Henkilöturvallisuusselvitys - SecMeter

Henkilöturvallisuusselvitykset ovat keskeinen osa kansallisen turvallisuuden varmistamista. Niiden tehtävänä on estää Suomen turvallisuuden kannalta olennaisten tietojen päätyminen vääriin käsiin. Selvityksiä tehdään ainoastaan laissa määritettyihin tehtäviin ja ne porautuvat usein yksilön yksityisyyden kannalta arimmalle alueelle.

Luotettavuuslausuntojen alkuvaiheet

Luotettavuuslausuntoja on laadittu Suomessa jo kauan ennen supon perustamista vuonna 1949. Varhaisimmat luotettavuuslausunnot perustuivat pitkälti juoruihin ja epävirallisiin kertomuksiin. Ennen virallista lainsäädäntöä luotettavuuslausuntoja laadittiin epämuodollisesti, ja ne perustuivat subjektiivisiin arvioihin. Työtoverit, naapurit tai jopa vihamiehet saattoivat antaa lausuntoja, joissa yhdistyivät henkilökohtaiset näkemykset, kuulopuheet ja poliittiset ennakkoluulot. Näitä kertomuksia käytettiin työnhaussa, virkanimityksissä ja jopa turvallisuuspäätösten tukena.

Tällaiset lausunnot eivät perustuneet systemaattiseen tiedonhankintaan tai tarkistettuihin lähteisiin, vaan enemmänkin huhuihin ja mielikuviin, toisin sanoen juoruihin.

Esimerkkejä:

Sven Alf Leo “Svenkka” Laine (1922–1990) oli suomalainen liikemies ja rikollinen, joka tuli tunnetuksi erityisesti toiminnastaan 1950–1960-luvuilla. Hän perusti Työturvallisuusliitto-nimisen yrityksen, jonka kautta hän keräsi niin sanottuja "mustia listoiksi" kutsuttuja luetteloita vasemmistolaisiksi katsotuista työntekijöistä. Näitä listoja hän käytti myydäkseen luotettavuuslausuntoja työnantajille, käytännössä hän kaupallisti henkilöarvioita, jotka perustuivat poliittiseen vakaumukseen ja "Svenkan" omiin subjektiivisiin näkemyksiin. Hänen toiminta edusti sitä, miten henkilöarvioita ennen virallista lainsäädäntöä ja viranomaiskäytäntöjä tehtiin.

Hella Wuolijoki (1886–1954) oli monipuolinen ja kiistelty vaikuttaja suomalaisessa kulttuuri- ja yhteiskuntaelämässä. Wuolijoki toimi sodan jälkeen epävirallisena neuvostoliittolais-suomalaisena ”kontaktina” ja "neuvonantajana", ei viranomaisena tai virallisena tiedustelulähteenä. Hänen on väitetty antaneen epävirallisia luotettavuusarvioita Neuvostoliiton viranomaisille suomalaisista poliitikoista, erityisesti toisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen.

Juorut, henkilökohtaiset empatiat ja kuulopuheet muodostivat varhaisen henkilöturvallisuusarvioinnin perustan. Nämä toimintatavat johtivat helposti epäoikeudenmukaiseen kohteluun, mikä myöhemmin korjattiin lainsäädännöllä ja virallisella selvitysmenettelyllä.

Supon perustaminen ja varhaiset käytännöt

Vuonna 1949 toimintansa aloittanut supo peri manuaaliset arkistot edeltäjiltään. Poliittinen vakaumus oli yhä keskeisessä roolissa, ja tietoja jaettiin viranomaisille kuten poliisille, rajavartiostolle, puolustushallinnolle ja ulkoasiainministeriölle.

Tavoitteena oli estää tiedustelu- ja muu valtion turvallisuutta vaarantava toiminta. Supon laatimat luotettavuuslausunnot koskivat pääasiassa upseerikoulutettavia, asevelvollisia sekä virkoihin hakevia.

Luotettavuuslausuntoja saivat vaihtelevin menettelyin myös mm. suuret liikepankit henkilöstöstään. Selvityksiä pyydettiin jälkikäteen työsuhteessa olevista henkilöistä, eikä henkilöille itselleen kerrottu niistä mitään.

Oikeudelliset puitteet

Luotettavuuslausuntojen anarkistinen tila päättyi vuonna 1995, josta alkaen supon toiminta nojasi poliisin henkilörekisterilakiin (509/1995). Lausuntoja annettiin mm. valtion virkoihin hakeneiden tai nimitettyjen luotettavuudesta, sekä tehtäviin, joissa oli pääsy salassa pidettäviin tietoihin. Ehdottomana rajana oli, ettei poliisin epäiltyjen rekisterin tietoja saanut käyttää. Rekisteröidyllä oli oikeus saada tieto siitä, oliko hänestä annettu lausunto.

Melko nopeasti kuitenkin havaittiin selkeä tarve selkeyttää ja laillistaa aiemmin hajanaisesti toteutettu luotettavuusarviointi. Poliisin henkilörekisterilain luotettavuuslausunnot perustuivat usein epäyhtenäisiin käytäntöihin, mikä heikensi niin yksilön oikeusturvaa kuin yhteiskunnan turvallisuutta.

Uuden lain säätämistarpeeseen vaikuttivat kuitenkin useat tekijät. Yhtäältä oikeusturvavaatimusten kasvu korosti tarvetta yhdenmukaisille ja läpinäkyville menettelyille, jotka turvaisivat kansalaisten perusoikeudet. Toisaalta teknologinen murros toi mukanaan uusia haasteita, jotka edellyttivät turvallisuusarviointien päivittämistä nykyaikaan sopiviksi. Kansainväliset velvoitteet ohjasivat myös lainsäätäjiä luomaan yhteensopivia ja tehokkaita turvallisuusjärjestelmiä.

Turvallisuusriskien kasvu, kuten lisääntyneet kyberuhkat ja muut yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin kohdistuvat vaarat, korosti tarvetta vahvoille lainsäädännöllisille keinoille. Henkilöturvallisuuslait on siten nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta, jossa pyritään suojaamaan niin yksilöä kuin yhteiskunnan toimivuutta.

Keskeistä lain säätämisessä oli tasapainon löytäminen yksilön oikeuksien ja yhteiskunnan turvallisuuden välillä. Selkeät pelisäännöt luovat perustan luotettavuusarvioinnille, joka ei ainoastaan täytä juridisia vaatimuksia, vaan myös vahvistaa kansalaisten luottamusta turvallisuusjärjestelmiin.

Kritiikki ja julkisuuteen nousseet tapaukset

Vuonna 1998 nousi julkisuuteen tapaus, jossa nainen ei saanut tietotekniikka-alan työpaikkaa supon virheellisten tietojen vuoksi. Supoa arvosteltiin siitä, ettei se ottanut vastuuta tietojen paikkansapitävyydestä. Myös sisäinen kritiikki tuli esiin, kun ylitarkastaja Matti Mikkola kertoi esimiehensä pyrkineen vääristelemään lausuntoa.

Laki turvallisuusselvityksistä 2002 (177/2002)

Termi "luotettavuuslausunto" muuttui virallisesti "henkilöturvallisuusselvitykseksi" Suomessa vuoden 2002 lain turvallisuusselvityksistä (177/2002) myötä. Ennen vuotta 2002 käytettiin pääasiassa termiä luotettavuuslausunto kuvaamaan yksilön luotettavuuden arviointia, mutta lakimuutos toi mukanaan uuden, laajemman ja systemaattisemman käsitteen henkilöturvallisuusselvitys, jolla pyrittiin selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan menettelytapoja sekä laajentamaan selvitysten kattavuutta.

Vuoden 2002 laki merkitsi terminologian ja toimintatapojen uudistamista turvallisuusarvioinneissa. Sittemmin termi henkilöturvallisuusselvitys on vakiintunut käytettäväksi virallisissa yhteyksissä.

Vuonna 2002 voimaan tullut laki loi kolmitasoisen järjestelmän:

• Suppea turvallisuusselvitys
• Perusmuotoinen turvallisuusselvitys
• Laaja turvallisuusselvitys

Laissa tarkennettiin, mitä tietoja voidaan käyttää ja mihin tarkoituksiin. Supon toimivaltaa laajennettiin kattamaan uusia rekisterejä ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita kuten EU ja Nato.

Kritiikki ja päällekkäiset selvitykset

Vaikka uusi laki selkeytti käytäntöjä, se ei hillinnyt määriä. Vuonna 2010 tehtiin yli 15 000 henkilöturvallisuusselvitystä, joista n. 2 % sisälsi raskauttavia seikkoja. Selvitykset aiheuttivat merkittäviä kustannuksia veronmaksajille; vuosittain tehtiin jopa 23 000 päällekkäistä selvitystä.

Lain uudistaminen ja 2015 laki turvallisuusselvityksistä (726/2014)

Lain tarkoituksena oli parantaa mahdollisuuksia ennakolta ehkäistä toimintaa, joka voi vahingoittaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, Suomen kansainvälisiä suhteita, yleistä turvallisuutta tai muuta niihin verrattavaa yleistä etua taikka erittäin merkittävää yksityistä taloudellista etua taikka edellä tarkoitettujen etujen suojaamiseksi toteutettavia turvallisuusjärjestelyjä. Laki täsmensi entisestään selvityksen laatimisen periaatteita. Laki asetti tiukemmat ehdot:

• Työnantajan on osoitettava tehtävän vaativan turvallisuusselvitystä
• Henkilön on annettava kirjallinen suostumus

Selvitykset voidaan laatia edelleen kolmessa muodossa (suppea, perusmuotoinen, laaja). Uutena mahdollisuutena tuli tehdä yritysturvallisuusselvitys ja antaa todistus turvallisuusjärjestelyjen asianmukaisuudesta mm. arviointilaitoksen tai Viestintäviraston toimesta.

Yritysturvallisuusselvitys

Yritysturvallisuusselvitys arvioi yrityksen luotettavuutta, tietoturvallisuutta ja sitoumustenhoitokykyä. Sillä pyritään suojaamaan kriittisiä hankintoja ja tietoja.

Nuhteettomuusseuranta ja toimivaltaiset viranomaiset

Suojelupoliisi seuraa selvitettyjen henkilöiden nuhteettomuutta vertaamalla rikosrekisteritietoja turvallisuusselvitysrekisteriin. Toimivalta ja vastuu selvitysten laatimisessa jakautuvat mm. supon, poliisihallituksen, pääesikunnan ja Viestintäviraston kesken.

Voimassaoloaika ja tietojen poisto

Turvallisuusselvitys on voimassa enintään viisi vuotta. Tiedot poistetaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua vastaavan uuden selvityksen laatimisesta tai tehtävän päättymisestä.

CER-direktiivin vaikutukset ja tulevaisuus

Vuonna 2024 voimaan tullut CER-direktiivi (EU 2022/2557) lisää entisestään turvallisuusselvitysten merkitystä. Direktiivi velvoittaa kriittisen infrastruktuurin yrityksiä parantamaan turvallisuusjärjestelyjään, mukaan lukien henkilöturvallisuusselvitykset.

Turvallisuusselvitysten määrän kasvu, työvoimatarve ja laadunhallinta

Supo teki vuonna 2024 yhteensä 114 818 turvallisuusselvitystä. Määrä kasvoi merkittävästi edellisvuoteen verrattuna, sillä vuonna 2023 selvityksiä tehtiin 96 413. Kasvu, lähes 20 000 selvitystä vuodessa, kuvastaa turvallisuusselvitysten kasvavaa merkitystä suomalaisessa hallinnossa ja yhteiskunnassa, erityisesti tilanteessa, jossa kansallinen turvallisuus ja henkilöstön luotettavuuden arviointi korostuvat entisestään.

Turvallisuusselvitykset 2024

• Laajat 612 (553 vuonna 2023).
• Perusmuotoiset 43 731 (40 885 vuonna 2023).
• Suppeat 46 792 (34 994 vuonna 2023).
• Liitetyt* 23 683 (29 981 vuonna 2023).

Lähde: (supo.fi/supo-lukuina)

Supon mukaan turvallisuusselvityksiä ei ole automatisoitu, vaan jokainen ratkaisu perustuu asiantuntijan tekemään harkintaan ja tietojen arviointiin. Tämä korostaa inhimillisen työn ja asiantuntemuksen keskeistä roolia viranomaistoiminnassa.

Samalla se tarkoittaa, että selvitysten määrän kasvu lisää väistämättä myös työvoiman tarvetta. Supon tavoitteena on, että 90 prosenttia turvallisuusselvityksistä valmistuu kahden kuukauden kuluessa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää riittävää henkilöstöresursointia suhteessa kasvavaan työmäärään.

Laskennallinen tarkastelu

Vuonna 2026 virastotyöaika on 7 tuntia 15 minuuttia päivässä, mikä vastaa 1 801,8 tuntia vuodessa eli 108 108 minuuttia henkilötyövuotta kohden. Jos oletetaan teoreettisesti, että yksi henkilö tekisi kaikki vuoden 2024 turvallisuusselvitykset (115 000 kpl) ja käyttäisi koko työaikansa tähän tehtävään, yhden selvityksen tekemiseen käytettävä aika olisi keskimäärin 108 108 / 115 000 ≈ 0,94 minuuttia.

Kyse on kuitenkin pelkästä laskennallisesta vertailuarvosta, joka ei kuvaa todellista työmäärää. Todellisuudessa selvitykset vaihtelevat laajuudeltaan ja vaativuudeltaan. Suppea selvitys on huomattavasti kevyempi kuin perusmuotoinen tai laaja selvitys, joissa tarkastellaan henkilön sidonnaisuuksia, taloudellista asemaa ja mahdollisia ulkomaansuhteita. Asiantuntijan aktiivinen työaika voi näissä tapauksissa kasvaa huomattavasti.

Yksittäisessä perusmuotoisessa tai ulkomaansidonnaisuuksia sisältävässä selvityksessä noin 120 minuutin aktiivinen työpanos voidaan pitää realistisena arviona. Laajoissa selvityksissä työaika voi olla tätä huomattavasti suurempi.

Työvoimatarpeen arviointi

Jos oletetaan, että keskimääräinen aktiivinen asiantuntijatyö yhtä selvitystä kohden on 120 minuuttia, voidaan työvoimatarve arvioida seuraavasti:

115 000 selvitystä × 120 minuuttia = 13 800 000 minuuttia eli noin 230 000 tuntia vuodessa. Jaettaessa tämä vuosittaista henkilötyöaikaa (108 108 minuuttia) vastaavalla määrällä saadaan tulokseksi noin 128 henkilötyövuotta (FTE). Koska käytännössä työntekijöiden käyttöaste ei voi olla 100 %, realistisempi arvio saavutetaan 80 %:n käyttöasteella, jolloin tarvitaan noin 160 henkilötyövuotta.

Tämä arvio antaa suuntaa siitä, kuinka laajaa asiantuntijaresurssia supon kaltainen organisaatio tarvitsee ylläpitääkseen palvelulupauksensa ja käsittelyaikatavoitteensa, mikäli keskimääräinen työmäärä on edellä esitetyn kaltainen. Osa selvityksistä on kevyempiä ja valmistuu nopeammin, mutta toisaalta joissakin tapauksissa työmäärä voi moninkertaistua esimerkiksi taustatietojen laajuuden tai lisäselvitysten tarpeen vuoksi.

Työmäärän kasvu ja inhimillisen arvioinnin rajat

Supo on toistuvasti korostanut, että turvallisuusselvitykset perustuvat asiantuntijoiden tekemään harkintaan, ei automaattiseen päätöksentekoon. Virheettömyys nojaa siten suoraan asiantuntijoiden keskittymiskykyyn, ammattitaitoon ja käytettävissä olevaan aikaan.

Kun selvitysten määrä kasvaa (esimerkiksi 96 000 → 115 000 vuodessa) ilman vastaavaa henkilöstön lisäystä, jokaiselle tapaukselle jää vähemmän työaikaa. Tällöin inhimillisen tarkkuuden rajat tulevat väistämättä vastaan, ja riski huolimattomuusvirheisiin, puutteellisiin tarkastuksiin ja vääriin tulkintoihin kasvaa.

Virheiden kumuloituminen ja luottamusongelmat

Turvallisuusselvityksillä on suora yhteys henkilön oikeuteen toimia luottamuksellisissa tehtävissä valtionhallinnossa, puolustussektorilla tai kriittisessä infrastruktuurissa. Yksi virheellinen päätös, esimerkiksi puutteellisesti taustoitettu hyväksyntä tai perusteeton hylkäys, voi vaikuttaa paitsi yksilöön myös laajasti organisaation turvallisuuteen ja oikeusturvaan. Kun selvityksiä tehdään kymmeniä tuhansia vuosittain, pienikin virheprosentin nousu merkitsee satoja virheellisiä päätöksiä.

Laadunhallinta ja päätöksenteon paine

Laadukas turvallisuusselvitys ei ole pelkkä tietojen kokoaminen, vaan niiden analysointia ja tulkintaa. Mitä esimerkiksi taloudelliset sidonnaisuudet, sosiaaliset suhteet tai ulkomaan yhteydet merkitsevät henkilön luotettavuudelle. Mikäli asiantuntijalla on käytettävissään vain muutama minuutti per tapaus, tällainen laadullinen arviointi jää käytännössä mahdottomaksi.

Kasvava työmäärä lisää myös psykologista painetta. Kiire voi johtaa oikoteiden käyttöön tai liialliseen rutiinien varaan nojaamiseen. Tällöin päätöksenteko voi vääristyä kahteen suuntaan:

• Yliliberalisointiin, jossa hyväksytään tapauksia liian helposti ruuhkien purkamiseksi, tai
• Yltiövarovaisuuteen, jossa hylätään varmuuden vuoksi tapaukset, joissa epävarmuus jää avoimeksi.

Molemmat kehityssuunnat heikentävät päätösten oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja järjestelmän legitimiteettiä.

Automaatio ja laadun turvaaminen

Supo on perustellusti varovainen automatisoinnin suhteen, sillä turvallisuusselvitykset sisältävät arkaluonteisia ja tulkinnanvaraisia tietoja. Kuitenkin selvitysmäärien jatkuva kasvu edellyttää prosessien kehittämistä. Osittainen automaatio, kuten tietojen tekninen esikarsinta, tietolähteiden yhdistäminen tai tekoälypohjainen riskiprofilointi voisi vapauttaa asiantuntijoiden aikaa varsinaiseen laadulliseen arviointiin.

Automaation tarkoituksena ei tällöin olisi korvata inhimillistä harkintaa, vaan toimia sen tukena ja vahvistaa päätösten johdonmukaisuutta ja virheettömyyttä.

Johtopäätökset

Jos Supon turvallisuusselvitysten määrä jatkaa kasvuaan ilman riittävää henkilöstön lisäystä tai prosessien kehittämistä, virheettömyys ja laatu ovat todennäköisesti vaarassa heikentyä. Teoreettinen yhden selvityksen “aikabudjetti” (0,94 minuuttia) osoittaa, kuinka mahdotonta on ylläpitää korkeaa laatua ilman riittävää resursointia.

Laadukas turvallisuusselvitystoiminta edellyttää:

1. riittävästi asiantuntijoita,
2. realistisia käsittelyaikatavoitteita,
3. prosessien tukea teknologialla, sekä
4. jatkuvaa laadunvalvontaa ja henkilöstön koulutusta.

Turvallisuusselvitysten virheettömyys ei ole pelkkä hallinnollinen tavoite, se on kansallisen turvallisuuden, yksilöiden oikeusturvan ja hallinnon legitimiteetin perusedellytys.

Lähteet: (Supo lukuina 2024 (supo.fi, 2025), Käsittelyajat ja hinnat (supo.fi), Usein kysyttyä turvallisuusselvityksistä (supo.fi), Oikeusasiamies: Ratkaisu EOAR/5702/2022, 2022)