Atomivakoilu - SecMeter

Atomivakoilu on kehittynyt perinteisestä agenttitoiminnasta nykyaikaiseen kybervakoiluun. Ydinteknologian leviämisen estäminen on keskeinen osa kansainvälistä turvallisuutta, mutta tehtävä on entistä vaikeampi globalisaation ja digitaalisten haavoittuvuuksien vuoksi.

Kansainvälinen yhteistyö, tekninen valvonta ja sisäinen turvallisuuskulttuuri ovat ratkaisevia keinoja torjua tulevaisuuden ydinturvallisuusuhkia.

Manhattan-projekti ja Neuvostoliiton atomivakoilu

Yksi historian vaikutuksiltaan merkittävimmistä atomivakoilun operaatioista liittyy Yhdysvaltojen toisen maailmansodan aikaiseen ydinaseohjelmaan, Manhattan-projektiin. Sen tavoitteena oli kehittää maailman ensimmäinen ydinase. Projektin pääasiallinen tutkimuskeskus sijaitsi Los Alamosissa, New Mexicossa, ja siellä työskenteli useita huipputiedemiehiä, kuten Robert Oppenheimer, Enrico Fermi ja Leo Szilard.

Neuvostoliitto onnistui 1940-luvulla, erityisesti NKVD:n ja myöhemmin KGB:n kautta, soluttautumaan Manhattan-projektiin. Neuvostoliiton agentit, kuten Klaus Fuchs, Theodore Hall ja pariskunta Julius ja Ethel Rosenberg, onnistuivat luovuttamaan kriittistä ydinteknologista tietoa Moskovalle.

Rosenbergit tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin vuonna 1953. Tiedustelun seurauksena Neuvostoliitto kehitti oman ydinaseensa huomattavasti nopeammin kuin länsimaat olivat odottaneet, jo vuonna 1949.

Kylmän sodan ydinvakoilu ja strateginen tasapaino

Neuvostoliiton menestyksekäs atomivakoilu vaikutti merkittävästi kylmän sodan alkuun. Se muutti kansainvälistä valtatasapainoa ja aloitti asevarustelukilpailun, jossa ydinaseet toimivat keskeisinä pelotteen ja vallankäytön välineinä. Vastavakoilu nousi keskeiseksi turvallisuuspolitiikan osaksi.

Nykypäivän atomivakoilu ja ydinteknologian leviäminen

Atomivakoilu ei ole jäänyt historiaan. Nykyisin se liittyy kiinteästi ydinsulkusopimukseen (NPT) ja kansainvälisiin pyrkimyksiin estää ydinteknologian levinneisyys. Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) valvoo ydinmateriaalin käyttöä ja pyrkii estämään sen joutumisen vääriin käsiin.

Esimerkiksi pakistanilainen ydinfyysikko Abdul Qadeer Khan johti 2000-luvun alussa kansainvälistä salakuljetusverkostoa, joka toimitti ydinteknologiaa Iraniin, Libyaan ja Pohjois-Koreaan. Kyseessä oli laaja teknologian siirto, jossa yhdistyivät valtiolliset, kaupalliset ja sotilaalliset intressit.

Kiinan ydinsalaisuuksien vakoilu

Vuonna 1999 Yhdysvaltain kongressin komitea syytti Kiinaa laajamittaisesta ydinsalaisuuksien varastamisesta. Komitean raportin mukaan Kiina oli onnistunut hankkimaan yksityiskohtaista teknologiaa, jonka kehittämiseen Yhdysvalloilta oli kulunut vuosikymmeniä. Kiinan kerrottiin hyödyntäneen erityisesti akateemista yhteistyötä ja taloudellisia suhteita tiedonhankinnassa.

Pian tämän jälkeen Kiina ilmoitti valmiudestaan rakentaa neutronipommi, jota pidettiin geopoliittisena viestinä erityisesti Taiwanin suuntaan. Yhdysvallat uskoo, että Kiina sai ydinteknologiaa yhdysvaltalaisilta yrityksiltä ja laboratorioilta, kuten Los Alamosista.

Iranin ydinohjelma ja vakoiluepäilyt

Iran on toistuvasti kiistänyt pyrkivänsä ydinaseen kehittämiseen ja väittänyt ydinohjelmansa olevan rauhanomainen. Kuitenkin Yhdysvallat ja Israel ovat suhtautuneet asiaan skeptisesti. Iranin varapresidentti Ali Akbar Salehi ilmoitti vuonna 2010, että ydintekniikan henkilöstöön oli yritetty vaikuttaa tiedustelupalvelujen toimesta.

Iranilainen ydintutkija Shahram Amiri loikkasi Yhdysvaltoihin ja palasi myöhemmin Iraniin, missä häntä juhlittiin kaksoisagenttina. Tapaus korosti, kuinka vakavasti Iran suhtautuu vakoiluun ja ydinohjelmansa turvaamiseen.

Israel on johdonmukaisesti ja määrätietoisesti pyrkinyt estämään Irania saamasta käyttöönsä ydinaseita, joita se pitää eksistentiaalisena uhkana olemassaololleen. Iranin ydinaseohjelman kehitys on aiheuttanut syvää huolta paitsi Israelissa, myös laajasti kansainvälisessä yhteisössä. Israelin lähestymistapa on ollut monitasoinen, yhdistäen diplomatiaa, kybertoimintaa, sabotaasia, ja jopa suoria sotilaallisia iskuja. Kyseessä on yksi nykypäivän näkyvimmistä ja pitkäaikaisimmista esimerkeistä niin sanotusta "varjojen sodasta", jossa vakoilu, disinformaatio ja tekninen sabotointi ovat keskeisiä keinoja.

Israelin huoli Iranin ydinaseohjelmasta kumpuaa maan historiasta ja alueellisesta geopoliittisesta tilanteesta. Iranin johdon vihamielinen retoriikka ja tuki aseellisille järjestöille, kuten Hizbollahille ja Hamasille, on syventänyt Israelin käsitystä siitä, että Iranin hallinnon hallussa oleva ydinase on suora uhka Israelin kansalliselle olemassaololle. Tästä näkökulmasta käsin Israelin toimet ovat osa ennaltaehkäisevää turvallisuusstrategiaa, jonka perusperiaatteena on, ettei vihamieliselle valtiolle koskaan saa antaa mahdollisuutta hankkia ydinaseita.

Vuonna 2010, maailman huomio kiinnittyi Stuxnet-nimiseen tietokonevirukseen (CIA:n koodinimi OG, Olympic Games), jonka kohteena oli Natanzin ydinlaitos Iranissa. Hyökkäyksessä käytettiin Siemensin Step7-ohjelmistoa ja PLC-ohjaimia (Programmable Logic Controllers). Stuxnet ohitti valvonnan ja antoi koneille vääriä lukemia, samalla kun se ohjasi sentrifugeja pyörimään epävakailla nopeuksilla, mikä johti laitteiden vaurioitumiseen tai tuhoutumiseen. Arvioiden mukaan Stuxnet tuhosi noin 1 000–1 200 sentrifugia, mikä hidasti Iranin ydinohjelmaa merkittävästi.

Stuxnet käytti hyväksi neljää nollapäivähaavoittuvuutta ja toimi itsenäisesti suljetussa automaatioympäristössä. Sen kehittelyssä olivat mukana NSA:n TAO-yksikkö, CIA, Israelin Aman ja brittien GCHQ. Haittaohjelma päätyi lopulta leviämään myös muualle maailmaan, mukaan lukien Yhdysvaltojen omiin laitoksiin. Stuxnet oli ensimmäinen merkittäviä esimerkki valtiollisesta kybersabotoinnista.

Useita Iranin ydinohjelmaan liittyviä tiedemiehiä on surmattu vuosien varrella, näistä näkyvin oli Mohsen Fakhrizadeh, Iranin ydinohjelman keskeinen arkkitehti, joka tapettiin vuonna 2020 tarkasti suunnitellussa operaatiossa, jonka epäillään olleen Mossadin järjestämä.

Yksi merkittävimmistä ja konkreettisimmista keinoista, joita Israel on käyttänyt, on fyysinen sabotaasi Iranin ydinlaitoksissa. Esimerkkinä tästä on vuonna 2020 tapahtunut räjähdys Natanzin ydintutkimuskeskuksessa, jonka taustalla epäiltiin olevan Mossad. Kyseisessä iskussa tuhottiin merkittävä osa Iranin uraanin rikastuskapasiteetista.

Israel suoritti voimakkaan sotilaallisen operaation Iranin ydinaseohjelmaa vastaan 13.6.2025. Israel luonnehti iskuja ennaltaehkäiseviksi ja kertoi että niiden tarkoituksena oli tuhota Iranin ydinohjelma. Varhain sunnuntaiaamuna 22.6.2025 Yhdysvallat tuki Israelin operaatiota pudottamalla B2-pommikoneista 14 bunkkeripommia Iranin Fordow’n ja Natanzin ydinlaitoksiin. Pommeja ei kuitenkaan käytetty Isfahanin laitosta vastaan, koska laitos sijaitsee bunkkeripommeille liian syvällä maan alla.

Israelin tiedustelupalvelu Mossad on onnistunut useasti paljastamaan Iranin ydinohjelmaan liittyvää salaista tietoa. Vuonna 2018 Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu julkisti Mossadin Iranista varastamaa ydinohjelman arkistoa, osoittaakseen, että Iran oli jatkanut salaista ydinasetutkimusta vastoin kansainvälisiä sopimuksia.

Näillä paljastuksilla on pyritty paitsi vaikuttamaan kansainväliseen yhteisöön ja kiristämään Iranin vastaisia pakotteita, myös heikentämään Iranin sisäistä luottamusta omiin turvallisuusrakenteisiinsa ja tiedustelukykyynsä.

Vaikka Israel ei ole suoraan osallisena Iranin ydinohjelmaa koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa (esimerkiksi JCPOA-sopimuksessa), se on aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan erityisesti Yhdysvaltain politiikkaan. Israel on vastustanut Iranin kanssa tehtyjä ydinsopimuksia, pitäen niitä riittämättöminä ja vaarallisina pitkän aikavälin turvallisuuden kannalta.

Samalla Israel on rakentanut strategisia liittolaisuuksia alueella, esimerkiksi Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian kanssa, joita yhdistää yhteinen huoli Iranin alueellisesta vaikutusvallasta ja mahdollisesta ydinaseesta.

Duqu on Stuxnetin veli

Duqu on Stuxnetin jatkokehitelmä, jonka tarkoituksena oli kerätä tiedustelutietoa teollisista ohjausjärjestelmistä. Se avasi takaoven, jonka kautta hyökkääjä saattoi ladata tiedostoja kohdejärjestelmään ja siirtää tietoja ulkopuolisille palvelimille. Duqu:n havaittiin toimivan 36 päivän ajan ennen itsensä poistamista. Sen tarkoituksena oli todennäköisesti valmistella uutta kyberhyökkäystä Iranin ydinaseohjelmaa vastaan. Lähteet: (symantec.com 18.10.2011, suomenkuvalehti.fi 20.10.2011, hs.fi 21.10.2011)