Yksityisyyden suoja työpisteessä

Yritysturvallisuus > Yksityisyyden suoja

Kotirauhan suoja on keskeinen osa yksilön yksityisyyttä ja se on turvattu niin perustuslaissa kuin rikoslaissakin. Rikosoikeudellisessa mielessä kotirauhaa koskevat säädökset löytyvät rikoslain 24 luvusta, joka käsittelee yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista. Nykyiset, teknistä salakuuntelua koskevat säännökset sisällytettiin rikoslain 24 luvun 3 b §:ään vasta vuonna 1972. Näiden säännösten taustalla oli tarve korjata lainsäädäntöä korkeimman oikeuden aiemman tulkinnan johdosta.

Vuonna 1971 korkeimmassa oikeudessa (KKO 1971 II 101) käsiteltiin tapausta, jossa syytetty oli käyttänyt huoneistossaan teknisiä vahvistinlaitteita kuunnellakseen naapurinsa huoneistosta kantautuvia ääniä, jotka eivät olisi olleet muuten kuultavissa. Hän oli lisäksi tallentanut äänet nauhalle ja antanut muidenkin kuulla tallenteita. Oikeus totesi kuitenkin, että kyseistä menettelyä ei voitu pitää sellaisena tekona, josta olisi säädetty rangaistus, koska lainsäädäntö ei tuolloin yksiselitteisesti kieltänyt teknistä salakuuntelua. Tämän vuoksi syyte kotirauhan rikkomisesta hylättiin.

Tapaus paljasti lainsäädännön aukon: vaikka teko oli yksityisyyttä loukkaava ja eettisesti arveluttava, sitä ei voitu tuolloin pitää rikoksena. Lainsäätäjä reagoi tähän tilanteeseen säätämällä uudet pykälät, jotka mahdollistavat rangaistuksen tällaisesta teknologian avulla tapahtuvasta kotirauhan rikkomisesta. Uudistus oli merkittävä, sillä se laajensi kotirauhan suojan koskemaan myös teknistä salakuuntelua ja tallentamista.

Nykyisin tekninen salakuuntelu toisen kodissa ilman lupaa on yksiselitteisesti rangaistava teko, ja se voidaan tuomita kotirauhan rikkomisena tai jopa törkeänä rikoksena, jos teko täyttää tietyt vakavuuden kriteerit. Lainsäädännön kehittyminen on tärkeä osa yksityisyyden suojan vahvistamista ja sen mukauttamista yhteiskunnan teknologiseen kehitykseen.

Asia Tapauksia

Luvatonta tunkeutumista koskevalla rikoslain säännöksellä suojataan tiloja, jotka eivät kuulu kotirauhan piiriin, mutta joissa yksityisyyden suojaa pidetään tärkeänä. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi virastot, liikehuoneistot, tuotantolaitokset, toimistot ja kokoustilat. Yhteistä näille paikoille on se, että niissä työskentelee tai oleskelee ihmisiä, joilla on oikeus yksityisyyteen myös työympäristössä.

Säännös kattaa myös työtilat, ja erityisesti vakituinen työpiste nauttii lainsäädännöllistä suojaa salakuuntelua ja salakatselua vastaan. Työhuoneessa olevat suljetut kalusteet, kuten pöytälaatikot ja kaapit kuuluvat yksityisyyden piiriin, ellei ole erikseen sovittu niiden yhteiskäytöstä. Tämän vuoksi työnantajalla ei ole oikeutta tutkia näitä ilman työntekijän suostumusta. Sama koskee myös laukkuja ja työntekijän vaatteissa olevia taskuja, jos ne sijaitsevat työhuoneessa.

Työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön varatun työaseman tutkimisesta on ilmoitettava etukäteen. Tämä suoja on tärkeä erityisesti silloin, kun työpaikalla suoritetaan sisäisiä tarkastuksia, esimerkiksi "puhtaan pöydän" -periaatteen toteutumisen arvioimiseksi, tai kun työhuoneessa joudutaan tekemään huoltotöitä, esimerkiksi taloteknisten järjestelmien vuoksi.

On myös huomattava, että vaikka työtilan äänieristys ei estä keskustelujen kantautumista huoneesta toiseen, pelkkä äänen kuuleminen seinän läpi ei ole rangaistavaa, mikäli kuuntelussa ei käytetä teknisiä apuvälineitä. Teknisten apuvälineiden, kuten vahvistimien tai ääntä johtavien esineiden käyttö tekee teosta salakuuntelua, mikä on rangaistavaa. Työtiloissa keskusteluun osallistuvien on siis syytä huomioida, että äänet voivat kantautua kevyiden väliseinien läpi, ja näin varmistaa keskustelun luottamuksellisuus tarvittaessa muilla keinoin.