Sotilatiedustelu - SecMeter

Sisältöön

Sotilatiedustelu

Yritysturvallisuus > Vakoilu
Sotilastiedustelulla tarkoitetaan salassa pidettävien tietojen hankkimista Puolustusvoimista, puolustusteollisuudesta tai muista sotilaallisista seikoista. Sotilastiedustelu on keskeinen osa laajempaa kokonaisuutta, jolla turvataan Puolustusvoimien kyky suorittaa menestyksellisesti sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä.

Suomessa ulkomaantiedustelu oli pitkään vain puolustusvoimien tehtävä. Tiedustelulain myötä myös supo sai valtuudet suorittaa ulkomaan siviilitiedustelua. Sotilastiedustelun tehtäviä ulkomailla ovat suorittaneet sotilasasiamiehet ja Viestikoelaitos (vuodesta 2014 alkaen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen yksikkö Viestikoekeskus).

Suomen sotilastiedustelu FIRE (Finnish Intelligence Research Establishment) eli Viestikoekeskus ja NSA ovat harjoittaneet jo pitkään SIGINT yhteistyötä. Sotilastiedustelulla on suora viestintäyhteys NSA:n ja NGA:n (National Geospatial-Intelligence Agency) välillä. NGA on USA:n puolustusministeriön tiedustelupalvelu ja kuvatiedusteluaineistoa käsittelevä virasto. Lähteet: (theintercept.com 1.3.2018 NSA:n teknisen yhteyshenkilön muistio 14.10.2005, suomenkuvalehti.fi 5.3.2018, is.fi 7.3.2018)

Suomen harjoittama sotilastiedustelu on ollut puolustuksellista, hyvin organisoitua, tavoitteellista ja asiallisesti perusteltua toimintaa. Suomessa ei ole laillista käyttää sotilaallisia tiedusteluinstrumentteja omia kansalaisia vahingoittavalla tavalla.
Sotilaallisen tiedustelutoiminnan alkutaival
Suomessa sotilaallinen tiedustelutoiminta sai alkunsa jo Suomen kuuluessa Venäjän keisarikuntaan. Suomeen perustettiin vuonna 1915 Saksan ja Ruotsin toimesta tiedonhankintaverkosto, jossa jääkäreillä oli keskeinen asema. Tehtävänä oli tarkkailla Venäjän armeijan varuskuntia, joukkojen liikkeitä ja aikomuksia Suomessa. Tiedot raportoitiin Tukholmaan ja edelleen Saksan yleisesikuntaan Berliiniin.

Sotilastiedustelun alkutaival
Suomen sotilastiedustelu alkoi virallisesti 22.1.1918, jolloin vakoisen armeijan operaatiopäällikkö antoi kirjallisen toimintakäskyn suojeluskuntien esikunnille, jossa ohjeistettiin suojeluskuntien päälliköitä käynnistämään kaikin keinoin tapahtuva Venäjän armeijaan ja punaisiin kohdistuva tiedustelutoiminta.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Suomen sotilastiedustelun alennustilaa. Sotilastiedustelua jouduttiin "harrastamaan" peiteorganisaatioissa. Vähitellen 1970-luvun aikana sotilastiedustelun tasoa uskallettiin näkyvämmin tehostaa. Resurssit ja budjetti olivat kuitenkin vähäisiä. Yhdysvaltojen apu oli olennaisen tärkeä.
Tiedustelupäälliköitä

Eversti Yrjö Pöyhönen toimi Päämajan tiedustelutoimiston päällikkönä vuosina 1939-1942.

Eversti Kaarlo Somerto toimi Päämajan tiedusteluosaston päällikkönä vuosina 1942-1944.

Everstiluutnantti U.A. Käkönen toimi jatkosodassa Päämajan tiedusteluosaston tiedustelutoimiston (Tied.1) päällikkönä. Sodan jälkeen Käkönen tarjoutui valpon tutkintavankeuden aikana 24.9.1945 käsin kirjoittamassaan kirjeessä luovuttamaan valpolle valvontaverkkonsa 400:n tiedustelu-upseerin nimet. Lähde: (ts.fi 6.9.2006 artikkeli ”Kaukopartiomiehet tiedustelivat lännen hyväksi Pääesikunnan ohjauksessa” Seppo Sudenniemi)

Jääkärikenraalimajuri Lars Melander toimi Yleisesikunnan tilastollisen ja ulkomaaosaston (Tiedustelutoimiston peitenimi) päällikkönä vuodesta 1937. Yleisesikunnan ulkomaanosastosta muodostettiin liikekannallepanossa 17.6.1941 Päämajan tiedustelujaosto (jaosto II). Lars Melander toimi Päämajan jaosto II:n (Tiedustelujaosto) päällikkönä vuoteen 1942.

Eversti Aladár Paasonen toimi Päämajan tiedustelujaoston päällikkönä vuosina 1942–1944.

Everstiluutnantti (myöhemmin eversti) Reino Hallamaa toimi Päämajan tiedusteluosaston päällikkönä vuosina 1944-1944.

Everstiluutnantti ja myöhemmin Puolustusvoimien komentaja (1974–1983) Lauri Sutela organisoi Suomen sotilastiedustelun uudelleen, jolloin vuonna 1959 Pääesikunnan tiedotusosastolle perustettiin Tarkastustoimisto. Lauri Sutela toimi Pääesikunnan tiedotusosaston tarkastustoimiston johtajana (tiedustelupäällikkönä). Tarkastustoimisto (sotilastiedustelun peitenimi) vastasi sotilastiedustelusta vuosina 1959-1968. Vuonna 1968 Tarkastusosasto organisoitiin Tiedusteluosastoksi.

Kenraalimajuri Raimo Heiskanen toimi Pääesikunnan tiedustelupäällikkönä vuosina 1972-1982. Raimo Heiskasella oli keskeinen rooli Suomen rauhanajan sotilastiedustelun arkkitehtinä.

Tasavallan Presidentti määräsi lippueamiraali Georgij Alafuzoffin Pääesikunnan tiedustelupäälliköksi 1.1.2007. Aiemmin Georgij Alafuzoff on toiminut mm. Maanpuolustuskorkeakoulussa, päällikkönä ja apulaisjohtajana JIC/HQ’ssa KFOR-operaatiossa Kosovossa, vanhempana osastoesiupseerina, erityistehtävissä ja toimistoesiupseerina Pääesikunnan tiedusteluosastolla sekä sotilasasiamiehenä Varsovassa. Lähde: (defmin.fi ajankohtaista 6.12.2006)

Tasavallan Presidentti määräsi Pääesikunnan tiedustelupäälliköksi 1.4.2013 lukien prikaatikenraali Harri Ohra-ahon. Ohra-aho oli toiminut aikaisemmin mm. Puolustusvoimien tiedustelukeskuksen johtajana 2008-2011 . Lähde: (defmin.fi tiedotteet 14.2.2013) Kenraalimajuri Harri Ohra-aho toimi Pääesikunnan tiedustelupäällikkönä vuosina 2013-2019. Tiedustelupäällikön tehtävistä hän siirtyi 1.5.2019 puolustusministeriön neuvottelevaksi virkamieheksi. Lähde: (defmin.fi ajankohtaista 6.12.2006)

Valtioneuvosto esitti prikaatikenraali Pekka Toveria Pääesikunnan tiedustelupäälliköksi 1.5.2019 alkaen. Valtioneuvoston esityksen mukaisesti tasavallan presidentti määräsi 18.1.2019 Pääesikunnan tiedustelupäälliköksi prikaatinkenraali Pekka Toverin. (Lähteet: valtioneuvosto.fi valtioneuvoston yleisistunto 17.1.2019, defmin.fi tiedotteet 18.1.2019)

Prikaatinkenraali Pekka Toveri palveli aiemmin mm. Suomen puolustusasiamiehenä Yhdysvalloissa, Kaartin jääkärirykmentin komentajana, Panssariprikaatin komentajana ja yhteysupseerina United States Joint Forces Commandissa Yhdysvalloissa. Tasavallan presidentti ylensi Pekka Toverin 4.6.2019 kenraalimajuriksi. Lähteet: (puolustusvoimat.fi ajankohtaista 18.1.2019, puolustusvoimat.fi ajankohtaista 4.6.2019)

Tasavallan presidentti määräsi 27.11.2020 kontra-amiraali Juha Sakari Vauhkosen Pääesikuntaan tiedustelupäällikön tehtävään 1.1.2021 lukien. Kontra-amiraali Juha Vauhkonen on toiminut aikaisemmin mm. Suomen sotilasedustajana EU:ssa ja Natossa vuodesta 2016. Lähde: (puolustusvoimat.fi tiedote 27.11.2020)
Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho totesi STT:lle seuraavaa:
”Sotilastiedustelu on maamme puolustuksen etulinja. Meidän tulee seurata Suomen turvallisuusympäristön kehitystä, määrittää ympäristön muutokset ja antaa ennakkovaroitus sotilaallisten uhkien kehittymisestä, jotta voidaan käynnistää tarvittavat vastatoimet.” Lähde: (is.fi 16.12.2017)

Suomessa sotilaallisen tiedustelu- ja valvontajärjestelmän tavoitteena on tuottaa Puolustusvoimien toimintavalmiuden ylläpidossa, operatiivisessa suunnittelussa ja johtamisessa sekä Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisessa ja valtakunnan puolustamisessa tarvittava strateginen ja operatiivinen tilannekuva sekä ennakkovaroitus sotilaallisesta uhkasta. Tilannekuvan tuottamisen on arvioitu maksavan vuosittain noin 160 miljoonaa euroa. Lähde: (HE 119/2005 vp)

Sotilastiedustelun tehtävänä on mm. selvittää:

    • vastapuolen joukkojen sijainti
    • joukkojen miesvahvuus ja aseistus
    • joukkojen komentajille annetut käskyt.

Sotilastiedustelulla hankitaan rauhan ajan olosuhteissa tietoja mm.

    • sotilaallisesta toiminnasta
    • ulkomaisten tiedustelupalveluiden toiminnasta
    • joukkotuhoaseista
    • sotatarvikkeiden kehittämisestä ja levittämisestä
    • valtioon tai yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvista aseelliseen hyökkäykseen verrattavista uhkista
    • vieraan valtion suunnitelmista tai toiminnasta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille
    • kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta vaarantavista kriiseistä
    • kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuuteen kohdistuvista uhkista
    • puolustusvoimien kansainvälisen avun antamisen ja muun kansainvälisen toiminnan turvallisuuteen kohdistuvista uhkista.

Lähde: (defmin.fi 23.11.2016, puolustusministeriö, lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström, Kuulemistilaisuus, Sotilastiedustelulainsäädännön valmistelu)
Sotilastiedustelun organisoinnissa tapahtui merkittäviä muutoksia
Vuoden 2005 Puolustusvoimien rakennemuutokseen liittyi sotilastiedustelun keskittäminen yhteen laitokseen. Lähde: (Pääesikunnan työjärjestys 2001, PAK 1:17, 19, Selonteko selväksi, Pääesikunnan viestintäosasto, 2005, ISBN 951-25-1597-0)

Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen (PVKEH 2006) tilausvaltuudella Puolustusvoimat aloitti mm. elektronisen vaikuttamisen tutkimuksen tietojärjestelmäsodankäynnin uhkia vastaan. Tiedustelun- ja valvonnan kehittämisohjelmassa tilausvaltuuksilla kehitettiin mm. kykyä tietojen hankintaan, analysointiin ja tutkimukseen. Lähde: (defmin.fi, puolustusministeriön hallinnonalan talousarvioesitys vuodelle 2006)

Tiedustelujärjestelmien toiminnallisena tavoitteena oli, että ne mahdollistavat tietojen ja tilannekuvien vaihdon myös EU:n ja Naton käytössä olevien järjestelmien välillä. Yhteensopivien tiedustelujärjestelmien tuli olla käytössä vuonna 2010. Lähde: (defmin.fi, puolustusministeriön hallinnonalan tulostavoiteasiakirja vuodelle 2007, FI.PLM.16453)
Tietoverkkotiedustelu
Suomeen kohdistuneet kyberhyökkäykset nostivat julkiseen keskusteluun sotilastiedusteluun liittyvät lainsäädännölliset puutteet ja haasteet. Havaittiin, että Suomen lainsäädäntö oli verkkotiedustelun osalta jäänyt jälkeen muista länsimaista. Lainsäädäntötyö lähti ripeästi käyntiin ja puolustusministeriön tiedonhankintalakityöryhmän mietintö suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoiksi luovutettiin puolustusministeri Carl Haglundille 14.1.2015.

Työryhmän mietintö lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. Lausuntoja pyydettiin 150 eri taholta mm. ministeriöiltä, viranomaisilta, puolueilta, järjestöiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä. Hallitus päätti 20.8.2015 pidetyssä strategiakokouksessaan käynnistää siviili- ja sotilastiedustelua koskevan lainsäädännön valmistelun.

Puolustusvoimien tietoverkkotiedustelu on jaettu kahteen osa-alueeseen

    • tietoliikennetiedusteluun ja
    • tietojärjestelmätiedusteluun.

Tietoliikennetiedustelu kohdistuu Suomen rajat ylittävään tietoliikenteeseen. Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö prikaatinkenraali Harri Ohra-ahon mukaan Puolustusvoimat on tietoliikennetiedustelun osalta kiinnostunut erityisesti kuka tai mikä organisaatio missä ja milloin viestii kenen kanssa. Lähde: (Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisu 112 kesäkuu 2015)

Tietojärjestelmätiedustelu kohdistuu ulkomailla sijaitseviin tietojärjestelmiin tallennettuihin tietoihin ja tapahtuu tietoteknisin menetelmin mm. tietojärjestelmien haavoittuvuuksia hyödyntäen.  Lähteet: (oikeusministerio.fi Siviili- ja sotilastiedustelua koskevan lainsäädännön valmistelu käyntiin 21.8.2015, ts.fi 2.10.2015, Viestimies 2/2015)

C-Lion-merikaapeli
Suomen ja Saksan välisen C-Lion-merikaapelin rakennustyöt alkoivat 12.10.2015 kaapelinlaskulla Helsingin Santahaminan varuskunta-alueelta kohti Saksan rannikolla sijaitsevaa sotilastukikohtaa. Työ valmistui keväällä 2016.

Merikaapelin pääomistaja on Suomen valtio 78 prosentin osuudella. Loppuomistus jakautuu OP-Pohjolan ja työeläkevakuuttaja Ilmarisen kesken. Kyseessä on Itämeren pohjaan asennettu merenalainen valokuituyhteys, jonka kokonaispituus on 1175 kilometriä, josta 28,5 km sijoittuu Suomen aluevesille ja 311.3 km Suomen talousvyöhykkeelle. Kaapelin käyttöiäksi on arvioitu 25 vuotta.

Kaapelissa on kahdeksan optista kuituparia. Kaapelin halkaisija on 27-35 mm. Toistimia on sijoitettu 80 km välein. Kaapeli on haudattu merenpohjaan noin 1 metrin tavoitesyvyyteen. Kaapeli valmistettiin Alcatel-Lucentin tehtaalla Calais'ssa Ranskassa. Sea Lion -hankkeen suunnittelusta, toteutuksesta ja operoinnista vastaa suomalainen Cinia.

Cinia ei itse tarkkaile kaapelissa siirtyvää tietoliikennettä, mutta kaapelissa siirtyvä tietoliikenne on ainakin puolustusvoimien Santahaminassa sijaitsevan signaalitiedusteluaseman, sekä Saksan päässä sen ulkomaantiedustelun BND:n (Bundesnachrichtendienst) ja sotilastiedustelun MAD:n (Militärischer Abschirmdienst) analysoitavissa. Lähteet: (Etelä-Suomen aluehallintovirasto tiedotteet 2015. Etelä-Suomen aluehallintovirasto Dnro ESAVI/4341/2015, cinia.fi/fi/ajankohtaista 12.10.2015, suomenmaa.fi 24.11.2015)

Suomella ei ole riittävän kyvykästä omaa tietoverkkotiedusteluteknologiaa ja tarvittavia ohjelmistoja ratkaisemaan globaalin tietoverkkotiedustelun moninaisia teknisiä haasteita. Länsi-Euroopan valtioiden sotilastiedustelut ovat NSA:n yhteistyökumppaneita ja riippuvaisia sen tarjoamista kyvykkyyksistä.

On mahdollista, että myös Suomen tietoverkkotiedustelun teknologia hankitaan myös USA:sta ja NSA:n teknikot osallistuvat Suomen tietoverkkotiedustelujärjestelmän toteutukseen ja ylläpitoon. On myös mahdollista, että palkkioksi NSA pääsee analysoimaan Suomen tietoliikenteen solmukokohtia (datakeskuksia) kytkemällä ne mm. Xkeyscore-vakoiluohjelman osaksi.

Erityisen aktiivista NSA:n tietoverkkovakoilu tulee olemaan Suomen tulevasta hävittäjähankinnasta johtuen vuosina 2020-2021. Suomen sotilaallinen puolustuskyky on kaikkina aikoina riippuvainen eräistä USA:n sotilaallisten kyvykkyyksien käytettävyydestä, joten Suomella tulee olemaan valittavana Tanskan tapaan vain yksi vaihtoehto ja se on Lockheed Martin F-35-hävittäjä.
Henkilötiedustelu (HUMINT, Human Intelligence)
Henkilötiedustelu on vanhin edelleen käytössä oleva tiedonhankintatapa. Henkilötiedustelulla tarkoitetaan salassa pidettävää tiedonhankintatapaa, jossa tiedustelija hankkii tietoja (suullisia tai dokumentteja) kontaktihenkilöltä.

Henkilötiedustelua käytetään yleensä selvittämään vastapuolen suunnitelmia ja aikomuksia. Keskeisin ongelma on tietojen oikeellisuuden varmistaminen. Henkilötiedusteluprosessi koostuu

    • suunnittelusta
    • tiedonhankinnasta
    • dokumentoinnista
    • tiedon arvioinnista
    • tiedusteluraportin kirjoituksesta.

Käsitteet

    • Kontakti = tietolähde, jolla on suora tai epäsuora pääsy hankittavaan tietoon.
    • Kontaktin maalittaminen = kontaktihenkilön etsintä, arviointi ja hankinta.
    • Reliabiliteetti = henkilötiedustelun avulla hankittuun tietoon vaikuttaa tiedustelutaktiikka, olosuhteet, tiedustelijan ja kontaktin henkilökohtaiset ajatukset, mielipiteet, asenteet, arvot sekä tavoitteet. Yhteen lähteeseen tai tiedonkeräysmenetelmään ei voi luottaa. Nyrkkisääntönä pidetään, että hankitun tiedon luotettavuus on varmistettava kolmesta eri lähteestä esimerkiksi tietolähteeltä, siepatusta salakielisanomasta ja vakoilusatelliitin kuvasta. Kontaktin luovuttamaan asiakirjaan kohdistuu vastaavat luotettavuusvaatimukset.
    • Tiedustelija = henkilötiedusteluoperaattori, joka hankkii kontakteja, pitää yhteyttä kontakteihin ja hankkii tiedustelutietoa kontaktien avulla.
    • Tiedustelutaktiikka = tiedustelijan tapauskohtaisesti valitsema kommunikaatiotapa esimerkiksi, keskustelu (ensitapaaminen), jutustelu tai haastattelu. Puhuttelu ja kuulustelu sisältävät menetelminä uhkaa, pelkoa ja pakottamista, jolloin saatavan tiedon luotettavuus vaarantuu.
    • Toimintakyky = tiedustelijan fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja eettiset valmiudet hankkia tiedustelun kohteena olevia tietolähteitä, ymmärtää heidän tarpeita ja toimia heidän kanssaan.

Tiedusteluraportti
Tiedusteluraportti sisältää operaattorille annettuun tiedustelutehtävään liittyvät luotettavat vastaukset, joiden perustella voidaan tehdä asianmukaiset operatiiviset päätökset Suomen sotilaalliseen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden muutoksista.

Kontaktin arviointi
Kontaktin hyödyllisyyden ja luotettavuuden arviointi on tiedustelijan tehtävä. Kontaktia arvioidaan kontaktin maalittamisen, tapaamisten yhteydessä ja niiden jälkeen. Arviointiperusteita ovat mm. motivaatiotekijät ja hyödyllisyys.

Suora yhteydenotto
Suoraa yhteydenottoa käytetään, kun kontaktin ja tiedustelijan henkilökohtaiset arvot ja päämäärät ovat samansuuntaisia.

Kannusteisiin tukeutuva yhteydenotto
Kannusteita käytetään, kun kontakti on altis inhimillisille heikkouksille ja houkutuksille. Esimerkiksi kontaktin virka-aseman tai poliittisen vaikutusvallan kasvattamista voidaan tukea erilaisin toimin.

Esimerkiksi AIVD:lla (Algemene Inlichtingen- en Veiligheidsdienst) eli Alankomaiden tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla oli vuonna 2013 noin 10 miljoonan euron budjetti valtiosalaisuuksien ostoa varten. Kontaktille maksettavan rahapalkkion suuruus riippuu kontaktin asemasta ja hänen vuotamien tietojen merkityksestä.

Tunteisiin tukeutuva yhteydenotto
Tunteisiin vetoamista käytetään, kun halutaan vaikuttaa kontaktin tahtotilaan. Keinot ovat pääasiassa kontaktia motivoivia retorisia kielikuvia. Ruokkimalla kontaktin turhamaisuutta saadaan hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Tiedustelija voi todeta kontaktille esimerkiksi, että hän on nyt tekemisissä henkilön kanssa, joka tahtoo hänelle vain hyvää. Tiedustelija voi myös vedota omiin kokemuksiin tai viitata aiempaan kontaktiin liittyviin tapahtumiin.
Online social engineering (OSE)
Deittipalveluissa tapahtuva tiedonhankintamenetelmä tunnetaan termillä ”online social engineering”. Perinteinen HUMINT hunaja-ansa on saanut rinnalleen online hunaja-ansan, joka toimii aina. Tästä esimerkkinä on tapaus, jossa vakooja kaappasi haltuunsa RAF:n (Royal Air Force) naispuolisen lentäjän Tinder-tilin ja haki kontakteja RAF:n miespuolisiin lentäjiin saadakseen salassa pidettäviä tietoja Britannian F-35-häivehävittäjähankinnasta.

Tinder-tilin oikea haltija oli valveutunut henkilö ja raportoi tilanteesta heti esimiehelleen. Tapausta ryhdyttiin seuraamaan ja tutkimaan viipymättä. RAF:n lähteet vahvistivat, että F-35 Lighting II-hävittäjän tietoja oli vuotanut kolmannelle osapuolelle. Vakooja oli onnistunut saamaan tietoja F-35-hävittäjistä ainakin yhdeltä lentäjältä. RAF:n katseet kohdistuivat välittömästi Venäjän ja Kiinan tiedusteluviranomaisiin, koska molempien valtioiden tiedettiin olevan erittäin kiinnostuneita F-35 häivehävittäjää koskevista tiedoista. Molemmat valtiot suunnittelevat vastaavaa hävittäjää.

Sotilashenkilöitä väijyvät vieraan valtion ”hunajajoukot” toimivat organisoidusti, ammattitaitoisesti ja vakuuttavasti tavoitteenaan kerätä salassa pidettävää sotilaallista tietoa. Hunajajoukot pyrkivät hyödyntämään vastapuolen psykologisia heikkouksia mm. ystävyyttä ja myötätuntoa. Tapauksen johdosta RAF varoitti henkilöstöään internetin kautta lähestyvien vakoojien vaarasta. Lähde: (dailymail.co.uk 4.8.2018)
Signaalitiedustelu
Signaalitiedustelun osalta menetelmät ovat yleismaailmallisia ja yleisesti tunnettuja menettelyitä. Suomalaisen radiotiedustelun ikoni on eversti Reino Hallamaa. Hän syntyi Tampereella 12.3.1899 ja kuoli Espanjassa Malagan Churrianassa 11.8.1979, jonne hänet on myös haudattu.

Reino Hallamaa aloitti suomalaisen radiotiedustelun vuonna 1927. Sodan päätyttyä Radiopataljoonan reserviläiset kotiutettiin välirauhan ehtojen mukaisesti 30.11.1944 mennessä. Vuonna 1945 Hallamaa ja muutamat muut tiedustelu-upseerit siirtyivät ulkomaille valpon etsivien ulottumattomiin.

Radiotiedustelun perinteitä jatkanut ilmavoimien Viestikoelaitos (VKoeL) perustettiin vuonna 1960. Vuonna 1973 laitos siirrettiin Helsingistä Tikkakoskelle. Vuonna 1988 se organisoitiin Ilmavoimien alaisuuteen. Tikkakoskella sijainnutta laitosta voitiin pitää Ruotsin puolustusvoimien radiotiedustelulaitoksen FRA:n ”pikkuveljenä”, joka huomattavasti pienemmillä resursseilla vastasi Suomen signaali- ja satelliittikuvaustiedustelusta sekä elektronisen sodankäynnin tukitoiminnasta.

Laitoksen budjetti oli vuonna 2004 vaatimattomat 12,2 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 125. Laitoksessa toimi mm. tutkijoita, operaattoreita ja teknistä henkilökuntaa. Operaattoreina toimivat aliupseerit ja opistoupseerit. Operaattorina työskentelevän opistoupseerin tehtäviin kuului mm. elektronisen tiedusteluaineiston hankkiminen ja analysointi viestiliikennettä kuuntelemalla.

Viestikoelaitoksen toiminnasta ei säädetty laissa erikseen. Sen toiminta perustui yksinomaan puolustusvoimien toimintaa ohjaaviin määräyksiin. Laitoksen toimintaa valvoivat tiedustelupäällikkö ja Pääesikunnan päällikkö. Se raportoi toiminnastaan Pääesikunnan tiedusteluosastolle.

Elektronisen sodankäynnin osalta Viestikoelaitoksen tehtävänä oli elektroninen tiedustelu, radioliikenteen ja muiden signaalien seuranta ja johtopäätösten teko. Viestikoelaitos kykeni selvittämään mm. vastapuolen prikaatin johtopaikan sijainnin ja taistelujoukkojen liikkeet seuraamalla yksittäisestä radiolähettimestä lähtevää sähkömagneettista säteilyä. Lähde: (hs.fi 31.12.1998)

Laitoksen tehtävänä oli mm. hankkia tietoja vastapuolen käyttämistä salakirjoitusmenetelmistä, ilmapuolustuksen tutkajärjestelmistä ja etsiä niissä olevia aukkoja. Ilmakehässä tapahtuvien tiedustelulentojen lisäksi tiedustelu kohdistui myös puhelin- ja dataverkkoihin.

SIGINT –tiedusteluun tarkoitetut lentokoneet sieppasivat ja tallensivat eri taajuuksilla eteneviä radiosignaaleja ilmakehästä ja välittivät ne maa-asemien (datalink) kautta analysointikeskuksiin prosessoitaviksi. Lähde: (TT:2007-104, antopäivä 5.11.2007, diaarinumero R 29/07)

Laitos lähetti viestiliikenteen signaalitiedustelutietoja myös EU:n sotilasesikuntaan, jossa analyytikot yhdistävät ne suurempaan kontekstiin. Lähde: (Helsingin Sanomat 18.11.2012)

”Kaikki, mitä ihmiset puhuvat kännykällä tai laittavat nettiin, jättää jälkensä. Semmoista on tietenkin aina helppo seurata, jos tulee sellainen tarve”. Näin totesi Henrik Gahmberg Pääesikunnan viestinnästä. Puolustusministeri Carl Haglundin ja Pääesikunnan mukaan laitos ei seurannut Suomen kansalaisia. Puolustusvoimat ei kuuntele Suomen kansalaisten puhelinliikennettä tai tutki kansalaisten sähköposteja. Pääesikunnan mukaan laitos seuraa ainoastaan ulkomaalaisia sotilaskohteita.

Suomessa on neljä internetin solmukohtaa, jotka sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Oulussa. Pääesikunnan mukaan laitos ei salakuuntele näitä tietoliikenteen solmukohtia. Lähteet: (ts.fi 1.7.2013, iltasanomat.fi 1.7.2013)

Kommodori Jari Kähärä siirtyi Pääesikunnasta Viestikoelaitoksen johtajaksi heinäkuun alussa vuonna 2002. Laitoksen silloinen johtaja eversti Hannu Hansén-Haug siirtyi Pääesikuntaan. Lähde: (hs.fi 4.4.2002)

Tasavallan Presidentti nimitti Juha Isto Tapani Wihersaaren everstiksi 4.6.2007. Wihersaari toimi Viestikoelaitoksen johtajana vuodesta 2007 vuoteen 2012. Hänen edeltäjä kommodori Jari Kähärä siirtyi 1.1.2007 perustetun Puolustusvoimien tiedustelukeskuksen johtajaksi.

Tasavallan Presidentti nimitti Wihersaaren 29.6.2012 puolustusasiamieheksi Turkkiin ja Israeliin asemapaikkana Ankara. Wihersaaren seuraajaa ei samassa yhteydessä julkistettu. Lähde: (valtioneuvosto.fi PLM ylitarkastaja Aila Helenius 0295 140 432)

Laitoksen historia erillisenä laitoksena päättyi 30.4.2014, jolloin Viestikoelaitoksen toiminnot siirtyivät Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen alaiseen Viestikokeskukseen.

Signaali- ja häirintämenetelmäkirjastot
Elektroniseen sodankäyntiin liittyy vihollisen tutkien ja viestintäjärjestelmien tunnistaminen, paikantaminen ja häirintä. Tähän tarvitaan tutka- ja viestintäjärjestelmien lähetteiden ”sormenjälkitunnisteita” eli signaali- ja häirintämenetelmäkirjastoja.

Sormenjälki muodostuu sähkömagneettisesta säteilystä, joka on siepattu tallennettu tietystä yksittäisestä laitteesta. Sormenjäljen perusteella laite voidaan tunnistaa ja tuhota. Vastaavasti omien tutkien ja viestintäjärjestelmien toimintakyvyn turvaaminen sähkömagneettisessa spektrissä korostuu.

Signaalitiedustelun tehtävänä on mm. muodostaa kerätystä aineistosta tilannekuva (elektroninen tiedustelukartta), jonka perusteella voidaan päätellä mm. vastapuolen joukot, tulivoima ja tehtävät. Elektronisen tiedustelukartan tilannekuvaa hyödyntävät kaikki aselajit ja kehittyneet asejärjestelmät.

Sotilastiedusteluorganisaatiot kuten muutkin tiedusteluorganisaatiot vaihtavat tietoja keskenään. Sotilastiedustelun keskeisiä vaihdannan välineitä ovat signaali- ja häirintäkirjastojen sormenjäljet. Lähde: (puolustusvomat.fi)

Tiedustelulennot
Tiedustelulentojen tehtävänä on mm. kerätä mahdollisimman paljon tietoa vastapuolen elektronisesta viestinnästä ilmavoimien tilannekuvan tueksi ja paljastaa maastossa sijaitsevia tuhottavia kohteita. Viestikoelaitoksen tiedustelulennot alkoivat 1970-luvulla DC3-koneella, jolla lennettiin vuoteen 1984 asti. Jatkossa lennettiin Fokker F27 Mk 100 -tiedustelukoneella.

Vuoteen 2010 mennessä Suomen lähialueiden turvallisuustilanne oli kehittynyt ei toivottuun suuntaan. Vastapuolen virallisista ilmoituksista näytti säännönmukaisesti unohtuneen olennaisia tietoja lähialueen joukoista ja kalustosta, erityisesti ydinkärkien kuljetusyksikköjen osalta. Samaan aikaan vastapuolen signaalitiedustelujärjestelmien ja häirintäjärjestelmien (ELSO) suorituskyvun nousu oli lähialueilla erityisen voimakasta.

Puolustusvoimien on pystyttävä korvaamaan määrällisen suorituskyvyn puute riittävällä teknisellä ja taktisella ylivoimalla. Vastapuolen sotaharjoitusten tehostuessa ja joukkojen operatiivisen suorituskyvyn kehittyessä Suomen sotilasjohdon oli tehtävä välttämättömät päätökset oman suorituskyvyn tason nostamisesta.

Uusi järjestelmä Finstar-A
Puolustusministeri Jyri Häkämies valtuutti 5.5.2010 Ilmavoimien materiaalilaitoksen tekemään hankintasopimuksen valvontalentokoneen uusimisesta. Uuden tiedustelukoneen (lavetin) kauppahinta oli noin 25 miljoonaa euroa. Ilmavoimien materiaalilaitos allekirjoitti 18.5.2010 noin 85 miljoonan euron hankintasopimuksen Lockheed Martinin valmistamasta lentokoneeseen sijoitettavasta signaalitiedustelujärjestelmästä (ELINT, COMINT ja IMINT).

Finstar-A signaalitiedustelujärjestelmän verottomaksi kokonaishinnaksi maa-asemineen (liikkuvia, kiinteitä) muodostui lopulta noin 112 miljoonaa euroa, josta tiedusteluteknologian (Lockheed Martinin Dragon Shield Ro / Ro Intelligence System) osuus oli edellä mainittu 85 miljoonaa euroa. Järjestelmä on toteutettu siirrettävään "roll-on, roll-off" konttiin koneen ruumatilaan, jossa järjestelmää operoidaan lennon aikana WEB-käyttöliittymien avulla. Lähteet: (is.fi 22.9.2912, 2.3.2016)

Ratkaisu mahdollisti järjestelmän joustavan huoltamisen, toisen järjestelmäkontin asentamisen saman koneen ruumatilaan huollon ajaksi tai järjestelmäkontin siirtämisen toiseen konerunkoon (lavettiin). Järjestelmä asennettiin Espanjasta hankittuun EADS Airbus Military-ryhmän Casa C-295M -kuljetuskoneeseen. CASA C-295M on kaksimoottorinen kuljetuskone. Järjestelmä osoittautui teknisesti odotettua haasteellisemmaksi, josta aiheutui neljän vuoden viivästys. Lockheed Martin ilmoitti tiedotteessaan 9.2.2018, että järjestelmä on testattu ja toimintakunnossa.

Koneen ruumatila on noin 13 metriä pitkä ja 1,9 metriä korkea. Järjestelmän integraation toteutti puolustuskonserni Patria. Koneessa on omasuojajärjestelmiä, joita käytetään mm. maasta ammuttavia olkapääohjuksia vastaan. Kone tarvitsee nousuun 670 metrin ja laskeutumiseen 320 metrin kiitoradan.

Ilmavoimien tyyppitunnuksella CC varustetut koneet sijoitettiin ensin Tikkakoskella toimineeseen Ilmasotakouluun. Puolustusvoimien uudistuksen edetessä koneen tukikohdaksi uskottiin tulevan Pirkkalan lentokenttä. Lähteet: (puolustusvoimat.fi 1.6.2010, janes.com 1.3.2011, shephardmedia.com 15.9.2011, tekniikkatalous.fi 9.2.2012, hs.fi 22.9.2012, Helsingin Sanomat 22.9.2012, iltasanomat.fi 22.9.2012)

Seuraava ote on amiraali Juhani Kaskealan 17.1.2001 pitämästä puheesta, joka on julkaistu mil.fi –sivustolla otsikolla ”Tiedustelu- ja valvontatietojen vaihdossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.” Puheessaan Kaskeala toteaa mm. seuraavaa:

”Täyden hyödyn saaminen kansallisista tiedustelu- ja valvontajärjestelmistämme edellyttää ehdottomasti kansainvälisen tiedonvaihdon lisäämistä. Suomen ja Ruotsin väliset hankkeet meri- ja ilmatilannekuvan vaihtamiseksi sekä osallistumisemme Euroopan unionin sotilastiedustelun kehittämiseen ovat askeleita tähän suuntaan.

Kansallisen itsekkyyden periaate istuu tiedustelualalla erittäin lujassa ja useimmiten perustelluista syistä. Terrorismi on kuitenkin sellainen uhka, että sen ennaltaehkäisy ja torjunta eivät voi onnistua ilman kansainvälistä yhteistyötä.”
Sotilastiedusteluviranomaiset

    • Puolustusvoimien pääesikunta
    • Puolustusvoimien tiedustelulaitos

Tietopyyntöjä sotilastiedusteluviranomaiselle voivat antaa tasavallan presidentti, valtioneuvoston kanslia, ulkoasiainministeriö ja puolustusministeriö. Tiedustelutehtävät antaa Pääesikunnan tiedustelupäällikkö.
Pääesikunnan tiedusteluosasto (Tied-os)
Pääesikunnan tiedusteluosasto toimii Puolustusvoimien operaatiopäällikön alaisuudessa. Tiedusteluosasto vastaa sotilastiedustelun kokonaisuudesta, kuten tiedustelun suorituskykyjen käytöstä sekä turvallisuusviranomaisen (Designated Security Authority, DSA) tehtävistä.

Pääesikunnan tiedusteluosaston tehtäviä ovat mm. sotilastiedustelun toiminnan suunnittelu ja johtaminen sekä siihen liittyen valmiuden säätely, tiedon hankinnan ohjaus, tiedustelutietojen prosessointi, analysointi ja jakaminen sekä tähän liittyvä kansainvälinen ja kansallinen yhteistoiminta. Lähde: (puolustusvoimat.fi 2013)

Tietojenvaihdolla keskeinen rooli
Pääesikunnan aiempi tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho totesi Helsingin Sanomille 14.5.2014 päivätyssä artikkelissa, että tietojenvaihto on "mahdollisen ennakkovaroituksen ja tilannetietoisuuden varmistamista niin valtiojohdon kuin Puolustusvoimien johdon päätöksenteon tukemiseksi." Artikkelissa tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho huomautti "Kaikkea sotilastiedusteluun liittyvää kansainvälistä yhteistoimintaa toteutetaan Suomen ja suomalaisten eduksi”.

Norja kuuluu Suomen kanssa samaan NSA:n Third Parties -tietojenvaihtoryhmään. Norjalaislehti Dagbladet kertoi joulukuussa 2013, että Norjan tiedustelu toimittaa NSA:lle tietoja venäläiskohteista. Norja ja Ruotsi mainitaan dokumentissa kolmansina sopimusosapuolina, kuten myös Suomi.

Norjan puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Kjell Grandhagen luonnehti tietojenvaihtoa Dagbladetin 18.12.2014 päivätyssä artikkelissa seuraavasti: E-tjenesten kerää ja analysoi tietoja, jotka liittyvät Norjan etuihin suhteessa ulkomaisiin valtioihin, järjestöihin ja yksityishenkilöihin.

E-tjenesten voi tehdä yhteistyötä muiden maiden kanssa. Tiedustelupäällikkö Kjell Grandhagenin mukaan norjalaisilla poliitikoilla on myös hyvä yleiskuva siitä, miten yhteistyötä tehdään. Tietoa jaetaan ulkomaisten yhteistyökumppanien kesken siinä määrin kuin sen katsotaan palvelevan Norjan etuja. Pienenä maana Norja on erityisen riippuvainen tiedusteluyhteistyöstä.
Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL)
Puolustusvoimien tiedustelulaitos koostuu 30.4.2014 lakkautettujen Tiedustelukeskuksen, Viestikoelaitoksen ja Pääesikunnan tutkintaosaston toiminnoista. Tiedustelulaitos aloitti toimintansa 1.5.2014. Laitos toimii Pääesikunnan alaisuudessa ja vastaa mm. lähialueen sotilaallisen tilanteen seurannasta, analysoinnista ja raportoinnista.

Tiedustelulaitoksen pääosat on sijoitettu Helsinkiin ja Jyväskylään, mutta se toimii myös muilla paikkakunnilla. Jyväskylässä sijaitsee Suomen siviili- ja sotilastiedustelun keskuspaikka. Puolustusvoimien tavoitteena oli osoittaa vuoteen 2030 mennessä kyberpuolustukseen noin 200 miljoonaa euroa ja noin 200 henkilöä. Lähde: (puolustusvoimat.fi)

Tiedustelulaitoksen tiedustelukoulussa annetaan sotilastiedustelun ja turvallisuuden johtamisen täydennyskoulutusta Puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, poliisin ja muiden viranomaisyhteistyökumppaneiden henkilöstölle.
Sotilastiedustelun tiedonkeräyksen lupapäätöksistä noin kolmasosan tekee Helsingin käräjäoikeus, kolmasosan Pääesikunnan tiedustelupäällikkö ja kolmasosan tiedusteluosaston lakimies. Rajat ylittävä tekninen tiedonhankinta tapahtuu tietoliikennekaapeleista. Lähteet: (puolustusvoimat.fi/tietoa-meista/tiedustelulaitos, ruotuväki.fi 17.11.2021)

Tiedustelulaitoksen johtajat

  • eversti Sakari Wallinmaa 1.5.2014–31.12.2015
  • eversti Marko Ekström 1.1.2016–31.3.2018
  • kommodori Juhani Karjomaa 1.4.2018–29.2.2020
  • eversti Esapekka Vehkaoja 1.3.2020 alkaen
Puolustusvoimien tiedustelukeskus (PVTK)
Tiedustelukeskus toimi lyhyehkön ajanjakson 1.1.2007-30.4.2014 Espoossa Puolustusvoimien tietotekniikkalaitoksen tiloissa, jonka jälkeen sen toiminnot siirrettiin Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen. Puolustusvoimien tiedustelukeskuksen tehtävänä oli tuottaa puolustushallinnolle tiedustelutietoa. Puolustusvoimien sotilastiedustelu keskitettiin yhteen laitokseen vuonna 2007, jolloin päätettiin perustaa sotilastiedustelun keskus.

Tiedustelukeskus oli Pääesikunnan alainen laitos, jota johti ja koordinoi operaatioesikunta. Laitos toimi Puolustusvoimien operaatiopäällikön johdossa ja toimintaa ohjasi Pääesikunnan tiedustelupäällikkö. Tiedustelukeskuksen organisaatioon liitettiin Pääesikunnan tutkintaosaston alueorganisaation aluetoimistot, Suomen ulkomailla olevat sotilasasiamiestoimistot sekä erikoiskurssit henkilöstöineen.

Tiedustelukeskukseen siirtyi henkilöstöä mm. Pääesikunnasta. Tiedustelukeskuksen erityistehtävissä aloittivat kommodori Sakari Martimo 1.6.2008 lukien ja prikaatikenraali Raimo Jyväsjärvi 1.7.2008 lukien. Lähteet: (mil.fi, tiedotearkisto 30.3.2006, pääesikunnan tiedotteet 17.3.2008, Valtioneuvoston viestintäyksikkö 1.2.2008 11.00, Tasavallan presidentin esittely 1.2.2008)

Tiedustelukeskuksen johtajana toimi vuosina 2007 - 2008 kommodori Jari Kähärä, joka siirtyi osastopäälliköksi Pääesikunnan tutkintaosastolle. Tiedustelukeskuksen johtajana toimi 1.1.2009 alkaen eversti Harri Ohra-aho. Harri Ohra-aho siirtyi 1.7.2011 Pääesikunnan johtamisjärjestelmäpäällikön tehtäviin. Hänen seuraajaksi nimitettiin 1.7.2011 eversti Yrjö Wallinmaa.
Viestikoekeskus
Viestikoelaitoksen siirryttyä Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen alaisuuteen vuonna 2014 se sai uuden nimen Viestikoekeskus. Viestikoekeskus oli Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen alainen yksikkö, jonka esikunta oli sijoitettu kallioluolaan Tikkakosken Syväojanmäelle Luonetjärven varuskuntaan. Lähde: (iltalehti.fi 17.12.2017)

Viestikoekeskus vastasi edeltäjänsä tapaan signaali- ja satelliittikuvaustiedustelusta sekä elektronisen sodankäynnin tukitoiminnasta. Pääesikunnan tiedusteluosasto Tikkakoskella kokoaa ja analysoi tiedot sekä toimittaa raportit eteenpäin mm. Puolustusvoimien ylipäällikölle.

Kansainvälisessä vertailussa Viestikoekeskus oli erittäin pieni noin 200 henkilön organisaatio, joka joutui priorisoimaan ja kohdentamaan toimintansa tarkasti. Uusien siviili- ja sotilastiedustelulakien myötä Viestikoekeskuksen resursseja oli merkittävästi lisättävä. Lähteet: (hs.fi 16.12.2017, ksml.fi 14.3.2015, 16.12.2017)

Viestikoekeskus lakkautettiin vuoden 2019 alussa, jolloin sen tehtävät siirrettiin Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle. Viestikoekeskuksen lakkauttamisen tavoitteena oli sotilastiedustelun toimintojen kehittäminen ja resurssien käytön tehostaminen. Lähteet: (ksml.fi 31.10.2019, hs.fi 31.10.2019)
Pääesikunnan tutkintaosasto (Tutk-os)
Pääesikunnan tutkintaosasto oli Puolustusvoimien sisäinen, yhdistetty rikos- ja turvallisuuspoliisi, joka ei ollut varsinainen tiedusteluorganisaatio. Tutkintayksikkö lakkautettiin 30.4.2014 ja sen toiminnot siirrettiin Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen.

Tutkintaosasto ei ollut henkilöstömäärältään merkittävä toimija. Vakoilun torjunnassa on kuitenkin kysymys ennen muuta laajempien kumppaniverkostojen yhteistoiminnasta, joten henkilöstömitoituksesta ei voitu tehdä yksioikoisia tehokkuusarvioita. Tutkintaosastolla oli alatoimistoja sotilasläänien esikunnissa ja melko kattava yhteistyöverkosto.

Tutkintayksikkö delegoi tavanomaiset vakavat rikokset poliisille. Murhat, tapot ja pahoinpitelyt ohjattiin rikospoliisille ja vakoiluepäilyt supolle. Tutkintaosaston tehtäviä olivat mm.

    • Puolustusvoimien sisällä tapahtuneiden rikosten, rikkomusten ja väärinkäytösten selvittely,
    • henkilöturvallisuusselvitysten toteutus,
    • erityisjärjestelyjä vaativat henkilöturvallisuusjärjestelyt,
    • Puolustusvoimiin kohdistuvan vakoilun estäminen,
    • Puolustusvoimien erilaiset hallinto- ja tietorekisteritehtävät ja
    • rekisterien ylläpito mm. ulkomaiden sotilastiedustelijoista ja kotimaisista riskihenkilöistä.

Puolustusvoimat katsoi, että sen sisäisellä poliisilla tulisi olla oikeus tekniseen tarkkailuun ja puhelinkuunteluun ja tietyissä tapauksissa mahdollisuus myös pidättää siviilihenkilö ja suorittaa hänen luonaan kotietsintä. Puolustusministeriön aikoinaan valmisteleman lakiluonnoksen mukaan puhelinkuuntelu oli mahdollista, kun kyseessä olisi luvattoman tiedustelun estäminen. Pääesikunta toivoi myös oikeutta omien henkilörekistereiden perustamiseen ja kaikkien viranomaisrekistereiden käyttöön. Lähde: (Helsingin Sanomat 13.4.1995)

Helsingin Sanomien verkkoliitteen mukaan Pääesikunnan tutkintaosasto oli käyttänyt vakoilurikoksen paljastamiseen teknistä kuuntelua ensimmäisen kerran vuonna 2004. Salaisesta kuunteluoperaatiosta ei kerrottu kuuntelun kohteelle etukäteen. Lehtiartikkelin mukaan kyse oli peiteammatin (vieraan valtion sotilasasiamies) varjolla tapahtuneesta sotilasvakoilusta, joka kohdistui Suomen maanpuolustukseen. Kyse ei ollut kuitenkaan suuresta vakoilutapauksesta. Teknisen kuuntelun avulla valmisteilla ollut vakoilurikos voitiin paljastaa ja vahinkojen syntyminen estää. Lähde: (Helsingin Sanomat verkkoliite, 23.6.2005)

Vuonna 2000 paljastuneen vakoilutapauksen johdosta eversti Jaakko Oksanen totesi, että Pääesikunnan tutkintaosasto joutui tapauksen perusteella pohtimaan, olivatko Puolustusvoimien sisäiset turvajärjestelyt riittäviä myös tulevaisuudessa. Aiemmin Puolustusvoimien upseereita oli tuomittu maanpetoksesta tai maanpetoksen yrityksestä muutaman kerran. Lähteet: (YLE nettiuutiset, TV4 nettiuutiset 9.5.2001, MTV3 nettiuutiset 11.5.2001, Turun Sanomat 29.5.2001, 23.5.2002, HS-verkkolehti 11.5.2001)
Puolustusvoimien tutkimuslaitos (PVTUTKL)
Puolustusvoimien tutkimuslaitos tuottaa vaativia puolustusalan tutkimus-, kehittämis- ja testauspalveluja strategian ja sotataidon sekä käyttäytymistieteiden ja useiden eri teknologioiden alueille. Laitoksen edeltäjiä olivat vuosina 1956 – 1963 Sähköteknillisen koulun koeasema ja vuosina 1963 – 1999 Sähköteknillinen tutkimuslaitos, joka toimi Espoon Kivenlahdessa Kivenlahdentiellä entisen Porkkalan rajavartioaseman tiloissa.

Sähköteknillisen tutkimuslaitoksen tehtävänä oli kehittää mm. Suomen ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmää, siihen liittyviä keskivalvontatutkajärjestelmää ja meripuolustuksen tietojärjestelmää, joilla muodostetaan tilannekuva Suomen ilmatilasta ja merialueilta. Lähde: (hs.fi 31.12.1998)

Vuonna 1999 Sähköteknillisestä tutkimuslaitoksesta muodostettiin yhdessä Puolustusvoimien tutkimuskeskuksen kanssa Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos. Laitoksen sijaintipaikaksi tuli Riihimäki. Laitoksessa työskenteli noin 40 insinööriä.

Laitoksessa arvioidaan ja kehitetään mm. puolustuksen johtamisjärjestelmien tietoliikennettä ja tietoturvaa, Suomen puolustuksen tutkajärjestelmiä ja seurataan tutkatekniikan kehitystä sekä tutkitaan kaupallisten järjestelmien soveltuvuutta puolustusteknologian tarpeisiin. Lähde: (tekniikkatalous.fi 9.12.2004)

Puolustusvoimien uudistuksen (2012 - 2015) yhteydessä laitoksen nimeksi tuli vuoden 2014 alusta Puolustusvoimien tutkimuslaitos, johon liitettiin myös osia Maanpuolustuskorkeakoulusta, Merivoimien tutkimuslaitoksesta sekä puolustushaaroista.
Sotilastiedustelun tiedustelumenetelmät
Suomen sotilastiedustelun tiedustelumenetelmät on kuvattu sotilastiedustelulain (26.4.2019/590) 4:ssä luvussa. Menetelmiin sisältyvät tavanomaisen rikostutkinnan menetelmät laajennettuna kansainvälisesti käytössä olevilla sotilastiedustelun menetelmillä.

Sotilaalliseen tiedustelutoimintaan liittyviä lyhenteitä

  • BLACK (tiedustelutermi, joka tarkoittaa piilossa (näkymättömästi) suoritettavia tehtäviä ja toimenpiteitä)
  • BLACK BAG JOB (tiedustelutehtävä, jossa käytetään lainvastaisia tiedustelumenetelmiä)
  • CBINT (kemiallisiin ja biologisiin aseisiin kohdistuva tiedustelu)
  • ELECTRO-OPTINT (elektro-optinen tiedustelu)
  • GEOINT (Paikka- ja olosuhdetiedustelu)
  • HUMINT (henkilötiedustelu, tietolähteenä henkilö)

  • IMINT (kuvantamistiedustelu)
  • PHOTINT (näkyvien kohteiden kuvantamistiedustelu)
  • (EO-IR) elektro-optisen ja infrapuna-alueen kuvantamistiedustelu)
  • SAR tutkataajuusalueella tapahtuva kuvantamistiedustelu)

  • MASINT (mittaus- ja tunnusmerkkitiedustelu) Mittaus- ja tunnusmerkkitiedustelun avulla tunnistetaan, paikannetaan ja seurataan teknisin menetelmin muuttuvia ja pysyviä kohteita.

  • ACINT, ACOUSTINT (akustinen tiedustelu)
  • DEWINT (suunnatun energian aseiden tiedustelu)
  • IRINT (infrapunatiedustelu)
  • LASINT (lasertiedustelu)
  • NUCINT (säteilymittaustiedustelu)
  • OPTINT (optinen tiedustelu)
  • RADINT (tutkataajuustiedustelu)
  • RF/EMPINT (radiotaajuus- ja sähkömagneettisen pulssin tunnistamistiedustelu)
  • URINT, RINT (hajasäteilytiedustelu)

  • MATINT (materiaaleihin kohdistuva tiedustelu)
  • MEDINT (sotilaslääketieteeseen kohdistuva tiedustelu)
  • OSINT (avoimiin lähteisiin perustuva tiedustelu)
  • SIGINT (signaalitiedustelu (esimerkiksi Echelon -tiedusteluverkko)

  • COMINT (elektroninen tieto- ja viestintäjärjestelmiin kohdistuva tiedustelu)
  • ELINT (elektroninen mittaustiedustelu)
  • e-SIGINT (dataverkkojen signaalitiedustelu)
  • FISINT (vieraisiin instrumentointilaitteisiin kohdistuva tiedustelu)

  • TECHINT (tekninen tiedustelu, joka tarkoittaa ulkomaisten aseiden ja asejärjestelmien teknologiaan kohdistuvaa tiedustelua)
  • TELINT (telemetriatiedustelu) Telemetria juontuu kreikan kielen sanoista tele (etäinen) ja metron (mitta). Telemetriatiedustelulla tarkoitetaan vastapuolen asejärjestelmiin liittyvien lähetteiden hakua, tallentamista ja analysointia.
Sotilastiedustelua
Nykyaikaisin asein tapahtuvat täsmäpommitukset edellyttävät tarkkoja tiedustelutietoja teollisuus- ja hallintorakennuksista. Tietoja kerätään oletetuista vihollismaista vastaisuuden varalle. Vuonna 1999 Jugoslaviaa vastaan (Kosovon kriisi) suoritetut täsmäpommitukset eivät aina osuneet oikeisiin kohteisiin.

Naton ohjukset osuivat erehdyksessä mm. Kiinan Belgradin suurlähetystörakennukseen. Vastuun erehdyksestä otti CIA, jonka mukaan sen agentit käyttivät kohdetta valittaessa vanhaa vuodelta 1992 peräisin olevaa tiedustelukarttaa. Ohjusiskun kohteena piti olla kadun toisella puolella sijaitseva Jugoslavian armeijan asehankintavirasto.

Vuonna 1998 USA:n ilmavoimat pommitti CIA:n antamien virheellisten tietojen perusteella raunioiksi sudanilaisen lääketehtaan. Tosiasiassa lääketehtaalla ei ollut mitään tekemistä iskun kohteena olleiden terroristien kanssa. Kansallisten teleoperaattoreiden tietoliikenneverkkojen rakenteiden ja toimintojen selvittäminen ei edellytä erityisiä tiedusteluoperaatioita. Tietoa on mahdollista kerätä vastaisuuden varalle tavanomaisia lähteitä käyttäen.

Case ”Venäjä epäili japanilaista toimittajaa sotilasvakoilusta”
Venäjän lainvalvontaviranomaiset pidättivät japanilaisen Kyodo News -uutistoimiston toimittajan 25.12.2019 Vladivostokissa epäiltynä sotilasvakoilusta. Toimittajaa kuulusteltiin viitisen tuntia, jonka jälkeen toimittajalla oli 72 tuntia aikaa poistua Venäjältä. Syynä karkotukseen oli salaiseksi luokiteltujen tietojen hankinta Venäjän sotilaallisesta potentiaalista Kaukoidässä. Lähteet: (reuters.com 27.1.2010, themoscowtimes.com 27.1.2010, straitstimes.com 28.1.2020)

Case "Viestikoelaitoksen kapteeni tuomittiin maanpetoksesta"
Vuonna 1979 Viestikoelaitoksessa työskennellyt kapteeni tuomittiin maanpetoksesta viraltapanoon ja ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hän oli työskennellyt Viestikoelaitoksessa ja kaupitellut Viestikoelaitoksen tietoja amerikkalaisille.

Ilmansuunta oli väärä. Suomen signaalitiedustelu oli toteutettu yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa, jonka seurauksena amerikkalaiset paljastivat miehen puolustusvoimille. Kapteenin mukaan häneen oli otettu yhteyttä ja houkuteltu ansaan. Lähteet: (iltalehti.fi 17.12.2017, 18.12.2017)

Case "Tietoliikenneverkkojen dokumentaatiot vakoilun kohteina"
Tietoliikenneverkkojen toimittajat ovat usein monikansallisia organisaatioita, joiden hallussa on televerkkoja koskevaa dokumentaatiota. Toimittajien henkilökunta tuntee asiakkaansa verkon yksityiskohtaisemmin kuin asiakas itse. Tästä aiheutuu selkeä turvallisuusuhka asiakkaalle.

Suomessa verkon toimitukset on hajautettu eri maissa sijaitseviin tuotantolaitoksiin. Suunnitteludokumentaatiota kertyy useisiin pisteisiin, joiden käyttöä ei ole mahdollista tehokkaasti valvoa. Eri maissa sijaitsevissa myyntikonttoreissa on runsaasti teknistä dokumentaatiota, jota välitetään suojaamattomien verkkoyhteyksien yli. Tietoliikenneverkkojen dokumentaatio on valtiollisten tiedusteluorganisaatioiden hallussa aiemmin, kuin teleoperaattorin verkko on ehtinyt valmistua toimintakuntoon.

Verkkodokumentaation avulla kehitetään tietoliikenneratkaisuihin ja salausmenetelmiin kohdistuvia vaikeasti paljastettavia vakoilumenetelmiä. Vuonna 1998 USA:n liittovaltion poliisi FBI viritti ansan NSA:n palveluksessa toimineelle sotilasvirkailijalle, joka toimi armeijan salakuuntelun asiantuntijana.

Vuoden 1980 lopulla sotilasvirkailija tarjoutui myymään Neuvostoliitolle tietoja NSA:n salakuuntelu- ja koodinpurkamismenetelmistä. Sotilasvirkailija toimitti KGB:n Igor -nimellä tunnetulle yhteyshenkilölle lisäksi myös USA:n taktisia ydinaseita ja USA:n sotilastiedustelun menetelmiä koskevia tietoja.

Tiedot sotilasvirkailija välitti NSA:n päämajasta Marylandin Fort Meadesta ja Augsburgista Saksasta. KGB maksoi hänelle tiedoista noin 300.000 markkaa. FBI huomasi tietovuodon ja viritti sotilasvirkailijalle ansan. Kaksi FBI:n agenttia naamioitui venäläisvakoojiksi ja houkutteli hänet lisätyötarjousten avulla Saksasta Yhdysvaltoihin. Sotilasvirkailija pidätettiin hänen vastaanottaessaan valeagenttien tarjoamia tehtäviä. Syytteet jutussa luettiin 13.10.1998.

Case "Puola vuoti tietoja Yhdysvalloille"
Puolan maavoimien eversti paljasti mm. Neuvostoliiton huippusalaisen Eurooppa -suunnitelman ja 300 -sivuisen elektronisen sodankäynnin käsikirjan lännelle. Hän ymmärsi, että toteutuessaan Eurooppa -suunnitelma tuhoaa myös Puolan. Monien vaiheiden kautta eversti sai kontaktin Yhdysvaltojen maavoimien everstiin. Viiden kuukauden kuluttua tapaamisesta toteutui ensimmäiset yhteydet CIA:n virkailijoihin.

CIA:n virkailijan ohjeet everstille olivat:

    • Älkää koskaan kopioiko asiakirjoja, ellette ole varmasti yksin.
    • Säilyttäkää yllättävässä tilanteessa rauhallisuus.
    • Katsokaa tulijaa aina silmiin.
    • Säilyttäkää katsekontakti.
    • Miettikää kaikille poikkeaville toimenpiteille selitys ja varaselitys.
    • Hoitakaa normaali työnne moitteettomasti.

Eversti oppi nopeasti myös CIA:n käyttämän merkkikielen:

    • Teipinpätkä ikkunassa tarkoitti "minulla on viesti sinulle".
    • Kirja auton hattuhyllyllä tarkoitti "vaara uhkaa, minua tarkkaillaan".
    • Hansikaspari vasemmassa kädessä tarkoitti "reitti on selvä".
    • Auton etupyörät käännettynä vasemmalle tarkoitti "reitti on selvä"

Eversti toimitti CIA:n virkailijoille korkeimman tason salaista aineistoa yhdeksän ja puolen vuoden ajan kaikkiaan noin 35000 -sivua. CIA yritti pitää kontaktinsa salassa. Asiasta ei puhuttu puhelimessa, koska Neuvostoliiton Washingtonin suurlähetystö nauhoitti puheluita 24 -tuntia vuorokaudessa.

Tilanteen kiristyttyä äärimmilleen eversti lähetti hätäsanoman yhteyshenkilölleen. Useiden yritysten jälkeen CIA onnistui kuljettamaan everstin perheineen Länsi-Berliiniin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa perhe joutui turvallisuussyistä vaihtamaan asuntoa useita kertoja. Vuonna 1997 Puolan syyttäjäviranomaiset palauttivat everstille kansalaisoikeudet ja sotilasarvon.

Case "Eläkkeelle jäänyt eversti vakoili Venäjälle"
Itävaltalainen eversti toimi Venäjän federaation vakoojana 1990-luvulta vuoteen 2018 saakka. Venäjää kiinnostivat aseteknologia, pakolaispolitiikka ja itävaltalaiset vaikuttajapersoonat. Everstin tehtävänä oli hankkia tietoja mm. Itävallan ilmavoimista mm. Eurofighter-hävittäjistä, tykistöjärjestelmistä ja pakolaiskriisistä. Itävallalla on kaikkiaan 15 Eurofighter-hävittäjää, jotka otettiin käyttöön 2007. Itävalta haluaa korvata Eurofighter-hävittäjäkaluston halvemmilla hävittäjillä.

Eversti oli joka toinen viikko yhteydessä venäläiseen mieheen nimeltä "Yuri". Osa tapaamisista tapahtui ulkomailla. Tapaamisten yhteydessä eversti luovutti Yurille turvaluokiteltuja asiakirjoja. Eversti ansaitsi palveluksistaan noin 300 000 euroa. Vakoilu paljastui Itävallan saatua tiedon vakoojaepäilystä Saksan tiedustelupalvelulta.

Tapauksen johdosta Itävallan ulkoministeri Karin Kneissl peruutti suunnitellun Venäjän vierailunsa. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov yllättyi vakoojaväitteistä. Lavrov syytti Itävaltaa "mikrofonidiplomatiasta". Venäläiset diplomaatit muistuttivat, että Itävallan toimet perustuvat epäilyyn ilman todisteita. Lähteet: (ria.ru 9.11.2018, dailymail.co.uk 9.11.2018, ess.fi 9.11.2018, yle.fi 9.11.2018, mtv.fi 9.11.2018hs.fi 9.11.2018)

Case "FSB pidätti Norjan kansalaisen epäiltynä sotilasvakoilusta"
FSB pidätti Norjan kansalaisen Frode Bergin epäiltynä sotilasvakoilusta. Pidätys tapahtui Moskovassa 7.12.2017 Bergin vastaanottaessa venäläiseltä henkilöltä turvaluokiteltuja asiakirjoja, jotka käsittelivät Venäjän laivastoa.

Moskovan Lefortovskin tuomioistuin otti Bergin säilöön ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä Venäjän federaation rikoslain 276 § perusteella enintään 5.2.2018 saakka.

Asiakirjoja luovuttanut 24-vuotias Aleksei Zitnjuk pidätettiin aiemmin marraskuussa maanpetoksesta epäiltynä Venäjän federaation rikoslain 275 § perusteella.

Frode Berg työskenteli rajaviranomaisena ja oli jäänyt virasta eläkkeelle. Hän toimi mm. Punaisen Ristin edustajana auttaen Ukrainan pakolaisia Venäjän federaation ja Norjan rajalla.

Venäläislähteiden mukaan hänen epäillään toimineen yhteistyössä Norjan turvallisuusviranomaisten kanssa ja välittäneen välikäden kautta tietoja CIA:lle. Norjan suurlähetystö tarjosi Bergille juridista apua. Lähteet: (tass.ru 19.12.2017, rospalt.ru 19.12.2017, ntv.ru 19.12.2017, mk.ru 19.12.2017, gazeta.ru 19.12.2017)

Case ”Venäjän sotilasasiamies jäi kiinni vakoilusta Ukrainassa”
Ukraina ja Yhdysvallat syytti Moskovaa levottomuuksien orkestroinnista Ukrainassa. Yhdysvaltain sotilastiedustelun hankkiman näytön perusteella Pro-Venäjä nimikkeen alla toimivia Venäjä-mielisiä militantteja ja Venäjän kouluttamia ammattiprovokaattoreita johdettiin organisoidusti Moskovasta käsin.

Ukrainan ulkoministeriö määräsi keskiviikkona 30.4.2014 Venäjän suurlähetystössä toimivan laivaston sotilasasiamiehen GRU:n everstiluutnantti Kirill Koliuchkin poistumaan maasta ei toivottuna henkilönä tämän jäätyä Kiovassa kiinni "itse teossa". Ulkoministeriön mukaan sotilasasiamiehen toiminta ei ollut vuoden 1961 Wienin yleissopimuksen mukaista.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n (Sluzhba Bezpeky Ukrayiny) tiedottaja Maryna Ostapenko totesi, että Koliuchkin jäi kiinni "itse teossa" vastaanottaessaan turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja, jotka käsittelivät Ukrainan ja Naton välistä sotilaallista ja poliittista yhteistyötä. Lähteet: (reuters.com 30.4.2014, themoscowtimes.com 1.5.2014, abc.net.au 2.5.2014, aamulehti.fi 1.5.2014, ilkka.fi 1.5.2014, satakunnankansa.fi 1.5.2014, m.pohjalainen.fi 1.5.2014, yle.fi 1.5.2014, iltalehti 1.5.2014)

Case ”Brittitiedustelu auttoi Syyrian kapinnallisarmeijaa”
Britannian Kyproksen Ayios Nikolaosin tukikohdassa sijaitseva GCHQ:n tiedustelukeskus auttoi Syyrian kapinallisia syrjäyttämään presidentti Bashar al Assad vallasta luovuttamalla tiedustelutietoja Syyrian armeijan joukkojen aseistuksesta, vahvuudesta ja mm. täydennysjoukkojen lähestymisnopeudesta ja suunnasta kohti Aleppon suurkaupunkia.

Tiedustelutiedot välitettiin käyttämällä Turkkia välikätenä. Tietojen avulla kapinallisarmeija (FSA Free Syyrian Army) pystyi yllättämään joukot laaksossa lähellä Saraqibia ennen niiden saapumista Aleppoon. Lähteet: (uk.news.yahoo.com 19.8.2012, The Sunday Times 19.8.2012, channelnewsasia.com 19.8.2012)

Case ”Tietomurto Pentagoniin”
Yhdysvaltain puolustusministeriön tietojärjestelmä koostuu noin seitsemästä miljoonasta tietokoneesta ja yli 15 000 tietoliikenneverkosta. Maaliskuussa 2011 vieraan valtion sotilastiedustelu murtautui Pentagonin tietojärjestelmään. Tietomurto oli tuolloin vakavin Yhdysvaltain puolustusministeriön tietojärjestelmiin kohdistunut tietomurto.

Yksittäisen kyberhyökkäyksen johdosta yli 24 000 Pentagonin arkaluonteisia tietoja sisältävää tiedostoa päätyi vieraan valtion sotilastiedustelun haltuun. Tiedostot sisälsivät mm. lentokoneiden ja panssarivaunujen osaluetteloita sekä arkaluonteisia tietoja taisteluvälineistä, vakoilusatelliiteista ja valvontalaitteistoista. Lähde: (nytimes.com 14.7.2011)

Case ”Lockheed Martin tietojärjestelmään murtauduttiin”
Lockheed Martin Corporation on liikevaihdon perusteella Yhdysvaltain armeijan suurin asetoimittaja ja maailman suurin ilmailualan yritys. Lockheed valmistaa mm. F-16, F-22 ja F-35 hävittäjiä sekä sotalaivoja.

Lockheed Martin tietojärjestelmiin kohdistettiin sitkeitä tietomurtoyrityksiä. Samaan aikaan murtautujat olivat tunkeutuneet myös muiden Yhdysvaltain armeijan yhteistyökumppaneiden palvelimille. Lockheed Martinin tiedottaja Jennifer Whitlow kertoi, että tietomurto havaittiin 21.5.2011 ja nopeat vastatoimet aloitettiin välittömästi.

Lockheed Martin käytti tunnistautumiseen RSA SecurID -laitteen luomia kertakäyttöisiä salasanoja. RSA oli joutunut jo maaliskuussa 2011 tietomurron kohteeksi, jolloin SecurID -tunnisteisiin liittyviä salaisia tietoja joutui murtautujien käsiin. RSA totesi, että hyökkääjien kohteina saattavat olla nimenomaan aseteknologiaan liittyvät yritykset.

Tietomurto kohdistui Lockheed Martinin arkaluonteisia tietoja käsittelevään tietojärjestelmään, johon on tallennettu mm. toimitussopimuksia, materiaalitietoja, tuotekehitystietoja ja tietoja Yhdysvaltain joukkojen Irakissa ja Afganistanissa käyttämästä aseteknologiasta. Lockheed Martinin asiakkaita ovat mm. Patria ja Viestikoelaitos.

Lockheed Martinin mukaan murtautujat eivät päässeet käsiksi salaisiin tietoihin. Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti April Cunningham luonnehti tietomurron vaikutuksia minimaalisiksi, eikä siitä ole odotettavissa mitään haittaa.

Chris Ortman DHS:n (Department of Homeland Security) virkamies tarjoutui auttamaan Lockheed Martinia ja minimoimaan tietomurron vaikutuksia. DHS:n asiantuntijatiimillä on valmiudet analysoida haittaohjelmia, kehittää torjuntastrategioita sekä antaa suosituksia ja neuvoja yrityksen tietoturvallisuuden parantamiseksi.

Anup Ghosh, joka toimi Pentagonissa vanhempana tutkijana sotilasverkkojen turvaamisen parissa totesi, että hyökkäykset ovat ns. kohdistettuja hyökkäyksiä. Hyökkäykset toteutetaan niin, että yrityksen työntekijä houkutellaan ensin sähköpostiviestin avulla klikkaamaan verkkosivulle, joka lataa haitallisen koodin tietojärjestelmään. Tämän jälkeen tietojärjestelmään voidaan ladata hyökkääjän toimesta myös muuta haitallista ohjelmakoodia. Lähteet: (ibtimes.com 28.5.201, reuters.com 29.5.2011)

Case ”Venäjä välitti tietoa Yhdysvalloille Suomen käyttämästä ItO 86 ohjuksesta”
Wikileaksin julkaiseman cablegate-raportin mukaan Venäjän puolustusviranomaiset luovuttivat Yhdysvaltain armeijalle tietoja Suomen maavoimien käyttämästä venäläisvalmisteisista ItO 86 (Igla) ja ItO 86 M (Igla M) olalta ilmaan laukaistavista ilmatorjuntaohjuksista.

Venäjän ja Yhdysvaltain puolustusasiantuntijoiden välisessä tapaamisessa heinäkuussa 2009 sovittiin, että Venäjä toimittaa Suomen puolustusvoimien käyttämän ohjuksen Yhdysvaltain armeijalle testeihin, joiden tavoitteena oli kehittää ohjukselle torjunta-ase. Yhdysvaltain ulkoministeriö antoi tiedoksi, että Suomen puolustusvoimilta vapautui noin 2 000 hävitettäväksi joutuvaa ohjusta.

Ajatuksena oli, että asetesteistä olisi ilmoitettu Suomen hallitukselle. Vielä elokuussa 2009 Suomella ei ollut tietoa Venäjän ja Yhdysvaltojen käymistä neuvotteluista. Kyseessä oli käytöstä poistettu ohjusjärjestelmä, jonka korvasi Saab Bofors Dynamic AB:n toimittamat ItO 2005 ja ItO 2005 M ohjusjärjestelmät. Lähteet: (uusisuomi.fi 10.12.2010, aamulehti.fi 10.12.2010)

Viimeiset varusmiesten suorittamat ammunnat ItO 86 ilmatorjuntaohjuksella suoritettiin Lohtajalla marraskuussa 2003. Tätä edeltävä ohjustyyppi oli ItO 78. Lähde: (Ilmatorjuntaupseeri 1/2004)

Case "B-2-pommikoneen salaisuuksia myytiin Kiinalle"
Havaijin liittovaltion tuomioistuimen tuomaristo totesi 9.8.2010 kuuden päivän harkinnan jälkeen Northrop Grumman- yhtiöllä lentokoneinsinöörinä vuosina 1968-1986 työskennelleen Noshir Sheriarji Gowadian (66) syyllistyneen vakoiluun, salaliittoon ja rahanpesuun. Gowadia oli pettynyt tuomioon.

Omasta mielestään hän ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Gowadia on syntynyt Intiassa Bombayssa vuonna 1944 ja on Yhdysvaltain kansalainen. Gowadia pidätettiin 26.8.2005. Jutun oikeuskäsittely oli erittäin monimutkainen prosessi ja kesti kaikkiaan viisi vuotta.

Liittovaltion viranomaisten tekemässä kotietsinnässä vuonna 2005, he löysivät todisteita, että Gowadia oli myynyt turvaluokiteltuja tietoja useille valtioille mm. Kiinaan, Israeliin, Saksaan ja Sveitsiin. Gowardia oli toimittanut tietoja mm. matkustamalla Kiinaan useita kertoja vuosina 2003 ja 2005.

Gowadia oli luovuttanut salaisia tietoja, joiden avulla risteilyohjukset pystyvät välttämään torjuntaohjusten infrapunatunnistuksen (IR-lukituksen). Gowadia oli tarjonnut Kiinalle mm. tietoja siitä, miten risteilyohjuksen pakokaasujärjestelmä toimii.

B-2-pommikone on toteutettu teknisesti niin, että tutkajärjestelmien ja torjuntaohjusten on vaikea havaita konetta. Koneen runko on päällystetty tutkasäteitä absorboivilla materiaaleilla. Tämän johdosta B-2 pommittajaa kutsutaan stealth (häive) pommittajaksi.

B-2-pommikoneen moottorit on sijoitettu siipitasojen eteen siten, että moottorien lämpö ei johdu koneen runkoon. Titaanista valmistettu levy estää moottorin pakokaasujen lämmön johtumisen koneen runkoon ja konetta ympäröivä kylmä ilma sekoittuu kuumaan pakokaasuun laskien sen lämpötilaa ja vaikeuttaen siten koneen havaittavuutta.

B-2-pommikoneen osalta sotasalaisuudet koskivat käyttövoimajärjestelmää. Kiina maksoi tiedoista vähintään 110.000 dollaria. Lähteet: (huffingtonpost.com 10.8.2010, vancouversun.com 10.8.2010)

Case "Gennadi Sipachev"
Gennadi Sipachev tuomittiin Moskovassa neljän vuoden vankeuteen vakoilusta Yhdysvaltojen hyväksi. FSB oli kiinnittänyt huomionsa Sipachevin toimintaan jo vuonna 2008. Sipachev oli lähettänyt Pentagoniin mm. turvallisuusluokiteltuja huippusalaisia sotilaallisia karttoja internetin kautta.

Pentagon oli jo vuosia havitellut karttoja itselleen. Karttojen avulla Pentagonin oli mahdollista kohdistaa ohjusjärjestelmät (mm. risteilyohjukset) tarkasti maaliinsa. Karttojen vastaanottajana oli Pentagonin oma tiedustelupalvelu, joka toimii mm. East View Cartography (EVC) nimisen sateenvarjon alla. Nimi viittaa vuonna 1993 perustettuun East View Cartographics -yhtiöön.

Gennadi Sipachevin tavanomaista lievempi tuomio (yleensä 20 vuotta) herätti lännessä epäilyt, että Gennadi Sipachev olisi ollut kaksoisagentti. Karttojen epäiltiin olevan myös kanan ruokaa, joka ohjaisi USA:n risteilyohjukset suoraan Venäjän torjuntaohjusten maalialueelle.

Case " Aleksander Sipachev"
Vuonna 2001 tuomittiin Moskovassa GRU:n eversti Aleksander Sipachev kahdeksaksi vuodeksi vankilaan mm. turvalaitteisiin liittyvien salaisten asiakirjojen myymisestä CIA:lle.

Case ”Facebook”
Puolustusvoimat uskoo, että henkilöstön Facebookin käyttö voi vaarantaa maanpuolustuskykyä. Facebook ja muut vastaavat sosiaaliset verkostoitumispalvelut tarjoavat vastapuolelle mahdollisuuden hankkia tietoja operatiivisesti keskeisissä asemissa olevista sotilashenkilöistä mm. värväys- tai eliminointitarkoituksiin.

Osalle merivoimien työntekijöistä on jo annettu kehotus rajoittaa henkilötietojensa antamista. Puolustusvoimat toteaa, ettei sillä ole mahdollisuuksia kategorisesti rajoittaa henkilöstönsä internetin käyttöä. Lehtiartikkelin mukaan avainasemassa olevien sotilaiden uskotaan olevan vastapuolen ensimmäisiä kohteita. Tästä syystä esimerkiksi hävittäjälentäjien henkilöllisyys pyritään salaamaan. Esimerkiksi taistelulentäjien kuvaaminen on kielletty. Lähde: (HS.fi 19.10.2008)

Puolustusvoimat kiristi sosiaalisen median ohjeistustaan kesällä 2011 toteutetun Pyörremyrsky sotaharjoituksen alla. Puolustusvoimien näkemyksen mukaan sotilaiden sosiaaliseen mediaan lähettämien viestin avulla on mahdollista päätellä mm. joukkojen sijaintitietoja ja mielialoja. Toisaalta sosiaalista mediaa voidaan käyttää myös vastaavasti vastapuolen tiedustelun harhauttamiseen lähettämällä disinformaatiota sisältäviä viestejä harhaan johtavista sijaintipaikoista.

Case "Tietovuoto Naton komentojärjestelmässä"
Kenraali Wesley Clark vahvisti, että Naton komentojärjestelmästä on vuotanut tietoja Belgradiin. Yksityiskohtaisempia tietoja kysyttäessä kenraali Clark totesi The Scotsman -lehdelle: "En voi valottaa tapausta enempää menemällä yksityiskohtiin."

Hän sanoi Pentagonin (viisikulmio) ja Naton olevan tapauksesta "harmissaan". Scotsman -lehden mukaan serbit onnistuivat pudottamaan alas yhdysvaltalaisen Stealth -pommikoneen (F-117A Nighthawk) Venäjän Natosta hankkimien tiedustelutietojen avulla.

Lehden lainaamien lähteiden mukaan Naton komentojärjestelmässä työskennellyt virkailija oli luovuttanut mm. lentosuunnitelmia koskevia tietoja GRU:lle. Virkailija oli pidätetty heti maaliskuussa 1999 tapahtuneen koneen pudotuksen jälkeen.

Lehtitietojen mukaan kysymys ei ollut ideologiasta. Vakooja halusi ansaita toiminnallaan rahaa. Venäjä ei ole kommentoinut väitettä. Yhdysvallat kiisti tiedot, jonka mukaan virkailija olisi luovuttanut tietoja Venäjälle. Lähteet: (The Scotsman 28.8.1999, Teksti TV 27.8.1999, TV3 -uutislähetys klo 22.00, Iltalehti 28.8.1999)

Vakoiluepäilysten vuoksi Nato tarkisti käyttöoikeudet tietokoneella oleviin lentotietoihin. Selvitys osoitti, että käyttöoikeus oli yli 600 henkilöllä. Käyttöoikeudet rajattiin koskemaan vain sataa henkilöä. Samalla vaihdettiin salasanat. Pommitusten tulokset tehostuivat välittömästi. Lähde: (Helsingin Sanomat 10.3.2000, sivu C1)

Lopulta Nato myönsi 10.3.2000 virallisesti, että joitakin pommituslentoja koskeneita tietoja on saattanut vuotaa Belgradiin. Naton tiedottajan mukaan vakoilijaa ei kuitenkaan ole olemassa. Tiedottajan mukaan oli kuitenkin mahdollista, että jotkut julkisia linjoja pitkin lähetetyt tiedot olivat saattaneet joutua vääriin käsiin. Vuotokohta oli mahdollisesti Naton lennonjohdon ja Brysselin lennonvarmistuskeskuksen Eurocontrolin välinen liikennöinti. Tiedottaja totesi, että Jugoslavian tiedustelupalvelu seuraa viestiliikennettä aivan kuten muutkin tiedustelupalvelut. Lähde: (Helsingin Sanomat 11.3.2000, sivu C2)

Case ”Jonathan Pollard”
Juutalaistaustainen Jonathan "Jay" Pollard tuomittiin vuonna 1987 elinkautiseen vankeusrangaistukseen vakoilusta Israelin hyväksi. Taustansa johdosta Jonathan Pollard tunsi syvää sympatiaa sotaa käyvää Israelia kohtaan.

Jonathan Pollard opiskeli Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa ensin lääketiedettä ja myöhemmin politiikkaa ja sotilashistoriaa. Hän valmistui poliittisen historian osastolta vuonna 1976 ja opiskeli myös Fletcher School of Law and Science opistossa.

Pollard haki CIA:n palvelukseen, mutta valheenpaljastustestien tulosten perusteella hän osoittautui turvallisuusriskiksi. Ura CIA:n palveluksessa ei ollut mahdollista. Vuonna 1979 Pollard onnistui saamaan analyytikon paikan laivaston tiedusteluosastolta. Huippusalaisia tietoja sisältävät asiakirjakansiot oli sijoitettu Special Compartment Information (SCI) osastolle. Kahden vuoden kuluttua hänellä oli jo pääsy näihin tietoihin mm. vakoilusatelliittien valokuva-aineistoon ja CIA:n raportteihin.

Jonkin ajan kuluttua hän havaitsi, ettei USA luovuta Israelille kaikkea hallussaan olevaa Lähi-itää koskevaa tiedusteluaineistoa, vaikka maiden välillä oli sopimus tiedustelutietojen vaihdosta. Lisäksi hän havaitsi, että USA vakoili myös Israelia.

Vuonna 1984 Pollard nimitettiin laivaston terrorinvastaisen hälytyskeskuksen (ATAC) palvelukseen (Naval investigative services threat analyces division). Pollard kuuli ystävältään Israelin ilmavoimien eversti Aviem "Avi" Sellasta, joka oli tunnettu vuonna 1982 Syyrian ilmavoimia vastaan suunnatusta ilmataistelusta, jossa Israel pudotti 90 Syyrian ilmavoimien Migiä ilman omia tappioita.

Pollard toivoi ystäväänsä järjestämään tapaamisen Sellan kanssa. Sella epäröi ja neuvotteli tapaamisesta ensin Israelille tieteellisiä ja teknisiä tiedustelutietoja keräävän Lakam-tiedustelupalvelun edustajan kanssa, jonka jälkeen Sella tapasi Pollardin. Tapaamisen jälkeen Pollard alkoi toimittaa Israelin suurlähetystöön tuhatmäärin huippusalaisia asiakirjoja. Hän toimitti yksityiskohtaisia tiedustelutietoja mm. kemiallisten aseiden tuotantolaitoksista Irakissa ja Irakin Osirakin ydinvoimalan rakennustyömaata koskevia satelliittikuvia. Erään kerran hän sai maksuksi 10.000 dollaria. Rahat Pollard käytti morsiamensa jalokivisormukseen.

Pollard vei alkuperäiset asiakirjat asunnolleen kopioitavaksi ja palautti ne seuraavana päivänä. Kopiot hän luovutti Israelin suurlähetystölle. Hän jäi lopulta kiinni 8.11.1985 kävellessään normaaliin tapaansa ulos toimistolta salkussaan 60 huippusalaiseksi turvaluokiteltua asiakirjaa. Pidätyksen jälkeen hänet päästettiin vapaaksi, jolloin hän yritti hakeutua turvaan vaimonsa kanssa Israelin suurlähetystöön, mutta sieltä hänet käännytettiin takaisin.

Pollardin työtehtävien hoitoon liittynyt epätäsmällisyys, turvaluokiteltujen asiakirjojen huolimaton käsittely ja kyltymätön kiinnostus salaisia asiakirjoja kohtaan herätti epäilyt ja paljasti lopulta hänen toimintansa. Pollardin arvioitiin ehtineen kopioida Israelille 800 000 sivua turvaluokiteltuja tietoja.

Pidätyksen tultua julkisuuteen Israel pahoitteli tapahtunutta ja viestitti, että Yhdysvaltoihin kohdistuva vakoilutoiminta on luvatonta. Pääministeri Shimon Peres totesi: "Yhdysvaltojen vakoilu on täysin ristiriidassa Israelin virallisen politiikan kanssa". Myöhemmin Pollardille myönnettiin Israelin kansalaisuus.

Case "Ravista puuta"
Ravista puuta” oli CIA:n luvatta Irakiin asentaman viestiliikenteen salakuuntelujärjestelmän koodinimi. Järjestelmä toimi VHF-taajuuksilla. YK:n asetarkastusryhmä Unescom asensi Irakiin vuonna 1996 kameravalvontajärjestelmän, jonka tehtävänä oli lähettää valvontakuvia Bagdadiin Irakin sotilaallisista kohteista. Järjestelmän lähettämät radiosignaalit vahvistettiin järjestelmään kuuluvilla toisioasemilla (linkeillä).

Toisioasemien ylläpito kuului yhdysvaltalaisille teknikoille. Teknikot kätkivät linkkeihin luvatta salaisia antenneja, joiden avulla CIA:n oli mahdollista salakuunnella Irakin armeijan mikroaaltolähetyksiä. Ylimääräisillä laitteilla varustetut toisioasemat sijaitsivat Irakin armeijan viestiliikenteen solmukohdissa. Operaatiota johti USA:n sotilastiedustelija apunaan ainakin kaksi CIA:n agenttia. Unescom ei ollut tietoinen valvontajärjestelmänsä peukaloinnista.

Case "Amerikkalaisupseeri pidätettiin vakoilusta"
Korkea-arvoinen amerikkalaisupseeri (vuonna 1995 eläkkeelle jäänyt eversti) George Trofimoff sai syytteen sotilaallisten salaisuuksien luovuttamisesta Neuvostoliitolle ja Venäjälle vuosina 1969-1994. Trofimoff pidätettiin keskiviikkona 14.6.2000. Lähde: (Helsingin Sanomat 15.6.2000, sivu C5)

Case ”Venona”
Venona oli USA:n noin 50 vuotta kestäneen signaalitiedusteluhankkeen nimi, joka koski Neuvostoliiton kylmän sodan aikaista vakoilutoimintaa USA:ssa. Projekti sai alkunsa jo 1940-luvulla ja päättyi vasta heinäkuussa 1995. NSA avasi ja luokitteli hankkeen aikana noin 3000 KGB:n ja GRU:n diplomaattisähkettä (vakoilusanomaa). Diplomaattisanomien menestyksellinen purkaminen johti useiden vakoilurenkaiden paljastumiseen ja hajoamiseen.

Case ”KGB:n toimeksianto”
Puolan salainen poliisi SB (Sluzba Bezpieczenstwa) etsi KGB:n toimeksiannosta todisteita sotilasvakoilusta murtautumalla vuosina 1974 ja 1975 Suomen Varsovan lähetystön sotilasasiamiehen toimistoon. Neuvostoliitto epäili suomalaista sotilasasiamiestä vakoilijaksi. SB avasi toimiston kassakaapin sen omilla avaimilla ja kuvasi ainakin tuhat sivua salaisia Suomen sotilastiedustelun asiakirjoja. Suomen viranomaiset eivät havainneet asiaa ja saivat tietää murrosta Yleisradion yhteydenottojen jälkeen.

Puolan salainen poliisi sai avaimet haltuunsa marraskuussa 1974 sotilasasiamiehen avustajan jätettyä hotellihuoneeseen salkun, jossa oli kaksi avainnippua, joista SB otti vahakopiot. Sotilasvakoilusta puolalaiset eivät onnistuneet saamaan näyttöä. KGB:lle toimitettiin kuitenkin aineistoa, joka vahvisti käsityksen Suomen sotilastiedustelun läheistä suhteista läntisiin tiedustelupalveluihin. Lähde: (Turun Sanomat 16.4.2004)

Mielenkiintoinen tietolähde on Bronislaw Wildsteinin lista. Lista sisältää tiedot 240 000 henkilöstä, jotka toimivat SB:n ilmiantajina tai vakoojina vuosina 1945 - 1989. Nimien joukossa esiintyy mm. arvovaltaisia yhteiskunnan vaikuttajia, professoreita, korkeita julkisuuden henkilöitä, liikemiehiä, toimittajia ja kuuluisia näyttelijöitä.

Case "Tapaus Yrjö Keinonen"
Pääesikunnan tiedusteluosasto salakuunteli 1960-luvun lopulla edesmenneen jalkaväenkenraali Yrjö Keinosen puheluita ja tapaamisia, nauhoitti salaa palavereja ja keskusteluita sekä kaukokuunteli hänen loma-asuntoaan. Salakuunteluraportit toimitettiin mm. presidentti Urho Kekkoselle.

Keinosen Töölön Humalistonkadulla sijainneen asunnon kellariin murtauduttiin keväällä 1966. Tavaroita oli ainoastaan pengottu. Keinosen tyttären kertoman mukaan perheessä ei ollut mitään epäilystä siitä, mistä murrossa oli kysymys, olivathan he olleet jo pitkään tietoisia isäänsä kohdistuvista toimista. Lähde: (Ilta-Sanomat 15.7.1996)

Kuinka tehokkaita salakuunteluresursseja tiedusteluosastolla on nykyisin käytössään. Ilta-Sanomien toimittajan esittämään kysymykseen "Voisiko vastaavaa tapahtua tänään?" puolustusvoimien tiedustelupäällikkö totesi seuraavaa:

    • Minulla ei ole mitään tietoa tällaisesta.
    • Minun aikanani ei ole mitään sellaista dokumenttia näkynyt, että tällaista olisi koskaan tehtykään.
    • Mitään muutakaan en voi tällaiseen vastata.
    • En kommentoi tällaisia yksityisiä juttuja.
    • Jos joku vanha eläkkeellä oleva ministeri (Sulo Suorttanen) luulee tällaista tapahtuneen, niin minä en viitsi sitä keskustelua jatkaa.
    • Näin se on. Se on parasta.

Lähde: (Ilta-Sanomat 15.7.1996)

Artikkelin mukaan tiedot vuoti julkisuuteen entinen puolustus- ja sisäministeri. Hän muistelee saaneensa tiedon salakuuntelusta puolustusministeriön kansliapäälliköltä. Asiaa on käsitelty mm. seuraavissa lehtiartikkeleissa:

    • Etelä Saimaa 14.7.1996 (Sulo Suorttasen paljastus).
    • Ilta-Sanomat 15.7.1996.
    • Iltalehti 15.7.1996.
    • Helsingin Sanomat 15.7.1996.
    • Ilta-Sanomat 16.7.1996 (veteraanitoverin mielipidekirjoitus).
    • Ilta-Sanomat 18.7.1996 (kenraalin tyttären kommentti).

Case "Varusmiehet tunkeutuivat Ruotsin armeijan salaisiin tiedostoihin"
Kaksi Ruotsin armeijan atk -osastolla palvellutta varusmiestä tunkeutui puolustusvoimien salaisimpiin tiedostoihin. Tapaus paljastui, kun varusmiehet ryhtyivät tulostamaan tietoja paperille.

Varusmiesten henkilökohtaiset käyttövaltuudet eivät oikeuttaneet pääsyä salaisiin tiedostoihin. He onnistuivat kuitenkin hankkimaan käyttöönsä salasanan, joka avasi pääsyn mm Ruotsin rajojen rauhanajan vartiointia koskeviin tiedostoihin. Ainakin toisen miehistä epäillään aikoneen luovuttaa tietoja eteenpäin. Lähde: (Ilta-Sanomat 11.12.1995)

Case "Huippuvakoilija Topas"
Taloustieteen opiskelija Rainer Rupp pestautui 22 -vuotiaana Itä-Saksan tiedustelupalvelun agentiksi ideologisista syistä. Rainer Rupp työskenteli ensin salanimellä Mosel ja myöhemmin nimellä Topas.

Myöhemmässä toiminnassa hän käytti myös vaimoaan apuna. Rupp toimitti Itä-Saksalle mm. huippusalaisia MC 161 asiakirjoja, jotka koskivat Naton strategioita ja analyysejä. Rupp jäi kiinni vuonna 1993 ja tuomittiin vuonna 1994 12 vuodeksi vankeuteen, josta vapautui heinäkuussa 2000.

Case "Ville Pessi"
Historiallinen ja mielenkiintoinen kuriositeetti suomalaisessa sotilaallisen vakoilun historiassa oli Ville Pessi, joka toimi SKP:n pääsihteerinä vuodesta 1944 ja kansanedustajana vuodesta 1945. Pessi tunnettiin KGB:ssä koodinimellä "Baranov".

Pessi kävi neuvotteluita mm. agenttien värväämisestä Nato -kohteiden vakoiluun eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vuosina 1978 ja 1979. KGB halusi Pessin löytävän myös rekisteritoimistosta apureita, jotka voisivat auttaa passien ja henkilöpapereiden väärentämisessä. Lähde: (The Mitrokhin Archive - Andrew Christopher / Vasili Mitrokhin)

Case ”Mata Hari”
Kaikkien vakoojatarinoiden "äiti" on edelleen lumoava hollantilainen hatuntekijän tytär Marguerite Geertruida Zelle, joka hankki toimeentulonsa tanssijana ja stripparina taiteilijanimellä Mata Hari (Aamunkoiton Silmä). Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset värväsivät hänet vakoojaksi ja antoivat hänelle koodinimen H21. Britannian tiedustelupalvelu MI5 alkoi tutkia Mata Harin toimia hänen saapuessa syyskuussa 1915 Folkestoneen.

MI5 kuulusteli vakoojattarena epäiltyä Mata Haria Lontoossa kolme eri kertaa. Hänen uskottiin olevan saksalaisten agentti nimeltä Clara Benedix. Epäilyille ei kuitenkaan löytynyt näyttöä. MI5 lähetti Mata Harin Espanjaan, josta hän myöhemmin siirtyi Ranskaan.

Ranskassa Mata Hari pidätettiin. Kuulustelijoille hän kertoi vakoilleensa saksalaisten lukuun 20.000 frangin palkkiota vastaan. Saksalaiset kouluttivat hänet mm. kirjoittamaan viestejä näkymättömällä musteella.

Viittä eri kieltä puhuvan lumoojattaren tiedonhankintamenetelmänä oli upseereiden viihdyttäminen. Hän ei koskaan tehnyt täyttä tunnustusta. Vuonna 1917 ranskalaiset teloittivat Mata Harin ampumalla.

Case "Pohjois-Korean Mata Hari"
Mata Harin tavoin toimi Pohjois-Korean tiedustelupalvelun naispuolinen agentti, joka hankki seksin avulla tietoja Etelä-Korean upseereilta. Agentti tuomittiin Etelä-Koreassa viiden vuoden vankeusrangaistukseen vakoilusta.

Hän suunnitteli myös Etelä-Korean agenttien murhaamista myrkkyneuloin, mutta suunnitelma ei toteutunut. Agentti oli luovuttanut Pohjois-Korealle mm. sotilaskohteiden sijaintitietoja, loikkareiden nimilistoja ja tietoja Etelä-Korean armeijan upseereista. Lähde: (Ilta-Sanomat 15.10.2008)

Case ”Vilho Pentikäinen”
Vilho Pentikäinen osallistui nuorena punakaartilaisena mm. Viipurissa käytyihin taisteluihin. Reserviupseerikoulun hän suoritti vuonna 1927. Poliittiselta vakaumukseltaan hän oli kommunisti. Varusmiesaikanaan vuonna 1923 hän ryhtyi vakoojaksi ja vakoili Neuvostoliiton hyväksi noin kymmenen vuoden ajan.

Hän paljasti tietoja mm. Suomen armeijan joukko-osastojen liikekannallepanosuunnitelmista ja muodostelmataulukoista sekä salaisia väyläkarttoja. Tiedot ja asiakirjakopiot toimitettiin Neuvostoliiton suurlähetystöön.

Pentikäinen jäi itse teosta kiinni lokakuussa 1933 Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitsevassa yleisesikunnassa. Yöpäivystäjänä toimiessaan hän oli ryhtynyt kopioimaan asiakirjaholvissa säilytettyjä sotilasasiakirjoja. Asiakirjaholvista kajastanut valo herätti apupäivystäjän huomion, joka havaitsi mitä oli tekeillä ja hälytti päävartiosta apua.

Pentikäinen onnistui pakenemaan nopeasti ikkunasta ulos. Hän ajoi Whippet–merkkisellä (auton tuotanto alkoi vuonna 1926 ja päättyi vuonna 1931, mallin korvasi Willys) henkilöautolla Suomen ja Neuvostoliiton rajan tuntumaan Kivennavalle Lipolan kylään (asukkaita vuonna 1939 noin 300) ja ylitti rajan soutamalla Sainajoen poikki tukkipuun varassa.

Pentikäinen palveli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelussa puna-armeijan majurina. Talvisodan aikana Pentikäisen tehtäviin kuului mm. suomalaisten sotavankien kuulustelu ja Suomeen lähetettävien desanttien kouluttaminen. Myöhemmin Espanjan sisällissodasta palattuaan Pentikäinen solmi avioliiton Otto Wille Kuusisen tyttären Riikka-Sisko Kuusisen (s. 1908) kanssa nimellä Vilgelm Aleksandrovitsh Purov.

Sodan jälkeen hänet nähtiin jälleen Suomessa hotelli Tornissa toimineen Liittoutuneiden valvontakomission venäläisen delegaation jäsenenä nimellä Viktor Kuznetsov.

Peitetarinaksi uskotun Venäjän turvallisuuspalvelun tarinan mukaan kaksoisagentti Vilho Pentikäinen eli Vilgelm Aleksandrovitsh Purov joutui kesällä 1941 vankiselliin ja haudattiin kesällä 1942 ”kolmannen asteen ravitsemushäiriön” takia.

Pentikäisen tiedettiin kuitenkin jääneen eläkkeelle Moskovassa laivaston esikunnan everstinä. Hänen kuolinajasta ei ole varmuutta, mutta oletettavasti hänet haudattiin vuonna 1967 ilman nimeä tuntemattomaan hautaan.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön