GCHQ
Yritysturvallisuus > Tiedustelupalvelut > Britannia
GCHQ (Government Communications Headquarters, hallituksen viestintäyksikön päämaja) on perustettu 1.11.1919. Sen nimi oli tuolloin GC & CS. Nimi GCHQ otettiin virallisesti käyttöön 1.4.1946.Nimenmuutos oli puhtaasti "kosmeettinen". Päätehtävänä oli edelleen ensimmäisen maailmansodan aikana aloitettu viestien salakirjoituksen analysointi.Organisaation signaalitiedusteluun (SIGINT) liittyvä rooli oli virallisesti salaisuus vuoteen 1983 saakka.GCHQ on yksi kolmesta Iso-Britannian tiedustelupalveluista. GCHQ toimii yhteistyössä mm. MI5:n ja SIS:n (MI6) kanssa.Päämaja sijaitsee Cheltenhamin Gloucestershiressä. Päämajarakennusta kutsutaan rakennuksen ulkomuodosta johtuen "donitsiksi".
Suurin osa organisaation noin 6000 henkilöstä työskentelee päämajassa. GCHQ työllistää erityisesti kielitieteilijöitä. Virasto työskentelee päivittäin yli 40 kielellä ja murteella ja sillä on valmiudet analysoida tietoja yli 80 kielellä.Organisaatio tunnetaan ulkomaisista tiedusteluoperaatioista erityisesti signaalitiedustelun alueella, mutta sen nykyinen toimenkuva on laajempi käsittäen mm.
- tiedustelutiedon tuottaminen armeijan käyttöön
- vastavakoilu
- terrorismin torjunta
- tutkimustoiminta ja neuvonta
- ydinaseiden leviämisen estäminen
- järjestäytyneen rikollisuuden torjunta
- hallituksen viestintä- ja tietojärjestelmiä suojaaminen hakkereilta ja häirinnältä
- sähköisten ja digitaalisten signaalien sieppaus
- salakirjoitus ja salakirjoituksen purkaminen.
GCHQ:n johtajat
- Alastair Denniston 1921 - 1942
- Sir Edward Travis 1942 - 1952
- Sir Eric Jones 1952 - 1960
- Sir Clive Loehnis 1960 - 1964
- Sir Leonard Hooper 1965 - 1973
- Sir Arthur Bonsall 1973 - 1978
- Sir Brian John Maynard Tovey 1978 - 1983
- Sir Peter Marychurch 1983 - 1989
- Sir John Anthony Adye 1989 - 1996
- Sir David Omand 1996 - 1997
- Sir Kevin Tebbit 1998
- Sir Francis Richards 1998 - 2003
- Sir David Pepper 2003 - 2008
- Sir Iain Lobban 2008 -
GCHQ kuuntelee kaikkea transatlanttista tietoliikennettä
GCHQ:n ja NSA:n yhdessä toteuttama globaali dataverkkojen liikenteen tallennus ja analysointi muodostaa erään ihmiskunnan historian kaikkien aikojen laajimman salakuunteluhankeen. Terrorismin torjunta on salakuuntelun virallinen syy, mutta on selvää, että tietoja käytetään moneen muuhunkin tarkoitukseen. Tietoja on käytetty ainakin terrorismin estämiseen, vakavien rikosten tutkimiseen, sotilasoperaatioihin, talousvakoiluun ja poliittiseen juonitteluun.
GCHQ kerää ja tallentaa maailmanlaajuisesti valtavia määriä sähköpostiviestejä ja käyttää niitä yhdessä NSA:n kanssa. Salakuunteluhanketta kutsutaan koodinimellä Tempora. Salakuuntelun kohteena on kaikkiaan noin 2 miljardin internetin käyttäjän viestintä. GCHQ:n tietokantojen käyttövaltuus on kaikkiaan noin 850 000 NSA:n työntekijällä ja yhdysvaltalaisella yksityisellä turvallisuuskonsultilla.
Yksinomaan vuoden 2007 alussa käynnistetyn Mastering Internet (MTI) tarkkailuohjelman puitteissa GCHQ:lla oli pääsy mannertenvälisiin valokuituverkkoihin, jotka välittävät maailmanlaajuisesti puheluita ja Internet- liikennettä. Verkko-operaattorit on velvoitettu osallistumaan Tempora salakuunteluhankkeen toteutukseen, eivätkä saa paljastaa Britannian signaalitiedustelun asiakirjoja, joilla ne on pakotettu yhteistyöhön.
GCHQ perusti massiivisen seurantarekisterin
GCHQ perusti massiivisen teletunnistustietojen seurantarekisterin. Rekisterin kustannusarvio oli noin 21 miljardia euroa. Viranomaisten mukaan seurantarekisterin perustaminen oli tarpeen terrorismin torjumiseksi. Rekisteri sisältää historiatiedot mm. kaikista Britanniassa soitetuista puheluista, tekstiviesteistä ja sähköposteista sekä web-selailusta.
GCHQ:n johtajan sir David Pepperin johtamalle hankkeelle myönnettiin miljardin punnan käynnistämismääräraha. Britit lähettävät vuosittain noin 57 miljardia tekstiviestiä. Britannian viranomaiset pyysivät operaattoreilta teletunnistetietoja 520 000 kertaa.
GCHQ vakoili saksan teleoperaattoreita
GCHQ vakoili ja tunkeutui mm. STELLARin, Cetelin ja IABG:in tietojärjestelmiin. STELLARin pääkonttori sijaitsee Kölnin lähellä Hürthin kaupungissa. STELLAR PCS GmbH on tietoliikenneyhteyksien tarjoaja, joka on erikoistunut IP ja digi-tv jakeluverkkoihin. Yrityksen Teleport palveluratkaisu tarjoaa asiakkaille Amerikan, Lähi-idän, Afrikan ja Aasian tietoliikenneyhteydet.
STELLARin linkkiasemalla 71 valkoisen lautasantennin alue hallitsee maisemaa. Suurimmat antenneista ovat 16 metriä korkeita. Antennit ovat toimineet mm. useiden TV-ohjelmien taustoina mm. toimintasarjassa Cobra 11. Yhtiöllä on 89 päiväntasaajalla sijaitsevalla ympyrän muotoisella (geostationaarisella) kiertoradalla kiertävää tietoliikennesatelliittia.
Vakoilu tapahtuu kuuntelemalla mm. STELLARin linkkiaseman välittämää langattomien laajakaistaliittymien viestiliikennettä NSA:n ja GCHQ:n yhteisellä Echelon signaalitiedusteluasemalla Morwenstowissa Cornwallissa. GCHQ:n analyytikkojen tiedustelun kohteena olivat mm. Saksan kautta kulkevien internet-yhteyksien laajuus, merkittävimmät tietoliikenneasiakkaat, heidän teknologiatoimittajat ja liiketoiminnan teknologinen kehitys. Lähteet: (huffingtonpost.com 29.3.2014, spiegel.de 30.3.2014, stellar-pcs.com 29.3.2014)
Britannialla salainen verkkovakoilukeskus Lähi-idän alueella
Britannia on perustanut Lähi-idän alueelle tietoliikenteen salakuuntelukeskuksen tarkkailemaan tietoliikenneverkon liikennettä. Salakuuntelukeskuksesta on rakennettu yhteydet alueen vedenalaisiin valokuitukaapeleihin. Tietovirta kulkee valokaapeleista salakuuntelukeskuksen tietokoneisiin ja edelleen takaisin valokaapeleihin.
Tietokoneissa tietoliikenne kopioituu tietokoneiden massamuisteihin, josta ne prosessoinnin jälkeen ohjautuvat GCHQ:n päämajaan Cheltenhamiin ja luovutetaan edelleen Yhdysvalloille ja muille yhteistyökumppaneille.
Britannian hallituksen mukaan tietoliikenteen salakuuntelukeskuksella on keskeinen rooli terrorismin vastaisessa sodankäynnissä. Salakuuntelun tuloksena on mahdollista saada tietoja valmisteilla olevista terrori-iskuista ja antaa niistä ennakkovaroituksia. Tulevaisuudessa GCHQ aikoo lisätä merkittävästi merenalaisten valokaapelien salakuunteluun liittyviä investointeja.
Kaikkea liikennettä ei pystytä tallentamaan
GCHQ:lla on kuitenkin rajoittunut kyky ja resurssit hyödyntää ja tallentaa valokuituverkkojen dataa. Vuonna 2011 GCHQ kykeni salakuuntelemaan kaikkiaan 200 transatlanttista valokuitukaapelia ja tallentamaan ja analysoimaan kerrallaan 46 valokuitukaapelin välittämää tietoliikennettä. Vuonna 2012 GCHQ käsitteli noin 600 miljoonaa viestiä päivässä.
Jokaisen valokaapelin siirtokapasiteetti oli 10 gigabittiä sekunnissa ja kokonaistietoliikenteen määrä oli noin 21,6 petatavua päivässä. Yhden petatavun tietomäärä vastaa 1,5 miljoonaa cd-levyä. Tiedon määrä oli 192 kertaa suurempi kuin British Libraryn koko kirjakokoelma. Salakuunneltavien valokuitukaapeleiden määrää ja tiedon tallennustilaa lisätään jatkuvasti.
Tuolloin GCHQ :n tallennuskapasiteetti riitti noin 30 päiväksi, jona aikana se oli seulottava ja analysoitava viestit. Viestiliikenteestä pitäisi suodattaa automaattisesti pois Britannian sisäinen tietoliikenne, mutta tätä pidetään edelleen käytännössä lähes mahdottomana.
Tietovirtojen yksityiskohtaiseen analysointiin ja yhdistelyyn GCHQ käytti erityisesti näitä tarkoituksia varten kehitettyjä erikoissovelluksia. Noin 71 000 eri metatiedon (hakusanan) avulla analyytikot tallensivat tietovirroista yhteen sähköiseen "kirjekuoreen" esimerkiksi kaikki samaan henkilöön liittyvän viestihistorian.
Metatiedoista noin 40 000 oli GCHQ:n ja noin 31 000 NSA:n valitsemia. Metatiedolla tarkoitetaan kuvailevaa ja määrittävää tietoa, jolla haluttu tieto on mahdollista löytää tietovarastosta. Lähde: (guardian.co.uk 21.6.2013, Edward Snowden paljastusasiakirjat)
Riippuvuus ulkopuolisesta rahoituksesta kasvussa
Britannian ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluilla on ollut 60-vuoden aikana yhteisiä hankkeita, joissa molempien tiedustelupalveluiden resurssit ja asiantuntemus on yhdistetty molempien hyödyksi. Vuonna 2012 noin 60 % GCHQ:n tiedusteluraporteista perustui joko suoraan NSA:n tiedusteluraportteihin tai tietolähteinä oli käytetty NSA:n tiedustelutietoja.
Rahoitukseen liittyvän riippuvuuden johdosta GCHQ:n on kaikin tavoin yritettävä tyydyttää NSA:n tarpeet. Vaikka GCHQ :n Yhdysvalloista saama rahoitus on ollut vain pieni osa laitoksen kokonaisbudjettia, niin tästä huolimatta ulkopuolinen rahoitus on GCHQ :lle erittäin tärkeä rahoituslähde.
Laitos on ollut osaltaan julkisten menojen säästöjen kohteena ja joutunut vähentämään jonkin verran henkilöstön määrää vuoden 2009 tasosta (6485 henkilöä) vuoteen 2012 mennessä (6132 henkilöä) 353 henkilöllä.
GCHQ on tullut entistä riippuvaisemmaksi ulkopuolisista rahoittajista. Vuonna 2006 sen saama suora ulkopuolinen rahoitus oli 14 miljoonaa puntaa. Vuonna 2010 se oli 118 miljoonaa puntaa ja vuosina 2011/12 suora ulkopuolinen rahoitus oli noussut jo 151 miljoonaan puntaan.
Yhdysvaltain hallituksen antama rahoitus on ollut kolmen vuoden aikana (vuosina 2009 - 2012) vähintään 100miljoonaa puntaa. NSA antoi GCHQ:lle vuonna 2009 22,9 miljoonaa puntaa, vuonna 2010 summa oli 39.9 miljoonaa puntaa, joka sisälsi 4 miljoonaa puntaa tiedustelutiedoista Naton joukoille Afganistanissa ja 17,2 miljoonaa puntaa raakatiedon keräämiseksi ja tallentamiseksi internetistä. Vuonna 2011/12 NSA maksoi GCHQ:lle 34,7 miljoonaa puntaa.
Kolmen vuoden aikana Britannian tiedustelupalveluiden määrärahoja on leikattu 1.92 miljardista punnasta 1.88 miljardiin puntaan. Tiedustelupalvelut ovat itse kertoneet tavoittelevansa noin 220 miljoonan punnan säästöjä. Kesäkuussa Britannian hallitus ilmoitti, että GCHQ, MI5 ja MI6 saa määrärahoihin 3,4 % korotuksen vuoteen 2015/16 mennessä. Lähde: (theguardian.com/uk 1.8.2013, Edward Snowden paljastusasiakirjat)
Case ” G20-maiden huippukokous”
GCHQ Britannian signaalitiedustelu salakuunteli G20-maiden huippukokoukseen osallistuneiden kokousedustajien viestiliikennettä Lontoossa huhtikuussa ja syyskuussa vuonna 2009. NSA yritti myös salakuunnella Venäjän silloisen presidentin Dimitri Medvedevin satelliittipuheluita Moskovaan.
Kokousedustajia ohjattiin käyttämään myös nettikahviloita, jotka oli pystytetty salakuuntelutarkoitukseen nauhoittamaan kokousedustajien puheluita, sähköposteja ja tietokoneiden näppäinpainalluksia. GCHQ purki kokousdelegaatioiden Black Berry -puhelinten suojaukset lähes reaaliajassa voidakseen salakuunnella puhelu- ja sähköpostiliikennettä.
Salakuuntelemalla hankittuja tietoja toimitettiin ympäri vuorokauden 45 tiedustelijalle, kuka viestitti ja kenelle. Salakuuntelun kohteina oli mm. Turkin valtiovarainministeri ja mahdollisesti 15 muuta valtuuskunnan jäsentä.
GCHQ: mielestä salakuuntelutallenteiden jälkikäteinen analysointi ei ollut yksinomaan riittävän nopea tapa reagoida kokouksen kulkuun. Toisessa syyskuussa 2009 järjestetyssä G20 valtiovarainministerien kokouksessa GCHQ otti uuden reaaliaikaisen menetelmän tuottaa Britannian päättäjille tiedustelutietoa kokouksen kulusta, kuka puhui ja kenelle.
GCHQ:n analyytikoilla ja asiantuntijoilla oli nyt mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti kokousedustajien elävää kuvaa ja keskusteluita GCHQ:n operatiivisen keskuksen seinälle heijastetun 15 m² metrin suuruisen tilannekuvan välityksellä. Snowden vuoti reilu viikko sitten Yhdysvaltain turvallisuuspalvelun NSA:n tietourkinnasta medialle. Tieto tuli julkisuuteen Guardian julkaistua Edward Snowdenin paljastamia asiakirjoja. Lähde: (guardian.co.uk 16.6.2013, Edward Snowden paljastusasiakirjat)
Britannian hallinto uhkaili The Guardian lehteä
Britannian hallinto painosti sanomalehti The Guardiania oikeusjutulla, ellei Edward Snowdenin luovuttaman tietoaineistoa tuhota tai luovuteta. Asiasta kertoi lehden päätoimittaja Alan Rusbridger tiistaina 20.8.2013 julkaistussa kolumnissaan.
Alan Rusbridgeriin otti yhteyttä Britannian "erittäin korkea-arvoinen virkamies", joka totesi edustavansa pääministeri David Cameronin näkemyksiä. Yhteydenottoa seurasi useampia tapaamisia, joissa lehden päätoimittajaa vaadittiin luovuttamaan tai tuhoamaan Snowdenin aineisto.
Rusbridger sai tämän jälkeen heinäkuussa 2013 hallinnolta puhelinsoiton, jossa painostettiin voimakkaammin. Soittaja totesi Rusbridgerille "Teillä on ollut hauskaa. Nyt haluamme aineiston takaisin.” Rusbridger ei paljastanut soittajan henkilöllisyyttä.
GCHQ varoitti Guardian – lehden toimitusta vieraan valtion tiedustelupalvelun salakuuntelu-uhasta lasermikrofonin avulla. GCHQ:n virkailijan mukaan toimituksessa käytyjä keskusteluita on mahdollista salakuunnella kaukaa suuntaamalla lasersäde vaikkapa avoimesta ikkunasta toimituksen pöydällä olevaan muovimukiin. Lähde: (theguardian.com 22.8.2013)
Rusbridgerille todettiin, että oikeuskanne olisi seuraava askel. Rusbridger katsoi parhaaksi vaihtoehdoksi tuhota MacBook Pro -tietokoneet. Muutoin Britannian hallitus olisi oikeustoimin estänyt lehden kirjoittelun. Edessä olisi ollut pitkä oikeusprosessi.
Lauantaina 20.7.2013 Guardian –lehden toimiston kellarissa Rusbridger ja Guardian –lehden tietokoneasiantuntija käyttivät kulmahiomakonetta ja muita työkaluja apunaan tuhotessaan tietokoneiden kiintolevyjä ja muistipiirejä, joihin oli tallennettu salattuja Snowdenin luovuttamia asiakirjoja.
Tuhoamista valvoi kaksi GCHQ:n virkailijaa, jotka tekivät samalla muistiinpanoja ja ottivat valokuvia. Rusbridger kuvaili tilannetta todella oudoksi. Kiintolevyjen tuhoaminen oli symbolinen varoittava toimenpide, joka riitti GCHQ:n virkailijoille.
GCHQ:n virkailijat selittivät tekoaan sillä, että he pelkäsivät ulkomaisten hallitusten, erityisesti Venäjän ja Kiinan murtautuvan Guardianin tietoverkkoon. Tilannetta ei muuttanut se, että virkailijoille kerrottiin, ettei Snowdenin asiakirjoja säilytetty Guardian -lehden omissa tietojärjestelmissä.
Rusbridgerin mukaan tapaus osoitti, etteivät toimittajat ja heidän lähdemateriaalinsa ole turvassa Lontoossa. Toisaalta digitaalisessa muodossa olevaa aineistoa on käytännössä mahdotonta saada tuhotuksi. Hän kertoi GCHQ:lle, että kiintolevyjen tuhoaminen oli turhaa, koska lehdellä oli Snowden aineistosta useita kopioita ulkomailla.
Rusbridgerin mukaan Guardian jatkaa Snowden asiakirjoihin perustuvaa raportointiaan, mutta ei Lontoosta käsin. The Guardian lehteen tehdään juttuja myös ulkomailla. Suurimman osan Snowdenin aineistoon perustuvista jutuista on tehnyt Glenn Greenwald, joka asuu Brasiliassa. Lähde: (theguardian.com 20.8.2013, 21.8.2013)
Uhkailun johdosta neljän pohjoismaisen sanomalehden (Helsingin Sanomat, Politiken, Dagens Nyheter ja Aftenposten) päätoimittajat ilmaisivat huolensa lehdistönvapaudesta Britannian pääministerille David Cameronille osoitetussa avoimessa kirjeessä. Kirjeessä viitattiin tapaan, jolla maan viranomaiset kohtelivat The Guardian - lehteä.
Kirje julkaistiin Brittilehti The Observerissa ja kyseisissä sanomalehdissä. Kirjeessä päätoimittajat varoittavat, että Britannian toiminta horjuttaa vapaan median asemaa koko maailmassa ja kehottivat Cameronia tuomaan hallituksensa jälleen perinteiseen asemaansa vapaan median ja avoimen julkisen keskustelun puolustajien joukkoon. Lähteet: (hs.fi 25.8.2013, yle.fi 25.8.2013)
Britannia ryhtyi painostustoimenpiteisiin The Guardian lehden toimittajaa vastaan
Ensimmäiset Edward Snowden paljastusasiakirjoihin perustuneet lehtiartikkelit Guardian-lehteen kirjoittaneen toimittajan Glenn Greenwaldin avopuoliso David Miranda pidätettiin Heathrow'n lentokentällä Lontoossa terrorismilakien perusteella, hänen ollessa palaamassa aamulla Berliinistä Lontoon kautta avoparin yhteiseen kotiin Rio de Janeiroon British Airwaysin lennolla.
Britanniassa ulkomaan satama- ja lentoterminaaleissa ei päde normaali lainsäädäntö. Britanniassa poliisi voi käyttää täysin mielivaltaisia toimenpiteitä ketä hyvänsä matkustajaa kohtaan, ilman minkäänlaista rikosepäilyä.
Britanniassa terrorisminvastaisen lain perusteella pidätetyksi ja kuulusteluihin joutuu alle 3 henkilöä 10.000 matkustajaa kohden. Kuulusteluista yli 97 % kestää korkeintaan tunnin. Pidätyksistä vain 0,06 % kestää yli kuusi tuntia.
Mirandaa kuulusteltiin Heathrow'n lentokentällä lain sallima pisin aika yhdeksän (9) tuntia. Poliisin kirjauksen mukaan David Miranda oli pidätettynä kello 08.05-17.00 välisen ajan. Hänen hallussa olleet kännykkä, tietokone, kamera, DVD:t ja muistitikut takavarikoitiin. Hän ei saanut myöskään kutsua paikalle asianajajaa.
Pidätyksen jälkeen Miranda kertoi, että häntä painostettiin tekemään yhteistyötä mm. vankilaan joutumisella. Korkeapaineisia kuulusteluja Miranda luonnehti uuvuttaviksi ja turhauttaviksi. Hänen oli pakko taipua painostuksen alla ja luovuttaa tietokoneen ja matkapuhelimen salasanat poliisille.
Kuulusteluissa poliisi sai haltuunsa asiakirjoja, joita heille ei yleensä tuomioistuimen päätöksellä luovutettaisi. Britannian uskottiin luovuttaneen Mirandalta takavarikoidut elektroniset laitteet Yhdysvalloille tarkempia tutkimuksia varten.
Pidätystä ja kuulustelua pidettiin GCHQ:n varoituksena ja pelotteluna Edward Snowdenista raportoiville toimittajille.
Amnesty International syytti Britannian viranomaisia laittomasta kuulustelusta ja "perusteettomista kostotoimenpiteistä". Amnestyn kansainvälisten asioiden johtaja Widney Brown totesi pidätyksen olleen laitonta ja anteeksiantamatonta. Lähteet: (theguardian.com 18.8.2013, yle.fi 19.8.2013, iltalehti.fi 19.8.2013)
Yhdysvalloissa Valkoisen talon lehdistösihteerin sijainen Josh Earnest totesi päivittäisessä tiedotustilaisuudessa, että Britannia oli ilmoittanut Yhdysvalloille kuulustelevansa David Mirandaa hänen saapuessa Berliinistä Heathrow'n lentokentälle.
Valkoisen talon tiedottajan mukaan Yhdysvallat ei pyytänyt Britannialta kuulustelua, vaan Britannia toimi asiassa oma-aloitteisesti. Tätä vakuuttelua kukaan ei ottanut todesta. Yhdysvalloissa on tapana todeta näin vastaavissa tilanteissa. Lähde: (theguardian.com 19.8.2013)