Virkarikoksia ja syytteitä - SecMeter

Eläköityneiden tiedustelutyöntekijöiden käyttö oli syytteiden keskiössä

Oikeudenkäynnissä tarkastellaan erityisesti supon toimintatapoja, joissa eläköityneitä entisiä työntekijöitä käytettiin vastatiedusteluun liittyvissä tehtävissä.

Syyttäjän mukaan supon lakisääteisiä tehtäviä ja tietolähdetoimintaa oli käytännössä siirretty henkilöille, joilla ei enää ollut virkamiehen asemaa tai siihen perustuvia toimivaltuuksia.

Syytteen mukaan toimintaan liittyvä rekisteröinti ja valvonta olivat puutteellisia. Lisäksi siviilihenkilöille oli annettu salassa pidettäviä tietoja ilman asianmukaista oikeudellista perustetta.

Syyttäjä katsoo myös, ettei Pelttari supon päällikkönä puuttunut alaistensa toimintaan, vaikka hänen olisi asemansa perusteella pitänyt huolehtia toiminnan lainmukaisuudesta.

Kyse ei ole syytettyjen epäillystä toiminnasta vieraan valtion hyväksi. Oikeudenkäynnissä arvioidaan sitä, oliko Venäjän vakoilun torjumiseen tähtäävässä toiminnassa käytetty lainvastaisia menetelmiä.

Tietomurto paljasti vakavan tietoturvariskin

Yksi oikeudenkäynnin turvallisuuspoliittisesti merkittävimmistä kysymyksistä liittyy eläköityneen Supon työntekijän hallussa olleisiin tietoihin. Syyttäjän mukaan entinen työntekijä oli säilyttänyt tiedustelutoiminnassa hankittua aineistoa yksityisellä, avoimeen internetiin kytkeytyneellä sähköpostitilillä ja henkilökohtaisella tietokoneella.

Tietojärjestelmään kohdistuneen tietomurron seurauksena aineistoa päätyi ulkopuoliselle taholle. Syyttäjän näkemyksen mukaan kyse oli tiedoista, joiden paljastuminen saattoi aiheuttaa merkittävää vahinkoa Suomen ulkoiselle turvallisuudelle.

Tietolähteenä toiminut eläkeläinen myönsi puolustuksensa välityksellä tallentaneensa tietoja sähköpostitililleen ja joutuneensa tietomurron kohteeksi. Hän kuitenkin kiistää syyllistyneensä rikokseen.

Syytetty ei pitänyt tietojen paljastumista todennäköisenä. Hän oli luottanut oman sähköpostinsa turvallisuuteen. Hänellä oli käytössään tietoturvaohjelma. Lisäksi viestejä oli "naamioitu".

Puolustuksen mukaan henkilö ei ollut itse aktiivisesti luovuttanut salassa pidettäviä tietoja ulkopuolisille, vaan ne oli hankittu oikeudettomasti tietomurron avulla. Puolustuksen mukaan mies oli itsekin uhri. Lisäksi puolustus kiistää, että tallennetut tiedot olisivat sellaisinaan olleet viranomaisen salassa pidettäviä asiakirjoja.

Epäilyjä myös tuomioistuimelle annetuista tiedoista

Syyttäjän mukaan supon toimintaan liittyi myös epäselvyyksiä salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä koskevissa lupamenettelyissä. Supon työntekijöiden epäillään antaneen tuomioistuimelle virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja teknistä laitetarkkailua, telekuuntelua ja televalvontaa koskevissa hakemuksissa.

Väitteet ovat merkittäviä, sillä salaisten tiedonhankintakeinojen laillisuus perustuu muun muassa siihen, että lupia käsittelevälle tuomioistuimelle toimitetaan oikeat ja riittävät tiedot toimenpiteiden perusteista.

Jos tuomioistuimelle annetut tiedot ovat olennaisesti puutteellisia tai virheellisiä, myös tiedonhankinnan oikeudellinen valvonta voi vaarantua.

Syytteiden paikkansapitävyyttä arvioitiin oikeudenkäynnissä.

Pelttarin puolustuksessa vedottiin tiedustelutoiminnan erityisluonteeseen ja siihen liittyviin salassapito- sekä todistamiskieltoa koskeviin kysymyksiin.

Puolustuksen mukaan syyttäjä ei huomioinut tiedustelutoiminnan erityispiirteitä. Antti Pelttarin asianajaja Markku Fredman kiisti oikeudessa kaikki päämieheensä kohdistetut syytteet.

Fredmanin mukaan syyte perustuu virheelliseen käsitykseen tiedustelutoiminnan oikeudellisista edellytyksistä ja supon päällikön vastuusta.

Puolustuksen näkemyksen mukaan laissa on ollut perusteita luovuttaa tietoja myös eläköityneelle supon työntekijälle. Fredman katsoi lisäksi, ettei viraston päälliköllä ole käytännössä mahdollisuutta puuttua kaikkeen organisaatiossa tapahtuvaan toimintaan.

Puolustus kiisti myös syyttäjän väitteen siitä, että tietojen paljastuminen olisi voinut vaikeuttaa Suomen ulkomaansuhteita.

Oikeudenkäynti jatkui suljettujen ovien takana

Oikeudenkäynnin julkinen osuus päättyi perjantaina noin kello 10.30. Käsittely jatkui yleisöltä suljettuna, sillä oikeudenkäyntiaineisto käsitti myös kansalliseen turvallisuuteen ja Suomen tiedustelutoimintaan liittyviä salassa pidettäviä tietoja. Supo ja keskusrikospoliisi olivat pyytäneet osan asiakirjoista salaamista.

Helsingin käräjäoikeus ilmoitti, että neljän vastaajan osalta on toimitettu erilliset tuomioesitykset, joita käsitellään myöhemmin tunnustamisoikeudenkäynneissä.

Supon toimintatapojen laillisuus puntarissa

Pelttarin oikeudenkäynnin merkitys ulottuu yksittäisiä rikossyytteitä laajemmalle. Supon keskeisiin tehtäviin kuuluu Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavan tiedustelutoiminnan tunnistaminen ja torjuminen. Tähän liittyvä toiminta on väistämättä salaista, mutta salassapito ei poista vaatimusta toimia lainmukaisten toimivaltuuksien rajoissa.

Tapauksessa korostuvat kolme kansallisen turvallisuuden kannalta olennaista kysymystä:

1. tiedustelutoiminnan johtamisvastuu
2. salaisten tietojen suojaaminen
3. viranomaisten toiminnan riippumaton valvonta.

Oikeudenkäynnissä joudutaan arvioimaan myös sitä, missä määrin supo voi hyödyntää entisten työntekijöidensä osaamista ja henkilösuhteita sen jälkeen, kun heidän virkasuhteensa ja siihen liittyvät toimivaltuutensa ovat päättyneet.

Erityisen vakavan ulottuvuuden tapaukseen tuo tietomurto. Tiedustelutietojen päätyminen ulkopuolisille voi muodostaa turvallisuusriskin riippumatta siitä, onko tietojen käsittelyyn liittyvässä toiminnassa lopulta syyllistytty rikokseen.

Oikeudenkäynnin lopputuloksella on huomattavaa merkitystä sille, miten supon tiedustelutoiminnan johtamisvastuuta, tietolähteiden käyttöä ja salassa pidettävän aineiston käsittelyä tulevaisuudessa arvioidaan.

Lähteet: (Helsingin käräjäoikeuden tiedotteet 26.10. ja 5.11.2026; STT, Yle sekä Ilta-Sanomien ja MTV Uutisten oikeudenkäyntiseurannat 6.11.2026)

Supon virkamiehet menivät asuntoon ilman laillisia toimivaltuuksia

Supon laajaan rikostutkintaan liittyi myös poikkeuksellinen tapaus, jossa supon virkamies osallistui vuonna 2020 ulkomaalaisen henkilön asuntoon kohdistuneeseen tiedonhankintaoperaatioon ilman asianmukaisia toimivaltuuksia.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen tekemän syyttämättäjättämispäätöksen mukaan supon virkamies suoritti asunnossa paikkatiedustelun, jonka yhteydessä otettiin haltuun asiakirjoja ja teknisiä laitteita. Niiden sisältämiä tietoja kopioitiin supon tietokantoihin.

Operaatioon ei ollut haettu tarvittavia lupia. Rappe kiinnitti päätöksessään erityistä huomiota siihen, ettei siviilitiedustelun toimenpiteitä saanut kohdistaa kotirauhan suojaamaan asuntoon. Suolla ei myöskään ollut lakiin perustuvaa oikeutta mennä kyseiseen asuntoon tai ottaa siellä ollutta omaisuutta haltuunsa.

Vuonna 2020 voimassa olleen siviilitiedustelulainsäädännön mukaan paikkatiedustelua ei saanut kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan. Tämän vuoksi tavalliseen asuinhuoneistoon kohdistunut paikkatiedustelu herättää perustellun kysymyksen siitä, oliko toimenpiteelle ylipäätään laillista perustetta.

Myös omaisuuden haltuunotto on erotettava tietojen jäljentämisestä. Vuoden 2017 lainvalmisteluaineistossa todetaan, ettei paikkatiedustelun yhteydessä saanut ottaa haltuun tilassa olevia esineitä ja asiakirjoja, vaan sallittu tiedonhankinta perustui niiden jäljentämiseen. Kyse on siten vakavasta periaatteellisesta kysymyksestä. Supon toimivaltuudet eivät syrjäytä perustuslaissa turvattua kotirauhan ja yksityiselämän suojaa.

Virkamies vetosi esimiehen määräyksiin

Esitutkinnassa epäilty virkamies kertoi toimineensa esimiehensä määräysten mukaisesti. Hän ei omien sanojensa mukaan osallistunut operaatiossa käytettävistä toimivaltuuksista päättämiseen.

Rappe katsoi, että virkamiehen asema pelkästään toimenpiteen suorittajana alensi hänen syyllisyytensä astetta. Vaikka menettelylle ei ollut laillisia toimivaltuuksia, syyttäjä piti yksittäisen virkamiehen tekoa vähäisenä ja arvioi mahdollisen rangaistuksen jäävän enintään sakkotasolle. Tämän vuoksi syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta jätettiin nostamatta.

Sen sijaan supon vastatiedustelun entinen päällikkö Pertti Haaksluoto ja hänen entinen alaisensa saivat tapaukseen liittyvät virkarikossyytteet.

Syyttämättäjättämispäätös osoittaa, kuinka keskeinen merkitys viranomaisen sisäisellä johtamisella ja toimivaltuuksien oikeudellisella arvioinnilla on salaisessa tiedustelutoiminnassa.

Perustuslain turvaamaan kotirauhaan puuttuminen edellyttää nimenomaista laillista perustetta. Esimiehen antama määräys ei itsessään luo virkamiehelle sellaisia toimivaltuuksia, joita laissa ei ole säädetty.

Tapauksessa yksittäisen virkamiehen rikosoikeudellista vastuuta lievensi hänen asemansa käskyjen toteuttajana. Samalla oikeudenkäynnissä nousi esille kysymys siitä, missä määrin vastuu lainvastaisiksi epäillyistä tiedustelumenetelmistä kuuluu operaatioiden suunnittelusta ja johtamisesta vastanneille esimiehille.

Kansallisen turvallisuuden suojaaminen ei anna tiedusteluviranomaisille rajoittamattomia toimivaltuuksia. Juuri salaisen tiedustelutoiminnan luonne korostaa riippumattoman laillisuusvalvonnan, selkeiden vastuusuhteiden ja perusoikeuksien kunnioittamisen merkitystä.

Salaiset tarkkailupisteet

Ylen artikkelissa 5.11.2026 todetaan seuraavaa: ” Aiemmin julkiseksi tulleista syyttämättäjättämispäätöksistä käy ilmi, että syyttäjän epäilyn mukaan supossa työskennelleet henkilöt esimerkiksi ulkoistivat lain mukaan supolle kuuluvaa ja poliisivaltuuksia edellyttävää tarkkailua ja teknistä katselua siviilihenkilölle.

Lisäksi tutkinnassa epäiltiin, että ainakin yhdellä siviilillä oli valvomaton pääsy supon tietojärjestelmiin, kassakaappeihin, salaisiin tarkkailupisteisiin ja niissä sijainneisiin materiaaleihin sekä siviilitiedustelussa käytettävän teknisen katselun laitteisiin ja materiaaleihin.

Ylen uutinen on merkittävä, koska sen perusteella epäiltiin, että ainakin yhdellä supon ulkopuolisella siviilihenkilöllä oli valvomaton pääsy tällaisiin tarkkailupisteisiin, tiedusteluaineistoon ja teknisiin laitteisiin.

Supon salaiset tarkkailupisteet ovat näkymätön osa Suomen vastavakoilua

Supon tehtävänä on hankkia tietoa Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta sekä torjua muun muassa ulkomaista tiedustelua, terrorismia ja muita vakavia turvallisuusuhkia.

Yksi sen käyttämistä tiedonhankinnan keinoista on henkilöihin ja paikkoihin kohdistuva salainen tarkkailu. Tarkkailun toteuttamisessa voidaan hyödyntää erityisiä havainnointipaikkoja, joita kutsutaan tarkkailupisteiksi.

Tarkkailupisteet ovat osa tiedustelutoiminnan käytännön järjestelyjä. Niiden olemassaolo, sijainnit ja käyttö ovat yleensä salassa pidettäviä, koska tietojen paljastuminen voisi vaarantaa käynnissä olevia tiedustelutehtäviä ja paljastaa viranomaisten toimintamenetelmiä.

Mitä salaisilla tarkkailupisteillä tarkoitetaan?

Salaisilla tarkkailupisteillä tarkoitetaan salassa pidettäviä ajoneuvoja, tiloja tai muita paikkoja, joista supo voi tarkkailla tiedustelun kohteena olevia henkilöitä, rakennuksia tai tapahtumia ilman, että tarkkailu paljastuu.

Tarkkailu voi perustua ihmisen tekemiin näköhavaintoihin, teknisiin tallenteisiin tai näiden yhdistelmään. Tarkkailupisteeseen voidaan tiedonhankintatehtävästä riippuen liittää esimerkiksi kameravalvontaa.

Tarkkailupiste ei kuitenkaan ole itsenäinen, laissa määritelty tiedustelumenetelmä. Se on fyysinen paikka tai järjestely, jonka avulla toteutetaan laissa säänneltyä toimintaa, kuten suunnitelmallista tarkkailua tai teknistä katselua. Kyse voi olla esimerkiksi seuraavanlaisista järjestelyistä:

• Tarkkailuasunto on tavalliselta asunnolta näyttävä tila, josta voidaan seurata esimerkiksi vastapäisen rakennuksen sisäänkäyntiä tai henkilöiden liikkumista.
• Toimisto- tai liiketila voi olla supon käytössä ja josta voidaan tehdä havaintoja ilman, että ulkopuoliset tunnistavat sitä tiedustelutoiminnan tarkkailupaikaksi.
• Muu suojattu tarkkailupaikka on tila tai asema, jossa voidaan käyttää kameroita, optisia havaintolaitteita tai muita laillisesti käytettäviä tarkkailuvälineitä esimerkiksi ulkomaisten lähetystöjen tai diplomaattien asuntojen läheisyydessä.

Tarkkailupaikan olemassaolo ei itsessään anna viranomaiselle oikeutta tarkkailla ketä tahansa, vaan toiminnan lainmukaisuus määräytyy käytettävän tiedonhankintamenetelmän, sen tarkoituksen ja edellytysten perusteella.

Mihin tarkkailupisteitä tarvitaan?

Vastavakoilussa tärkeää ei ole ainoastaan yksittäisen henkilön toiminta, vaan myös hänen yhteytensä, tapaamisensa ja liikkumisensa osana laajempaa tapahtumaketjua. Vieraan valtion tiedustelu-upseeri voi esimerkiksi toimia diplomaattisen aseman suojissa tai pyrkiä hankkimaan yhteyksiä henkilöihin, joilla on pääsy turvallisuuden kannalta arkaluonteisiin tietoihin. Tarkkailupisteiden avulla voidaan seurata tiedustelun kohteena olevien henkilöiden liikkumista, tapaamisia ja yhteyksiä muihin henkilöihin.

Terrorismin torjunnassa tarkkailu voi kohdistua myös rukoushuoneiden, uskonnollisten kokoontumispaikkojen ja muiden sellaisten tilojen ympäristöön, joissa tiedustelun kohteena olevien henkilöiden epäillään tapaavan toisiaan tai harjoittavan terrorismiin liittyvää toimintaa. Tällöin tarkkailun tarkoituksena voi olla selvittää henkilöiden välisiä yhteyksiä, mahdollisten ääriliikkeiden toimintaa sekä terrorismiin liittyvien uhkien kehittymistä. Tarkkailun perusteena on arvioitu turvallisuusuhka, ei uskonnollinen toiminta sinänsä.

Tarkkailupisteet voidaan yleisellä tasolla jakaa käyttötarkoituksensa ja kestonsa perusteella kahteen ryhmään.

1. Operaatiokohtaiset tarkkailupisteet
2. Pitkäaikaiseen käyttöön soveltuvat tarkkailupisteet

Operaatiokohtainen tarkkailupiste perustetaan tiettyä tiedonhankintatehtävää varten. Sen käyttö voi liittyä esimerkiksi henkilöön, jonka toiminnasta supo tarvitsee tietoa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan arvioimiseksi. Tällainen järjestely on lähtökohtaisesti ajallisesti rajattu. Tarkkailun tarve voi päättyä, jos tiedustelutavoite saavutetaan, kohde muuttuu tai toiminnan oikeudelliset edellytykset lakkaavat. Tilapäisyys ei kuitenkaan tarkoita, että tarkkailua saisi toteuttaa ilman päätöksiä tai lain edellyttämää arviointia.

Tiedustelutoiminnassa voidaan yleisesti hyödyntää myös pitkäaikaiseen havainnointiin soveltuvia paikkoja. Tällaisen tarkkailujärjestelyn tarkoituksena voisi olla toistuva tai jatkuva tiedustelullisesti merkityksellisen toiminnan havainnointi.

On kuitenkin erotettava toisistaan pitkäaikaiseen käyttöön soveltuva fyysinen tila ja oikeus käyttää tiettyä salaista tiedonhankintamenetelmää. Vaikka samaa tilaa voitaisiin hyödyntää useissa tehtävissä, se ei tarkoita, että kaikkia tiedonhankintamenetelmiä saisi käyttää siellä pysyvästi tai ilman uusia oikeudellisia perusteita.

Supon pysyvien tarkkailupisteiden määristä, sijainneista ja käyttötarkoituksista ei ole käytettävissä kattavia julkisia tietoja. Siksi ei voida vahvistaa, kuinka suuri osa sen tarkkailupisteistä on tilapäisiä tai pitkäaikaisia.

Tarkkailupisteiden käyttöä rajoittaa laki

Supo ei voi toteuttaa salaista tiedonhankintaa pelkästään sillä perusteella, että jokin henkilö tai paikka vaikuttaa kiinnostavalta. Supon siviilitiedustelutoimintaa säännellään vuonna 2019 voimaan tulleella siviilitiedustelulainsäädännöllä.

Keskeiset tiedustelumenetelmät ja niiden käyttöedellytykset määritellään poliisilain (872/2011) 5 a luvussa. Tietoliikennetiedustelusta säädetään lisäksi erillisessä laissa tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa (582/2019).

Tarkkailupisteiden yhteydessä olennaisia ovat erityisesti poliisilain 5 a luvun säännökset suunnitelmallisesta tarkkailusta ja teknisestä katselusta sekä näiden menetelmien käyttämisen edellytyksistä ja päätöksenteosta.

Keskeisiä tiedonhankintamenetelmiä ovat muun muassa:

• Suunnitelmallinen tarkkailu, jolla tarkoitetaan muuta kuin lyhytaikaista, salaa toteutettavaa henkilön tai laissa tarkoitetun henkilöryhmän havainnointia.
• Tekninen katselu, jolla tarkoitetaan henkilön, tilan tai muun paikan tarkkailua tai tallentamista kameralla tai muulla teknisellä välineellä laissa säädetyin edellytyksin.
• Tekninen kuuntelu, jolla tarkoitetaan teknisin menetelmin toteutettavaa kuuntelua, joka eroaa tavallisesta näköhavaintoihin perustuvasta tarkkailusta.
• Tekninen seuranta, jolla tarkoitetaan esimerkiksi henkilön tai esineen muun muassa puhelimen sijaintiin ja liikkumiseen liittyvää teknistä tiedonhankintaa.
• Tekninen laitetarkkailu, jolla tarkoitetaan teknisen laitteen tai ohjelmiston toimintaan ja tietoihin kohdistuvaa tiedonhankintaa.

Menetelmien käytön oikeudelliset edellytykset ja päätöksentekijät vaihtelevat. Esimerkiksi suunnitelmallisesta tarkkailusta siviilitiedustelussa päättää supon päällystöön kuuluva poliisimies. Tiettyjen muiden menetelmien käyttöön tarvitaan tuomioistuimen lupa.

Siviilitiedustelumenetelmien käyttö edellyttää laissa säädettyjen välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta koskevien vaatimusten täyttymistä. Lisäksi tiedustelumenetelmän käyttö on lopetettava, jos sen tarkoitus on saavutettu tai käytön edellytyksiä ei enää ole. Salaisuus ei siten merkitse rajoittamatonta toimivaltaa. Päinvastoin juuri salaisen tiedonhankinnan vuoksi päätöksenteon ja laillisuusvalvonnan merkitys korostuu.

Kuinka pitkäksi aikaa tarkkailusta voidaan päättää?

Poliisilain mukaan suunnitelmallista tarkkailua koskeva päätös voidaan tehdä siviilitiedustelussa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Myös useiden teknisten tiedustelumenetelmien päätöksille ja luville on asetettu enimmäiskestoja.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen tarkkailupiste olisi purettava kuuden kuukauden välein. Laissa säädetty määräaika koskee tiedonhankintamenetelmän käyttämistä, ei välttämättä sen toteuttamiseen käytettävän fyysisen tilan vuokrasopimusta tai olemassaoloa.

Menetelmän jatkaminen edellyttää edelleen laillisten edellytysten täyttymistä ja tarvittaessa uutta päätöstä tai lupaa. Tarkkailutoimintaa ei siten voida pitää lainmukaisena yksinomaan sillä perusteella, että samaa tarkkailupaikkaa on käytetty aikaisemminkin.

Marraskuun 2026 supo-oikeudenkäynnissä nousi esiin supon salaiset tarkkailupisteet julkisuuteen. Julkisuuteen tulleiden esitutkintatietojen mukaan tutkinnassa on selvitetty epäilyjä siitä, että ainakin yhdellä siviilihenkilöllä olisi ollut valvomaton pääsy supon tietojärjestelmiin, kassakaappeihin, salaisiin tarkkailupisteisiin sekä niiden sisältämiin aineistoihin ja laitteisiin.

Näissä epäilyissä tarkkailupiste ei ole merkityksellinen ainoastaan fyysisenä havainnointipaikkana. Se on myös turvallisuuskriittinen toimintaympäristö, johon pääsy voi merkitä mahdollisuutta saada tietoa salaisista operaatioista, tiedustelumenetelmistä ja niiden kohteista.

Voidaanko tarkkailua ulkoistaa yksityisille henkilöille?

Toiminnan lainmukaisuus riippuu tehtävän sisällöstä, henkilön asemasta ja sovellettavista säännöksistä. Tässä on tehtävä oikeudellisesti tärkeä ero kahden eri asian välillä:

• Tietolähdetoiminnassa supo voi käyttää laissa säädetyin edellytyksin ulkopuolisia tietolähteitä, jotka esimerkiksi välittävät viranomaiselle havaintojaan ja hankkimiaan tietoja.
• Suunnitelmallista tarkkailua tai teknistä katselua koskevaa toimivaltaa supo ei voi siirtää yksityishenkilölle pelkästään sopimuksella tai sillä perusteella, että henkilö on aikaisemmin työskennellyt supossa.

Supo-oikeudenkäynnin esiin nostama olennainen kysymys liittyy siihen, millaisia tehtäviä tiedusteluviranomainen voi antaa viranomaisorganisaation ulkopuoliselle henkilölle.

Turvallisuus- ja tiedustelutoiminnassa on erotettava tekninen avustaminen, asiantuntijatyö ja julkisen vallan käyttäminen. Esimerkiksi teknisen järjestelmän huolto tai asiantuntijapalvelun tuottaminen ei ole sama asia kuin itsenäinen, salainen tiedustelutoiminta.

Supon tiedonhankintatoimivaltuudet perustuvat lakiin. Perustuslain 124 § mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa yksityishenkilölle vain lailla tai lain nojalla, eikä merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voida siirtää viranomaisorganisaation ulkopuolelle.

Lainsäädäntö mahdollistaa kuitenkin ulkopuolisten asiantuntijoiden ja muiden henkilöiden käyttämisen tietyissä tiedonhankintaa avustavissa tehtävissä. Esimerkiksi poliisilain 5 a luvun 43 § mukaan siviilitiedustelussa kertyneitä tallenteita voidaan laissa säädetyin edellytyksin antaa myös ulkopuolisen asiantuntijan tai muun avustavan henkilön tutkittavaksi. Yksityiseen henkilöön sovelletaan tällöin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan kyseisiä tehtäviä.

Tällainen avustaminen ei kuitenkaan anna yksityishenkilölle yleistä oikeutta käyttää itsenäisesti supon tiedustelutoimivaltuuksia. Esimerkiksi suunnitelmallisen tarkkailun tai teknisen katselun suorittamiseen tarvitaan asianmukainen laillinen peruste ja toimivaltuus.

Kun tiedonhankintamenetelmä edellyttää tuomioistuimen lupaa, tuomioistuimen on voitava arvioida toimenpiteen lailliset edellytykset sille esitetyn aineiston perusteella. Tämä koskee esimerkiksi menetelmän kohdistamista, tarkoitusta, välttämättömyyttä ja niitä tosiseikkoja, joihin lupavaatimus perustuu.

Jos lupahakemuksessa annettaisiin olennaisesti harhaanjohtavia tietoja tai jätettäisiin kertomatta ratkaisevia tosiseikkoja, tuomioistuimen mahdollisuus arvioida toimenpiteen lainmukaisuutta voisi vaarantua.

Kuka valvoo salaisia tarkkailupisteitä?

Tiedustelutoiminnan salaisuus asettaa laillisuusvalvonnalle erityisiä vaatimuksia. Koska tarkkailun kohteena oleva henkilö ei tavallisesti tiedä tiedonhankinnasta sen aikana, hän ei useinkaan voi itse valvoa oikeuksiensa toteutumista.

Tarkkailupisteet ja yksityisyyden suoja

Salainen tarkkailu merkitsee väistämättä mahdollista puuttumista yksilön yksityisyyteen. Sen vuoksi merkitystä on sillä, mitä tarkkaillaan, millä perusteella, kuinka pitkään ja millaisin teknisin menetelmin. Erityisesti on erotettava julkisissa tai muutoin lain sallimissa ympäristöissä toteutettava tarkkailu kotirauhan suojaamiin tiloihin kohdistuvasta tiedonhankinnasta.

Siviilitiedustelun toimivaltuudet eivät oikeuta rajoittamattomaan kuvaamiseen tai kuuntelemiseen. Poliisilain siviilitiedustelua koskevien säännösten mukaan tiedustelumenetelmää ei saa kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan. Vuonna 2026 on kuitenkin valmisteltu tämän yleisen kiellon muuttamista.

Salainen tarkkailu edellyttää myös luotettavaa valvontaa

Supon tarkkailupisteet ovat yksi fyysinen väline kansallista turvallisuutta suojaavassa tiedonhankinnassa. Niiden avulla voidaan tehdä havaintoja ja hankkia tietoa toiminnasta, joka muutoin saattaa jäädä julkisen viranomaistoiminnan ulottumattomiin.

Supon rikosoikeudenkäynti on nostanut erityisen selvästi esiin myös sen, miten tärkeää on valvoa salaiseen tiedustelutoimintaan osallistuvien henkilöiden toimivaltuuksia, tiloihin pääsyä ja turvallisuussalaisuuksien käsittelyä. Niiden käyttöön liittyvän päätöksenteon ja valvonnan tarkoituksena on puolestaan varmistaa, että turvallisuutta suojataan lain sallimilla keinoilla.