Lahjonta

Yritysturvallisuus > Compliance

Lahjonta

Lahjonta on vakava koko yhteiskuntaa koskettava ongelma, joka heikentää oikeusvaltion periaatteita, vähentää luottamusta julkiseen hallintoon ja vääristää markkinatalouden toimivuutta. Yritysten harjoittama viranomaisten lahjominen on yksi lahjonnan merkittävimmistä muodoista. Tämä ilmiö ei ole vain moraalisesti tuomittavaa, vaan myös laissa rangaistavaa.

Lahjonta vaikuttaa kielteisesti valtion maineeseen ja talouteen, yritysilmastoon sekä liikesuhteisiin. Aikoinaan Suomen idänkauppaa leimanneita paheksuttavia toimintatapoja ei saatu kokonaan kitkettyä liike-elämän piiristä. Kiristyvän globaalin kilpailun olosuhteissa lahjonta löytää uusia muotoja ja toteutustapoja.

Lahjonnasta käytetään useita eri nimityksiä kuten esimerkiksi voitelu, kynnysraha ja nopeuttamisraha. Etuuden antamisella sidotaan toinen osapuoli toimimaan vastavuoroisesti yleisen tai yhteisön etujen vastaisesti.

Yrityksen henkilöstö voi vastaanottaa yhteistyökumppaneiltaan normaaleja liikelahjoja tai kohtuullista vieraanvaraisuutta, joiden ei voida tulkita vaikuttavan päätöksentekoon, valintoihin tai vahingoittavan yrityksen etuja. Yrityksen on aina otettava huomioon myös eettiset näkökulmat ja se, miltä asiat saattavat näyttää.

Lahjuksella ei ole olemassa euromääräistä alarajaa.

Hyvinkin pieni summa voi tilanteesta riippuen täyttää lahjusrikoksen määritelmän. Lahja voidaan tulkita lahjukseksi, jos lahjan antajalla on jokin vireillä oleva asia, johon lahjan saanut virkamies voi toiminnallaan suoraan tai välillisesti vaikuttaa.

Tehtävälista

Luo kirjallinen lahjonnan vastainen politiikka, joka määrittelee sallitut ja kielletyt menettelytavat, selventää lahjojen, kestitysten ja etujen käsittelyä, kieltää kaikki epäasialliset vaikuttamisyritykset.
Sisällytä ohjeistus osaksi Code of Conductia tai liiketoiminnan eettisiä periaatteita.
Määritä lahjojen ja vieraanvaraisuuden rajoitukset, kuten sallittujen lahjojen arvo ja kielletyt etuudet,
Tee lahjontariskien arviointi erityisesti julkisen sektorin kanssa toimittaessa ja ulkomailla, erityisesti korkean korruption maissa (esim. Transparency Internationalin CPI-indeksin perusteella)
Ota käyttöön kaksinkertainen hyväksyntä tärkeissä liiketoimissa, maksuliikenteen seurannassa,.
Toteuta lahjojen ja kestitysten rekisteri ja siihen liittyvä poikkeamien raportointi
Kouluta säännöllisesti työntekijät, esimiehet ja johtajat lahjonnan vastaisiin toimiin.
Tarjoa työntekijöille ja sidosryhmille luotettava whistleblowing-kanava:
Tee taustaselvityksiä (due diligence) toimittajista, agenteista ja yhteistyökumppaneista.
Edellytä kirjallista sitoutumista lahjonnan vastaiseen politiikkaan.
Sisällytä sopimuksiin lahjonnan vastaiset ehdot ja seuraamukset rikkomuksista.
Varmista, että johto tukee aktiivisesti viestiä lahjonnan torjunnan tärkeydestä ja resursoi hallintatoimia riittävästi.

Asia Kiertoilmaisuja Tapauksia

Mitä on lahjonta?
Lahjonta tarkoittaa tilannetta, jossa joku tarjoaa, lupaa tai antaa rahaa, palveluksia tai muita etuja toiselle henkilölle saadakseen itselleen epäasiallista hyötyä tai vaikuttaakseen tämän päätöksentekoon tai toimintaan. Valvova viranomainen ei voi ottaa valvottavalta vastaan mitään erityisetuja. Pelkkä mahdollisuus erikoisetuun riippumatta siitä käyttääkö etua tai ei, voi olla lahjus.

Mitä on korruptio?
Korruptio tarkoittaa vallan tai aseman väärinkäyttöä henkilökohtaisen edun tavoitteluun. Se voi sisältää lahjontaa, suosimista, petoksia tai viranomaisen puolueellista toimintaa.

Mitä on systeeminen korruptio?
Systeeminen korruptio tarkoittaa tilannetta, jossa korruptio ei ole poikkeus, vaan järjestelmään syvälle juurtunut ja toistuva ilmiö. Se ei rajoitu yksittäisiin lahjontatapauksiin, vaan läpäisee poliittisen, hallinnollisen tai taloudellisen järjestelmän rakenteita. Systeemisessä korruptiossa korruptio koetaan oikeutetuksi ja osaksi normaalia toimintaa.

Miten korruptio eroaa lahjonnasta?
Korruptio on laaja yhteiskunnan rakenteellinen ja kulttuurinen ilmiö, kun taas lahjonta on yksilön tekemä konkreettinen teko, joka on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi.

Korruptio mahdollistaa lahjonnan
Yhteiskunnan epädemokraattinen rakenne, huono lainsäädäntö, valvonta ja läpinäkymätön päätöksenteko luo yhteiskuntaan korruptoituneen ympäristön, joka mahdollistaa lahjonnan.

Piilokorruptio
Piilokorruptio tarkoittaa korruptiota, joka ei ole avointa tai helposti havaittavissa. Kyse on piilokorruptiosta, jos henkilö (esimerkiksi konsultti) käyttää valtaansa tai vaikutusmahdollisuuksiaan tavalla, joka hyödyttää tiettyä yritystä tai henkilöä itseään tai hänen lähipiiriään, mutta ilman, että siitä jää helposti näkyviä todisteita tai on käyty julkista keskustelua. Tyypillisiä piilokorruption muotoja ovat esimerkiksi:

Lahjonta, joka tapahtuu salassa eikä tule viranomaisten tietoon
Eturistiriidat, joissa päätöksentekijät suosivat henkilökohtaisia etujaan ilman avoimuutta
Valtion varojen tai yritysten resurssien väärinkäyttö ilman, että sitä selvitetään julkisesti
Vaikuttaminen päätöksentekoon salaisilla sopimuksilla tai suhteilla

Piilokorruption vaikutukset

Luottamuksen heikkeneminen
Kun ihmiset eivät usko, että viranomaiset, yritykset tai päättäjät toimivat reilusti, yhteiskunnan perusta heikkenee. Tämä voi johtaa kansalaisten passivoitumiseen ja välinpitämättömyyteen.

Taloudellinen haitta
Piilokorruptio johtaa usein resurssien väärinkäyttöön, mikä vähentää julkisten palveluiden ja infrastruktuurin laatua. Se voi myös karsia kilpailua, koska ne, jotka eivät osallistu korruptioon, jäävät ilman tilauksia.

Oikeudenmukaisuuden vääristyminen
Korruptio aiheuttaa epäreilua kohtelua ja suosii harvoja etuoikeutettuja. Tämä voi lisätä eriarvoisuutta ja sosiaalista tyytymättömyyttä.

Hallinnon heikentyminen
Piilokorruptio voi johtaa heikkoon päätöksentekoon ja tehottomuuteen, kun päätökset tehdään salassa.

Piilokorruption ehkäisy

Läpinäkyvyys ja avoimuus
Päätöksentekoprosessien ja taloudenhallinnan tulee olla mahdollisimman avoimia ja helposti seurattavissa. Julkiset raportit, avoimet tiedot ja tilintarkastus auttavat paljastamaan väärinkäytöksiä.

Vahva lainsäädäntö ja valvonta
Korruption vastaiset lait, riippumattomat valvontaelimet ja tehokas oikeusjärjestelmä ovat keskeisiä. Rangaistusten tulee olla todellisia ja vaikuttavia.

Koulutus ja kulttuurin muutos
Korruption ehkäisyssä tärkeää on kasvattaa eettistä tietoisuutta ja vastuullisuutta. Organisaatiokulttuuri, joka ei salli korruptiota, vähentää riskejä.

Ilmiantajien suojaaminen
Niiden, jotka paljastavat korruptiota, tulee saada suojaa ja kannustusta, jotta väärinkäytökset tulevat päivänvaloon.

Kansalaisyhteiskunnan rooli
Media, kansalaisjärjestöt ja yleisö voivat toimia tarkkailijoina ja painostuksen lähteinä korruption paljastamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Suomen poliittisessa kulttuurissa on korruptiivisia piirteitä
Vaikka Suomea pidetään vähän korruptoituneena maana, poliittisessa kulttuurissa esiintyy korruptiivisia piirteitä, kuten hyvä veli -verkostoja, poliittisesti värittyneitä nimityksiä ja eturistiriitoja, jotka voivat heikentävät luottamusta päätöksentekoon.

Kaikki poliittiset nimitykset eivät ole korruptiota, mutta Suomessa useiden nimitysten kohdalla näin kuitenkin on, koska niissä esiintyy lähes aina nepotismia eli sukulaisten tai kavereiden suosimista tai tietty henkilö valitaan vain siksi, että

hän on oman puolueen jäsen, vaikka ei täytä tehtävän osaamisvaatimuksia
on tehtävä vastapalvelus jostain aiemmasta sopimuksesta
tarkoituksena on turvata puolueelle lojaali päätöksentekijä.

Suomen piilokorruption rakenteita.

Poliittiset virkanimitykset, jotka perustuvat lojaalisuuteen eivätkä pätevyyteen.
"Hyvä veli" -verkostot, joissa päätöksiä tehdään pienissä sisäpiireissä.
Eturistiriidat, joita ei aina tunnisteta tai tunnusteta riittävän avoimesti.
Pyöröovi-ilmiö, jossa siirrytään virasta lobbaajaksi tai elinkeinoelämän tehtäviin ilman riittävää karenssia.

Poliittiset lehmänkaupat
Poliittiset päätökset syntyvät harvoin yksiselitteisesti. Usein kompromissit ja neuvottelut ovat välttämättömiä, jotta edustuksellinen demokratia voi toimia. Yksi kiistanalainen mutta yleinen ilmiö politiikassa on niin sanotut lehmänkaupat. Lehmänkauppa on tilanne, jossa esimerkiksi puolue A hyväksyy puolueen B esityksen tiehankkeesta, jos puolue B lupaa puolestaan tukea puolueen A sote-uudistusta.

Lehmänkaupasta voi syntyä korruptiotilanne
Poliittiset lehmänkaupat eivät itsessään ole korruptiota, ne liikkuvat harmaalla alueella ja voivat lipsua kohti korruptiota, jos:

päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman läpinäkyvyyttä,
lainsäädännössä sivuutetaan yleinen etu ja suositaan tiettyä toimialaa tai ryhmää,
vaihtokaupat hyödyttävät ensisijaisesti yksittäisiä ryhmiä, eivätkä yleistä etua,
valta-asemaa käytetään oman tai lähipiirin edun ajamiseen.

Jos esimerkiksi kunnanvaltuustossa päätetään rakennuslupia koskevasta poikkeuksesta vastapalveluksena poliittiselle tuelle, on kysymyksessä korruptio, vaikka varsinaista rikosta ei olisi tapahtunut.

Lehmänkaupat ja luottamus politiikkaan
Vaikka lehmänkaupat eivät olisi rikollisia toimia, ne heikentävät kansalaisten luottamusta politiikkaan. Kun päätöksiä ei tehdä sisällön vaan poliittisen hyödyn perusteella. Politiikka näyttäytyy pelinä, jossa julkinen etu jää sivurooliin. Tämä ruokkii kyynisyyttä ja vähentää "rehellisten" kansalaisten osallistumista vaaleihin ja politiittiseen toimintaan.

Korruptiolla on kaksisuuntainen vuorovaikutus
Korruptio tukee lahjontaa luomalla sille otollisen ilmapiirin. Lahjonta puolestaan vahvistaa ja ylläpitää korruptiota konkreettisella tasolla. Ne ruokkivat toisiaan. Korruptio ei ole vain "yksittäisten mätämunien" ongelma, vaan rakenteellinen ilmiö, joka syntyy vuorovaikutuksesta vallan ja rahan välillä.

Korruptio siirtyy politiikasta yrityksiin
Poliittinen kulttuuri, jossa suositaan oman puolueen jäseniä, sisäpiirejä ja lojaalisuutta, voi normalisoida epäeettistä toimintaa myös liike-elämässä, jolloin henkilökohtaisilla suhteilla sivuutetaan terve kilpailu. Pyöröovi-ilmiössä virkamiehet siirtyvät suoraan lobbareiksi tai yritysjohtajiksi, josta syntyy eturistiriitoja, vaikka ne pyritään julkisesti kiistämään.

Korruptio siirtyy yrityksistä politiikkaan
Yritykset vaikuttavat politiikkaan epärehellisin keinoin, esimerkiksi:

Lahjomalla, suorilla tai peitellyillä vaalituilla.
Vaikuttaminen päätöksentekoon "kulissien takana" ilman avoimuutta.
Yritysjohdon verkostot saavat epäoikeudenmukaista etua esimerkiksi kaavoituksessa tai sääntelyssä.

Edunvalvonta
Edunvalvonta ja korruptio eivät ole sama asia. Edunvalvonta tarkoittaa yksilöiden, ryhmien tai organisaatioiden pyrkimystä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon omien tai jäsentensä etujen ajamiseksi.

Ammattiliitot, yritysjärjestöt sekä kansalaisjärjestöt harjoittavat edunvalvontaa. Tämä vaikuttamisen tapa on normaali ja sallittu osa demokratiaa. Suomessa edunvalvonta on pääosin avointa ja lainmukaista, mutta toisinaan vaikuttaminen voi tapahtua myös läpinäkymättömämmin tai epäeettisin keinoin, kuten lahjonnan, uhkailun tai epävirallisten vastapalvelusten kautta. Lisäksi ajoittain paljastuu pimeitä sopimuksia, jotka rikkovat lakeja tai reiluja pelisääntöjä.

Esimerkiksi ammattiliittojen tai elinkeinoelämän järjestöjen antama vaalituki voi muodostua korruptioksi silloin, kun sitä annetaan vastineeksi poliittisista eduista tai päätöksistä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa tuki ei ole läpinäkyvää tai se rikkoo vaalilainsäädäntöä.

Valtionyhtiön tai julkista valtaa käyttävän toimijan antama vaalituki ei ole eettisesti hyväksyttävää
Demokraattisessa oikeusvaltiossa poliittisen päätöksenteon tulee olla avointa, riippumatonta ja kansalaisten luottamusta herättävää. Tähän kokonaisuuteen liittyy oleellisesti kysymys vaalirahoituksesta ja sen lähteistä.

Erityisen herkkä tilanne syntyy, kun valtion omistama yhtiö tai julkista valtaa käyttävä toimija antaa vaalitukea kansanedustajalle tai ehdokkaalle. Vaikka kyseessä ei olisi suoraan laiton toimi, se herättää vakavia eettisiä kysymyksiä. Se altistaa päätöksenteon eturistiriidoille, rapauttaa kansalaisten luottamusta, vääristää poliittista kilpailua ja kyseenalaistaa demokraattisen järjestelmän oikeudenmukaisuuden.

Tällainen toiminta tulisi kieltää selkeästi laissa, ja omistajaohjauksen tehtävänä on varmistaa, että valtionyhtiöt ja muut julkista valtaa käyttävät toimijat, kuten mm. eläkeyhtiöt ja laitokset pysyvät poliittisesti neutraaleina toimijoina. Demokratian uskottavuus on arvokkaampi kuin minkään puolueen tai yksittäisen ehdokkaan kampanjaetu.

Yksi keskeisimmistä eettisistä ongelmista liittyy eturistiriitaan. Kansanedustajat säätävät lakeja, päättävät budjeteista ja vaikuttavat valtionyhtiöiden toimintaympäristöön muun muassa omistajaohjauksen kautta. Jos valtionyhtiö tukee ehdokasta, syntyy perusteltu epäilys siitä, että tuki saattaa vaikuttaa tämän tulevaan päätöksentekoon. Tällöin päätöksenteon puolueettomuus vaarantuu, ja kansalaisilla on syytä epäillä, että julkisia päätöksiä tehdään yksityisten suhteiden, ei yleisen edun, pohjalta.

Toinen olennainen näkökulma liittyy kansalaisten luottamukseen julkista valtaa kohtaan. Valtionyhtiöt ovat yhteistä omaisuutta, ja niiden resurssien odotetaan palvelevan koko yhteiskuntaa, ei yksittäisiä poliitikkoja tai puolueita. Jos valtionyhtiö alkaa tukea yksittäisiä ehdokkaita, se näyttäytyy helposti väärinkäytöksenä, tilanteena, jossa yhteisiä varoja käytetään poliittisen vaikuttamisen välineenä. Tämä horjuttaa julkisen vallan legitimiteettiä ja saattaa lisätä kyynisyyttä politiikkaa kohtaan.

Vaalien perusperiaatteisiin kuuluu ehdokkaiden tasavertainen kohtelu. Kun valtionyhtiö tai muu julkista valtaa käyttävä toimija tukee tiettyä kansanedustajaa, se asettaa tämän etulyöntiasemaan muihin nähden.

Koska kaikilla ehdokkailla ei ole samanlaista pääsyä valtionyhtiöiden tukeen, vaalituki vääristää kilpailua ja heikentää demokratian uskottavuutta. Eettisesti kestävä vaalijärjestelmä ei voi hyväksyä tilannetta, jossa julkinen toimija vaikuttaa epäsuorasti vaalien lopputulokseen.

Vaikka valtionyhtiön tai muun julkista valtaa käyttävän toimijan antama vaalirahoitus ei kaikissa tilanteissa olisi suoraan rikoslain tai vaalirahoituslain vastaista, eettisyys ei rajoitu vain laillisuuden rajojen sisälle.

Eettinen arviointi asettaa toiminnalle korkeammat standardit kuin pelkkä laintulkinta. Valtionyhtiön toiminnan tulee olla esimerkillistä ja moraalisesti kestävää, koska se toimii julkisen vallan ja kansalaisten varojen turvin.

Sponsorointi
Sponsorointi ja lahjonta ovat käsitteitä, jotka usein sekoitetaan toisiinsa, koska molemmissa on kyse rahallisesta tai muusta tuesta. Kuitenkin näiden kahden välillä on selvä ero, joka on tärkeä ymmärtää erityisesti yritystoiminnan, julkisen hallinnon ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Sponsorointi tarkoittaa taloudellista tai muuta tukea, jota yritys tai taho antaa avoimesti esimerkiksi tapahtumille, järjestöille tai urheilujoukkueille. Sponsorointi perustuu sopimuksiin, ja sen vastineeksi tukija saa näkyvyyttä, mainosetua tai muuta markkinointihyötyä.

Tämä toiminta on keskeinen osa liiketoimintaa ja markkinointia, ja se edistää monia yhteiskunnallisia tapahtumia ja järjestöjen toimintaa. Läpinäkyvyys, sopimusperusteisuus ja lain noudattaminen ovat sponsoroinnin kulmakiviä, jotka varmistavat sen eettisyyden ja laillisuuden.

Sponsorointi voi muuttua lahjonnaksi, jos tuki annetaan salassa, ilman sopimusta tai sillä pyritään väärin vaikuttamaan päätöksentekoon tai saamaan epäoikeudenmukaista etua. Tällöin kyseessä ei ole enää normaali liiketoiminnan harjoittaminen, vaan vallan väärinkäyttö.

Lahjonnassa tuen antajalla on odotus vastapalveluksesta, joka voi esimerkiksi näkyä viranomaisen päätöksissä tai poliittisissa päätöksissä. Tällaiset tilanteet rapauttavat luottamusta yhteiskunnan instituutioihin ja heikentävät oikeudenmukaisuutta. Siksi läpinäkyvyys, sopimukset ja tiukka lainvalvonta ovat välttämättömiä keinoja estää sponsoroinnin muuttuminen lahjonnaksi.

Erityisen herkkiä tilanteita syntyy, kun sponsorointi kohdistuu viranomaisten henkilökohtaiseen harrastustoimintaan, kuten urheiluseuroihin. Tällainen sponsorointi voi johtaa eturistiriitoihin ja herättää korruption epäilyjä, koska se voi vaikuttaa viranomaisen riippumattomuuteen ja päätöksentekoon.

Vaikka sponsorointi näyttäisi harmittomalta tukitoimelta, sen motiivit ja vaikutukset voivat olla ristiriidassa julkisen vallan eettisten periaatteiden kanssa. Tästä syystä viranomaisten henkilökohtaisten harrastusten sponsorointia suositellaan vältettäväksi. Yleisenä ohjenuorana pidetään, että sponsorointi ei saa vaarantaa viranomaisen puolueettomuutta tai herättää epäilyjä korruptiosta. Näin voidaan turvata sekä yhteiskunnan luottamus että oikeudenmukainen päätöksenteko.

Asiakas- ja toimittajasuhteiden lujittaminen
Liiketoiminnassa on tavallista, että yritykset pyrkivät rakentamaan ja ylläpitämään hyviä suhteita asiakkaisiinsa ja toimittajiinsa. Näitä suhteita vahvistetaan muun muassa yhteistyöllä, viestinnällä ja toisinaan pienillä muistamisilla esimerkiksi joululahjoilla tai yhteisillä lounailla.

Tällaista toimintaa kutsutaan asiakas- ja toimittajasuhteiden lujittamiseksi, ja se on osa normaalia ja hyväksyttävää liiketoimintaa. Kuitenkin, jos toiminta ylittää kohtuuden ja avoimuuden rajat, se voi muuttua lahjonnaksi. Siksi on tärkeää ymmärtää, missä kulkee raja hyväksyttävän asiakassuhteen hoidon ja lainvastaisen vaikuttamisen välillä.

Toiminta muuttuu epäilyttäväksi, jos lahjoja annetaan salassa, ilman työnantajan tietoa, tai jos niiden arvo on poikkeuksellisen suuri. Esimerkiksi luksusmatka, kalliit tuotteet tai rahallinen etuus päätöksentekijälle aiheuttavat selkeän eturistiriidan. Myös tilanteet, joissa lahjanantajalla on odotus vastapalveluksesta esimerkiksi sopimuksen voittamisesta tai jonkin päätöksen muokkaamisesta ovat kriittisiä. Tällöin toiminta täyttää lahjonnan tunnusmerkit.

Yrityksillä ja viranomaisilla on usein omat ohjeistuksensa ja eettiset säännöstönsä lahjojen ja etuuksien käsittelystä. Näiden ohjeiden tarkoituksena on varmistaa, että päätöksenteko säilyy riippumattomana, ja että liiketoiminta perustuu reiluun kilpailuun eikä epävirallisiin vaikuttamiskeinoihin.

Asiakas- ja toimittajasuhteiden vahvistamista voidaan pitää hyväksyttynä osana liiketoimintaa, kun se tehdään avoimesti, kohtuudella ja ilman epäasiallisia odotuksia. Kun rajat ylitetään ja tarkoitus on vaikuttaa päätöksiin epäoikeudenmukaisesti, toiminta ei ole enää eettistä, vaan se muuttuu lahjonnaksi.

Kultainen kädenpuristus
Kultainen kädenpuristus on käsite, joka viittaa merkittävään erorahaan tai etuuspakettiin, jonka työnantaja maksaa erityisesti johtavassa asemassa olevalle työntekijälle työsuhteen päättyessä.
Käytäntö on yleinen yritysmaailmassa, erityisesti ylimmän johdon piirissä. Kultainen kädenpuristus voi olla hyväksyttävä osa työsuhteen päättämistä tai se voi olla myös eettisesti arveluttava teko ja täyttää lahjuksen tunnusmerkistön.

Periaatteessa kultainen kädenpuristus perustuu työsopimukseen tai hallituksen hyväksymään käytäntöön. Se voidaan nähdä kompensaationa pitkään palvelleelle tai vastuullisessa asemassa olleelle henkilölle. Tällöin kyse on laillisesta ja ennakoidusta järjestelystä, joka hyödyttää molempia osapuolia.

Työnantaja pääsee eroon hankalasta tilanteesta ilman oikeuskiistoja, ja työntekijä saa taloudellisen turvan uran seuraavaa vaihetta varten. Tällaiset eroratkaisut eivät ole lahjontaa, vaan osa yritysjohtamisen realiteetteja.

Ongelma syntyy, jos kultaisen kädenpuristuksen sisältö tai ajoitus herättää epäilyjä. Jos erorahaa maksetaan tavalla, joka ei vastaa työntekijän asemaa, työsuhteen ehtoja tai liiketaloudellisia perusteita, se voi vaikuttaa perusteettomalta palkitsemiselta.

Tällöin nousee esiin kysymys, maksetaanko etuutta todellisuudessa muusta syystä, esimerkiksi hiljaisuudesta, lojaalisuudesta tai jopa aiemmin tehdystä myönteisestä päätöksestä työnantajan hyväksi?

Epäilyt lahjonnasta syntyvät erityisesti silloin, kun kyse on julkisessa tehtävässä olleesta henkilöstä, joka siirtyy yksityiselle sektorille. Jos virkamies saa huomattavan erokorvauksen tai edun ennen siirtymistään toimialalle, josta hän on juuri tehnyt päätöksiä, syntyy helposti mielikuva intressiristiriidasta tai piilovaikuttamisesta.

Tällaiset tilanteet voivat horjuttaa kansalaisten luottamusta päätöksentekijöiden riippumattomuuteen ja nostaa esiin kysymyksiä systeemisen korruption piirteistä, vaikkei juridista rikosta tapahtuisikaan.

Kultainen kädenpuristus voi sisältää ehtoja, jotka rajoittavat entisen työntekijän toimintaa, kuten esimerkiksi vaikenemissopimuksia, jotka estävät kriittisen tiedon julkituomisen. Näin erorahasta muodostuu keino hallita julkisuuskuvaa ja sulkea pois epäedullisia paljastuksia. Tämä voi olla yrityksen näkökulmasta strategista viestintää, mutta tosiasiallisesti yritys ostaa rahalla hiljaisuuden, jolloin kyse on korruptiivisesta logiikasta.

Lahjonta on korruption konkreettinen ilmentymä

Yksittäiset lahjontatapaukset vahvistavat korruptiota, koska ne rapauttavat järjestelmää, luottamusta ja reiluja käytäntöjä. Kun lahjontaa ei tunnisteta tai rangaista, syntyy viesti, että vallan väärinkäyttö on hyväksyttyä ja korruptio laajenee.

Korruptoituneen yhteiskunnan ja virkamieskulttuurin tunnusmerkit

Läpinäkyvyyden puute

Päätöksenteko tapahtuu suljettujen ovien takana.
Julkisia tietoja ei julkaista tai ne ovat vaikeasti saatavilla.
Esimerkiksi hankintaprosessit ja virkanimitykset ovat epäselviä.

Vastuun välttely ja valvonnan puute

Virkamiehiä ei aseteta vastuuseen virheistä tai väärinkäytöksistä.
Valvontaviranomaiset ovat heikkoja, puolueellisia tai kytköksissä vallanpitäjiin.
Rikkeistä ei seuraa todellisia seuraamuksia.

Eturistiriidat ja suosikkijärjestelmät

Poliittiset nimitykset
Virkamiehet suosivat sukulaisiaan, ystäviään tai tiettyjä yrityksiä.
Esimerkiksi virkoja jaetaan "hyvä veli" -verkostojen kautta.

Lahjonta ja epäviralliset maksut

Palveluita saa vain maksamalla ”extraa” viranomaisille.
Lahjojen antaminen tai vastapalvelukset ovat normaali tapa saada asioita hoidettua.

Pelon tai lojaalisuuden kulttuuri

Virkamiehet eivät uskalla paljastaa väärinkäytöksiä, koska pelkäävät seurauksia.
Palkitseminen perustuu uskollisuuteen, ei osaamiseen.

Heikko oikeusvaltio ja riippumattomuuden puute

Tuomioistuimet, poliisi ja syyttäjät eivät ole riippumattomia.
Rikoksia ei tutkita tai oikeudenkäynnit ovat puolueellisia.
Lainsäädäntöä käytetään valikoivasti.

Media ja kansalaisyhteiskunta vaiennetaan

Tutkivaa journalismia rajoitetaan.
Ilmiantajia vainotaan tai heidän uskottavuuttaan heikennetään.
Kritiikki viranomaisia kohtaan leimataan “epäisänmaalliseksi” tai vaaralliseksi.

Miten yritykset lahjovat viranomaisia?
Yritysten lahjonta viranomaisia kohtaan voi tapahtua monin tavoin. Tyypillisimpiä muotoja ovat suorat rahalahjat, arvokkaat lahjat, ulkomaanmatkat, kestitys (esimerkiksi ylelliset illalliset tai konserttiliput) tai työllistämisedut (esimerkiksi viranomaisen sukulaisen palkkaaminen). Näiden tarkoituksena on vaikuttaa viranomaisen päätöksiin, kuten julkisten hankintojen suuntaamiseen, rakennuslupien myöntämiseen tai tarkastusten laiminlyöntiin.

Yritykset voivat käyttää lahjontaan myös välikäsiä, kuten konsultteja tai alihankkijoita, jotka hoitavat lahjuksen antamisen yrityksen puolesta. Näin pyritään hämärtämään lahjonnan jäljet. Kansainvälisesti tunnetuissa tapauksissa on havaittu, että yritykset ovat luoneet monimutkaisia rahansiirtomekanismeja ja erityisiä lahjusrahatilejä kirjanpidon ulkopuolelle, joiden kautta lahjuksia on maksettu useiden maiden kautta.

Lahjonnan lieveilmiöt
Lahjonnalla on useita vakavia seurauksia. Ensinnäkin se heikentää viranomaisten riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Lahjottu viranomainen ei enää toimi yhteiskunnan edun mukaisesti, vaan lahjoittajan toiveiden mukaan. Toiseksi lahjonta vääristää kilpailua. Yritykset, jotka eivät lahjo, jäävät helposti ilman sopimuksia tai etuja, vaikka ne toimisivat laadukkaasti ja eettisesti. Kolmanneksi lahjonta lisää korruptiota ja rapauttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiin.

Lisäksi lahjonta voi johtaa rakenteelliseen tehottomuuteen. Esimerkiksi julkinen raha saatetaan käyttää tehottomasti, kun hankintoja tehdään lahjusten perusteella, ei todellisen tarpeen mukaan. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa huonompiin julkisiin palveluihin ja epätasapainoiseen kehitykseen.

Mikä katsotaan lahjonnaksi?
Lain mukaan lahjominen tarkoittaa edun antamista tai lupaamista virkamiehelle, jotta tämä toimisi tietyllä tavalla virkatehtävässään. Edun ei tarvitse olla rahaa, mikä tahansa taloudellinen tai muu merkittävä etu voi täyttää lahjonnan tunnusmerkit.

Suomessa ei ole määritelty tarkkaa euromääräistä rajaa lahjonnalle, mutta yleisesti voidaan sanoa, että lahjan arvo, toistuvuus ja tilanne esimerkiksi onko kyseessä tarjouskilpailu vaikuttavat arviointiin. Käytännössä kysymys siitä, mikä on "liikaa", voi olla tapauskohtaista. Esimerkiksi pieni muistaminen tai lounas ei yleensä täytä lahjonnan tunnusmerkistöä, ellei siihen liity vaikuttamistarkoitusta. Sen sijaan suuremmat lahjat, kuten kallis elektroniikka, matkat tai toistuva kestitys ylittävät helposti rajan.

Jos yritys järjestää virkamiehille Lapin-matkan, jossa koulutusosuus on hyvin kevyt tai muodollinen, ja ohjelmassa painottuu viihde, luksusmajoitus ja kalliit illalliset, kyseessä voi olla lahjonta.

Arvio tehdään aina tapauskohtaisesti. Suomessa virkamiesten eettiset ohjeet ja rikoslaki (RL 40:3 ja RL 40:4) määrittelevät rajanvetoa. Vaikka koulutus olisi muodollisesti mukana, matkan kokonaisluonne ja konteksti ratkaisevat, onko kyseessä lahjonta vai ei.

Lahjonta tapahtuu, kun joku antaa, lupaa tai tarjoaa toiselle henkilölle epäasiallisen edun vaikuttaakseen tämän päätöksiin, toimintaan tai aseman käyttöön. Se voi tapahtua monilla eri tavoilla, usein hienovaraisesti ja naamioituna tavallisiin liiketoimiin. Alla on yleisimmät muodot ja tavat, joilla lahjonta tapahtuu erityisesti yritysten ja viranomaisten välillä:

Suorat rahalahjat
Yritys voi antaa viranomaiselle käteistä rahaa tai siirtää rahaa tilille, usein peitettynä esim. “konsulttipalkkiona” tai “bonuksena”. Tällainen suora lahjonta on harvinaista, koska se on helpompi todistaa ja laiton lähes kaikkialla.

Lahjat ja kestitys
Lahjat voivat olla kalliita tuotteita (esim. elektroniikka, korut) tai yrityksen palveluita. Kestityksellä tarkoitetaan illallisia, urheilutapahtumia, viihdeohjelmaa tai lomamatkoja. Näiden tarkoituksena on voittaa viranomaisen suosiota ja vaikuttaa hänen toimintaansa.

Koulutusmatkat tai "seminaarit"
Näennäisesti työperäiset tilaisuudet, jotka sisältävät ylellistä ohjelmaa kuten hiihtoa, kylpylää tai iltamenoja. Itse koulutus voi olla vähäistä tai merkityksetöntä. Lahjonnan riski korostuu, jos yritys maksaa kaiken ja osallistuja on päätöksentekijä.

Läheisten suosiminen (sukulaisten tai ystävien edut)
Viranomaisen perheenjäsenelle annetaan etu, esine, hyväpalkkainen työpaikka, palkkiollinen rooli tai yritys tukee viranomaisen lähipiirin yrityksiä tai projekteja.

Etujen lupaaminen tulevaisuudessa
Yritykset voivat luvata virkamiehelle nykyisessä virassa mieluisia päätöksiä kuten työpaikan tai muun edun sitten, kun hän siirtyy pois virastaan. Tätä kutsutaan "kiertävien ovien ilmiöksi".

Peitellyt maksujärjestelyt
Lahjuksia voidaan maksaa kolmansien osapuolien kautta, kuten konsulttiyhtiön tai alihankkijan nimissä. Yritys voi myös ylihinnoitella palveluita ja siirtää ylijäämän lahjukseksi.

Vastalahjat ja suosinta
Vastapalvelut voivat olla epäsuoria, kuten viranomainen vaikuttaa hankintapäätöksiin tai antaa kilpailuetua tietyille yrityksille. Tällainen "palvelus palveluksesta" -kulttuuri voi kehittyä ajan mittaan.

Esimerkkejä lahjontamenetelmistä

Joululahjat
Ravintolaillat
Kulutustavarat
Työsuoritukset
Matkat (seminaari-, konsultti-, koulutus- ja kurssimatkat)
Provisiopalkkiot
Työsuoritteet (kuutamourakointi)
Henkilöstöryhmien etuudet (alennukset, seminaarit)
Omaisuuden osto ylihintaan
Omaisuuden myynti alihintaan (asevelihinnat)
Aiheettomat konsultti-, luento- ja asiantuntijapalkkiot
Perusteettomat konsultointiprojektit (nollatutkimukset)
Ylipitkät kulutustavaroiden takuut
Alennukset ostoista
Käyttöoikeudet (lomamökit, veneet, autot, kulutuselektroniikka)
Rikkomalla "vahingossa" edunsaajan omaisuutta on mahdollista luovuttaa ehompaa tilalle

Tarkastuslista, onko kyseessä lahjonta vai sallittu etu?
Jos tilaisuus vaikuttaa enemmän lahjalta kuin työhön liittyvältä koulutukselta, kyse voi olla lahjonnasta.

Matkan tarkoitus

Onko koulutus pääasiallinen ja sisällöllisesti merkittävä?
Vai onko koulutus pelkkä veruke vapaa-ajan ohjelmalle?

Kustannusten maksaja

Maksavatko osallistujat tai heidän työnantajansa itse?
Vai maksaa yritys kaiken (matkat, majoitus, ruuat, ohjelman)?

Matkan arvo

Onko kyseessä kohtuullinen kustannus (esim. päiväretki tai normaali koulutus)?
Onko kyseessä luksustason matka (kalliit hotellit, illalliset, viihde), joka ylittää tavanomaisuuden?

Yrityksen ja osallistujan tehtävän yhteys

Onko osallistujalla viranomaistehtävä, jossa hän tekee päätöksiä tai valvoo kyseistä yritystä?
Onko hän osallistunut tai osallistumassa julkisiin hankintoihin tai lupapäätöksiin, jotka koskevat yritystä?

Tapahtuman avoimuus

Onko koulutus avoin useille eri organisaatioille ja osallistujille?
Vai onko tilaisuus suunnattu vain tietyille virkamiehille?

Tapahtuman käsittelyprosessi

Onko tilaisuudesta tehty viranomaisen sisäinen ilmoitus ja arviointi?
Onko matka käsitelty yrityksen sisällä ja hyväksytty eettisesti ja hallinnollisesti?
Onko riskiarvio tehty ja dokumentoitu?
Onko kyseessä normaali ja perusteltu yhteistyö vai etujen tarjoaminen vaikuttamistarkoituksessa?