Sisältöön

Ylivoimainen este - SecMeter

Ohita valikko
Ohita valikko

Ylivoimainen este

Yritysturvallisuus > Riskienhallinta
Ylivoimainen este



Ylivoimainen este (force majeure) on olennainen oikeudellinen käsite, joka tarjoaa sopimusosapuolille mahdollisuuden vapautua väliaikaisesti tai pysyvästi sopimusvelvoitteista, mikäli sopimuksen täyttäminen estyy tapahtumien vuoksi, joihin osapuolet eivät ole voineet vaikuttaa tai joita ei ole voitu kohtuudella ennakoida. Yrityksille tämä käsite on tärkeä riskienhallintaväline, mutta sen käyttö edellyttää tarkkaa sopimustekniikkaa ja tilannekohtaista harkintaa.

Yivoimaisen esteen sisältö tai laajuus ei ole vakiintunut sen enempää lainsäädännön kuin oikeuskäytännönkään tasolla. Käsite saa sisältönsä osapuolten välillä tehtävän sopimuksen kautta ja nimenomaisen sopimusehdon puuttuessa lähinnä kauppalain myyjän vastuuta koskevien periaatteiden (27§) sekä oikeuskäytännön kautta.
Tehtävälista
Tunnista yrityksen riskiprofiili

  1. Arvioi, millaisille ulkoisille tapahtumille liiketoiminta on erityisen altis, esimerkiksi kuljetus, sähkökatkot, tietoliikennehäiriöt.
  2. Määrittele kriittiset palvelut, joissa toimitusvarmuus on liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätön.

Määrittele force majeure -ehdon sisältö selkeästi

  1. Kirjaa sopimukseen tyhjentävä lista tilanteista, jotka katsotaan ylivoimaisiksi esteiksi, esimerkiksi luonnonmullistukset, sota, yleislakko, laajat tietoliikennehäiriöt.
  2. Sulje pois tapahtumat, jotka eivät ole hyväksyttäviä ylivoimaisina esteinä, esimerkiksi lailliset yksittäiset lakot, markkinahäiriöt, tavanomainen saatavuuden vaihtelu.

Huomioi toimialakohtaiset ja alihankkijariskit

  1. Eri toimialoilla esiintyy erityyppisiä riskejä, joilla on merkitystä sopimusvelvoitteiden täyttämiselle.
  2. Tunnista ja huomioi nämä riskit myös alihankkijoiden osalta force majeure -ehdoissa.

Muotoile ehtoon velvollisuus rajoittaa vahinkoja

  1. Vaadi, että osapuoli on velvollinen käyttämään kaikkia kohtuullisia keinoja estääkseen ja minimoidakseen haitat.
  2. Vaadi dokumentointia ja viipymätöntä ilmoitusta ylivoimaisesta esteestä.

Säädä vaikutukset palveluvelvoitteisiin

  1. Tarkenna, mitkä velvoitteet keskeytyvät ja missä määrin force majeure vaikuttaa sopimussakkoihin, aikatauluihin tai hinnanmuutoksiin.
  2. Määrittele, milloin osapuolella on oikeus purkaa sopimus pitkäkestoisessa esteessä.

Erottele antavan ja saavan osapuolen näkökulmat

  1. Antavan osapuolen eduksi voi olla sisällyttää laajempia tapahtumia, esimerkiksi laajat lakot ja tietoliikennehäiriöt.
  2. Saavan osapuolen eduksi on rajata force majeure vain erityisen poikkeuksellisiin tapahtumiin, jotka eivät ole hallittavissa.

Yhteensovita palvelutason vaatimusten kanssa

  1. Arvioi palvelulupauksiin (SLA) liittyvät riskit suhteessa force majeure -ehtoihin.
  2. Vältä ristiriitaa: laaja palvelutakuu voi vesittyä liian löyhästi muotoillun force majeure -ehdon vuoksi.

Tee päätös rinnakkaissopimusten käyttämisestä

  1. Harkitse kahden tai useamman toimittajan mallia korkean riskin palveluissa (redundanssi).
  2. Laadi suunnitelma siitä, miten korvaava toimittaja otetaan käyttöön force majeure -tapauksessa.

Laadi ilmoitusvelvollisuusmekanismi

  1. Määritä kenelle, milloin ja miten ylivoimaisesta esteestä on ilmoitettava.
  2. Vaatimus kirjallisesta ilmoituksesta, aikarajoineen.

Dokumentoi ja säilytä muutoshistoria

  1. Varmista, että sopimukseen tehdyt force majeure -muotoilut dokumentoidaan versiohistoriaan.
  2. Säilytä todistusaineisto mahdollisia riitatilanteita varten.

Kouluta avainhenkilöt ja sopimuksen valvojat

  1. Varmista, että sopimusvastaavat, asiakkuusvastaavat ja juristit tuntevat yrityksen force majeure -käytännöt.
  2. Luo sisäinen ohjeistus force majeure -tilanteiden käsittelyyn ja sopimusvaikutusten arviointiin.

Testaa ja auditoi käytännössä

  1. Testaa sisäisesti, miten organisaatio reagoi simuloituun force majeure -tilanteeseen.
  2. Arvioi, ovatko sopimukselliset ja operatiiviset vastuut selkeitä.
Ylivoimaiseen esteeseen vetoamisen edellytykset ovat tiukat. Lähtökohtaisesti sopimusvelvoitteista vapautuminen edellyttää seuraavien kolmen ehdon täyttymistä:

  1. Tapahtuman ulkopuolisuus, johon osapuoli ei ole voinut vaikuttaa.
  2. Ennakoimattomuus, jota osapuoli ei ole voinut odottaa (yllätyksellisyys).
  3. Täyttämisesteen kohtuuttomuus, jolloin velvoitteen täyttäminen on muuttunut kohtuuttoman vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Näiden kriteerien täyttymättä jättäminen estää ylivoimaiseen esteeseen vetoamisen. Esimerkiksi yksittäinen laillinen lakko ei sellaisenaan täytä ylivoimaisen esteen tunnusmerkistöä, sillä siitä ilmoitetaan etukäteen ja osapuolella on mahdollisuus varautua siihen.

Force majeure -ehtojen sopiminen
Yrityksen sopimuskäytännössä force majeure -ehtojen muotoilu vaikuttaa olennaisesti siihen, miten laajasti tai rajoitetusti ylivoimaista estettä voidaan soveltaa. Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö antavat yleiset raamit, mutta sopimusehdoin voidaan laajentaa soveltamisalaa.

Antavan osapuolen, tyypillisesti palveluntarjoajan intressissä on määritellä force majeure -ehto laajasti. Tällöin mukaan voidaan sisällyttää myös lievempiä, mutta liiketoimintaa olennaisesti häiritseviä tapahtumia, kuten:

  • Kuljetusalan lakot
  • Tietoliikennehäiriöt
  • Sähköjakelun keskeytykset
  • Työsulut tai saartotilanteet

Näin ollen osapuoli pyrkii varautumaan mahdollisimman monipuolisesti eri häiriötilanteisiin ja rajamaan omaa vastuutaan.

Kustannusriskit ja saavan osapuolen näkökulma
Saavan osapuolen, kuten tilaajan, näkökulmasta ylivoimaiseen esteeseen vetoamisen mahdollisuus voi aiheuttaa huomattavia kustannus- ja palveluriskejä. Siksi on järkevää, että saava osapuoli hyväksyy force majeureksi vain erityisen poikkeukselliset tapahtumat, kuten:

  • Hirmumyrskyt
  • Maailmansodat tai sisällissodat
  • Yleislakot
  • Maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset tai meteoriitit

Liiallinen hyväksyminen johtaa helposti tilanteeseen, jossa palveluntuottaja voi vapautua vastuustaan liian kevein perustein, mikä vaarantaa palvelun jatkuvuuden.

Lisäksi korkeita palveluvelvoitteita asettavat sopimukset voivat johtaa siihen, että toimittaja, joka on saanut korotettua korvausta sovitusta palveluvarmuudesta, joutuu konkurssiin liiketoimintastressin seurauksena. Tällöin asiakas ei saa palvelua eikä korvausta.

Rinnakkaissopimus riskienhallintana
Kustannus- ja toimitusriskiä voidaan hallita tehokkaasti rinnakkaissopimuksilla. Tällöin palvelun varmistamiseen ei nojata yksinomaan yhteen toimittajaan, vaan valitaan kaksi tai useampia tahoja, joiden resurssit tukevat toisiaan.

Tämän mallin etuna on, että yhden toimittajan kyvyttömyys toimittaa palvelua, esimerkiksi ylivoimaisen esteen vuoksi, ei johda palvelukatkokseen, vaan toiminta voidaan siirtää muiden toimittajien harteille.

Force majeure on sekä suoja että riski. Sen sisältö ja soveltamisalue tulee yrityssopimuksissa määritellä täsmällisesti ja tasapuolisesti. Sopimusosapuolten on oltava tietoisia siitä, että ylivoimaiseen esteeseen vetoaminen ei saa olla automaattinen vastuuvapauskeino, vaan viimekätinen suoja täysin poikkeuksellisia tilanteita varten.

Yrityksen kannalta keskeistä on:

  • Muotoilla force majeure -ehdot sopimukseen yksityiskohtaisesti ja tilanteita ennakoivasti.
  • Arvioida palvelutoimituksiin liittyvät kustannusriskit.
  • Käyttää rinnakkaissopimuksia ja muita rakenteita palveluvarmuuden takaamiseksi.
Ohita valikko
Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön