Virkarikoksia ja syytteitä

Yritysturvallisuus > Suojelupoliisi

Turvallisuusalalla on pitkään näkynyt taipumus oikeuttaa ylilyöntejä "korkeampien päämäärien" nimissä. Työ turvallisuuden parissa voi joskus vahvistaa organisaatioiden ja yksilöiden tunnetta erityisestä vastuusta tai jopa koskemattomuudesta. Tämä voi johtaa siihen, että lain rajoja tulkitaan joustavasti ja eettiset periaatteet jäävät toissijaisiksi.

Turvallisuusorganisaatioissa vallitsee usein ajattelutapa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Työnantajan tai valtion etu asetetaan lain ja valvonnan yläpuolelle, etenkin kun vastassa koetaan olevan uhka, jota on vaikea määrittää tai torjua perinteisin keinoin. Tällöin lainsäädäntö näyttäytyy hidasteena eikä suojana, ja painopiste siirtyy lain noudattamisesta sen kiertämisen mahdollisuuksiin.

Eettisen pohdinnan puute näkyy erityisen selvästi, kun toiminta kytkeytyy tiedusteluun ja turvallisuuspolitiikkaan. Viime aikojen keskustelu supon toiminnasta ja Venäjän FSB:n informaatio-operaatioista on tuonut esiin, kuinka haavoittuva suomalainen turvallisuusjärjestelmä on.

FSB:n tavoitteena on usein luoda epäluottamusta ja horjuttaa viranomaisten uskottavuutta. Julkisuudessa esiin tulleet epäilyt supon toiminnasta osoittavat, että tällaiset operaatiot voivat onnistua, ei välttämättä siksi, että ne paljastavat suuria rikkomuksia, vaan koska ne hyödyntävät avoimuuden ja valvonnan puutteita.

Epäselvyydet eivät rajoitu pelkästään supon toimintaan. Myös Puolustusvoimien rooli on noussut esiin, erityisesti sen kytkökset Veikko Palkon perustamaan säätiöön, jonka hallinnossa on ollut mukana myös tiedustelupäällikkö. Tämä herättää kysymyksiä siitä, missä määrin sotilastiedustelun ja siviilitoimijoiden rajat ovat säilyneet selkeinä.

Lisäksi Puolustusvoimien pääesikunnan järjestämä koulutus, jossa tavallisia kansalaisia kehotettiin osallistumaan henkilötiedustelukurssille, on aiheuttanut hämmennystä. Lain mukaan henkilötiedustelu ei saa perustua siviilien tai eläkeläisten käyttöön, mikä tekee tällaisesta kutsusta poikkeuksellisen. Tapaus korostaa tarvetta selkeille ohjeille ja valvonnalle siitä, miten tiedustelutoimintaa toteutetaan ja ketkä voivat siihen osallistua.

Psykologinen näkökulma (oikeutuksen mekanismi)

Henkilö, joka asettaa päämäärän lain yläpuolelle, kokee usein toimivansa moraalisesti oikein, vaikka toiminta rikkoo lakia. Tämä on klassinen ”moraalisen oikeutuksen” ilmiö.

Tätä kutsutaan sosiaalipsykologiassa moraaliseksi poikkeusluvaksi, jossa ihminen antaa itselleen luvan toimia lain ulkopuolella, koska uskoo toimivansa “korkeamman hyvän” puolesta. Näin ajattelevia henkilöitä on kaikissa turvallisuusorganisaatioissa.

Eettinen näkökulma (hyve kääntyy vaaraksi)

Isänmaan tai yhteisön palveleminen on sinänsä hyve. Mutta kun hyve muuttuu itseisarvoksi, jota ei enää suhteuteta muihin arvoihin, kuten oikeudenmukaisuuteen, ihmisarvoon tai vastuuseen, se voi muuttua vaaralliseksi.

Tässä syntyy hyveen varjo, jossa lojaalisuudesta tulee sokeutta, rohkeudesta piittaamattomuutta, ja isänmaallisuudesta vallankäytön oikeutus.

Filosofi Hannah Arendt kuvasi tätä “pahan banaalisuutena” eli sitä, että paha ei aina synny pahuudesta, vaan siitä, että ihminen lakkaa ajattelemasta kriittisesti tekojensa seurauksia, koska hän “vain täyttää velvollisuuttaan”.

Yhteiskunnallinen näkökulma (demokratian koetinkivi)

Kun yksilö tai viranomainen alkaa uskoa, että päämäärä voi oikeuttaa laittomat keinot, hän siirtyy pois oikeusvaltion logiikasta ja kohti tarkoitusetiikkaa, jossa seuraukset määräävät moraalin.

Jos joku kokee, että hän voi lakia rikkomalla “pelastaa isänmaan”, hän tosiasiassa murentaa sitä, mitä yrittää suojella, kuten luottamusta, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Tällainen ajattelutapa on tyypillinen autoritaarisille järjestelmille, joissa lain tulkinta sidotaan lojaalisuuteen valtiota kohtaan, ei kansalaisten oikeuksiin.

Valvontamekanismien rajallisuus

Samalla on syytä tarkastella valvontamekanismeja. Tiedusteluvalvontavaltuutetun ja muiden valvontatahojen riippumattomuus on välttämätöntä, jotta viranomaistoiminta säilyttää luottamuksen. Liian läheinen suhde valvottavaan voi rapauttaa tätä uskottavuutta.

Turvallisuusala tarvitsee jatkuvaa eettistä keskustelua ja kriittistä itsearviointia. Kansallinen etu ei voi olla lain tai perusoikeuksien yläpuolella, päinvastoin, niiden noudattaminen on juuri se, mikä erottaa demokraattisen yhteiskunnan niistä toimijoista, joita vastaan turvallisuustyötä tehdään.

Lopulta kysymys on yksinkertainen, mitä enemmän olemme valmiita rikkomaan omia sääntöjämme turvallisuuden nimissä, sitä vähemmän meillä on jäljellä sitä, mitä yritämme suojella.

Soneran teleurkintajuttu
Supon toiminnasta nousi esiin epäilyjä lainvastaisuudesta laajassa Soneran teleurkintasotkun tutkinnassa. Esitutkinnan perusteella supon pohjoisen alueyksikön päällikön epäiltiin saaneen Soneran turvallisuusosastolta yksityisten ihmisten teletunnistetietoja laittomasti ilman asianmukaista oikeudenpäätöstä syksyllä 2000.

Supon päällikön Seppo Nevalan ja operatiivisen linjan johtajan Petri Knapen epäillään tienneen alaisensa toiminnasta tekemättä siitä kuitenkaan rikosilmoitusta ja syyllistyneen siten virkarikoksiin syksyllä 2002.

Supon väärinkäytösepäilyt tulivat tutkintaan keväällä 2004. Koska rikoksesta epäiltiin poliisimiehiä, tutkintaa johti Ari-Pekka Koivisto valtakunnansyyttäjän virastosta.

Valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Jukka Rappe ilmoitti 22.11.2004, että supon päällikkö Seppo Nevala, osastopäällikkö Petri Knape ja pohjoisen yksikön aluepäällikkö saavat syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta Soneran teleurkintajutussa.

Aluepäällikkö ja entinen Soneran turvallisuusyksikön päällikkö joutuvat lisäksi syytteeseen törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta.

Seppo Nevalan ja Petri Knapen rikosepäily liittyi siihen, että he eivät ole käynnistäneet tutkintaa, vaikka alaisen teleurkinta on tullut heidän tietoonsa. Tältä osin Knapea ja Nevalaa epäiltiin virkavelvollisuuksien rikkomisesta.

Supo halunnut ei kommentoinut tapausta. Sisäministeri Kari Rajamäki totesi, että supon päällikkö otetaan ministeriöön kuultavaksi mahdollisimman nopeasti. Rajamäki piti väitteitä hyvin vakavina.

Valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Jukka Rappe oli pyytänyt, että Helsingin käräjäoikeus käsittelisi jutun suljetuin ovin ja määräisi oikeudenkäyntiaineiston kokonaan salaiseksi. Salaaminen oli tarpeen, koska epäiltyjen rikosten yhteydessä joudutaan käsittelemään valtion turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvää toimintaa.

Virasta pidätettynä oleva suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala kiisti virkarikossyytteen. Nevalan mielestä Supo oli suorittamassa lain velvoittamaa perustehtäväänsä eli pyrki varmistamaan yhteiskunnan turvallisuuden.

Seppo Nevala kommentoi valtionsyyttäjän nostamaa syytettä asianajajansa Heikki Lampelan välityksellä. Lampelan lähettämässä tiedotteessa kerrottiin Nevalan näkemys asiasta.

Nevalan mukaan supo halusi ennalta ehkäisevästi varmistaa, että Soneran tekniset perusrakenteet toimivat moitteettomasti kaikissa olosuhteissa ja että niiden toimintaa vaarantavia tietovuotoja ei synny.

Nevalan mukaan supo oli ollut varoittamassa Soneraa siitä, että sen täytyy olla varuillaan, jos tietyt ulkopuoliset tahot sitä lähestyvät. Nevalan mukaan kysymys oli siitä, että "aamulla me suomalaiset voimme herätä turvalliseen arkeen".

Oikeudenkäynti
Syytteet käsiteltiin suljetuin ovin, ja aineisto salattiin kokonaan valtion turvallisuuden suojelemiseksi.

Tuomiot ja lopputulos
Helsingin käräjäoikeus vapautti Seppo Nevalan ja Petri Knapen sekä Soneran entisen turvallisuusjohtajan Juha Miettisen syytteistä. Supon entiselle pohjoisen alueyksikön päällikö Martti Pitkänen tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin viestintäsalaisuuden loukkauksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe vaati hovioikeudessa Nevalalle ja Knapelle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Juha Miettiselle syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä Martti Pitkäselle käräjäoikeuden tuomiota ankarampaa rangaistusta. Hovioikeudessa Rappe vaati, että Pitkänen oli pantava viralta.

Helsingin hovioikeus hylkäsi 31.3.2005 Seppo Nevalan ja Petri Knapen syytteet. Lopulta vain pohjoisen alueyksikön päällikkö Martti Pitkänen tuomittiin sakkoihin törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Seppo Nevala palasi hoitamaan virkaansa heti vapauttavan tuomin jälkeen. Lähteet: (mtvuutiset.fi 25.8.2004, 22.11.2004, 31.3.2005, kaleva.fi 22.11.2004)

Supon oikeusprosessit
Vuonna 2023 ja 2024 esille nousi tapaus, jossa supon toimintaa jouduttiin tutkimaan maanpetos- ja virkarikosepäilyjen vuoksi. Kyseessä on poikkeuksellisen vakava esimerkki tiedustelutoiminnan valvonnan merkityksestä oikeusvaltiossa.

Tapaus sai alkunsa elokuussa 2023 Venäjän valtiollisten televisiokanavien RT:n ja Rossija 24:n esittämistä paljastuksista, jotka koskivat suomalaisten tiedusteluviranomaisten toimintaa. Supo kiirehti leimaamaan esitetyt tiedot propagandaksi ja informaatiovaikuttamiseksi. Vaikka kyseessä saattoi olla informaatiovaikuttaminen, väitteiden automaattinen sivuuttaminen ilman tutkintaa olisi ollut valtiolliselta toimijalta vastuutonta.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulle tehdyn ilmoituksen jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan, jossa tarkasteltiin supon ja puolustusvoimien tietolähdetoiminnan laillisuutta. Tutkinnanjohtajiksi nimettiin aluesyyttäjä Tarmo Tanner ja rikostarkastaja Merja Laitinen. Päätös heijasti poikkeuksellista avoimuuden ja vastuullisuuden vaatimusta viranomaistoiminnassa, jossa myös tiedusteluelimien toimintaa on voitava arvioida objektiivisesti ja läpinäkyvästi.

Tutkinnan edetessä osoittautui, että eläkeläisten käyttö supon vastatiedustelussa oli Suomen mittapuussa laaja-alaista ja merkittävää. Ainakin seitsemää nykyistä tai entistä suojelupoliisin työntekijää epäiltiin rikoksesta.

Supolla näyttäisi olevan vastavakoilutaktiikat yhä opiskeluvaiheessa. Se ei ole kyennyt tunnistamaan ja neutraloimaan sen silmien alla toimivaa, normaaliin arkeen sulautunutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntävää Venäjän itseohjautuvaa ja organisoimatonta tietolähdeverkostoa. Kyseinen verkosto ei ole riippuvainen Venäjän suurlähetystön tiedusteluasemasta.

Supon suorat kontaktit tietolähteisiin ja supon eläkeläisten käyttö tietolähteiden kontakteissa ovat Kekkosen aikaista kömpelöä viranomaistoimintaa, joka vaarantaa konkreettisesti asiaa ymmärtämättömien tietolähteiden hengen. Supon perinteinen maahanmuuttajien käyttö tietolähteinä paljastuu väistämättä Venäjän ja muiden valtioiden tiedustelulle. Tällaiseen vaaratilanteeseen ei pitäisi ihmisiä johdatella.

Viranomaisten taholta on pehmoista väittää, että asia ja tiedot, joka ovat jo pidemmän aikaa olleet julkisesti tiedossa ja kansainvälisen huomion kohteena voisivat viranomaisen tiedottamisen johdosta enää millään tavalla vaarantaa Suomen turvallisuutta. Suomen turvallisuus vaarantui konkreettisesti supon omien toimien ja epäpätevän henkilöstön johdosta.

Supon pitäisi kiittää FSB:tä, että se kertoi olevansa hyvin selvillä supon tietolähdetoiminnasta ja ettei samalla tavalla kannattaisi toimintaa enää jatkaa. Supoa on erityisesti kiinnostanut saada tietoa siitä, kuinka vahva presidentti Vladimir Putinin vastainen oppositio Venäjällä on ja kuinka helposti se voidaan mobilisoida. Tällaisiin lehdistöstä luettavien tietojen hankintaan on tuhlattu melkoisia summia supon budjetista. Veronmaksajien rahoilla pitäisi pystyä paljon parempaan.

Supo ajoi itse itsenä nurkkaan. Sillä oli vain kaksi ikävää vaihtoehtoa. Sen oli joko kerrottava käyttäneensä lain vastaisia toimia tai sitten myönnettävä, ettei se itsekään tiedä kaikkea omasta toiminnastaan. Supo päätyi kiistämisen jälkeen ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Supolle näytti nyt olevan tärkeintä, kuten viranhaltijoille yleensä, ettei kukaan joudu tunaroinnista vastuuseen, joten apulaisoikeuskanslerin käynnistämässä tutkinnassa tulee tuskin löytymään mitään moitittavaa kummempaa. Supon viestintä yrittää varmasti vaieta asiasta tai puhua mustan valkoiseksi eli jakaa julkisuuteen niin sanottua muunneltua totuutta.

Vaikka supon toimintaan liittyvät epäilyt johtivat esitutkintaan, puolustusvoimien osalta tutkinta ei tuottanut näyttöä rikoksesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan esiselvitys viittasi siihen, että puolustusvoimissa oli ainakin osin tiedostettu siviilihenkilön mahdollisuus päästä käsiksi salattuun tiedustelutietoon. Kuitenkin esitutkinnan perusteella puolustusvoimien ei katsottu mahdollistaneen tällaista pääsyä, eikä rikosepäilyjä vahvistettu heidän osaltaan.

Tapaus heijastaa suomalaisen oikeusvaltion sekä vahvuuksia että haasteita. Toisaalta se, että esitutkinta käynnistettiin korkeaa tiedustelujohtoa vastaan, kertoo järjestelmän toimivuudesta ja siitä, ettei kukaan ole lain yläpuolella, ei edes supon johto. Toisaalta tapauksen laajuus ja monimutkaisuus osoittavat, kuinka tärkeää on, että tiedustelutoimintaa valvotaan sekä tehokkaasti että riippumattomasti.

Viranomaisten nopea reagointi, vaikkakin osin julkisen paineen alaisena osoitti, ettei kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa voida salata tietoja laista piittaamatta. Tässä tapauksessa Venäjän informaatio-operaatio ja median rooli olivat keskeisiä: julkisuus pakotti viranomaiset toimimaan avoimesti ja nopeasti.

Supon päälliköille maanpetos- ja virkarikossyytteitä
Venäjän Rossija 24- ja RT-kanavavilla elokuussa 2023 esitettyjen paljastusten tultua julkisuuteen supolle tuli kiire syksyllä 2023 ryhtyä pesemään käsiään viemällä asia itse tiedusteluvalvontavaltuutetun selvitettäväksi. Venäjän television kanavilla esitetyt tiedot supo leimasi heti ilman perusteita informaatiovaikuttamiseksi ja propagandaksi. Informaatio-operaatiosta oli todennäköisesti kysymys, mutta tuskin disinformaatiosta.

Eläköityneiden asiantuntijoiden käyttö vastavakoilussa
Veikko Palko oli pitkän ja merkittävän uran supossa tehnyt vastavakoilun asiantuntija. Hänen työnsä supossa alkoi 1960-luvulla, jolloin hän toimi aluksi supon "ulkopuolisena tarkkailijana".

Vuonna 1964 hän sai etsivän viran, vaikka ei ollut vielä suorittanut poliisin virkatutkintoa. Tämä oli poikkeuksellinen askel, joka kertoo hänen osaamisestaan ja häneen kohdistuneesta luottamuksesta.

Uransa aikana Palko keskittyi erityisesti vastavakoiluun. Hän teki merkittävää työtä Neuvostoliiton aikakauden illegaalien eli valehenkilöllisyyksillä toimineiden tiedusteluagenttien tunnistamisessa.

Palko osallistui muun muassa kahden julkisuudessa olleen vakoilutapauksen tutkintaan: Tullihallituksen yliaktuaarin Olavi Pihlmaniin (koodinimi "Lipman") kohdistuneeseen tutkintaan sekä Kemiran työntekijän Eila Helinin (koodinimi ”Pirko”) tapaukseen. Lähteet: (is.fi 30.6.2024, demokraatti.fi 30.6.2024)

Palko jäi virallisesti eläkkeelle suposta vuonna 1999, mutta jatkoi silti määräaikaisissa tehtävissä vielä eläköitymisensä jälkeen. Supon viestinnän mukaan hänet kutsuttiin ajoittain takaisin töihin. Supo hyödynsi kuitenkin edelleen hänen asiantuntemustaan, vaikka virallinen ura ja määräaikaiset työsuhteet olivat jo päättyneet. Tästä supon viestintä oli hiljaa.

Palko toimi supon määräaikaisissa työsuhteissa vuodesta 1999 vuoden 2008 loppuun asti. Tästä eteenpäin Palkon, supon ja Puolustusvoimien välinen yhteistyö jatkui kuitenkin Palkon kuolemaan vuoteen 2024 saakka. Palko on näin ollen toiminut supon kumppanina eläkeläisen statuksella ainakin Ilkka Salmen, Antti Pelttarin ja Teemu Turusen (vt. päällikkö 3kk) aikana.

Vuonna 2014 Palko onnistui saamaan 61,2 miljoonan euron Eurojackpot-voiton. Veikko Palko hankki omaisuudellaan välineistöä, jota on osin käytetty supon toiminnassa. Ainakin osa hänen toiminnastaan tuli supolle yllätyksenä, mutta hänen annettiin silti jatkaa toimintaansa supon vastatiedustelun parissa.

Tiedustelutoiminnan lisäksi Palko perusti 1 000 000 euron pääomalla säätiön, joka jakoi arvokkaita stipendejä muun muassa supon työntekijöille ja muille tiedustelualan ammattilaisille. Esimerkiksi supon entisen päällikön Antti Pelttarin päällikkökaudella suposta etsittiin palkittavia henkilöitä.

Artemjeff-Poläkoff-säätiö
Palkon perustaman säätiön nimi on Artemjeff-Poläkoff-säätiö sr tarkoittaa kirjaimellisesti: “Artemjeff-Poläkoff-säätiö, rekisteröity säätiö.” Säätiön nimi “Artemjeff-Poläkoff” vaikuttaa fiktiiviseltä, eikä perustu todellisiin, tunnistettaviin henkilöihin. Kyseisiä nimiä ei esiinny Suomen tiedusteluhistoriaa tai sotahistoriaa käsittelevissä teoksissa, joissa muuten mainittaisiin neuvostotaustaiset tai suomalaiset agenttihahmot.

Säätiöasiakirjoissa ei ole nimen taustaselitystä. Jos nimi viittaisi henkilöihin, se mainittaisiin perustamisasiakirjassa. Säätiön venäläistyylisiin sukunimiin viittaaminen, sopii kuitenkin turvallisuus- ja vastavakoiluteemaan.

Säätiön hallituksessa on toiminut mm. supon entinen vastavakoilun päällikkö Pertti Haaksluoto ja Pääesikunnan tiedustelupäällikkö prikaatikenraali Pekka Turunen. Pertti Haaksluodolle myönnettiin ero hänen pyynnöstään hallituksesta 22.5.2024 eikä hänentilalleen valittu uutta henkilöä.Säätiön hallituksen jäseniä olivat vuonna 2025:

Puheenjohtaja: Marko Petteri Palko (Palkon suvun edustaja)
Varsinaisena jäsenenä: Lasse Juhani Anttila (Poliisi). Hän on toiminut muun muassa supon kenttävalvontayksikön päällikkönä ja terrorismintorjunnan yksikön päällikkönä Paavo Selinin jälkeen. Lasse Anttila hoiti supon operatiivisen linjan päällikön tehtäviä Petri Knapen ollessa hyllytettynä epäiltynä virkarikoksesta teletunnistetietojen laittomaan hankintaan liittyvässä jutussa. Lähteet: (kaleva.fi 10.09.2004, mtv.fi 19.11.2009)
Varsinaisena jäsenenä: Hannu Juhani Tapio Hakala (ylietsivä, eläkkellä suposta). Tasavallan presidentti myönsi Hakalalle Suomen Leijonan ansioristin (SL Ar) 6.12.2002. Lähde: (Helsingin Sanomat / STT (6.12.2002). Suomen Leijonan ansioristi – Itsenäisyyspäivänä 2002 kunniamerkin saaneet)
Varsinaisena jäsenenä: Pasi Viljami Saarikoski (Puolustusvoimat). Tasavallan presidentti Alexander Stubb presidentti Stubb myönsi eversti Pasi Viljami Saarikoskelle Suomen Leijonan komentajamerkin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä. Lähde: (ritarikunnat.fi 4.6.2024)

Lähde: (Patentti- ja rekisterihallitus, Säätiörekisteri 10.10.2025)

Palko kuoli 83-vuotiaana saatuaan sairauskohtauksen 26.4.2024 kävellessään Helsingin Kasarmitorin kulmalla. Hän oli tuolloin ollut eläkkeellä virallisesti jo yli 15 vuotta, mutta työskenteli kuitenkin edelleen supon hyväksi. Kuollessaan hän oli palaamassa Puolustusvoimien pääesikunnan kokouksesta.

Tämä viittaa Pääesikunnan tiedusteluosaston ja Palkon yhteistoimintaan, kun otetaan huomioon, että Pääesikunnan tiedusteluosaston päällikkö Pekka Turunen oli toiminut aiemmin Palkon perustaman säätiön hallituksessa ja eversti Pasi Viljami Saarikoski toimii säätiön nykyisessä hallituksessa.

Palkon epäiltiin saaneen supolta haltuunsa turvallisuussalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja ja että häntä oli kehotettu hankkimaan tietoja toiselle läntiselle tiedustelupalvelulle. Lisäksi epäiltiin, että supo olisi kehottanut Palkoa luovuttamaan supolta haltuunsa saamia turvallisuussalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja toiselle läntiselle tiedustelupalvelulle.

Säätiön toiminta
Säätiön toimintakertomuksista ilmenee, että säätiö on jakanut ainoastaan tunnustuspalkintoja supon ja Puolustusvoimien viranhaltijoille. Turvallisuuden tutkimuksen ja kehittämiseen kohdennettuja apurahoja ei ole jaettu.

Säätiön tilinpäätösasiakirjoista ilmenee, että ensimmäisellä toimintakaudella säätiön perustajan nimeäminä hallituksen jäseninä ovat toimineet Veikko Palko puheenjohtajana, Lasse Anttila varapuheenjohtajana sekä Pertti Haaksluoto. Hallitusta oli täydennetty huhtikuussa 2016 siten, että uusiksi jäseniksi valittiin Pekka Turunen ja Juhani Hakala.

Tunnustuspalkinnon saaneet ovat työskennelleet erilaisissa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden suojaamiseen liittyvissä tehtävissä sisäasiainhallinnon tai Puolustusvoimien alaisuudessa. Palkitut ovat olleet arvostettuja, esimerkillistä sitoutuneisuutta ja vastuuntuntoa osoittaneita henkilöitä. Säätiön tunnustuspalkinnot olivat noin 10 000 euron suuruusluokkaa,

Säätiön ensimmäisellä tilikaudelta 10.12.2015 - 31.12.2016 myönnettiin neljä tunnustuspalkintoa, yhteensä 50 000 euroa tehtävissään ansioituneille Suomen valtion turvallisuuden parissa toimineille henkilöille. Vuoden 2015 joulukuussa 2015 säätiö palkitsi 30 000 euron tunnustuspalkinnolla mittavan virkauran erilaisissa valtion sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tehtävissä tehneen Juhani Hakalan.
Vuonna 2017 säätiö myönsi kolme tunnustuspalkintoa, yhteensä 30 000 euroa tehtävissään ansioituneille Suomen valtion turvallisuuden parissa toimineille henkilöille. Tunnustuspalkinnon saaneet ovat työskennelleet erilaisissa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden suojaamiseen liittyvissä tehtävissä sisäasiainhallinnon alaisuudessa.
Vuonna 2018 säätiö myönsi kolme tunnustuspalkintoa työstä isänmaan turvallisuuden hyväksi, yhteensä 20 000 euroa. Tunnustuspalkinnon saaneet henkilöt ovat työskennelleet erilaisissa tehtävissä Puolustusvoimain alaisuudessa.
Vuonna 2019 säätiö myönsi yksitoista tunnustuspalkintoa työstä isänmaan turvallisuuden hyväksi, yhteensä 100 000 euroa. Tunnustuspalkinnon saaneet henkilöt työskentelevättä! ovat työskennelleet supon palveluksessa erilaisissa tehtävissä.
Vuonna 2020 säätiö myönsi kaksi tunnustuspalkintoa työstä isänmaan turvallisuuden hyväksi, yhteensä 10 000 euroa. Tunnustuspalkinnon saaneet henkilöt työskentelevät Puolustusvoimien palveluksessa erilaisissa tehtävissä.
Vuonna 2021 säätiö myönsi kaksi tunnustuspalkintoa työstä isänmaan turvallisuuden hyväksi, yhteensä 20 000 euroa. Tunnustuspalkinnon saaneet henkilöt työskentelevät supon palveluksessa erilaisissa tehtävissä.
Vuonna 2022 säätiö myönsi neljä tunnustuspalkintoa työstä isänmaan turvallisuuden hyväksi, yhteensä 10 000 euroa. Tunnustuspalkinnon saaneet henkilöt ovat työskennelleet Puolustusvoimissa erilaisissa tehtävissä.
Vuonna 2023 säätiö ei myöntänyt palkintoja eikä apurahoja.
Vuonna 2024 säätiö myönsi palkintoja 36 000 euroa. Toimintakertomuksessa ei kerrottu yksittäisten palkintojen lukumäärää, suuruutta eikä saajia.

Arvio säätiön sääntöjenmukaisuudesta ja lainmukaisuudesta
Tarkastelussa arvioidaan Artemjeff–Poläkoff-säätiön toimintaa suhteessa sen sääntömääräiseen tarkoitukseen ja Suomen säätiölain (487/2015) säännöksiin. Tarkastelu kattaa säätiön toiminnan vuosilta 2015–2024 ja käsittelee erityisesti säätiön tarkoituksen toteutumista, yleishyödyllisyyttä ja hallinnon riippumattomuutta.

Arvioinnin lähdeaineistona on käytetty Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisterin tietoja, säätiön tilinpäätös- ja toimintakertomusaineistoja sekä julkisesti saatavilla olevaa lehdistömateriaalia (Helsingin Sanomat, Iltalehti, MTV Uutiset, 10.–12.10.2025).

Säätiön tarkoitus
Säätiön sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on: “tukea Suomen valtion turvallisuuden, sen tutkimuksen ja kehittämisen parissa toimivia ja tehtävissään ansiokkaasti suoriutuvia henkilöitä sekä tämän aihepiirin tutkimusta ja yhteiskunnallista edistämistä.”

Säätiö toteuttaa tarkoitustaan muun muassa myöntämällä palkintoja ja apurahoja valtion turvallisuuden, sen tutkimuksen ja kehittämisen parissa työskenteleville henkilöille, tukemalla tutkimusta, kehittämis- ja seurantatyötä, teknisiä hankkeita ja julkaisutoimintaa, myöntämällä apurahoja tieteellisiin perus- ja jatko-opintoihin, palkitsemalla Maanpuolustuskorkeakoulun ja Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoita, poikkeustapauksissa tukemalla alan historian tutkimusta.

Säätiö näyttäisi olevan luonteeltaan apurahasäätiö, joka toteuttaa tarkoitustaan pääasiassa jakamalla apurahoja ja palkintoja. Säätiön tarkoitus näyttää olevan hyväksyttävä ja yleishyödyllinen säätiölain 2 § ja 3 §:n tarkoittamalla tavalla.

Apurahoja myöntäessään säätiöiden tulee kiinnittää huomiota niiden vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen sekä siihen, että apurahat käytetään myönnettyyn tarkoitukseen. Säätiö voi sääntöjensä puitteissa jakaa myös palkintoja samoin periaattein kuin apurahoja. Palkinto on tunnustus jo tehdystä työstä, erotukseksi apurahoista, joilla rahoitetaan tulevaa työskentelyä.

Säätiön tosiasiallinen toiminta
Säätiön tilinpäätösten ja niukkojen toimintakertomusten perusteella säätiö on perustamisestaan (2015) lähtien keskittynyt yksinomaan tunnustuspalkintojen myöntämiseen erityisesti supon ja Puolustusvoimien palveluksessa oleville tai eläköityneille henkilöille. Muuta toimintaa säätiön toimintakertomuksista ei ilmene.

Ensimmäisellä toimintakaudella (2015–2016) säätiö myönsi yhteensä 50 000 euroa neljänä tunnustuspalkintona.
Vuosina 2017–2022 myönnettiin vuosittain 2–11 tunnustuspalkintoa, arvoltaan 10 000–100 000 euroa.
Vuonna 2023 säätiö ei jakanut palkintoja eikä apurahoja.
Vuonna 2024 myönsi palkintoja 36 000 euroa.

Tutkimus-, opinto- tai kehittämisapurahoja ei ole myönnetty lainkaan, vaikka tämä on nimenomaisesti mainittu säätiön säännöissä.

Palkittavat on valittu hallinnollisesti suljetusti, pääosin supon ja Puolustusvoimien henkilöstöstä, ei avoimien esitysten perusteella.

Säätiön hallituksessa on toiminut perustaja Veikko Palkon lisäksi useita virassa tai eläkkeellä olevia turvallisuusviranomaisia, kuten Supon vastavakoilun päällikkö Pertti Haaksluoto, Pääesikunnan tiedustelupäällikkö prikaatikenraali Pekka Turunen, ylietsivä Hannu Hakala ja eversti Pasi Saarikoski.

Varojen käyttö ja tarkoituksen toteutuminen
Säätiölain 4 § edellyttää, että säätiön varoja käytetään yksinomaan sääntöjen mukaisen tarkoituksen toteuttamiseen. Säätiön tarkoitusta voidaan kuitenkin toteuttaa kattavasti tai vain jotakin osaa siitä.

Artemjeff–Poläkoff-säätiön toiminta on käytännössä rajoittunut henkilöiden palkitsemiseen eikä ole kattanut sääntöjen mukaista apurahojen, tutkimus- tai kehittämistoiminnan tukemista.

Toiminta on siten vain osittain sääntöjen mukaista ja suppeampaa kuin sääntöjen sanamuoto edellyttää. Tämä luo vaikutelman, että säätiö on käytännössä “ammatillinen palkintosäätiö”, vaikka sen tarkoitus on laajempi.

Yleishyödyllisyys
Säätiö voidaan perustaa vain hyödylliseen tarkoitukseen, joka ilmaistaan säätiön säännöissä. Yleishyödyllisen säätiön toiminnan tulee palvella yhteiskuntaa laajasti eikä rajoittua yksittäisen viranomaisryhmän sisäiseen palkitsemiseen. Säätiölain (487/2015) 1 luvun 2 §:n mukaan säätiön tarkoituksena ei saa olla taloudellisen edun tuottaminen 8 §:ssä määritellylle lähipiirille. Lain 8 §:ssä säädetään, että säätiön lähipiiriin kuuluvat säätiön perustaja, hallituksen jäsenet ja varajäsenet, toimitusjohtaja tai muu johto, heidän perheenjäsenensä sekä yhteisöt, joissa edellä mainituilla on määräämisvalta.

Koska Artemjeff–Poläkoff-säätiön apurahat ja palkinnot on suunnattu pääosin turvallisuusviranomaisille ja hakumenettely ei ole ollut avoimesti haettavissa, yleishyödyllisyys ei ole toteutunut sisällöllisesti.

Säätiön tarkoitus on yleishyödyllinen de jure (lain mukaan), mutta toiminta on de facto (käytännössä) kohdentunut suppeasti valtionhallinnon sisäpiiriin. Näin ollen yleishyödyllisyyden vaatimus täyttyy vain muodollisesti, ei sisällöllisesti.

Esteellisyys ja riippumattomuus
Säätiölain 5 luvun 4 §:n mukaan hallituksen jäsen ei saa osallistua päätöksentekoon asiassa, jossa hän tai hänen edustamansa taho on asianosainen.

Koska säätiön hallituksessa on ollut virassa olevia henkilöitä samoista viranomaisorganisaatioista, joiden työntekijöitä säätiö on palkinnut, voidaan perustellusti katsoa, että esteellisyyttä ja riippumattomuuden puutetta on saattanut esiintyä.

Julkinen etu ja läpinäkyvyys
Palkittujen henkilöiden palkitsemisperusteita ei ole julkaistu. Säätiön toiminnan luonne, tuki turvallisuus- ja tiedusteluviranomaisille edellyttäisi erityistä huolellisuutta varainkäytön ja palkitsemisperusteiden avoimuudessa.

Vaikka asiassa ei ole havaittu varsinaista lainvastaisuutta, läpinäkyvyyden ja uskottavuuden puute heikentää säätiön yleishyödyllisyyttä säätiölain 5 §:n tarkoittamalla tavalla.

Pohdintaa

Eversti Vesa Valtonen totesi Kylkirauta-lehden numero 2/2020 pääkirjoituksessa seuraavaa: ”Tiedustelijamme ovat virkavastuulla toimivia ammattilaisia. Suokaamme heille työrauha, jotta saamme tarpeellisen tiedon parantaaksemme häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumistamme.” Nykytiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että tiedustelussa on mitä ilmeisemmin käytetty myös henkilöitä, jotka eivät ole toimineet virkavastuulla.

Miksi Puolustusvoimien edustajat, ensin prikaatikenraali Pekka Turunen ja myöhemmin eversti Pasi Viljami Saarikoski ovat olleet mukana yksityisessä, siviilipohjaisessa säätiössä? Yleisesti ottaen valtion sotilastiedustelun johdon edustajat eivät kuulu yksityisten säätiöiden hallinoelimiin. Kyseessä ei ole julkinen puolustuksen tukisäätiö, kuten esimerkiksi Maanpuolustuksen Tuki ry.
Jos säätiön tarkoitus liittyy “kansallisen turvallisuuden tukemiseen”, syntyy luontevasti kysymys valvonnasta ja riippumattomuudesta. Missä kulkee raja yksityisen tuen ja viranomaisen toiminnan välillä?
Voiko säätiö jakaa rahapalkintoja tai muuta tukea valtion virkamiehille tavalla, joka voisi muodostaa etujen ristiriidan?
Oliko Pääesikunnan tiedusteluosastolla supon lisäksi operatiivisia tai asiantuntijaluonteisia yhteyksiä Veikko Palkoon tai hänen perustamaansa säätiöön?

Hallintolain esteellisyyssäännösten ja valtion virkamieslain sivutoimia koskevien pykälien mukaan virkamies ei saa ottaa vastaan sivutoimea, joka voi heikentää luottamusta hänen puolueettomuuteensa tai viranhoidon riippumattomuuteen.

Supo ja Puolustusvoimat ovat valtion viranomaisia, joiden toiminta ja varainhoito perustuvat kansalliseen lainsäädäntöön, erityisesti tiedustelulakiin (582/2019) ja valtion talousarviolakiin. Viranomaisen operatiivinen toiminta ja henkilöstöpolitiikka tulee ensisijaisesti rahoittaa ja toteuttaa valtion budjetin ja sisäisten hallintomenettelyjen puitteissa.

Viranomaisen ja yksityisen säätiön välinen läheinen suhde voi rikkoa julkisen hallinnon periaatteita, kuten tasapuolisuuden, läpinäkyvyyden ja riippumattomuuden vaatimukset. Erityisen ongelmallista on, jos säätiön varat tai palkinnot vaikuttavat virkamiesten tehtävien hoitoon, rekrytointiin tai palvelussuhteen ehtoihin.

Eettisesti merkittävää on julkisen vallan legitimiteetti ja luottamus kansalaisiin sekä kansainvälisiin kumppaneihin. Kun saman alan viranomaisia palkitaan yksityistä varallisuutta jakavan säätiön toimesta, syntyy mielikuva sidonnaisuudesta, joka on omiaan heikentämään luottamusta.

Hallinnollisesti ongelmaksi muodostuu säätiön valvonnan ja läpinäkyvyyden puute. Eduskunnan tai muiden valvontaelinten ei välttämättä ole mahdollista saada riittävästi tietoa säätiön rahoituksesta, palkintoperusteista tai hallituksen toimivallasta.

Operatiivisesta näkökulmasta keskeiset riskit liittyvät tiedon vuotamiseen, vaikutuskanaviin ja rekrytointiin. Säätiö voi muodostaa (ajaessaan palkitsemista ja kontakteja) epätoivotun väylän ulkoiselle vaikuttamiselle, kontakteille tai intressiryhmien vaikutusyrityksille.

Lisäksi entisten viranomaisten aktiivinen käyttö operaatioissa (erityisesti eläkeläiset) lisää kohonneen turvallisuusriskin todennäköisyyttä, koska he eivät aina ole saman viranomaisen sisäisessä valvonnassa kuin virallisessa tehtävässä toimivat henkilöt.

Supon ei ole laillisesti tai hallinnollisesti perusteltua rakentaa toimintaansa yksityisen säätiön varaan. Luottamuksen palauttamiseksi säätiön ja viranomaisten väliset läheiset yhteydet on selvitettävä riippumattomasti.

Johtopäätös säätiön toiminnasta
Artemjeff–Poläkoff-säätiön toiminnasta ja sen henkilösidonnaisuuksista muodostuu kuva rakenteesta, joka on vahvasti sidoksissa Suomen sotilas- ja siviilitiedustelun johtotasoihin. Säätiön hallinnossa ja palkitsemiskäytännöissä esiintyvä toistuva henkilökytkentöjen verkosto viittaa siihen, että toiminta on tapahtunut tiedusteluyhteisön sisällä ilman ulkopuolista valvontaa tai avointa hakumenettelyä.

Vaikka toiminnasta ei ole osoitettavissa varsinaista lainvastaisuutta, sen organisatorinen rakenne ja palkitsemisen kohdentuminen rajoittuvat kapeaan viranomaispiiriin. Tämä heikentää yleishyödyllisyyden toteutumista ja voi luoda vaikutelman sisäisestä lojaalisuusjärjestelmästä, jossa kriittinen tarkastelu tai poikkeavuuksien esiin tuominen ei ole institutionaalisesti kannustettua.

Artemjeff–Poläkoff-säätiön toiminta on ollut osittain sääntöjensä vastaista ja osin yleishyödyllisyyden rajoilla. Säätiö on toteuttanut tarkoitustaan siltä osin kuin se on jakanut tunnustuspalkintoja Suomen valtion turvallisuuden parissa toimiville henkilöille. Sen sijaan sääntöjen mukaiset muut osa-alueet, kuten tutkimuksen, kehittämisen, opiskelun ja yhteiskunnallisen edistämisen tukeminen, eivät ole toteutuneet toimintakertomusten perusteella lainkaan.

Säätiön yleishyödyllisyys on siten vain muodollisesti olemassa, mutta ei käytännössä. Toiminta on ollut suppeampaa kuin säätiön tarkoitus edellyttää, ja hallituksen kokoonpano on herättänyt kysymyksiä esteellisyydestä ja riippumattomuudesta.

Näin ollen säätiön toiminta ja sen sidokset tiedusteluviranomaisten johtoon ilmentävät suljetun tiedusteluyhteisön piirteitä, joissa korostuvat keskinäinen luottamus, lojaalisuus ja vaikenemisen kulttuuri. Vaikka tällainen rakenne voi vahvistaa operatiivista yhtenäisyyttä, se samanaikaisesti heikentää toiminnan julkista läpinäkyvyyttä ja valvottavuutta. Nämä ovat periaatteita, jotka ovat keskeisiä demokraattisesti ohjatussa tiedustelutoiminnassa.

Lähteet:
Säätiölaki 487/2015
Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteri, hakupäivä 10.10.2025
Säätiön toimintakertomukset ja tilinpäätökset 2015–2023
Helsingin Sanomat, Iltalehti, MTV Uutiset 10.–12.10.2025

Eläköityneiden käyttö vastavakoilutehtävissä
Eläköityminen on normaalisti selkeä rajapyykki virkamiesuran päättymiselle. Turvallisuus- ja tiedustelupalveluissa tilanne ei kuitenkaan aina ole näin yksiselitteinen. FSB:n informaatio-operaatio ja Veikko Palkon tapaus osoittavat, että Supo on ainakin tapauskohtaisesti ollut valmis hyödyntämään eläköityneiden työntekijöidensä osaamista vielä virallisen uran jälkeen.

Vastatiedustelun asiantuntemus ei synny nopeasti, eikä sitä voida siirtää uudelle sukupolvelle ilman pitkäaikaista koulutusta ja kokemuksen jakamista. Tästä syystä yhteistyön jatkaminen eläkkeelle jääneiden asiantuntijoiden kanssa voi olla supolle perusteltua ja jopa välttämätöntä, mutta joka tapauksessa ilman virkasuhdetta laitonta operatiivista toimintaa.

Supon päällikkö Juha Martelius totesi tilanteen olevan harmillinen. Marteliuksen mukaan supon olisi tullut arvioida tarkemmin sitä, voidaanko eläkeläisiä käyttää osana tiedustelutoimintaa. Marteliuksen mukaan sama tiedustelutieto olisi saatu hankittua laillisesti, jolloin rikostutkinnalta olisi vältytty. Lähteet: hs.fi 11.10.2025, iltalehti.fi 11.10.2025, is.fi 11.10.2025, mtvuutiset.fi 11.10.2025, Helsingin Sanomat 12.10.2025 artikkeli "Vakoojien jahtaaja", sivut A8 - A11, toimittajat: Mikko Gustafsson, Jarno Liski, Paavo Teittinen)

Kansainvälinen vertailu tukee ilmiötä
Ilmiö ei ole yksinomainen supolle. Monien maiden tiedustelupalvelut, kuten Yhdysvaltojen Central Intelligence Agency (CIA) ja Ison-Britannian MI5, käyttävät säännöllisesti eläkkeelle jääneitä asiantuntijoitaan esimerkiksi konsultteina, kouluttajina tai hiljaisen tiedon välittäjinä.

Myös entinen Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasi käytti eläköityneitä virkamiehiään epävirallisesti, erityisesti sisäpiiritiedon ja yhteyksien ylläpitämisessä. Tällainen käytäntö perustuu tiedustelutoiminnan perusluonteeseen: pitkäjänteisyys, luottamus ja kokemus ovat keskeisiä arvoja, joita ei voida nopeasti rakentaa uusien työntekijöiden varaan.

Epävirallisuus ja hiljainen osallistuminen
Vaikka supo ei ole julkisesti ilmoittanut käyttävänsä eläköityneitä työntekijöitään järjestelmällisesti operatiivisessa työssä, käytännön mahdollisuus on olemassa. Erityisesti vastavakoilussa, jossa toiminta on salassa pidettävää ja vahvasti luottamuksellista, osaamisen säilyttäminen viraston käytössä voi tapahtua epävirallisilla tavoilla.

Tällöin ei ole kyse virallisesta työsuhteesta tai kenttätyöstä, vaan esimerkiksi asiantuntijaroolista, taustaselvityksistä, vanhoihin kontakteihin liittyvästä yhteydenpidosta, mentoroinnista tai analyysityöstä. Kaikki nämä edellyttävät syvää institutionaalista muistia ja vuosikymmenten kokemusta. Tätä osaamista eläköityneillä vastatiedustelun ammattilaisilla on usein enemmän kuin kenelläkään muulla.

Syyttäjälaitoksen ulostulo asiassa
”Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi toimittamaan esitutkinnan tiedusteluvalvontavaltuutetun valtakunnansyyttäjän toimistolle ilmoittamassa, tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnan yhteydessä esille tulleessa asiassa. Tutkinnanjohtajina asiakokonaisuudessa toimivat aluesyyttäjä Tarmo Tanner valtakunnansyyttäjän toimistosta ja rikostarkastaja Merja Laitinen Keskusrikospoliisista”. Lähde: (syyttajalaitos.fi tiedote 7.5.2024)

Viranomaiset ryhtyivät selvittämään supon toimintaa. Tutkinnassa on kyse supon ja puolustusvoimien tietolähdetoiminnan laillisuuden selvittämisestä. Osittain samoja tapahtumia selvitetään myös laillisuusvalvontakysymyksenä. Supon vastatiedusteluosaston osastopäällikkö Pertti Haaksluoto pidätettiin virasta 23.4.2024.

Keskusrikospoliisi suoritti etsintöjä asiaan liittyen. Poliisi tutki jutun yhteydessä mm. "suposta eläköityneen yksityishenkilön" tietokoneeseen tehtyä tietomurtoa, jonka johdosta salassa pidettävää supon vastavakoilutietoa epäillään paljastuneen Venäjän tiedustelulle. Lähteet: (iltalehti.fi 7.5.2024, Yle A-studio 7.5.2024, yle.fi 7.5.2024, mtvuutiset.fi 7.5.2024, talouselama.fi 8.5.2024, hs.fi 7.5.2024)

Puolustusvoimien tiedustelutoimintaan kohdistuneen esitutkinnan osalta jutussa ei havaittu rikosta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi keväällä 2024 toimittamaan esitutkinnan, koska supon tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnan yhteydessä oli herännyt epäily myös Puolustusvoimissa tapahtuneesta palvelusrikoksesta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän esitutkintaa koskevan päätöksen mukaan esiselvityksen perusteella oli vaikuttanut ilmeiseltä, että Puolustusvoimissa oli täytynyt olla ainakin jonkinasteinen tietoisuus eläköityneen siviilihenkilön mahdollisuudesta päästä käsiksi salassa pidettävään sotilastiedustelun tiedustelutietoon ja saada tietoa Puolustusvoimien tiedustelumenetelmästä.

Esitutkinnan perusteella Puolustusvoimien toiminnassa ei havaittu rikosta. Puolustusvoimat ei mahdollistanut siviilihenkilön pääsyä salassa pidettävään sotilastiedustelun tiedustelutietoon tai käytettyyn tiedustelumenetelmään. Lähde: (syyttajalaitos.fi tiedote 19.12.2024 kello 13.10)

Supon ex-päällikön Antti Pelttarin ja vastatiedusteluosaston päällikö Pertti Haaksluodon toiminnasta määrättiin esitutkinta
Tiedusteluvalvontavaltuutettu kertoi ilmoittaneensa asiasta valtakunnansyyttäjänvirastolle helmikuussa 2024, joka johti 7.5.2024 tiedotettuun esitutkintaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe päätyi määräämään tiedusteluvalvontavaltuutetun tekemän ilmoituksen perusteella poliisin suorittamaan asiassa esitutkinnan. Tutkinnassa selvitettiin tietolähdetoimintaan liittyvien määräysten kiertämistä tai rikkomusta delegoimalla tiedustelutehtäviä eläkeläiselle.

Esitutkinnassa selvitettiin myös Puolustusvoimissa epäiltyjä virkarikoksia sekä Suposta vuonna 2015 eläköityneen ylitarkastajan ”Kalastajan” käytössä olleeseen tietokoneeseen kohdistunutta tietomurtoa. Tutkinnassa epäiltiin, että tietomurron yhteydessä salassa pidettävää tietoa olisi paljastunut Venäjän tiedustelulle.

Lempinimi “Kalastaja” on esiintynyt julkisessa keskustelussa ja kirjallisissa lähteissä viittauksena supon virkamieheen, joka rekrytoi ja kuulusteli tiedonantajia. Alpo Rusi on viitannut “Kalastajaan” omissa haastatteluissaan ja kirjoituksissaan kuvaillessaan supon virkamiestä, joka johti hänen kuulustelujaan.

Andrey Titovia syytettiin valtiopetoksesta Lefortovon käräjäoikeudessa elokuussa 2022. Hän oli kertonut FSB:lle, että suposta vuonna 2015 eläkkeelle jäänyt ylietsivä Juhani Hakala oli kova kalamies ja että hän pitää edelleen yhteyttä tietolähteisiinsä Venäjällä.

FSB:n mukaan supon kalastava vastatiedustelun eläköitynyt työntekijä on ”kalastellut” kovasti myös Venäjällä niiden tietojen perusteella, kuinka monta kertaa hän on eläkepäivillään ylittänyt Suomen ja Venäjän välisen rajan turistiviisumilla. Näissä yhteyksissä “Kalastajan” on yleisesti tulkittu viittaavan ylietsivä Juhani Hakalan rooliin. Alla on kuvattu “Kalastaja”-nimityksen kronologiaa.

1990-luvun loppu - 2000-luvun alku
Supon vastavakoilussa toimii kokenut tutkija, ylietsivä Juhani Hakala. Häntä kuvataan “vanhan koulukunnan” kenttäetsivänä, joka keskittyi Neuvostoliiton ja Venäjän tiedustelun torjuntaan. Peitenimi “Kalastaja” alkaa esiintyä epävirallisesti supon sisäisessä slangissa, se viittaa virkamieheen, joka “kalastaa”.

2002 - 2003 - Juhani Rusin tapaus
Alpo Rusi joutuu supon vastavakoilun tutkinnan kohteeksi. Kuulusteluissa hänen vastaparinaan on ylietsivä Juhani Hakala. Rusi kertoo myöhemmin kirjassaan ja haastatteluissaan virkamiehestä, jota hän nimittää “Kalastajaksi”. Hakalan nimi mainitaan erikseen mm. Kaleva-lehdessä (21.9.2003): Tässä vaiheessa “Kalastaja” ja Juhani Hakala yhdistyvät ensimmäistä kertaa julkisessa keskustelussa.

2007 - Rusin vahingonkorvausoikeudenkäynti
Oikeudenkäynnissä todistajaksi kutsutaan useita supo-virkamiehiä, myös ylietsivä Juhani Hakala. Mediassa viitataan epävirallisesti “Kalastajaan”, mutta virallisissa asiakirjoissa käytetään vain Hakalan nimeä.

2010-luku - Kirjallinen käsittely
Alpo Rusi käyttää muistelmissaan (Vasemmalta ohi, Docendo 2016) ja haastatteluissaan edelleen nimitystä “Kalastaja” kuvaillessaan supo-kuulustelijaa, joka vastasi hänen kuulusteluistaan. Nimitys vakiintuu mediassa viittaukseksi samaiseen supo-virkamieheen, mutta Hakalaa ei enää mainita virallisesti mediassa tai asiakirjoissa eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

2020-luku
“Kalastaja” esiintyy satunnaisesti keskusteluissa, joissa käsitellään supon historiaa tai Rusi-tapauksen kulkua, mutta ei virallisissa yhteyksissä. Supo ei ole koskaan vahvistanut peitenimen olemassaoloa eikä henkilöllisyyttä sen takana.

Esitutkinta laajeni
Supoa koskeva esitutkinta laajentui elokuun lopussa 2024 koskemaan myös supon erikoistutkijaa, joka pidätettiin viranhoidosta rikosepäilyn johdosta. Supon mukaan viranhoidosta pidättämistä puoltaa erikoistutkijan pääsy viranhoidossa salassa pidettävään aineistoon. Aiemmin kesäkuun alussa 2024 supo harkitsi erään ylitarkastajan virasta pidättämistä, mutta katsoi ylitarkastajan olleen asiassa aktiivinen ja edesauttanut asian selvittämistä virastossa. Lähde: (hs.fi 9.9.2024)

Supon osastopäällikö Pertti Haaksluotoa epäiltiin virkarikoksesta ja maanpetosrikoksesta
Suojelupoliisi hyllytti vastatiedusteluosaston osastopäällikön Pertti Haaksluodon virasta käynnissä olevan rikostutkinnan ajaksi. Pertti Haaksluoto kiisti syyllistyneensä rikoksiin. Lähde: (hs.fi 23.5.2025)

Eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttaria epäiltiin virkarikoksesta ja maanpetosrikoksesta
Antti Pelttari julkaisi seuraavan tiedotteen viestipalvelu X:ssä: ”Minua on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä. Rikosepäilyn keskeinen sisältö on se, että en ole Suojelupoliisin päällikkönä puuttunut siihen, että eräät Suojelupoliisista eläkkeelle jääneet virkamiehet ovat voineet saada salassa pidettäviä tietoja Supon toiminnasta. Lähde: (x.com/pelttariantti 22.5. 2025) Pelttari syyllistyneensä rikoksiin.

Tutkinnanjohtajat erikoissyyttäjä Tarmo Tanner valtakunnansyyttäjän toimistosta ja rikostarkastaja Merja Laitinen keskusrikospoliisista tiedottivat seuraavaa:

”Tutkittavassa asiakokonaisuudessa on syytä epäillä, että suojelupoliisin toiminnassa on käytetty eräitä siviilihenkilöitä siten, että he ovat saaneet tietää salassa pidettävää tietoa ja voineet käsitellä salassa pidettävää tietoa valvomattomasti.

Erään toiminnassa käytetyn siviilihenkilön laitteeseen kohdistuneen tietomurron vuoksi salassa pidettäviä tietoja on paljastunut kokonaan ulkopuoliselle taholle.

On syytä epäillä, että asiakokonaisuudessa suojelupoliisin toiminnassa ei ole noudatettu kaikkia salaisten tiedonhankintakeinojen ja siviilitiedustelun säännöksiä ja määräyksiä. Menettelyn vuoksi suojelupoliisissa järjestelystä vastanneita on syytä epäillä virkarikoksista.” Lähde: (syyttajalaitos.fi tiedote 22.5.2025 klo 15:42)

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho järjesti eduskunnassa 22.5.2025 klo 15:30 tiedotustilaisuuden, jossa kertoi, että eduskunnan kansliatoimikunta päätti kutsua eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttarin kuultavaksi liittyen käynnissä olevaan esitutkintaan hänen toimistaan suojelupoliisin päällikkönä. Halla-aho kertoi, että kuulemisen jälkeen kansliatoimikunta voi perustellun harkinnan jälkeen päättää antaa pääsihteerin jatkaa tehtävässään tai pidättää hänet virantoimituksesta.

Rikoslain mukaan se joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Antti Pelttari eduskunnan kansliatoimikunnan kuultavana
Helsingin Sanomien artikkelissa 5.6.2025 mukaan eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho totesi: ”Kukaan ei epäile Pelttaria siitä, että hän olisi pyrkinyt jollain tavoin suojelupoliisin päällikkönä toimimaan Suomen etua vastaan”.

Eduskunnan kansliatoimikunta kuuli 5.6.2025 eduskunnan pääsihteeriä Antti Pelttaria sekä hänen avustajaansa Pelttariin kohdistuvien rikosepäilyiden vuoksi. Samalla se sai tutkintaan liittyvän aineiston.

Puhemies Jussi Halla-aho totesi kuulemisen jälkeen sen lopputulemasta lyhyesti: ”Tämän keskustelun ja siellä kuullun ja opitun pohjalta olemme päättäneet lisäasiantuntijakuulemisista ensi viikolle”. Lisäkuulemisten tarkka ajankohta jäi auki. Halla-aho totesi, ettei kansliatoimikunta kuitenkaan tee niiden yhteydessä vielä päätöstä.

Halla-ahon mukaan: ”Päätöstä ei tietenkään voida tehdä ennen kuin harkintaprosessi on suoritettu”. lisää tietoa tarvitaan ainakin viraltapidättämisprosessin oikeudellisista reunaehdoista. Vasta tämän jälkeen voidaan tehdä asianmukainen harkinta. Lähteet: (Yle uutiset 5.6.2025, yle.fi 5.6.2025, mtvuutiset.fi 5.6.2025, hs.fi 5.6.2025)

Pelttarin rikosepäily oli tiedettyä laajempi
Helsingin Sanomien tietojen mukaan keskusrikospoliisin rikostutkinta eduskunnan pääsihteeristä ja suojelupoliisin entisestä päälliköstä Antti Pelttarista on aiemmin tiedettyä laajempi ja vakavampi.

Poliisi epäili, että Pelttari oli päättänyt tiedustelumenetelmien käytöstä vastoin säännöksiä. Poliisi epäili myös, että Pelttari on päättänyt tiedusteluoperaatiosta, jonka yhteydessä on annettu tuomioistuimelle väärää tai harhaanjohtavaa tietoa.

Pelttari kertoi viestipalvelu X-tilillään, että hän on ilmoittanut puhemiehelle hyväksyvänsä mahdollisen kansliatoimikunnan päätöksen virantoimituksesta pidättämisestä. Lähteet: (hs.fi 17.6.2025, yle.fi 17.5.2025, x.com/pelttariantti 12.6.2025)

Ennustaako Seppo Nevalan saama vapautus myös Antti Pelttarin mahdollista tuomiota?
Nevalan ja Pelttarin tapaukset ovat analogisia siinä mielessä, että molemmissa on kyse supon johdon vastuusta alaisorganisaation toimista. Nevalan tapaus ei kuitenkaan määritä Pelttarin mahdollista kohtaloa, sillä jokainen virkarikosepäily arvioidaan oman näyttönsä, aikakautensa lainsäädännön ja senhetkisten valvontakäytäntöjen perusteella.

Antti Pelttari on jo siirtynyt pois suposta, eikä hänen nykyinen virkansa eduskunnan pääsihteerinä liity suoraan tiedustelutoimintaan. Tästä huolimatta eduskunta voi keskeyttää hänen tehtävänsä, mikäli syyte nostetaan ja katsotaan, että asia horjuttaa eduskunnan hallinnollista luottamusta.

Ennuste:
Jos Antti Pelttaria epäillään vakavasta virkarikoksesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, on mahdollista, että häntä vastaan nostetaan syyte. Tällöin eduskunta voi keskeyttää viranhoidon, kuten tehtiin aikoinaan Seppo Nevalalle.

Tuomion todennäköisyys riippuu siitä, onko Pelttari toiminut aktiivisesti lainvastaisesti vai ainoastaan jättänyt puuttumatta alaistensa toimiin. Tapauksia verrattaessa on syytä huomioida myös se, että Pelttarin toimikaudella tiedustelulaki oli voimassa ja sääntely on selvästi tiukempaa, kuin Nevalan aikakaudella. Tämä korostaa myös ylimmän johdon tiukempaa valvontavastuuta.

Antti Pelttari pidätettiin virasta
Eduskunnan kansliatoimikunta oli lähellä reputaatiolleen koituvan riskin toteutumista, kun se viivytteli Antti Pelttarin viraltapidättämistä epävirallisten keskustelujen ja selvitysten vuoksi.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho perusteli päätöksen pitkittymistä sillä, että asiassa oli ainutlaatuisia piirteitä, eikä selkeitä ennakkotapauksia ollut. Halla-ahon mukaan mikään painava seikka ei puhunut sen puolesta, että kansliatoimikunnalla olisi ollut paine tehdä hätiköity ratkaisu. Tämän vuoksi asiasta käytiin ensin epävirallisia keskusteluja.

Eduskunnan tiedotteessa todettiin, että asianosaisen ja tämän avustajien sekä asiantuntijoiden kuulemisen johtopäätöksenä korostetaan, että virantoimituksesta pidättäminen on turvaamistoimi eikä se ota kantaa siihen, onko pääsihteeriin kohdistettu rikosepäily perusteltu. Mikäli asiassa ilmenee uutta tietoa, päätöstä harkitaan viipymättä.

Pelttarille maksetaan virasta hyllyttämisajalta puolet hänen palkastaan. Pääsihteerin kuukausipalkka on noin 10 000 euroa.

Lopulta eduskunnan kansliatoimikunta sai ilmeisen kivuliaasti aikaan päätöksen Antti Pelttarin virasta pidättämisestä, jota edelsi Pelttarin oma ilmoitus hyväksyä viralta pidättäminen.

Halla-ahon mukaan kansliatoimikunta oli päätöksessään yksimielinen. Yksimielisyyden saavuttaminen vei kuitenkin liikaa aikaa asiassa, jossa muunlainen päätös olisi todennäköisesti johtanut skandaaliin.

Eduskunnan kansliatoimikunta päätti 18.6.2025 kokouksessaan eduskunnan virkamieslain 43 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella pidättää pääsihteeri Antti Pelttari virasta 1.7.2025 alkaen. Lähteet: (eduskunnan kansliatoimikunnan tiedotustilaisuus 18.6.2025, eduskunta.fi tiedotteet 18.6.2025)

Supoon kohdistui uusi rikosepäily
Supon päällikkö Juha Martelius on hyllyttänyt rikostutkinnan takia esimiesasemassa toimivan supon ylitarkastajan. Päätös asiasta tehtiin 15.5.2025, kun valtakunnansyyttäjän toimisto oli ilmoittanut supolle aloittaneensa rikostutkinnan.

Päätöksen perustelujen mukaan tapaus liittyy siviilitiedustelun toimivaltuuksiin, joiden käytössä ylitarkastajalla on ollut päätösvaltaa. Rikosnimikkeitä on useita. Päätöksestä on kuitenkin salattu se, mistä rikoksista henkilöä epäillään.

Epäilty on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Hän on vedonnut mm. kansallisen turvallisuuden suojaamisen tehtävään ja vakuuttanut noudattaneensa lakia.

Supon viestinnästä vahvistettiin, että kyse on eri esitutkinnasta kuin Antti Pelttarin kohdalla. Sitä viestinnästä ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan, liittyvätkö tapaukset toisiinsa vai eivät. Molemmissa esitutkinnoissa on sama tutkinnanjohtaja.

Syyttäjälaitoksen mukaan tutkittavassa asiakokonaisuudessa on syytä epäillä, että supon toiminnassa on käytetty eräitä siviilihenkilöitä siten, että he ovat saaneet tietää salassa pidettävää tietoa ja voineet käsitellä salassa pidettävää tietoa valvomattomasti.

On syytä epäillä, että asiakokonaisuudessa suojelupoliisin toiminnassa ei ole noudatettu kaikkia salaisten tiedonhankintakeinojen ja siviilitiedustelun säännöksiä ja määräyksiä. Menettelyn vuoksi supossa järjestelystä vastanneita on syytä epäillä virkarikoksista. Lähteet: (hs.fi 28.5.2025, yle.fi 28.5.2025, demokraatti.fi 28.5.2025, mtvuutiset.fi 28.5.2025, syytajalaitos.fi tiedotteet 22.5.2025 klo 15:42)

Tapahtumien kulku