Yhdysvallat on tällä hetkellä Tanskan suurin turvallisuusuhka

Turvallisuusuhkia arvioitaessa on syytä palata perusperiaatteeseen. Valtio, joka uhkaa toisen maan alueellista koskemattomuutta, on vakavin uhka sen suvereniteetille. Tästä näkökulmasta Yhdysvallat on nyt Tanskalle suurempi turvallisuusuhka kuin Venäjä tai Kiina.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on toistuvasti vaatinut Grönlantia Yhdysvalloille ja todennut, ettei sotilaallisia keinoja ole suljettu pois. Tämä ei ole retorinen sivulause, vaan suora uhka Tanskan alueellista koskemattomuutta vastaan. Grönlanti kuuluu Tanskan kuningaskuntaan, ja sen asema on kansainvälisesti tunnustettu.

On historiallisesti poikkeuksellista, että Nato-liittolainen kyseenalaistaa toisen Nato-maan alueellisen koskemattomuuden. Liittolaisuuden perusidea on keskinäinen turvallisuus, ei painostus, pakottaminen tai alueelliset vaatimukset.

Tilannetta pahentaa se, että Yhdysvallat on samalla tiivistänyt sotilaallista ja strategista tiedustelua Tanskaa ja erityisesti Grönlantia kohtaan. Useat medialähteet ovat raportoineet Yhdysvaltojen pyrkineen keräämään tietoa Tanskan sotilaallisista järjestelyistä, infrastruktuurista ja poliittisista linjauksista.

Vaikka tiedustelutoiminta liittolaisten välillä ei ole poikkeuksellista, sen voimistuminen tilanteessa, jossa Yhdysvallat esittää aluevaatimuksia, muuttaa sen luonteen yhteistyöstä painostukseksi.

Grönlanti-kysymys uhkaa koko Nato-järjestelmää

Monet eurooppalaiset turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat todenneet, että jos Yhdysvallat ottaisi Grönlannin haltuunsa vastoin Tanskan tahtoa, se merkitsisi perustavanlaatuista iskua Natolle. Liittouma perustuu keskinäiseen luottamukseen ja siihen, että jäsenmaat kunnioittavat toistensa suvereniteettia. Jos suurin jäsenvaltio rikkoisi tätä periaatetta avoimesti, Naton uskottavuus romahtaisi.

Tällainen teko johtaisi todennäköisesti Yhdysvaltojen poliittiseen eristäytymiseen Euroopassa ja pakottaisi eurooppalaiset maat rakentamaan turvallisuutensa uudelleen ilman Yhdysvaltojen johtavaa roolia. Vaikka Nato ei ehkä hajoaisi välittömästi, sen perusta murentuisi tavalla, jota olisi vaikea korjata.

Venäjä ja Kiina nähdään usein Euroopan suurimpina turvallisuusuhkina, mutta kumpikaan ei ole uhannut ottaa Tanskan alueita haltuunsa. Yhdysvallat sen sijaan on tehnyt juuri näin, vieläpä avoimesti ja toistuvasti. Tämä muuttaa koko turvallisuuspoliittisen asetelman.

On totta, että Yhdysvallat ei todennäköisesti hyökkää sotilaallisesti Grönlantiin. Mutta turvallisuus ei perustu todennäköisyyksiin vaan periaatteisiin. Kun valtio kyseenalaistaa toisen maan suvereniteetin, se rikkoo kansainvälisen järjestyksen ydinsääntöjä riippumatta siitä, toteutuuko uhka vai ei.

Trumpin toimintatapa haastaa kansainvälisen järjestelmän

Donald Trumpin hallinnon tapa toimia ei perustu kansainväliseen oikeuteen tai sääntöpohjaiseen järjestelmään. Hän on toistuvasti osoittanut, että kansainväliset sopimukset, liittolaisuussuhteet ja perinteiset diplomatian käytännöt eivät estä hänen poliittisia tavoitteitaan.

Grönlanti on tästä konkreettisin esimerkki. Julistamalla alueen osaksi Yhdysvaltoja, hän haastaa suoraan kansainvälisen oikeuden ja Tanskan suvereniteetin.

Tämä tekee tilanteesta poikkeuksellisen. Pelkkä uhka alueen liittämisestä, vaikka ilman sotilaallisia operaatioita, murentaa liittolaisten luottamusta ja heikentää Naton perustaa.

Liittolaisuudet eivät ole vain muodollisia sopimuksia. Ne perustuvat oletukseen, että jäsenmaat kunnioittavat toistensa alueellista koskemattomuutta ja noudattavat kansainvälisiä sääntöjä. Kun suurin jäsenvaltio toimii niiden yli, koko järjestelmä joutuu koetukselle.

Tanskan turvallisuuspolitiikan on siksi perustuttava realismiin, ei toiveajatteluun. Liittolaisuus ei tarkoita sokeaa luottamusta. Se tarkoittaa yhteistyötä, mutta myös valmiutta puolustaa omaa suvereniteettia myös liittolaisia vastaan, jos se käy välttämättömäksi.

Yhdysvaltojen Grönlanti-vaatimukset ja tehostunut sotilaallinen vakoilu- ja tiedustelutoiminta eivät ole vain diplomaattinen ongelma, vaan suora haaste Tanskan turvallisuudelle, kansainväliselle oikeudelle ja koko liittolaisjärjestelmän uskottavuudelle.