Voiko Ulkopoliittinen instituutti olla riippumaton?

Riippumattomuus on keskeinen mittari arvioitaessa instituutioiden uskottavuutta ja toiminnan legitimiteettiä. Sillä tarkoitetaan kykyä tehdä päätöksiä ja toteuttaa toimintaa ilman ulkopuolista määräysvaltaa tai pakottavaa vaikutusvaltaa.

Ulkopoliittinen instituutti (UPI) määritellään eduskunnan yhteydessä toimivaksi riippumattomaksi tutkimuslaitokseksi, jonka tehtävänä on tuottaa korkeatasoista tutkimusta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta keskeisistä kansainvälisistä kysymyksistä.

UPI:n Lähi-idän tutkijan Timo R. Stewartin työsuhteen päättyminen kesällä 2025 nosti kuitenkin esiin kysymyksen, missä määrin UPI voi olla aidosti riippumaton.

Riippumattomuuden määritelmä

Akateemisesti riippumattomuus voidaan ymmärtää autonomiseksi toimijuudeksi, jossa yksilö, instituutio tai valtio kykenee tekemään ratkaisuja omista lähtökohdistaan ilman ulkopuolista ohjausta. Riippumattomuus merkitsee mahdollisuutta asettaa omat tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi perustuen asiantuntijuuteen, sisäisiin periaatteisiin ja mandaatin mukaisiin velvoitteisiin.

Käytännössä riippumattomuus ei kuitenkaan ole absoluuttinen tila, vaan aste-eroja sisältävä käsite: toimijoiden päätöksiin vaikuttavat aina resurssit, rahoitus, poliittinen ympäristö ja sosiaalinen konteksti.

UPI ja Stewartin tapaus

UPI:n muodollinen asema eduskunnan alaisuudessa turvaa sille rahoituksen ja tutkimusmandaatin, mutta samalla se kytkee instituutin poliittiseen järjestelmään, mikä tekee epäilyt ulkopuolisesta vaikutusvallasta väistämättömiksi. Tämä näkyi selvästi Stewartin tapauksessa.

UPI:n johtaja Hiski Haukkala perusteli Stewartin työsuhteen päättymistä taloudellisilla säästöillä. Samaan aikaan instituutin hallituksen puheenjohtaja Klaus Korhonen kuitenkin ilmoitti, että Lähi-idän tutkimusta ei vähennetä, vaan Stewartin tilalle palkataan uusi tutkija. Tämä ristiriita herätti kysymyksen siitä, oliko kyse todella taloudellisesta välttämättömyydestä vai poliittisesti herkästä henkilöstöratkaisusta. Lähde: (yle.fi 22.8.2025)

Tilannetta kärjisti se, että Stewart oli hiljattain kirjoittanut kriittisen kolumnin Suomen hallituksen Israel-politiikasta suhteessa Gazan kriisiin. Vaikka Haukkala kiisti poliittiset motiivit ja piti Stewartin julkista profiilia arvokkaana, irtisanomisen ajankohta antoi aihetta epäillä muuta. Lähde: (yle.fi Timo R. Stewartin kolumni 9.8.2025)

Reaktiot poliittisessa kentässä jakautuivat jyrkästi: vasemmisto piti ratkaisua osoituksena riippumattomuuden rapautumisesta, kun taas oikeisto ja perussuomalaiset näkivät sen tervetulleena korjauksena ”poliittisesti värittyneeseen tutkimukseen”.

Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Jussi Saramo kritisoi kovasanaisesti UPI:n päätöstä irtisanoa Timo R. Stewartin työsuhde ja kirjoittaa instituutin olevan ”korruptoitunut”.

Kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahti oli puolestaan täysin eri mieltä. Hänen mukaan Vasemmistoliiton Saramo syyttää UPI:a korruptiosta, koska säästöjen seurauksena lähtöpassit saa vasemmistoagendaa aggressiivisesti ajanut tyyppi eikä joku neutraali taho, Sammallahti kirjoitti viestipalvelu X:ssä. Lähde: (x.com/TereSammallahti 22.8.2025 klo: 12.45)

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen kommentoi X:ssä, että Ylen rakastaman ja Suomen puolueellisimman Hamasin pussiin pelaavan tutkija-aktivistin työt loppuvat Ulkopoliittisessa instituutissa. Lähteet: (iltalehti.fi 22.8.2025, x.com/SebastianTyne 21.8.2025 klo: 12.45)

Lisäksi Suomen Lähi-idän instituutin tutkija Antti Tarvainen puhui Instagramin Tarinat-osiossa muun muassa, että epämukavasta Palestiinaan liittyvästä tutkimustiedosta halutaan nyt päästä eroon, sillä se ”keikuttaa venettä”. Tarvaisen kommmentti muistutti, että kansainvälisesti Palestiinaan liittyvää tutkimusta pyritään usein tukahduttamaan, mikä asetti tapauksen laajempaan kontekstiin. Lähde: (iltalehti.fi 22.8.2025)

Riippumattomuuden ongelma

Kun instituutio saa rahoituksensa valtiolta, se on väistämättä osa poliittista järjestelmää. Julkinen rahoitus tuo mukanaan kaksi vastakkaista vaikutusta: toisaalta se takaa resurssit ja toimintavarmuuden, toisaalta se altistaa instituution epäilyille poliittisesta ohjauksesta. Riippumattomuus voi toteutua vain, jos instituution asema on turvattu rakenteellisesti esimerkiksi lailla, ja jos sen päätöksentekoa ohjaavat ammattieettiset periaatteet pikemmin kuin poliittiset intressit.

Tämä näkyy esimerkiksi tilanteissa, joissa tutkijan työsuhteen päättyminen, henkilöstövalinnat tai tutkimusaiheiden painotukset herättävät epäilyjä poliittisista motiiveista. Tällöin instituutio voi olla muodollisesti riippumaton, mutta sen legitimiteetti kärsii.

Tapaus Stewart osoittaa, että riippumattomuus ei ole pelkästään rakenteellinen kysymys, vaan myös julkisen luottamuksen varassa oleva ominaisuus. Muodollisesti UPI säilytti riippumattomuutensa, koska mikään ulkopuolinen taho ei suoraan määrännyt päätöksestä.

Kuitenkin ratkaisu näytti poliittisesti motivoituneelta, mikä horjutti instituution uskottavuutta. Tämä paljastaa riippumattomuuden kaksiluontoisuuden: se on sekä hallinnollinen asema että jatkuva prosessi, jossa instituutio joutuu perustelemaan ja suojaamaan toimintaansa julkisuudessa.

Muut uskottavuushaasteet

Stewartin tapauksen lisäksi keskustelua UPI:n riippumattomuudesta herätti presidentti Alexander Stubbin pojan valinta instituutin harjoittelijaksi kokeneempien hakijoiden ohi. Vaikka kyse oli muodollisesti vähäisemmästä hallinnollisesta päätöksestä, se vahvisti kuvaa siitä, että instituutio ei aina toimi läpinäkyvästi tai ansioihin perustuen. Tällaiset tapaukset voivat heikentää yleisön luottamusta riippumattomuuteen yhtä paljon kuin suuret, poliittisesti latautuneet ratkaisut.

Johtopäätös

Ulkopoliittinen instituutti voi olla institutionaalisesti riippumaton, mutta sen uskottavuus on haavoittuvainen. Riippumattomuus toteutuu vain silloin, kun päätökset tehdään avoimin, johdonmukaisin ja läpinäkyvin perustein, ja kun myös ulospäin syntyy vaikutelma puolueettomuudesta.

Stewartin työsuhteen päättyminen ja Stubbin pojan harjoittelijavalinta osoittavat, että riippumattomuus ei ole pysyvä tila, vaan jatkuva haaste, joka on ansaittava yhä uudelleen päätöksillä, jotka kestävät sekä tutkimusyhteisön että kansalaisten kriittisen tarkastelun.

Lisäys kirjoitukseen 1.10.2025

Myöhemmin kävi ilmi, että Ulkopoliittinen instituutti oli käyttänyt 10 667 euroa kriisiviestinnän konsultointiin, joka liittyi tasavallan presidentti Alexander Stubbin pojan Oliver Stubbin valintaprosessiin. Hankinta perusteltiin poikkeuksellisen kuormittavalla mediatilanteella.

Konsultointi hankittiin ilman kilpailutusta Aina Advisors Oy:ltä. Yhtiön neljästä perustajajäsenestä yksi on Katri Makkonen, joka työskentelee yrityksessä johtavana neuvonantajana. Makkonen on Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkalan entinen kollega tasavallan presidentti Sauli Niinistön kansliasta. Tämä herättää kysymyksiä julkisen keskustelun avoimuudesta, hyvästä hallintotavasta ja julkisten varojen käytöstä. Lähteet: (yle.fi 1.10.2025, iltalehti.fi 1.10.2025)

Lisäys kirjoitukseen 3.10.2025

Ulkopoliittisen instituutin (Upi) neuvottelukunta käsitteli 3.10.2025 Hiski Haukkalan toiminnasta aiheutunutta julkisuuskriisiä kaksi tuntia kestäneessä kokouksessa. Neuvottelukunnan roolina ei ollut arvioida Haukkalan luottamusta, vaan sitä arvioi tarvittaessa Ulkopoliittisen instituutin hallitus.

Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Aleksi Jäntin lausuman mukaan keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja asiat ovat nyt neuvottelukunnan osalta loppuun käsiteltyjä. Hänen mukaan neuvottelukunta sai rekrytointiprosessiin osallistuneilta tutkijoilta yksityiskohtaisen selostuksen sen vaiheista.

Jäntin mukaan kohut eivät vaikuttaneet instituutin uskottavuuteen, koska luottamus tulee sen tekemän työn kautta. Tilanne kuitenkin vaikutti työilmapiiriin instituutissa. Jäntin mukaan asioita ei ole tarve käsitellä enempää ja saataisiin työrauha työntekijöille. Lähteet: (mtv3.fi 3.10.2025, is.fi 3.10.2025, iltalehti.fi 3.10.2025)

Johtopäätös

Ulkopoliittisen instituutin tapaus osoittaa, että muodollinen riippumattomuus ei yksin riitä turvaamaan instituution uskottavuutta, vaan ratkaisevaa on päätöksenteon läpinäkyvyys ja kyky välttää epäilyjä poliittisesta ohjauksesta.

Timo R. Stewartin työsuhteen päättyminen, Oliver Stubbin harjoittelijavalinta sekä kriisiviestinnän kytkökset loivat vaikutelman, että hyvä veli -verkostot ja poliittiset intressit vaikuttavat vahvasti instituution toimintaan.

Vaikka UPI säilytti hallinnollisen riippumattomuutensa, sen legitimiteetti kärsi, koska syntyi epäilys poliittisesti motivoiduista ratkaisuista ja epäselvistä hallintokäytännöistä.

Julkisuuskriisin lopputuloksena UPI säilyttää muodollisen riippumattomuutensa, mutta sen uskottavuus on heikentynyt ja altis uusille kriiseille.

Neuvottelukunnan halu julistaa keskustelu päättyneeksi voidaan tulkita yritykseksi hallita tilannetta pikemminkin kuin vahvistaa avoimuutta.

Ulkopoliittisen instituutin ympärillä syntynyt julkisuuskriisi kuvaa laajemmin suomalaista poliittista kulttuuria, jossa muodollinen riippumattomuus ei aina riitä poistamaan epäilyjä poliittisista tai henkilökohtaisista vaikutteista.

Hyvä veli -verkostojen kaltaiset piirteet, poliittinen polarisaatio sekä taipumus hallita kriisejä vaimentamalla keskustelua avoimen arvioinnin sijaan kertovat kulttuurista, jossa järjestyksen säilyttäminen ja maineen varjeleminen usein asetetaan läpinäkyvyyden edelle.

UPI:n tapaus osoittaa, että instituutioiden uskottavuus ei ole vain hallinnollinen kysymys, vaan se kytkeytyy syvästi poliittiseen kulttuuriin, jossa luottamus, verkostosuhteet ja julkisen keskustelun avoimuus ovat jatkuvan jännitteen alla.