Suomi ei voi rakentaa puolustustaan Yhdysvaltojen varaan

“Efterward stå här på egen botn och lita icke på främmande hielp.” Sweaborgin, nykyisen Suomenlinnan, rakennuttaja Augustin Ehrensvärd kirjoitutti Viaporin linnoituksen Kuninkaanportin marmoritauluun: “Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.”

Kyse oli 1700-luvun Viaporille annetusta strategisesta neuvosta suurvaltojen ristipaineessa. Kolme vuosisataa myöhemmin lausahdus heijastuu hämmästyttävän tarkasti nykyajan geopoliittiseen tilanteeseen. Suomen on edelleen rakennettava turvallisuutensa ennen kaikkea oman suorituskykynsä varaan.

Muuttuva liittolaistodellisuus

Nykyinen turvallisuuspoliittinen ympäristö osoittaa, että perinteisiin liittolaisiin ei voida tukeutua automaattisesti. Tanskan sotilastiedustelupalvelu FE nosti tuoreessa uhka-arviossaan ensimmäistä kertaa esiin Yhdysvallat potentiaalisena turvallisuusriskinä. Arvio viittaa siihen, että liittolaiset eivät aina jaa identtisiä etuja, eivätkä niiden sitoumukset ole pysyviä.

FE totesi, että Yhdysvallat asettaa yhä enemmän etusijalle omat kansalliset etunsa ja käyttää taloudellista ja teknologista valtaansa myös liittolaisiaan ja kumppaneitaan kohtaan. Tässä yhteydessä mainittiin esimerkiksi taloudellisen painostuksen työkalut, kuten uhka korkean tullimaksun käyttöönotosta, sekä teknologisen riippuvuuden hyödyntäminen.

Tämä kehitys vahvistui, kun Yhdysvallat ilmoitti vähentävänsä panostustaan Euroopan puolustukseen ja arvioivansa uudelleen Nato-sitoumustensa käytännön sisältöä. Presidentti Donald Trumpin mielestä Eurooppa on rappeutuva valtioiden ryhmä, jota johtavat heikot ihmiset. Lähde: (politico.com 12.9.2025)

Historian opetus ja sen jatkuvuus

Ehrensvärdin ohje on jälleen ajankohtainen. Ulkopuoliseen apuun ei tule suhtautua sokeasti, vaan oman maan valmiuksien, päätöksenteon ja resilienssin kehittäminen on oltava ensisijainen tehtävä. Vaikka Suomi on nyt Naton jäsen, sen on kyettävä turvaamaan oma alueensa ja kriittinen infrastruktuurinsa, sekä ylläpitämään päätöksentekokykyä tilanteissa, joissa muiden valtioiden tuki viivästyy tai on poliittisesti ehdollista.

Euroopan turvallisuusjärjestyksen murros

FE:n raportti ei käsittele vain Tanskaa, vaan se kuvaa laajempaa muutosta Euroopan turvallisuuspoliittisessa ympäristössä. Muutokseen vaikuttavat:

• Yhdysvaltain strategisen painopisteen siirtyminen Tyynenmeren suuntaan
• Naton sisäisen yhtenäisyyden heikentyminen
• Venäjän aggressiivinen toiminta ja hybridivaikuttamisen kasvu
• Arktisen alueen strateginen merkityksen nousu
• Suurvaltakilpailun kiristyminen

Suomen kannalta kehys on poikkeuksellisen vaativa, sillä se toimii Naton pisimpänä maarajana Venäjän kanssa ja muodostaa liittokunnalle kriittisen pohjoisen etulinjan.

Epävarmuus Yhdysvaltojen roolista

Suomen jäsenyys Natossa rakentuu kolmen tukipilarin varaan:

1. Naton kollektiivinen puolustus (artikla 5)
2. Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo ja kyvyt Euroopassa
3. Yhdysvaltalainen sotilasteknologia, komentorakenne ja tiedustelutuki

Kaksi näistä riippuvat yksinomaan Washingtonin poliittisista linjauksista. Jos Yhdysvallat vähentää sitoutumistaan Eurooppaan, muuttuu Suomen turvallisuusympäristö rakenteellisesti. Tämä kasvattaa tarvetta vahvistaa eurooppalaisia puolustusvalmiuksia ja kansallista resilienssiä.

Suomi Naton etulinjassa

Suomen riskiprofiilia kasvattavat:

• Pitkä raja Venäjän kanssa ja läheisyys Kuolan sotilaskeskittymään
• Laajasti digitalisoitunut yhteiskunta
• Logistinen riippuvuus Keski-Euroopan reiteistä
• Symbolinen arvo uutena Nato-maana

Todennäköisimmät Venäjän painostuskeinot ovat hybridivaikuttamisen muotoja, kuten kyberhyökkäyksiä, informaatio-operaatioita, rajaprovokaatioita ja infrastruktuurin häirintää.

Arktinen ulottuvuus

Arktinen turvallisuus liittyy yhä kiinteämmin Suomen kansalliseen puolustuskykyyn. Arktinen alue on nopeasti nousemassa suurvaltojen kilpailukentäksi. Suomelle tämä merkitsee:

Altistumista kolmen suurvallan Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan intressien risteämiselle

Kasvavaa merkitystä Naton pohjoisessa puolustuksessa

Uhkia arktiselle infrastruktuurille, energiahankkeille ja tietoliikenneyhteyksille

Trumpin mahdollisen toisen kauden vaikutukset

Trumpin ulkopolitiikka on transaktionaalista: liittolaissuhteet nähdään hyötyjen kautta. Suomi on tässä asetelmassa kahdessa roolissa:

1. vahva sotilaallinen toimija, joka täyttää Naton vaatimukset,
2. valtio, jonka turvallisuus on kriittisesti sidoksissa Yhdysvaltain päätöksiin.

Trumpin suopea linja Venäjään lisää epävarmuutta erityisesti maissa, jotka ovat Venäjän rajanaapureita. Tämä korostaa Suomen tarvetta ylläpitää vahvaa omaa puolustusta ja tiivistä alueellista yhteistyötä.

Suomen omat heikkoudet ja haavoittuvuudet

Suomen turvallisuuteen kohdistuvat riskit voidaan jäsentää neljään osa-alueeseen:

1. Pitkä maaraja ja Venäjän kyky toimia arktisella alueella
2. Kyberuhkat, informaatio-operaatiot, rajaprovokaatiot
3. Teknologinen riippuvuus Yhdysvaltojen sotilasteknologiasta ja taloudellinen riippuvuus tuontienergiasta
4. Digitalisoitunut ja avoin yhteiskunta on altis häiriöille

Toimenpiteet Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi

Lyhyellä aikavälillä (0–12 kk)

• Suomelle myönteisten amerikkalaistahojen kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen
• Kyberturvan ja kriittisen infrastruktuurin suojaamisen tehostaminen
• Rajaturvallisuuden vahvistaminen
• Kriisiviestinnän uudistaminen

Keskipitkällä aikavälillä (1–3 vuotta)

• Pohjoismaisen puolustusintegraation syventäminen
• Huoltovarmuus- ja logistiikkaketjujen vahvistaminen
• Maavoimien ja ilmavoimien harjoitusvalmiuden kasvattaminen
• Yhdysvaltojen asejärjestelmäriippuvuuden kriittinen arviointi, erityisesti F-35-järjestelmän osalta

Pitkällä aikavälillä (3–10 vuotta)

• Pitkän kantaman tulenkäyttökykyjen kehittäminen
• Teknologisen huoltovarmuuden kasvattaminen
• Yhteiskunnan resilienssin systemaattinen vahvistaminen

Johtopäätös

FE:n uhka-arvio vahvistaa sen, minkä Ehrensvärd ilmaisi jo 1700-luvulla. Turvallisuuden perusta on rakennettava omille jaloille, ei vieraan avun varaan.

Suomen turvallisuuspoliittisen strategian tulee nojata tulevina vuosina kolmeen peruspilariin:

1. uskottava ja kokonaisvaltainen kansallinen puolustus,
2. tiivistyvä eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö,
3. vahva ja realistinen kahdenvälinen suhde Yhdysvaltoihin ilman liiallista riippuvuutta.

Muuttuva turvallisuusympäristö ei ole väliaikainen. Se on syvenevä uusi normaali, johon Suomen on sopeuduttava määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti aivan kuten Ehrensvärd neuvoi, seiso omalla pohjallasi.