Uusi strategia 18.9.2026

Supo uudisti strategiansa

Suojelupoliisi julkaisi 18.9.2026 uuden strategiansa julkisen osan. Uudistuksen lähtökohdaksi Supo nostaa Suomen turvallisuusympäristön muutoksen. Jännitteinen ja monimutkainen kansainvälinen tilanne lisää tarvetta ennakolliselle ja analysoidulle tiedustelutiedolle sekä kyvylle vastata nykyistä paremmin ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon tietotarpeisiin.

Supon mukaan strategiauudistukseen vaikuttivat turvallisuusympäristön epävakauden lisäksi sen asiakkaiden muuttuvat tarpeet, teknologinen kehitys ja nopeasti kasvava datan määrä. Teknologia ja data näyttäytyvät strategiassa samanaikaisesti sekä uusina mahdollisuuksina että tiedustelutoiminnan haasteina.

Uudistukselle on asetettu selkeä tavoitevuosi. Suojelupoliisin vision mukaan vuonna 2030 se on ”kansallisesti välttämätön ja kansainvälisesti arvostettu tiedustelutiedon tuottaja”.

Vision saavuttamiseksi supo määrittelee seitsemän avainmuutosta. Esimerkiksi tiedustelullisuuden tulee ohjata työtä nykyistä vahvemmin, tiedonhankintaa johdetaan kokonaisuutena ja kansainvälistä yhteistyötä suunnataan vaikuttavuuden perusteella.

Samalla teknologiaa halutaan hyödyntää tehokkaammin, johtamisella varmistaa toiminnan tuloksellisuus ja henkilöstön osaamista kehittää tavoitteellisesti. Seitsemäs avainmuutos kytkee kokonaisuuden suoraan päätöksentekoon. Siviilitiedustelun ohjausta ja asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä halutaan kehittää tavalla, joka lisää tiedustelun vaikuttavuutta.

Myös supon arvot uudistettiin. Uudet arvot ovat vaikuttava, rohkea ja luotettava. Erityisesti vaikuttavuuden ja rohkeuden korostaminen on kiinnostavaa, kun niitä tarkastellaan yhdessä tiedustelullisuuden, toimivaltuuksien käytön, teknologisen kehityksen ja valtiojohdon tietotarpeisiin vastaamisen kanssa.

Strategiauudistus ei jää vain tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden tasolle. Supo muutti samalla organisaatiotaan ja perusti uuden strategiaosaston. Sen johtajana aloitti 1. 8.2026 Timo von Behr.

Supon mukaan strategiaosaston tehtävänä on toimia koko organisaatiota koskevan strategisen muutoksen ”vauhdittajana ja varmistajana”. Tämä kertoo siitä, että strategia on tarkoitus viedä organisaation rakenteisiin ja toimintatapoihin, eikä jättää vain ylimmän tason tavoiteasiakirjaksi.

Julkinen strategia kertoo suunnasta, mutta ei koko strategiasta
Strategiaa arvioitaessa on huomioitava yksi olennainen rajaus: Suojelupoliisi ilmoittaa itse, ettei sen strategia ole kokonaan julkinen. Siksi SecMeterin arvio kohdistuu ainoastaan supon julkaisemiin strategisiin linjauksiin.

Julkisesta aineistosta ei voida päätellä, mitä salassa pidettävä osa sisältää esimerkiksi operatiivisista tavoitteista, tiedonhankinnan kohdentamisesta, teknologisista suorituskyvyistä, kansainvälisistä tiedustelusuhteista tai yksityiskohtaisista uhkaprioriteeteista.

Julkistettu aineisto on tästä huolimatta poikkeuksellisen kiinnostava, koska siitä voidaan muodostaa varsin selkeä kuva siitä, millaiseksi organisaatioksi supo haluaa vuoteen 2030 mennessä kehittyä.

Supon uuden strategian seitsemän avainmuutosta
Supon seitsemässä avainmuutoksessa kaikki yksittäiset elementit eivät ole uusia. Tiedustelullisuus, kansainvälinen yhteistyö, teknologia ja osaaminen ovat kuuluneet supon toimintaan jo aikaisemmin. Olennaista on se, että uudessa strategiassa ne järjestetään uudella tavalla yhden toimintalogiikan ympärille. Päätöksentekijän tietotarpeesta johdetaan tiedustelukysymykset, tiedonhankinta, analyysi ja tiedustelutuote. Muutos koskee siten enemmän supon toimintamallia kuin sen yksittäisiä tehtäviä.

Supon seitsemän avainmuutosta ovat viraston itsensä määrittelemiä, mutta julkinen strategia ei avaa niiden sisältöä siinä määrin, että niiden keskinäinen työnjako olisi kaikilta osin selvä. Erityisesti kansainvälisen yhteistyön vaikuttava suuntaaminen (kohta 3) sekä siviilitiedustelun ohjaus ja asiakastarpeiden ymmärtäminen (kohta 7) näyttävät osittain limittyvän. Tämä viittaa siihen, etteivät avainmuutokset ole keskenään saman tasoisia, vaan osa kuvaa päämääriä ja osa niiden toteuttamisen välineitä.

Supon strategian seitsemän avainmuutosta ovat:

1. Tiedustelullisuus ohjaa työtämme.
Supo pyrkii tarkastelemaan toimintaansa entistä selvemmin tiedustelupalveluna. Käytännössä huomio siirtyy yksittäisten tapahtumien tai ilmiöiden käsittelystä niiden ennakoivaan ymmärtämiseen ja päätöksenteon kannalta merkityksellisen tiedon tuottamiseen.

2. Ohjaamme tiedonhankintaa kokonaisuutena.
Tiedonhankintaa ei nähdä toisistaan irrallisina menetelminä tai operaatioina, vaan sitä pyritään johtamaan yhtenä kokonaisuutena tiedustelukysymysten ja prioriteettien perusteella. Tämä on ehkä yksi strategian merkittävimmistä sisäisistä muutoksista.

3. Suuntaamme kansainvälistä yhteistyötä vaikuttavasti.
Kansainvälisen tiedustelu- ja turvallisuusyhteistyön pitäisi palvella aiempaa selvemmin Suomen omia tiedustelutarpeita ja kansallista turvallisuutta. Kyse ei siis ole vain yhteistyösuhteiden ylläpitämisestä, vaan niiden tavoitteellisesta suuntaamisesta.

4. Hyödynnämme teknologiaa tehokkaasti
Supo nostaa teknologian strategiseksi suorituskyvyksi. Tämä liittyy muun muassa kasvaviin tietomääriin, tekniseen tiedonhankintaan, analytiikkaan ja siihen, miten tietoa voidaan käsitellä ja yhdistää tehokkaammin. Supo itse toteaa teknologisen kehityksen ja datan määrän kasvun olevan sille sekä haaste että mahdollisuus.

5. Laadukkaalla johtamisella varmistamme tuloksellisuuden
Tavoite viittaa siihen, että tiedustelutoiminnan vaikuttavuutta halutaan johtaa järjestelmällisemmin. Strategian toteuttamista varten perustettiin myös uusi strategiaosasto, jonka tehtävänä on vauhdittaa ja varmistaa strategian mukaista muutosta.

6. Varmistamme osaamisen ja asiantuntemuksen kehittymisen
Tiedustelupalvelun suorituskyky perustuu hyvin pitkälle erityisosaamiseen. Muuttuva teknologia, kansainvälinen toimintaympäristö, kyberuhat, suurvaltapolitiikka ja esimerkiksi taloudellisen turvallisuuden kysymykset kasvattavat osaamisvaatimuksia.

7. Siviilitiedustelun ohjaus ja asiakastarpeiden ymmärtäminen
Tämä on mielestäni seitsemästä kohdasta strategisesti kaikkein merkittävin. Supo kytkee tiedustelutoiminnan aiempaa suoremmin tiedustelutiedon käyttäjien tarpeisiin. Uuden strategian lähtökohtana on nimenomaan se, että ennakollista ja analysoitua tiedustelutietoa tuotetaan paremmin ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon tarpeisiin.

Kun supon julkaisemia seitsemää avainmuutosta tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, kyse näyttää olevan enemmän kuin tavanomaisesta strategian päivittämisestä.

Julkisessa strategiassa toistuvat tiedustelullisuus, ennakointi, tiedonhankinnan keskitetympi ohjaaminen, kansainväliset kumppanuudet, teknologia, datan hyödyntäminen, tiedon kontekstualisointi sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon tietotarpeiden nykyistä parempi ymmärtäminen.

Näistä muodostuu strateginen kokonaisuus, jonka keskiössä ei ole pelkästään tiedon hankkiminen vaan tiedustelun vaikuttavuus päätöksenteossa. Erityisen merkittäviä ovat kolme julkisessa strategiassa esiintyvää linjausta:

toimintaa ohjaavat kansallisen turvallisuuden uhkien lisäksi ”kansallinen etu”
supoi pyrkii työskentelemään nykyistä tiiviimmin ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon kanssa
supon ohjausta valtioneuvostossa halutaan kehittää tavalla, joka lisää sen työn vaikuttavuutta.

Näitä kirjauksia on perusteltua tarkastella yhdessä. Ne nostavat esiin tämän artikkelin keskeisen kysymyksen:

Onko supon uudessa strategiassa kyse ennen kaikkea nykyisen toiminnan kehittämisestä, vai onko käynnissä syvempi muutos siinä, millaisena tiedustelupalveluna supo näkee itsensä ja mikä sen asema tulee olemaan Suomen strategisen päätöksenteon tukena?

Supon uuden strategian julkinen osa kertoo organisaatiomuutoksesta, joka näyttää ulottuvan huomattavasti yksittäisiä kehittämistoimenpiteitä syvemmälle. Strategian perusteella supo vahvistaa identiteettiään tiedustelupalveluna, jonka tehtävänä ei ole ainoastaan havaita kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia vaan tuottaa ennakoivaa ja päätöksenteossa hyödynnettävää tiedustelutietoa Suomen valtiojohdolle.

Supo näyttää siirtyvän entistä järjestelmällisemmin uhkien seurannasta kohti kokonaisvaltaisesti johdettua strategista siviilitiedustelua. Tiedustelutiedosta tulee organisaation strategisen identiteetin ydin.

Supo määrittelee itsensä ensisijaisesti tiedustelutiedon tuottajaksi. Tiedon vastaanottajaksi nostetaan samalla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko.

Siviilitiedustelun yhteys valtiojohdon päätöksentekoon ei ole uusi oikeudellinen tehtävä. Poliisilain siviilitiedustelua koskevan sääntelyn mukaan supon suorittaman tiedonhankinnan ja tiedon hyödyntämisen tarkoituksiin kuuluvat kansallisen turvallisuuden suojaamisen ohella ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukeminen ja muiden viranomaisten kansalliseen turvallisuuteen liittyvien lakisääteisten tehtävien tukeminen.

Uutta strategiassa on pikemminkin se, kuinka näkyvästi juuri tämä rooli nostetaan organisaation identiteetin keskiöön. Sama näkyy visiossa: ”Suojelupoliisi on kansallisesti välttämätön ja kansainvälisesti arvostettu tiedustelutiedon tuottaja.”

Strategian merkittävin käsite voi olla kansallinen etu
Yksi uuden strategian kiinnostavimmista kirjauksista kuuluu: ”Kansallisen turvallisuuden uhkien lisäksi toimintaamme ohjaa kansallinen etu.” Lauseen merkitystä ei kannata ohittaa.

Uhkalähtöisessä tiedustelussa peruskysymys on: Mikä uhkaa Suomea?
Kansallisen edun näkökulmasta kysymys voi olla laajempi:

Mitä Suomen on tarpeen tietää voidakseen turvata asemansa, turvallisuutensa ja toimintakykynsä muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä?

Ero on strategisesti huomattava. Jälkimmäisessä mallissa tiedustelun arvo ei synny ainoastaan tunnistetun uhan seuraamisesta. Arvokasta voi olla myös tieto kehityksestä, joka vaikuttaa Suomen tulevaan toimintaympäristöön, riippuvuuksiin tai strategisiin valintoihin.

Samalla ”kansallinen etu” on käsite, jonka käyttö edellyttää erittäin selkeää ohjausta. Tiedusteluviranomainen ei voi itsenäisesti määritellä Suomen poliittisia kansallisia etuja. Tiedustelun tehtävien ja prioriteettien on perustuttava lakiin ja demokraattisesti vastuullisen valtiojohdon määrittelemiin tiedontarpeisiin. Tästä syystä strategian lopussa oleva tavoite supon valtioneuvostotasoisen ohjauksen kehittämisestä on niin merkittävä.

Keräämisestä siirrytään tiedustelusyklin johtamiseen
Toinen strategian perustavanlaatuinen muutos liittyy tiedonhankinnan ohjaamiseen. Supo tavoittelee selkeää ja yhdenmukaista tiedonhankinnan ohjausprosessia koko organisaatioon. Tiedonhankintaa halutaan priorisoida suunnitelmallisesti ja sen tuloksellisuutta arvioida järjestelmällisesti.

Tiedustelupalvelun ei tarvitse hankkia kaikkea itse
Strategian kiinnostavimpiin linjauksiin kuuluu tavoite pystyä raportoimaan myös sellaisista kysymyksistä, joista supolla ei ole omaa operatiivista tiedonhankintaa. Tietoa voidaan tällöin hankkia suunnitelmallisesti kansainvälisiltä kumppaneilta ja avoimista lähteistä.

Tiedustelupalvelun suorituskykyä ei pitäisi mitata sillä, kuinka paljon salaista tietoa se pystyy itse keräämään. Olennaisempaa on se, pystyykö palvelu vastaamaan Suomen kannalta tärkeisiin tiedustelukysymyksiin luotettavasti ja riittävän ajoissa.

Jos laadukkaista avoimista lähteistä voidaan muodostaa riittävä tilannekuva, oman operatiivisen tiedonhankinnan käyttäminen ei välttämättä tuota vastaavaa lisäarvoa.

Samalla avoimien lähteiden merkityksen kasvu muuttaa tiedusteluorganisaation osaamistarpeita. Olennaista ei ole vain pääsy tietoon. Keskeiseksi tulee kyky erottaa valtavasta tietomäärästä olennainen, arvioida lähteiden luotettavuutta ja yhdistää avoin tieto muista lähteistä saatavaan tietoon.

Strategian analyyttisesti vahvimpia kirjauksia on:

”Merkityksellistämme ja kontekstualisoimme tietomme asiakkaillemme.”

Tässä kiteytyy tiedon ja tiedustelutiedon keskeinen ero. Päätöksentekijälle ei yleensä riitä tieto siitä, että jotakin tapahtuu. Hänen täytyy ymmärtää, mitä tapahtuma tarkoittaa Suomen kannalta. Hyvän strategisen tiedusteluanalyysin pitäisi kyetä vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin:

Mitä tapahtuu?
Miksi se tapahtuu?
Mitä se merkitsee Suomelle?
Mitä voi tapahtua seuraavaksi?
Mitä emme tiedä?
Kuinka varmoja arviosta olemme?

Tässä syntyy tiedustelupalvelun todellinen lisäarvo. Se ei perustu pelkästään salaisen tiedon hallussapitoon. Se perustuu kykyyn yhdistää eri lähteitä, tunnistaa niiden merkitys, arvioida vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja tuottaa kokonaisuudesta päätöksentekoa hyödyttävä arvio.

Tiedustelun todellinen arvo mitataan ennakoinnissa
Supo nostaa strategiassaan tavoitteeksi ilmiöiden ja turvallisuusympäristön muutosten ennakoinnin. Tämä erottaa strategisen tiedustelun tavallisesta tilannekuvasta. Jos tiedustelupalvelu pystyy kertomaan vain, mitä on jo tapahtunut, se tuottaa pääasiassa tilannekuvaa.

Tiedustelun suurempi arvo syntyy silloin, kun se pystyy tunnistamaan muutoksen ennen kuin seuraukset ovat täysin näkyvissä.

Ammattimainen tiedusteluanalyysi tunnistaa vaihtoehtoisia kehityskulkuja, niiden todennäköisyyksiä, muutoksen varhaisia indikaattoreita sekä tapahtumia, jotka toteutuessaan muuttavat aikaisempaa arviota.

Tästä seuraa myös yksi supon strategian julkisen osan kiinnostavista puutteista. Epävarmuuden käsittelystä puhutaan vähän. Tiedusteluarvion pitäisi pystyä tekemään näkyväksi ero sen välillä, mikä tiedetään, mikä on analyyttinen johtopäätös ja mistä ei ole riittävästi tietoa.

Kansainvälinen yhteistyö muuttuu osaksi tiedonhankinnan kokonaisuutta
Kansainvälisessä yhteistyössä supo tavoittelee ennakoivaa ja strategista suuntaamista. Tämä on olennaista juuri silloin, jos tiedonhankintaa ryhdytään johtamaan yhtenä kokonaisuutena.

Kansainvälisiltä kumppaneilta saatavan tiedon pitäisi tällöin vastata samoihin strategisiin tietotarpeisiin kuin supon oman tiedonhankinnan. Pienelle valtiolle yhteistyö mahdollistaa huomattavasti suuremman tiedustelullisen peiton kuin omilla resursseilla olisi mahdollista saavuttaa.

Yhteistyöhön liittyy aina riippuvuuksia. Tiedustelukumppanuudet perustuvat pitkälti luottamukseen ja vastavuoroisuuteen. Kansainvälisesti arvostetun kumppanin täytyy kyetä myös itse tuottamaan tietoa ja analyysiä, jolla on muille arvoa.

Strategian kansainvälinen tavoite liittyy siten suoraan supon omaan suorituskykyyn. Teknologia voi mahdollistaa muutoksen, mutta ei ratkaise sitä yksin. Teknologian hyödyntämistä koskeva strategian osa on julkisessa muodossaan tarkoituksellisen yleinen.

Keskeisiä tavoitteita ovat teknologian mahdollisuuksien ymmärtäminen, suorituskykyjen kehittäminen sekä yhteentoimivat järjestelmät ja käytännöt tehokasta datan prosessointia varten.

Supon ongelma ei ratkea sillä, että käyttöön hankitaan uusia teknologioita. Ratkaisevaa on, pystytäänkö eri lähteistä tulevaa tietoa käsittelemään turvallisesti, yhdistämään tarkoituksenmukaisesti ja analysoimaan tehokkaasti.

Tästä muodostuu vaikea tasapaino. Mitä enemmän tietoa yhdistetään, sitä suuremmiksi kasvavat vaatimukset tietoturvalle, käyttöoikeuksien hallinnalle, lähdesuojalle, tiedon laadulle ja henkilötietojen lainmukaiselle käsittelylle.

Teknologisen suorituskyvyn rinnalle tarvitaan siksi yhtä vahva tiedonhallinnan ja oikeudellisen kontrollin suorituskyky.

Lähemmäksi valtiojohtoa, mutta säilyykö analyysi riippumattomana?
Strategian institutionaalisesti merkittävimpiin tavoitteisiin kuuluu nykyistä tiiviimpi työskentely ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon kanssa. Tämä tavoite on tiedustelun vaikuttavuuden kannalta perusteltu.

Jos tiedustelupalvelu ei tunne päätöksentekijöiden tietotarpeita, se voi tuottaa korkealaatuista analyysiä kysymyksistä, joilla ei ole päätöksenteolle riittävää merkitystä.

Liian suuri etäisyys asiakkaaseen heikentää tiedustelun vaikuttavuutta, mutta liian pieni etäisyys voi muodostua ongelmaksi. Supon pitäisi ymmärtää päätöksentekijän kysymys erittäin hyvin, mutta säilyttää samalla analyysin ammatillinen riippumattomuus.

Poliittisen johdon tehtävänä on tehdä päätökset. Tiedustelun tehtävänä on tuottaa mahdollisimman luotettava arvio päätöksenteon perustaksi.

Päätöksentekijä voi määritellä kysymyksen, mutta ei pitäisi määritellä tiedusteluanalyysin vastausta, kuten supon historiassa on käynyt. Mitä läheisemmäksi tiedustelupalvelun ja poliittisen johdon suhde muodostuu, sitä tärkeämmiksi tulevat analyyttinen riippumattomuus, vaihtoehtoisten tulkintojen käsittely ja epävarmuuden avoin esittäminen.

Supon institutionaalinen asema on todellinen strateginen kysymys
Strategian viimeinen avainmuutos tekee uudistuksesta erityisen kiinnostavan. Supo tavoittelee tilannetta, jossa sen ohjaus on valtioneuvostossa järjestetty tavalla, joka lisää toiminnan vaikuttavuutta ja parantaa kansallista turvallisuutta.

Kyse ei enää ole vain supon sisäisestä kehittämisestä. Kyse on sen asemasta Suomen valtiojärjestelmässä.

Ajankohta tekee kirjauksesta erityisen merkittävän. Valtioneuvoston kanslia käynnisti elokuussa 2026 selvityksen supon toiminnan kehittämisestä ja vaihtoehtoisista tavoista järjestää sen ohjaus.

Selvityksen keskeisiin kysymyksiin kuuluvat nimenomaan supon rooli valtiojohdon ja muun ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon tiedontuottajana sekä sen kasvava tiedustelupalvelurooli.

Siten strategia ja käynnissä oleva hallinnollinen selvitys osuvat samaan perustavanlaatuiseen kysymykseen:

Mikä on supon tuleva asema Suomen strategisen päätöksenteon tiedustelupalveluna?

Tästä ei vielä synny vastausta siihen, miten supon asemaa tai ohjausta pitäisi tulevaisuudessa muuttaa. Käynnissä oleva selvitys tarkastelee vaihtoehtoja ja kansainvälisiä verrokkimalleja, ja sen on määrä valmistua maaliskuun 2027 loppuun mennessä. Kysymys on silti jo nyt strategisesti merkittävä.

Uuden strategian ”rohkeasti” käytettävät toimivaltuudet tarvitsevat vahvan oikeusvaltiollisen vastapainon. Suojelupoliisin uudeksi arvoksi määritellyn rohkeuden yhteydessä todetaan:

”Käytämme toimivaltuuksiamme rohkeasti ja kykyjämme monipuolisesti.”

Kirjaus on erittäin voimakas. On ymmärrettävää, että turvallisuusviranomainen haluaa käyttää lainsäätäjän sille antamia toimivaltuuksia tehokkaasti silloin, kun niiden käytön edellytykset täyttyvät. Tiedustelutoiminnassa tehokkuus ei kuitenkaan voi olla ainoa mittari.

Suomen siviilitiedustelulainsäädäntö asettaa toiminnalle oikeudelliset rajat. Tietoliikennetiedustelussa on noudatettava muun muassa perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, suhteellisuusperiaatetta, vähimmän haitan periaatetta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatetta.

Siksi strategian julkisessa osassa olisi ollut perusteltua nostaa tehokkaan toimivaltuuksien käytön rinnalle näkyvästi myös oikeusvaltiollisuus. Tässä supolla on ollut jatkuvia puutteita.

Kyse on siitä, millaisen viestin julkinen strategia antaa. Mitä vahvemmin strategiassa korostetaan toimivaltuuksien rohkeaa käyttöä, sitä luontevampaa olisi samalla korostaa niiden vastuullista, oikeasuhtaista ja valvottua käyttöä.

Julkisen strategian hiljaiset kohdat ovat kiinnostavia
Koska osa strategiasta on salassa pidettävä, julkisen aineiston puutteista ei voida päätellä koko strategian puutteita. Julkisessa osassa jäävät kuitenkin vähälle huomiolle esimerkiksi analyysin riippumattomuus, tiedusteluarvioiden epävarmuuden järjestelmällinen käsittely, oikeusvaltiollisuus sekä konkreettiset strategiset mittarit.

Myöskään yksittäiset uhkakategoriat eivät hallitse strategiaa. Tämä voi olla itsessään tärkeä havainto. Uusi julkinen strategia ei ensisijaisesti kerro, mitä supo aikoo seurata. Se kertoo ennen kaikkea, miten supo haluaa toimia. Strategian kohteena näyttää siten olevan organisaation toimintamalli ja identiteetti.

Seitsemän muutoksen takana on yksi suuri muutos
Kun strategian julkisia avainmuutoksia tarkastellaan kokonaisuutena, ne muodostavat johdonmukaisen ketjun:

valtiojohdon tietotarve
tiedusteluprioriteettien muodostaminen
tiedonhankinnan kokonaisvaltainen ohjaus
oma tiedonhankinta + kansainväliset kumppanit + avoimet lähteet
teknologia, data ja yhteentoimivat järjestelmät
analyysi ja kontekstualisointi
päätöksentekijälle räätälöity tiedustelutuote
palaute ja uusi tietotarve

Tässä kokonaisuudessa näkyy strategian syvin muutos. Kyse ei näyttäisi olevan siitä, että supo haluaa vain tehdä nykyiset tehtävänsä tehokkaammin. Se haluaa vahvistaa kykyään toimia strategisena siviilitiedustelupalveluna, joka vähentää Suomen valtiojohdon epävarmuutta nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä.

Strategian todellinen testi tulee toimeenpanosta
Supon uuden strategian julkinen osa on kokonaisuutena johdonmukainen ja kunnianhimoinen. Sen vahvimpia elementtejä ovat tiedustelullisuuden nostaminen toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi, tiedonhankinnan systemaattinen priorisointi, avoimien ja kansainvälisten lähteiden tunnistaminen osaksi tiedonhankinnan kokonaisuutta sekä vaatimus tiedon merkityksellistämisestä päätöksentekijälle.

Strategian todellinen testi ei kuitenkaan ole sen sanamuodoissa. Onnistumista ei lopulta ratkaise se, kuinka paljon tietoa supo pystyy keräämään. Ratkaisevaa on, pystyykö se tunnistamaan oikeat kysymykset, hankkimaan olennaisen tiedon, muodostamaan siitä riippumattoman analyysin ja toimittamaan johtopäätökset päätöksentekijöille silloin, kun päätöksiin voidaan vielä vaikuttaa.

Samalla vahvistuva tiedustelupalvelurooli kasvattaa vaatimuksia myös vastakkaiseen suuntaan. Mitä lähemmäksi valtakunnan strategisen päätöksenteon ydintä tiedustelupalvelu sijoittuu, mitä enemmän tietoa ja teknologiaa se hyödyntää ja mitä rohkeammin se käyttää toimivaltuuksiaan, sitä tärkeämmiksi muodostuvat analyysin riippumattomuus, oikeudellinen valvonta, tiedon laadun hallinta, perusoikeuksien turvaaminen ja demokraattisen ohjauksen selkeys.

Tästä muodostuu supon strategiauudistuksen ehkä kaikkein tärkein kysymys. Kyse ei ole vain siitä, tarvitseeko Suomi nykyistä vaikuttavamman tiedustelupalvelun. Kyse on siitä, millaisen tiedustelupalvelun Suomi tarvitsee, kuka määrittelee sen strategiset tietotarpeet, miten sen riippumattomuus ja oikeusvaltiollisuus turvataan ja kuinka lähelle valtakunnan strategisen päätöksenteon ydintä se halutaan sijoittaa.