Venäjän keskeisiset ulkopoliittiset tulokset

Venäjän Suomen-suurlähetystö julkaisi 26.12.2025 uutisen, jossa esiteltiin Venäjän federaation keskeiset ulkopoliittiset tulokset vuodelta 2025. Julkaisu ajoittuu kansainvälisen turvallisuusympäristön poikkeuksellisen jännittyneeseen vaiheeseen, jota leimaavat Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Euroopan turvallisuusjärjestyksen murros sekä Venäjän ja länsimaiden välisten suhteiden syvä vastakkainasettelu.

Tässä ajassa teksti ei ole ainoastaan diplomaattinen tilannekatsaus, vaan osa laajempaa turvallisuuspoliittista viestintää, jossa määritellään uhkia, oikeutetaan voimankäyttöä ja rakennetaan käsitystä legitiimistä turvallisuusjärjestyksestä.

Turvallisuustutkimuksen näkökulmasta julkaisu tarjoaa aineistopohjan analyysille siitä, miten Venäjä turvallistaa kansainvälisen ympäristönsä ja asemoi itsensä reagoivaksi toimijaksi ulkoisten uhkien keskellä.

Tekstissä korostuvat narratiivit Naton laajentumisen aiheuttamista sotilaallisista uhkista, lännen harjoittamasta oikeudellisesta ja informatiivisesta aggressiosta sekä Venäjän tarpeesta puolustaa suvereniteettia, perinteisiä arvoja ja alueellista koskemattomuutta kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Tekstissä Venäjän sotilaalliset ja poliittiset toimet kehystetään osaksi puolustuksellista, vakauttavaa ja kansainvälisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä toimintaa.

Analyysissa tarkastellaan Venäjän Suomen-suurlähetystön julkaisemaa tekstiä kriittisesti turvallistamisen teorian, strategisten narratiivien ja normatiivisen turvallisuuspolitiikan viitekehyksissä.

Analyysin tavoitteena on selvittää, millä tavoin uhkakuvat rakennetaan, miten sotilaallisen voiman käyttö ja liittolaissuhteiden syventäminen oikeutetaan sekä kuinka vaihtoehtoista, länsikeskeisen järjestyksen haastavaa turvallisuusarkkitehtuuria pyritään diskursiivisesti rakentamaan.

Analyysi selittää, miten turvallisuus ei ilmene tekstissä objektiivisena tilana, vaan poliittisesti tuotettuna ja kielellisesti muotoiltuna ilmiönä.

Turvallistaminen ja narratiivinen valta

Turvallistamisen teorian (Buzan, Wæver ja de Wilde) keskeinen lähtökohta on, että turvallisuus ei ole objektiivinen tila, vaan poliittisesti ja kielellisesti tuotettu ilmiö. Toimijat nimeävät tiettyjä ilmiöitä eksistentiaalisiksi uhkiksi ja oikeuttavat näin poikkeukselliset toimet, mukaan lukien sotilaallisen voiman käytön.

Venäjän suurlähetystön julkaisema teksti toimii turvallistamisen klassisena esimerkkinä. Se nimeää ulkoiset uhkat, määrittelee Venäjän turvallisuusympäristön vihamieliseksi ja esittää valtion toimet välttämättöminä vastauksina näihin uhkiin. Samalla teksti rakentaa strategista narratiivia, jossa Venäjä asemoidaan puolustukselliseksi, vastuulliseksi ja järjestystä ylläpitäväksi toimijaksi.

Moninapaisuus turvallisuusjärjestyksen ytimenä

Tekstin keskeinen turvallisuuspoliittinen perusolettamus on länsijohtoisen turvallisuusjärjestyksen epälegitiimiys ja korvautuminen moninapaisella maailmanjärjestyksellä. Moninapaisuus esitetään turvallisuutta lisäävänä ja oikeudenmukaisena ratkaisuna, jossa valtioiden suvereniteetti ja kansalliset edut asetetaan etusijalle.

Turvallisuustutkimuksen näkökulmasta tämä narratiivi toimii vastareaktiona länsimaiseen liberaaliin turvallisuusajatteluun, joka painottaa sääntöpohjaisuutta, kollektiivista kriisinhallintaa ja arvolähtöistä normatiivisuutta.

Venäjän esittämä moninapaisuus korostaa sen sijaan valtioiden oikeutta itse määritellä turvallisuutensa ja käyttää voimaa etupiiriensä puolustamiseen.

Historiallinen muistopolitiikka turvallistamisen välineenä

Toisen maailmansodan ja “suuren isänmaallisen sodan” korostaminen on keskeinen turvallistamisen keino. Teksti liittää nykyiset turvallisuuspoliittiset valinnat historialliseen jatkumoon, jossa Venäjä näyttäytyy antifasistisena ja järjestystä puolustavana suurvaltana.

Turvallisuustutkimuksen näkökulmasta kyse on moraalisen uhan rakentamisesta. Natsismin ja uusnatsismin torjunta esitetään ajattomana turvallisuusimperatiivina, joka oikeuttaa myös nykyiset sotilaalliset toimet.

Historiallinen muistipolitiikka toimii siten välineenä, jolla nykyhetken konfliktit irrotetaan omasta kontekstistaan ja liitetään eksistentiaaliseen taisteluun hyvän ja pahan välillä.

Ukraina ja sotilaallisen voiman normalisointi

Tekstissä Ukrainan sota esiintyy johdonmukaisesti “konfliktina”, jonka syyt paikannetaan Naton laajentumiseen ja lännen turvallisuuspolitiikkaan. Tämä diskursiivinen ratkaisu on turvallistamisen ytimessä. Venäjän sotilaallinen toiminta esitetään välttämättömänä puolustuksellisena vastauksena ulkoiseen uhkaan.

Samalla sotilaallinen eskalaatio normalisoidaan laajentamalla turvallisuusyhteistyötä Valko-Venäjän, Pohjois-Korean ja Iranin kanssa sekä vahvistamalla CSTO:n ja SCO:n sotilaallisia rakenteita. Näin teksti tuottaa turvallisuusympäristön, jossa sotilaallinen varautuminen ja liittolaissuhteiden syventäminen näyttäytyvät rationaalisina ja vastuullisina ratkaisuina.

Alueellinen turvallisuus ja etupiiriajattelu

Venäjän toiminta Euraasiassa, Keski-Aasiassa ja Itä-Euroopassa kuvataan turvallisuuden vakauden tuottamisena. Kahdenväliset ja monenväliset sopimukset esitetään puolustuksellisina mekanismeina, vaikka ne samalla vahvistavat Venäjän alueellista vaikutusvaltaa ja kaventavat pienempien valtioiden strategista autonomiaa.

Turvallisuustutkimuksen kannalta tämä heijastaa klassista realistista turvallisuuskäsitystä, jossa suurvallan turvallisuus perustuu vaikutusalueisiin ja puskurivyöhykkeisiin. Tekstissä ei problematisoida tätä logiikkaa, vaan se esitetään luonnollisena ja kansainvälisesti hyväksyttävänä.

Normatiivinen turvallisuus ja informaatio-ulottuvuus

Teksti laajentaa turvallisuuden käsitettä perinteisestä sotilaallisesta ulottuvuudesta informaatio-, oikeudelliseen ja kulttuuriseen turvallisuuteen. “Väärän tiedon torjunta”, “oikeudellinen aggressio” ja perinteisten arvojen puolustaminen esitetään kansallisen turvallisuuden ydinkysymyksinä.

Tämä vastaa laajennetun turvallisuuskäsityksen periaatteita, mutta samalla se mahdollistaa poikkeukselliset toimet sananvapauden, kansalaisyhteiskunnan ja informaatiovirtojen rajoittamiseksi. Turvallisuus toimii näin diskursiivisena resurssina poliittisen kontrollin oikeuttamisessa.

Johtopäätökset

Turvallisuustutkimuksen näkökulmasta Venäjän vuoden 2025 ulkopoliittinen katsaus on systemaattinen turvallistamisen harjoitus, jossa kansainvälinen ympäristö kehystetään vihamieliseksi ja Venäjän toimet välttämättömiksi.

Teksti rakentaa strategista narratiivia, jossa sotilaallinen voima, liittolaissuhteiden laajentaminen ja normatiivinen vastakkainasettelu lännen kanssa esitetään rauhaa ja vakautta edistävinä tekijöinä.

Analyysi osoittaa, kuinka turvallisuus ei ilmene tekstissä objektiivisena tilana, vaan poliittisesti tuotettuna ja historiallisesti oikeutettuna käsitteenä. Samalla analyysi havainnollistaa, miten Venäjä pyrkii haastamaan vallitsevan euroatlanttisen turvallisuusjärjestyksen rakentamalla vaihtoehtoista normatiivista ja institutionaalista turvallisuusarkkitehtuuria.