Puolustusvoimien tiedustelulaitos

Yritysturvallisuus > Tiedustelupalvelut > Suomi

Sotilastiedustelulla on ollut keskeinen rooli Suomen turvallisuudessa aina itsenäistymisen alkuajoista nykypäivään. Vaikka tiedustelutoiminta on suurelta osin salaista ja näkymätöntä, sen vaikutus ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä maanpuolustuksen suunnitteluun on merkittävä.

Pitkään ulkomaantiedustelu oli Suomessa yksinomaan Puolustusvoimien vastuulla. Vuonna 2019 voimaan tullut tiedustelulainsäädäntö muutti tätä asetelmaa: sen myötä myös Suojelupoliisi sai valtuudet suorittaa ulkomaille suuntautuvaa siviilitiedustelua. Sotilastiedustelun ulkomaisia tehtäviä ovat perinteisesti hoitaneet sotilasasiamiehet ja Viestikoelaitos – vuodesta 2014 lähtien sen seuraaja, Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen alainen Viestikoekeskus.

Sotilastiedusteluviranomaisia Suomessa ovat:

Puolustusvoimien pääesikunta (PE)
Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL)

Tietopyyntöjä näille viranomaisille voivat tehdä tasavallan presidentti, valtioneuvoston kanslia, ulkoasiainministeriö ja puolustusministeriö. Varsinaiset tiedustelutehtävät antaa Pääesikunnan tiedustelupäällikkö.

Suomen sotilastiedustelun historia on tarina jatkuvasta sopeutumisesta muuttuvaan toimintaympäristöön. Tämä salassa toimiva mutta ratkaiseva osa maanpuolustusta on kehittynyt radiotiedustelusta kyberuhkien torjuntaan ja globaaliin tilannekuvaan. Vaikka suurin osa toiminnasta tapahtuu kulissien takana, sen vaikutus kansalliseen turvallisuuteen on kiistaton. Nykyisin sotilastiedustelu ei ole ainoastaan sodan väline, vaan keskeinen osa myös rauhan ajan vakautta ja ennakoivaa turvallisuuspolitiikkaa.

Sotilastiedustelun kehitys heijastaa Suomen asemaa pienenä valtiona suurvaltojen puristuksessa. Tiedustelun tehtävä on ollut tuottaa tarkkaa ja ajankohtaista tilannekuvaa, jonka avulla Suomi voi suojata itseään nopeasti muuttuvassa maailmassa. Historian saatossa toiminta on siirtynyt yksittäisten upseerien johtamasta kenttätyöstä teknologisesti edistyneeseen ja yhä verkottuneempaan kansainväliseen malliin. Tiedustelu tulee olemaan myös jatkossa olennainen osa Suomen kansallista ja kansainvälistä turvallisuusarkkitehtuuria.

Pääesikunnan tiedusteluosasto (Tied-os) on Puolustusvoimien ylin sotilastiedusteluelin, joka vastaa puolustusvoimien strategisesta ja operatiivisesta tiedustelusta sekä tiedustelutoiminnan suunnittelusta, johtamisesta ja koordinoinnista Suomessa ja ulkomailla.

Tiedusteluosaston johdossa toimii tiedustelupäällikkö, joka vastaa osaston toiminnasta ja raportoi Pääesikunnan päällikölle sekä tarvittaessa puolustusvoimain komentajalle. Tiedusteluosasto toimii tiiviissä yhteistyössä Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen kanssa, joka tuottaa konkreettista tiedustelutietoa osaston käyttöön. Tiedusteluosasto koordinoi toimintaa muun viranomaistiedustelun, kuten supon ulkomaan siviilitiedustelun, kanssa.

Tiedusteluosasto Toimii sotilastiedustelulain (582/2019) ja puolustusvoimista annetun lain puitteissa. Sillä on valtuudet tiedustelutiedon hankkimiseen mm. signaalitiedustelun, kuuntelun ja analyysin avulla.

Pääesikunnan tiedusteluosasto toimii Helsingissä, Pääesikunnan tiloissa Kaartin kasarmin alueella Helsingin Kasarmitorin laidalla. On kuitenkin mahdollista, että osa tiedusteluosaston toiminnoista on hajautettu eri tiloihin tai suojattuihin sijainteihin pääkaupunkiseudulla.

Asia Pakkokeinot Tiedustelumenetelmät Tietoverkkotiedustelu Signaalitiedustelu Tiedustelupäälliköitä Tapauksia

Itsenäistymisen alku ja tiedustelutoiminnan synty
Suomen sotilastiedustelun juuret ulottuvat autonomian ajalle, mutta järjestäytynyt ja systemaattinen tiedustelutoiminta alkoi vasta itsenäisyyden myötä vuonna 1917. Suomen sotilastiedustelu perustettiin Päämajan ensimmäisellä kiertokirjeellä 22.1.1918.

Sisällissodan alkuvaiheessa helmikuussa 1918 perustettiin Pääesikunnan tiedusteluosasto Seinäjoelle. Osasto toimi aluksi tiedustelu- ja vakoilutehtävissä erityisesti venäläisiä joukkoja ja punaisia vastaan.

Tiedusteluosaston ensimmäiseksi päälliköksi nimitettiin jääkäriluutnantti Isak Anton Alfthan, joka vastasi yleisesikunnan tiedustelutoimistosta Mannerheimin alaisuudessa.

Sotilastiedustelu toimii edelleen, mutta nykyisin Pääesikunnan tiedusteluosaston nimellä osana Puolustusvoimien operaatiopäällikön alaisuutta. Se on historiallisesti keskeinen osa Suomen sotilastiedustelua.

Toiminnan kehitys ennen sotia
1920–1930-luvuilla tiedustelutoiminta vakiintui osaksi Puolustusvoimia. Pääesikunnan tiedusteluosaston tehtävät kattoivat sekä tiedustelun että vastatiedustelun. Tiedusteluorganisaatio kehitti suhteitaan ulkomaisiin tiedustelupalveluihin ja keskittyi erityisesti idän suuntaan. Radiosignaalien sieppaus ja kryptologinen osaaminen saivat jo tällöin jalansijaa.

1930-luvulla kiristyvä kansainvälinen tilanne ja Neuvostoliiton sotilaallinen aktiivisuus loivat painetta kehittää tiedustelukapasiteettia, mukaan lukien salausten murtamista ja vakoilua raja-alueilla.

Tiedustelu Talvi- ja jatkosodassa
Talvi- (1939–1940) ja jatkosodan (1941–1944) aikana tiedustelun merkitys kasvoi valtavasti. Radiosignaalitiedustelu (SIGINT), kuten radioviestien sieppaus ja purku, oli keskeisessä asemassa. Eversti Reino Hallamaan johtama Radiopataljoona ja suomalaiset kryptologit onnistuivat murtamaan neuvostoliittolaisia koodeja ja viestiliikennettä2.

Suomi teki sodan aikana tiedusteluyhteistyötä sekä Saksan että Ruotsin kanssa. Radiotiedustelun ja kaukopartioiden keräämä tiedustelutieto vaikutti ratkaisevasti operatiivisiin päätöksiin.

Kylmän sodan aika ja hiljainen valvonta
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen oli sopeuduttava uuteen geopoliittiseen tilanteeseen. Vaikka virallinen ulkopolitiikka nojasi puolueettomuuteen, Puolustusvoimat jatkoi hiljaista, mutta järjestelmällistä sotilastiedustelua. Neuvostoliiton toimintaa seurattiin tarkasti, erityisesti Itä-Suomen alueella ja merialueilla.

Tekninen tiedustelu, kuten viestiliikenteen seuraaminen, sai korostuneen roolin. Ulkomaisten signaalien mittausasemien toimintaa kehitettiin kotimaisin voimin, koska teknologian ostaminen lännestä oli poliittisesti herkkää.

Viestikoelaitos ja tekninen tiedustelu
Viestikoeasema (VKoeAs) perustettiin 24.10.1955 Naarajärvelle Pieksämäelle. Aseman tehtävänä oli radiosignaalien mittaus ja tekninen kehitystyö. Myöhemmin perustettiin myös tutkakoeasema Espoon Kivenlahteen.

Vuodesta 1960 lähtien yksikkö tunnettiin nimellä Viestikoelaitos, joka toimi ensin Pääesikunnan, ja vuodesta 1988 Ilmavoimien alaisuudessa. Viestikoelaitos vastasi erityisesti signaalitiedustelusta, satelliittivalvonnasta ja elektronisesta sodankäynnistä.

Tiedustelun keskittäminen ja PVTIEDL:n synty
Vuonna 2007 päätettiin keskittää Puolustusvoimien sotilastiedustelu yhteen laitokseen. Perustettiin Puolustusvoimien tiedustelukeskus (PVTK), joka toimi Espoossa vuoteen 2014 asti. Siihen liitettiin myös aluetoimistot, ulkomailla olevat sotilasasiamiestoimistot sekä tutkintaosasto. Vuonna 2014 tämä organisaatio yhdistettiin Viestikoelaitoksen ja tutkintaosaston kanssa uudeksi Puolustusvoimien tiedustelulaitokseksi (PVTIEDL). Viestikoelaitoksen toiminta jatkui tiedustelulaitoksessa Viestikoekeskuksen nimellä, kunnes se lakkautettiin vuonna 2019.

PVTIEDL:n tehtävänä on tiedustelun lisäksi analysoida ja raportoida lähialueiden sotilaallinen tilanne, tukea operatiivista suunnittelua ja tuottaa tiedustelutietoa poliittiselle johdolle. Tiedustelulaitos sijaitsee pääosin Jyväskylässä ja Helsingissä.

Sotilastiedustelun organisoinnissa tapahtui merkittäviä muutoksia
Vuoden 2005 Puolustusvoimien rakennemuutokseen liittyi sotilastiedustelun keskittäminen yhteen laitokseen. Lähde: (Pääesikunnan työjärjestys 2001, PAK 1:17, 19, Selonteko selväksi, Pääesikunnan viestintäosasto, 2005, ISBN 951-25-1597-0)

Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen (PVKEH 2006) tilausvaltuudella Puolustusvoimat aloitti mm. elektronisen vaikuttamisen tutkimuksen tietojärjestelmäsodankäynnin uhkia vastaan. Tiedustelun- ja valvonnan kehittämisohjelmassa tilausvaltuuksilla kehitettiin mm. kykyä tietojen hankintaan, analysointiin ja tutkimukseen. Lähde: (defmin.fi, puolustusministeriön hallinnonalan talousarvioesitys vuodelle 2006)

Tiedustelujärjestelmien toiminnallisena tavoitteena oli, että ne mahdollistavat tietojen ja tilannekuvien vaihdon myös EU:n ja Naton käytössä olevien järjestelmien välillä. Yhteensopivien tiedustelujärjestelmien tuli olla käytössä vuonna 2010. Lähde: (defmin.fi, puolustusministeriön hallinnonalan tulostavoiteasiakirja vuodelle 2007, FI.PLM.16453)

Tiedustelulait ja uusi aikakausi
Vuonna 2019 voimaan astui uusi tiedustelulainsäädäntö, joka salli viestintätiedustelun ulkomaisiin uhkiin kohdistuen ja rakensi valvontamekanismit sekä sotilas- että siviilitiedustelulle. Lainsäädäntö oli merkittävä käänne, sillä aiempi toiminta perustui pääosin ohjesääntöihin ja hiljaisiin käytäntöihin.

Samalla Viestikoekeskus lakkautettiin, ja sen toiminnot siirtyivät PVTIEDL:lle. Tiedustelulaitoksen henkilöstöä lisättiin, ja kyberpuolustukseen suunnattiin huomattavia panostuksia, tavoitteena oli noin 200 miljoonan euron rahoitus vuoteen 2030 mennessä.

Sotilastiedustelu 2020-luvulla
Nykyisin Suomen sotilastiedustelu toimii kahden pääorganisaation kautta: Pääesikunnan tiedusteluosasto ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos. Ne vastaavat signaali-, kyber-, satelliitti- ja taktisen tiedustelun tuottamisesta. Tiedustelutoiminta on kiinteä osa kansallista turvallisuusstrategiaa ja kriisivalmiutta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 on korostanut ajantasaisen tiedustelun ja tilannekuvan merkitystä. Lisäksi Nato-jäsenyyden myötä Suomi on osa laajempaa tiedusteluyhteistyötä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia mutta edellyttää myös entistä vahvempaa omaa osaamista.

Naton jäsenyys toi uusia välineitä sotilastiedustellun
Natossa SIGINT tiedustelutiedot kerätään kansallisten tiedustelupalveluiden esimerkiksi NSA:n, GCHQ:n, FRA:n kautta, ja jaetaan Naton tiedustelujärjestelmien kautta valikoidusti.

NATO Cyber Range / Testbeds on kehitysympäristö, jossa kyberaseita, puolustusjärjestelmiä ja vakoilutyökaluja voidaan testata simuloidussa verkossa ja fyysisessä ympäristössä. Tämä mahdollistaa “Red Team vs. Blue Team” -tyyppisen harjoittelun todellisilla hyökkäystyökaluilla.

Naton jakamia työkaluja.

Tiedustelu- ja analytiikka-alustat

XKeyscore (NSA, USA), mahdollisesti jaettu tietyissä tapauksissa liittolaisille. Kyvykkyys analysoida suuria määriä verkkoliikennettä (SIGINT).
Palantir Gotham / Foundry, kehittynyt tiedustelu- ja big data -alusta. Visualisointi, yhteyksien kartoitus, datainfuusio.
Maltego, avoimen tiedon (OSINT) visualisointityökalu. Käytetään mm. verkostojen ja yhteyksien paljastamiseen.
IBM i2 Analyst’s Notebook, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismiverkostojen analysointityökalu.

Uhkatiedon ja haittaohjelmien torjunta

MISP (Malware Information Sharing Platform) on jaettu alusta uhkatiedon jakamiseen (IOC, TTP, haittaohjelmat).
STIX / TAXII, on standardoitu tapa jakaa ja vastaanottaa uhkatietoa automaattisesti.
SIEM-järjestelmät (Splunk, ArcSight jne.), on tarkoitettu verkkoliikenteen jatkuvaan valvontaan ja hälytyksiin anomaliasta tai hyökkäyksistä.

Nato SIGINT- ja CYBINT-järjestelmät

NCIRC (NATO Computer Incident Response Capability) on Nato-verkon valvontajärjestelmä. Järjestelmä suojaa ja analysoi uhkia reaaliajassa. Kyseessä on Naton kyberpuolustuksen ydinjärjestelmä. Suomi on mukana NCIRCin yhteistyössä vuoden 2023 alusta, vaikka ei ole vielä täysjäsen kaikissa operatiivisissa osissa.
NIFC, (NATO, Intelligence Fusion Centre) on keskeinen osa Naton tiedustelutoimintaa. mutta ei ole yhtä tunnettu kuin esim. Naton komentorakenne tai operatiiviset joukot. Yhdistää tiedustelutietoa jäsenvaltioilta, eri lähteistä. kuten satelliittikuvat, signaalitiedustelun, avointen lähteiden tiedot ja kansalliset lähteet yhdeksi kokonaisuudeksi.
NIFC on erittäin tärkeä kybertiedustelussa. Käyttää edistynyttä datafuusiota ja koneoppimista analysoidakseen uhkaskenaarioita.
Naton SATINT (Satellite Intelligence) ja GEOINT (Geospatial Intelligence) järjestelmät ovat keskeisiä tiedusteluvälineitä, jotka auttavat Natoa keräämään ja analysoimaan paikkatieto- ja satelliittidataa.
SATINT- ja GEOINT-järjestelmät eivät ole erillisiä, vaan ne täydentävät toisiaan. Esimerkiksi satelliittikuvat voivat kertoa, mitä tietyllä alueella tapahtuu, ja GEOINT voi tarjota syvällisempää tietoa alueen geografiasta ja infrastruktuurista. Näillä järjestelmillä on merkittävä rooli operatiivisessa ja strategisessa päätöksenteossa. Järjestelmiä käytetään mm. tilanteen arviointiin, uhkien tunnistamiseen ja operaatioiden tukemiseen.