Lukituksen foreniikka

Lukituksen forensiikka

Lukitukseen liittyvän forensiikan tarkoituksena on selvittää, mitä lukolle, ovelle, kiinnikkeille ja niitä ympäröiville rakenteille on tapahtunut. Tutkimuksen kohteena ei ole ainoastaan se, onko lukko rikkoutunut, vaan myös se, millä tavalla vaurio on syntynyt, missä järjestyksessä eri tapahtumat ovat todennäköisesti tapahtuneet ja sopivatko löydökset yhteen muun tapahtumatiedon kanssa.

Murretun lukon tutkiminen kuuluu fyysisen turvallisuuden ja rikosteknisen tutkimuksen rajapintaan. Siinä voidaan hyödyntää muun muassa valokuvausta, stereomikroskopiaa, työkalujälkien tutkimusta, materiaalijälkien analysointia, lukon mekaanisen toimintatilan tutkimista sekä sähkömekaanisissa järjestelmissä digitaalisten tapahtumatietojen tarkastelua.

Lukitukseen liittyvässä forensiikassa työkalujälkitutkimus tarkoittaa lukkoon, lukkorunkoon, suojakilpeen, vastarautaan (pielirautaan), oveen, karmiin tai muihin rakenteisiin syntyneiden mekaanisten jälkien systemaattista tutkimista ja vertailua. Tarkoituksena on arvioida, mitä jäljet kertovat tapahtumamekanismista ja ovatko ne yhteensopivia tietyn työkalutyypin tai tutkittavaksi saadun työkalun kanssa.

Tutkimus alkaa tapahtumapaikasta
Yksi tärkeimmistä periaatteista on, ettei lukkoa tarkastella irrallisena esineenä liian aikaisin. Ensin dokumentoidaan koko ympäristö. Tutkija voi tarkastella esimerkiksi ovea, karmia, lukon vastarautaa, saranoita, suojakilpiä, vetimiä, ikkunoita, kiinnitysruuveja ja ympäröiviä pintoja. Samalla selvitetään, onko rakenteessa painumia, vääntymistä, irronneita osia, maalivaurioita, metallihiukkasia tai muita muutoksia.

Tavoitteena on säilyttää mahdollisimman hyvin tieto siitä, missä asennossa ja kunnossa kaikki oli löydettäessä. Ennen osien purkamista tehdään yleensä yleiskuvat, lähikuvat ja tarvittaessa mittakaavan kanssa otettavat yksityiskohtakuvat. Dokumentointiin voivat kuulua myös luonnokset, mittaukset, videot, laboratoriomuistiinpanot ja näytteen käsittelyä koskevat tiedot.

Ensin selvitetään, mikä on todella vaurioitunut
Termi ”murrettu lukko” voi tarkoittaa käytännössä hyvin erilaisia tilanteita. Varsinainen lukkomekanismi voi olla vaurioitunut, mutta toisinaan lukko on lähes ehjä ja pettänyt osa onkin esimerkiksi oven karmi, vastarauta, kiinnitys, suojakilpi tai oven rakenne. Tämä erottelu on tärkeää, koska vaurion paikka voi kertoa tapahtumamekanismista enemmän kuin itse rikkoutunut lukko. Siksi tutkimuksessa erotellaan ainakin:

lukon ja lukkorungon vauriot
sylinterin tai muun lukitusmekanismin sekä sitä suojaavien osien vauriot
vastaraudan ja karmin vauriot
oven ja kiinnikkeiden muodonmuutokset
mahdolliset työkalujäljet
normaalista käytöstä tai kulumisesta syntyneet jäljet
sähkömekaanisissa lukoissa elektroniikan, toimilaitteiden ja johdotusten poikkeamat.

Makroskooppinen tutkimus
Ensimmäinen varsinainen tutkimusvaihe tehdään yleensä ilman voimakasta suurennusta. Tutkija tarkastelee esimerkiksi sitä, onko metallissa taipumia, murtumia, painaumia, naarmuja tai materiaalin irtoamista.

Myös maalipinnan tai pinnoitteen rikkoutuminen voi auttaa arvioimaan, mitkä vauriot ovat mahdollisesti tuoreita ja mitkä ovat olleet olemassa aikaisemmin. Samalla arvioidaan vaurioiden suuntaa. Esimerkiksi oven, karmin ja lukon muodonmuutosten keskinäinen sijainti voi auttaa muodostamaan käsityksen siitä, mistä suunnasta rakenteeseen on kohdistunut voimaa. Pelkkä yksittäinen naarmu ei yleensä riitä johtopäätökseen. Merkityksellisempää on useiden jälkien muodostama kokonaisuus.

Työkalujäljet lukituksessa
Murtotilanteessa metalliin, puuhun tai muuhun materiaaliin voi syntyä jälkiä työkalun ja kohteen välisestä kosketuksesta. Lukitukseen liittyvässä forensiikassa tällaisia jälkiä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

jäljen muoto ja leveys
painaumien geometria
pinnassa olevat uurteet
materiaalin siirtyminen tai repeytyminen
jälkien keskinäinen suunta
useiden jälkien päällekkäisyys
jäljen sijainti suhteessa lukon, oven tai karmin muuhun vaurioon.

Työkalujälkiä voidaan tutkia optisesti ja mikroskooppisesti. Tutkimuksessa voidaan hyödyntää myös pinnan kolmiulotteista mittausta, jos jäljen yksityiskohtainen vertailu sitä edellyttää. Jos tutkittavaksi saadaan mahdollinen tapahtumaan liittyvä työkalu, sen ominaisuuksia voidaan verrata tapahtumapaikan jälkiin asianmukaisella rikosteknisellä menetelmällä. Johtopäätöksen tulee perustua dokumentoituun vertailuun, eikä pelkästään siihen, että jokin työkalu ”näyttää sopivan” vaurioon.

Mikroskooppinen tutkimus
Lukon ja sen ympäristön metallipinnoissa voi olla yksityiskohtia, joita ei paljaalla silmällä nähdä. Stereomikroskoopilla tai muulla soveltuvalla tutkimusjärjestelmällä voidaan tarkastella esimerkiksi:

naarmujen ja uurteiden rakennetta
puristus- ja leikkausjälkiä
materiaalinsiirtymiä
pinnan murtumia
sitä, sijaitseeko yksi jälki toisen päällä
sitä, jatkuuko sama jälki useamman komponentin alueelle.

Lukon sisäisten osien tutkiminen
Jos tutkimus sitä edellyttää, lukko voidaan laboratoriossa dokumentoidusti purkaa. Ennen purkamista sen ulkoinen kunto ja mahdollinen toimintatila dokumentoidaan. Purkamisen tarkoituksena ei ole vain löytää rikkoutunutta osaa, vaan selvittää, mistä vaurio todennäköisesti johtuu. Tutkija voi tarkastella esimerkiksi:

rikkoutuneita tai taipuneita komponentteja
normaalista poikkeavia kosketusjälkiä
irronneita metallihiukkasia
osien epätyypillistä asentoa
vaurioiden keskinäistä yhteensopivuutta
sitä, sopivatko sisäiset ja ulkoiset vauriot samaan tapahtumamekanismiin.

Levylukkojen ja muiden mekaanisesti moniosaisten lukkojen tutkimuksessa huomio voi kohdistua myös haittalevyihin, ohjausosiin, välitysosiin ja muihin sisäisiin komponentteihin. Niistä voidaan tarkastella poikkeavia kosketusjälkiä, muodonmuutoksia, materiaalinsiirtymiä, murtumia ja jälkien keskinäistä sijaintia.

Tarkoituksena ei ole arvioida lukon avaamismenetelmää, vaan selvittää, ovatko sisäiset jäljet yhteensopivia lukon ulkoisten vaurioiden ja muun tapahtumatiedon kanssa. Erityisen tärkeää on erottaa tapahtumaan liittyvä jälki normaalista kulumisesta. Pitkään käytetyssä lukossa voi olla runsaasti vanhoja naarmuja, kiillottuneita kosketuspintoja ja muita käytön aiheuttamia muutoksia.

Vaurio ei aina tarkoita murtoa
Forensiikan kannalta yksi keskeisistä kysymyksistä on vaihtoehtoisten selitysten arviointi. Lukon poikkeava kunto voi aiheutua esimerkiksi:

pitkäaikaisesta kulumisesta
huollosta
aikaisemmasta vauriosta
oven virheellisestä säädöstä
korroosiosta
lämpö- tai kosteusrasituksesta
tapahtuman jälkeen tapahtuneesta käsittelystä.

Tutkimuksen ei tulisi lähteä oletuksesta ”lukko murrettiin”, vaan kysymyksestä: Mikä havaittu tapahtumamekanismi selittää jäljet parhaiten? Jos näyttö ei riitä luotettavaan erotteluun, johtopäätökseksi voi jäädä myös se, ettei tapahtumatapaa voida määrittää.

Materiaalinsiirtymät ja muut jäljet
Murron yhteydessä eri materiaalit voivat joutua kosketuksiin keskenään. Esimerkiksi maalihiukkasia, metalliainesta, puukuituja tai muita mikroskooppisia materiaaleja voi siirtyä pinnalta toiselle. Niiden tutkiminen voi täydentää työkalujälkitutkimusta. Tällaisten jälkien arvo riippuu voimakkaasti niiden säilymisestä ja näytteenoton laadusta. Lukon tarpeeton puhdistaminen, öljyäminen, testaaminen tai toistuva käsittely voi hävittää tai muuttaa alkuperäistä näyttöä.

Sormenjäljet ja DNA
Lukon ympäristöstä voidaan tapauksesta riippuen etsiä myös henkilöön yhdistettävää biologista tai daktyloskooppista näyttöä. Daktyloskooppinen näyttö tarkoittaa käytännössä sormenjälkiin, kämmenenjälkiin tai muihin ihon uurrekuvioihin perustuvaa rikosteknistä näyttöä. Lukituksen forensiikassa sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi ovenkahvasta, lukon pinnasta, irrotetusta osasta tai muusta käsitellystä pinnasta löytynyttä sormenjälkeä, jota voidaan verrata henkilön vertailujälkeen.

Mahdollisia tutkimuskohteita voivat olla esimerkiksi oven ympäristö, ovenkahvat, irrotetut osat tai muut pinnat, joita tapahtuman aikana on voitu käsitellä. Näiden tutkiminen kuuluu omiin rikosteknisiin menetelmiin. Lukon työkalujälkitutkimuksesta ei itsessään voida päätellä, kuka vaurion aiheutti.

Elektronisten ja sähkömekaanisten lukkojen forensiikka
Elektronisessa tai sähkömekaanisessa lukitusjärjestelmässä tutkimuskohde on laajempi kuin itse mekaaninen lukkorakenne. Tutkimuksessa on hyödyllistä erottaa kolme toisiaan täydentävää kokonaisuutta:

mekaaninen lukitus ja fyysiset vauriot
sähkömekaaninen lukko, sen elektroniikka ja toimilaitteet
kulunhallinta- ja valvontajärjestelmien digitaalinen tapahtumatieto.

Mekaaninen osa
Mekaanisen osan tutkimuksessa tarkastellaan samoja asioita kuin perinteisessä lukossa, lukkorungon, sylinterin tai muun lukitusmekanismin, oven, karmin, vastaraudan, kiinnikkeiden ja sisäisten komponenttien vaurioita. Levylukossa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi haittalevyjen ja muiden sisäisten osien poikkeavien kosketusjälkien tai muodonmuutosten dokumentointia.

Sähkömekaaninen osa
Sähkömekaanisessa osassa voidaan tarkastella esimerkiksi:

toimilaitteita
antureita
liittimiä ja johdotuksia
piirilevyjä
virtalähdettä tai paristoja
kotelointia
mekaanisen ja elektronisen osan rajapintaa.

Tutkimuksessa arvioidaan, näkyykö osissa fyysisiä vaurioita, irtoamista, lämpövaikutuksia, kosteutta, epätyypillisiä liitäntöjä tai muita poikkeamia. Havainnot dokumentoidaan ennen osien muuttamista tai purkamista.

Digitaalinen tapahtumatieto
Digitaalisen tapahtumatiedon puolella tarkasteltavia tietoja voivat olla esimerkiksi:

kulunvalvonnan tapahtumalokit
käyttäjätunnisteiden käyttö
oven tilatiedot
hälytykset
hallintajärjestelmän lokit
konfiguraatiomuutokset
ylläpitotoimet
muiden järjestelmien tapahtumatiedot.

Fyysisiä jälkiä ja digitaalista tapahtumatietoa tulisi tarkastella yhdessä.
Esimerkiksi järjestelmäloki voi kertoa, että ovi avattiin hyväksytyllä tunnisteella, mutta fyysisen tutkimuksen perusteella oven rakenteeseen on samalla kohdistunut poikkeuksellista voimaa. Vastaavasti fyysisesti ehjä lukko ei yksin osoita, että käyttö olisi ollut asianmukaista, jos digitaalisessa tapahtumaketjussa näkyy poikkeavia tunniste-, hallinta- tai konfiguraatiotapahtumia.

Lokien aikaleimojen oikeellisuus, järjestelmien kellonaikojen synkronointi, lokien eheys ja lokien säilytysketju on varmistettava ennen vahvoja johtopäätöksiä. On myös huomioitava, että kaikki lukitusjärjestelmät eivät tallenna samoja tapahtumia tai samalla tarkkuudella. Digitaalisen näytön puuttuminen ei siten automaattisesti tarkoita, ettei tapahtumaa olisi tapahtunut.

Tapahtumajärjestyksen rekonstruointi
Lopullisessa analyysissä yksittäisiä havaintoja yhdistetään tapahtumaketjuksi. Rekonstruktio ei ole kertomuksen rakentamista oletusten varaan. Jokaisen vaiheen tulisi perustua havaittuun näyttöön tai selvästi ilmoitettuun tutkimukselliseen tulkintaan. Tutkimuksessa voidaan yrittää selvittää esimerkiksi:

mikä osa rakenteesta vaurioitui ensimmäisenä
mihin kohtaan voimaa kohdistui
missä suunnassa osat liikkuivat
syntyivätkö jäljet ennen oven avautumista vai sen jälkeen
ovatko kaikki vauriot peräisin samasta tapahtumasta
sopiiko fyysinen näyttö yhteen kulunvalvonta-, kamera- tai hälytystietojen kanssa.

Ketju näytteen haltuunotosta analyysiin
Todistusarvon kannalta olennaista on näytteen käsittelyketju. Forensiikan kannalta tämä on yhtä tärkeää kuin mikroskooppinen tutkimus. Jälki, jonka alkuperää tai käsittelyhistoriaa ei pystytä osoittamaan, voi menettää suuren osan todistusarvostaan. Lukko ja siihen liittyvät osat tulisi yksilöidä, pakata ja säilyttää siten, ettei tutkimuksen kannalta olennaisia pintoja tarpeettomasti kosketeta tai vahingoiteta. Dokumentoinnista pitäisi selvitä ainakin:

missä esine oli
kuka sen otti haltuun
milloin se otettiin haltuun
missä kunnossa se oli
miten se pakattiin
kuka sitä käsitteli
mitä tutkimuksia sille tehtiin
muuttuiko esine tutkimuksen aikana.

Miten asiantuntijan pitäisi raportoida havainnot?
Hyvässä raportissa erotetaan toisistaan havainto ja johtopäätös. Esimerkiksi: ”Vastaraudan vasemmalla puolella havaittiin kolme samansuuntaista painaumaa”, on havainto. Sen sijaan:
”Jäljet ovat yhteensopivia tilanteen kanssa, jossa kyseiseen kohtaan on kohdistunut ulkopuolinen mekaaninen voima”, on tulkinta. Mitä pidemmälle mennään tulkintaan, sitä tärkeämpää on tuoda esiin myös vaihtoehtoiset selitykset ja tutkimuksen rajoitukset.

Mitä murretusta lukosta voidaan lopulta päätellä?
Yksittäinen vaurio ei yleensä yksin kerro tekijää, tarkkaa tapahtuma-aikaa tai koko tapahtumaketjua. Hyvin säilyneestä ja asianmukaisesti tutkitusta kokonaisuudesta voidaan joissakin tapauksissa arvioida:

onko rakenteeseen kohdistunut ulkopuolista mekaanista vaikutusta
mihin osiin vaikutus on kohdistunut
minkä tyyppinen tapahtumamekanismi sopii jälkiin
missä järjestyksessä osa jäljistä on syntynyt
ovatko vauriot yhteensopivia jonkin tutkitun työkalun tai työkalutyypin kanssa
sopivatko fyysiset löydökset yhteen muun tapahtumatiedon kanssa.

Sähkömekaanisessa lukituksessa luotettavin kokonaiskuva syntyy silloin, kun mekaaniset vauriot, sisäisten komponenttien jäljet, elektroniikan kunto sekä kulunhallinnan ja valvonnan tapahtumatiedot tukevat toisiaan. Jos eri tietolähteet ovat ristiriidassa, ristiriita itsessään on tutkimuksessa merkittävä havainto ja se tulee dokumentoida erikseen.

Lukitukseen liittyvä forensiikka on parhaimmillaan kokonaisuuden tutkimista. Lukko, ovi, karmi, kiinnikkeet, ympäristö, mikroskooppiset jäljet, sähkömekaaniset komponentit ja mahdollinen digitaalinen tapahtumatieto muodostavat yhdessä aineiston, jonka perusteella tapahtumia voidaan rekonstruoida.