peiteyhtiöitä, vääriä tuotemerkintöjä ja kolmansia maita kiertääkseen kansainvälisiä pakotteita. Kiinalaisten komponenttien merkitys Venäjän asejärjestelmissä kasvaa.
Kuvassa yllä Limbach L550E -moottori. Kyseessä on ilmajäähdytteinen vastakkaissylinterinen 550cc nelisylinterinen kaksitahtibensiinimoottori, joka kehittää 37 kW (50 hv) tehoa 7500 rpm:n nopeudella ja voi käyttää potkuria joko suoraan tai hammaspyörästöllä. Iranilainen Mado- yritys on markkinoinut ainakin vuodesta 2014 lähtien L550E:n kopiota nimeltä MD550. Limbach Motorenwerke GmbH on saksalainen moottorivalmistaja, joka on erikoistunut erityisesti lentokoneiden ja miehittämättömien ilma-alusten (UAV/drooni) moottoreihin. Yritys on perustettu 1970-luvulla ja sen pääkonttori sijaitsee Saksassa, aiemmin mm. Königswinterissä. Limbachin moottoreita on käytetty venäläisissä drooneissa, erityisesti Garpija-A1-hyökkäysdroonissa, joka on Venäjän lisensoitu versio iranilaisesta Shahed-136 -droonista. Moottoreita ei ole viety Saksasta suoraan Venäjälle, vaan ne ovat kulkeutuneet välikäsien, kuten kiinalaisten jälleenmyyjien, kautta.
Yllä kuvassa MD‑550 moottori. Kyseessä on ilmajäähdytteinen vastakkaissylinterinen 548cc nelisylinterinen kaksitahtibensiinimoottori. Moottorin teho on noin 37 kW (50 hv), kierrosluvulla 7 500 rpm. Tilavuus: noin 548 cm³. Paino: noin 16 kg (kuivana, sytytysjärjestelmineen)
Yllä kuvassa Ukrainassa alas ammutun Shahed droonin MD‑550 moottori.
MD‑550 on kopio Saksan Limbach Flugmotoren L550E -moottorista, jonka tekninen suunnittelu on luvatta kopioitu Iranissa ja samalla mallinnettu Kiinassa. Vaikka alkuperäinen Limbach L550E kehitettiin ultrakevyille lentokoneille, Iran on mukauttanut sen käytettäväksi itsemurhadrooneissa, kuten Shahed-136:ssa.
Moottoria valmistaa Iranilainen Mado-niminen yritys (Oje Parvaz Mado Nafar Co.). Yritys on kahden toimijan joukossa, jotka valmistavat MD‑550-moottoria ja toimittavat sitä Shahed-droonituotantoon. Yritystä johtaa Yousef Aboutaleni, ja sen tiedetään olevan Yhdysvaltain pakotelistalla vuodesta 2021 alkaen.
Kun länsimaat asettivat laajat pakotteet Venäjää vastaan, niiden tavoitteena oli estää maan pääsy kriittisiin teknologioihin ja heikentää sen sotilaallista tuotantoa. Käytännössä tämä tavoite ei ole täysin toteutunut. Yksi merkittävä esimerkki Venäjän sopeutumiskyvystä on sen lisenssivalmistus iranilaisista Shahed-136-hyökkäysdrooneista, joita tuotetaan nykyisin kotimaassa nimellä Garpija-A1.
Venäjän Shahed-tuotannon ytimessä on Tatarstanissa sijaitseva Alabugan erityistalousalue (SEZ). Siellä toimii JSC Albatross -niminen yhtiö, joka on rakennettu yhteistyössä Iranin valtion kanssa. Useat lähteet, kuten The Washington Post ja Reuters, ovat vahvistaneet, että Iranin viranomaiset ja insinöörit ovat osallistuneet sekä tehtaan pystytykseen että paikallisen henkilöstön kouluttamiseen.
Vuoden 2023 alussa tehdasalueen laajuus oli noin 80 000 neliömetriä, mutta satelliittikuvat osoittavat sen laajentuneen yli kaksinkertaiseksi vuoden 2025 alkuun mennessä. Alueelle on rakennettu vähintään viisi uutta tuotantorakennusta, joista osa on peitetty verkkomaisilla suojilla. Näiden verkkojen uskotaan olevan joko ilmahyökkäysten torjuntaan tai tiedustelun hämäämiseen suunnattuja.
Vaikka Alabuga on Shahed-tuotannon selkeä ydin, Venäjän strategiana on hajauttaa teollista valmistusta ja huoltoa useisiin laitoksiin. Tässä yhteydessä esiin nousee Izhevsk Electromechanical Plant (IEMZ Kupol), joka kuuluu valtiolliseen Almaz-Antey-konserniin eli samaan yritysryppääseen, joka valmistaa myös ilmatorjunta- ja ohjusjärjestelmiä.
Kupolin roolia droonituotannossa ei ole vahvistettu julkisesti Venäjän viranomaisten toimesta, mutta useat tiedustelulähteet mukaan lukien Ukrainan sotilastiedustelu GUR sekä Conflict Armament Research viittaavat siihen, että Kupol osallistuu vähintään komponenttien kokoonpanoon tai logistiikkaan. Näin se toimii Alabugan rinnalla mahdollisena varatehtaana tai täydentävänä tuotantoyksikkönä, mikä parantaa Venäjän kykyä ylläpitää droonituotantoa myös mahdollisten iskujen jälkeen.
Kiinan logistiikkaketjut ja "Deng Xiaopingin keskus"
Droonituotannon onnistuminen ei perustu vain paikalliseen teollisuuteen, vaan myös kansainvälisiin komponenttivirtoihin. Erityisesti Kiinasta tulevat droonimoottorit, elektroniikka ja navigointiyksiköt ovat ratkaisevia Garpija-A1:n tuotannolle. Tämän vuoksi Venäjä on kehittänyt uuden logistiikkakeskuksen noin 30 kilometrin päähän Alabugasta, jota on epävirallisesti kutsuttu nimellä ”Deng Xiaopingin keskus”.
Kyseinen keskus toimii rautatieliikenteen solmukohtana, johon saapuu säännöllisesti junia Kiinasta. Reutersin mukaan viikoittainen junayhteys tuo Venäjälle kaksikäyttöisiä komponentteja, joita voidaan käyttää joko siviili- tai sotilastarkoitukseen. Erityisen huomionarvoista on se, että monia komponentteja, kuten droonimoottoreita naamioidaan tulliasiakirjoissa "teollisiksi jäähdytysyksiköiksi", jotta ne eivät paljastu pakotteiden alaisiksi tuotteiksi.
Venäjän Shahed-droonien kotimainen tuotanto osoittaa, kuinka pakotteita voidaan kiertää monikerroksisilla toimitusketjuilla, naamioinnilla ja hajautetulla teollisella tuotannolla. Alabugan erityistalousalue on noussut keskeiseksi tuotannon keskukseksi, mutta sen rinnalla toimii muitakin yksiköitä, kuten IEMZ Kupol. Kiinan rooli logistiikassa on erityisen merkittävä: ilman säännöllisiä komponenttitoimituksia Venäjän olisi vaikea ylläpitää droonituotantoa nykyisessä mittakaavassa.
Tämä kokonaisuus paljastaa sen, miten sotateollisuuden globalisaatio, diplomaattinen harmaa alue ja siviiliteknologian kaksikäyttöisyys luovat tilaa pakotteiden kiertämiselle. Se asettaa haasteen länsimaiden vientivalvonnalle ja osoittaa, että pelkkä tuotelistausten kieltäminen ei riitä, jos valvonta ei ulotu toimitusketjujen päähän saakka.
Alkuperän väärentäminen ja bulvaaniyritykset
Venäjä käyttää etikettien ja asiakirjojen väärentämistä osana pakotteiden kiertoa. Tuotteita viedään maahan muilla nimillä tai uudelleen pakattuina, ja välikäsinä toimii usein ns. bulvaaniyrityksiä (peiteyhtiöitä), jotka on rekisteröity kolmansissa maissa. Maita, joihin bulvaaniyhtiöitä on rekisteröity, ovat mm.:
- Kazakstan, johon on perustettu satoja uusia vientiyhtiöitä erityisesti Almatyssa.
- Armenia ja Kirgisia, jotka ovat Venäjälle tärkeitä teknologian jälleenvientimaita.
- Dubai (UAE), joka toimii rahoitus- ja logistiikkakeskuksena, jossa valvonta on olematonta.
- Kypros, Belize ja muut veroparatiisit, joita käytetään erityisesti omaisuuden ja rahavirtojen peittämiseen.
Yhdysvaltain pakotelistoille päätyi vuonna 2023 yli 200 bulvaaniyritystä, joista suuri osa toimi juuri Kazakstanin, Armenian ja Dubain kautta. EU on reagoinut tähän asettamalla toissijaisia pakotteita yrityksille, jotka edesauttavat pakotteiden kiertoa.
Energia ja öljy: varjolaivasto ja reititys Aasiaan
Vaikka länsimaat ovat asettaneet öljyn hintakattoja ja rajoituksia, Venäjä on kehittänyt vaihtoehtoisia vientikanavia. Käytössä on niin kutsuttu "varjolaivasto", joka koostuu vanhoista tankkereista, joiden omistajuus on piilotettu monimutkaisten yhtiörakenteiden taakse. Näissä aluksissa on usein GPS pois päältä, ja niissä tapahtuu laivasta laivaan siirtoja (STS, ship-to-ship transfer) avomerellä, erityisesti Välimerellä ja Etelä-Kiinan merellä. Siirtojen aikana on myös AIS-tunnistus/paikannus (Automatic Identification System) on pois päältä. Menetelmässä lastia siirretään suoraan yhdestä aluksesta toiseen merellä, ilman että alukset käyvät satamassa. Tätä menetelmää käytetään erityisesti raakaöljyn, polttoaineen tai nestemäisten kemikaalien siirtämiseen tankkereiden välillä.
Venäläinen öljy myydään alennettuun hintaan Intialle ja Kiinalle, jotka eivät ole liittyneet länsimaiden pakoterintamaan. Öljy voidaan myös sekoittaa muiden maiden öljyyn tai merkata uudelleen, jolloin sen venäläinen alkuperä hämärtyy.
Maksujärjestelmien kiertäminen
Rahoituspakotteet ovat sulkeneet useita venäläisiä pankkeja kansainvälisestä SWIFT-järjestelmästä, mutta Venäjä on ottanut käyttöön omia ja vaihtoehtoisia järjestelmiä. Keskeisiä keinoja ovat olleet:
- MIR-maksukortti, joka toimii edelleen mm. Turkissa, Vietnamissa ja joissain Latinalaisen Amerikan maissa.
- UnionPay (kiinalainen maksujärjestelmä), joka toimii korvikkeena Visa/Mastercardille tietyissä tilanteissa.
Vaikka monet maat ovat rajoittaneet näiden järjestelmien käyttöä, Venäjä on löytänyt rahoitusreittejä etenkin ystävällismielisten maiden ja kryptovaluutan avulla.
Yrityskaupat ja omistusjärjestelyt
Useat länsimaiset yritykset ovat vetäytyneet Venäjän markkinoilta, mutta niiden toiminta ei aina ole päättynyt. Sen sijaan omistus on siirretty entisille työntekijöille tai bulvaaneille, jolloin tuotanto jatkuu nimellisesti venäläisessä omistuksessa. Esimerkiksi elintarvike-, autoteollisuus- ja teknologiateollisuudessa on tapahtunut tällaisia siirtoja, jotka peittävät todellisen omistuksen tai riippuvuuden alkuperäisestä brändistä.
Suomi pakotteiden valvojana haavoittuvainen
Suomessa toimii tai on toiminut useita vientiyrityksiä, joiden tuotteita on päätynyt Venäjälle kolmansien maiden kautta. Esimerkiksi Yleisradio ja Helsingin Sanomat paljastivat vuonna 2023 tapauksia, joissa suomalaiset teknologia- ja konepajayritykset olivat myyneet tuotteita Kazakstaniin, josta ne jatkoivat matkaa Venäjälle. Tuotteet sisälsivät muun muassa venttiileitä, robotiikkaa ja tarkkuuskomponentteja, joita voidaan käyttää myös sotilaskäytössä.
Tullin valvonta
Suomen Tulli ja Keskusrikospoliisi (KRP) ovat kiristäneet valvontaa. Tullin käytössä olevat keinot sisältävät:
- Vientiselvitysten tarkastuksen (ilmoitetut maat, tuotteet, loppukäyttäjät).
- Riskiperusteisen analyysin, joka kohdentaa tarkastuksia epäilyttäviin yrityksiin ja maihin.
- Fyysiset tarkastukset: lähetyksiä voidaan pysäyttää ja tutkia, mikäli epäillään pakotteiden rikkomista.
- Yhteistyö EU:n viranomaisten kanssa, mm. yhteisvalvontaoperaatiot.
Tullin mukaan takavarikkojen ja rikostutkintojen määrä on noussut selvästi Ukrainan sodan alettua. Kymmeniä tutkintatapauksia on vireillä, joista osa koskee strategista teknologiaa tai sotilaallista käyttöä.
Venäjä haastaa vahvasti länsimaiden pakotepolitiikan
Venäjän kyky kiertää pakotteita osoittaa, että globaalissa kaupassa rajoitusten teho riippuu koko toimitusketjun valvonnasta. Vaikka EU ja sen liittolaiset ovat asettaneet satoja pakotteita, niiden tehokkuus heikkenee, jos kolmansien maiden kautta toimivat yritykset eivät noudata samoja sääntöjä. Bulvaaniyhtiöt, epäviralliset vientireitit, rinnakkaistuonti ja finanssikeinottelu muodostavat monimutkaisen verkoston, jota yksittäisten valtioiden on vaikea hallita.
Samalla tämä alleviivaa vientivalvonnan merkitystä: tehokas tullivalvonta, vientilupien läpinäkyvyys ja kansainvälinen tiedonvaihto ovat kriittisiä elementtejä pakotteiden toimivuuden varmistamisessa. Suomella pienenä, mutta teknologialtaan kehittyneenä vientimaana, on erityinen vastuu huolehtia siitä, ettei suomalainen teknologia päädy väärään käyttöön.
Pakotteet toimivat vain, jos ne ovat yhtenäisiä, kattavia ja niiden valvonta on systemaattista. Venäjän tapa kiertää niitä osoittaa, että talouspakotteet eivät ole staattinen ratkaisu, vaan jatkuva kilpajuoksu sääntöjen ja kiertämisen välillä.
