SIS - SecMeter

SIS:n olemassaolo tunnustettiin julkisuudessa ja vahvistettiin virallisesti vasta vuonna 1992. Organisaation tehtävänä on edistää ja puolustaa globaalisti (maailmanlaajuisesti) Ison-Britannian kansallista turvallisuutta ja taloudellista hyvinvointia. SIS:llä on kolme julkituotua painopistealuetta:

1. terrorismin torjunta
2. vihamielisten valtioiden toiminnan häiritseminen
3. kyberturvallisuus.

SIS:n johtajat (C=chief):

1. Mansfield Smith-Cumming 1909–1923
2. Hugh Sinclair 1923–1939
3. Stewart Menzies 1939–1952
4. John Sinclair 1953–1956
5. Richard White 1956–1968
6. John Rennie 1968–1973
7. Maurice Oldfield 1973–1978
8. Dick Franks 1979–1982
9. Colin Figures 1982–1985
10. Christopher Curwen 1985–1989
11. Colin McColl 1989–1994
12. David Spedding 1994–1999
13. Richard Dearlove 1999–2004
14. John Scarlett  2004–2009
15. John Sawers 2009–2014
16. Alex Younger 2014–2010
17. Sir Richard Moore 2020-

Yritysvakoilu ja taloudellinen tiedustelutoiminta ovat keskeisellä sijalla Ison-Britannian taloudelliseen hyvinvointiin liittyvissä operaatioissa. Muiden tavoitteiden osalta esimerkiksi terrorismin torjunnan osalta SIS toimii yhteistyössä omien kansallisten ja muiden valtioiden tiedustelupalvelujen kanssa.

SIS kerää ja hankki tietonsa ulkomailta vakoilu- ja peiteoperaatioiden avulla. Organisaation oman henkilöstön toimintaa ohjaa lainsäädäntö (Intelligence Services Act 1994). SIS, kuten muutkin tiedustelupalvelut joutuvat elämään jatkuvasti sen ristiriidan kanssa, että samalla kun harjoitetaan operatiivista yhteistyötä vieraan valtion tiedustelupalvelun kesken, suoritetaan myös osapuoleen kohdistuvia vakoiluoperaatioita.

Ristiriitaisuudet näkyvät myös SIS:n sisäisessä ilmapiirissä. Henkilöstön moraaliset arvot ja organisaation tavoitteisiin liittyvät arvot eivät tiedusteluyhteisöissä useinkaan kohtaa toisiaan. Lakia kierretään käyttämällä laittomiin tehtäviin ulkomaisia peite- ja turvallisuusyrityksiä.

Britannian ulkomaantiedustelupalvelu, viralliselta nimeltään Secret Intelligence Service (SIS) ja tunnetummin nimellä MI6, toimii kansainvälisenä tiedustelutoimijana Ison-Britannian valtionhallinnon alaisuudessa. SIS:n olemassaolo tunnustettiin julkisesti vasta vuonna 1992, vaikka se on toiminut jo vuodesta 1909 lähtien. Tiedustelupalvelun tehtävänä on edistää Ison-Britannian kansallista turvallisuutta ja taloudellista hyvinvointia globaalisti. Tämä tehtäväkenttä tekee SIS:stä keskeisen vaikuttajan niin ulkopolitiikassa, kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä kuin taloudellisessa strategiassa.

Tehtävät ja painopistealueet

SIS:n toiminta perustuu kolmeen julkisesti tunnustettuun painopistealueeseen:

• Terrorismin torjunta
• Vihamielisten valtioiden toiminnan häiritseminen
• Kyberturvallisuus

Näiden ohella SIS toimii taloudellisessa tiedustelussa, erityisesti yritysvakoilun torjunnassa ja strategisen tiedon hankkimisessa, jotka liittyvät Ison-Britannian taloudellisen kilpailukyvyn suojelemiseen. Terrorismin torjunnassa SIS tekee tiivistä yhteistyötä sekä kansallisten turvallisuusviranomaisten (esim. MI5) että ulkomaisten tiedustelupalvelujen kanssa.

Organisaatio ja johtajat

SIS:n johtajaa kutsutaan nimellä "C" (Chief), joka juontaa juurensa ensimmäisen johtajan, Mansfield Smith-Cummingin, tavasta allekirjoittaa asiakirjat pelkällä C-kirjaimella vihreällä musteella. SIS:n johtajat 1909–nykyhetki:

1. Mansfield Smith-Cumming 1909–1923
2. Hugh Sinclair 1923–1939
3. Stewart Menzies 1939–1952
4. John Sinclair 1953–1956
5. Richard White 1956–1968
6. John Rennie 1968–1973
7. Maurice Oldfield 1973–1978
8. Dick Franks 1979–1982
9. Colin Figures 1982–1985
10. Christopher Curwen 1985–1989
11. Colin McColl 1989–1994
12. David Spedding 1994–1999
13. Richard Dearlove 1999–2004
14. John Scarlett 2004–2009
15. John Sawers 2009–2014
16. Alex Younger 2014–2020
17. Sir Richard Moore 2020–

Toimintatavat ja lainsäädäntö

SIS kerää tiedustelutietoa vakoilun, peiteoperaatioiden ja agenttiverkostojen avulla ulkomailla. Sen toimintaa säätelee Intelligence Services Act (1994), joka asettaa oikeudelliset rajat tiedustelutoiminnalle. Vaikka SIS toimii lain puitteissa, käytännön toiminta kohtaa usein eettisiä ja poliittisia ristiriitoja, erityisesti yhteistyössä ulkomaisten tiedustelupalvelujen kanssa.

Yksi keskeinen ristiriita on se, että samalla kun Britannia tekee yhteistyötä muiden maiden kanssa tiedustelussa, se saattaa myös vakoilla näitä samoja maita. Tämä kaksoisstandardi on yleinen ilmiö kansainvälisessä tiedustelussa.

Eettiset ristiriidat ja epäviralliset operaatiot

SIS:n toiminta ei ole ollut immuuni kritiikille tai skandaaleille. Monet entiset agentit ovat esittäneet syytöksiä, jotka liittyvät laittomiin toimiin, kuten murtoihin, salakuunteluun, kidutustietojen käyttöön ja epävirallisten urakoitsijoiden hyödyntämiseen.

Chris Clarkin paljastukset (1999)

Etelä-Afrikan tiedustelupalvelun entinen asiamies Chris Clark väitti Sunday Times -lehden artikkelissa (8.8.1999), että SIS oli palkannut hänet suorittamaan useita laittomia operaatioita. Clarkin mukaan hän:

• Murtautui Gibraltarin oikeuskanslerin asuntoon ja asensi salakuuntelulaitteita.
• Suoritti yli 50 laitonta operaatiota Britanniassa, Euroopassa ja Afrikassa.
• Sai toimeksiantoja monikansallisilta yrityksiltä, jotka halusivat kilpailijoidensa liikesalaisuuksia.
• Osallistui operaation suunnitteluun, jonka tarkoituksena oli räjäyttää ANC:n toimisto Etelä-Afrikassa.

Vaikka Clarkin väitteitä ei ole virallisesti vahvistettu, ne ovat herättäneet keskustelua SIS:n toimintakulttuurista ja valvonnan riittävyydestä.

Richard Tomlinsonin vuodot ja asiamiesluettelo

Viikolla 19 vuonna 1999 Internetiin vuodettiin väitetty SIS:n asiamiesluettelo, joka sisälsi tietoja eri maiden SIS-edustajista, mukaan lukien yksi Helsingissä vuonna 1973 toiminut asiamies. SIS epäili, että vuodosta oli vastuussa entinen agentti Richard Tomlinson, joka oli aiemmin eronnut palveluksesta ja julkisesti kritisoinut MI6:n toimintaa.

Vuodon kohteena ollut liikemies Mohamed al-Fayed käytti luetteloa väittääkseen, että SIS oli osallisena prinsessa Dianan ja Dodi al-Fayedin kuolemaan Pariisissa vuonna 1997. Väitteille ei ole löytynyt pitävää näyttöä, mutta ne lisäsivät epäluottamusta SIS:n toimintaa kohtaan.