Nixu – FusionID-tapaus näyttää henkilöstösiirtymien todellisen riskinTässä oikeustapauksessa osapuoli on Nixu Oy, ei nykyinen pörssiyhtiö Nixu Oyj. Vanhoissa aineistoissa Nixu esiintyy nimellä Nixu Oyj, koska se oli tuolloin julkinen osakeyhtiö. DNV itse kertoo nykyisin, että ”Nixu is now DNV Cyber”. Tässä artikkelissa käyttään muotoa Nixu Oy (nykyisin osa DNV Cyberia; aiemmin Nixu Oyj ja Nasdaq Helsingissä listattu yhtiö)
Yrityksen arvokkaimpiin tietoihin kohdistuva uhka ei aina tule ulkopuoliselta hyökkääjältä. Joskus kriittinen riskitilanne syntyy silloin, kun avainhenkilöt vaihtavat työnantajaa, perustetaan kilpailevaa liiketoimintaa ja samanaikaisesti liikutaan asiakkaiden, tarjousten, hinnoittelun, projektisuunnitelmien ja muun yrityskohtaisen tiedon ympärillä.
Nixu Oy ja FusionID Oy välinen vuonna 2025 alkanut liikesalaisuusriita tarjoaa tästä poikkeuksellisen havainnollisen esimerkin. Markkinaoikeuden tammikuussa 2026 antama ratkaisu MAO:14/2026 ei ratkaissut lopullisesti sitä, oliko liikesalaisuusloukkaus tapahtunut. Se osoittaa kuitenkin hyvin, millaisista tiedoista liikesalaisuusriski voi muodostua, miten nopeasti henkilöstösiirtymä voi kehittyä liiketoimintakriittiseksi tilanteeksi ja miksi yrityksen on pystyttävä myös jälkikäteen osoittamaan, miten tietoja on suojattu ja käsitelty.
Mistä tapauksessa oli kyse?
Nixu Oy väitti FusionID Oy käyttäneen oikeudettomasti sen IAM-liiketoimintaan liittyviä liikesalaisuuksia. Kiistan kohteena oli huomattavasti enemmän kuin yksittäinen asiakirja.
Vaatimuksissa yksilöitiin muun muassa asiakkaalle toimitettuja tarjous- ja sopimusasiakirjoja, hinnoittelu- ja katelaskentatyökaluja, tarjouspohjia, projektisuunnitelmia, aikataulutyökaluja, palvelukuvauksia, vastuunjakomalleja sekä asiakkaisiin, projekteihin, resursointiin ja hinnoitteluun liittyviä tietoja.
Tapaukseen liittyi samalla merkittävä henkilöstöulottuvuus
Nixun mukaan sen palveluksessa myyntitehtävissä työskennellyt henkilö oli irtisanoutunut 17.4.2025. Samana päivänä perustettiin myöhemmin kilpailevaa IAM-liiketoimintaa harjoittanut FusionID Oy. Henkilön työsuhde Nixulla päättyi 17.6.2025 ja hänet nimitettiin seuraavana päivänä FusionID toimitusjohtajaksi. Myös kolme muuta Nixun työntekijää irtisanoutui 17.6.2025 ja siirtyi työsuhteidensa päätyttyä FusionID palvelukseen.
Nixu väitti lisäksi, että yksi henkilöistä oli viimeisten työpäiviensä aikana ladannut asiakasaineistoja SharePointista, muodostanut liikesalaisuuksia sisältäväksi väitetystä aineistosta zip-tiedoston sekä muuttanut 35 asiakasprospektia cancelled-tilaan. FusionID puolestaan kiisti väitteisiin liitetyn oikeudettoman tarkoituksen ja katsoi toimien liittyneen normaaleihin työtehtäviin ja töiden luovuttamiseen.
Juuri tämä vastakkaisten tulkintojen asetelma on turvallisuusjohtamisen kannalta tärkeä. Pelkkä tekninen lokimerkintä ei välttämättä kerro, miksi tiedosto ladattiin. Yrityksen on kyettävä yhdistämään tekninen havainto henkilön tehtävään, käyttöoikeuteen, ajankohtaan, liiketoimintatilanteeseen ja normaaliin käyttäytymiseen.
Mitä markkinaoikeus ratkaisi?
Markkinaoikeus tarkasteli tammikuun 2026 ratkaisussa väliaikaisen kiellon ja todistelun turvaamisen edellytyksiä. Kyse ei siis ollut vielä lopullisesta ratkaisusta siihen, oliko väitetty liikesalaisuusloukkaus tapahtunut.
Tämä ero on olennainen. Liikesalaisuuslain mukaisen väliaikaisen kiellon yhteydessä asiaa käsitellään summaarisesti. Markkinaoikeus itse totesi, ettei tässä vaiheessa ollut tarkoitus lopullisesti ratkaista, oliko FusionID menettely loukannut Nixun liikesalaisuuksia.
Markkinaoikeus katsoi kuitenkin Nixun saattaneen riittävän todennäköiseksi, että ainakin osa riidan kohteena olleista tiedoista täytti liikesalaisuuden edellytyksiä. Arvioinnissa merkitystä oli muun muassa tiedon yrityskohtaisuudella, taloudellisella arvolla sekä sillä, oliko tiedon haltija toteuttanut kohtuullisia toimenpiteitä sen suojaamiseksi.
Lisäksi markkinaoikeus katsoi tässä väliaikaisessa arvioinnissa Nixun saattaneen riittävän todennäköiseksi, että FusionID oli käyttänyt Nixun liikesalaisuuksia St1 tarjotuissa palveluissa. Kolmen muun nimetyn asiakkaan osalta katsottiin olevan riittävä vaara siitä, että tietoja oli käytetty tai loukkaus oli välittömästi toteutumassa. Kaikkien Nixun nimeämien asiakkaiden osalta vastaavaa näyttökynnystä ei sen sijaan katsottu täytetyksi.
Markkinaoikeus määräsi FusionID väliaikaisen kiellon käyttää erikseen yksilöityjä Nixun asiakirjoja, työkaluja ja neljään asiakkaaseen liittyviä projektitietoja. Kiellon tehosteeksi asetettiin 200 000 euron uhkasakko.
Todistelua myös turvattiin siten, että ulosottomies saattoi saada pääsyn määrättyihin aineistoihin ja ottaa niistä jäljennöksiä. Samalla markkinaoikeus rajasi vaatimuksia. Liian yleisesti määriteltyä aineistoa ei voitu määrätä turvattavaksi, eikä Nixulle annettu automaattista oikeutta tutustua kaikkeen ulosottomiehen haltuun saamaan aineistoon.
Myöhemmän, aineistoon liitetyn uutisoinnin perusteella osa tammikuussa määrätyistä käyttökielloista poistettiin kesäkuussa 2026 sen jälkeen, kun riippumattoman asiantuntijan tutkimuksissa ei ollut löytynyt viitteitä tietyn riidanalaisen materiaalin hallussapidosta. Pääasia oli aineiston laatimishetkellä edelleen markkinaoikeuden käsiteltävänä. Siksi tapauksesta ei pidä vetää johtopäätöstä, että lopullinen liikesalaisuusloukkaus olisi jo oikeudellisesti todettu.
Ensimmäinen oppi
Liikesalaisuus on pystyttävä tunnistamaan ennen kriisiä. Liikesalaisuus ei synny sillä, että yritys jälkikäteen ilmoittaa tiedon olevan salainen. Markkinaoikeuden käsittelemän liikesalaisuuslain määritelmän mukaan suojattavalta tiedolta edellytetään käytännössä kolmea asiaa:
- tieto ei ole yleisesti tunnettu tai helposti selvitettävissä
- tiedolla on salaisuutensa vuoksi taloudellista arvoa
- tiedon haltija on toteuttanut kohtuullisia toimenpiteitä tiedon suojaamiseksi.
Tämä tekee tiedon
luokittelusta turvallisuusjohtamisen ydinkysymyksen. Pelkkä salassapitosopimus ei korvaa teknisiä ja organisatorisia kontrolleja.
Yrityksen pitäisi pystyä ennen vahinkoa vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin:
- Mitkä tiedot ovat meille liiketoimintakriittisiä?
- Mitkä niistä ovat liikesalaisuuksia?
- Missä järjestelmissä niitä säilytetään?
- Kenellä on niihin pääsy?
- Miksi kyseisellä henkilöllä on pääsy?
- Saako aineistoa ladata paikallisesti?
- Saako sitä lähettää sähköpostilla tai pakata zip-tiedostoksi?
- Miten poikkeava käyttö havaitaan?
- Kuinka pitkään lokit ja muu todistusaineisto säilyvät?
Toinen oppi
Yrityksen offboarding keskittyy liian usein työntekijän viimeiseen työpäivään. Se voi olla liian myöhäistä. Irtisanoutumisaika on korkean riskin ajanjakso. Tässä tapauksessa korkean riskin ajanjakso olisi pitänyt alkaa jo irtisanoutumisesta. Nixun mukaan henkilöllä oli vielä irtisanomisaikanaan pääsy asiakkaisiin, tarjouksiin ja liiketoiminnan kannalta kriittisiin tietoihin sekä mahdollisuus jatkaa asiakasneuvotteluja.
Riskiperusteisen toimintamallin pitäisi käynnistyä heti, kun yritys tietää avainhenkilön olevan poistumassa tehtävästä, erityisesti jos henkilö siirtyy kilpailijalle tai perustaa kilpailevaa toimintaa. Tämä ei tarkoita työntekijän kohtelemista epäiltynä. Se tarkoittaa muuttuneen riskitilanteen hallintaa.
Käytännössä yrityksen kannattaa tarkistaa välittömästi henkilön käyttöoikeudet, omistamat asiakkuudet, keskeneräiset tarjoukset, paikalliset aineistot, jakolinkit, pilvipalveluiden käytöt ja mahdollisuudet massalatauksiin.
Kolmas oppi
Tapauksessa yksi keskeisistä kysymyksistä koski sitä, olivatko SharePointista tehdyt lataukset poikkeavia vai normaali osa työntekoa. Normaalin käyttäytymisen tunteminen ratkaisee. Tämä on klassinen sisäpiiririskin ongelma.
Tietoturvajärjestelmä voi osoittaa, että käyttäjä latasi esimerkiksi 400 tiedostoa. Se ei yksin kerro, oliko tapahtuma oikeutettu. Yrityksen on tunnettava normaali käyttäytyminen riittävän hyvin, jotta se pystyy tunnistamaan poikkeaman.
Yksittäinen tapahtuma voi olla harmiton. Tapahtumien yhdistelmä voi olla merkittävä riskisignaali. Hälytyskynnyksen pitäisi nousta esimerkiksi silloin, kun samassa tapahtumaketjussa esiintyy:
irtisanoutuminen + tavallista suurempi latausmäärä + liiketoimintakriittinen aineisto + uusi tallennuspaikka + asiakasrekisterin muutokset.
Neljäs oppi
Tapauksen erityinen opetus on suojattavan tiedon laajuus. Tiedostojen lisäksi pitää suojata liiketoimintamalli. Kyse ei ollut ainoastaan asiakkaan nimistä tai yksittäisestä tarjousasiakirjasta. Riidan kohteina olivat muun muassa hinnoittelumallit, katelaskenta, tarjouspohjat, projektien vaiheistus, aikataulut, resurssiarviot, palvelukuvaukset ja asiakasprojektien tilanne.
Yksittäinen tieto voi olla yleisesti tunnettu. Tietojen yrityskohtainen yhdistelmä voi silti muodostaa taloudellisesti arvokkaan kokonaisuuden. Esimerkiksi projektin tavanomainen vaiheistus ei välttämättä ole salaisuus. Mutta yrityksen oma vaiheistus yhdistettynä työmääräarvioihin, hinnoitteluun, katteeseen, resursointiin ja asiakkaan neuvottelutilanteeseen voi antaa kilpailijalle hyvin erilaisen tietopaketin. Liikesalaisuuksien suojauksessa pitäisi siksi tunnistaa myös tietokokonaisuudet, ei pelkästään yksittäisiä tiedostoja.
Viides oppi
Todistusaineisto on osa varautumista. Jos mahdollinen väärinkäytös havaitaan, yrityksen ensimmäinen ongelma ei välttämättä ole tietää, mitä tapahtui. Vaikeampi ongelma voi olla sen todistaminen.
Tässä tapauksessa todistelun turvaamisesta muodostui oma merkittävä oikeudellinen kysymyksensä. Markkinaoikeus arvioi muun muassa sähköposteja, WhatsApp-viestintää, tarjouksia, sopimuksia ja järjestelmissä olevaa aineistoa.
Samalla tuli näkyviin toinen tärkeä periaate. Esitettävän aineiston pitää olla riittävän tarkasti yksilöity. Markkinaoikeus hylkäsi osan turvaamisvaatimuksista, koska aineistoa oli kuvattu liian yleisesti.
Yrityksen
digitaalisen forensiikan valmiutta ei pitäisi rakentaa vasta riidan alettua.
Tarvitaan ennalta määritelty kyky säilyttää ainakin olennaiset lokit, käyttöoikeushistoria, tiedostojen käsittelytiedot, sähköpostitapahtumat ja muut tapahtumat eheällä tavalla.
Kuudes oppi
Kilpailijalle siirtyvän työntekijän osaaminen ja yrityksen tieto eivät ole sama asia. Yritys ei omista työntekijän ammattitaitoa (Know-how). Työntekijä saa käyttää uudessa työssään kokemustaan, osaamistaan ja alan yleistä tietoa. Raja kulkee siinä, milloin mukana siirtyy yrityskohtaista salassa pidettyä tietoa.
Markkinaoikeuden ratkaisussa tätä eroa kuvattiin esimerkiksi tiedon yksityiskohtaisuuden, yrityskohtaisuuden sekä sen perusteella, onko tieto vain henkilön muistissa vai tallenteena tai kirjallisessa muodossa. Tämä tekee dokumentoidusta tiedonsuojasta tärkeää myös työntekijälle.
Selkeästi määritellyt liikesalaisuudet, luokitukset ja käsittelysäännöt vähentävät epäselvyyttä siitä, mikä on mukana kulkevaa ammattitaitoa ja mikä edellisen työnantajan suojattua tietoa.
Seitsemäs oppi
Myös vastaanottavan yrityksen on hallittava riski. Liikesalaisuuksien suojaaminen ei koske vain työntekijän entistä työnantajaa. Kun yritys palkkaa kilpailijalta avainhenkilöitä, myös uuden työnantajan kannattaa suojata itsensä.
Uudelle työntekijälle voidaan nimenomaisesti ohjeistaa:
- Älä tuo edellisen työnantajan tiedostoja, tarjouspohjia, asiakaslistoja, lähdekoodia, laskentamalleja tai muuta luottamuksellista aineistoa.
- Älä kopioi vanhoja aineistoja uuden työnantajan järjestelmiin.
- Älä käytä edellisen työnantajan salassa pidettäviä tietoja uusien tarjousten, tuotteiden tai asiakasstrategian rakentamiseen.
- Jos jokin aineisto herättää epäilyksen, pysäytä käyttö ja vie asia juridiseen tai compliance-arviointiin.
Samalla uuden yrityksen kannattaa pystyä osoittamaan oma itsenäinen kehitystyönsä. Tarjouspohjien, laskentamallien ja palvelukonseptien versiohistoria voi myöhemmin olla erittäin arvokasta näyttöä siitä, miten aineisto on syntynyt.
SecMeterin kahdeksan käytännön kontrollia
Tapauksesta voidaan johtaa kahdeksan konkreettista kontrollia organisaatioille:
- Tunnista ja rekisteröi liikesalaisuudet ja kriittiset tietokokonaisuudet.
- Rajaa käyttöoikeudet tehtäväperusteisesti ja tarkista ne aina henkilön tehtävän tai työsuhdetilanteen muuttuessa.
- Käynnistä riskiperusteinen offboarding jo irtisanoutumishetkellä, ei vasta viimeisenä työpäivänä.
- Valvo massalatauksia, poikkeavia tiedostosiirtoja, ulkoisia jakoja ja muita riskisignaaleja erityisesti korkean riskin henkilöstömuutosten yhteydessä.
- Varmista riittävä lokitus ja lokien säilytys niin, että tapahtumaketju voidaan myöhemmin rekonstruoida.
- Dokumentoi tiedon suojaustoimet. Liikesalaisuuden haltijan pitää pystyä osoittamaan ryhtyneensä kohtuullisiin toimenpiteisiin tiedon suojaamiseksi.
- Luo kilpailijalta rekrytoitaville henkilöille erillinen clean entry -menettely, jossa kielletään entisen työnantajan aineiston tuominen yritykseen.
- Harjoittele sisäpiiririskitilannetta samalla tavalla kuin kyberpoikkeamaa, kuka reagoi, miten aineisto säilytetään, kuka tekee forensiikan, milloin juristit osallistuvat ja miten asiakas- ja mainevaikutuksia hallitaan.
Tapausta ei pidä nähdä vain oikeusriitana
Nixu–FusionID-tapaus on ennen kaikkea muistutus siitä, että tiedon suojaaminen, henkilöstöturvallisuus, IAM, lokien hallinta, sopimukset, juridinen varautuminen ja jatkuvuudenhallinta eivät ole erillisiä turvallisuuden osa-alueita.
Yritys voi käyttää miljoonia euroja ulkoisten hyökkääjien torjumiseen ja silti jättää kaikkein arvokkaimmat tarjous-, asiakas- ja hinnoittelutietonsa yhden käyttäjätilin, yhden SharePoint-kansion tai epäselvän offboarding-prosessin varaan.
Tekniset kontrollit eivät yksin ratkaise ongelmaa. Salassapitosopimus ei yksin ratkaise sitä. Henkilöstöprosessi ei yksin ratkaise sitä. Tarvitaan niiden muodostama kokonaisuus.
- Liikesalaisuuksien suojaamisen tärkein kysymys ei ole: ”Onko meillä salassapitosopimus?”
- Tärkeämpää on kysyä: Pystymmekö tunnistamaan liikesalaisuutemme, rajaamaan niihin pääsyn, havaitsemaan poikkeavan käytön ja osoittamaan jälkikäteen luotettavasti, mitä tiedolle tapahtui?
Jos vastaus johonkin näistä on ei, kyse ei ole ainoastaan juridisesta puutteesta. Kyse on liiketoimintariskin arvioinnin puutteesta.
Tapaus: Markkinaoikeus MAO:14/2026
Antopäivä: 22.1.2026
Asia: Liikesalaisuusriita, väliaikainen kielto ja todistelun turvaaminen
Osapuolet: Nixu Oy ja FusionID Oy
Huomio: Tammikuun 2026 ratkaisu koski väliaikaisia oikeussuojatoimia eikä ollut lopullinen ratkaisu väitetyn liikesalaisuusloukkauksen tapahtumisesta. Aineistoon sisältyvien myöhempien tietojen perusteella asian käsittely jatkui vuonna 2026.