Tapaus Securitas - SecMeter

Henkivartiointi

Henkivartiointipalvelun tehtävänä on varmistaa suojattavan henkilön turvallisuus, toimintavapaus ja mielenrauha kaikissa arjen tilanteissa. Henkivartioinnin erikoiskoulutuksen saaneet ammattilaiset suojaavat yksityishenkilöitä omalla hengellään, yleensä henkilöitä, joihin kohdistuu erityisiä turvallisuusuhkia. Vastuullinen palveluntarjoaja ei tarjoa asiakkaalle henkivartiointipalvelua, joka ei tosiasiallisesti täytä henkivartioinnin tarkoitusta.

Henkivartiointi on kerroksellinen palvelu, jossa yhdistyvät läsnä oleva suoja, ennakoiva tiedonhankinta ja skenaarioihin perustuva suunnittelu. Tavoitteena ei ole “kaikkien riskien eliminointi” vaan riskien pienentäminen hyväksyttävälle tasolle suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteita noudattaen.

Henkivartioinnin kattavuudesta ja laadusta ei voi tinkiä, koska palvelun tarkoitus on suojata asiakkaan henkeä. Henkivartioinnissa on minimoitava väkivallan mahdollisuudet kerroksellisilla kontrollikeinoilla, koska uhkaaja voi tarkkailulla etsiä ja hyödyntää heikkouksia

Henkivartiointi perustuu usean henkilön tiimityöskentelyyn, joka toteutetaan suojattavan henkilön välittömässä läheisyydessä ja koko elinpiirin alueella, jossa suojattavalla henkilöllä on operatiivista toimintaa. Tämä merkitsee, että henkivartijat seuraavat suojattavaa henkilöä kaikkialle. Henkivartijan on kyettävä toimimaan välittömästi havaittuaan suojattavan henkilöön kohdistuvan potentiaalisen uhkan tai uhkamahdollisuuden.

Henkivartiointiin liittyy varsinaisen suojaustehtävän lisäksi myös jatkuvaa päivittäin muuttuvien uhkakuvien muodostamista, suunnittelua ja valmisteluja sekä potentiaalisten vaaratilanteiden ennakointia tiedustelun avulla.

Esitutkinta valmistui ja juttu siirtyi syyteharkintaan
Itä-Uudenmaan poliisin tutkinnassa olleen petos- ja virkarikoskokonaisuuden esitutkinta valmistui ja juttu siirtyi syyttäjälle syyteharkintaan. Esitutkintakokonaisuus oli laaja ja asetelmaltaan poikkeuksellinen. Esitutkinta kesti noin kaksi vuotta. Esitutkintamateriaalia kertyi noin 10 000 sivua. Esitutkinnan aikana kuultiin noin 90 henkilöä ja tehtiin useita erityisiä kotietsintöjä ja erityisiä laite-etsintöjä.

Esitutkintalain mukainen selvitys, onko asiassa syytä epäillä rikosta, aloitettiin poliisissa 6.7.2022. Esitutkinta törkeästä petoksesta ja virkarikoksesta aloitettiin 4.10.2022. Jutun tutkinnanjohtaja toimi rikoskomisario Juha Springare. Tutkinnanjohtajan mukaan juttu on yhteiskunnallisesti merkittävä ja sen selvittämisintressi on ollut suuri.

Esitutkinnan perusteella epäiltiin, että hyvinvointialueet eivät ole menetelleet henkivartioinnin hankinnassa lakien ja säännösten mukaisesti ja Securitaksen toiminnassa on syytä epäillä elinkeinoluvan kannalta merkityksellisiä laiminlyöntejä ja puutteita.

Rikoskokonaisuuden esitutkinta koostui seuraavista kolmesta eri osa-alueesta

1. Järvenpäähän ja Raaseporiin aikavälille 2.11.2021-25.10.2022 sijoittuva törkeä petos, jossa on yksi rikoksesta epäilty.
2. Järvenpäähän aikavälille 2.11.2021-31.8.2022 sijoittuva virkavelvollisuuden rikkominen, jossa on 14 rikoksesta epäiltyä.
3. Helsinkiin, aikavälille 3.11.2021-26.1.2023 sijoittuva turvallisuuspalvelurikkomus, jossa on neljä rikoksesta epäiltyä.

Keusotea epäiltiin virkavelvollisuuden rikkomisesta
Keusoten epäiltiin ylittäneen toimivaltuutensa päättäessään tämän hintaisen palvelun myöntämisestä. Esihenkilö sekä johtavassa asemassa olevien henkilöiden epäiltiin laiminlyöneen valvontavastuunsa ja hankintamenettelyn käytön. Securitaksen mukaan yhtiö on saanut palvelutilauksen, koska yhtiö on julkisessa hankintakilpailussa valittu palveluntoimittajaksi.

Turvallisuuspäällikköä epäiltiin useista rikoksista
Esitutkinnassa selvinneen perusteella on syytä epäillä, että Securitaksen turvallisuuspäällikkö erehdytti hyvinvointialueita jatkaakseen perheen ympärivuorokautista vartiointia.

Turvallisuuspäällikön epäiltiin ohjeistaneen Securitaksen työntekijää virheellisesti upottamaan matka- ja tarvikekuluja laskutettaviin työtunteihin. Turvallisuuspäällikköä epäiltiin perättömästä lausumasta aikavälillä 25.2.2022-16.7.2022 antamalla tuomioistuimelle lähestymiskieltoasiassa ja huoltajuusasiassa todistajana väärää tietoa.

Turvallisuuspäällikköä epäiltiin Vantaalla 25.10.2022 tapahtuneesta ampuma-aserikoksesta. Poliisin erityisessä kotietsinnässä löydettiin luvaton kaasuase ja luvallisia patruunoita, joita säilytettiin lukitsemattomassa tilassa. Asiaa tutkittiin ampuma-aserikoksena.

Securitaksen vastuuhenkilöitä epäiltiin turvallisuuspalvelurikkomuksesta
Securitaksen vastuuhenkilöiden epäiltiin työvuorokirjanpidon lain vastaisista epäselvyyksistä. Securitaksen kirjanpidosta ei saatu yksiselitteistä ja selkeää vastausta henkivartijoiden kokonaismäärästä ja toimeksiannolle kohdistuneista kokonaistyötunneista. Securitaksen vastuuhenkilöiden epäiltiin myös jättäneen ilmoittamatta ampuma-aseiden hallussapitolupia Poliisihallitukselle tehtävässä vuosi-ilmoituksessa.

Securitas kiisti kaikki rikosepäilyt

Epäilyjen tultua julkisuuteen Securitas tuli 12.1.2023 ulos tiedotteella, jossa todettiin, ettei yhtiöllä ole tässä vaiheessa tiedossa sellaisia seikkoja, jotka yksiselitteisesti osoittaisivat epäillyn henkilön syyllistyneen epäiltyyn rikokseen. Securitas yhtiönä tai muu henkilöstömme eivät ole epäiltyinä. Lähteet: (mtvuutiset.fi 12.1.2023, loviisansanomat.fi 12.1.2023, securitas.fi tiedotteet 12.1.2023)

Esitutkinnan valmistuttua Securitas tuli 27.6.2024 ulos tiedotteella, jossa totesi, ettei ole osapuolena törkeässä petosepäilyssä. ”Meillä ei ole käytettävissä kyseistä esitutkinta-aineistoa, eikä poliisi ole pyytänyt meiltä lausuntoa. Olemme saaneet palvelutilauksen, koska meidät on julkisessa hankintakilpailussa valittu palveluntoimittajaksi. Tilanne on osaltamme sama, kuin mitä tiedotimme 12.1.2023”.

Securitas totesi tiedotteessaan, ettei sillä ole tällä hetkellä tiedossa sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat epäillyn henkilön syyllistyneen epäiltyyn rikokseen. Securitaksen mukaan esitetyille turvallisuuspalvelurikkomusepäilyille ei ole perusteita, eikä epäiltyjä rikkomuksia ole Securitaksen käsityksen mukaan tapahtunut. Lähteet: (poliisi.fi uutinen 27.6.2024 15.20, poliisin tiedotustilaisuus 27.6.2024, securitas.fi tiedotteet 27.6.2024)

Informaatiovaikuttamisesta on tullut osa rikostutkintaa ja syyttömyysolettamaa
Informaatiovaikuttamisella tarkoitetaan tilanteita, joissa yleisön käsitys muodostuu pitkälti auktoriteettien tai median kertoman tarinan varaan. Tällöin esitettyjä väitteitä voidaan pitää totuutena ilman, että kuulija arvioi niitä kriittisesti. Viranomaisten ja median kertoma tieto vaikuttaa väistämättä mielipiteenmuodostukseen, ja sen vaikutuksia syyttömyysolettamaan on toisinaan vaikea hahmottaa.

Poliisi järjestää tiedotustilaisuuksia yhteiskunnallisesti merkittävinä pidetyistä rikostutkinnoista. Näissä tilaisuuksissa kerrotaan yleensä tapahtumien kulusta ja esitutkinnassa esiin tulleista seikoista, mutta kaikkia yksityiskohtia ei avata tai perustella. Tiedotustilaisuuksia seuraava mediakirjoittelu ja otsikointi voivat ohjata yleisön käsityksiä epäillyn syyllisyydestä, vaikka oikeudenkäynti on vielä kesken.

Securitaksen tapauksen yhteydessä eri uutismedioissa on julkaistu otsikoita, joissa epäilyjä on kuvattu vahvoin sanavalinnoin. Otsikot ovat esimerkiksi sisältäneet viittauksia korruptioon ja miljoonaluokan petokseen. Tällaiset ilmaisut voivat vaikuttaa siihen, miten yleisö mieltää asian ennen kuin oikeus on antanut ratkaisunsa.

Syyttömyysolettama on keskeinen ihmisoikeusperiaate. Sen toteutuminen edellyttää, että epäiltyä kohdellaan julkisuudessa syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Tapa, jolla rikostutkinnan tietoja ja tulkintoja viestitään, voi joko tukea tai vaarantaa tämän periaatteen toteutumisen. Alla muutama esimerkki lehtiotsikoista:

“Securitas kytkeytyy laajaan korruptiovyyhtiin” (iltalehti.fi 12.1.2023) Väittää faktana yhteyden (“kytkeytyy”) ilman varausta, että kyse on epäilystä. Jutussa ei kerrota, kuka väittää tai mihin tieto perustuu. Korruptioväite on vakava rikosväite, johon sisältyy kunnianloukkausriski, jos osoittautuu perättömäksi.

“Securitaksen ex-turvapomolta miljoonakusetus?” (mtvuutiset.fi 4.5.2024) Kysymysmerkki lieventää väitettä, mutta ilmaisu “miljoonakusetus” on voimakkaasti halventava ja antaa helposti vaikutelman syyllisyydestä. Kielivalinta (slangi) lisää arvolatausta ja on journalistisesti kyseenalainen.

“Härski korruptioskandaali” (iltalehti.fi 27.6.2024) “Härski” + “skandaali” = faktana esitetty, voimakkaasti arvolatautunut rikosväite. Ei kerro, että kyse on epäilystä. sisältyy vahva syyttömyysolettaman loukkausriski.

“Suuren luokan harhautus” (hs.fi 27.6.2024) Esittää harhautuksen faktana ennen tuomiota. Vaikka ei mainitse rikosnimikettä, se kuvaa rikosluonteista toimintaa.

“Uutta tietoa Securitaksen pomon touhuista- epäillään miljoonapetoksesta” (is.fi 27.6.2024) Käyttää sanaa “epäillään”, joka on juridisesti turvattu muoto. “Touhuista” on vähättelevä arvolatautunut ilmaisu, mutta ei itsessään rikosväite.

“Turvallisuuspomo järjesteli agenttileffan tasoista suojausta perheelle ilman perusteita” (mtvuutiset.fi 27.6.2024) Väittää faktana, että “ilman perusteita”, mikä on sama kuin sanoa, että toiminta oli aiheetonta. Väite lähellä syyllisyysväitettä. Ei määrittele mikä on agenttileffan tasoista suojausta. Ei kerro, että kyse on poliisin väitteestä tai epäilystä.

Iltapäivälehdet ja muut uutismediat käyttävät usein näyttäviä ja raflaavia otsikoita, koska otsikko on tärkein tekijä lukijan huomion herättämisessä. Tämä on yleisesti tunnustettu osa mediatoiminnan logiikkaa. Mitään edellä mainittuja lehtiotsikkojen rikosväitteitä ei ole kuitenkaan toistaiseksi näytetty toteen. Esimerkiksi poliisi ei maininnut tiedotustilaisuudessa korruptioepäilystä mitään. Lehtiartikkeleista saa myös käsityksen, että kaikki kolme miljoonaa olisi "kusetettu" (sanaviittaus mtvuutiset.fi 4.5.2024).

Poliisi ja lehdistö puhuvat usein syyttömyysolettaman keskeisestä merkityksestä julkisuudessa. Securitaksen jutussa asia näyttää lehdistöltä unohtuneen. Syyttömyysolettama on olennainen ihmisoikeusperiaate. Poliisin nykyinen menettelytapa johtaa epäiltyjen syyttömyysolettaman loukkauksiin. Itä-Uudenmaan poliisin Securitaksen jutun tiedotustilaisuus lehtiartikkeleineen oli tästä erinomainen esimerkki.

Työsuojelua vai henkivartiointia

Henkilösuojaustoimenpiteillä voidaan tarkoittaa sekä työsuojelun piiriin kuuluvia suojaustoimia että henkivartioinnin palveluita. Poliisin tiedotuksen perusteella tässä tapauksessa henkilösuojauksella viitataan henkivartiointipalveluihin ja uhka-arviolla henkivartioinnissa käytettävään yksilölliseen, dynaamiseen uhkakuvaan.

Kiistanalainen uhka-arvio

Rikosepäilyn kohteeksi joutuneella turvallisuuspäälliköllä on vahva kymmenien vuosien osaaminen henkilösuojauksessa. Epäilty on työskennellyt mm. poliisin Karhu-erikoisyksikössä ja Tasavallan Presidentin henkivartiostossa. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella turvallisuuspäällikkö näyttäisi hoitaneen henkivartioinnin ammattitaitoisesti ja riittävällä resursoinnilla.

Valtioneuvoston valmiusyksikkö käyttää valtioneuvoston jäsenten henkivartioinnin mitoituksessa supon uhkaajarekisterin tiedoista johdettua supon laatimaa uhka-arviota. Uhka-arvion perusteella valtioneuvoston valmiusyksikkö tilaa Helsingin poliisin henkilösuojausyksiköltä tarvittavan määrän henkivartioita. Supo ei kuitenkaan pysty antamaan mitään järjellistä uhka-arvioita uhkaajarekisterin perusteella yksityishenkilöiden ajankohtaisista henkivartioinnin tarpeista.

Itä-Uudenmaan poliisi ei tiedotustilaisuudessa kertonut, mihin sen oma uhka-arvio “matala” perustuu, eikä eritellyt sen suhdetta Securitaksen henkivartioinnin perusteena käytettyyn uhkakuvaan. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan poliisin mainitsema uhka-arvio viittaa supon laatimaan arvioon, joka perustuu uhkaajarekisterin tietoihin. Kaupallisen henkivartioinnin uhkakuva muodostetaan tyypillisesti kuitenkin pääsääntöisesti tilaajan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella.

Median tietojen mukaan tässä tapauksessa Securitaksen turvallisuuspäällikön uhkakuva on voinut perustua useisiin uhkatekijöihin, joista on keskusteltu tilaajan kanssa. Lehtitietojen mukaan näihin mahdollisesti vaikuttaneisiin tekijöihin kuuluvat mm. naisen entisen puolison väitetty yhteys terroristijärjestöön, suvun taholta kohdistuva kunniaväkivallan uhka sekä pakkoavioliittoon liittyvät muut riskit. Nämä tekijät on joidenkin lähteiden mukaan otettu huomioon perheen ympärivuorokautisen henkivartioinnin suunnittelussa.

Median tietojen mukaan naisen entisellä puolisolla on väitetty kytkös terroristijärjestöön. Turvallisuusalan asiantuntijoiden mukaan tällaisiin väitteisiin liittyvissä tilanteissa vakavien väkivaltatekojen riski voidaan arvioida korostuneeksi. Vastaavissa tilanteissa ei yleensä yksinomaan henkivartiointi riitä, vaan identifioidun uhkaavan henkilön käyttäytymismalli ja operatiivinen toiminta on selvitettävä henkilöseurannan avulla, eli tiimi ottaa henkilön riittävän pitkäksi ajaksi operatiiviseen seurantaan ("boxiin").

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan vuosina 2012-2021 Suomessa tapahtui yhteensä 118 parisuhdekumppaniin kohdistunutta henkirikosta. Vajaassa 80 prosentissa tapauksista uhri oli nainen.

Viranomaisten tietoon tulleiden pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosten uhreiksi joutui vuonna 2021 tilastokeskuksen tietojen mukaan kaikkiaan 10 900 henkilöä eli noin 30 tapausta päivässä. Tutkimuksen mukaan suunnitelmallisuus ja mustasukkaisuuden piirteet olivat lisääntyneet teoissa. Lähde: (Tilastoraportti 43/2023, 29.06.2023, Elisa Niklander THL)

Kunniamurha on kunniaväkivaltaan liittyvä vakavin tekomuoto, joka suoritetaan perheen, suvun tai klaanin kunnian palauttamiseksi. Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy eri yhteisöissä; viranomaislähteiden mukaan ilmiö ei ole sidottu tiettyyn uskontoon. Suomessa ilmiö on todellinen ja vaikeasti tunnistettava. Tapaukset kirjautuvat muihin rikosnimikkeisiin, kuten esimerkiksi laiton uhkaus tai pahoinpitely.

Esimerkiksi Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi perjantaina 1.11.2024 tuomion tapauksessa, jossa aviomies puukotti vaimonsa kuoliaaksi kotonaan Vantaalla. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on antanut tuomion tapauksessa, jossa miestä syytettiin vaimonsa murhasta Vantaan Tikkurilassa. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi aviomiehen murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja korvaamaan kärsimyksestä muille asianomaisille lähes 90 000 euroa.

Jutun aviopuolisot ovat kotoisin Sri Lankasta. Perheen kolme alaikäistä lasta olivat asunnossa murhan tekohetkellä. Syyttäjän mukaan 49-vuotias mies murhasi vaimonsa, koska pelkäsi mahdollisen avioeron johtavan oman ja perheensä kunnian menettämiseen. Avioero ei ollut kulttuurisesti mahdollinen, koska tällöin olisi paljastunut, että vaimo on ollut uskoton, mikä olisi tahrannut miehen ja koko perheen kunnian. Lähteet: (yle.fi 1.11.2024, mtvuutiset.fi 1.11.2024, ess.fi 8.10.2024)

Itä-Uudenmaan poliisi näyttää olevan eri mieltä Helsingin poliisin kanssa, joka on todennut, että kunniaväkivaltatapaukset ovat lisääntyneet Suomessa. Myös suomalaisnaiset ovat joutuneet väkivallan kohteiksi ollessaan suhteessa ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa.

Helsingin poliisin näkemyksen mukaan kunniaväkivalta tapahtuu perheessä ja suvun piirissä, jonka lisäksi lähisuku saattaa tukea ja jopa avustaa väkivallan tekijää. Suurimmassa osassa tapauksista uhrina on nainen. Kunniaväkivalta voi vaikuttaa moneen ihmiseen, koska se liittyy aina ryhmän tai yhteisön toimintaan. Lähde: (poliisi.fi/kunniavakivalta)

Henkivartioinnin tarpeelle ja mitoitukselle voidaan nähdä asianmukaisia perusteita myös lasten näkökulmasta. Perheen lapsiin kohdistui ilmeinen lapsikaappauksen uhka usean potentiaalisen tekijän taholta, joiden olinpaikasta, käyttäytymismallista ja valmiudesta rikoksen suorittamiseen ei ollut käytettävissä ajantasaista tiedustelutietoa.

Avoimien tilastojen perusteella tapauksia on kymmeniä vuodessa; 2010–2019 keskimäärin n. 39 Suomesta/vuosi, ja 2024 lopulla viranomaislähteiden mukaan ulkomailla kaapattuna oli ‘ainakin noin 60’ lasta. Lapsikaappari on käytännössä aina tuttu ja usein taustalla on avioero. Yleensä kahden eri maan kansalaisten avioerotilanteessa toinen puoliso yrittää viedä yhteiset lapset omaan kotimaahansa.

Uhkakuva vai uhka-arvio

Turvallisuusalalla ei ole kyse objektiivisista totuuksista vaan havainnoista, kokemuksesta ja analyysista. Uhkakuvat ja uhka-arviot ovat työkaluja, joilla tunnistetaan riskejä, ohjataan resursseja ja rakennetaan suojaamistoimia. Niiden erottelu on kriittinen, sillä uhkakuva ohjaa arjen päätöksiä ja uhka-arvio määrittää pidemmän aikavälin linjauksia.

• Uhkakuva on lyhyen aikavälin tilannekuva mahdollisista riskeistä henkilöön, kohteeseen tai toimintaan liittyen. Päivittyy jatkuvasti ja tukee päivittäisiä suojaamistoimia.
• Uhka-arvio on syvällisempi ja pitkäjänteisempi analyysi, joka perustuu laajaan tietoaineistoon. Sidotaan usein viralliseen uhkatasoluokitukseen ja julkaistaan säännöllisesti.

Yksilötason väkivaltariskin arviointi henkivartioinnissa

Yksilötason väkivaltauhkien arviointi on poikkeuksellisen vaikeaa. Tapaukset ovat harvinaisia mutta vaikutuksiltaan raskaita, ja niitä ympäröivät usein epävarmuus, huhut ja voimakkaat tunteet.

Henkivartioinnissa panokset ovat erityisen kovat, sillä analyysi kääntyy nopeasti käytännön suojatoimiksi: väärä häly on kallis, mutta alireagointi voi olla kohtalokasta. Siksi arviointi on rakennettava kurinalaisesti, toistettavasti ja eettisesti kestävästi.

Yksilötason väkivaltariskin arviointi henkivartioinnissa onnistuu parhaiten, kun se on strukturoitua, dynaamista ja suhteellista. SPJ-menetelmät antavat yhteisen kielen ja tarkistuslistat, mutta todellinen arvo syntyy tapausmuotoilusta, skenaarioista ja riskinhallintasuunnitelmasta, joka yhdistää turvatoimet ja tuen.

Kun huomio pidetään polussa väkivaltaan, vuodossa, pääsyssä ja muissa dynaamisissa tekijöissä, henkivartiointi pystyy puuttumaan varhain ja vaikuttavasti, suojelemaan ihmisiä ilman ylireagointia ja kunnioittamaan samalla heidän oikeuksiaan.

Uhkatason arviointimenetelmät henkivartioinnissa

Henkivartioinnin keskeinen tehtävä on turvata asiakas tilanteissa, joissa uhka voi olla todellinen mutta vaikeasti ennustettava. Tämä edellyttää systemaattista ja jatkuvaa riskienhallintaa. Uhkatason arviointiin on olemassa useita menetelmiä, jotka eroavat toisistaan siinä, kuinka ne keräävät, jäsentävät ja tulkitsevat tietoa. Käytännössä henkivartiointi hyödyntää usein useiden menetelmien yhdistelmää, jotta arviointi olisi mahdollisimman luotettava ja tilannekohtainen.

Structured Professional Judgment (SPJ)

SPJ eli rakenteistettu ammatillinen harkinta on laajasti käytetty menetelmä, joka yhdistää tutkimukseen perustuvat riskitekijät ja asiantuntijan kokemuksen. SPJ perustuu tarkistuslistoihin ja havaittuihin riskitekijöihin, mutta lopullinen johtopäätös on aina asiantuntijan vastuulla.

Menetelmä tarjoaa tasapainon systemaattisuuden ja joustavuuden välillä ja soveltuu hyvin esimerkiksi tilanteisiin, joissa arvioidaan väkivallan tai vainoamisen riskiä asiakkaaseen kohdistuen.

Aktuaari- ja pisteytysmallit

Nämä ovat riskinarviointimenetelmiä, joissa käytetään ennalta määriteltyjä riskitekijöitä (kuten väkivaltahistoria, päihteiden käyttö, uhkailu, pakkomielteinen käyttäytyminen). Jokainen riskitekijä arvioidaan tai pisteytetään, ja tulos antaa kokonaisarvion riskitasosta (esim. matala, keskitaso, korkea).

Menetelmät ovat siis aktuaari-tyyppisiä. Ne perustuvat tilastolliseen tutkimukseen siitä, mitkä tekijät ennustavat väkivaltaista tai haitallista käyttäytymistä.

Tilastolliset ja pisteytykseen perustuvat mallit, kuten HCR-20 (Historical, Clinical, Risk Management) tai SARA (Spousal Assault Risk Assessment) arvioivat uhkia matemaattisesti. Riskitekijöille annetaan pisteitä, ja niiden summa määrittää riskitason.

Näiden mallien vahvuus on johdonmukaisuus ja vertailukelpoisuus, mutta heikkoutena on joustamattomuus ja yksilöllisten tilanteiden huomioimisen vaikeus. Henkivartioinnissa näitä voidaan käyttää taustatyökaluna, mutta yksinään ne eivät yleensä riitä.

Asiantuntijaharkintaan perustuva arviointi

Perinteisin menetelmä on kokeneiden vartijoiden ja turvallisuusammattilaisten tekemä arviointi, joka pohjautuu tilannetajuun, havaintoihin ja kokemukseen. Menetelmä on nopea ja käytännönläheinen, mutta riski on sen subjektiivisuus, kaksi asiantuntijaa voi tehdä eri johtopäätöksiä samasta tilanteesta.

Tiedustelutietoon perustuva arviointi

Nykyisin henkivartiointi hyödyntää yhä enemmän intelligence-led risk assessment -lähestymistapaa. Siinä kerätään ja analysoidaan tietoa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta (OSINT), rikollisverkostojen toiminnasta tai matkakohteiden riskitasoista. Viranomaisyhteistyö, kuten ulkoministeriön, poliisin tai supon uhka-arviot, täydentävät tätä. Menetelmä on erityisen tärkeä, jos kohdehenkilö toimii julkisessa asemassa tai liikkuu kansainvälisesti.

Dynaaminen uhka-arviointi

Henkivartioinnin käytännön työssä riskitilanne voi muuttua sekunneissa. Dynaaminen uhka-arviointi tarkoittaa sitä, että vartija tekee jatkuvaa, reaaliaikaista tilannearviointia esimerkiksi tapahtumassa tai siirtymässä. Poikkeavat käyttäytymismallit, tuntemattomien lähestymiset tai ympäristön muutokset voivat nostaa uhkatasoa välittömästi. Tämä menetelmä on operatiivisen työn perusta.

Menetelmien yhdistäminen

Yksittäinen menetelmä ei kata kaikkia henkivartioinnin tarpeita. Käytännössä SPJ ja matriisit tarjoavat rakenteen suunnitteluun, dynaaminen arviointi tukee operatiivista työtä, ja tiedustelutieto sekä viranomaisten arviot täydentävät kokonaiskuvaa. Aktuaari-menetelmät ja asiantuntijaharkinta tuovat lisäarvoa tietyissä tilanteissa. Näin muodostuu monikerroksinen riskienhallinta, joka lisää arvioinnin luotettavuutta ja asiakkaan turvallisuutta.

Kenttäprosessi

Ensimmäinen vaihe kirjata täsmällisesti mitä sanottiin tai tehtiin, kuka, missä ja milloin, sekä toistuvuus ja konteksti. Arvioidaan välitön vaara (onko kyseinen toimija paikalla tai matkalla, onko aseita, onko uhkaukselle asetettu määräaika).

Tämän jälkeen tehdään tarvittavat pikatoimet, kuten suojatason nosto, reittien ja kohtaamispaikkojen suojaus ja säilytetään todisteet (viestit, some, CCTV, puhelinnumerot, tilit). Tätä seuraa strukturoitu tiedonkeruu, jota ohjaa nyrkkisääntö “kaksi lähdettä + kaksi menetelmää”. Keskeiset teemat ovat:

• identiteetti ja motiivi
• ideologia, ihmissuhde
• kiinnittyminen suojattavaan henkilöön
• pääsy (työpaikka, koti, tapahtumat, reitit, digialustat)
• kyvykkyys (aseet, harjoittelu, hankinnat)
• lähestymis- ja tiedustelukäytös (seuranta, kuvaus, kyselyt)
• triggerit (irtisanominen, ero, oikeusriita, mediahuomio).

Yhtä tärkeää on kirjata suojaavat tekijät ja vastaindikaattorit: hoitoon kiinnittyminen, toimiva tukiverkosto, valvonta, työ/opiskelu.

Tapausmuotoilu

Tapausmuotoilu kokoaa yhteen, miten riskitekijät, stressorit, suojaavat tekijät ja konteksti linkittyvät juuri tässä tapauksessa. Tämän jälkeen laaditaan kaksi näkymää: ML-skenaario (todennäköisin kehitys) ja MD-skenaario (vaarallisin uskottava kehitys). Molempiin liitetään kynnysarvot, jos X tapahtuu, nostamme tasoa Y ja käynnistämme toimet Z.

Uhkataso ja suhteelliset toimet

Jotta toiminta pysyy oikeasuuruisena, käytetään selkeää uhkatasosanastoa (matala, kohtalainen, korkea, välitön) sekä eksplisiittistä luottamustasoa (matala, keski, korkea). Matala taso voi edellyttää pelkkää seurantaa ja briefiä. Kohtalainen taso tuo kohdennettuja rajaamisia ja tapahtumakohtaisia vahvistuksia. Korkea taso vaatii suojatason nostoa, viranomaisyhteistyötä ja kulunhallinnan kiristystä. Välitön taso merkitsee hätätoimia, siirtoja tai evakuointia. Jokainen toimi mitoitetaan suhteellisuusperiaatteella ja tarkistetaan määräajoin.

Riskinhallinta

Hyvä uhka-arviointi on myös tukisuunnitelma. Turvatoimet, kuten reittien ja aikojen vaihtelu, turvatila, hätäpoistumiset, ajoneuvo- ja kotiturva, digitaalinen suoja (doxxaus-torjunta, näkyvyyden minimointi) kytketään kohdehenkilön tukemiseen. Doxxaus tarkoittaa kohdehenkilön yksityisten tietojen luvattoman keräämisen ja julkaisemisen internetissä, usein vahingoittamistarkoituksessa.

Huolen puheeksi ottaminen ja tarvittaessa oikeudelliset keinot (esim. lähestymiskielto) lain puitteissa. Henkivartiointi ei ole vain “kovia keinoja”, vaan varhaista, suhteellista ja eettistä puuttumista, joka vähentää väkivallan polttoainetta.

Dynaamisuus, dokumentointi ja bias-kontrolli

Riski elää. Siksi arvioita päivitetään. Käytännössä uusi näyttö muuttaa arviota sen mukaan, kuinka paljon todennäköisempää se on maailmassa “teko tulossa” kuin “ei tulossa”. Kaikki havainnot, perustelut, päätökset ja toimet dokumentoidaan.

Eettiset ja juridiset rajat

Henkivartiointi toimii välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteilla sekä tietosuojan (esim. GDPR) ja salassapitovelvoitteiden puitteissa. Puuttuminen kohdistuu käyttäytymiseen, ei maailmankatsomukseen tai suojattuihin ominaisuuksiin. Läpinäkyvyys, perusteltavuus ja tarkka dokumentointi suojaavat sekä turvallisuutta että oikeuksia. Raportoinnissa noudatetaan rikoslain kunnianloukkausta koskevia säännöksiä; siksi epäilyt esitetään viranomaislähteisiin viitaten ja erotellaan selvästi mielipiteestä.

Kustannukset

Hansel Oy on julkishallinnon yhteishankintayksikkö. Securitas on mukana Hansel Oy:n dynaamisessa hankintajärjestelmässä (DPS eli Dynamic Purchasing System), joka tarjoaa toimittajavalinnan minikilpailutuksella kaikkien mukana olevien palvelutarjoajien kesken. Minikilpailutus on avointa kilpailutusta nopeampi ja helpompi. Henkilösuojaus on listattu luokkaan 1 kuuluvien palveluiden lisäpalveluihin.

Palvelun kustannustekijöiden ei pitäisi antaa vaikuttaa henkivartioinnin tosiasiallisen tarpeen arviointiin. On ilmeistä, että tässä tapauksessa niin on käynyt. Jos Securitas olisi suostunut tuottamaan henkivartioinnin esimerkiksi 10 000 eurolla, poliisi tuskin olisi väittänyt henkivartioinnin tarvetta perusteettomaksi.

Lehtitietojen mukaan hyvinvointialueet päättivät hankkia Securitakselta henkivartioinnin ympärivuorokautisena 24/7-palveluna kahden vartijan ja auton resurssimitoituksella. Securitaksen tuntiveloitukseksi mainittiin 80 €/h. Vartioinnin kustannukseksi per vuorokausi muodostui 2 x 24 tuntia x 80 €/h eli 3 840 € vuorokausi. Laskelman perusteella kahden vartijan työskentelystä syntyy kustannuksia noin 116 000 € kuukaudessa.

Kahden henkivartijan vahvuudella tapahtuvaa henkivartiointia voidaan pitää minimitasoisena ja jopa puutteellisenakin. Samoin 80 euron tuntipalkkaa kansainvälisen turvallisuusyrityksen laskutuksessa voidaan pitää erittäin kohtuullisena. Luonnollisesti kustannukset kasvavat yksikköhintojen mukaisesti, jos henkivartijoiden määrä uhkakuvien mukaisesti vaihtelee ja suojaustarve jatkuu pitkään.

Myös suojattavan perheen olinpaikkaa oli turvallisuussyistä jouduttu vaihtamaan. Menettely on henkivartioinnissa täysin normaali toimintatapa. Lehtitietojen perusteella perhe oli siirretty turvakotiin, jota vartioitiin yötä päivää. Kahdesta neljään vartijaa oli suojattavien henkilöiden lähellä kaiken aikaa. Vartijoiden käytössä oli muun muassa lämpötähystin ja valonvahvistimet, joilla voitiin tarkkailla turvakodin ympäristöä myös pimeällä. Lähteet: (mtvuutiset.fi 21.5.2024, yle.fi 26.6.2024)

Yökiikarit ja pimeänäkölaitteet eivät ole nykyisin ihmeellisiä erikoisvarusteita, vaan yleisesti mm. veneilijöiden ja metsästäjien käyttämiä hyödyllisiä apuvälineitä, joiden hinnat alkavat 100 eurosta ylöspäin tuhansiin euroihin. Ympärivuorokautisessa henkivartioinnissa nämä ovat pakollisia perustason valvontaan liittyviä välineitä. Omituista on ainoastaan se, että jutun tutkinnassa on tuotu vastaavia epäolennaisia seikkoja ilmeisen tarkoitushakuisesti julkisuuteen. Henkivartioinnissa hyödynnetään paljon muutakin tekniikkaa mm. hälytys-, kuvaus- ja kommunikaatiojärjestelmiä.

Lehtitietojen mukaan perheen henkivartiointi Linnanmäellä järjestetyn Valokarnevaali-tapahtuman yhteydessä edellytti kahden henkivartijan läsnäoloa yli seitsemän tunnin ajan. Tämä henkivartiointi maksoi veroineen yli 1 500 €. Lähde: (mtvuutiset.fi 1.2.2023) Summa vaikuttaa erittäin kohtuulliselta ja henkivartioinnin järjestely olosuhteet huomioiden alimitoitetulta.

Securitaksen laskuttama summa noin vuoden kestäneestä henkivartioinnista oli tarkalleen 3 068 861,13 € sisältäen alvin. Hyvinvointialueet hakivat korvauksia henkivartioinnin kustannuksiin ELY-keskukselta, joka maksoi niitä noin 1,1 miljoonaa euroa.

Laskennallinen esimerkki

Henkivartiointia summalla olisi saanut ostettua noin 38 360 tuntia. Yhden 24/7 henkivartijan vahvuudella suoritettu henkivartiointi olisi maksanut noin 691 000 €, jolloin vartiointiin olisi tarvittu kolme henkivartijaa ja yhden henkivartijan vuotuisen työpanoksen hinnaksi muodostuisi 230 000 € sisältäen kaikki sivukulut. Laskutetulla kolmen miljoonan kokonaissummalla olisi saanut ostettua noin 4 samanaikaisen henkivartijan 24/7 vuotuisen työpanoksen. Julkistettu kokonaiskustannus ei kuitenkaan voi muodostua yksiomaan henkivartijoiden palkoista, vaan summaan sisältyy myös muita henkivartiointiin liittyviä kuluja.

Ylilaskutusta tuskin on tapahtunut yksikköhintojen osalta. Rikosepäilyt kohdistuvat lähinnä henkivartioinnin mitoitukseen ja ajalliseen kestoon sekä hyvinvointialueiden omiin hankintaprosesseihin. Tässä tapauksessa hyvinvointialueilla olisi ollut halutessaan mahdollisuus vaikuttaa henkilösuojauksen hintaan rajaamalla palvelukokonaisuutta tai jättää palvelu kokonaan hankkimatta, jos sille ei ollut mitään tarvetta, mutta palvelun tilaajat eivät niin tehneet.

Virkamiesten hankintaosaamisessa puutteita

Jutun esitutkinnan perusteella hyvinvointialueilta näytti puuttuvan hankintaosaamista ja erityisesti ymmärrystä turvallisuuspalveluiden hankinnasta. Ilmeisesti jutussa oli lähinnä kysymys siitä, että yhteiskunnan halu maksaa virkamiestensä solmimista palvelusopimuksista ylittyi. Ilmiö on tuttu myös valtion tietojärjestelmähankinnoista, joissa puhutaan useista sadoista miljoonista ”Kankkulan kaivoon” heitetyistä yhteiskunnan rahoista.

Syytteitä ei nostettu Securitaksen epäillyistä turvallisuuspalvelurikkomuksista

Securitas julkaisi seuraavan tiedotteen:

”Syyttäjät ovat tehneet päätöksen syyttämättä jättämisestä tapauksessa, jossa Itä-Uudenmaan poliisilaitos epäili Securitaksen palveluksessa olevien työntekijöiden syyllistyneen neljään erilliseen turvallisuuspalvelurikkomukseen.”

”Asia on sekä viranomaisten että meidän osaltamme loppuun käsitelty. Sekä yhtiö että asiassa kuullut työntekijät ovat omalta osaltaan pyrkineet kaikin tavoin auttamaan poliisia asian selvittämisessä.” Lähde: (securitas.fi tiedotteet 7.11.2024)

Syytteitä ei nostettu Securitaksen entistä turvallisuuspäällikköä vastaan

Syyttäjät eivät nostaneet syytteitä Securitas Oy:n turvallisuuspäällikköön kohdistuneissa rikosepäilyissä. Törkeistä petoksista ja perättömistä lausumista ei ollut näyttöä. Lähde: (syyttajalaitos.fi tiedote 17.10.2025)

Ylilaskutus ilmiönä

Securitaksen turvallisuuspäällikköön kohdistuneiden rikosepäilyjen taustalla oli epäily ylilaskutuksesta. Ylilaskutusta on paljastunut eri toimialoilla yksittäistapauksissa, mutta näitä ei tule yleistää koskemaan koko markkinaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää erottaa mahdolliset mitoitus- ja kestoerimielisyydet yksikköhintojen oikeellisuudesta.

Mitoitus- ja kestoerimielisyydet ovat yleensä sopimustulkintaan tai arviointiin liittyviä kysymyksiä, kun taas yksikköhinnan oikeellisuus koskee hinnoittelun täsmällisyyttä. Näiden erottaminen on välttämätöntä, jotta mahdollinen laskutusvirhe voidaan erottaa tahallisesta petollisesta toiminnasta.

Virheen, erimielisyyden ja petoksen rajanveto

Ylilaskutus on ilmiö, joka nousee ajoittain esille eri toimialoilla, ja sen merkitys on kasvanut erityisesti julkisten ja yksityisten palvelusopimusten yhteydessä. Securitaksen turvallisuuspäällikköön kohdistuneet rikosepäilyt ovat tuoneet esiin kysymyksen siitä, missä kulkee raja virheen, erimielisyyden ja petoksen välillä.

Ylilaskutusta on paljastunut yksittäistapauksina useilla aloilla, mutta yksittäiset rikosepäilyt eivät tarkoita, että ilmiö olisi laajamittainen tai yleinen koko markkinassa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, miten erilaiset laskutukseen liittyvät ongelmat eroavat toisistaan.

Erityisesti on syytä erottaa mitoitus- ja kestoerimielisyydet (työn määrään ja kestoon liittyvät tulkintaerot) yksikköhintojen oikeellisuudesta (hinnoittelun täsmällisyys). Näiden erojen tunnistaminen on keskeistä, jotta mahdolliset virheet voidaan erottaa tahallisesta, rikosoikeudellisesti moitittavasta toiminnasta.

Virheen ja tahallisuuden ero

Mitoitus- ja kestoerimielisyydet liittyvät yleensä sopimuksen tulkintaan tai arviointiin. Tällöin osapuolet voivat olla eri mieltä esimerkiksi siitä, kuinka paljon työtä on tehty tai kuinka kauan työ on kestänyt. Tällainen erimielisyys on luonteeltaan siviilioikeudellinen kysymys, joka ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä.

Yksikköhinnan oikeellisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että laskutus tapahtuu sovitun hinnan mukaan. Jos yksikköhinta on oikein, mutta laskutettu määrä on virheellinen, kyse on virheestä määrässä, ei hinnassa.

Näiden kahden erottaminen on olennaista, sillä ainoastaan tahallinen ja hyötymistarkoituksessa tehty harhaanjohtaminen voi täyttää petoksen tunnusmerkistön. On eri asia laskuttaa väärä määrä kuin väärä hinta. Ensimmäinen voi olla inhimillinen virhe tai tulkintaero, toinen taas osoittaa mahdollisen tahallisuuden.

Petoksen tunnusmerkit ja käytännön esimerkit

Jos mitoitus- tai kestoerimielisyys johtuu tulkintaeroista tai laskentavirheistä, kyse ei ole rikoksesta vaan siviilioikeudellisesta riidasta. Sen sijaan, jos laskutuksessa on tietoisesti poikettu sovitusta hinnasta tai laskutettu työstä, jota ei ole tehty, voidaan kyseistä toimintaa pitää petollisena.

Käytännön esimerkkejä

• Jos vartiointiyritys laskuttaa kahdesta tunnista työtä, vaikka vartija oli paikalla vain tunnin, kyse on kestoerimielisyydestä.
• Jos vartiointiyritys veloittaa vartiointitunnista 60 euroa, vaikka sopimuksessa sovittu hinta on 40 euroa, kyse on yksikköhinnan virheestä.
• Jos kumpaakaan ei ole tehty oikein ja virhe on tahallinen, kyse on petoksesta.

Petollista toimintaa kuvastaa myös kuluttajille tuttu ilmiö, jossa autokorjaamo laskuttaa niin sanotusta ”valohoidosta”. Tällöin asiakas maksaa täysimääräisesti työstä, jota ei ole tosiasiassa tehty. Vaikka kyse on selvästä petoksesta, poliisin resurssit ja tutkintaprioriteetit johtavat usein siihen, että tällaiset tapaukset jäävät tutkimatta.

Myös tietotekniikka-alalla on havaittu järjestelmällistä ylilaskutusta. Erään suuren ja tunnetun tietotekniikan palveluihin erikoistuneen konsulttiyrityksen työntekijöitä ohjeistettiin laskuttamaan asiakkaita kahdeksan tunnin työpäivistä riippumatta todellisesta työmäärästä. Pienille, vain muutamia minuutteja kestäneille muutoksille kirjattiin tekaistuja työtunteja.

Konsultilla, jolla ei ollut omaa laskutettavaa asiakastyötä, pystyi kirjaamaan työtunteja muiden konsulttien asiakasprojektien piikkiin. Erityisesti tarpeettomien kokousten ja asiakaspalaverien järjestäminen oli erinomainen keino saada useille henkilöille laskutettavia tunteja. Jos konsultti ei onnistunut laskuttamaan täysiä työpäiviä asiakkailta, hän joutuu seurantaan ja tilanteen jatkuessa hänet irtisanotaan.

Tällainen toiminta täyttää petoksen tunnusmerkistön, sillä ylilaskutus tapahtui tahallisesti ja taloudellisen hyödyn tavoittelussa. Lisäksi konsulttiyrityksen sisäiset painostuskeinot, kuten laskutettavuuden seuranta ja irtisanomisuhka vahvistavat järjestelmällisen väärinkäytöksen luonnetta.

Vastaavia ilmiöitä on havaittu myös rakennusalalla. Oulaisten kaupungissa entinen kiinteistöpäällikkö ja paikallinen urakoitsija tuomittiin törkeästä petoksesta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä. Yli kymmenen vuotta jatkuneessa järjestelyssä kaupungilta laskutettiin perusteettomasti noin 1,3 miljoonaa euroa. Oulun käräjäoikeuden tuomiot pysyivät voimassa Rovaniemen hovioikeudessa lokakuussa 2022. Lähde: (yle.fi 18.8.2022)

Johtopäätökset

Ylilaskutus ei ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se voi ilmetä monin eri tavoin, virheenä, erimielisyytenä tai tahallisena petoksena. Näiden erojen ymmärtäminen on välttämätöntä sekä viranomaisten, yritysjohdon että asiakkaiden näkökulmasta.

Siviilioikeudelliset riidat, joissa osapuolet tulkitsevat sopimusta eri tavoin, on syytä käsitellä erillään tahallisista väärinkäytöksistä. Tahallinen ylilaskutus täyttää petoksen tunnusmerkistön, ja se heikentää paitsi asiakassuhteiden luottamusta myös koko toimialan uskottavuutta.

Ilmiön torjuminen edellyttää avoimuutta, läpinäkyviä laskutuskäytäntöjä ja riittävää valvontaa. Samalla tarvitaan asiakkaiden ja tilaajaorganisaatioiden parempaa ymmärrystä siitä, mitä laskutetut palvelut todellisuudessa sisältävät.

Ylilaskutuksen ehkäisy on siten sekä oikeudellinen että eettinen kysymys. Se koskee yhtä lailla yritysvastuuta kuin yhteiskunnallista luottamusta markkinoiden rehellisyyteen.