Valheenpaljastus

Yritysturvallisuus > Henkilöstöturvallisuus

Valheenpaljastus

Italialainen lääkäri ja kriminologi Cesare Lombroso (1835–1909) käytti ensimmäisten joukossa laitteistoa stressin oireiden paljastamiseen. Lombroso tunnetaan erityisesti rikollisuuden syitä ja luonnetta käsittelevistä tutkimuksistaan, ja hänen mukaansa rikollisuus oli osin synnynnäistä.

Valheenpaljastuksen perusidea on tilanne, jossa tutkijoilla on hallussaan tietoa, joka voi olla heidän lisäkseen vain syyllisen tiedossa.

Valheenpaljastuksen näyttöarvo perustuu oletukseen, että vain syyllisen elintoiminnoissa ilmenee tiettyjä emotionaaliseen stressiin liittyviä fysiologisia muutoksia, kun hänelle esitetään kysymyksiä, jotka koskevat ainoastaan syyllisen tiedossa olevia yksityiskohtia.

Erikoiskoulutus valheenpaljastustestin hallintaan

Valheenpaljastustestin tulokseen on mahdollista vaikuttaa

Vaikka valheenpaljastustestin harhauttaminen ei ole yleisesti hyväksyttävää eikä suositeltavaa, tietyillä turvallisuus- ja tiedustelualan ammattilaisilla on intressi saada koulutusta, joka auttaa heitä kestämään valheenpaljastustestiä ja säilyttämään tärkeät tiedot salassa. Tällainen koulutus keskittyy lähinnä stressinhallintaan, mielenhallintaan ja psykologiseen valmennukseen.

Valheenpaljastustestin harhauttamiseen tunnetaan useita keinoja, joita opetetaan tiettyihin erikoistehtäviin koulutettaville henkilöille. Yleensä nämä ovat henkilöitä, jotka voivat joutua ulkomailla epäillyiksi vakavista turvallisuuteen liittyvistä rikoksista.

Turvallisuuspoliisin ja tiedustelupalveluiden agentit tarvitsevat valmiuksia kohdata uhkia, mukaan lukien valheenpaljastustestit, erityisesti jos he työskentelevät kansainvälisissä operaatioissa.

Diplomaattiset ja salaisten tietojen kanssa työskentelevät henkilöt, kuten esimerkiksi ulkoministeriön henkilökunta, jotka saattavat kohdata pidätyksiä vieraissa maissa.

Joissain tapauksissa kriittisillä aloilla toimivat yritysjohtajat tai turvallisuusalan ammattilaiset, joilla on altistumista vakaville turvallisuusuhkille (esim. kyberpuolustus).

Heille opetetaan psykologista valmiutta hallita painetta ja tunnistaa valheenpaljastustestien mekanismeja, ehkä jopa joitain keinoja vähentää testin vaikutuksia, kuten rentoutumista ja stressinhallintaa, mutta ei varsinaisesti testin harhauttamista.

Suurin osa keinoista toimii vain, jos henkilö on koulutettu ja erittäin hyvin valmistautunut kohtaamaan valheenpaljastustestin. Osa keinoista perustuu fysiologisten reaktioiden säätelyyn, osa taas teknisiin tai kemiallisiin keinoihin. Alla on luokiteltuna ja tarkennettuna tunnetuimpia menetelmiä:

Fysiologisten reaktioiden hallinta ja muuntaminen
Tavoitteena on tuottaa valheellisen neutraaleja vasteita valehdellessa tai keinotekoisia vasteita totuuden kohdalla, jotta testin tulkinta hämärtyy.

Lihasjännitysten manipulointi
Puristetaan varpaita lattiaa vasten, jännitetään pakaralihaksia tai leukaperiä, jolloin aiheutetaan epänormaaleja fysiologisia reaktioita kontrollikysymyksiin.

Hengityksen säätely
Hidastetaan tai kiihdytetään hengitystä kysymysten aikana, jolloin tasataan tai vääristetään autonomisen hermoston vasteita.

Kipureaktiot
Pienet kivut aiheuttavat vääriä stressireaktioita valheenpaljastustestin kontrollikysymyksiin. kipuja voidaan aiheutta siten, ettei testin tekijä sitä huomaa mm. sisäposken purennalla, kynsien puristamisella kämmeniin, jännittämällä pakaralihaksia tai leukaperiä, painamalla pohjelihaksia ja varpaita lujasti lattiaan. Tällä hämärretään totuus- ja valhekäyrien eroa.

Psyykkinen harhauttaminen
Pyritään muuttamaan omaa suhtautumista testiin tai kysymyksiin siten, että keho ei reagoi valehdellessa.

Tunteiden tukahduttaminen / tunnetilan hallinta
Harjoitellaan rauhoittumista meditaatiolla tai mindfulnessilla, jotka vaimentavat emotionaalisia reaktioita valehdellessa.

Ajatusten ohjaaminen
Ajatellaan vahvoja neutraaleja tai positiivisia muistoja stressaavien kysymysten aikana, joilla siirretään huomio pois kysymyksistä ja vähennetään reaktiivisuutta.

Itsepetos (itselle valehtelu)
Uskotellaan ennen testiä itselle, että vale onkin totta, jolla vähennetään moraalista tai tunnetasolla koettua ristiriitaa. Tällä tuotetaan heikompia fysiologisia vasteita.

Kemialliset ja farmakologiset keinot
Lääkkeillä ja aineilla voidaan muuttaa kehon reaktioherkkyyttä.

Rauhoittavat lääkkeet / psykotrooppiset aineet
Esim. bentsodiatsepiinit, beetasalpaajat tai unilääkkeet vähentävät ahdistuneisuutta ja fysiologisia vasteita.

Stimulanttien käyttö ennen testiä
Väsyttäminen (valvominen), kofeiini tai nikotiini saattavat vaikuttaa vasteisiin ja muuttaa autonomisen hermoston toimintaa ennen testiä.

Ihon sähkönjohtavuuden manipulointi
Käytetään antiperspirantteja tai alumiinisuolaa sormenpäihin, joilla harhautetaan hikoiluun perustuvien mittausten tulosta.

Tekninen ja fysikaalinen häiritseminen
Testivälineitä ja niiden tuottamia lukemia voi manipuloida.

Laitehäiriöiden aiheuttaminen
Yritetään liikuttaa antureita huomaamattomasti, aiheuttaa kontaktihäiriöitä. Tämä on vaarallista ja usein havaittavissa, mutta saattaa onnistuessaan vaikuttaa mittaustuloksiin.

Harjoittelu ja valmistautuminen
Toistuvat simulaatiot testistä ennen koetta voivat auttaa hallitsemaan vasteita.

Työtehtävissään esimerkiksi ulkomailla turvallisuuspoliisin kuulusteluihin mahdollisesti joutuvat henkilöt on koulutettava valheenpaljastustestien ja kuulustelujen hallintaan. Koulutuksessa painotetaan erityisesti seuraavia asioita:

Voita pelko testiä kohtaan. Unohda testin tekijän väittämät, ettei valheenpaljastustestiä voi harhauttaa ja testin vastainen toiminta on turhaa.
Tiedosta testin epäluotettavuus. Unohda testin tekijän väittämät, että valheenpaljastustesti on luotettava. Ainoastaan harvoin testillä päästään 70% luotettavuuteen.
Tiedosta, ettei testi näe pään sisälle, ei lue ajatuksia, eikä voi oppia sinusta mitään. Kun vastaat kysymyksiin voi testi ilmaista ainoastaan muutoksia fysiologisissa ominaisuuksissa.
Pyri alentamaan reagointi- ja aistiherkkyyttä. Tähän on useita menettelytapoja, kuten lääkkeet (huumausaineet ja psykotrooppisia aineita sisältävät lääkevalmisteet) tai itsensä väsyttäminen valvomalla ennen testiä.
Vältä keskittymistä esitettäviin kysymyksiin. Keskity testihuoneessa olevaan esineeseen tai neutraaliin nuoruuden muistoon ja ajattele sitä.
Provosoi esiin vääriä reaktioita ajattelemalla raivoa aiheuttavia ja päinvastaisia asioita mitä sinulta kysytään.

Valheenpaljastustestien harhautusten tunnistaminen

Epätavalliset fysiologiset mallit

Harhautukset aiheuttavat usein epäjohdonmukaisia, epätyypillisiä tai epäsäännöllisiä mittaustuloksia. Esimerkiksi yhtäkkiset piikit sydämen sykkeessä, hengityksen tai ihon sähkönjohtavuuden arvoissa, jotka eivät vastaa kysymysten sisältöä.

Vertailukysymysten ja testikysymysten epäjohdonmukaisuus

Testin perusperiaate perustuu vertailukysymyksiin (joissa usein esitetään epätosi väite) ja relevantteihin kysymyksiin. Jos fysiologinen vaste on liian tasainen tai epälooginen, se voi viitata tarkoitukselliseen harhautukseen.

Käyttäytymisen havainnointi

Testin suorittaja seuraa tarkasti testattavan eleitä, ilmeitä, hengitystapaa, puristuksia (esim. käsissä) ja muita fyysisiä merkkejä. Esimerkiksi toistuvat pienet liikkeet, jotka eivät liity kysymyksiin, voivat olla merkki harhautuksesta.

Testattavan kertomukset ja haastattelu

Ennen testiä ja sen aikana testattavaa voidaan haastatella mahdollisista harjoituksista tai keinoista, joita hän aikoo käyttää. Jos testattava on valmis myöntämään pientä stressinhallintaa, se otetaan huomioon.

Useiden mittausten vertailu

Polygraph mittaa useita fysiologisia vasteita (sydän, hengitys, ihon sähkönjohtavuus) samanaikaisesti. Harhautukset vaikuttavat usein vain yhteen tai kahteen näistä, jolloin ristiriidat paljastuvat.

Kokemus ja koulutus

Testin suorittajilla on vuosien kokemus ja koulutus tunnistaa yleisimmät harhautustekniikat. He osaavat myös erottaa psykologisen stressin luonnollisista ja keinotekoisista lähteistä.

Tekniset apuvälineet ja analyysiohjelmat

Jotkut polygraph-laitteista sisältävät ohjelmistoja, jotka analysoivat mittaustietoja ja osaavat etsiä poikkeamia, jotka voivat viitata harhautukseen.

Asia Tapauksia

Valehtelu on osa ihmisluontoa, ja sen motiivit ovat usein monisyisiä. Kyseessä on monimutkainen sosiaalinen ilmiö, joka liittyy yksilön pyrkimykseen vääristää todellisuutta joko itsensä tai toisten hyödyksi. Vaikka valehtelu voidaan arkikielessä mieltää yksiselitteisen paheksuttavaksi, se on psykologisesti eräs ihmisen keskeisistä sopeutumiskeinoista.

Vaikka valheen paljastamiseen on kehitetty useita teknologisia ratkaisuja, niiden tieteellinen luotettavuus ja oikeudellinen hyväksyttävyys ovat rajallisia. Valheenpaljastusmenetelmät eivät ole hyväksyttäviä työkaluja työnantajille Suomessa ja niiden käyttöä rajoittaa yksityisyydensuoja sekä oikeusturvaan liittyvät periaatteet.

Valehtelun määrittely ja muodot
Valehtelu tarkoittaa tahallista totuuden vastaisesti ilmaisemista. Valehtelu voidaan jakaa useisiin muotoihin:

Totuuden vääristely
Liioittelu ja vähättely
Juoruaminen ja epäsuora manipulointi
Itselleen valehteleminen
Harhaanjohtava käyttäytyminen (esim. nonverbaalinen viestintä)

Sivistyneissä yhteyksissä valehtelua pyritään kiertämään eufemismeilla, kuten "totuuden säästeliäs ilmaiseminen" tai "epätarkka tulkinta".

Työelämässä valehtelu ilmenee usein tilanteissa, joissa yksilö haluaa välttää seuraamuksia, saavuttaa etua tai ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tyypillisiä valehtelutilanteita ovat muun muassa omien heikkouksien peittely rekrytoinnissa, totuuden kaunistelu esihenkilöille ja kollegoiden manipulointi organisaatiodynamiikan vuoksi.

Valheenpaljastusmenetelmät

Polygrafi (valheenpaljastuslaite)
Polygrafi mittaa autonomisen hermoston toimintaan liittyviä fysiologisia vasteita, kuten:

Hengitystiheys
Ihon sähkönjohtavuus
Verenpaine ja pulssi

Testissä verrataan totuudenmukaisina pidettyihin kontrollikysymyksiin annettuja vastauksia varsinaisiin kysymyksiin. Menetelmän luotettavuus on kiistanalainen. Eri tutkimuksissa tarkkuus on vaihdellut 60–80 % välillä (National Research Council, 2003). Valheenpaljastusta voidaan manipuloida muun muassa lääkkeillä, harjoittelulla tai tahdonalaisilla kehonliikkeillä.

Puheanalyysi ja PSE-menetelmä
Psychological Stress Evaluation (PSE) perustuu äänensävyn, korkeuden ja mikrovärähtelyjen analysointiin. Tätä käytetään esimerkiksi tietokoneohjelmissa, kuten Truster, mutta menetelmän tieteellinen pätevyys ei täytä oikeuslääketieteen kriteerejä.

EEG- ja aivoaktiivisuuteen perustuvat testit
Viimeisimmät valheenpaljastusteknologiat perustuvat EEG-mittauksiin ja aivokuvantamiseen. Näissä pyritään tunnistamaan muistijälkiä ja tietoista muistamista, mutta eettiset kysymykset ja luotettavuusrajoitteet estävät niiden laajan käytön.

Oikeudellinen näkökulma
Suomessa valheenpaljastustestien käyttö rekrytointitilanteissa ei ole sallittua. Lain mukaan työnhakijalla on oikeus yksityisyyteen (työsopimuslaki ja tietossuojalaki), eikä häntä saa alistaa testiin, joka loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan tai perustuu kyseenalaisiin menetelmiin. Myöskään työnantaja ei saa käsitellä arkaluontoisia tietoja ilman laillista perustetta.

Lisäksi valheenpaljastimen käyttö rikostutkinnassa on Suomessa erittäin rajoitettua. Sen käyttö ei ole osa virallista esitutkintamenettelyä, eikä sen perusteella voida tehdä päätelmiä syyllisyydestä tai syyttömyydestä.

Totuusseerumi ja eettiset rajat
Totuusseerumina tunnettu natriumpentotaali kuuluu barbituraatteihin ja aiheuttaa keskushermoston lamaantumista. Se ei kuitenkaan johda luotettavaan totuuden ilmaisemiseen, vaan sekavuuteen. Totuusseerumin käyttö on kansainvälisen oikeuden vastaista (Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastainen yleissopimus, CAT 1984).

Henkilöstön luotettavuuden arviointi ja kansainvälinen vertailu
Yhdysvalloissa ja muissa maissa valheenpaljastusta käytetään tietyissä huipputurvallisissa tehtävissä, kuten puolustushallinnossa. Näissä tilanteissa testi perustuu vapaaehtoisuuteen eikä testiä voida käyttää perusteena esimerkiksi rikosoikeudelliselle seuraamukselle.

Kansainvälisesti tarkasteltuna valheenpaljastuksen käyttö työelämässä on poikkeuksellista ja pääosin rajoittuu korkean turvallisuustason tehtäviin, eikä sitä voida yleistää tavanomaiseen rekrytointiin.