Tapaus Securitas - SecMeter

Securitaksen toteuttamaa irakilaistaustaisen äidin ja hänen lastensa ympärivuorokautista henkilösuojausta koskenut rikostutkinta on poikkeuksellinen suomalainen tapaus. Siinä yhdistyivät vakava väkivallan uhka, kunniaväkivallan pelko, lasten turvallisuus, miljoonaluokan julkinen hankinta, yksityinen henkivartiointi, poliisin erittäin laaja esitutkinta ja voimakas mediajulkisuus.

Julkisuudessa tapauksesta muodostui vuosina 2023–2024 kertomus suuresta huijauksesta. Henkilösuojausta kuvattiin tarpeettomaksi ja poikkeuksellisen raskaaksi. Securitaksen entinen turvallisuuspäällikkö asetettiin kertomuksen keskiöön henkilönä, jonka epäiltiin saaneen sosiaaliviranomaiset maksamaan miljoonia euroja perusteettomasta vartioinnista.

Osa mediasta meni otsikoinnissaan huomattavasti rikosepäilyn neutraalia kuvaamista pidemmälle. Puhuttiin muun muassa ”korruptiovyyhdistä”, ”miljoonakusetuksesta”, ”härskistä korruptioskandaalista”, ”suuren luokan harhautuksesta” ja ”agenttileffan tasoisesta” suojauksesta, jota olisi järjestetty ”ilman perusteita”.

Kun rikosprosessi myöhemmin eteni syyteharkintaan, alkuperäinen kertomus alkoi kuitenkin purkautua. Securitaksen työntekijöihin kohdistuneet turvallisuuspalvelurikkomusepäilyt päättyivät ilman syytteitä.

Securitaksen entistä turvallisuuspäällikköä vastaan ei nostettu syytteitä törkeistä petoksista eikä perättömistä lausumista, koska rikoksista ei saatu riittävää näyttöä. Vuonna 2026 myöskään turvallisuuspalvelut hankkineita Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän viranhaltijoita vastaan ei nostettu syytteitä.

Vielä merkittävämpää oli se, mitä syyttäjät totesivat henkilösuojauksen taustalla olleesta turvallisuusuhasta. Syyttäjät katsoivat kunniaväkivallan uhan olleen todellinen. Turvallisuuspäälliköllä oli ollut aito huoli äidin ja lasten turvallisuudesta. Syyttäjät arvostelivat samalla poliisin tekemiä uhka-arvioita ja katsoivat niiden olleen niin puutteellisia, ettei niille voitu asiaa arvioitaessa juuri antaa merkitystä.

Kesällä 2026 syyttäjien päätöksiin perustuneessa uutisoinnissa todettiin lisäksi, että perheen henkeä ja terveyttä oli ollut välttämätöntä turvata tilanteessa, jossa uhka oli vakava ja tilanne hyvin akuutti.

Tämän jälkeen tapausta on perusteltua tarkastella uudelleen. Ei vain rikostutkintana vaan myös esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun poliisin esitutkintahypoteesi, median kaupallinen uutislogiikka, yleisön vähäinen henkilösuojauksen tuntemus ja syyttömyysolettama joutuvat keskenään ristiriitaan.

Poikkeuksellisen suuri esitutkinta

Itä-Uudenmaan poliisi aloitti asiassa esitutkintalain mukaisen selvityksen 6. heinäkuuta 2022. Törkeää petosta ja virkarikosta koskeva esitutkinta aloitettiin 4. lokakuuta 2022.

Tutkinta kasvoi suureksi. Esitutkinta kesti noin kaksi vuotta. Esitutkintamateriaalia kertyi noin 10 000 sivua. Poliisi kuuli noin 90 henkilöä ja suoritti useita erityisiä kotietsintöjä ja laite-etsintöjä.

Poliisin mukaan kyseessä oli yhteiskunnallisesti merkittävä asia, jossa epäiltiin käytetyn huomattava määrä julkisia varoja yksittäiseen tapaukseen. Esitutkintakokonaisuudessa oli kolme päähaaraa.

• Ensimmäinen oli törkeä petos, jossa oli yksi rikoksesta epäilty.
• Toinen koski 14 Keusoten viranhaltijan epäiltyä virkavelvollisuuden rikkomista.
• Kolmannessa neljää Securitaksen vastuuhenkilöä epäiltiin turvallisuuspalvelurikkomuksista.

Turvallisuuspäällikön epäiltiin erehdyttäneen hyvinvointialueita jatkamaan perheen ympärivuorokautista vartiointia. Häneen kohdistettiin myös muita epäilyjä. Poliisi epäili muun muassa matka- ja tarvikekulujen sisällyttämistä laskutettaviin työtunteihin sekä perättömien tietojen antamista tuomioistuimessa. Lisäksi tutkittiin ampuma-aseeseen liittynyttä epäilyä.

Securitaksen vastuuhenkilöiden epäiltiin puolestaan rikkoneen turvallisuuspalveluja koskevia velvoitteita työvuorokirjanpidossa ja ampuma-aseiden hallussapitolupien ilmoittamisessa.

Kun kaksi vuotta kestänyt tutkinta, 10 000 sivua esitutkinta-aineistoa, kymmenet kuulustellut henkilöt, erityiset kotietsinnät ja miljoonaluokan kustannukset esitettiin samalla kertaa julkisuudessa, tapaus sai väistämättä erittäin vakavan sävyn. Esitutkinnan laajuus ei kuitenkaan ole näyttö syyllisyydestä. Tämä ero näyttää hämärtyneen julkisessa keskustelussa.

Securitas kiisti poliisin tulkinnan

Securitas ei hyväksynyt epäilyistä muodostunutta kuvaa. Yhtiö totesi jo tammikuussa 2023, ettei sillä ollut tiedossaan seikkoja, jotka yksiselitteisesti osoittaisivat epäillyn turvallisuuspäällikön syyllistyneen epäiltyihin tekoihin.

Kun esitutkinta valmistui kesäkuussa 2024, Securitas korosti lisäksi, ettei yhtiö ollut törkeän petoksen epäilty ja että palvelu oli tullut yhtiölle julkiseen hankintamenettelyyn perustuneena tilauksena.

Yhtiö myös kiisti turvallisuuspalvelurikkomusepäilyjen perusteet. Näillä vastineilla oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi asema kuin poliisin esittämillä epäilyillä.

Poliisi on institutionaalinen auktoriteetti. Kun poliisi kertoo julkisuudessa epäilevänsä vakavaa petosta, väite saa aivan toisen painoarvon kuin rikoksesta epäillyn tai tämän työnantajan kiistäminen. Tästä syntyy syyttömyysolettaman kannalta perustavanlaatuinen ongelma.

Poliisin esitutkintahypoteesista tuli julkisen keskustelun lähtötotuus

Poliisin tehtävänä on tutkia epäiltyjä rikoksia. Esitutkinnassa muodostetaan hypoteeseja, kerätään näyttöä ja arvioidaan, onko rikosta syytä epäillä. Poliisi ei kuitenkaan ratkaise syyllisyyttä.

Syyttäjä arvioi myöhemmin, onko näyttö riittävä syytteen nostamiseen. Jos syyte nostetaan, vasta tuomioistuin ratkaisee rikosoikeudellisen vastuun.

Securitas-tapauksessa poliisin esitutkinnan lähtökohta sai kuitenkin julkisuudessa erittäin vahvan aseman jo paljon ennen syyteharkinnan valmistumista.

Jo tammikuussa 2023 MTV uutisoi poliisin epäilevän, että turvapalveluja olisi järjestetty tarpeettomasti ja että vahingot olisivat jopa noin kolme miljoonaa euroa. Uutisoinnissa kerrottiin muun muassa väitteistä, joiden mukaan turvallisuuspäällikkö olisi rakentanut uhkakuvaa naisen entisen puolison mahdollisista terroristiyhteyksistä.

Kesällä 2023 MTV kertoi poliisin sanoneen epäilyjen ”vahvistuneen”. Näin julkinen kertomus vahvistui vaihe vaiheelta jo esitutkinnan aikana. Kun varsinainen esitutkinta valmistui kesäkuussa 2024, kertomuksella oli jo pitkä historia.

Sitten tulivat otsikot

Media ei ole pelkkä neutraali välityskanava. Toimitus päättää, mistä uutisoidaan, mikä yksityiskohta nostetaan otsikkoon, miten rikosepäily nimetään ja millaisilla sanoilla tapahtumia kuvaillaan. Securitas-tapauksessa nämä valinnat olivat paikoin erittäin voimakkaita.

• Iltalehti julkaisi 12.1.2023 otsikon “Securitas kytkeytyy laajaan korruptiovyyhtiin”. Aineistoon tallennetun arvion mukaan otsikko yhdisti Securitaksen korruptioon ilman, että korruptio olisi ollut poliisin tiedotuksessa varsinainen rikosepäilyn nimike.
• MTV Uutisten rikostoimittaja Pekka Lehtinen julkaisi 4.5.2024 kommentin otsikolla “Securitaksen ex-turvapomolta miljoonakusetus?”. Artikkelissa puhuttiin muun muassa ”kolmen miljoonan sijoituksesta turhaan” ja kysyttiin, oliko kokonaisuus ”suuren luokan kusetusta”.
• Iltalehdessä käytettiin 27.6.2024 ilmaisua “Härski korruptioskandaali”.
• Helsingin Sanomien aineistoon tallennettu otsikointi käytti samana päivänä ilmaisua “Suuren luokan harhautus”.
• Ilta-Sanomien otsikossa 27.6.2024 puhuttiin “Securitaksen pomon touhuista” ja miljoonapetosepäilystä. Siinä sana ”epäillään” kertoi sentään rikosprosessin vaiheesta, mutta ”touhut” oli jo itsessään arvottava sanavalinta.
• MTV julkaisi puolestaan otsikon, jonka mukaan turvallisuuspäällikkö oli järjestellyt perheelle “agenttileffan tasoista suojausta … ilman perusteita”. Juuri ilmaisu ”ilman perusteita” osoittautui myöhemmin erityisen ongelmalliseksi. Syyttäjien myöhempi arvio oli lähes päinvastainen.

Syyttömyysolettama ei ole vain sana “epäilty”

Rikosuutisen kirjoittaja voi muodollisesti suojautua käyttämällä sanoja ”epäilty”, ”poliisin mukaan” ja ”epäillään”. Syyttömyysolettama ei kuitenkaan käytännössä toteudu vain sillä, että nämä sanat löytyvät tekstistä.

Yleisön mielikuva syntyy kokonaisuudesta. Otsikko voi sanoa ”miljoonakusetus”. Jutun alku voi kertoa ”tarpeettomasta” vartioinnista. Seuraava artikkeli voi puhua ”korruptioskandaalista”. Kolmas kertoo ”harhautuksesta”. Neljäs kuvailee turvajärjestelyjä agenttielokuvaksi.

Kun sama tulkintakehys toistuu riittävän monta kertaa, suurelle yleisölle muodostuu helposti käsitys siitä, että rikos on käytännössä jo tapahtunut ja epäselvää on enää se, millainen tuomio tekijälle annetaan.

Tämä on syyttömyysolettaman todellinen ongelma julkisessa rikosuutisoinnissa. Juridisesti henkilö on syytön. Julkisuudessa hän voi olla jo tuomittu.

Informaatiovaikuttaminen ei aina tarkoita valehtelua

Informaatiovaikuttamisesta puhuttaessa ajatellaan usein valheellista tietoa, propagandaa tai vieraan valtion organisoimaa vaikuttamisoperaatiota.

Käsite voidaan kuitenkin ymmärtää myös laajemmin. Ihmisen mielipiteisiin vaikutetaan myös valitsemalla, mitä tosiasioita nostetaan esille, millaisia sanoja käytetään ja millaiseen kehykseen tieto asetetaan.

Media tekee tätä väistämättä. Täydellistä objektiivisuutta ei ole olemassa. Toimittajan oma maailmankuva, kokemus, arvot ja käsitys asian merkityksestä vaikuttavat näkökulman muodostumiseen. Samoin vaikuttavat toimituksen toimintakulttuuri, uutiskriteerit ja kaupallinen tarve saada lukija avaamaan artikkeli.

Tämä ei merkitse sitä, että kaikki journalismi olisi propagandaa tai että Securitas-tapauksessa olisi osoitettavissa järjestelmällinen tietoinen harhaanjohtamisoperaatio. Informaation kehystämisellä vaikutetaan kuitenkin kiistatta vastaanottajan käsityksiin.

”Poliisi epäilee törkeää petosta” ja ”miljoonakusetus” eivät tuota lukijalle samaa käsitystä, vaikka ne perustuisivat samaan esitutkintaan. Tästä näkökulmasta median vallankäyttöä pitää voida arvioida yhtä kriittisesti kuin muidenkin yhteiskunnallisten instituutioiden toimintaa.

Erikoista oli myös se, kuinka vähän henkivartioinnista ymmärrettiin

Securitas-tapauksen julkista keskustelua on vaikea ymmärtää ilman toista olennaista ongelmaa. Poliisilla rikostutkijana, medialla ja suurella yleisöllä ei automaattisesti ole vaativan kaupallisen henkilösuojauksen käytännön erityisosaamista.

Suurella yleisöllä on usein käsitys, että henkivartiointi tarkoittaa yhtä vartijaa, joka kävelee suojattavan henkilön vieressä. Tästä syntyy helposti yksinkertainen laskelma. Yksi vartija maksaa tietyn summan tunnissa. Kerrotaan se työajalla. Verrataan tulosta miljoonien eurojen laskuun. Lopputulos näyttää järjettömältä. Mutta lähtökohta on väärä.

Näkyvä henkivartija on vain jäävuoren huippu

Henkilösuojauksen näkyvin osa on suojattavan vieressä oleva henkivartija. Varsinainen henkilösuojausprosessi on paljon laajempi. Suuri osa työstä tapahtuu muualla ja niin, ettei suojattava henkilö tai yleisö sitä koskaan näe.

Henkilösuojaukseen voi kuulua jatkuvasti muuttuvan uhkakuvan muodostamista, avointen lähteiden tiedonhankintaa, tiedon analysointia, toimintaympäristöjen arviointia, reittien ja siirtymisten suunnittelua, tapahtumapaikkojen ennakkotarkastuksia, vaihtoehtoisten toimintamallien laatimista, työvuorojen ja varahenkilöstön järjestämistä, kuljetuksia, teknistä valvontaa, viestintää, koordinaatiota sekä poikkeus- ja evakuointisuunnittelua.

MTV vuonna 2024 haastattelemalle vartijalle annetussa työtodistuksessa tehtäviin oli kirjattu muun muassa julkisiin lähteisiin perustuvaa tiedonkeruuta, suojattavien turvallisuuden ylläpitämistä, turvallisuustarkastuksia, kommunikointia ja kuljetustehtäviä.

Tämä on paljon lähempänä todellisen henkilösuojauksen rakennetta kuin mielikuva yhdestä asiakkaan vierellä seisovasta vartijasta.

Henkivartioinnin hinta ei ole yhden henkivartijan palkka

Ympärivuorokautisessa henkilösuojauksessa yksi näkyvä tehtäväpaikka tarkoittaa jo itsessään useiden ihmisten työpanosta. Yksi työntekijä ei voi työskennellä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.

Tarvitaan työvuorot. Tarvitaan lepoajat. Tarvitaan vapaapäivät, vuosilomat, sairauspoissaolojen korvaajat ja jatkuvuuden varmistaminen.

Jos suojattavan lähellä tarvitaan jatkuvasti kaksi henkilöä, kyse ei ole kahden työntekijän toimeksiannosta vaan kahden samanaikaisesti miehitetyn tehtäväpaikan ympärivuorokautisesta ylläpitämisestä.

Aineistossa Securitaksen tuntiveloitukseksi mainitaan noin 80 euroa. Kahden henkivartijan ympärivuorokautinen työ tarkoittaa yksinkertaisella laskelmalla 48 laskutettavaa henkilötuntia vuorokaudessa. Se tekee 3 840 euroa vuorokaudessa.

Kuukaudessa pelkän kahden samanaikaisen vartijan laskennallinen kustannus nousee noin 116 000 euroon. Vuodessa vastaava kahden jatkuvasti miehitetyn paikan henkilötuntimäärä on jo yli 17 500 tuntia. Eikä siinä ole vielä välttämättä mukana koko henkilösuojausprosessia.

Kolmen miljoonan euron luku näyttää erilaiselta, kun palvelun rakenne ymmärretään

Aineistossa koko henkilösuojauksesta laskutetuksi summaksi ilmoitetaan 3 068 861,13 euroa arvonlisäveroineen. Myöhemmässä Ylen uutisoinnissa julkisten hankintojen määräksi kuvataan noin 2,5 miljoonaa euroa. Summien ero on suuruusluokaltaan yhteensopiva sen kanssa, että aineistossa mainittu suurempi summa sisältää arvonlisäveron.

Luku on joka tapauksessa suuri. Mutta suuri summa ei ole rikosoikeudellinen todiste. Jos suojauksen aikana käytetään tilanteen mukaan useampia vartijoita, ajoneuvoja, teknistä valvontaa ja muita resursseja, kustannukset kasvavat nopeasti.

Aineiston mukaan perheen lähellä oli tilanteen mukaan kahdesta neljään vartijaa. Perheen olinpaikkaa oli turvallisuussyistä vaihdettu ja käytössä oli ympärivuorokautiseen ulkoalueiden valvontaan tarkoitettuja teknisiä välineitä, kuten lämpötähystimiä ja valonvahvistimia. MTV haastattelema vartija kuvasi lisäksi käytössä olleen useita turva-autoja.

Nämä seikat eivät itsessään osoita, että kaikki käytetyt resurssit olisivat olleet välttämättömiä. Mutta ne osoittavat, miksi palvelun hintaa ei voida rehellisesti arvioida vertaamalla sitä yhden vartijan palkkaan.

Henkilösuojauksen onnistuminen saa sen näyttämään tarpeettomuudelta

Henkivartiointiin liittyy myös erityinen paradoksi. Jos suojaus epäonnistuu ja asiakas joutuu hyökkäyksen kohteeksi, turvallisuusjärjestelyjen puutteet ovat kaikille näkyviä.

Jos suojaus onnistuu täydellisesti, mitään ei tapahdu. Ulkopuoliselle voi silloin syntyä vaikutelma, ettei suojausta olisi tarvittu.

Ammattimaisen henkilösuojauksen tavoite on kuitenkin juuri se, ettei hyökkäystä, kaappausta tai muuta vakavaa tapahtumaa koskaan synny.

Suojaustoimenpiteiden onnistumista ei siis voida jälkikäteen arvioida vain kysymällä, tapahtuiko väkivaltaa suojausjakson aikana. Turvallisuus saattoi säilyä juuri siksi, että suojaus oli olemassa.

Mutta oliko tässä edes todellista uhkaa?

Tämä oli rikosepäilyn kannalta ratkaiseva kysymys. Poliisin esitutkintanarratiivin mukaan turvallisuuspäällikön epäiltiin käytännössä luoneen tai ainakin liioitelleen uhkakuvaa niin, että sosiaaliviranomaiset jatkoivat erittäin kallista henkilösuojausta.

MTV kirjoitti vuonna 2023 poliisitutkinnassa tulleen ilmi, että uhka olisi ollut aiheeton. Vuoden 2024 kommentissa mentiin vielä pidemmälle. Siinä turvallisuuspäällikön väitettiin käytännössä keksineen uhkakuvan ja puhuttiin turhista palveluista. Mutta syyteharkinnassa muodostunut kuva oli aivan toinen.

Kunniaväkivallan uhka oli todellinen

Syyttäjät totesivat lokakuussa 2025, että irakilaistaustaiseen perheeseen kohdistunut kunniaväkivallan uhka oli todellinen. Turvallisuuspäälliköllä oli syyttäjien mukaan aito huoli äidin ja lasten turvallisuudesta.

Vielä merkittävämpää on se, mitä syyttäjät totesivat poliisin uhka-arvioista. Syyttäjien mukaan asiassa oli jäänyt selvittämättä, miksi poliisin asiakirjoista ja poliisille tehdyistä ilmoituksista ilmeneviä perheen taustaan liittyviä olennaisia tilanteita oli sivuutettu uhka-arvioinnissa.

Syyttäjät kiinnittivät myös huomiota siihen, että perheen äiti oli kertonut kunniaväkivallan uhasta ja kokemastaan pelosta eri viranomaisille jo vuosia ennen Securitaksen vartioinnin alkamista.

Tämä oli erittäin olennainen havainto. Jos äiti oli kuvannut samaa pelkoa eri viranomaisille jo ennen turvallisuuspäällikön osallistumista tapaukseen, väite siitä, että turvallisuuspäällikkö olisi itse keksinyt koko uhkakuvan, muuttuu vaikeasti perusteltavaksi.

Syyttäjien johtopäätös poliisin uhka-arvioista oli poikkeuksellisen kriittinen. Uhka-arvion puutteiden vuoksi niille ei voitu asiaa ratkaistaessa “juuri antaa merkitystä”.

Uhka ei syntynyt Securitaksen kertomuksesta

Tämä kohta muuttaa koko tapauksen arviointia. Perheen äidin tilanteeseen liittyi myöhempien lähteiden mukaan pitkäkestoista perheväkivaltaa ja pelko kunniaväkivallasta. Äidin ja lasten tilanteeseen liittyviä tietoja oli käsitelty viranomaisissa jo ennen Securitaksen henkilösuojausta.

Äiti ja nuorimmat lapset otettiin lokakuussa 2021 myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin. Hakemuksen taustalla oli kuvattu pitkäkestoista perheväkivaltaa ja isään liittynyttä turvallisuusuhkaa.

Aineiston mukaan uhkakuvaan liittyi lisäksi väitteitä entisen puolison yhteydestä terroristijärjestöön, suvun taholta mahdollisesti kohdistuvasta kunniaväkivallasta ja pakkoavioliittoon liittyneistä riskeistä. Myös lasten kaappausriskiä arvioitiin.

Kaikkien yksittäisten väitteiden oikeellisuutta ei pidä jälkikäteen automaattisesti pitää todistettuna. Mutta kokonaisuudessa oli aivan selvästi enemmän kuin yhden turvallisuuspäällikön tyhjästä rakentama tarina.

Kunniaväkivallan kulttuurista taustaa ei voida jättää riskinarvioinnin ulkopuolelle

Tässä tapauksessa on myös vältettävä toisenlaista virhettä. Uskonto, etninen alkuperä tai kulttuurinen tausta eivät yksin tee ihmisestä turvallisuusuhkaa.

Mutta tästä ei seuraa, että kulttuuriset, uskonnolliset, ideologiset tai yhteisölliset motiivit pitäisi sulkea turvallisuusarvioinnin ulkopuolelle.

Jos väkivallalla uhataan nimenomaan suvun tai perheen kunnian palauttamisen perusteella, kunniakäsityksen merkitystä on pakko arvioida. Jos uhkaan liittyy poliittista tai uskonnollista ekstremismiä, sekin on relevantti osa motiivin arviointia.

Uhka-arvioinnin tehtävänä ei ole arvioida kulttuureja tai uskontoja moraalisesti. Sen tehtävänä on ymmärtää, miksi tunnistettu henkilö saattaisi käyttää väkivaltaa, millä tavoin ja missä olosuhteissa.

Securitas-tapauksessa kunniaväkivallan mahdollisuutta ei voitu rationaalisesti arvioida sivuuttamalla juuri kunniaväkivaltaan liittyvä toimintalogiikka.

Poliisin “matala” uhka-arvio joutui vaikeaan valoon

Aineistossa on alusta lähtien kiinnitetty huomiota siihen, että poliisin esittämä ”matala” uhka-arvio ja henkilösuojauksen päivittäinen operatiivinen uhkakuva eivät välttämättä olleet sama asia.

Henkilösuojauksessa uhkakuva voi muuttua päivittäin. Se perustuu suojattavalta saatavaan tietoon, tapahtumiin, havaintoihin, mahdollisiin uhkauksiin, liikkumiseen, perhetilanteeseen ja siihen, miten potentiaalisten uhkaajien käyttäytyminen kehittyy.

Syyttäjien ratkaisu toi ongelman vielä paljon konkreettisemmaksi. Heidän mukaansa poliisin uhka-arvioissa oli sivuutettu aineistoa ja Länsi-Uudenmaan poliisin arvio oli rakennettu voimakkaasti oletukselle siitä, että turvallisuuspäällikkö olisi syöttänyt äidille uhkakuvia.

Syyttäjien mukaan esitutkinta-aineisto osoitti kuitenkin äidin kertoneen samoista peloista jo vuosien ajan ennen vartioinnin alkamista. Tässä vaiheessa poliisin alkuperäinen uhka-arvio ei ollut enää yksinkertaisesti yksi ”objektiivinen totuus”, jonka kanssa turvallisuusammattilainen oli eri mieltä. Syyttäjät itse kyseenalaistivat sen laadun.

Turvallisuuspäällikkö ei ollut henkilösuojauksen maallikko

Myös turvallisuuspäällikön ammatillinen tausta on tapauksen arvioinnissa relevantti. Aineiston mukaan hänellä oli vuosikymmenten kokemus henkilösuojauksesta ja taustaa muun muassa poliisin Karhu-erikoisyksikössä sekä tasavallan presidentin henkivartioinnissa.

Tämä ei kuitenkaan tee hänen ratkaisuistaan automaattisesti oikeita. Asiantuntija voi erehtyä. Kokenutkin turvallisuusammattilainen voi yliarvioida uhan tai käyttää liikaa resursseja, mutta hänen arvionsa asianmukainen haastaminen edellyttää enemmän kuin sitä, että ulkopuolinen pitää palvelua kalliina tai joitakin käytettyjä välineitä erikoisina.

On arvioitava samaa tietoa, samaa uhkakuvaa ja samoja operatiivisia olosuhteita. Juuri tässä Securitas-tapauksen julkinen käsittely vaikuttaa olleen heikoimmillaan.

“Agenttileffan tasoinen suojaus”

MTV artikkeleissa kiinnitettiin runsaasti huomiota henkilösuojauksen näyttäviin yksityiskohtiin.

• Perhettä vartioitiin turvakodissa ympäri vuorokauden.
• Vartijoilla oli lämpötähystimiä ja valonvahvistimia.
• Käytössä oli turva-autoja.

Yhden vartijan kerrottiin sijoittuneen autolla turvakodin lähelle tien varteen antamaan lisäaikaa reagointiin, jos alueelle ilmestyisi jotakin epäilyttävää. Tällaisista yksityiskohdista voidaan rakentaa näyttävä uutinen. Niitä voidaan kuvata ”agenttileffan tasoisiksi”, mutta terminologia ei ratkaise sitä, olivatko toimet tarpeellisia.

• Lämpötähystin on väline, jolla havaitaan ihmisiä ja muita lämpökohteita pimeässä.
• Valonvahvistin mahdollistaa havainnoinnin heikossa valaistuksessa.
• Valvontapiste rakennuksen ulkopuolella voi antaa suojausryhmälle reagointiaikaa.

Näissä ei itsessään ole mitään fiktiivistä. Oikea kysymys on jälleen kerran uhkakuva. Jos uhka on todellinen ja vakava, myös tavallisesta arjesta poikkeavat suojausjärjestelyt voivat olla perusteltuja.

Perhe ei välttämättä halunnut vartijoita, mutta se ratkaise suojauksen tarvetta

MTV vuoden 2024 kommentissa korostettiin myös, ettei perhe olisi halunnut vartijoita. Tällä voi olla merkitystä henkilösuojauksen käytännön toteutukseen ja suojattavan autonomiaan, mutta sekään ei ratkaise sitä, oliko turvallisuusuhka olemassa.

Uhattu henkilö voi pitää henkilösuojausta raskaana, rajoittavana tai tarpeettomana. Hän voi myös aliarvioida itseensä kohdistuvan vaaran. Toisaalta suojattavan vastentahtoisuus voi vaikeuttaa suojausta merkittävästi. Turvallisuustoimenpiteiden tarvetta ei kuitenkaan voida päätellä yksinomaan siitä, pitääkö niiden kohde niistä.

Ensimmäinen osa rikoskokonaisuudesta päättyi ilman syytteitä

Marraskuussa 2024 tapahtui ensimmäinen merkittävä käänne. Securitas ilmoitti syyttäjien tehneen syyttämättäjättämispäätökset tapauksessa, jossa neljää yhtiön palveluksessa ollutta henkilöä oli epäilty turvallisuuspalvelurikkomuksista.

Securitas totesi asian olevan tältä osin sekä viranomaisten että yhtiön osalta loppuun käsitelty. Yksi kesällä 2024 julkisuudessa esitellyn suuren rikoskokonaisuuden kolmesta haarasta oli siten jo tässä vaiheessa päättynyt ilman syytteitä.

Syyttäjän ilmoitus muutti tapauksen suunnan

Syyttäjälaitos ilmoitti 17.10.2025, ettei Securitaksen entistä turvallisuuspäällikköä vastaan nosteta syytteitä vartiointitoimeksiantoihin liittyvissä petosepäilyissä. Syyttämättäjättämispäätösten perusteella törkeistä petoksista ei saatu riittävää näyttöä.

MTV STT-uutisen mukaan syyttäjät katsoivat, ettei asiassa ollut syytteen edellyttämää näyttöä tahallisesta viranomaisten erehdyttämisestä.

• Keusote ja Raaseporin kaupunki olivat saaneet Securitakselta tilaamansa vartiointipalvelut. Näyttöä tilaajille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta ei saatu.
• Myöskään näyttöä siitä, että turvallisuuspäällikkö olisi saanut järjestelystä oikeudetonta taloudellista hyötyä itselleen, ei saatu.
• Syyttäjät katsoivat lisäksi vartioinnin olleen viranomaisten harkinnan mukaisesti tarpeellista kunniaväkivallan uhan vuoksi. Tämä oli erittäin kaukana käsitteestä ”miljoonakusetus”.

Poliisin uhka-arvioita arvosteltiin poikkeuksellisen voimakkaasti

Syyttämättäjättämispäätöksestä julkaistu STT uutisointi toi esiin vielä yhden poikkeuksellisen seikan. Syyttäjät kritisoivat poliisin uhka-arvioita. Heidän mukaansa Itä-Uudenmaan poliisin arvioinnissa oli jäänyt epäselväksi, miksi asiakirjoista ja poliisille tehdyistä ilmoituksista ilmeneviä tapahtumia sekä perheen taustaan liittyviä seikkoja oli sivuutettu.

Syyttäjät pitivät myös mahdollisena, ettei kunniaväkivallan uhkaa ollut tunnistettu asianmukaisesti. Länsi-Uudenmaan poliisin uhka-arviossa ongelmaksi nousi puolestaan ennakko-oletus siitä, että turvallisuuspäällikkö olisi luonut äidin kertomat uhkakuvat.

Esitutkinta-aineistosta ilmeni syyttäjien mukaan, että äiti oli kertonut samoista peloista viranomaisille jo vuosia aikaisemmin. Poliisin uhka-arvioille ei niiden puutteiden vuoksi voitu syyttäjien mukaan juuri antaa merkitystä. Kun tätä verrataan vuoden 2024 julkisuuteen, ristiriita on huomattava.

Perättömistä lausumista ei saatu näyttöä

Turvallisuuspäällikköön kohdistui petosepäilyjen lisäksi kaksi epäilyä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. Ylen 17.10.2025 julkaiseman uutisen mukaan syyttämättäjättämispäätökset tehtiin törkeiden petosten lisäksi perättömistä lausumista sillä perusteella, ettei rikoksista ollut näyttöä.

Ampuma-aserikosepäilyn osalta tilanne oli toinen: Ylen mukaan syyteoikeus oli vanhentunut. Tämä ero on tärkeä säilyttää. Syyteoikeuden vanhentuminen ei ole sama asia kuin näyttöön perustuva syyttämättäjättäminen. Juuri tällainen tarkkuus on välttämätöntä myös silloin, kun arvostellaan poliisia tai mediaa.

Kesällä 2026 myös tilaajien rikosepäilyt päättyivät

Rikoskokonaisuuden viimeinen merkittävä osa ratkesi 2. 7.2026. Syyttäjälaitos ilmoitti, ettei Keusoten viranhaltijoita vastaan nosteta syytteitä turvallisuuspalvelujen hankkimiseen liittyvissä virkarikosepäilyissä.

Virkavelvollisuuden rikkomisesta oli epäilty yhteensä 14 viranhaltijaa. Kahdentoista henkilön osalta päätös tehtiin ei näyttöä -perusteella.

Kahden henkilön osalta päätös tehtiin ei rikosta -perusteella syyttäjien katsottua tekojen olleen kokonaisuutena vähäisiä. Raaseporin kaupungin viranhaltijoiden osalta epäilyt oli päätetty jo aikaisemmin.

Ylen päätöstä koskeneessa uutisessa nostettiin lisäksi esiin ratkaiseva seikka. Syyttäjien mukaan perheen henkeä ja terveyttä oli ollut välttämätöntä turvata tilanteessa, jossa uhka oli vakava ja tilanne hyvin akuutti.

Tästä näkökulmasta vuoden 2024 ilmaisu ”suojausta ilman perusteita” näyttää jälkikäteen erityisen ongelmalliselta.

Tämä ei tarkoita, että syyttäjä olisi antanut kaikille yleisen puhtaustodistuksen

Artikkelin otsikko on tarkoituksella suora: Tämä ei ollut kusetus. Oikeudellisessa arvioinnissa on silti säilytettävä tarkkuus. Syyttämättäjättämispäätös ei ole sama asia kuin tuomioistuimen antama vapauttava tuomio.

Syyttäjä ei myöskään anna yleistä todistusta siitä, että jokainen ihmisen tai organisaation tekemä ratkaisu olisi ollut optimaalinen, tarkoituksenmukainen tai kaikilta osin virheetön.

• Turvallisuuspäällikön ampuma-aserikosepäilyä ei ratkaistu näytön perusteella, vaan syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi.
• Kahden Keusoten viranhaltijan päätöksissä oli puolestaan kyse teoista, jotka syyttäjät arvioivat kokonaisuutena vähäisiksi.

Mutta tämän juridisen täsmällisyyden ei myöskään pidä hämärtää kokonaisuutta. Keskeinen väite miljoonaluokan petollisesta henkilösuojausjärjestelystä ei saanut syyteharkinnassa riittävää näyttötukea.

• Näyttöä tahallisesta erehdyttämisestä ei saatu.
• Näyttöä tilaajille aiheutetusta taloudellisesta vahingosta ei saatu.
• Näyttöä turvallisuuspäällikön saamasta oikeudettomasta taloudellisesta hyödystä ei saatu.
• Turvallisuusuhka, jonka väitettiin olleen tekaistu tai perusteeton, arvioitiin syyteharkinnassa todelliseksi.

Kallis palvelu ei ole sama asia kuin petos

Tapauksessa on syytä erottaa toisistaan ainakin kolme eri kysymystä.

• Onko palvelu kallis?
• Onko palvelu mahdollisesti ylimitoitettu?
• Onko palveluun liittynyt rikosoikeudellinen petos?

• Ensimmäiseen voidaan vastata kyllä: miljoonaluokan henkilösuojaus on kallis palvelu.
• Toisesta voidaan perustellusti keskustella. Henkilösuojauksen resurssimäärää, kestoa ja tehokkuutta voidaan arvioida kriittisesti.
• Kolmas kysymys on kokonaan toinen. Petos edellyttää rikosoikeudellisesti olennaisia tekijöitä, kuten tahallista erehdyttämistä, oikeudettoman hyödyn tavoittelua ja taloudellista vahinkoa.

Juuri näille keskeisille väitteille syyttäjät eivät saaneet riittävää näyttöä. Siksi ”kallis”, ”ylimitoitettu” ja ”petollinen” eivät ole synonyymeja.

Missä olivat samankokoiset otsikot lopputuloksesta?

Useat tiedotusvälineet uutisoivat kyllä myöhemmistä syyttämättäjättämispäätöksistä. MTV kertoi lokakuussa 2025, ettei Securitaksen entistä turvallisuuspäällikköä vastaan nosteta syytteitä. Yle uutisoi samasta ratkaisusta sekä myöhemmin Keusoten viranhaltijoita koskeneesta syyttämättäjättämisestä.

Kysymys ei siten ole siitä, että lopputulos olisi kokonaan vaiettu. Ongelma on uutisten muodostamassa kokonaisvaikutuksessa. Rikosepäily rakentui julkisuudessa useiden vuosien ajan.

Siihen liittyivät näyttävät otsikot, vahvat sanavalinnat, yksityiskohtaiset kuvaukset turvatoimista ja miljoonaluokan kustannukset.

Syyttämättäjättämispäätös on yksi myöhempi uutinen. Maineen näkökulmasta ne eivät ole välttämättä samanarvoisia.

Digitaalinen media ei unohda

Hakukone ei ymmärrä syyttömyysolettamaa. Se muistaa otsikot. Kun henkilön nimeen tai työnantajaan yhdistyvät vuosien ajan sanat ”korruptio”, ”miljoonakusetus”, ”petos” ja ”harhautus”, nämä assosiaatiot voivat säilyä pitkään sen jälkeen, kun rikosepäily on päättynyt ilman syytettä.

Syyttämättäjättämispäätös ei automaattisesti korjaa syntynyttä mainehaittaa. Sama koskee yritystä. Vaikka Securitas yhtiönä ei ollut törkeän petoksen epäilty, yrityksen nimi yhdistyi näkyvästi koko rikoskokonaisuuteen.

Otsikko jää ihmisen mieleen paljon helpommin kuin rikosprosessin juridinen rakenne. Tämä on yksi nykyisen digitaalisen rikosuutisoinnin suurista oikeusturvaongelmista.

Poliisin vastuu on erityisen suuri

Mediaa on helppo arvostella raflaavista otsikoista. Mutta Securitas-tapauksessa on arvioitava myös poliisin roolia. Poliisin julkisella tiedolla on poikkeuksellinen institutionaalinen painoarvo.

Kun tutkinnanjohtaja kertoo erittäin laajasta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä rikostutkinnasta, toimittaja ja suuri yleisö suhtautuvat tietoon aivan eri tavalla kuin tavalliseen väitteeseen.

Tästä syystä poliisin pitäisi erityisen tarkasti erottaa toisistaan esitutkinnassa muodostunut epäily ja jo osoitettu tosiasia.

Myös epäilyjen julkistamisen kokonaisvaikutusta on perusteltua arvioida. Securitas-tapauksessa syyttäjien myöhempi poikkeuksellisen voimakas kritiikki poliisin uhka-arvioita kohtaan tekee tästä kysymyksestä vielä merkittävämmän.

Jos rikostutkinnan yksi keskeinen lähtöoletus oli, ettei perheeseen kohdistunut sellaista uhkaa, joka perustelisi ympärivuorokautisen henkilösuojauksen, ja syyttäjät myöhemmin arvioivat uhan todelliseksi sekä poliisin uhka-arviot olennaisesti puutteellisiksi, julkista tiedottamista on voitava arvioida jälkikäteen kriittisesti.

Esitutkinta ei ollut turha, mutta sen julkinen tulkinta voi silti olla ongelmallinen

Tästä ei seuraa, ettei asiaa olisi saanut tutkia. Päinvastoin. Kolmen miljoonan euron julkisiin kustannuksiin liittyvä epäily, hankintamenettelyt ja mahdollinen petos olivat sellaisia kysymyksiä, jotka poliisin oli perusteltua selvittää, jos esitutkintakynnys ylittyi.

Oikeusvaltioon kuuluu se, että epäilyt tutkitaan. Mutta oikeusvaltioon kuuluu yhtä vahvasti se, että epäily pysyy epäilynä, kunnes näyttö osoittaa muuta.

Securitas-tapauksen ongelma ei siis välttämättä ollut se, että poliisi tutki asiaa. Ongelma oli se, kuinka varmaksi epäilyn ympärille rakentunut julkinen kertomus muuttui jo ennen kuin syyttäjä oli arvioinut aineiston.

Henkilösuojaus jäi tarinan alle

Tapauksessa on vielä yksi ironinen piirre. Julkisuudessa puhuttiin valtavasti henkivartioinnin kustannuksista. Samalla itse henkivartioinnista ymmärrettiin varsin vähän. Suojattavan vieressä oleva vartija nähtiin palveluna. Todellisuudessa hän oli vain yksi osa palvelua.

Taustalla oli ympärivuorokautinen henkilöstöjärjestely, uhkatiedon arviointi, suunnittelu, valvonta, kuljetukset, turvallisuusjärjestelyt ja muut tehtävät. Mitä paremmin nämä toimivat, sitä vähemmän ne näkyvät.

Tämä on ratkaiseva havainto myös kustannusten arvioinnissa. Kolmen miljoonan euron laskua voidaan pitää suurena. Siitä ei voi päätellä mitään rikoksesta ennen kuin tiedetään, mitä todella tilattiin, kuinka paljon työtä tehtiin, millä hinnalla, miksi sitä tehtiin ja saiko tilaaja sen, mistä maksoi.

Syyttäjät totesivat tilaajien saaneen Securitakselta tilaamansa vartiointipalvelut. Se on petosväitteen kannalta erittäin olennainen seikka.

Securitas-tapaus on esimerkki vahvistusharhan vaarasta

Tapauksessa on havaittavissa myös ilmiö, joka tunnetaan riskienhallinnassa ja tutkinnassa vahvistusharhana. Kun alkuperäinen hypoteesi on muodostettu, uutta tietoa voidaan alkaa tulkita sen kautta.

Jos lähtöoletus on, että turvallisuuspäällikkö on keksinyt uhkakuvan saadakseen aikaan miljoonien eurojen vartiointitoimeksiannon, myös poikkeukselliset turvallisuusjärjestelyt näyttävät helposti todisteilta huijauksen suuruudesta.

Mutta jos lähtöoletukseksi otetaankin vakava ja akuutti kunniaväkivallan uhka, samat toimenpiteet näyttävät aivan toisenlaisilta. Tästä syystä tutkinnassa ja riskinarvioinnissa on aina etsittävä myös alkuperäisen hypoteesin vastaista näyttöä.

Syyttäjien vuonna 2025 esittämä kritiikki poliisin uhka-arvioista herättää perustellun kysymyksen siitä, toteutuiko tämä riittävästi.

Media ei ole vapaa samasta vahvistusharhasta

Sama ilmiö voi tapahtua toimituksessa. Kun ensimmäinen suuri uutinen määrittelee tapauksen ”miljoonahuijaukseksi”, seuraavat yksityiskohdat tulkitaan helposti saman kertomuksen osiksi.

Näyttävät turvavarusteet eivät ole enää vain turvavarusteita. Ne ovat merkki huijauksen absurdiudesta.

• Pitkä suojaus ei ole vain pitkä suojaus. Se oli merkki siitä, kuinka kauan viranomaisia onnistuttiin huijaamaan.
• Kallis lasku ei ole vain kallis lasku. Se oli ”miljoonakusetus”.

Tällainen kehystäminen on tehokasta journalismia, koska se tekee monimutkaisesta tapauksesta helposti ymmärrettävän kertomuksen. Todellisuus voi olla huomattavasti kertomusta monimutkaisempi.

Syyttömyysolettaman todellinen testi

Syyttömyysolettama on helppo hyväksyä silloin, kun epäily vaikuttaa heikolta. Todellinen haaste tulee silloin, kun epäily vaikuttaa erittäin vakuuttavalta.

• Kun poliisi on tutkinut asiaa kaksi vuotta.
• Kun aineistoa on 10 000 sivua.
• Kun kyse on kolmesta miljoonasta eurosta.
• Kun otsikoissa puhutaan korruptiosta ja kusetuksesta.
• Kun turvajärjestelyt näyttävät tavallisen ihmisen silmissä ylimitoitetuilta.

Juuri silloin pitäisi muistaa, ettei esitutkinta ole tuomio. Securitas-tapauksessa tämä periaate osoittautui tärkeäksi. Vuonna 2024 poliisin esitutkinnasta muodostui kuva suuresta väärinkäytöksestä.

Lopuksi

• Securitas-tapaus opettaa henkilösuojauksesta, rikostutkinnasta, julkisista hankinnoista ja journalismista samanaikaisesti.
• Henkilösuojauksen osalta se osoittaa, kuinka helposti näkymättömissä tapahtuvan turvallisuustyön laajuus ja kustannusrakenne ymmärretään väärin.
• Rikostutkinnan osalta se osoittaa, kuinka voimakkaasti tutkintahypoteesi voi muuttua matkalla poliisilta syyttäjälle.
• Viranomaisviestinnän osalta se osoittaa, kuinka suuri vastuu poliisilla on silloin, kun keskeneräistä rikosepäilyä esitellään julkisuudelle.
• Median osalta se osoittaa, kuinka voimakkaasti otsikointi ja kehystäminen voivat muuttaa epäilyn yleisön silmissä tosiasiaksi.
• Syyttömyysolettaman osalta se osoittaa ehkä kaikkein tärkeimmän asian, syyttömyysolettamaa ei tarvita sen jälkeen, kun epäilty on osoittautunut syyttömäksi. Sitä tarvitaan ennen sitä. Juuri silloin, kun yleisö, media ja ehkä myös tutkintaviranomainen ovat jo vakuuttuneita omasta kertomuksestaan.

Keskeisiä lähteitä

Itä-Uudenmaan poliisi, Laajan petos- ja virkarikoskokonaisuuden esitutkinta valmis, 27.6.2024.

Iltalehti, Securitas kytkeytyy laajaan korruptiovyyhtiin, 12.1.2023.

MTV Uutiset, Ulkomaalaisnaiselle turhaan turvapalveluita…, tammikuu 2023.

MTV Uutiset, Securitaksen ex-johtajan miljoonapetoksen tutkinta loppusuoralla – Poliisi: “Epäilyt ovat vahvistuneet”, 2023.

MTV Uutiset / Pekka Lehtinen, Kommentti: Securitaksen ex-turvapomolta miljoonakusetus? 4.5.2024.

Iltalehti, Härski korruptioskandaali, 27.6.2024.

Helsingin Sanomat, Suuren luokan harhautus, 27.6.2024.

Ilta-Sanomat, Uutta tietoa Securitaksen pomon touhuista – epäillään miljoonapetoksesta, 27.6.2024.

MTV Uutiset, Turvallisuuspomo järjesteli agenttileffan tasoista suojausta perheelle ilman perusteita, 27.6.2024.

MTV Uutiset, vartijan kuvaus henkilösuojauksen käytännön toteutuksesta ja työtehtävistä, 2024.

Securitas, tiedote turvallisuuspalvelurikkomuksia koskeneista syyttämättäjättämisistä, 7.11.2024.

Syyttäjälaitos, Ei syytteitä Securitaksen entistä turvallisuuspäällikköä vastaan vartiointitoimeksiantoihin liittyvissä petosepäilyissä, 17.10.2025.

MTV Uutiset–STT, syyttämättäjättämispäätöksen sisältö, 17.10.2025.

Suomenmaa–STT, syyttäjien arvio kunniaväkivallan uhasta ja poliisin uhka-arvioiden puutteista, 17.10.2025.

Yle, Securitaksen ex-turvallisuuspäällikkö välttyi syytteiltä, 17.10.2025.

Syyttäjälaitos, Ei syytteitä Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän viranhaltijoihin liittyvissä virkarikosepäilyissä, 2.7.2026.

Yle, Irakilaisperheelle ostettiin jatkuva vartiointi miljoonilla euroilla vuodeksi – ei syytteitä Keusoten työntekijöille, päivitetty 2.7.2026.