Etsivien henkilöprofiili - SecMeter

Etsivän keskuspoliisin (EK), Valtiollisen poliisin (Valpo) ja Suojelupoliisin (Supo) tehtävät ja toimintatavat ovat heijastaneet voimakkaasti kulloistakin yhteiskunnallista ilmapiiriä ja vallan rakennetta. Näiden organisaatioiden työntekijöiden ymmärtäminen edellyttää pintaa syvempää tarkastelua: millaiset ihmiset hakeutuivat etsiviksi ja miksi? Vaikka toiminta on aina perustunut käskytysperiaatteeseen, jossa osa henkilöstöstä toteuttaa johdon linjauksia ja käskyjä, motivaatiot, taustat ja toimintakulttuuri ovat muuttuneet aikakausien mukana.

EK:n etsivät (1919–1937), sisällissodan jatkajat

EK perustettiin sisällissodan jälkeen torjumaan kommunistista toimintaa ja suojelemaan vastaperustetun valtion sisäistä vakautta. Etsiviksi valikoitui usein henkilöitä, joilla oli tausta valkoisten riveissä, suojeluskunnissa tai armeijassa. Heillä oli vahva oikeistolainen vakaumus, ja tehtäviin hakeuduttiin isänmaallisuuden, poliittisen vakaumuksen tai henkilökohtaisen kunnian vuoksi. Osalle tehtävä oli jatkoa sisällissodan kamppailulle, valtion virkapuvussa käytävää sotaa "punaisia" vastaan.

Toimintatavat olivat kovia ja autoritaarisia. Etsivien rooli ei rajoittunut pelkkään valvontaan, vaan sisälsi aktiivista opposition tukahduttamista. Lain rajoja venytettiin, ja toiminta saattoi ajoittain olla mielivaltaista ja ihmisoikeuksia loukkaavaa. Lojaalisuus, rohkeus ja kovuus korostuivat etsivien henkilöprofiileissa, mikä sopi aikakauden kireään poliittiseen ilmapiiriin.

Valpon etsivät (1937–1948), politiikan pelinappuloita

EK:n perintö jatkui Valtiollisessa poliisissa, joka perustettiin vuonna 1937. Alkuvaiheessa Valpo toimi samoin perustein kuin EK: sen henkilöstö koostui pitkälti edeltäjänsä etsivistä, ja toimintakulttuuri pysyi samanlaisena. Toisen maailmansodan jälkeen tilanne muuttui nopeasti: poliittinen ilmapiiri radikalisoitui, ja kommunistien vaikutus Valpossa kasvoi merkittävästi.

Sodan jälkeisessä punaisessa Valpossa rekrytoitiin entisiä kommunisteja ja vasemmistolaisia, mikä muutti henkilöstön profiilia ja synnytti jännitteitä organisaation sisällä. Mukana oli edelleen kovien otteiden virkamiehiä, mutta myös poliittisesti motivoituneita vasemmistolaisia, joille etsivän työ tarjosi väylän yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen.

Valpon etsivät toimivat vahvasti politisoituneessa ympäristössä, ja heidän työnsä oli osin ideologista, osin valtapoliittista. Tämä teki toiminnasta ristiriitaista ja altisti sen väärinkäytöksille.

Suojelupoliisi (1949–), siirtymä virkamiesmäisyyteen

Suojelupoliisi perustettiin vuonna 1949 aikana, jolloin Neuvostoliiton painostus oli huomattavaa. Supoon siirtyi sekä EK:n ja Valpon veteraaneja että uusia poliisitaustaisia virkamiehiä. Rekrytoinnissa painotettiin luotettavuutta ja lojaalisuutta valtiota kohtaan. Korkeakoulutusta ei vielä vaadittu, mutta kokemus poliisista, puolustusvoimista tai rajavartiolaitoksesta oli yleinen tausta.

Supolaisilta edellytettiin matalaa profiilia. Etsivän ei ollut tarkoitus erottua, vaan olla huomaamaton, tarkka ja luotettava havainnoija. Vaikka poliittinen sitoutumattomuus oli virallinen ihanne, käytännössä henkilöstö edusti usein maltillista konservatismia tai virkamiesajattelua. Toiminta keskittyi ennaltaehkäisyyn ja valvontaan, ei suoraan voimankäyttöön.

Neuvostoliiton romahdus 1992 ja varovainen irtautuminen Paasikiven–Kekkosen linjasta mahdollistivat Supon kehityksen kohti tiedustelupalvelua. 1990-luvulta lähtien alettiin korostaa asiantuntijuutta, teknistä osaamista ja kansainvälisiä valmiuksia. Kenttäetsivien rinnalle nousivat analyytikot ja tietotyöläiset, jotka hallitsivat uusia uhkia, kuten kybervaikuttamista ja kansainvälistä terrorismia.

Erikoistuminen ja nykyrooli

2000-luvulla Supon toimintakenttä laajeni merkittävästi. Organisaatioon syntyi erikoistuneita jaostoja, joissa työ oli usein toimistopainotteista ja tietoanalyysiin keskittyvää. Esimerkkejä erikoistumisalueista ovat:

• Vakoilun torjunta
• Terrorismin seuranta
• Suomalaisten yhteiskunnallisten toimijoiden tarkkailu (erityisesti vasemmiston piirissä)

Nykyisin Supon työntekijöiltä vaaditaan lähes poikkeuksetta korkeakoulututkinto. Kielitaito ja kulttuuriosaaminen ovat keskeisiä etenkin kansainvälisen yhteistyön vuoksi. Tyypillisiä koulutustaustoja ovat:

• Oikeustiede
• Valtiotieteet
• Kansainväliset suhteet
• Kyberturvallisuus ja teknologia

Ennaltaehkäisy on edelleen supon työn keskiössä, mutta painopiste on siirtynyt ulkomaisen tiedustelutoiminnan torjuntaan, radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn sekä kyberuhkien ja hybridivaikuttamisen tunnistamiseen.

Etsivästä asiantuntijaksi

Supo on ottanut harppauksen kohti ammattimaisempaa, virkamieslähtöistä toimintatapaa. Nykyinen supon työntekijä ei ole enää kenttäetsivä vaan asiantuntija, joka toimii monialaisessa, teknisesti vaativassa ja psykologisesti kuormittavassa ympäristössä. Tiedustelutyön näkymättömyys, analysointikyky ja lojaalius valtiota kohtaan ovat tärkeämpiä kuin ulkoinen kovuus tai poliittinen intohimo.

Muutos EK:n ja Valpon ajoista on selkeä. Siinä missä aikaisempien aikakausien etsivät olivat usein kovakouraisia ja ideologisesti motivoituneita, nykyajan supolainen on koulutettu, huomaamaton ja verkottunut osaaja, hiljainen tarkkailija aikansa turvallisuushaasteiden ytimessä.