Tapausanalyysi "Puolustusvaliokunnan jäsenen siirtyminen puolustusalan yrityksen neuvonantajaksi"

Demokraattisen oikeusvaltion keskeinen periaate on, että julkista valtaa käytetään puolueettomasti, tasapuolisesti ja kansalaisten luottamusta ylläpitäen. Erityisen korostuneita nämä vaatimukset ovat puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa, jossa päätöksenteko koskee kansallista turvallisuutta, merkittäviä taloudellisia resursseja sekä usein salassa pidettävää tai muuten arkaluonteista tietoa.

Tässä yhteydessä poliittisten päättäjien ja puolustusalan yritysten väliset sidonnaisuudet muodostavat herkän rajapinnan, jossa jääviys- ja eturistiriitakysymykset nousevat keskiöön.

Kansanedustajien jääviys- ja eturistiriitakysymykset nousivat jälleen kerran julkisuuteen, kun eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen Jarno Limnellin kerrottiin ottaneen vastaan Basemark Oy:n strategisen neuvonantajan tehtävän. Basemark Oy on suomalainen puolustus- ja turvallisuusteknologiaa kehittävä yritys.

Tässä yhteydessä on perusteltua syytä tarkastella millaisia institutionaalisia, eettisiä ja tietoturvallisuuteen liittyviä ongelmia tällainen kaksoisrooli voi synnyttää, sekä vaarantuuko päätöksenteon tasapuolisuus ja luottamuksellisten tietojen suoja.

Basemark Oy:n 19.1.2026 julkaisema tiedote kansanedustaja Jarno Limnellin nimittämisestä strategiseksi neuvonantajaksi nosti nopeasti esiin kysymyksen kansanedustajan työn sidonnaisuuksista ja luottamuksesta. Kysymys ei ollut vain siitä, saako neuvonantaja palkkaa, vaan siitä, miten yritysviestinnän luoma kuva suhteutuu kansanedustajan todelliseen rooliin, markkinakäytäntöihin ja poliittiseen vastuuseen.

MTV Uutisten 20.1.2026 mukaan Limnell totesi, että asiasta heränneen huomion vuoksi hän on sopinut yrityksen kanssa, ettei ota vastaan neuvonantajan roolia. Samalla hän korosti selkeyden vuoksi, ettei ole yrityksessä töissä, ei saa palkkaa eikä hänellä ole työaikavelvoitteita.

Lausunto on merkittävä kahdella tavalla. Ensinnäkin se osoittaa, että Limnell on itse tunnistanut tilanteen ongelmallisuuden luottamuksen näkökulmasta. Toiseksi se kaventaa olennaisesti sitä roolia, joka Basemarkin tiedotteessa aiemmin kuvattiin.

Yrityksen alkuperäinen tiedote esitti Limnellin strategisena neuvonantajana, joka tukee tuote- ja liiketoimintastrategian suuntaamista puolustus- ja turvallisuuskriittisille toimialoille, tuo asiantuntemusta hankintaprosesseihin ja vahvistaa yhtiön uskottavuutta viranomais- ja puolustusyhteistyössä.

Tällainen rooli ei ole markkinakäytännön valossa vähäinen eikä satunnainen. Päinvastoin, strateginen neuvonantajuus puolustusteknologian ja kansallisen turvallisuuden rajapinnassa on tyypillisesti vastikkeellista, joko rahallisesti tai osakepohjaisesti, ja se sisältää jatkuvaa vuorovaikutusta yrityksen johdon kanssa.

Basemarkin tiedote rakensi vahvan mielikuvan kokeneesta turvallisuuspolitiikan ja kyberturvallisuuden asiantuntijasta, joka tukee yhtiön etenemistä puolustusmarkkinoille. Limnellin myöhempi lausunto puolestaan purkaa tätä mielikuvaa ja korostaa, ettei tiedotteessa kuvattua neuvonantajasuhdetta ole tosiasiallisesti syntynyt.

Näiden kahden viestin välinen ristiriita on omiaan heikentämään alkuperäisen tiedotteen uskottavuutta ja herättää kysymyksen siitä, kuinka pitkälle yritys viestinnässään meni ennen kuin roolin ehdot ja seuraukset oli aidosti arvioitu.

Limnellin profiili ja neuvonannon arvo

Tiedotteessa kuvattu profiili on poikkeuksellisen vahva:

• sotatieteiden tohtori,
• pitkä ura kyberturvallisuuden johtotehtävissä,
• kansallisen turvallisuuden politiikan tuntemus,
• kansanedustaja
• puolustusvaliokunnan jäsen,
• uskottavuus puolustus- ja viranomaissektorilla.

Tällainen yhdistelmä tuottaa yritykselle arvoa kolmella tasolla:

• Sisällöllinen strategiatuki
• Hankinta- ja ekosysteemiosaaminen
• Uskottavuus- ja signaalivaikutus viranomaisille ja kumppaneille

Pelkkä nimensä ja kasvonsa antaminen puolustukseen suuntautuvalle AR-yritykselle (Augmented Reality, lisätty todellisuus) on jo itsessään merkittävä liiketoiminnallinen hyöty. Markkinassa tästä yleensä maksetaan.

Luottamuksen näkökulmasta Limnellin ratkaisu vetäytyä neuvonantajan roolista on johdonmukainen. Kansanedustajan asemassa ja puolustusvaliokunnan jäsenen roolissa toimivalta henkilöltä edellytetään erityistä varovaisuutta tilanteissa, joissa elinkeinotoiminta, puolustusteknologia ja poliittinen päätöksenteko voivat näyttäytyä kytkeytyvinä.

Vaikka Limnellin mukaan palkkaa tai työaikavelvoitteita ei ollut, jo pelkkä strategisen neuvonantajan nimike ja siihen liittyvä julkinen viestintä tuottivat yritykselle uskottavuusarvoa, joka saattoi synnyttää perusteltuja kysymyksiä sidonnaisuuksista.

Limnellin MTV Uutisille antama lausunto tekee epätodennäköiseksi sen, että hän olisi tosiasiallisesti työskennellyt Basemarkin strategisena neuvonantajana ilmaiseksi siinä laajuudessa kuin alkuperäinen tiedote antoi ymmärtää. Yksityisellä sektorilla, erityisesti puolustus-, turvallisuus- ja deep tech -yrityksissä strateginen neuvonantaja on harvoin täysin palkaton, jos rooli on aidosti operatiivisesti merkityksellinen.

Tyypilliset kompensaatiomallit ovat:

• Rahallinen palkkio (kuukausi- tai projektiperusteinen)
• Osake- tai optiopohjainen korvaus
• Yhdistelmä (usein raha + omistusosuus)

Poikkeuksellisesti pro bono (yleisen hyvän puolesta), mutta tällöin:

• rooli on hyvin rajattu,
• kyse on lyhytaikaisesta sparrauksesta,
• tai mukana on vahva ideologinen, akateeminen tai yhteiskunnallinen motiivi.

Puhtaasti ilmaiseksi ja jatkuvasti toimiminen on tässä kategoriassa epätyypillistä, ei mahdotonta mutta epätodennäköistä.

Samalla tapaus osoittaa, kuinka tärkeää on, että yritysten ja poliittisesti merkittävässä asemassa olevien henkilöiden väliset roolit määritellään tarkasti ennen julkista viestintää. Muutoin vaarana on, että luottamusta vahvistamaan tarkoitettu nimitys kääntyy päinvastaiseksi ja heikentää sekä yrityksen että yksittäisen toimijan uskottavuutta ja mainetta.

Puolustusvaliokunnan asema ja tiedollinen erityisluonne

Eduskunnan puolustusvaliokunta on keskeinen parlamentaarinen toimielin, jonka tehtävänä on käsitellä puolustuspoliittista lainsäädäntöä, puolustusvoimien kehittämistä, sotilaallista kriisinhallintaa sekä puolustushallinnon budjettikysymyksiä.

Valiokunta toimii tiedollisesti etuoikeutetussa asemassa. Valiokunnan jäsenet saavat säännöllisesti käyttöönsä sellaista tietoa, joka ei ole julkista ja jonka levittäminen voisi vahingoittaa kansallista turvallisuutta tai Suomen kansainvälisiä suhteita.

Puolustusvaliokunnassa kuullaan viranomaisia, sotilasjohtoa, tiedustelu- ja turvallisuusasiantuntijoita sekä puolustusalan yritysten edustajia. Näissä kuulemisissa käsitellään muun muassa suorituskykyvajeita, tulevia hankintatarpeita, teknologisia kehityssuuntia ja kyberturvallisuuteen liittyviä uhkakuvia.

Vaikka valiokunnan jäsenet ovat velvoitettuja noudattamaan salassapitosäännöksiä, heidän kokonaiskuvansa puolustusalan markkinasta ja strategisista painopisteistä on poikkeuksellisen laaja.

Eturistiriidan käsite ja parlamentaarinen jääviys

Eturistiriita syntyy, kun henkilön yksityinen etu tai sidonnaisuus on ristiriidassa hänen julkisen tehtävänsä velvollisuuksien kanssa tai voi kohtuudella näyttäytyä sellaisena. Parlamentaarisessa kontekstissa ongelma ei rajoitu vain tosiasialliseen väärinkäyttöön, vaan myös siihen, miltä tilanne näyttää ulkopuolisen, rationaalisen tarkkailijan näkökulmasta.

Suomessa kansanedustajiin ei sovelleta hallintolain jääviyssäännöksiä yhtä tiukasti kuin virkamiehiin, mutta heitä sitovat perustuslailliset vastuun, avoimuuden ja luottamuksen periaatteet. Lisäksi eduskunnan sidonnaisuusilmoituksia koskeva järjestelmä pyrkii tuomaan näkyviin ne taloudelliset ja ammatilliset kytkökset, jotka voivat vaikuttaa edustajan toimintaan.

Puolustusvaliokunnan jäsenen toimiminen puolustusalan yrityksen strategisena neuvonantajana luo rakenteellisen eturistiriidan riskin, jos sama henkilö osallistuu julkiseen päätöksentekoon, joka määrittää puolustusalan toimintaympäristöä, ja toimii samanaikaisesti yksityisen toimijan edun edistäjänä.

Tasapuolisuuden ja kilpailuneutraliteetin ongelma

Puolustusmarkkinat ovat luonteeltaan rajalliset ja vahvasti valtion ohjaamat. Julkiset hankinnat, suorituskykyvaatimukset ja strategiset linjaukset määrittävät pitkälti sen, millaisille yrityksille syntyy liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä ympäristössä tiedollinen epäsymmetria on merkittävä kilpailutekijä.

Puolustusvaliokunnan jäsenellä on mahdollisuus muodostaa syvällinen käsitys siitä, mihin suuntaan puolustuspolitiikka ja -hankinnat kehittyvät. Vaikka valiokunnan jäsen ei osallistu suoraan hankintapäätöksiin, hänen poliittinen vaikutusvaltansa ja ennakoiva tietonsa voivat epäsuorasti hyödyttää yritystä, jonka neuvonantajana hän toimii. Tämä asettaa muut puolustusalan yritykset eriarvoiseen asemaan ja voi heikentää markkinoiden koettua oikeudenmukaisuutta.

Tietoturvallisuus ja epäsuora tiedon hyödyntäminen

Puolustusvaliokunnan käsittelemä tieto on usein luonteeltaan sellaista, että sen arvo ei perustu yksittäisiin salaisiin asiakirjoihin vaan kokonaiskuvaan. Tietoturvallisuuden näkökulmasta keskeinen riski liittyy niin sanottuun epäsuoraan tiedon hyödyntämiseen.

Valiokuntatyössä omaksutut painotukset, uhkakuvat ja prioriteetit voivat ohjata yritystoimintaa tavalla, joka antaa kilpailuetua.

Erityisesti kyberturvallisuudessa ja digitaalisissa puolustusratkaisuissa strateginen tieto on nopeasti hyödynnettävissä. Jos puolustusvaliokunnan jäsen toimii yrityksen neuvonantajana juuri näillä aloilla, raja yleisen asiantuntijuuden ja poliittisessa luottamustehtävässä saadun tiedon välillä hämärtyy.

Luottamus demokraattiseen päätöksentekoon

Demokraattisen järjestelmän legitimiteetti perustuu kansalaisten luottamukseen siitä, että päätöksiä tehdään yhteisen edun, ei yksityisten intressien perusteella. Puolustuspolitiikassa tämä luottamus on erityisen tärkeää, sillä kansalaisilla ei ole täyttä näkyvyyttä päätöksenteon sisältöön turvallisuussyistä.

Kun puolustusvaliokunnan jäsen toimii samanaikaisesti puolustusalan yrityksen neuvonantajana, syntyy helposti epäilys siitä, että poliittiset ratkaisut voivat palvella yksityisiä liiketoimintaintressejä. Vaikka epäilys olisi perusteeton, sen olemassaolo itsessään heikentää julkisen vallan uskottavuutta.

Mahdolliset lieventävät mekanismit ja niiden rajallisuus

Teoreettisesti eturistiriitoja voidaan lieventää sidonnaisuuksien avoimella ilmoittamisella, valiokuntatyön rajaamisella tai yksittäisistä asioista jääväämisellä. Kuitenkin puolustusvaliokunnan kaltaisessa toimielimessä nämä keinot ovat rajallisia, sillä lähes kaikki käsiteltävät asiat liittyvät tavalla tai toisella puolustusalan yrityksiin.

Avoimuus ei myöskään poista tiedollista epäsymmetriaa eikä estä epäsuoraa tiedon hyödyntämistä. Siksi voidaan perustellusti kysyä, ovatko perinteiset lieventämiskeinot riittäviä tilanteessa, jossa poliittinen ja kaupallinen rooli limittyvät näin tiiviisti.

Pitäisikö valiokunnan jäsenyydestä luopua?

Kysymys siitä, pitäisikö puolustusvaliokunnan jäsenen luopua valiokuntapaikastaan vastaavassa tilanteessa, ei ole ensisijaisesti juridinen vaan normatiivinen. Oikeudellisesti kansanedustajalla on laaja vapaus harjoittaa sivutoimia, kunhan sidonnaisuudet ilmoitetaan.

Normatiivinen arviointi kuitenkin perustuu hyvän hallinnon, pidättyvyyden ja institutionaalisen vastuun periaatteisiin.

Puolustusvaliokunnan erityisasema merkitsee, että sen jäsenten sidonnaisuuksilta edellytetään tavallista korkeampaa eettistä kynnystä. Koska valiokunnan työ koskee jatkuvasti puolustusalan yritysten toimintaympäristöä, jääviys ei ole hallittavissa yksittäisten asioiden kohdalla. Tällöin kaksoisrooli muodostuu pysyväksi rakenteelliseksi ongelmaksi.

Argumentit valiokuntapaikasta luopumista vastaan

On kuitenkin huomioitava myös vastakkaiset argumentit. Puolustus- ja turvallisuuspolitiikka hyötyy asiantuntijuudesta, ja käytännön kokemus teknologiasektorilta voi rikastaa parlamentaarista keskustelua. Lisäksi suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa on perinteisesti hyväksytty laaja-alaiset sidonnaisuudet, kunhan ne ovat avoimesti tiedossa.

Näistä huolimatta puolustusvaliokunnan kontekstissa asiantuntijuuden hyöty ei välttämättä ylitä rakenteellisen eturistiriidan aiheuttamaa institutionaalista haittaa.

Johtopäätökset

Puolustusvaliokunnan jäsenen samanaikainen toimiminen puolustusalan yrityksen strategisena neuvonantajana synnyttää merkittäviä eturistiriita-, jääviys- ja tietoturvariskejä. Näitä riskejä ei voida täysin poistaa avoimuudella, sidonnaisuusilmoituksilla tai yksittäisillä jääväämisillä.

Hyvän hallinnon ja demokraattisen legitimiteetin näkökulmasta olisi perusteltua, että vastaavassa tilanteessa kansanedustaja luopuu joko puolustusvaliokunnan jäsenyydestä tai yrityksen neuvonantajatehtävästä. Tällainen ratkaisu ei ole osoitus yksilön syyllisyydestä, vaan institutionaalisesta pidättyvyydestä ja vastuunkannosta, jossa parlamentaarisen järjestelmän uskottavuus asetetaan yksittäisten toimijoiden intressien edelle.