Tarkoitus pyhittää keinot

Yritysturvallisuus > Suojelupoliisi

Moraalisen poikkeusluvan mekanismi

Työn merkityksellisyyden kokemus on tärkeä tekijä myös turvallisuusorganisaatioiden, kuten supon ja Puolustusvoimien tiedustelutoiminnassa. Samalla voidaan pohtia, onko voimakas moraalinen sitoutuminen ja tarkoituksen tunne voinut joissakin tapauksissa vaikuttaa siihen, miten työntekijät ovat tulkinneet toimivaltuuksiaan tai eettisiä rajoja.

Historian ja tuoreiden esitutkintojen valossa julkinen näyttö ei osoita, että supo tai Puolustusvoimat olisivat ylittäneet lain rajat nimenomaisesti vedoten työn merkityksellisyyteen. Sen sijaan tapaukset kuvaavat, kuinka turvallisuusperusteinen retoriikka voi kiristää jännitettä lain, etiikan ja operatiivisen tehokkuuden välillä ja miksi Suomen valvontajärjestelmä on keskeinen tämän jännitteen hallinnassa.

Työn merkityksellisyys lisää tutkitusti motivaatiota, sitoutumista ja työhyvinvointia, mutta samalla se voi synnyttää myös eettisiä jännitteitä silloin, kun organisaation arvot ja tavoitteet alkavat ohjata yksilön moraalista harkintaa.

Supo ja Puolustusvoimat ovat tästä ilmiöstä erityisen kiinnostavia esimerkkejä. Niiden perustehtävä on yhteiskunnallisesti äärimmäisen merkityksellinen, kansallisen turvallisuuden ja valtion suvereniteetin suojeleminen.

Näissä organisaatioissa työntekijät toimivat jatkuvasti tilanteissa, joissa yksilön eettinen vastuu, lain rajat ja yhteiskunnallinen velvollisuus kietoutuvat yhteen. Tällainen työn luonne voi tuottaa poikkeuksellisen vahvan kokemuksen tarkoituksesta ja identiteetistä, mutta myös riskin siitä, että “suuremman hyvän” nimissä poiketaan lain tai eettisten normien asettamista rajoista.

Supon ja Puolustusvoimien rekrytointi- ja työnantajaviestinnässä merkityksellisyys on selvästi keskeinen teema. Työtä kuvataan isänmaan, itsenäisyyden ja yhteisen turvallisuuden puolustamisena, joka antaa elämälle tarkoituksen ja työlle arvon. Tässä yhteydessä merkityksellinen työ ei ole pelkästään yksilöllinen kokemus, vaan osa institutionaalista identiteettiä ja organisaatiokulttuuria.

Tämä herättää kysymyksiä, missä kulkee raja työn merkityksellisyyden ja oikeusvaltion periaatteiden välillä? Miten vahva moraalinen sitoutuminen voi samaan aikaan olla sekä turvallisuusorganisaatioiden voimavara että niiden eettinen riski?

Merkityksellisyyden kokemus ja lainmukaisuuden vaatimukset kohtaavat supon ja Puolustusvoimien toiminnassa. Erityisen huomion kohteena on vastavakoilun ja tiedustelun konteksti, jossa työn tarkoituksellisuus, lojaalisuus ja kiireellisyys voivat johtaa jännitteeseen lain, etiikan ja toiminnan tehokkuuden välillä.

Merkityksellinen työ ja sen rajat supossa ja Puolustusvoimissa
Supon rekrytointiviestinnässä työn merkityksellisyyttä on kuvattu mm. seuraavasti:

"Organisaatiossamme on paljon erilaisia mahdollisuuksia merkityksellisen työn tekemiseen ja ammatilliseen kehittymiseen.” Lähde: (valtiolle.fi/)
“Onko sinusta puolustamaan Suomen turvallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa? Haluaisitko sinä tehdä työtä, jolla on merkittävää vaikutusta kansallisen turvallisuuden varmistamisessa? Kiinnostaako työ Suomen tiedustelun etulinjassa?.” Lähde: (duunitori.fi/)

Puolustusvoimien rekrytointiviestinnässä merkityksellisyyden teema on keskeinen. Esimerkiksi iskulauseet:

“Työtä itsenäisyyden turvaamiseksi” Lähde: (puolustusvoimat.fi/).
“Löydä oma tehtäväsi ja tee merkityksellistä työtä Suomen turvallisuuden puolesta” Lähde: (pvrekry.fi).

Lauseet korostavat, että työ ei ole pelkkää toimeentuloa vaan osa suurempaa tehtävää, Suomen turvallisuuden ja kansalaisten vapauden turvaamista. Lähteet: (Puolustusvoimat 2024, PVrekry 2024).

Supo ja Puolustusvoimat ovat tietoisesti rakentaneet työnantajabrändinsä “merkityksellisen työn” varaan. Viestintä luo mielikuvaa, jossa työntekijä on osa yhteistä, arvokasta päämäärää. Tällainen puhe lisää motivaatiota ja sitoutumista, mutta sillä on myös varjopuolia.

Työn merkityksellisyys on psykologinen ja arvopohjainen kokemus, jota ei kuitenkaan voi käyttää oikeuttamaan poikkeamista lain tai eettisten normien rajoista. Työsopimuslaki, työaikalaki ja työturvallisuuslaki sitovat myös valtiollisia turvallisuusorganisaatioita.

Työnantaja, olipa kyseessä supo, Puolustusvoimat tai muu julkinen organisaatio, ei voi vedota “kutsumukseen” tai “velvollisuuteen” tavalla, joka ohittaa työntekijän oikeudet tai työnantajan vastuut.
Organisaatiotutkimuksessa on havaittu, että “kutsumuspuhe” voi toimia myös hallinnan välineenä (meaning as control). Merkityspuhe valjastaa työntekijän sisäisen motivaation organisaation tavoitteisiin tavalla, joka voi peittää epätasapainoa, ylikuormitusta tai jopa lainvastaisia käytäntöjä.

Tällöin työntekijä voi sisäistää ajatuksen, että jos työ on riittävän tärkeää, sen nimissä voidaan joustaa säännöistä. Tämä on sekä eettisesti että juridisesti kestämätön ajatus.

Merkityksellisyyden moraalinen ja juridinen jännite vastavakoilussa
Vastavakoilu on poikkeuksellinen toimiala, jossa työn merkityksellisyys on sekä voima että riski. Työntekijät kokevat olevansa osa kansallista tehtävää, joka liittyy suoraan Suomen turvallisuuden, suvereniteetin ja kansalaisten vapauden turvaamiseen.

Tämä kokemus tuottaa vahvan motivaation ja syvän sitoutumisen, mutta samalla se voi synnyttää moraalisia ja juridisia jännitteitä erityisesti silloin, kun työn korkea tarkoitus alkaa oikeuttaa poikkeuksia lain tai eettisten normien noudattamisesta. Merkityksellisyyden kokemus on siten kaksiteräinen miekka, se lisää työn arvoa ja intohimoa, mutta voi myös hämärtää oikeudelliset rajat.

Merkityksellisyyden voima ja psykologinen perusta
Merkityksellisellä työllä tarkoitetaan kokemusta siitä, että oma työ on arvokasta, palvelee itseä suurempaa tarkoitusta ja tuottaa yhteistä hyvää. Työn merkityksellisyys on tutkitusti yhteydessä korkeampaan motivaatiotasoon, työssä jaksamiseen ja organisaatioon sitoutumiseen.

Vastavakoilussa tämä kokemus korostuu erityisen voimakkaana. Työntekijä näkee tehtävänsä osana kansallista suojaa, ”ensimmäisenä suojakerroksena” yhteiskunnan turvaamisessa. Supossa ja Puolustusvoimien tiedustelussa tämä näkyy rekrytointiviestinnässä, jossa korostetaan työn arvoa isänmaan ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta.

Merkityksellisyys antaa työlle identiteetin ja mission, mutta samalla se luo vahvan emotionaalisen sitoumuksen, joka voi ohjata moraalista ajattelua. Työntekijä ei enää toimi vain lainsäädännön ohjaamana virkamiehenä, vaan kokee olevansa osa suurempaa moraalista tehtävää, yhteiskunnan suojelijana. Tässä piilee jännitteen alku.

Tarkoitus pyhittää keinot
Vastavakoilun työympäristö on luonteeltaan salassa pidettävä, kiireellinen ja usein eettisesti epäselvä. Työntekijöiden kokemus merkityksellisestä tehtävästä voi johtaa tilanteeseen, jossa toiminnan moraalinen oikeutus korvaa lainmukaisuuden tai virkaeettiset velvoitteet. Tämä ilmiö tunnetaan organisaatiotutkimuksessa nimellä “mission over ethics” tai “meaning as control”, jossa työn merkitystä käytetään hallinnan ja itseoikeutuksen välineenä.

Tällöin yksilö saattaa ajatella: ”Jos rikomme sääntöjä, teemme sen maan parhaaksi.” Työn moraalinen paino ja kiire voivat oikeuttaa riskialttiita tai jopa lainvastaisia päätöksiä. Eettinen harkinta väistyy, ja tilalle nousee velvollisuuden tunne: ”Vihollinen ei noudata sääntöjä, miksi meidän pitäisi?” Tämä asenne on inhimillisesti ymmärrettävä, mutta se uhkaa oikeusvaltioperiaatetta.

Vastavakoilun toimintaympäristössä tämä voi ilmetä esimerkiksi lupamenettelyjen kiertämisenä, siviilihenkilöiden käyttämiseen henkilötiedustelussa, epävirallisten rekisteröimättömien tietolähteiden käytön hyväksymisenä tai valvontaa koskevien sääntöjen venyttämisenä. Tällaiset ratkaisut voivat tuntua moraalisesti oikeutetuilta, mutta ne horjuttavat viranomaisen legitimiteettiä ja kansalaisten luottamusta.

Juridinen jännite
Tiedustelulait asettavat tiukat rajat sille, miten tietoa voidaan hankkia ja miten viranomaiset voivat toimia. Lupa- ja valvontajärjestelmä varmistavat, että valtion turvallisuutta suojellaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

Toimintaympäristössä, jossa uhkat muuttuvat nopeasti ja poliittinen johto odottaa tuloksia, työntekijät voivat kuitenkin kokea lain rajoitukset ”haitallisina esteinä”. Tämä luo juridisen jännitteen, tehokkuuden ja laillisuuden välisen ristiriidan.

Käytännössä tämä voi johtaa ”harmaan alueen” toimintaan, eli operatiivisiin toimiin, joita ei voida täysin perustella lain nojalla mutta joita ei myöskään nähdä avoimesti lainvastaisina. Tällaisissa tapauksissa työntekijät vetoavat usein maan etuun tai velvollisuuteen suojella yhteiskuntaa.

Suomalaisessa kontekstissa näitä jännitteitä on havaittu muun muassa supon ja Puolustusvoimien tiedustelutoimintaan kohdistuneissa rikosepäilyissä, joissa toiminnan tarkoituksena oli kansallinen turvallisuus, mutta keinot ylittivät laillisuuden rajat.

Moraalinen immuniteetti
Tutkimusten mukaan turvallisuusorganisaatioissa voi syntyä niin sanottu moraalisen immuniteetin ilmiö. Työntekijät alkavat uskoa, että heidän tekonsa ovat moraalisesti oikeutettuja, koska ne suojelevat muita.

Tämä uskomus vahvistaa sitoutumista ja tehokkuutta, mutta samalla se heikentää kykyä kriittiseen reflektioon. Lain hienovaraiset rajat alkavat näyttää joustavilta, ja valvonta koetaan ulkopuolisena haittana.

Tällainen kulttuuri voi muodostaa organisaation sisäisen ”eettisen kuplan”, jossa vain sen jäsenet ymmärtävät, mitä työ ”todella vaatii”. Ulkopuolinen valvonta ja lainsäädäntö näyttäytyvät byrokratiana, joka ei kykene vastaamaan todellisiin uhkiin. Tämä eriytyminen on yhteiskunnallisesti vaarallista, koska se johtaa vähitellen oikeusvaltion periaatteiden rapautumiseen.

Eettinen ja yhteiskunnallinen vastuu
Vastavakoilun työntekijät eivät ole lain yläpuolella, vaikka heidän tehtävänsä olisikin erityinen. Merkityksellisyyden kokemus ei saa muuttua itseoikeutukseksi. Työn moraalinen arvo on säilytettävä, mutta sen on toimittava lain rajoissa.

Siksi on välttämätöntä, että organisaatioissa vahvistetaan eettistä koulutusta, sisäistä valvontaa ja läpinäkyvyyttä. Merkityksellisyyden kokemus on pidettävä hallinnassa, sen on tuettava lakia, ei ohitettava sitä.

Laillisuusvalvonta, kuten tiedusteluvalvontavaltuutetun toimisto ja syyttäjälaitos, ovat tässä keskeisiä. Ne varmistavat, että moraalinen missio ei muutu juridiseksi sokeudeksi. Samalla yhteiskunnan on tuettava tiedusteluviranomaisia, jotta he voivat toimia tehokkaasti ilman, että lain rajat koetaan uhkana, vaan niiden turvana.

Johtopäätös
Vastavakoilun tehtävä on poikkeuksellisen merkityksellinen, mutta juuri siksi sen moraalinen ja juridinen jännite on suuri. Työntekijät suojelevat yhteiskuntaa, mutta heidän on tehtävä se lain ja eettisten periaatteiden puitteissa. Merkityksellinen työ ei saa muuttua oikeutukseksi ohittaa sääntöjä, vaan sen tulee olla voima, joka vahvistaa oikeusvaltiota.

Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja, mutta oikeat keinot voivat pyhittää tarkoituksen. Vain silloin, kun vastavakoilu toimii lain sisällä ja eettisesti kestävällä tavalla, sen työ on aidosti merkityksellistä ja yhteiskunnan luottamuksen arvoista.