Henkivartiointi - SecMeter

Helsingin poliisin mukaan valtionjohtoon, valtioneuvoston jäseniin ja muihin korkeisiin virkamiehiin kohdistuneet uhkat, kuten vihapuheet ja -kirjoitukset, suoranaiset uhkaukset ja väkivallan yritykset ovat lisääntyneet huomattavasti.

Turvallisuusympäristön muutos on ollut nopea ja raju. Valtioneuvoston jäsenten henkeä suojasi vuonna 2010 noin 10 henkivartijaa. Vuonna 2019 Helsingin poliisilaitoksella valtioneuvoston jäsenten henkivartioinnin parissa työskenteli yli 100 henkivartijaa.

Samaan aikaan Helsingin poliisilaitoksen vuotuiset henkivartioinnista aiheutuneet menot olivat kasvaneet noin 10 000 000 euroon. Yhden henkivartijan vuotuinen kustannus Helsingin poliisilaitokselle oli noin 75 000 euroa.

Helsingin poliisin henkilösuojausyksikölle kuuluvat valtionjohdon ja ulkomaan valtiovieraiden sekä Suomeen sijoittuneiden diplomaattisten lähetystöjen turvaamistehtävät. Tasavallan Presidentin henkivartiointi on Helsingin poliisin erillisen turvallisuusvartioston vastuulla.

Helsingin poliisin lausunnon mukaan turvallisuusvartiostojen henkilöstömäärää on nostettava, mikäli ylemmän valtiojohdon suojaus halutaan pitää vähintään nykytasolla. Tehtävien hoitaminen edellytti tuolloin 15 henkilötyövuoden lisäyksen Valtioneuvoston turvallisuusvartioston nykyiseen vahvuuteen. Lisärahoituksen tarve henkilöstön osalta on 1 250 000 euroa (15 htv x 75 000 euroa).

Henkilösuojauksessa tarvittavan panssaroidun ajoneuvokaluston tilanne oli kriittinen. Helsingin poliisilaitos katsoi välttämättömäksi hankkia uusi B6/7 tason suojattu edustusauto sekä B4 suojattu edustusauto. Ajoneuvokaluston osalta lisärahoituksen tarve oli 1 500 000 euroa. Lähde: (Helsingin poliisi 12.10.2015 lausunto ID-1558124734)

Historiaa

Valtaa ja vallankumousta tavoittelevat salamurhaajat, juonittelijat ja petturit ovat kautta aikojen uhanneet keisarien ja kuninkaiden henkeä. Näiden yksittäisten ”susien” ja alamaisten vallankumouksellisten voimien tuhoamiseksi yksinvaltiaat tarvitsevat tuekseen henkivartiokaarteja, salaisia poliisiorganisaatioita, ilmiantajia ja tiedottajia. Yksinvaltiuden loistoa on aina varjostanut vahva myrkkyjen, kidutusten, telotusten, salamurhien ja kuoleman löyhkä.

Henkivartioinnin juuret ulottuvat vuosituhansien taakse muinaisiin sivilisaatioihin. Henkivartioinnin tehtävät ovat lisääntyneet ajan myötä, mutta tarkoitus on pysynyt samana.

Pretoriaanikaarti oli Rooman keisarien henkivartiokaarti. Valiosotilaista kootun ryhmän jäsenet saivat parempaa palkkaa kuin tavalliset sotilaat. Keisari Konstantinus Suuri hajotti kaartin vuonna 312.

Bysantin keisareita suojeli varjageista koottu henkivartijakaarti (varjagikaarti). Varjagit olivat viikinkisotureita (ruseja), jotka liittyivät Bysantin armeijaan. Kaarti sai alkunsa Bysantin keisari Basileios II:n aikana vuonna 988, jolloin varjageista muodostettiin eliittiyksikkö, joka seurasi sotaista keisaria kaikkialle.

Vatikaanissa toimivan 135 miehen vahvuisen sveitsiläiskaartin (Cohors Pedestris Helvetiorum a Sacra Custodia Pontificis) tehtävänä on paavin henkivartiointi ja Vatikaanivaltion turvallisuuden takaaminen. Kaarti on perustettu vuonna 1505 paavi Julius II toimesta. Sveitsiläiskaarti on yksi maailman vanhimpia edelleen toimivia sotilasosastoja. Paavi Johannes Paavali II:ta vastaan tehdyn murhayrityksen jälkeen osa sveitsiläiskaartista toimii salaisesti esittäen turisteja tai Pietarinkirkon henkilökuntaa.

Aurinkokuninkaan isä Ludvig XIII Oikeamielinen tuli kuninkaaksi 9-vuotiaana (1610–1643). Ludvig XIII perusti musketöörikaartin vuonna 1622 ja aseisti komppanian musketeilla. Näin syntyi Ludvig XIII oma vartiokaarti, joka tunnettiin käsitteellä ”kuninkaan musketöörit”. Vuonna 1634 Ludvig XIII nimitti itsensä musketöörikaartin päälliköksi. Musketöörien tehtävänä oli mm. varmistaa kuninkaan turvallisuus matkoilla.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on toiminut kuin muinaiset Rooman keisarit ja Ranskan kuninkaat. Putin perusti itse kansalliskaartin vuonna 2016. Putinin sisäpiirin henkeä ja valta-asemaa turvaa nykyisin noin 400 000 sotilaasta koostuva Venäjän kansalliskaarti, joka on Putinin suorassa käskyvallassa.

Henkivartijat ovat Liittovaltion suojelupalvelun (FSO) tai Venäjän kansalliskaartin palveluksessa. Putinin oma henkivartijakaarti koostuu FSO:n henkivartijoista. He suojaavat presidenttiä 24/7. Henkivartiokaartissa kerrotaan olevan neljä ryhmää.

• Ensimmäinen ryhmä kulkee julkisilla paikoilla koko ajan presidentin ympärillä.
• Toinen ryhmä sulautuu ympäröiviin ihmisjoukkoihin.
• Kolmas ryhmä tarkkailee tapahtumia taustalla etsien joukosta epäilyttäviä henkilöitä.
• Neljäs ryhmä koostuu tarkkailijoista ja tarkka-ampujista, jotka sijoittuvat asemiin läheisten rakennusten katoille.

Lisäksi Putinilla on myrkytysyritysten estämiseksi oma kokki ja ruoka-annosten esimaistaja. Suurella todennäköisyydellä Putinin henkivartiosto käyttää myös kaksoisolentoja, eli Putinilla on monet kasvot. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov on kuitenkin kiistänyt väitteet kaksoisolennoista.

Yhdysvaltain presidenttiä suojelivat 1800-luvulla epäviralliset henkivartijat ja vartijat. Vartiointia kuitenkin lisättiin kuluneen vuosisadan ajan. Valkoiseen taloon perustettiin ensimmäiset pysyvät turvallisuusjoukot vuonna 1842.

Vuonna 1853 Franklin Piercestä tuli Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti, jolla oli kokopäiväinen henkivartija. Hänen aikana otettiin käyttöön kaksitasoinen turvajärjestely, joka on ominaista myös nykyisten presidenttien henkivartioinnille. Turvajärjestely perustuu kehäsuojausperiaatteeseen, jossa on vartioitu ulkokehä, joka turvaa presidentin taloa piha-alueineen ja mikrokehä, joka turvaa presidentin henkilöä.

Salainen palvelu perustettiin vuonna 1865 Yhdysvaltain valtiovarainministeriön toimesta perusti Yhdysvaltain salaisen palvelun alun perin vuonna 1865 rahaväärennösten estämiseksi. Myöhemmin Theodore Rooseveltin hallinnon aikana (1901-1909) mukaan tuli vastuu presidentin suojelemisesta hänen edeltäjänsä William McKinleyn salamurhan johdosta. Presidentti Rooseveltiä vartioi kaksi salaisen palvelun miestä.

Presidentti Rooseveltiä ärsytti ja turhautti jatkuva salaisen palvelun läsnäolo ja toisinaan hän karkasi henkivartijoiltaan virkistävälle vaellukselle tai ratsastamaan Rock Creek Parkiin.

Toisen maailmansodan sytyttyä salainen palvelu tiukensi Valkoisen talon alueen vartiointia. Tuolloin lisättiin alueelle vartiointikoppeja, agentteja ja poliiseja sekä satunnaisten vierailijoiden pääsy alueelle kiellettiin.

Toisen maailmansodan jälkeen presidentin ja perheen turvatoimia on merkittävästi lisätty. Presidentti Harry S. Trumanin tytär kirjoitti vuonna 1972 vartioinnin olevan usein hektistä, mutta ei koskaan epäystävällistä.

Rooseveltin hallinnon jälkeen salainen palvelu on kasvanut eksponentiaalisesti. Vuonna 2002 se siirrettiin valtiovarainministeriöstä Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusvirastolle (United States Department of Homeland Security).

Henkivartioinnin tarkoitus

Valtiojohdon henkivartiointi poikkeaa resursoinnin, toimenpiteiden, laajuuden ja keston osalta olennaisesti tavanomaisesta kaupallisesta yksityishenkilön henkivartioinnista, muta tavoite ja tarkoitus on sama. Henkivartiointiin liittyy sanonta ”kuollut asiakas ei maksa”. Henkivartiointipalvelun perustehtävä on varmistaa suojattavan henkilön turvallisuus, toimintavapaus ja mielenrauha kaikissa arjen tilanteissa.

Asiakkaan ostaessa henkivartiointipalvelua, hänellä on oikeus luottaa, että palvelu suoritetaan ammattitaitoisesti. Samalla henkivartijat kantavat valtavan vastuun asiakkaan turvallisuudesta.

Miten henkivartiointi tapahtuu

Palvelun tavoitteena on ennaltaehkäistä ja torjua fyysinen uhka tai hyökkäys, sekä varmistaa suojattavan turvallisuus liikkeellä ollessa, kotona tai muissa tilanteissa. Henkivartiointi perustuu usean henkilön tiimityöskentelyyn, joka toteutetaan suojattavan henkilön välittömässä läheisyydessä ja koko elinpiirin alueella, jossa suojattavalla henkilöllä on operatiivista toimintaa. Tämä merkitsee, että henkivartijat seuraavat suojattavaa henkilöä kaikkialle.

Uhka-arvio ja riskikartoitus

• Palvelu alkaa yleensä uhka-arviolla, jossa kartoitetaan uhan vakavuus ja lähde.
• Riskikartoituksen tekevät usein yhdessä asiakas, vartiointiliike ja joskus viranomaiset (esim. poliisi).
• Arvion perusteella päätetään, tarvitaanko henkivartiointia, missä laajuudessa ja kuinka pitkäksi aikaa.

Suunnittelu

Laaditaan turvallisuussuunnitelma, joka sisältää:

• Suojattavan liikkumisen ja operatiivisen toiminnan turvaamimen.
• Mahdolliset reittien vaihdot, majoitusjärjestelyt ja turva-ajoneuvot.
• Yhteistyö viranomaisten kanssa, jos tilanne vaatii.

Henkivartijoiden valinta ja käyttö

Tehtävään valitaan tilannekuvan mukaisesti kokeneita ja koulutettuja turvamiehiä, usein ex-poliiseja, sotilaita tai erityiskoulutuksen saaneita vartijoita. Vartijat voivat olla avoimesti läsnä tai toimia huomaamattomasti taustalla, riippuen tilanteen luonteesta. Henkivartijat ovat Suomessa usein aseistamattomia, ellei poliisin erityislupaa ole aseiden kantamiseen.

Ympärivuorokautinen tai rajattu valvonta

Henkivartiointi voi olla ympärivuorokautista (24/7) tai rajattu tiettyihin vuorokauden aikoihin tai tilanteisiin (esim. lasten koulumatkat, oikeuskäsittelyt). Tarvittaessa voidaan käyttää seurantateknologiaa, kuten GPS-seurantaa tai turvakameroita.

Reaaliaikainen valvonta ja reagointi

Henkivartijat tarkkailevat jatkuvasti ympäristöä, mahdollisia uhkatekijöitä ja tekevät tarvittaessa nopeita päätöksiä tilanteen rauhoittamiseksi tai poistumiseksi paikalta. Hätätilanteessa he ottavat yhteyden poliisiin ja toimivat suojattavan evakuoimiseksi.

Suojauskehät

Samaan tapaan, kuin toimitilojen fyysinen turvallisuus myös henkivartiointi perustuu kehäsuojausperiaatteelle. Henkivartioinnin kehäsuojausperiaate etenee deduktiivisesti laajemmista alueista kohteen lähisuojaukseen. Kehäsuojauksen laajuus ja toteutustapa vaihtelee päivittäin suojattavaan henkilöön kohdistuvien uhkakuvien ja päivittäisen operatiivisen toiminnan mukaisesti.

Suojauskehien läpi tapahtuva ajoneuvo- ja henkilöliikenne on otettava eri toimenpitein kontrolliin. Minimivaatimuksena on kaksi suojauskehää, ulkokehä (alue tai tila) ja mikrokehä (kohdesuojaus). Tämän minimivaatimuksen tulisi toteutua jatkuvasti.

Tiimin vetäjä on vastuussa, että suojattavan henkilön huolenaiheet tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi. Samalla myös tiimiin kuuluvien henkivartijoiden tulee olla tietoisia suojattavan henkilön päivärutiineista, matkustamistavoista ja elinympäristöstä.

Henkivartioinnissa on olennaista suojata henkilöä ennakoivasti ja suunnitelmallisesti välttämällä uhkamahdollisuuksia ja uhkatilanteissa saattamalla henkilö turvaan. Henkivartiointi toteutetaan aina yksilöllisen suojattavaan henkilöön liittyvän päiväkohtaisen uhkakuvan mukaisesti, joka ei ole staattinen.

Henkivartioinnissa joudutaan ottamaan tapauskohtaisesti huomioon suojattavan henkilön uhkakuvaan liittyvät erityisvaatimukset, kuten esimerkiksi asumiseen liittyvät hälytys- ja turvatilajärjestelyt, liikkumiseen liittyvät vaihtuvat reittisuunnitelmat ja epäsäännölliset aikataulut sekä suojattavan henkilön päivärutiinien mahdollistamat todennäköiset hyökkäyspaikat.

Päiväkohtainen uhkakuva määrittelee, miten tulevan päivän henkivartiointi suunnitellaan ja miten potentiaalisiin uhkiin varaudutaan. Yllättävä pienikin muutos suojattavan henkilön päiväohjelmassa aiheuttaa riskitilanteen, johon on myös varauduttava riittävällä henkivartijoiden takapäivystyksellä.

Henkivartioinnissa kunnioitetaan suojattavan henkilön autonomiaa ja henkilökohtaisia arkisia valintoja. Tämän johdosta toimenpiteet suunnitellaan ja sopeutetaan suojattavan henkilön elämäntyylin tai mieltymysten perusteella.

Henkivartiointiin voi liittyä myös turvasuunnitelmien laadintaa, kuten turvallisten matkareittien suunnittelua, lasten päiväkoti- tai koulumatkojen suunnittelua tai teknisten valvontajärjestelmien käytön suunnittelua.

Henkivartioinnissa on vallittava vahva luottamussuhde osapuolten välillä. Suojattavan henkilön yksityisyyden ja maineen koskemattomuus on huomioitava henkivartijan työssä. Henkivartioinnin kaikki tapahtumat toimeksiannon alkamisesta sen päättymiseen ja sen jälkeen ovat ehdottoman luottamuksellisia ja pysyvän salassapidon alaisia.

Henkivartijan perustaitoja

Henkivartijan työ edellyttää jatkuvaa valppautta ja varuilla oloa, joka pitkäkestoisena suorituksena kuormittaa psyykettä. Henkivartijalla on oltava kyky muodostaa ennakoivaa tilannekuvaa analysoimalla ympärillä olevien ihmisten mahdollisia vihamielisiä aikeita sekä nopeasti kehittyviä uhkatilanteita. Henkivartijan on kyettävä toimimaan välittömästi havaittuaan suojattavan henkilöön kohdistuvan potentiaalisen uhkan tai uhkamahdollisuuden.

Henkivartijoilta vaaditaan kykyä de-eskaloida epävakaat riitatilanteet puhumalla voimakeinoihin turvautumatta. Avainasemassa ovat henkivartijan hyvä käytöstapa, rauhallinen suhtautuminen, empatian osoittaminen sekä kommunikaatio- ja konfliktienratkaisutaidot.

Henkivartijalta vaaditaan riittävää fyysistä kyvykkyyttä ja lähisuojaukseen liittyvää voimankäyttötaitoa turvaamaan suojeltavan henkilön fyysinen koskemattomuus.

Henkivartijan on kyettävä puolustamaan suojattavaa henkilöä perustason uhkatilanteilta, kuten esimerkiksi esineiden heittoa, päälle karkausta, veitsellä uhkailua, puukkohyökkäystä ja aseella uhkausta vastaan.

Henkivartijalta odotetaan myös valmiutta antaa tarvittaessa välitöntä ensiapua ja edellytyksiä arvioida ammattitaitoisen ensiavun tarve.

Henkivartijan työhön liittyvät riskit.

Henkivartiointiin liittyy monenlaisia riskejä. Merkittävin riski työtehtävässä on oman hengen menetys, mutta todennäköisempää lievempi fyysinen väkivalta ja häirintä.

Henkivartioinnissa ei voi tehdä kompromisseja

Yhdysvaltain senaatin kotimaan turvallisuuden ja hallintoasioiden komitean (HSGAC) puheenjohtaja, senaattori Rand Paul, julkaisi heinäkuussa 2025 loppuraportin presidentti Donald J. Trumpiin kohdistuneen salamurhayrityksen tutkinnasta. Raportti (HSGAC Chairman Paul Report, July 2025) käsittelee Yhdysvaltain salaisen palvelun (USSS) epäonnistumisia, jotka mahdollistivat presidentin ampumisen 13.7.2024 Butlerissa, Pennsylvaniassa järjestetyssä kampanjatilaisuudessa.

Hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltain senaatin kotimaan turvallisuuden ja hallintoasioiden komitea sekä senaatin pysyvä tutkinta-alikomitea (PSI) käynnistivät yhteisen, puolueiden välisen tutkinnan tapahtumien kulusta ja turvallisuusvirheistä.

Tutkinnan mukaan Butlerissa 13.7.2024 järjestetyn mielenosoituksen suunnittelussa ja toteutuksessa tapahtui useita vakavia virheitä. 20-vuotias asemies onnistui piilottelemaan paikan päällä lähes 45 minuutin ajan ennen kuin ampui presidentti Trumpia.

Loppuraportin mukaan Yhdysvaltain salaisen palvelun toiminnassa mukaan lukien tarkka-ampujaryhmät ("Hercules Teams"), ilmeni vastuuttomuutta ja huolimattomuutta, jotka vaaransivat presidentti Trumpin hengen. Raportti listaa seuraavat keskeiset epäonnistumiset:

Viestinnän puutteet

Asianmukaisen viestinnän puute oli pääasiallinen syy salaisen palvelun epäonnistumiseen.

Uhkatiedon jakamatta jättäminen

Salainen palvelu ei informoinut vastavakoiluyksikköä kohonneesta uhkaympäristöstä ennen mielenosoitusta.

Radioviestinnän laiminlyönti

Agentit ja upseerit päättivät olla hakematta radiolaitteita paikallisilta ja osavaltion lainvalvontaviranomaisilta, mikä rajoitti koordinointia kriittisellä hetkellä.

Tunnettujen haavoittuvuuksien sivuuttaminen

Näköyhteyden heikkoudet tunnistettiin ennakkoon, mutta niitä ei korjattu.

Puutteellinen miehittämättömien ilma-alusten torjunta

Kokemattomalle operaattorille annettiin vastuu droonien torjuntajärjestelmien käytöstä.

Resurssiprosessien puutteet

Virallinen prosessi lisäresurssien pyytämiseen tai eväämiseen puuttui. Tämän seurauksena USSS:n pyynnöt jäivät ilman vastausta.

Lisäresurssien epääminen

USSS hylkäsi itse useita pyyntöjä lisähenkilöstöstä, -varoista ja -resursseista presidentin suojelemiseksi kampanjan aikana.

Kurinpidolliset toimet

Kurinpidollisten toimien puute tai niiden vähäisyys ilmentää salaisen palvelun välinpitämätöntä toimintakulttuuria. USSS ei erottanut yhtäkään Butlerin tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistunutta henkilöä. Kurinpitotoimiin ryhdyttiin vain kuuden henkilön kohdalla, ja osa päätöksistä tehtiin vasta heinäkuussa 2025. Kahdessa tapauksessa alkuperäisiä suosituksia lievennettiin.

Epäselvät vastuut

USSS-agenttien etukäteistehtävien vastuut olivat huonosti määriteltyjä.

Tiedonvälityksen epäonnistuminen

Agentit eivät välittäneet presidentin turvatiimille tietoa epäilyttävästä henkilöstä, mikä olisi voinut estää Trumpin nousun lavalle.

Uhkatiedon jakamisen laiminlyönti

Olennaisia uhkatietoja ei jaettu Butlerin mielenosoituksen turvallisuudesta vastaavien USSS-agenttien kanssa.

Heikko koordinointi

Yhteistyö USSS:n, osavaltion ja paikallisten lainvalvontaviranomaisten välillä oli puutteellista koko tapahtuman ajan.

Tutkintakomitean mukaan Yhdysvaltain salaisen palvelun epäonnistuminen ei johtunut yksittäisestä virheestä, vaan kyseessä oli ketjureaktio useista ehkäistävissä olleista virheistä ja laiminlyönneistä. Ne muodostivat kokonaisuuden, joka oli vähällä maksaa presidentti Trumpille hänen henkensä.