Henkilötiedustelu

Onko henkilötiedustelu aikansa elänyt ”vanhojen ukkojen” juorukoneisto?

Monien mielestä henkilötiedustelu on aikansa elänyt jäänne, hidas, epäluotettava ja moraalisesti harmaa menetelmä, joka kuuluu kylmän sodan aikaan. Samalla keskustelu suomalaisen tiedustelun ympärillä on viime vuosina kiristynyt.

Julkisuudessa on ollut esillä tiedusteluviranomaisten toimintaa koskevia epäselvyyksiä, rikosepäilyjä ja kysymyksiä siitä, missä kulkee valtion turvallisuuden ja yksilön oikeuksien välinen raja. Myös siviilien kouluttaminen henkilötiedustelutehtäviin on herättänyt huolta. Kuinka varmistetaan, että koulutus ja operatiivinen toiminta pysyvät laillisuuden ja eettisten rajojen sisällä?

Tällaiset tapaukset muistuttavat, että tiedustelun legitimiteetti lepää luottamuksessa. Demokratia voi hyväksyä salaisen toiminnan vain, jos kansalaiset uskovat sen olevan tarkasti valvottua, oikeasuhtaista ja lain mukaista. Kun epäselvyyksiä ilmenee, ne horjuttavat koko järjestelmän uskottavuutta. Henkilötiedustelu ei ole itsessään ongelma, mutta ilman läpinäkyvyyttä siitä tulee helposti osa ongelmaa.

Tiedustelun perimmäinen tehtävä on auttaa valtiota näkemään, mitä muut eivät halua sen näkevän. Vaikka nykyaika on täynnä teknistä valvontaa, tekoälyä ja satelliitteja, HUMINT-tiedustelu on säilyttänyt asemansa yhtenä tiedustelun kulmakivistä. Silti sen järkevyyttä ja tehokkuutta on syytä tarkastella kriittisesti, erityisesti demokratioiden kontekstissa.

Media kertoo, mitä maailma näyttää. HUMINT yrittää paljastaa, miksi maailma toimii niin kuin se toimii. Ilman HUMINTia valtiot, yritykset ja yhteisöt joutuisivat tekemään päätöksiä vain sen perusteella, mitä joku muu päättää kertoa.

Tiedustelu ei siis kilpaile median kanssa, vaan täydentää sitä. Julkinen tieto on välttämätöntä, mutta se on vain näkyvä pinta. HUMINT on yritys kurkistaa pinnan alle, nähdä todelliset aikomukset, ennen kuin ne muuttuvat teoiksi.

Henkilötiedustelu on paradoksi, se on sekä hidasta että korvaamatonta, sekä epäluotettavaa että välttämätöntä. Pelkkä tieto siitä, mitä tapahtuu, kertoo menneisyyden. Tieto siitä, miksi tapahtuu, kertoo tulevaisuuden.

HUMINTin peruslogiikka ja tarkoitus
HUMINT eroaa muista tiedustelumuodoista siinä, että se perustuu ihmislähteisiin, henkilöihin, jotka välittävät tietoa omasta ympäristöstään tai organisaatiostaan. Se on hidasta, epävarmaa ja inhimillistä, mutta juuri siksi se kykenee paljastamaan asioita, joita mikään tekninen sensori ei näe, kuten aikeita, motiiveja ja päätösten inhimillisiä taustoja.

Yhteiskunta ei tarvitse virheetöntä tiedustelua, vaan tiedustelua, joka tunnustaa virheensä. Tiedustelun voima ei synny salaisuudesta, vaan rehellisyydestä epävarmuuteen. Vasta kun tiedustelu uskaltaa epäillä itseään, se todella palvelee yhteiskuntaa.

HUMINT on hidas väline nopeasti kehittyvässä tilanteessa
Henkilötiedustelu perustuu luottamukseen, kontaktiin ja inhimillisiin suhteisiin. Näitä ei rakenneta hetkessä. Jos kriisi tai operaatio etenee tunneissa tai päivissä, ei ole realistista odottaa, että joku sisäpiiriläinen avaa suunsa heti.

Siksi HUMINT on strateginen työkalu, ei taktinen ensivaste. Sen hyöty on pitkän aikavälin ennakoinnissa, ei välittömässä reagoinnissa. Toisin sanoen HUMINT ei voi pelastaa kansakuntaa sodalta, mutta se voi auttaa ymmärtämään, miksi sota syttyi ja miten voidaan estää seuraava.

Miksi vakoilla motiiveja, kun ne voi lukea lehdistä?
Uutisvirta on jatkuvaa ja avointa. Jokainen poliittinen päätös, diplomaattinen kiista ja sotilaallinen liike tuntuu päätyvän mediaan lähes reaaliajassa. On siis perusteltua kysyä, mitä hyötyä on enää henkilötiedustelusta, ihmislähteisiin perustuvasta vakoilusta, jos kaiken voi lukea lehdistä ja seurata uutisista?

Uutiset kertovat sen, mitä toimijat haluavat yleisön tietävän. Julkiset lausunnot ja poliittiset esiintymiset ovat osa strategista viestintää, jossa sanojen tarkoitus on vaikuttaa, ei paljastaa. Jokainen kokenut poliitikko tai neuvottelija tietää, että mitä sanotaan julkisesti, ei ole sama kuin mitä päätetään suljettujen ovien takana.

Parhaimmillaan HUMINT pyrkii tunkeutumaan juuri tuohon rajapintaan, siihen missä todelliset päätökset tehdään ja missä motiivit ovat vielä piilossa. Kun ihminen kertoo sisältä käsin, mitä todella tapahtuu ja miksi, tiedustelija saa tiedon, joka ei koskaan päädy otsikoihin.

Aika ja ennakointi
Lehdistö raportoi tapahtuneesta, kun on jo tapahtunut. HUMINT pyrkii kertomaan, mitä tulee tapahtumaan. Jos valtio liikuttaa asevoimia, satelliitti näkee sen kyllä, ja uutinen julkaistaan pian. Mutta vain sisäpiirilähde voi kertoa, onko kyse todellisesta hyökkäyksestä vai poliittisesta pelotteesta. Tällainen ero ratkaisee, käynnistyykö kriisi vai vältetäänkö se.

Motiivien ymmärtäminen
Tekninen tiedustelu ja avoimet lähteet voivat paljastaa mitä tapahtuu, mutta eivät miksi. Motiivien, pelkojen ja päättäjien sisäisen logiikan ymmärtäminen on se, mikä erottaa reagoinnin ennakoinnista. Kun tiedetään, miksi toinen valtio toimii tietyllä tavalla, voidaan vastata suhteellisesti, eikä sokkona.

Propagandan ja totuuden ero
Autoritaariset hallinnot ja myös demokraattiset toimijat käyttävät mediaa tarkoituksellisesti vaikuttamisen välineenä. Disinformaatio, valikoiva tiedonvälitys ja narratiivien hallinta ovat osa nykyaikaista vallankäyttöä. HUMINT tarjoaa vastapainon. Sen avulla voidaan tarkistaa, onko julkinen kuva todellisuutta vai lavastusta. Tämä on kriittistä erityisesti hybridivaikuttamisen aikakaudella, jolloin uutinen voi olla osa operaatiota, ei vain sen kuvaus.

Tekninen tiedustelu voi näyttää, että jotain tapahtuu, mutta vain HUMINT voi selittää, miksi se tapahtuu. Tämä “miksi” on se tekijä, joka erottaa pelkän havainnoinnin strategisesta ymmärryksestä. Ilman sitä valtiot joutuisivat toimimaan pelkän näkyvän datan perusteella, mikä johtaisi helposti virhearvioihin ja ylireagointeihin.

Kustannus, tehokkuus ja inhimillinen rajoite
HUMINTin heikkoudet ovat kiistattomat. Lähteiden rekrytointi ja luotettavuuden arviointi vievät kuukausia tai vuosia, eikä menestyksestä ole takeita. Todennäköisyys, että kriittinen sisäpiiriläinen “syväkurkku” ilmestyisi hetkessä ratkaisemaan tilanteen, on lähes olematon.

Tilanne voi olla ohi, ennen kuin lähdettä on edes löydetty. Tässä mielessä HUMINT on huono väline nopeisiin kriiseihin, mutta korvaamaton pitkän aikavälin ennakointiin ja tapahtumien syiden ymmärtämiseen. Siksi tiedustelu perustuu kerrokselliseen malliin. HUMINT tuottaa syvyyttä ja kontekstia, kun taas SIGINT, IMINT ja OSINT tarjoavat nopean, reaaliaikaisen kuvan.

Juorusta analyysiksi
On totta, että suuri osa HUMINT-tiedosta on “juorun kaltaista” hajanaista, osittaista ja väärää. Tiedustelun arvo ei kuitenkaan synny raakadatan totuudellisuudesta, vaan analyysin kyvystä erottaa olennainen epäolennaisesta. Hyvä tiedusteluanalyytikko ei etsi varmaa totuutta, vaan uskottavinta selitystä, todennäköisyyttä, joka auttaa päätöksentekijää toimimaan oikein.

HUMINT on väistämättä epätäydellistä, mutta silti hyödyllistä. Kuten sääennuste, se ei aina osu täysin oikeaan, mutta se on parempi kuin pimeässä kulkeminen. Tiedustelu ei mittaa, kuka tietää eniten, vaan kuka ymmärtää parhaiten, mitä ei tiedä.

Demokratian paradoksi
Demokratioissa HUMINT on välttämätöntä mutta vaarallista. Avoin yhteiskunta on altis vaikuttamiselle, vakoilulle ja disinformaatiolle, ja juuri siksi se tarvitsee tiedustelua. Samalla kuitenkin tiedustelu voi uhata yksityisyyttä, sananvapautta ja oikeusvaltiota eli niitä arvoja, joita sen on tarkoitus suojella. Toisin kuin autoritaarisissa valtioissa, demokratioissa tiedustelun legitimiteetti perustuu luottamukseen. Luottamus katoaa, jos valvonta pettää, kuten supon tapauksessa.

Demokraattisessa järjestelmässä sen legitimiteetti perustuu luottamukseen. Luottamus syntyy valvonnasta, laillisesta perustasta, parlamentaarisesta kontrollista ja eettisestä selkärangasta. Kun nämä pettävät, tiedustelusta tulee helposti juuri sitä, miksi sitä pelätään. Henkilötiedustelusta tulee juorukoneisto, joka palvelee valtaa, ei turvallisuutta.

Suomessa on nähty, kuinka nopeasti keskustelu tiedustelun rajoista muuttuu kiistaksi luottamuksesta. Tiedustelun on oltava tehokasta, mutta sen on myös kestettävä päivänvalo. Demokratia ei voi ulkoistaa turvallisuuttaan valvonnattomalle viranomaiselle, koska silloin se menettää sen, mitä se yrittää puolustaa.

Kun luottamus ja valvonta katoavat, henkilötiedustelu menettää merkityksensä ja muuttuu juoruksi, joka ei enää suojele, vaan hämärtää näkökyvyn.

Väärin ohjattuna HUMINT ajautuu harhapoluille, joissa ennakkoluulot korvaavat analyysin. Demokratiassa HUMINT tarvitsee jatkuvaa itsetutkiskelua. Sen on tunnustettava oma rajallisuutensa ja rakennettava toimintansa läpinäkyvien sääntöjen varaan. Vasta silloin se voi olla enemmän kuin juorua, todellista analyysiä, joka auttaa yhteiskuntaa näkemään, mihin suuntaan se on menossa.

Demokratia ei kaadu virheisiin, vaan siihen, että ne peitetään. Hyvä tiedustelu ei pyri olemaan erehtymätön, vaan läpinäkyvästi epätäydellinen. Luottamus syntyy vasta silloin, kun totuuden sijaan uskalletaan kertoa epävarmuus.

Kansalaistiedustelu
Pääesikunnan tiedusteluosasto on päättänyt järjestää iltakursseja, joissa tavallisia kansalaisia koulutetaan henkilötiedustelun perusteisiin. Ajatus tuntuu ensi silmäyksellä demokraattisesti osallistavalta, jossa kansalaiset toimivat osana kansallista turvallisuutta.

Jos tiedustelun rajat alkavat hämärtyä, myös kysymys luottamuksesta nousee esiin. Miten varmistetaan, että kansalaisten tiedonhankinta palvelee demokratiaa, eikä muutu juorukoneistoksi?

Vapaaehtoinen tiedustelu palvelee epäluuloja
Henkilötiedustelu (HUMINT) on altis virheille. Kun ammattilainen tekee virheen, se on osa prosessia. Kun siihen ryhtyy maallikko, virheestä tulee pysyvä toimintatapa.

Kansalaisten rekrytoiminen tiedustelun tukijoiksi nostaa esiin eettisiä ja institutionaalisia riskejä. Jos valtio alkaa kerätä tietoa yhteiskunnasta epävirallisten kanavien kautta, katoaa se raja, joka erottaa valvotun tiedustelun ja hallitsemattoman ilmiantokulttuurin.

Ilman selkeää asemaa, vastuuta ja valvontaa “kansalaistiedustelijat” toimivat harmaalla alueella ja juuri harmaat alueet ovat se, mistä tiedustelun väärinkäytökset alkavat. Arkinen käytös voidaan tulkita väärin, ja yksittäinen väärä havainto voi päätyä viralliseksi “vihjeeksi”. Näin tiedustelu ei enää kuvaa todellisuutta, vaan alkaa itse tuottaa vääristynyttä kuvaa.

Hyötyjä oikeassa mittakaavassa
On tärkeää erottaa kaksi eri asiaa toisistaan, tiedustelukoulutus ja turvallisuustietoisuus. Jälkimmäinen on paitsi sallittua myös hyödyllistä. Monissa maissa, kuten Ruotsissa ja Norjassa kansalaisia koulutetaan tunnistamaan vaikuttamisyrityksiä, suojaamaan omia tietojaan ja ymmärtämään hybridivaikuttamisen mekanismeja. Tässä on kyse valistuksesta, ei vakoilusta.

Tavallinen kansalainen voi tuottaa arvokasta tietoa vain rajatusti. Hän voi havaita ilmiöitä, trendejä tai paikallisia muutoksia, mutta hän ei voi arvioida niiden merkitystä ilman laajempaa kokonaiskuvaa.

Jos kansalaisia rohkaistaan “havainnoimaan” ilman selkeitä rajoja ja ammattimaista ohjausta, lopputulos on väistämättä juorutiedustelu, joka tarjoaa hajanaisia, vahvistamattomia väitteitä ilman kontekstia.

Juorutiedustelu ei lisää turvallisuutta, vaan hämärtää sitä. Se luo illuusion valppaasta yhteiskunnasta, mutta todellisuudessa lisää epäluuloa ja väärinkäsityksiä.

HUMINTin todellinen arvo ei ole tiedon määrässä vaan sen käsittelyssä. Ammattimainen tiedustelu käyttää juorua analyysin lähtökohtana. Amatöörimäinen tekee juorusta johtopäätöksen. Demokratian kannalta ero on ratkaiseva.

Jos kansalaiset alkavat toimia epävirallisina tiedonhankkijoina, he eivät enää ole pelkästään suojattavia, heistä tulee osa valvontaverkostoa.

“Garbage management” on analyysin todellinen tehtävä
Hyvä analyytikko ei odota täydellistä tietoa. Hän tietää, että suurin osa aineistosta on epätäydellistä, ristiriitaista ja usein myös väärää. Hänen tehtävänsä ei ole hylätä sitä, vaan jalostaa se sellaiseen muotoon, että päätöksentekijä ymmärtää, kuinka epävarmaa kaikki on. HUMINT on näin ollen todennäköisyyksien arviointia, ei faktojen raportointia. Sen tehtävä ei ole todistaa mitään todeksi, vaan estää väärä tieto muuttumasta varmuudeksi.

“Bad in, less bad out” on inhimillinen vastine GIGOlle
Koska henkilötiedustelu ei koskaan toimi täydellisillä faktoilla, on realistisempaa puhua periaatteesta bad in, less bad out. Hyvä analyysi ei tee roskaisesta datasta puhdasta, mutta se voi tehdä siitä vähemmän huonoa.

Kun lähteet arvioidaan, tiedot tarkistetaan ja epävarmuus tuodaan näkyviin, päätöksentekijälle voidaan silti tuottaa käyttökelpoista tietoa, vaikka raaka-aine olisi epätäydellistä.

Tiedustelun tehtävä ei ole vakuuttaa totuudesta, vaan kuvata, mitä todennäköisesti tapahtuu ja kuinka varma tai epävarma arvio on. Tämä on henkilötiedustelun ammattietiikan ydin, rehellisyys tiedon rajallisuudesta.

“Garbage in, garbage out” pätee henkilötiedustelussa vain, jos järjestelmä on huono. Hyvä tiedustelu tietää, että roska kuuluu sen arkeen, mutta sen tehtävä on estää sitä muuttumasta totuudeksi.

Lopuksi
Henkilötiedustelu ei ole “vanhojen ukkojen juorukoneisto”, vaan inhimillinen yritys ymmärtää, mitä pinnan alla todella tapahtuu. Sen arvo ei ole nopeudessa tai virheettömyydessä, vaan kyvyssä nähdä ihmisten aikomukset ennen kuin ne muuttuvat teoiksi.

Demokratia tarvitsee HUMINTia, mutta vain niin kauan kuin se pystyy pitämään sen kurissa. Luottamus ja valvonta ovat sen elinehto. Ilman niitä henkilötiedustelu menettää merkityksensä ja muuttuu juuri siksi juorukoneistoksi, joksi sitä pelätään.