Onnettomuustilanteet

Yritysturvallisuus > Johtaminen

Muista, että varautuminen on kuin sateenvarjo, jota johto pitää tarpeettomana, koska aurinko paistaa. Sateen alkaessa johto kysyy, miksi kukaan ei varautunut.

Yrityksen kyky hallita onnettomuustilanteita on keskeinen osa yrityksen turvallisuuskulttuuria ja kokonaisturvallisuutta. Onnettomuudet voivat aiheuttaa vakavia henkilövahinkoja, tuotantokatkoksia, taloudellisia tappioita sekä mainehaittoja. Siksi tehokas onnettomuustilanteiden hallinta edellyttää sekä ennakoivaa suunnittelua että toimivaa reagointikykyä.

Onnettomuustilanteiden hallinnan perusta on ennakointi. Yritysten tulee tunnistaa ja arvioida työympäristönsä riskit systemaattisesti. Riskienarviointi kattaa sekä fyysiset vaaratekijät (kuten koneet, kemikaalit tai liukastumisriskit) että organisatoriset ja inhimilliset tekijät. Tunnistettuihin riskeihin tulee laatia hallintatoimenpiteet, jotka voivat sisältää teknisiä ratkaisuja, työtapojen kehittämistä, koulutusta ja suojavälineiden käyttöä.

Turvallisuusohjeet, pelastussuunnitelmat ja harjoitukset ovat osa ennakoivaa turvallisuuden hallintaa. Näiden avulla varmistetaan, että henkilöstö tietää, kuinka toimia eri hätätilanteissa. Erityisen tärkeää on varmistaa, että esimiehet ja ensiapuvastaavat ovat koulutettuja ja että vastuut on selkeästi määritelty.

Johtaminen
Onnettomuustilanteen johtamismallin tule olla kaikille selkeä ja tuttu. Tämä edellyttää ennakkosuunnittelua ja säännöllistä harjoittelua.

Yrityksen tulee tunnistaa ja arvioida ennalta toimialan potentiaalisia onnettomuusriskejä.
Yrityksen tulee tehdä toimenpiteitä tunnistettujen potentiaalisten onnettomuusriskien vähentämiseksi.
Yrityksen tulee määritellä toimenpiteet, vastuut ja resurssit, jotka otetaan käyttöön onnettomuuden sattuessa.
Yrityksen tulee huolehtia valmiudesta reagoida riittävällä nopeudella onnettomuustilanteisiin. Ohjeistus, koulutus ja harjoittelu ovat valmiuden ylläpidon kannalta keskeisiä tehtäviä.

Tilannekuvan muodostaminen

Johtajan on muodostettava tapahtumasta nopeasti tilannekuva. Tilannekuvan kannalta on olennaista saada riittävän luotettava käsitys onnettomuuden laajuudesta, vaikutuksista ja tarvittavista resursseista. Ensimmäinen tehtävä on saada tieto mahdollisista henkilöuhreista ja onko heille järjestetty välitöntä apua.

Johtamisrakenteen luominen
On määriteltävää, kuka on vastaa mistäkin tehtävästä. Selkeät ennalta määritetyt vastuut ja toimivaltuudet ovat tehokkaan toiminnan keskeisiä tekijöitä.

Kommunikaation ylläpito
Kriisiviestintävastuut on suunniteltava ja ohjeistettava. Toimiva kommunikaatio ja tiedon kulku on varmistettava kaikkien osapuolten mm. henkilöstön, pelastuslaitoksen, poliisin, sairaanhoidon ja median välillä.

Resurssien hallinta
Johdon on varmistettava, että käytettävissä olevat resurssit käytetään tehokkaasti. Resurssit on kohdistettava oikein ja varmistettava tarvittaessa lisäresurssien saatavuus.

Yhteistyö eri viranomaisten kanssa
Onnettomuustilanteissa on yleensä mukana useita eri viranomaisia. Hyvä yhteistyö ja koordinaatio ovat välttämättömiä, jotta tilanteen hallinnan kannalta.

Tilanteen seuranta ja arviointi
Onnettomuustilanteen kehittymistä on seurattava ja tehtyjen päätösten vaikutuksia arvioitava. Tilannekuvaa on päivitettävä tilanteen kehittymisen mukaisesti.

Onnettomuustilanteet

Välittömät toimenpiteet

Anna potilaalle ensiapu ja estä uusien vaaratilanteiden syntyminen.
Hälytä tarvittaessa ambulanssi tai toimita potilas muulla tavalla hoitoon.
Pidä asiattomat henkilöt pois paikalta.
Kysy tapahtumien kulku silminnäkijöiltä, mikäli tiedoista on apua hoitotoimenpiteissä tai uusien vaaratilanteiden ehkäisemisessä (muussa tapauksessa myöhemmin).
Esimies tai työterveyshoitaja tiedottaa onnettomuuden uhrin omaisille tapahtuneesta ja toimenpiteistä joihin on ryhdytty (terveydenhoitohenkilöstö antaa tiedot potilaasta).

Tiedottaminen

Esimies tiedottaa onnettomuudesta työterveyshoitajalle ja henkilökunnalle.
Tapahtumasta keskustellaan kriisiryhmässä sovitulla tavalla.
Henkilöstölle kerrotaan etukäteen sovitut tosiasiat (huhujen ja väärien tietojen leviämisen estäminen).
Viestintä tiedottaa onnettomuudesta tarvitaessa yhteistyötahoille ja antaa lausuntoja tiedotusvälineille.

Jälkityö

Henkilöstöosasto laatii asianmukaiset vahinkoilmoitukset ja mahdolliset korvaushakemukset.
Työryhmissä keskustellaan onnettomuudesta (henkilöstön reaktiot ja tuntemukset).
Onnettomuuden uhrin huomioiminen ja töihin paluun järjestäminen.
Onnettomuuteen liittyvien myöhemmin ilmenevien lisätietojen kartoittaminen.

Työntekijän kuolema

Välittömät toimenpiteet

Ensin tiedon saanut ilmoittaa esimiehelle.
Mikäli kuolemantapaus on sattunut työpaikalla, esimies ja/tai terveydenhoitaja ilmoittaa asiasta omaisille henkilökohtaisesti.
Esimies tiedottaa tapahtuneesta johdolle.
Henkilöstölle kerrotaan etukäteen sovitut tosiasiat (huhujen ja väärien tietojen leviämisen estäminen).
Työpaikalla keskustellaan tapahtuneesta (henkilöstön reaktiot ja tuntemukset).
Suruliputukseen ja muihin näkyviin toimiin voidaan ryhtyä vasta, kun kaikki tietävät tapahtuneesta.
Esimies järjestää työntekijän tehtävien hoidon.

Muistotilaisuus ja hautajaiset

Hautajaisiin osallistutaan kodin toivomusten mukaisesti.
Yrityksen adressi jos henkilöstön edustajat osallistuvat.

Jälkityö

Surutyöhön apua muilta työterveyshoitajalta tai ammattiauttajilta.
Muistotilaisuus työpaikalla.
Työtovereiden käynti haudalla käynti sopivassa yhteydessä.

Henkilökuntaan kuuluvan lähiomaisen kuolema

Välittömät toimenpiteet

Tiedon kertoo esimies, ellei tietoa ole välitetty asianomaiselle suoraan.

Asianomainen päättää, kerrotaanko asiasta muille työntekijöille, ja mitä kerrotaan.

Esimies järjestää työntekijän tehtävien hoidon ja tarvittaessa asianomainen saatetaan kotiin.

Työtoverit tukevat ja auttavat asianomaista (harkinta, miten).

Surunvalittelutoimet harkitaan tilanteen mukaan.

Asianomaiselle voidaan tarjota apua hautajaisjärjestelyihin harkinnan mukaan.

Traumaattiset kriisin vaiheet

Shokkivaihe
Shokkivaihe syntyy välittömästi trauman jälkeen. Shokkivaiheelle on tyypillistä:

Kyky ajatella ja toimia järkevästi heikkenee.
Tilanteen hahmottaminen vaikeutuu. Henkilö ei käsitä, mitä on tapahtunut.
Ajan- ja todellisuudentaju hämärtyy.
Toiminnallinen yliaktiivisuus korostuu. Henkilö voi esimerkiksi häiritä ensiapua ja olla muille suureksi vaivaksi.
Liikkumisvaikeudet. Shokissa olevan on vaikea liikkua, vaikka siihen ei olisi fyysisiä esteitä
Voimakkaat fyysiset reaktiot. Tyypillistä on oksentelu, vilunväristykset, ylinopea hengitys, huimaus, krampit käsissä ja jaloissa, hourailu ja huutaminen.
Paniikki. Tyypillistä on henkilön liikehdintä silmittömästi eri suuntiin.
Lamaantuminen. Tyypillistä on paikalleen jähmettyminen ja tuijottaminen yhteen kohteeseen.

Shokkivaiheen hallinta

Välitön ulkopuolinen apu ja huolenpito.
Rauhoittaminen esimerkiksi kädestä kiinnipitäminen ja puhuminen.
Autettavan annetaan puhua ja kysellä.
Yliaktiivisille järjestetään muuta tekemistä.

Reaktiovaihe
Shokkivaiheen jälkeen tapahtuma hahmottuu ja henkilöt reagoivat tilanteeseen useilla eri tunnetiloilla.
Tyypillisiä reaktiovaiheen tunnetiloja ovat:

Pelko
Viha
Suru
Ilo

Reaktiovaiheen hallinta

Luottamuksen herättäminen kuuntelemalla ja kuuntelemalla vähättelemättä uhrin kokemuksia
Aggressiivisten tunteiden purku ja jäsentely.
Tapahtumien kulun kertaaminen keskustelemalla tapahtumasta aikajärjestyksessä useitakin kertoja.
Jatkohoidon varmistaminen.