Supo ja Venäjän hybridioperaatiot

Supo ja mielikuva Venäjän kaikkivoipaisuudesta

Kaikkivoipaisuudella tarkoitetaan kykyä tehdä kaikki mahdollinen. Käsitettä käytetään yleiskielessä kuvaamaan rajatonta valtaa tai voimaa. Kaikkivoipaisuus ei kuitenkaan tarkoita kykyä tehdä loogisesti mahdotonta, vaan kykyä toteuttaa kaikki loogisesti mahdollinen ilman ulkoisia rajoitteita.

Arkipuheessa käsitteellä kuvataan henkilöä, instituutiota tai tahoa, jolla on poikkeuksellisen paljon valtaa tai vaikutusmahdollisuuksia, vaikka kyse ei ole kirjaimellisesta kaikkivoipaisuudesta.

Supon päällikkö Juha Martelius on julkisuudessa todennut, ettei Venäjän tiedustelu ole kaikkivoipainen. Tällä hän tarkoittaa sitä, että vaikka Venäjä on merkittävä uhka ja aktiivinen tiedustelutoimija Euroopassa ja Suomessa, sen kyky toimia ei ole rajaton eikä se pysty kaikkeen ilman rajoja tai vastatoimia.

Marteliuksen mukaan Venäjä käyttää useita keinoja tiedusteluun ja vaikuttamiseen, mutta Suomen kaltaisten maiden osalta toiminta ei ole poikkeuksellisen intensiivistä tai hallitsevaa verrattuna esimerkiksi suuriin EU-maihin. Suomi ei ole ollut venäläisen vaikuttamisen merkittävin kohde, vaikka uhka on jatkuva ja todellinen.

Marteliuksen viestin ydin on realistinen uhka-arvio. Vaikka Venäjän tiedustelu on aktiivinen ja pyrkii vaikuttamaan, se ei pysty täysin hallitsemaan tai dominoimaan Suomen turvallisuusympäristöä eikä murtamaan sen tiedustelujärjestelmiä ilman vastatoimia.

Viesti asettaa Venäjän uhkan oikeaan mittasuhteeseen ja toimii vastapainona liialliselle pelolle tai käsitykselle, että Suomi olisi täysin altis tai puolustuskyvytön mm. Venäjän hybridioperaatioita vastaan.

On syytä arvioida, miksi supo pitää Venäjän kaikkivoipaisuutta korostavaa mielikuvaa ongelmallisena ja miten tämä suhtautuminen voi vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja kansalliseen turvallisuuspoliittiseen ymmärrykseen.

Venäjän toiminta Euroopan turvallisuusympäristössä on viime vuosina herättänyt laajaa huolta, erityisesti hybridiuhkien ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien häiriöiden osalta. Itämeren alueella tapahtuneet kaapelirikkoepäilyt, kuten Fitburg- ja Eagle S -tapaukset, ovat synnyttäneet vilkasta julkista keskustelua, jossa Venäjä on usein nimetty todennäköiseksi toimijaksi.

Supon arvion mukaan julkisessa keskustelussa on korostunut mielikuva Venäjän tiedustelun kaikkivoipaisuudesta. Supo pitää tällaista käsitystä ongelmallisena, sillä se voi vääristää julkista keskustelua ja heikentää kansallisen turvallisuuspolitiikan realistista ymmärtämistä.

Toistuvien kaapelirikkojen seuraukset ulottuvat kansalliseen huoltovarmuuteen, talousjärjestelmiin ja tiedonvälitykseen. Supo kuitenkin korostaa, että varmistamattomiin oletuksiin perustuva syyttely voi lisätä kansainvälistä jännitystä ja eskalaatioriskiä.

Tiedustelutoiminnan perusteet ja kriittinen tarkastelu
Tiedustelutoiminta perustuu systemaattiseen tiedonhankintaan, analyysiin ja verifiointiin. Keskeinen periaate on erottaa havainnot, tulkinnat ja oletukset. Supo painottaa julkisuudessa, että arviot eivät voi perustua todennäköisyyspuheeseen ilman vahvistettua näyttöä.

Tämä varovaisuus on metodologisesti perusteltua, mutta kriittisesti tarkasteltuna liiallinen pidättyvyys voi sulkea julkisen keskustelun mahdollisuuden arvioida riskien suuruutta ja Venäjän toimintalogiikkaa, mikä saattaa johtaa yliohjautuneeseen päätöksentekoon ja viiveisiin.

Supo ei ota kantaa asiantuntijoiden ja poliitikkojen lausuntoihin, mikä voidaan tulkita viestiksi, että vain virallisesti varmennetut tiedot ovat uskottavia. Tämä rajoittaa julkista keskustelua ja voi heikentää yhteiskunnan kykyä tunnistaa ja ennakoida hybridiuhkia.

Esimerkiksi supo voisi viestiä yleisellä tasolla kaapelirikkojen vaikutuksista turvallisuuteen ilman, että se nimeää epäiltyjä toimijoita ennen varmistettua näyttöä. Näin kansalaisyhteiskunta ja asiantuntijat voisivat osallistua uhkakuvan arviointiin samalla, kun operatiivinen harkinta säilyy turvassa.

Venäjän informaatio- ja vaikuttamisstrategiat
Turvallisuuspoliittinen tutkimus on tunnistanut, että Venäjän strateginen vaikuttaminen ulottuu informaatioympäristöön ja psykologiseen vaikuttamiseen. Tästä syystä supo pitää Venäjän kaikkivoipaisuuden mielikuvan vahvistumista julkisessa keskustelussa Suomelle haitallisena, koska se tukee Venäjän informaatio-operaatioiden tavoitteita ilman, että Venäjän tarvitsee itse toimia aktiivisesti.

Kriittisesti arvioituna tämä näkemys voi olla liian konservatiivinen ja defenssipuolelle painottuva, sillä se jättää julkisen keskustelun varjoon ja rajoittaa poliittisen päätöksenteon sekä kansalaisyhteiskunnan kykyä pohtia hybridivaikuttamisen uhkia.

Julkisen keskustelun ja viranomaisen pidättyvyyden välinen jännite korostuu esimerkiksi silloin, kun asiantuntijat, kuten professori Kari Liuhto ja europarlamentaarikko Pekka Toveri, tulkitsevat kaapelirikkoja Venäjän hybridioperaatioiksi. Tällöin supon varovaisuus voi vaikuttaa julkisen uhkakuvan realistisuuteen ja kansalaisten kykyyn ymmärtää Venäjän toimintalogiikkaa kokonaisvaltaisesti.

Virheellisen attribuution riskit ja demokratian näkökulma
Supo perustelee pidättyvyyttään virheellisen attribuution riskeillä, mutta kriittisesti voidaan kysyä, kenen näkökulmasta riskit arvioidaan. Jos viranomainen liiallisesti varoo julkista nimeämistä, todelliset operaatiot voivat jäädä kansalaisilta ja asiantuntijoilta huomaamatta. Tällöin Supo-varovaisuus voi paradoksaalisesti vähentää yhteiskunnan kokonaisvaltaista valppautta ja valmiutta reagoida hybridiuhkiin.

Lisäksi viranomaisresurssien kohdentaminen ja julkisen tiedon rajoittaminen voivat heikentää demokratian toimivuutta. Kansalaiset ja median toimijat eivät saa riittävästi tietoa arvioidakseen poliittisten päätösten perusteluita. Supo voisi viestiä yleisellä tasolla, milloin riskit arvioidaan merkittäviksi, ja perustella varovaisuuden syyt ilman yksityiskohtaista syyllisten nimeämistä.

Eskalaatiodynamiikka ja varautuminen
Kaapelirikkojen kaltaiset tapaukset liittyvät kansalliseen huoltovarmuuteen ja kansainvälisiin suhteisiin. Supo korostaa, että varmistamaton syyttely voi lisätä eskalaatioriskiä. Liiallinen pidättyvyys julkisessa viestinnässä siirtää riskin yksinomaan viranomaisille ja sulkee mahdollisuuden laajempaan yhteiskunnalliseen valmistautumiseen. Tällöin julkinen keskustelu, poliittinen päätöksenteko ja reaktiot todellisiin uhkiin voivat viivästyä.

Johtopäätökset
Supon pidättyvä suhtautuminen Venäjän kaikkivoipaisuuden mielikuvaan perustuu tiedusteluammatillisiin ja turvallisuuspoliittisiin perusteisiin. Sen konservatiivisuus estää osaltaan Venäjän informaatio- ja pelotestrategioiden vahvistumista, mutta voi samalla kaventaa julkista keskustelua ja luoda jännitettä viranomaisen ja kansalaisyhteiskunnan välille.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää, että supo yhdistäisi metodologisen varovaisuuden, avoimen kontekstuaalisen viestinnän ja asiantuntijayhteistyön. Tämä tukee realistisen uhkakuvan muodostamista ja vahvistaa kansallista valmiutta. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää löytää tasapaino: Venäjän uhkaa ei saa aliarvioida, mutta liiallinen varovaisuus julkisessa keskustelussa voi heikentää demokratiaa ja valmiutta reagoida todellisiin uhkiin.