Paluu analogiseen maailmaan

Ydinasepelote

Rostelecom-yhtiön johtaja Mihail Oseevsky on julkisesti suositellut palaamista lankapuhelimiin. Oseevskyn mukaan monet venäläiset ovat alkaneet pyytää perinteisten puhelinliittymien uudelleenasennusta, ja kiinteiden puhelinliittymien asennuspyyntöjen määrässä on havaittu merkittävää kasvua.

Hänen mukaansa tämä kehitys johtuu siitä, että kansalaiset ovat alkaneet pitää lankapuhelinta luotettavana ja laadukkaana viestintävälineenä. Lisäksi Oseevsky totesi, että kiinnostus ulottuu myös yhteiskunnan vaikutusvaltaisiin ryhmiin.

Oseevsky esitti näkemyksensä toimittajille Rossiyan kansallisessa keskuksessa järjestetyn Venäjän teollisuus- ja yrittäjäliiton (RSPP) kongressin yhteydessä. Lähde: (tass.ru 26.3.2026)

Mobiili-internetin nopea kehitys on mahdollistanut reaaliaikaisen tiedonsiirron, laajamittaisen taloudellisen toiminnan sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen globaalissa mittakaavassa. Samalla tämä kehitys on lisännyt yhteiskuntien riippuvuutta langattomista verkoista, joiden häiriöt voivat aiheuttaa laajoja ja monitasoisia vaikutuksia arkeen, talouteen ja turvallisuuteen.

Venäjän tilanne vuosina 2025–2026 tarjoaa ajankohtaisen ja poikkeuksellisen esimerkin tästä riippuvuudesta. Toistuvat mobiili-internetin katkokset, joita viranomaiset ovat perustelleet turvallisuustoimenpiteinä, ovat pakottaneet sekä instituutiot että kansalaiset arvioimaan viestintäjärjestelmiensä kestävyyttä uudelleen.

Venäjällä on noussut esiin ajatus paluusta kiinteään puhelinverkkoon, jota on pitkään pidetty vanhentuneena mutta joka tarjoaa edelleen korkean toimintavarmuuden.

Venäjän ratkaisua tulee arvioida laajemmassa sosio-teknisessä ja poliittisessa kontekstissa, jossa viestintäteknologiat eivät ole ainoastaan teknisiä ratkaisuja, vaan myös vallankäytön ja yhteiskunnallisen kontrollin välineitä.

Paluu lankapuhelimiin kriisiyhteiskunnassa
Viime vuosien aikana Venäjä on siirtynyt yhä voimakkaammin kohti digitaalista yhteiskuntaa, jossa mobiili-internet muodostaa keskeisen viestinnän ja taloudellisen toiminnan selkärangan. Tämä kehitys on kuitenkin kohdannut merkittäviä haasteita vuosina 2025–2026, kun viranomaiset ovat rajoittaneet mobiiliverkkojen toimintaa turvallisuuteen vedoten. Samalla keskustelu vanhojen viestintämuotojen, erityisesti lankapuhelinten, merkityksestä on noussut uudelleen esiin.

Venäjän viranomaiset ovat perustelleet mobiili-internetin rajoituksia kansallisella turvallisuudella. Kremlin mukaan yhteyksien katkaiseminen on osa laillisia toimenpiteitä, joilla pyritään suojaamaan maata esimerkiksi drooniuhkilta ja muilta ulkoisilta riskeiltä.

Käytännössä nämä toimet ovat johtaneet televerkoissa laajoihin ja toistuviin katkoksiin eri puolilla maata. Esimerkiksi Moskovassa mobiili-internet on ollut ajoittain lähes kokonaan poikki, ja katkoksia on raportoitu myös Pietarissa sekä useilla syrjäisillä alueilla.

Ilmiö ei ole yksittäinen, vaan osa laajempaa kehitystä. Vuodesta 2025 lähtien Venäjällä on kirjattu tuhansia mobiili-internetin katkoja, ja maa on noussut maailman kärkeen internetin rajoitusten määrässä.

Analyytikoiden mukaan Venäjä pyrkii rakentamaan yhä suljetumpaa, valtion kontrolloimaa internet-ympäristöä, jossa ulkomaisia palveluja rajoitetaan ja korvataan kotimaisilla vaihtoehdoilla.

Tässä tilanteessa Venäjän suurimman teleoperaattorin, Rostelecomin, johto on nostanut esiin vaihtoehtoisen ratkaisun, paluun kiinteään puhelinverkkoon. Yhtiön toimitusjohtaja Mihail Oseevsky on korostanut lankapuhelinten luotettavuutta ja verrannut niitä jopa palosammuttimeen, jonka tulisi löytyä jokaisesta kodista.

Näkemys perustuu kiinteän verkon tekniseen vakauteen. Se toimii usein riippumattomasti mobiiliverkkojen häiriöistä ja vaatii vähemmän monimutkaista infrastruktuuria.

Ajatus lankapuhelinten paluusta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Vaikka teleoperaattorit ovat havainneet kasvua kiinteiden liittymien asennuspyynnöissä, kansalaisten asenteet ovat varauksellisia.

Laaja kysely osoittaa, että vain pieni osa väestöstä on valmis palaamaan perinteisiin viestintävälineisiin, ja suurin osa ei näe niitä realistisena vaihtoehtona nykyisessä arjessa. Tämä heijastaa syvempää sosio-teknistä jännitettä

Yhteiskunnat ovat ehtineet tottua mobiiliteknologian nopeuteen, helppouteen ja monipuolisuuteen, mikä tekee paluusta vanhempiin teknologioihin vähemmän houkuttelevaa.

Tilanne on myös taloudellisesti merkittävä. Digitaalisiin palveluihin vahvasti nojaava yhteiskunta kärsii laajoista häiriöistä, jotka vaikuttavat esimerkiksi maksujärjestelmiin, logistiikkaan ja päivittäiseen viestintään.

Kun mobiiliyhteydet katkeavat, vaikutukset ulottuvat nopeasti koko talouteen. Samalla tämä paljastaa infrastruktuurisen haavoittuvuuden. Mitä enemmän yhteiskunta digitalisoituu, sitä riippuvaisempi se on toimivasta verkkoyhteydestä.

Venäjän kehitys voidaan nähdä esimerkkinä laajemmasta globaalista ilmiöstä, jossa viestintäinfrastruktuuri politisoituu ja sen hallinta keskitetään. Internetin rajoittaminen, viestisovellusten estäminen ja valtion omien alustojen suosiminen viittaavat pyrkimykseen kontrolloida tiedonkulkua.

Lankapuhelin ei ole pelkästään tekninen ratkaisu, vaan myös symboli. Se edustaa yksinkertaisempaa, vähemmän kontrolloitua mutta samalla rajoitetumpaa teknistä ratkaisua, aivan kuten perinteinen kirjoituskone.

Snowdenin paljastusten jälkeen vuonna 2013 myös Venäjällä alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota viestintäjärjestelmien haavoittuvuuksiin. Erityisesti valtion ylimmän johdon turvallisuudesta vastaava liittovaltion suojelupalvelu (FSO) ryhtyi lisäämään perinteisten, ei-digitaalisten viestintävälineiden käyttöä.

Julkisuudessa raportoitiin, että viranomainen hankki perinteisiä kirjoituskoneita arkaluonteisen viestinnän suojaamiseksi sähköiseltä vakoilulta. Kirjoituskoneiden etuna pidettiin niiden erillisyyttä tietoverkoista, mikä tekee niistä käytännössä immuuneja kyberhyökkäyksille.

Lisäksi jokaisella kirjoituskoneella on yksilöllinen mekaaninen “jälki”, jonka avulla mahdolliset tietovuodot voidaan jäljittää. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei kyse ollut koko valtionhallinnon siirtymisestä analogisiin välineisiin, vaan rajatusta turvallisuuskäytännöstä, joka koski erityisesti korkean tason luottamuksellista viestintää.

Lopulta kysymys ei ole pelkästään teknologiasta, vaan valinnoista resilienssin ja mukavuuden välillä. Kiinteä puhelinverkko tarjoaa korkean toimintavarmuuden kriisitilanteissa, mutta se ei kykene korvaamaan mobiiliverkkojen tarjoamaa monipuolisuutta. Siksi todennäköisin kehityssuunta ei ole paluu menneeseen, vaan hybridimalli, jossa vanhat ja uudet teknologiat täydentävät toisiaan.

Venäjän tilanne osoittaa, että digitaalisen infrastruktuurin kehitys ei ole lineaarista edistystä, vaan siihen liittyy myös taantumia ja uudelleenarviointeja. Lankapuhelimen paluu keskusteluun ei ole pelkkä kuriositeetti, vaan merkki siitä, että kriisitilanteissa yhteiskunnat voivat joutua turvautumaan ratkaisuihin, joita pidettiin jo vanhentuneina.