Rahanpesu

Yritysturvallisuus > Compliance

Rahanpesu

FATF on rahanpesun vastainen kansainvälinen toimintaryhmä (The Financial Action Task Force on Money Laundering). Organisaatio toimii taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n yhteydessä. Toimintaryhmä perustettiin G-7 huippukokouksessa Pariisissa 1989.

Syksyllä 2001 FATF:n toimenkuva laajeni koskemaan myös terrorismin rahoituksen vastaisia toimenpiteitä. FATF julkaisi kahdeksan terrorismin rahoituksen vastaista erityissuositusta.

Suomi mukaan lukien FATF:n jäseniä ovat 29 valtiota ja 2 kansainvälistä järjestöä. Suomessa rahanpesu on kriminalisoitu rikosalain 32 luvun 6-10 §:ssä (Kätkemis- ja rahanpesurikokset).

Tehtävälista

Määritä yrityksen rooli ja velvollisuudet

Selvitä kuuluuko yrityksesi rahanpesulain piiriin (esim. ilmoitusvelvollinen taho).
Tarkista Finanssivalvonnan tai aluehallintoviraston ohjeistus toimialallesi.

Laadi kirjallinen rahanpesun estämisohjelma

Rakenna sisäinen ohjeistus, joka sisältää riskien arvioinnin ja hallinnan, tuntemisvelvollisuuden periaatteet (KYC, "Know Your Customer") ja seuranta- sekä ilmoitusmenettelyt.
Päivitä ohjelma vuosittain tai muutostilanteissa.

Tee rahanpesuriskien arviointi (riskiperusteinen lähestymistapa)

Arvioi riskejä asiakkaiden, palvelujen, liiketoimintamallien ja maantieteellisen toiminnan perusteella.
Käytä luokittelua: matala, normaali, korkea riski.

Tunnista ja varmista asiakkaat (KYC-prosessi)

Kerää ja säilytä asiakkaan perustiedot, tositteet ja oikeushenkilöiden omistajatiedot.
Toteuta henkilöllisyyden varmentaminen luotettavalla tavalla.
Selvitä poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt (PEP) ja heidän perheenjäsenensä.

PEP-henkilö (Politically Exposed Person).tarkoittaa poliittisesti vaikutusvaltaista henkilöä PEPit ovat henkilöitä, jotka toimivat tai ovat äskettäin toimineet merkittävässä julkisessa virassa, mikä voi lisätä heidän riskiään olla alttiina lahjonnalle, korruptiolle tai väärinkäytöksille.

Valvo liiketoimia ja seuraa poikkeavuuksia

Ota käyttöön käytäntö poikkeavien liiketoimien tunnistamiseen, joita ovat suurikokoiset käteismaksut, epätavalliset siirrot ulkomaille ja monimutkainen omistusrakenne tai välikäsien käyttö
Dokumentoi ja perustele poikkeavuudet.

Ilmoita epäilyttävät liiketoimet viranomaiselle

Ilmoita epäilyttävät liiketoimet Rahanpesun selvittelykeskukselle (FIU, osa Keskusrikospoliisia) viivytyksettä.
Vältä ilmoituksen kohteen varoittamista (ns. "tipping off" on kielletty).

Nimeä vastuuhenkilö tai vastuuyksikkö

Vastuuhenkilö vastaa rahanpesun estämisen ohjelman toimeenpanosta, seurannasta ja raportoinnista.
Riittävä osaaminen ja riippumattomuus on tärkeää.

Kouluta henkilöstöä säännöllisesti

Anna koulutusta uusille työntekijöille ja päivitä tietoa vuosittain.
Räätälöi koulutus riskiprofiilin ja tehtävän mukaan (esim. asiakaspalvelu, johto, myynti, taloushallinto).

Pidä kirjaa ja varmista tietojen säilytys

Säilytä asiakkaan tunnistamistiedot ja liiketapahtumat vähintään 5 vuotta.
Varmista, että tiedot ovat turvallisesti ja luotettavasti arkistoitu.

Auditointi ja jatkuva seuranta

Tarkasta rahanpesun estämisohjelman toimivuus säännöllisesti.
Toteuta sisäisiä tarkastuksia erityisesti korkean riskin asiakkuuksissa.
Käytä ulkopuolista arviointia tarvittaessa.

Käytä tukena viranomaisten ja asiantuntijaorganisaatioiden ohjeita, kuten:

Finanssivalvonta (FIN-FSA)
Rahanpesun selvittelykeskus (FIU)
Euroopan pankkiviranomainen (EBA AML guidelines)

Asia Tapauksia

Historiaa

Aiemmin rahanpesun valvonta perustui rahoitustarkastuksen (rata) määräykseen 104.2 (14.2.1994) "Luottolaitoksessa noudatettavasta huolellisuudesta ja menettelytavoista suojautua rahoitusjärjestelmän rikolliselta hyväksikäytöltä". Ratan määräys kumottiin 1.3.1998. Nykyisin rahanpesua koskevat ilmoitukset on tehtävä suoraan rahanpesun selvittelykeskukselle.

Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä säädettiin laissa 30.1.1998/68. Sisäministeriö antoi huhtikuussa 1998 määräyksen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (4/98). Määräys perustui 1.3.1998 voimaan tulleeseen lakiin, jolloin rahanpesun selvittely siirtyi KRP:n rahanpesun selvittelykeskukselle.

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008) tuli voimaan 1.8.2008. Lailla saatettiin voimaan Suomessa EU:n kolmannen rahanpesudirektiivin (2005/60/EY) velvoitteet. Uusi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskeva laki (444/2017) tuli voimaan 3.7.2017. Lain myötä pantiin Suomessa täytäntöön Euroopan parlamentin neljäs rahanpesudirektiivi. Rahanpesurikoksia ovat:

rahanpesu 6 § (4.3.2011/191)
törkeä rahanpesu 7 § (31.1.2003/61)
salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi 8 § (31.1.2003/61)
tuottamuksellinen rahanpesu 9 § (31.1.2003/61)
rahanpesurikkomus 10 § (31.1.2003/61)

Vuonna 2011 KRP:n Rahanpesun selvittelykeskus kirjasi yli 28 000 rahanpesuilmoitusta, joiden taustalla oli usein epäselviä liiketoimia. Ilmoitusvelvollisia ovat mm. valuutanvaihtoyhtiöt, rahapelitoimintaa harjoittavat yhtiöt ja pankit. Lähes 10 prosentissa oli löytynyt kytköksiä käynnissä olevaan esitutkintaan tai selvittelyn pohjalta oli aloitettu uusi tutkinta.

Vuonna 2011 suurin osa (noin 66 %) esitutkintaan johtaneista ilmoituksista liittyi erilaisiin talousrikoksiin. Huumausainerikoksiin liittyi noin 7 % esitutkintaan johtaneista ilmoituksista.

Vuonna 2011 rahanpesun selvittelykeskus antoi 10 liiketoimen keskeytysmääräystä, joiden yhteenlaskettu arvo oli noin 560 000 euroa. Keskeytysmääräysten avulla saatiin rikoshyötyä takaisin yli 400 000 euron arvosta.

Rahanpesuepäilystä ilmoittaminen
Rahanpesuun liittyvä raportointivelvollisuus koskee useita toimialoja mm. pankkeja ja kiinteistövälitystä. Suomessa asiakkaiden pankkitapahtumiin kohdistuvia viranomaiskyselyjä tekee lähinnä KELA, vero- ja poliisiviranomaiset.

Lakiin sisältyy mm. velvollisuus tunnistaa ja tuntea asiakas sekä liikesuhteiden jatkuvan, riskiperusteisen seurannan vaatimus. Esimerkiksi pankissa pankkivirkailija on velvollinen tiedustelemaan asiakkaan rahaan liittyvän tapahtuman (talletus, siirto yms.) tarkoitusta mm. mistä rahat ovat peräisin ja mihin niitä tullaan käyttämään.

Laki edellyttää pankin tuntevan asiakkaansa liiketoiminnan siinä laajuudessa, että poikkeuksellinen toiminta paljastuu. Pankin on selvitettävä, onko asiakas korkeassa poliittisessa asemassa tai korkeassa virassa toisessa valtiossa, tai tällaisen henkilön lähisukulainen. Laki velvoittaa ilmoittamaan epäilyjä herättävistä liiketoimista.

Periaatteessa asiakkaalle tulee ilmoittaa aina, mikäli pankki on vastannut hänen tiliinsä kohdistuneeseen rahanpesutiedusteluun. Poikkeuksena on kuitenkin tiedustelut, joissa viranomainen toivoo, ettei tiedustelusta ilmoiteta asiakkaalle. Tällaisia tiedusteluja ovat pääsääntöisesti poliisi- ja ulosottoviranomaisten suorittamat tiedustelut.

Poliisin tehtävä on selvittää, onko epäily aiheellinen. Poliisin haasteena on kerätä näyttö, mistä rahasiirrot ovat tulleet ja mihin ne ovat viimekädessä päätyneet. Käytännössä poliisi ei ole ollut aina tyytyväinen pankkien rahanpesua koskevaan raportointihalukkuuteen.

Rahanpesuepäily
Rahanpesuun liittyy yleensä kansainvälisiä järjestäytyneen rikollisuuden kytköksiä, joiden selvittäminen vaatii yleensä paljon kansainvälistä yhteistyötä. Rahanpesun selvittelykeskus voi määrätä epäilyttävän liiketoimen keskeytettäväksi enintään viiden arkipäivän ajaksi. Lyhyt keskeytysaika on osoittautunut ongelmalliseksi.

Rahanpesuepäilystä voidaan suorittaa vangitseminen, jos kyse on huomattavasta rahasummasta tai suunnitelmallisesta teosta. Juttu voidaan julistaa myös salaiseksi, jolloin perusteena käytetään lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta pakkokeinojen osalta ja vedotaan tutkinnallisiin syihin.

Rahanpesu
USA:n viranomaiset hajottivat toukokuussa 1998 mittavan kansainvälisen rahanpesuringin. Rahanpesuun osallistui Meksikon johtavia pankkeja (12 suurinta) ja Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä huumekartelleja.

Meksikon on tiedetty olevan pullollaan huumerahaa, mutta nyt voitiin ensimmäistä kertaa osoittaa meksikolaisia pankkivirkailijoita syyllisiksi rahanpesuun. Henkilöpidätyksiä tehtiin kaikkiaan 142. Pestyä rahaa löydettiin 189 miljoonan Suomen markan edestä. Operaatioon osallistui ainakin USA:n tulli ja DEA (Drug Enforcement Administration).

Käytännössä rahanpesu tarkoittaa rikoksella hankitun rahan

vastaanottamista
muuntamista
luovuttamista
siirtämistä
välittämistä tai
hallussapitoa.

Rahanpesua on esimerkiksi pimeän rahan

vastaanottaminen omalle tilille
sijoittaminen ulkomailla matkusteluun
sijoittaminen asuntoon
muuhun sijoittamiseen osallistuminen.

Rahanpesun kohteena olevat varat tai omaisuus voivat olla peräisin mistä tahansa rikoksesta. Mahdollisia rahanpesun kohteita ovat esimerkiksi talousrikoksista saadut varat tai maksamattomien verojen vuoksi lisääntyneet varat.

Terrorismin rahoituksella tarkoitetaan toimintaa, jolla annetaan tai kerätään varoja terroritekojen suorittamiseksi. Erona rahanpesuun on se, että terrorismia voidaan rahoittaa myös laillisesti hankituilla varoilla. FATF on kiinnittänyt maa-arvioinneissaan huomiota mm. seuraaviin rahanpesurikoksia edistäviin piirteisiin:

Rahoitus- tai vakuutustoiminnan valvonta on riittämätöntä ja tehotonta.
Puutteita on mm. toimilupamenettelyssä sekä johdon ja omistajien arvioinnissa ja selvittämisessä.
Asiakkaiden tunnistamisvaatimukset ovat puutteellisia, asiakkailla on esimerkiksi anonyymejä tilejä.
Yhtiöiden perustaminen ja rekisteröinti eivät ole läpinäkyviä prosesseja.
Kansainvälinen yhteistyö ja tietojenvaihto on puutteellista.
Liikesuhde on mahdollista aloittaa välimiesten (bulvaanien) toimesta, todellisesta edunsaajasta ei ole mahdollista varmistua.
Pankkisalaisuus tai salassapitomääräykset estävät viranomaisilta tiedonsaannin.
Rahanpesuun liittyviä epäilyttäviä tapauksia ei ilmoiteta.
Rahanpesua selvittävillä ja tutkivilla viranomaisilla ei ole riittäviä toimintavaltuuksia eikä resursseja.

Toimintamalli
Rahanpesua edeltää aina alkurikos (esirikos), jonka yhteydessä rikoksen tekijälle on syntynyt varallisuutta. Rikoksella hankitun rahan alkuperä on häivytettävä toisella rikoksella ennen omaan käyttöön siirtämistä. Tätä rikosta kutsutaan rahanpesuksi. Rahanpesussa rahaa kierrätetään niin, että sen todellista alkuperää ei voida jäljittää ja raha näyttää olevan peräisin laillisista lähteistä. Rahanpesussa tyypillistä on rahan alkuperän häivyttäminen pilkkomalla summat pieniksi osiksi ja kierrättämällä niitä eri pankkien kautta maasta toiseen, jonka jälkeen ne ohjataan jälleen yhdelle pankkitilille. Rahanpesun vaiheita ovat:

sijoittaminen (rahan tallettaminen)
kerrostaminen (alkuperän kätkeminen)
sulauttaminen (rahan palauttaminen kiertoon laillisena).

Rangaistavuus
Rahanpesu tuli Suomessa rangaistavaksi teoksi vuonna 1994. Rahanpesusta on säädetty rangaistus rikoslain (4.3.2011/191) 32 luvun 6 §:ssä. Lain mukaan rahanpesusta rangaistaan henkilöä, joka pesee rahaa toisen lukuun.

Jos alkurikoksen tekijä pesee itse rikoksella saamansa varat, rahanpesun katsotaan sisältyvän päätekoon eikä siitä rangaista erikseen. Alkurikos voi olla mikä tahansa rikos (esimerkiksi huume- tai talousrikos), josta rikoksentekijä on saanut itselleen taloudellista hyötyä.

Jos henkilö ei ole osallistunut alkurikokseen, voidaan hänet tuomita rahanpesun tunnusmerkistön täyttyessä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rahanpesun yritys on myös rangaistava teko.

Kyseessä on törkeä rahanpesu, jos kyse on kymmenistä tuhansista euroista ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä rahanpesusta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.