Droonitorjunnan kustannukset

Droonitorjunta

Suomen droonipuolustuksen kehittäminen on haastava tehtävä. Hyökkääjällä, jolla on kyky massatuottaa edullisia iskudrooneja, on selkeä etu. Tähän on vaikea vastata yksinomaan kalliin ilmatorjuntakaluston avulla.

Tuotantokapasiteetin ja laukaisuinfrastruktuurin pitkäjänteinen häiritseminen voi heikentää hyökkääjän mahdollisuuksia, mutta käytettävissä on myös muita merkittäviä vastatoimia, kuten laaja elektroninen sodankäynti, kohdennetut toimet logistisia ketjuja ja laukaisupaikkoja vastaan, kansainväliset vienti- ja toimitusketjurajoitteet sekä kustannustehokkaiden torjuntakerrosten skaalaaminen.

Tämä kustannusarvio kokoaa yhteen Suomen droonien torjuntaan liittyvät keskeiset kustannusarviot, torjuntavaihtoehdot ja operatiiviset näkökulmat. Laskelmat perustuvat julkisiin arvioihin ja avoimeen lähdetietoon. Hinnat ovat suuntaa antavia eivätkä korvaa yksityiskohtaisia tarjouslaskelmia tai luottamuksellisia sopimustietoja.

On tärkeää huomata, että laskelmat käyttävät kolmipistearvioita ja konservatiivisia oletuksia (esim. ammustarve per neutralisointi ja arvioitu torjuntatehokkuus). Todellisuus voi poiketa arvoista tuotantokustannusten, taktisten olosuhteiden ja teknisen suorituskyvyn mukaan.

Laajamittaisen ja jatkuvan massahyökkäyksen torjumiseksi Suomi tarvitsee sekä ylemmän tason ilmapuolustuskyvyn että laajamittaisen määrän edullisia torjuntakerroksia sekä vahvan elektronisen sodankäyntikyvyn.

Hyökkääjän kustannus

Shahed / Geran -tyyppisen droonin yksikkökustannus. Käytetään kolmipistearviota: alin hinta 16 923 €, tyypillinen hinta 29 616 €, ylin hinta 67 693 € per kpl perustuen avoimiin arvioihin ja analyyseihin.

Puolustajan kustannus
AMRAAM/NASAMS-tyyppisen ohjuksen hinta on noin 846 167 € per laukaisu (suuruusluokka; riippuu versioista ja sopimuksista). Militarnyin artikkelissa mainittiin Naton käyttäneen Puolassa droonin torjuntaan AMRAAM AIM-120C-7 ohjusta, joka maksoi 1 283 130 - 1 710 840 €. Ohjus laukaistiin joko hollantilaisesta F-35- tai puolalaisesta F-16-hävittäjästä.

Mainittu hinta ei ole kuitenkaan yhden ohjuksen hinta, vaan koko järjestelmän hinta sisältäen noin 150 ohjusta. Todellisuudessa yksittäisen ohjuksen hinta jää alle 1 000 000 euron. Lähde: (militarnyi.com 11.9.2025)

Forbesin artikkelin mukaan F-35 hävittäjän lentotuntihinta on noin 25 000 € ja F/A-18 Hornetin noin 9 000 €. Lähde: (forbes.com 28.6.2021)

Rheinmetall AHEAD-tyyppisen 35 mm ohjelmoitavan "airburst" -ammuksen hinta on noin 846 € per laukaus. Yhden droonin tuhoamiseen tarvitaan arviolta 20 ammusta per onnistunut neutralisointi (riippuu osumatiheydestä, etäisyydestä ja kohteen koosta). Käytetty ammusmäärä 20 on konservatiivinen oletus suurien droonien kohdalla. Tässä torjuntavaihtoehdossa kustannus on 16,923 € per/drooni.

Interceptor-droonit on suunniteltu törmäämään hyökkäävään drooniin. Raportit Ukrainasta viittaavat noin 2 115 – 2 538 € yksikkökustannuksiin. Nämä ovat halpoja mutta tehokkuus, kantama ja käyttökelpoisuus vaihtelevat.

Huomautukset
Yllä oleva listaus on tehty tiedonkeruun ja julkisten arvioiden pohjalta. Sotilasteknologia ja sopimushinnat vaihtelevat, eivätkä kaikki hinnat ole julkisesti saatavilla. Suuret ammustilaukset ja hintaneuvottelut voivat laskea yksikkökustannusta.

Interceptoreiden todellinen toimintavarmuus ja logistinen huolto vaikuttavat kustannuksiin. Interceptorit vaativat tuotannon, ohjausjärjestelmät ja huollon, joita ei aina ole huomioitu yksikköhinnassa.

Kustannussota
Hyökkääjän ja puolustajan käytössä olevien aseiden hintaepäsuhta (halpa hyökkäyskalusto vs. kallis torjunta) “kustannussota” on todellinen, ellei puolustaja ota käyttöön erityisen halpoja torjuntakerroksia.

Käytännössä Suomi pystyy suojaamaan tietyt kriittiset kohteet, mutta laaja ja jatkuva noin 3 000 droonia/vko -hyökkäykset johtaisivat väistämättä kestämättömiin kustannuksiin, ellei puolustusta laajenneta halvoilla torjuntakerroksilla ja laajamittaisella tehokkaalla elektronisella häirinnällä.

Lähtötilanne ja Suomen peruskyvyt (keskeinen tilannekuva)
Puolustusvoimat pitää droonien torjuntaa kiireellisenä kehityskohteena ja rakentaa kerrospohjaista puolustusta: sensorit, EW ja kineettinen torjunta. Tämä näkyy myös kansallisissa hankkeissa ja NATO-yhteistyössä.

Ilmapuolustusjärjestelmät
Suomi käyttää mm. NASAMS-kalustoa ja on hankkinut/tehnyt sopimuksia Daavidin linko (David’s Sling) -järjestelmästä pitkän kantaman kapasiteetin vahvistamiseksi. Nämä järjestelmät eivät ole tarkoitettu halvoille massadrooneille.

Suomi käyttää paljon pieniä taktisia tiedusteludrooneja (mm. Parrot/ANAFI-tyyppiset), harjoittelee niiden käyttöä arktisissa oloissa ja pyrkii myös kehittämään kykyä torjua vastaavia laitteita. Suomi rakentaa kerrospohjaista ratkaisua, mutta tarvitsee lisää matalan kustannuksen torjuntakykyjä (EW + halvat interceptorit + massatiivisointi) kattamaan suuren mittakaavan aaltoja.

Mitä numerot kertovat
AMRAAM-tyyppinen strategia on taloudellisesti kestämätön massahyökkäyksiä vastaan. Yhdellä AMRAAMilla tuloksena on puolustajalle kymmenien miljoonien lisäkustannus per suuri aalto verrattuna hyökkääjän tuotantokustannuksiin.

AMRAAMit ammutaan sekä ilmasta (hävittäjät) että maasta NASAMS-tyyppisistä ohjuslaveteista. Toimintaperiaate perustuu mid-course-opastukseen ja loppuvaiheen aktiiviseen tutkahakemiseen. Tarkat varastomäärät ja sijainnit eivät ole julkisia turvallisuussyistä.

Suomen AMRAAM-historia
2008 AIM-120C-7 (Hornetit): DSCA:n virallisessa ilmoituksessa mainittiin jopa 300 kpl AIM-120C-7 -ohjusta, jotka maksoivat Suomelle arviolta 305 000 000 €. Kauppa liittyi F/A-18C/D Hornetien BVR-aseistukseen. Jos hinta jaetaan pelkillä ohjuksilla, on 305 000 000 € ÷ 300 ohjusta ≈ 1,02 miljoonaa € per ohjus. Pakettiin kuului kuitenkin myös varaosia, koulutusta, huoltoa, testilaitteita ja logistista tukea. Todellinen ohjuksen yksikköhinta oli siis tätä laskennallista arvoa pienempi.

Suomen puolustusministeriö päätti Kongsberg/Raytheonin NASAMS-järjestelmän (Norwegian Advanced Surface-to-Air Missile System) hankinnasta keskipitkän kantaman ilmatorjunnaksi. NASAMS perustuu AMRAAM-ohjuksiin, joita ammutaan maasta.

2010-luvulla NASAMS II FIN (ITO12): NASAMS II otettiin käyttöön Suomessa nimellä Ilmatorjuntaohjus 12 (ITO12). Sopimus allekirjoitettiin 2009, ja käyttöönotto vietiin loppuun 2010-luvulla. Järjestelmän käyttö- ja koulutusvastuu on mm. Helsingin ilmatorjuntarykmentillä.

Syyskuussa 2025 DSCA ilmoitti, että Suomi on pyytänyt jopa 405 AIM-120D-3 -ohjusta sekä testivarusteita, arviolta 995 miljoonaa euron arvosta. Tämä liittyy erityisesti F-35-kaluston BVR-kyvykkyyteen ja yhteentoimivuuteen myös NASAMSissa.

Jos hinta jaetaan vain ohjusmäärällä, on 995 000 000 € ÷ 405 ≈ 2,456,790 € per ohjus. DSCA:n ilmoituksissa kokonaishinta sisältää paljon muutakin kuin pelkät ohjukset mm. varaosia, koulutusta, ohjelmistotukea, ohjausyksiköitä, testilaitteita ja logistisia palveluita. Eli todellinen ohjuksen kappalehinta on selvästi pienempi.

Edullisimmat torjuntavaihtoehdot
AHEAD ammukset ja interceptor-droonit ovat kustannustehokkaita vaihtoehtoja massahyökkäyksiä vastaan. AHEAD on suunnilleen samassa luokassa Shahedin hinnan kanssa.

Interceptor-droonit ovat huomattavasti halvempi ratkaisu ja muuttavat kustannussuhteen puolustajan eduksi (olettaen että ne toimivat luotettavasti).

Sekastrategiat (pieni määrä kalliita ohjuksia kriittisiin kohteisiin + pääosa halvoilla interceptoreilla tai AHEAD:lla), ovat realistinen tapa hallita kustannuksia samalla kun tärkeimpiä kohteita suojataan lisävarmisteella.

Esimerkki: 5 % AMRAAM + 95 % interceptor ratkaisussa kustannus kasvaa selvästi, mutta ei läheskään AMRAAM-tasoa.

Ratkaisu

AMRAAM-tyyppisiä ohjuksia ei kannata käyttää vasteena massahyökkäyksiin. Niitä on mahdollista käyttää vain kaikkein arvokkaimpien kohteiden suojaamiseen.
Kannattaa käyttää halpoja interceptoreita (tuotanto, varastointi, huolto) ja AHEAD-tyyppisiä ammuksia pistepuolustukseen.
Kannattaa käyttää laajaa EW-peittoa ja automaatiota (sensorifuusio + priorisointi), koska tehokas EW vähentää puolustajan laukausmäärää huomattavasti.

Oleelliset epävarmuudet
Laskelmat perustuvat julkisiin yksikköhinta-arvioihin ja oletukseen 100 % onnistumisesta. Todellinen kustannus per onnistunut torjunta kasvaa, jos torjuntatehokkuus jää alle 100 %. Esimerkiksi 70 % tehokkuudella kustannukset / onnistunut droonipudotus nousevat ≈ 1/0.7 = 1.43 kertaiseksi).